Jatkosota kesä-joulukuu 1942: Pikku Annikki
|
| Imatralainen sotilaskapellimestarin tytär, lyseolainen Annikki Vuokniemi keväällä 1943. Imatralaisen H. Melto -valokuvaamon muotokuva. Godzinskyn perhearkisto. |
Kesäkuun 11. päivänä 1942 Kuopiossa ilmestyvä sanomalehti Savo julkaisi viihdytyskiertueella olevan George de Godzinskyn haastattelun, jossa kapellimestari kertoi jäävänsä pian kolmen viikon lomalle ja menevänsä kihloihin. “Salaisuutena, joka ei ole oikeastaan julkisuutta varten, hän kertoi, ettei ole vielä kihloissa eikä naimisissakaan, mutta näitä molempia puuhia varten on jo tiedossa 3 viikon loma. Kohde on jo katsottu, joten kuopiolaiset neitoset voivat vain huokaista hänen kohdaltaan", Savo kirjoitti.
Ketä George aikoi kosia? Oliko hän Lilli eli Elisabeth Urbanowicz, helsinkiläinen puolalaisen perheen tytär, joka työskenteli Wulffin toimistotarvikeliikkeessä somistajana ja myyjättärenä? George oli tuntenut Lillin vuosia ja ollut hänen kanssaan kirjeenvaihdossa kesästä 1937.
Vai oliko hän Liisa eli Anna-Liisa Autio, lappeenrantalainen kenkäkaupan myyjätär, johon George oli iskenyt silmänsä keväällä 1939? Liisa muistutti hämmästyttävästi ukrainalaista Lidiaa, johon George oli syvästi rakastunut Harbinissa keväällä 1936 ollessaan kiertueella Šaljapinin kanssa. Liisan kanssa George oli ollut kirjeenvaihdossa syksystä 1939.
Ei, ei kumpikaan heistä. Georgen romanttisten tunteiden kohde oli Annikki Vuokniemi, häntä itseään kymmenen vuotta nuorempi imatralainen koulutyttö.
"TUON JOS SAISIN, NIIN PULLOON LAITTAISIN"
Robert de Godzinskylle, Georgen vanhimmalle pojalle antamassaan haastattelussa iäkäs Annikki Nenonen o.s. Vuokniemi muisteli, että hän tapasi Jorin - hän kutsui Georgea Joriksi tai Yrjöksi - ensimmäisen kerran ennen sotaa. Tämä tapahtui todennäköisesti 12. toukokuuta 1939, kun George oli neljän pojan, Georg Malmsténin, Viljo Vesterisen ja Eino Katajavuoren kanssa esiintymässä Imatran Vuoksenniskalla. Seurojentalon eturivissä istui silloin sotilaskapellimestari Benjami Vuokniemi rouvineen ja tyttärineen. Vuokniemen 15-vuotias Annikki-tytär oli katsellut lavalla taituroivaa Godzinskya ihaillen. George oli katsellut Annikkia ja hymyillyt. Tyttö oli hymyillyt takaisin.
Tauolla Annikki oli seurannut silmät sädehtien vierestä, kun isä oli
keskustellut Godzinskyn kanssa. Georgen lähdettyä hän oli huudahtanut: "Tuon
jos saisin, niin pulloon laittaisin!" Annikki ei arvannut, että George kuuli
hänen sanansa.
|
| Annikki Vuokniemi ensitapaamisen aikoihin keväällä 1939. Imatralaisen H. Melto -valokuvaamon muotokuva. Godzinskyn perhearkisto. |
"PANNAANKO MINUT NYT PULLOON?"
Kolme vuotta myöhemmin, maaliskuun alussa 1942 George oli viihdytyskiertueella Lappeenrannassa, Imatralla ja Viipurissa. Joukkueessa olivat mukana muun muassa viulisti Toivo Salovuori, laulajattaret Anna Mutanen ja Marjatta Porkka ja tanssijatar Liisa Tuomi. Lappeenrannassa ja Viipurissa joukkue esiintyi sotasairaaloissa ja Imatralla keskiviikkona 4. maaliskuuta Tainionkosken Työväentalolla, missä ilmatorjuntamiehet järjestivät Ikäväntorjuntailtamat.
