Imatralle Onnelaan

 

Ryhmäkuvassa Onnelan edustalla muun muassa Godzinskyn lapset George ja Elise (rusettipää), jonka vieressä kotiopettajatar Elise Regenass. Onko isä Franciszek de Godzinsky kenties kameran takana?

På svenska

Pietarinpuolalainen talousinsinööri Franciszek de Godzinsky pakeni lastensa Georgen ja Elisen ja sveitsiläisen kotiopettajan Elise Regenassin kanssa Neuvosto-Venäjältä Suomeen helmikuussa 1920 (lue: Godzinskyjen pako Pietarista Suomeen). 

Karanteeni Siestarjoella kesti kuukauden, minkä jälkeen pakolaiset saivat viisumit ja jatkoivat matkaa Kauniaisten parantolaan (lue: Godzinskyn pakolaislapset Suomen talvessa).

Huhti-toukokuussa siirryttiin Kauniaisista Imatralle, missä perhe sai turvapaikan Onnelan hovista. "Isälläni oli kontakteja salaisia kanavia pitkin, ystäviä ja tuttuja , jotka olivat vielä Suomessa, siihen aikaan vapaassa Suomessa.  He auttoivat meidät alkuun", George de Godzinsky on kertonut haastattelussa 1980-luvun lopulla.

 

Godzinskyt ystävineen Imatralla Onnelan hovin pihapiirissä.

 

George, tuntematon tyttö ja pikkusisko Elise Onnelan portailla.

 

Franciszek de Godzinsky ystävineen Onnelassa.

Keitä olivat nämä Franciszekin ystävät, jotka järjestivät pakolaisperheelle kodin juuri Imatralta? Todennäköisesti kyseessä oli tamperelainen von Nottbeckin perhe, Finlaysonin tekstiilitehtaan omistajat. Franciszek oli toiminut von Nottbeckien kotiopettajana opiskellessaan Tarton yliopistossa ja myöhemmin hän pietarilaisena liikemiehenä oli tehnyt heidän kanssaan puuvillakauppaa.

Paroni Edvard von Nottbeck oli ostanut 1889 Imatralta Vuoksen rannalta Neitsytniemen kartanon perheelleen kesänviettopaikaksi. Kartano oli aiemmin 1750-luvulta asti kuulunut Zilliacus-suvulle. Von Nottbeck hankki seudulta myös muuta maaomaisuutta; Imatralta Kyyrönniemen ja Meltolan tilat sekä Jääskestä Rouhialankosken rantamaat. 

Neitsytniemen vanha kartanorakennus purettiin 1895, ja tilalle nousi Karl August Wreden suunnittelema uusi päärakennus 1900. Kartanossa järjestettiin kesäisin loisteliaita juhlia. Paroni oli myös innokas kalamies, ja Vuoksi täynnä lohia. Kerrotaan, että huononakin päivänä von Nottbeckin saalis oli 100 kiloa lohta. Kalat myytiin Valtionhotelliin.

Vuonna 1914 von Nottbeck myi Neitsytniemen Tornator-yhtiölle, mutta piti itsellään Onnelan naapurissa sijaitsevan Meltolan tilan.  

 Neitsytniemen kartanon Vuoksen puoleinen julkisivu huhtikuussa 1934. Arkkitehti Karl August Wreden suunnittelema rakennus valmistui 1895-1900. Imatran kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Imatra seudulle oli 1900-luvun alussa noussut useita kartanoita. Kenraali Wladimir Astascheff isännöi Harakan hovia, ruhtinas Aleksei Obolenski Saimaanhovia ja prinssi Alexander Oldenburg Rantalinnaa. Onnelan hovia emännöi puolestaan Margaretha Hoth. Paikalliseen kuohukermaan kuuluivat lisäksi Rauhan sanatorion tohtori Dimitri Gabrolovitsh veljineen sekä kenraali Osipoff.

  

Franciszek de Godzinsky (oikealla) mukana Imatran seuraelämässä.

 

Tyylikäs Franciszek naisseurassa. Kuka on tämä daami? Mikä on tämä rakennus?

 

Margaretha Hoth oli perinyt Onnelan isältään baltiansaksalaiselta William Hothilta, joka omisti Pietarissa suuren nuoratehtaan. Margaretha oli naimisissa venäläisen ratsuväkikaartin everstin Nikolai Nikolajevitsh “Abagano” Abaganovitshin kanssa, ja aviomies harrasti sekä reipasta ulkoilmaelämää että suuria juhlia. “Onnelan hovi oli kylän kaunistus upeine päärakennuksineen, hyvin hoidettuine puistoineen ja viljelyksineen. Se oli iloisen ja ylellisen elämän tyyssija, jonka puutarhajuhlien ja tanssiaisten vieraat, ruhtinaat ja kreivit saapuivat eri puolilta Venäjää”, paikallinen asukas on kertonut.

 

Imatran Valtionhotelli 1900-luvun alussa. Museovirasto. Historian kuvakokoelma.

Vuoksi, kuohuva Imatrankoski ja 1903 valmistunut Valtionhotellin jugendlinna tekivät Imatrasta suositun matkailukohteen. Päivittäin 13-15 junavuoroa toi matkailijoita Viipurista Imatralle nähtävyyksiä ihailemaan. 

 

Vallankumous mullisti rikkaiden venäläisten elämän. Rahavirrat katkesivat, ja rahapulassa ihmiset olivat pakotettuja myymään omaisuuttaan. Onnelan isäntaparin avioliitto hajosi. Abagano rakastui poikansa englantilaiseen kotiopettajattareen Miss Pendooliin, erosi, meni uusiin naimisiin ja häipyi Englantiin. Köyhtynyt Margaretha vuokrasi Onnelan päärakennuksen Pietarista paenneelle Franciszek de Godzinskylle ja asettui itse pieneen huvilaan Onnelan naapuriin.

