Kiertuemuistelmat 1953: Pääsiäinen ja kolmannen kerran Shanghai – nyt pettymyksen ja skandaalin kaupunki 8.–15. huhtikuuta
|
|
Vasemmalta: Fjodor Šaljapinin Pariisin impressaari Mihail Kašuk, tytär
Dasja Šaljapina, etualalla palvelija Michel eli Mihail
Šestokryl-Kovalenko ja Kaukoidän impressaari Avsej Strok. Godzinskyn
perhearkisto. Kuvaaja George de Godzinsky. |
Pitkän junamatkan jälkeen Blue Express -junalla Pekingistä Shanghaihin maestro Fjodor Šaljapin seurueineen saapui Shanghaihin, jossa oli määrä pitää yksi konsertti. Puolitoista kuukautta aiemmin, helmikuun lopussa Šaljapin oli pitänyt jo kaksi erinomaisen hyvin onnistunutta konserttia kaupungissa. Mutta nyt Shanghaista on tulossa suuri pettymys, skandaali, josta George de Godzinsky kertoo muistelmissaan 17 vuotta kiertueen jälkeen.
Muistelmissaan George kirjoittaa skandaalista lyhyesti, seikkaperäisemmin tapahtumista voi lukea Georgen kirjeistä kotiin.
"Saavuimme Shanghaihin 8. huhtikuuta ja konsertin piti olla 15. huhtikuuta. Sää oli lämmin, +24 astetta, mutta oli sadetta ja paksua sumua. Sama keli jatkui yhtäjaksoisesti neljä päivää."
"Pääsiäinen lähestyi. Sain lahjaksi vuotavan nenän. Huonon sään vuoksi päätimme olla menemättä jumalanpalvelukseen sunnuntaina 12. huhtikuuta. Olin kuitenkin keskiyöhön asti orkesterin kontrabasistin kanssa, joka soitti hotellissa ja onnistuin kulkemaan bussilla kaupungin ranskalaiseen osaan, jossa sijaitsi kreikkalaiskatolinen pääkirkko ja nunnaluostari. Kulkue kiersi kirkon kolme kertaa, ja pappi julisti juhlallisesti ‘Kristus on noussut ylös!’ Väkeä oli niin paljon, etteivät kaikki päässeet sisään. Tunnelma kirkossa oli harras, kun kaksi tuhatta ihmistä seisoi kynttilöiden kanssa ylistäen Kristusta."
"Lähdin kirkosta ja lyhyen kävelyn jälkeen halusin ottaa rikšan. Tapasin yllättäen kadulla suuren joukon entisiä ystäviäni, laulaja [Vladimir] Šušlinin ja hänen ystäviään. Liityin heidän joukkoonsa, ja menimme Šušlinin luokse pääsiäisillalliselle."
"Keskiyön jälkeen kaikkia odotti yllätys: joukkoomme liittyi tunnettu, kuuluisa venäläinen lyyristen laulujen laulaja Alexander Vertinsky, joka oli myös kiertueella Kaukoidässä. Noin viideltä aamulla kaikki olivat jo niin juovuksissa, että katsoin parhaaksi kadota paikalta."
"Pääsiäispäivänä Šaljapin tarjosi illallisen paikalla vierailleen Ranskan konsulin kunniaksi. Herra Kašuk ja minä söimme kaukasialaisessa ravintolassa. Illalla myrskyisten tapahtumien jälkeen kävin teatterissa katsomassa esityksen Maritsa. Pääroolien esittäjät olivat hyviä, samaa voidaan sanoa ohjauksesta ja tanssista, mutta orkesteri ja kuoro olivat huonoja."
VAIKEUDET ŠALJAPININ JA VENÄLÄISEMIGRANTTIEN VÄLILLÄ ALKAVAT
"Seuraavaksi katson velvollisuuteni puhua ainoasta surullisesta tapauksesta koko kiertueemme aikana, jonka me kaikki otimme vakavasti. Tapahtumat kehittyivät nopeasti ja johtivat lopulta siihen, että Šaljapinin esitykset Shanghaissa eivät toteutuneet."