Kun George Tainionkoskella näki jälleen Annikin, hän ei voinut olla kysymättä: "Laitetaanko minut nyt pulloon?" Niin syttyi Georgen ja Annikin rakkaus, sydänten ja sielujen yhteys, joka jatkui vahvana läpi elämän.
|
| Ilmoitus Ylä-Vuoksessa 31. maaliskuuta 1942. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto. |
SOTILASKAPELLIMESTARI BENJAMI VUOKNIEMI
Annikin isä, vääpeli Benjami Vuokniemi toimi Imatralla Tainionkosken suojeluskunnan soittokunnan ja Tornator Oy:n eli Tainionkosken tehtaiden soittokunnan kapellimestarina. Paikallislehti Ylä-Vuoksi kehui hänen onnistuneen hiomaan orkesterit huippukuntoon.
Benjami Vuokniemen isä oli Rettijeff-niminen kulkukauppias - laukkuryssä, niin kuin siihen aikaan sanottiin - Venäjän Karjalasta Vuokkiniemen kylästä Kormilan talosta. Rettijeff oli löytänyt itselleen vaimon Vaasan saaristosta ja perustanut Vaasaan sekatavarakaupan. Poika Benjami oli syntynyt Vaasassa 22. marraskuuta 1898.
Benjamin ollessa 11-vuotias hänet oli lähetetty soittokuntaan. Myöhemmin hän oli liittynyt myös suojeluskuntaan.
 |
| Anni ja Benjami Vuokniemi ja Tosse-koira Helsingissä syksyllä 1923. Paula Härkösen perhearkisto. |
Itsenäisen Suomen ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg oli myöntänyt Benjami Vuokniemelle Suomen kansalaisuuden 1920-luvun alussa. Samoihin aikoihin nuori mies solmi avioliiton Tavastlandin aatelissukuun kuuluvan, itseään kaksi vuotta nuoremman Anni Tavastlandin kanssa. Perhe muutti Helsinkiin ja asettui asumaan Suomenlinnaan. Maaliskuun 11. päivänä 1924 syntyi esikoinen Sisko Annikki, joka sai pian kaksi veljeä, Veikon ja Väinön. Sotien jälkeen perheen lapsiluku kasvoi vielä kolmella.
Annikki kastettiin vasta, kun hän oli kaksi ja puoli vuotias, mikä johtui siitä, että isä Vuokniemi vaihtoi kirkkokuntaa ortodoksista luterilaiseksi.
|
| Imatrankoski viimeistä kertaa vapaana voimalaitoksen vihkiäispäivänä 25. toukokuuta 1929. Taustalla häämöttää Valtionhotelli. Museovirasto / Aarne Pietinen. |
Kun Imatran voimalaitos otettiin käyttöön toukokuussa 1929, sotilaskapellimestari Vuokniemi esiintyi soittokuntineen vihkiäisseremoniassa. Benjami ihastui Imatraan, Vuokseen ja Valtionhotelliin niin, että halusi vaihtaa päittäin työpaikkaa Tainionkoskella kapellimestarina toimivan ruokolahtelaisen Arthur Robertssonin kanssa. Vuokniemet muuttivat Helsingistä Imatralle 1930 ja Robertsson siirtyi Suomenlinnaan.
Robertssonista tuli 1934 Suomen Valkoisen Kaartin Rykmentin soittokunnan, myöhemmän Helsingin Varuskuntasoittokunnan kapellimestari. Vuonna 1935 hän suomensi nimensä, hänestä tuli Artturi Rope. Sotavuosina musiikkikapteeni Rope osallistui soittokuntineen aktiivisesti muun muassa Propaganda-Aseveljien asemiesiltoihin.
 |
| Tainionkosken paperitehtaan soittokunta. Keskellä tahtipuikko kädessään kapellimestari Benjami Vuokniemi. Paula Härkösen perhearkisto. |
Sotilaskapellimestari Benjami Vuokniemi puolestaan viihtyi mainiosti Imatralla. Hän asui perheineen Tainionkosken Niskalammella, harrasti hiihtoa ja metsästystä ajokoiransa kanssa sekä kuului hirvestysporukkaan.