 

KUVIA GODZINSKYN PERHEALBUMISTA IMATRAN
ONNELASSA KEVÄT 1920 - KESÄ 1923

Isä Franciszek, lapset Elise ja George sekä välttämättömät turvelot.

Godzinskyt ystävineen lähdössä kyläilemään.

Lue seuraavaksi  George de Godzinsky: "Onnelassa sain ensi kerran kokea turvallisuutta"

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen
Kuvat: Godzinskyn perhearkisto

TILL ONNELA I IMATRA

På gruppfotot framför Onnela syns bland andra barnen George och Elise (med rosett i håret), med guvernanten Elise Regenass bredvid sig.Är det kanske pappa Franciszek de Godzinsky
som står bakom kameran?

Franciszek de Godzinsky, ingenjören inom produktionsekonomi från Sankt Petersburg, flydde med sina barn George och Elise och den schweiziska guvernanten Elise Regenass från Sovjetryssland till Finland i februari 1920 (läs: Godzinskyjen pako Pietarista Suomeen)

Efter en månads karantän i Siestarjoki fick flyktingarna visum och fortsatte sin resa till ett sanatorium i Grankulla (läs: Godzinskyn pakolaislapset Suomen talvessa)

I april-maj flyttade familjen från Grankulla till Imatra, där de beviljades asyl vid Onnelas hov. "Min far hade kontakter via hemliga kanaler, vänner och bekanta, som fortfarande var kvar i Finland, vid den tiden i det nu fria Finland. De hjälpte oss att komma igång", berättade George de Godzinsky i en intervju i slutet av 1980-talet.

 

Godzinsky och hans vänner i Imatra på Onnelas innergård.

 

George, en okänd flicka och lillasyster Elise på trappan till Onnela.

Franciszek de Godzinsky och hans vänner på Onnela.

Vilka var dessa Franciszeks vänner som ordnade ett hem åt flyktingfamiljen just i Imatra? Det var troligen familjen von Nottbeck från Tammerfors, ägare till textilfabriken Finlayson. Franciszek hade varit lärare åt familjen von Nottbeck när han studerade vid universitetet i Tartu och senare, som affärsman från Sankt Petersburg, hade han gjort affärer med dem inom bomullshandeln.

År 1900 hade baron Edvard von Nottbeck byggt ett sommarresidens för sin familj på Neitsytniemi herrgård vid floden Vuoksi i Imatra. På Neitsytniemi umgicks von Nottbecks med den lokala ryska överklassen och andra ägare av godset och anordnade glittrande fester.

 

Fasaden på Neitsytniemi herrgård på Vuoksi-sidan i april 1934. Byggnaden ritades av arkitekten Karl August Wrede och färdigställdes mellan 1895 och 1900. Imatra stadsmuseums fotoarkiv

 

 I början av 1900-talet hade det uppstått flera herrgårdar i området. General Vladimir Astascheff var värd för Harakkas hov, furst Alexej Obolenskij för Saimaanhovi och fursten Alexander Oldenburg för Rantalinna. Margaretha Hoth var värdinna för Onnelas hov. Till den lokala "grädden" ingick förutom de ovan nämnda även doktor Dimitri Gabrolovich och hans bror, som behandlade sina patienter på Rauha Sanatorium, samt General Osipoff. Baron Nottbeck brukade ofta besöka Margaretha Hoth i Onnela, eftersom hon utöver Neitsytniemi ägde två stora hus intill Onnela gård.

 

Franciszek de Godzinsky (till höger) engagerad i det sociala livet i Imatra.

 

 Den elegante Franciszek i kvinnligt sällskap. Vem är denna dam? Vad är det här för byggnad?

Margaretha Hoth hade ärvt Onnela av sin far, Wilhelm Hoth, en repslagare från Sankt Petersburg. Margaretha var gift med en rysk kavallerilöjtnant, Nikolai Nikolaevich "Abagano" Abaganovich, och hennes man lockades av fester och lyx. Förutom den ryska överklassen sågs även kosacker och andra besöka Onnela.

 

Statshotellet i Imatra i början av 1900-talet. Riksantikvarieämbetet. Historisk fotosamling.

Det bergiga och glittrande Imatrankoski och jugendslottet Valtionhotelli, som stod färdigt 1903, gjorde Imatra till ett populärt turistmål. Varje dag gick det 13-15 tåg från Viborg till Imatra som hämtade resenärer för att beundra stadens sevärdheter.

Revolutionen förändrade livet för de rika ryssarna. Även penningflödet till Imatra avbröts och människor tvingades sälja sitt lösöre. Äktenskap för värdparet i Onnela sprack när Abagano förälskade sig i guvernanten Miss Pendol, han skilde sig, gifte om sig och bosatte sig med sina ungdomar i Rauha-pensionatet. Den fattiga Margaretha hyrde ut huvudbyggnaden i Onnela till Franciszek de Godzinsky, som hade flytt från St Petersburg, och bosatte sig själv i en liten villa intill Onnela.

FOTON FRÅN FAMILJEN GODZINSKYS FAMILJEALBUM I IMATRAS ONNELA VÅREN 1920 - SOMMAREN 1923

Fader Franciszek, barnen Elise och George och den nödvändiga sällskapshundarna.

Godzinskys och deras vänner på väg till ett bybesök.

Läs som nästa  George de Godzinsky: "I Onnela kände jag första gången trygghet"
 

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Bilder: Godzinskys familjealbum

Översättning: Christian de Godzinsky