"Kolmantena päivänä venäläisten emigranttien delegaatio lähestyi Šaljapinia. He pyysivät häntä laulamaan hyväntekeväisyyskonsertissa varattomien venäläisemigranttien hyväksi. Šaljapin kieltäytyi sanomalla, että hän esiintyy tällä kiertueella vain omissa konserteissaan. Valtuuskunta lähti pettyneenä, koska he olivat etukäteen varmoja siitä, että Šaljapin hyväksyisi heidän ehdotuksensa innokkaasti."
"Seuraavana päivänä maestro sai kirjeen postitse. Sen sisältö oli suunnilleen seuraava: Jos sinä, suuri laulaja, et voi laulaa ilmaiseksi, niin lahjoita vähintään 1000 puntaa köyhille, sinun kaltaisellesi rikkaalle miehelle tämä on silkkaa roskaa. En voinut edes kuvitella, että Šaljapin voisi tulla niin vihaiseksi! Hän huusi: ‘He haluavat käskeä minua ja päättää puolestani mitä minun pitäisi tehdä tässä elämässä!’ Hän määräsi kirjeen lähetettäväksi takaisin emigranttien yhdistykselle, mikä tehtiin."
"Tämän jälkeen alkoi vainokampanja Šaljapinia vastaan. The North China Daily News -sanomalehti julkaisi suorastaan musertavan artikkelin, jossa Šaljapinia loukattiin hirveästi ja yleisöä kehotettiin boikotoimaan hänen konserttejaan: Jos rikas ja suuri Šaljapin ei voi auttaa köyhyydessä eläviä maanmiehiään, ei ole mitään järkeä käydä hänen konserteissaan. Seuraavana päivänä sama sanomalehti kirjoitti, että kymmenet ihmiset olivat palauttaneet lippunsa ja lahjoittaneet rahat emigranttien yhdistykselle. Tämä uutinen sisältyi pääsiäissunnuntain sanomalehteen."
"Seuraavana päivänä jotkin venäläiset sanomalehdet alkoivat puolustaa Šaljapinia. Ne painottivat hänen hyväntekeväisyyttään Ranskassa ja muualla. He kirjoittivat, etteivät he voi vaatia häneltä konserttia ja että hän ei voinut laulaa niin paljon. Mutta se ei auttanut."
"Seuraavana aamuna eräs venäläinen fasistinen sanomalehti julkaisi jutun lahjakkaan laulaja Šaljapinin tuloista: Hän on myös loistava talousasioissa. Kukaan maailmassa ei saa sellaisia palkkioita kuin rahaa lapioiva Šaljapin. Jutussa todettiin, että loppunmyyty konsertti tuotti 15 570 Kiinan dollaria. Salin vuokra ja muut kulut olivat 2000. Šaljapinin palkkio oli 3000, josta jää 10 000, jonka laulajan seurue jakaa keskenään."
"Nämä kirjanpitäjät eivät kuitenkaan huomioineet ollenkaan matka- ja majoituskuluja. Jos impressaari sai palkkiona 20 prosenttia, se oli melko vähän. Joten nämä, jotka halusivat laskea rahat jonkun toisen taskussa, tuhosivat Shanghain ohjelman. Ilmestyi lehtisiä, joita emme uskaltaneet näyttää laulajalle: niissä vaadittiin boikotoimaan konserttia. Tämä oli viimeinen pisara. Impressaari ja me kaikki päätimme lähteä Shanghaista mahdollisimman pian. Šaljapin oli kanssamme samaa mieltä."
SALAINEN LÄHTÖ SHANGHAISTA 15. HUHTIKUUTA
"Päätimme lähteä 15. päivän aamuna, ehdotetun konsertin päivänä, kertomatta kenellekään. Nousimme laivaan, joka oli matkalla Kōbeen. Laulaminen ei ollut sen arvoista… Sitä myytiin vain nöyränä matelemisena."