|
| "Liukasta tulee, tuumii Vuokniemi silitellessään suksen pohjaa, yhtä uskollisesti kuin johtaissaan torvisoittokuntaakin." Sotilaskapellimestari osallistui Tornatorin hiihtokilpailuihin maaliskuussa 1947. Imatran kaupunginmuseon kuva-arkisto. |
"JORI TULI KIERTUEELLA AINA MEILLE KOTIIN"
Kosiko George Annikkia lomallaan heinäkuussa 1942, kuten oli kertonut Savon toimittajalle? Ei, ei vielä. Sillä Georgen loma peruuntui; Harmony Sisters palasi kesäkuun lopulla ensimmäiseltä Saksan matkaltaan mukanaan levytyssopimus Telefunkenin kanssa, radiointisopimus Berliner Rundfunkin kanssa sekä sopimus koko Saksaan ulottuvasta kiertueesta Mannheimer Gastspieldirektionin kanssa. Georgen oli ryhdyttävä kiireen vilkkaa suunnittelemaan ja sovittamaan ohjelmistoa, sillä Geschwister Waltosta odotettiin takaisin Saksaan jo elokuussa.
|
| Kesäkuun lopulla siskojensa kanssa ensimmäiseltä Saksan matkalta palannut Maire Valtonen oli Georgen johtaman Korsuorkesterin solistina Propaganda-Aselveljien toivekonsertissa nro 6 Konservatoriolla 2. heinäkuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen. |
George kuitenkin vieraili Imatralla niin usein kuin mahdollista. “Jori tuli kiertueella aina meille kotiin, usein kokoonnuttiin meillä”, Annikki on kertonut. Ehkä George suorastaan pyysi Puolustusvoimain viihdytystoiminnan johtajalta, ystävältään Pallelta eli majuri Reino Palmrothilta, että hänet lähetettäisiin kiertueelle Imatralle, siksi usein hän viihdytti Vuoksen varrella.
 |
| George heittäytyneenä heinäpeltoon. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Tanssija Inga Roeb lounastaa. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Tanssija Inga Roeb ja George keinuttelevat. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Tanssija Inga Roeb, laulaja Olavi Virta ja näyttelijä-laulaja Birgit Kronström Kyminlinnan asemalla. Kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Birgit Kronström, ruusupuska ja Inga Roeb. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Viihdytysjoukkue Kyminlinnan asemalla. Vasemmalta George, Olavi Virta, Birgit Kronström, Inga Roeb, ja Ritva Aro. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| George ja Inga Roeb hulluttelevat. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Birgit Kronström ja Inga Roeb. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Birgit Kronström. Godzinskyn perhearkisto. |
|
| Tauno Palo ja Birgit Kronström. Godzinskyn perhearkisto. |
|
| Viihdytysjoukkue George, Birgit Kronström, Inga Roeb, Olavi Virta ja Tauno Palo. Godzinskyn perhearkisto. |
.JPG)
|
| George, Birgit Kronström, tuntematon mies, Inga Roeb ja Tauno Palo. Godzinskyn perhearkisto. |
 |
| Muusikot George de Godzinsky ja Olavi Virta upseerien kanssa samassa kuvassa. Godzinskyn perhearkisto. |
Elokuun 7. päivänä joukkue Aro, Kronström, Virta ja Roeb esiintyi Sotainvalidien Veljesliiton Lappeenrannan seudun alaosaston järjestämässä solistikonsertissa Tainionkosken Työväentalolla ja seuraavana päivänä Imatran Työväentalossa. Niin George pääsi jälleen tapaamaan Annikkia.
Tällä käynnillä George esitteli Annikille muusikkotoverinsa Olavi Virran. Annikin ja Olavin välille virisi ystävyys, joka kesti aina legendaarisen laulajan viimeisiin elinvuosiin.
|
| Olavi Virta ja George soutelemassa. Godzinskyn perhearkisto. |
PIKKU ANNIKKI
Syyskuun 14. päivänä George esiintyi jälleen Vuoksenniskalla ja 4. marraskuuta Imatran Työväentalolla. Imatralla käydessään hän tuli säveltäneeksi valssin Pikku Annikki. Annikki oli lyseolainen ja pikkulotta. Äiti Anni oli lotta, ja Annikki osallistui äitinsä mukana kaikkeen lottien toimintaan Imatralla.
Annikki on muistellut, että sillä aikaa, kun hän itse oli saksan sanojen tentissä, Jori istahti Imatran lyseon naapurissa sijaitsevaan rouva Mannisen terassikahvilaan. Siinä istuessaan hän kirjoitti sanat ja sävelsi valssin Pikku Annikki. “Siellä kahvilassa hän sen kirjoitti, kun minä olin saksan kokeessa.”
Annikin kertoman mukaan valssi äänitettiin ja äänilevyt valmistettiin Saksassa, mutta levyt tuhoutuvat, kun niitä kuljettanut laiva upposi pommituksessa.
