Hyvästi Onnela
 |
| Godzinskyjen elämä Onnelan kartanossa oli idyllistä ja turvallista. Imatralla kerrotaan yhä, kuinka Godzinskyjen aikaan Onnelassa järjestettiin juhlia. |
Neuvosto-Venäjältä helmikuussa 1920 Suomeen paenneet Godzinskyt löysivät kevään lopulla kodin Imatralta Onnelan kartanosta. Godzinskyt viipyivät Imatralla kaikkiaan kolme vuotta. Lue perheen aiemmista vaiheista: Godzinskyjen pako Pietarista Suomeen, Imatralle Onnelaan, "Onnelassa sain ensi kerran kokea turvallisuutta", "Kukkaisvalssi torvigramofonilla oli kauneinta, mitä olin kuullut".
KOTIHENGETÄR DIDA
Imatran Onnelassa kotiopettaja Elise Regenassia tarvittiin sekä opettamaan lapsia että huolehtimaan heistä. “Isä oleskeli pitkiä aikoja Helsingissä, jonne hän oli hakeutunut hankkiakseen itselleen työpaikan ja voidakseen elättää perheensä", George de Godzinsky on muistellut haastattelussa vuosikymmeniä myöhemmin.
 |
| Pikku-Elise, Dida ja George Onnelan kotipihalla. |
Elise Regenass oli syntynyt ranskankielisessä Sveitsissä 10. tammikuuta 1886. Hän oli tullut 1900-luvun alussa nuorena kotiopettajana Pietariin erääseen varakkaaseen perheeseen. Kun kumitehtailija Maximilian Othmar Neuschellerin nuorin lapsi Johanna tarvitsi kotiopettajaa, Elise siirtyi upporikkaiden Neuschellerien palvelukseen. Ja kun Neuschellerien tytär Maria de Godzinsky tarvitsi ranskankielistä kotiopettajaa esikoispojalleen Georgelle, Elise muutti Godzinskyjen perheeseen.
Elise Regenassista, jota perhe kutsui lempinimellä Dida, tuli kunnioitettu varaäiti Georgelle ja Eliselle. Eikä Dida siirtynyt Franciszek de Godzinskyn perheestä enää muualle, vaan jäi sen luokse asumaan loppuelämäkseen.
Dida oli aidosti kiintynyt Georgeen ja pikku-Eliseen. Hän oli kuitenkin tiukkailmeinen naisihminen, eikä koskaan oikein iloinen. On arveltu, että hän vaikutti myös hiukan ankeuttavasti lastenhuoneen tunnelmaan.
George de Godzinsky ei muistellut Didaa koskaan omille pojilleen. Vanhoilla
päivillään antamissaan haastatteluissa Godzinsky käytti hänestä nimitystä
kuvernantti.
Huolimatta tiukasta kotiopettajasta emigranttiperheen
elämä Imatran Onnelassa oli idyllistä ja turvallista. Kerrotaan, että
Godzinskyjen aikaan kartanossa järjestettiin yhä juhlia.
MUUTTO HELSINKIIN HEINÄKUUSSA 1923
Godzinskyt asuivat Imatralla kolme vuotta, kunnes he heinäkuun alussa 1923 muuttivat Helsinkiin. Onnelan omistaja Margaretha Liapunova - Margaretha Hothista oli tullut rouva Liapunova, sillä hän oli mennyt 1921 uusiin naimisiin venäläisen Boris Liapunoffin kanssa - oli pakotettu myymään perintökartanonsa. Onnelan osti marraskuussa 1923 Ruokolahden nimismies Kaarlo Ikonen.
 |
| Dida ja lapset lähtötunnelmissa. Matkat taittuivat junalla. |
Mutta miksi Pietarista paennut puolalainen Franciszek de
Godzinsky edes oli halusi jäädä “ryssänvihaiseen” Suomeen? Miksei hän
jatkanut lastensa kanssa kotimaahansa Puolaan, joka oli nyt vapaa ja
itsenäinen valtio? Franciszekin lääkäriveli ja sisaret Varsovassa olivat
ehdottomasti sitä mieltä, että pikkuveljen oli tultava Puolaan ja
kasvatettava lapsensa siellä. Franciszek jäi kuitenkin Suomeen. Siihen
hänellä oli omat syynsä.
Teksti: Tiina-Maija Lehtonen
Kuvat: Godzinskyn
perhearkisto
FARVÄL ONNELA
| |
| Livet på Onnela herrgård var idylliskt och tryggt för familjen
Godzinsky. I Imatra berättar man fortfarande om hur det festades på
Onnela under familjen Godzinskys tid.
|
Läs om familjens tidigare liv:
Godzinskyjen pako Pietarista Suomeen
Imatralle ,
"Onnelassa sain ensi kerran kokea turvallisuutta",
"Kukkaisvalssi torvigramofonilla oli kauneinta, mitä olin kuullut".
I Onnela, Imatra, behövdes Elise Regenass både för att undervisa barnen och för att ta hand om dem. ”Min far tillbringade långa perioder i Helsingfors, dit han hade åkt för att hitta ett jobb och försörja sin familj”, minns George de Godzinsky i en intervju decennier senare.
|
| Lilla Elise, Dida och George i Onnelas trädgård. |
Elise Regenass föddes i fransktalande Schweiz den 10 januari 1886. Hon hade kommit till S:t Petersburg i början av 1900-talet som ung guvernant i en förmögen familj. När Johanna, det yngsta barnet till gummifabrikören Maximilian Othmar Neuscheller, behövde en guvernant, anslöt sig Elise till de förmögna Neuschellers. Och när Neuschellers dotter Maria de Godzinsky behövde en fransktalande guvernant till sin förstfödde son George, flyttade Elise in hos familjen Godzinsky.
Dida var genuint fäst vid George och lilla Elise. Hon var dock en sträng kvinna och aldrig särskilt gladlynt. Man tror att hon också hade en något obehaglig inverkan på stämningen i barnkammaren.
George de Godzinsky mindes aldrig Dida för sina egna söner. I intervjuer som han gav på sin ålders höst kallade Godzinsky henne för guvernanten.
Trots den stränga hemläraren var livet för emigrantfamiljen i Imatras Onnela idylliskt och tryggt. Det sägs att det fortfarande hölls fester på herrgården under Godzinskys tid.
Familjen Godzinsky bodde i Imatra i tre år innan de flyttade till Helsingfors i början av juli 1923. Ägaren till Onnela, Margaretha Liapunova - Margaretha Hoth hade blivit fru Liapunova efter att 1921 ha gift om sig med ryssen Boris Liapunoff - tvingades sälja sin ärvda herrgård. I november 1923 köptes Onnela av Kaarlo Ikonen, notarien i Ruokolahti.
|
|
| Dida och barnen ger sig av. Resorna gjordes med tåg. |