"Seistessään laivan kannella Šaljapin sanoi minulle laittaen suuren kätensä olkapäälleni: ‘Älä ole surullinen, Georges! He eivät arvostaneet meitä. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta täällä.’ Purjehdimme Keltaisellamerellä pienellä, puhtaalla japanilaisella aluksella, Shanghai Marulla. Illallisella Šaljapin sanoi, että matka on jatkunut melko pitkään. On aika lähteä kotiin Pariisiin…"
Lue seuraavaksi Kiertuemuistelmat 1953: Jälleen Japanissa. George sairastuu vakavasti, kiertue päättyy ja George palaa yksin Eurooppaan
Teksti: Laila Tarpila
TURNÉMEMOARER 1953: PÅSK OCH TREDJE GÅNGE I SHANGHAI - NU BESVIKELSENS OCH SKANDALES STAD 8-15 APRIL
|
|
|
Från vänster: Feodor Shaljapins Paris-impressario Michail Kashuk,
dottern Dasja Shaljapina, i förgrunden tjänaren Michel eller Michail
Sjestokryl-Kovalenko och Fjärran Östern-impressarion Avsej Strok.
Godzinskys familjearkiv. Fotograf George de Godzinsky. |
Efter en lång tågresa med Blue Express -tåget från Peking till Shanghai anlände maestro Feodor Shaljapin med sitt sällskap till Shanghai, där en konsert skulle hållas. En och en halv månad tidigare, i slutet av februari, hade Shaljapin redan hållit två utmärkt framgångsrika konserter i staden. Men nu skulle Shanghai bli en stor besvikelse, en skandal som George de Godzinsky berättar om i sina memoarer 17 år efter turnén.
I sina memoarer skriver George kortfattat om skandalen; mer detaljerat kan man läsa om händelserna i Georges brev hem.
"Vi anlände till Shanghai den 8 april och konserten skulle vara den 15 april. Vädret var varmt, +24 grader, men det regnade och var tjock dimma. Samma väder fortsatte oavbrutet i fyra dagar."
"Påsken närmade sig. Jag fick en rinnande näsa i present. På grund av det dåliga vädret bestämde vi oss för att inte gå till gudstjänsten söndagen den 12 april. Jag var dock kvar till midnatt med orkesterns kontrabasist, som spelade på hotellet, och lyckades ta mig med buss till stadens franska del, där den grekisk-katolska huvudkyrkan och ett nunnekloster låg. Processionen gick runt kyrkan tre gånger, och prästen förkunnade högtidligt 'Kristus är uppstånden!' Det var så mycket folk att alla inte kom in. Stämningen i kyrkan var andäktig när två tusen människor stod med levande ljus och prisade Kristus."
"Jag lämnade kyrkan och efter en kort promenad ville jag ta en rickshaw. Jag mötte oväntat en stor grupp av mina gamla vänner på gatan, sångaren [Vladimir] Susjlin och hans vänner. Jag anslöt mig till dem, och vi gick hem till Susjlin för en påskmiddag."
"Efter midnatt väntade en överraskning för alla: till vår grupp anslöt sig den kända, berömda ryska sångaren av lyriska sånger, Alexander Vertinsky, som också var på turné i Fjärran Östern. Vid femtiden på morgonen var alla redan så berusade att jag ansåg det bäst att försvinna från platsen."
"På påskdagen bjöd Shaljapin på middag till ära för den franske konsuln som besökte platsen. Herr Kashuk och jag åt på en kaukasisk restaurang. På kvällen, efter de stormiga händelserna, gick jag på teatern och såg föreställningen Maritsa. Huvudrollsinnehavarna var bra, detsamma kan sägas om regin och dansen, men orkestern och kören var dåliga."