.jpg)
|
| Birgit Kronström ja Tauno Palo Toivo Särkän elokuvassa Onnellinen ministeri syksyllä 1941. Vuotta myöhemmin, marraskuussa 1942 Kronström ja Palo levyttivät Odeon-levymerkille elokuvasta Katupoikien laulun ja Raitiovaunulaulun ja lisäksi Georgen Annikki Vuokniemelle omistaman valssin Pikku Annikki. Elonet / Onnellinen ministeri. |
Monet marras-joulukuussa 1942 Helsingissä äänitetyt levyt tuhoutuivat, mutta Pikku Annikki -valssin matriisit säilyivät. Valssi levytettiin Odeon-merkille Helsingissä 26. marraskuuta 1942, ja solisteina lauloivat Onnellinen ministeri -elokuvan tähdet Birgit Kronström ja Tauno Palo, joita säesti Georgen johtama Odeon-orkesteri. Säveltäjä ja sovittaja oli George, ja sanoittajaksi levytietoihin merkittiin Palle.
Pikku Annikki
Tauno Palo:
Annikki lottamme on
päivänpaiste parhain.
Saa hymy tuo
loputon
murheet unhohon.
Häntä me työssä ja korsujen yössä
muistamme myöhään ja
varhain.
On ystävä yhteinen kaikkien
tää Annikki!
Birgit Kronström:
No Annikki!
Tauno:
On herttainen lemmikki, tietää sen
myös Annikki!
Birgit:
Hih-hii!
Tauno:
Mutt’ ken hänet viedä vois meiltä pois
sen äijän lempo vei.
Taas
Annikki joskus jos suukon sois
se muille kuulu ei.
Birgit:
Kaistemme poikiin jo päin,
korviketta keittäin.
Vaikk’ ovat
ystäviäin
jotten naulaa päin.
Kun joskus innoin
sen
virvoitan silloin
näin annan suukkosen nimittäin.
Tauno:
On ystävä yhteinen kaikkien
Birgit:
Mä Annikki!
Tauno:
Sä Annikki!
On herttainen lemmikki, tietää sen.
Birgit:
Työn Annikki!
Tauno:
Sä Annikki!
Tauno ja Birgit yhdessä:
Mutt’ ken hän nyt viedä vois meiltä pois
sen äijän lempo veis!
Taas
Annikki joskus jos suukon sois
se muille kuulu ei!
Myös joulun aluspäivinä George onnistui pääsemään Annikin
luo Imatralle. Joulukuun 19. päivänä hän esiintyi Vuoksenniskan
Seurojentalon Joulutempauksessa yhdessä Olavi Virran,
Jaakko Kauhasen, Urho Virran, Antti Väisäsen,
Erik Tidlundin, Solmu Mäkelän, Alvi Palhon ja
kuuluttaja Kalle Patoluodon kanssa. Seuraavana päivänä 20.
joulukuuta klo 13 tempaus pidettiin Jääskessä Kuitu Oy:n tehdassalissa ja
klo 20 Imatralla elokuvateatteri Kinossa.
Lue seuraavaksi Jatkosota kesä-joulukuu 1942: George sovittaa Geschwister Waltosen Saksan ohjelmiston
Teksti: Tiina-Maija Lehtonen
FORTSÄTTNINGSKRIGET JUNI-DECEMBER 1942: LILLA ANNIKKI
|
|
| Annikki Vuokniemi, dottern till militärkapellmästaren i Imatra, lyceumelev våren 1943. Porträttet är taget i H. Meltos fotoateljé i Imatra. Familjen Godzinskys arkiv. |
Den 11 juni 1942 publicerade tidningen Savo i Kuopio en intervju med George de Godzinsky, som befann sig på en underhållningsturné, där dirigenten berättade att han snart skulle ta en tre veckor lång semester och förlova sig. "Som en hemlighet, som egentligen inte är för publicitet, sa han att han varken är förlovad eller gift ännu, men att han redan planerar en treveckors semester för båda dessa aktiviteter. Destinationen är redan utvald, så damerna i Kuopio kan bara sucka över honom", skrev Savo.
Vem planerade George att fria till? Var det Lilli , eller Elisabeth Urbanowicz, dottern i en polsk familj i Helsingfors, som arbetade som dekoratör och försäljare på Wulffs kontorsmaterielaffär? George hade känt Lilli i flera år och hade korresponderat med henne sedan sommaren 1937.