SVÅRIGHETER UPPSTÅR MELLAN SHALJAPIN OCH DE RYSKA EMIGRANTERNA
"Härefter anser jag det vara min plikt att tala om det enda sorgliga fallet under hela vår turné, som vi alla tog på allvar. Händelserna utvecklades snabbt och ledde slutligen till att Shaljapins framträdanden i Shanghai inte blev av."
"På den tredje dagen närmade sig en delegation av ryska emigranter Shaljapin. De bad honom sjunga på en välgörenhetskonsert till förmån för behövande ryska emigranter. Shaljapin vägrade och sade att han under denna turné endast skulle framträda vid sina egna konserter. Delegationen lämnade besvikna, eftersom de på förhand varit säkra på att Shaljapin entusiastiskt skulle acceptera deras förslag."
"Nästa dag fick maestron ett brev med posten. Dess innehåll var ungefär följande: Om du, store sångare, inte kan sjunga gratis, så donera åtminstone 1000 pund till de fattiga, för en rik man som du är detta skräp. Jag kunde inte ens föreställa mig att Shaljapin kunde bli så arg! Han ropade: 'De vill befalla mig och bestämma vad jag ska göra i det här livet!' Han beordrade att brevet skulle skickas tillbaka till emigrantföreningen, vilket gjordes."
"Efter detta började en förföljelsekampanj mot Shaljapin. Tidningen The North China Daily News publicerade en direkt förkrossande artikel där Shaljapin förolämpades fruktansvärt och publiken uppmanades att bojkotta hans konserter: Om den rike och store Shaljapin inte kan hjälpa sina fattiga landsmän, finns det ingen anledning att gå på hans konserter. Nästa dag skrev samma tidning att tiotals människor hade lämnat tillbaka sina biljetter och donerat pengarna till emigrantföreningen. Denna nyhet fanns med i påsksöndagens tidning."
"Nästa dag började vissa ryska tidningar försvara Shaljapin. De betonade hans välgörenhet i Frankrike och på andra platser. De skrev att de inte kunde kräva en konsert av honom och att han inte kunde sjunga så mycket. Men det hjälpte inte."
"Nästa morgon publicerade en rysk fascistisk tidning en artikel om den talangfulle sångaren Shaljapins inkomster: Han är också lysande i ekonomiska frågor. Ingen i världen får sådana arvoden som den pengaskopande Shaljapin. Artikeln konstaterade att en utsåld konsert inbringade 15 570 kinesiska dollar. Hyran för lokalen och andra kostnader var 2000. Shaljapins arvode var 3000, vilket lämnar 10 000 som sångarens sällskap skulle dela sinsemellan."
"Dessa revisorer tog dock inte alls hänsyn till rese- och boendekostnaderna. Om impressarion fick 20 procent i arvode var det ganska lite. Så dessa, som ville räkna pengarna i någon annans ficka, förstörde Shanghai-programmet. Det dök upp flygblad som vi inte vågade visa sångaren: de krävde bojkott av konserten. Detta var den sista droppen. Impressarion och vi alla bestämde oss för att lämna Shanghai så snart som möjligt. Shaljapin var överens med oss."
HEMLIG AVRESA FRÅN SHANGHAI DEN 15 APRIL
"Vi bestämde oss för att åka morgonen den 15:e, på den föreslagna konsertdagen, utan att berätta för någon. Vi gick ombord på ett fartyg på väg till Kobe. Det var inte värt att sjunga... Det såldes bara som ödmjukt krälande."
"Stående på fartygsdäcket sade Shaljapin till mig, med sin stora hand på min axel: 'Var inte ledsen, Georges! De uppskattade oss inte. Detta var första och sista gången här.' Vi seglade på Gula havet med ett litet, rent japanskt fartyg, Shanghai Maru. Vid middagen sade Shaljapin att resan hade pågått ganska länge. Det är dags att åka hem till Paris..."
Text: Laila Tarpila
Svensk översättning: Christian de Godzinsky