Eller var det Liisa , eller Anna-Liisa Autio, skobutiksbiträdet i Villmanstrand som George hade fått syn på våren 1939? Liisa var slående lik ukrainskan Lidia, som George hade blivit djupt förälskad i i Harbin våren 1936 när han var på turné med Shaljapin. George hade brevväxlat med Liisa sedan hösten 1939.
Nej, ingendera av dem. Föremålet för Georges romantiska känslor var Annikki Vuokniemi, en skolflicka från Imatra som var tio år yngre än han själv.
”OM JAG FICK HONOM, SKULLE JAG LÄGGA HONOM I EN FLASKA.”
I en intervju för Robert de Godzinsky, Georges äldste son, berättade den ålderstigna Annikki Nenonen, född Vuokniemi, att hon träffade Jori eller Yrjö - som hon kallade honom - för första gången före kriget. Det var troligen den 12 maj 1939, då George uppträdde tillsammans med fyra pojkar Georg Malmstén, Viljo Vesterinen och Eino Katajavuori vid Vuoksenniska i Imatra. På första raden i Föreningshuset satt militärkapellmästaren Benjami Vuokniemi med sin hustru och sina döttrar. Vuokniemis 15-åriga Annikki-dotter hade beundrat Godzinsky som briljerade på scenen. George hade tittat på Annikki och log. Flickan hade lett tillbaka.
I pausen hade Annikki med glimten i ögat sett på när hennes far hade pratat med Godzinsky. När George hade gått hade hon utropat: ”Om jag kunde få honom, skulle jag lägga honom på flaska!” Hon visste inte att George hade hört hennes ord.
|
|
| Annikki Vuokniemi vid tiden för deras första möte våren 1939. Porträttet är taget i H. Meltos fotoateljé i Imatra. Familjen Godzinskys arkiv. |
”SKA JAG LÄGGAS PÅ FLASKA NU?”
Tre år senare, i början av mars 1942, var George på en underhållningsturné i Villmanstrand, Imatra och Viborg. I gruppen ingick violinisten Toivo Salovuori, sångerskorna Anna Mutanen och Marjatta Porkka samt dansaren Liisa Tuomi. I Villmanstrand och Viborg uppträdde gruppen på krigssjukhus och i Imatra onsdagen den 4 mars på Folkets hur i Tainionkoski, där luftvärnets soldater ordnade en festafton för att mota tristessen.
När George i Tainionkoski återsåg Annikki kunde han inte låta bli att
fråga: "Ska jag läggas i en flaska nu?" Så tändes Georges och Annikkis
kärlek, ett band mellan hjärtan och själar som skulle förbli starkt under
hela deras liv.
|
|
| Tillkännagivande i Ylä-Vuoksi den 31 mars 1942. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv. |
MILITÄRKAPELLMÄSTAREN BENJAMI VUOKNIEMI
Annikkis far, fältväbeln Benjami Vuokniemi var kapellmästare både för Tainionkoski skyddskår och Tornator Oy:s (Tainionkoski fabriker) musikkår i Imatra. Enligt lokaltidningen Ylä-Vuoksi hade han lyckats slipa orkestrarna i toppskick.
Benjami Vuokniemis far hette Rettijeff och var en resande säljare - eller väskrysse som man på den tiden brukade säga - och kom från huset Kormila i Vuokkiniemi by i Ryska Karelen. Rettijeff hade funnit sig en hustru i Vasa skärgård och grundat i Vasa en lanthandel, och Benjami föddes i Vasa 1890.
När Benjami var 11 år gammal placerades han i en musikkår. Senare hade han också anslutit sig till skyddskåren.
I början av 1920-talet beviljades Benjami Vuokniemi finskt medborgarskap av det självständiga Finlands första president K.J. Ståhlberg. Ungefär samtidigt gifte sig Benjami med Anni Tavastlands som tillhörde den Tavastländska adelssläkten, Familjen flyttade till Helsingfors och bosatte sig på Sveaborg. Den 11 mars 1924 föddes den förstfödde, Sisko Annikki, som snart fick två bröder, Veikko och Väinö. Efter kriget utökades utökades barnaskaran med ytterligare tre barn.
Annikki döptes inte förrän hon var två och ett halvt år gammal, vilket
berodde på att fadern Vuokniemi bytte trosinriktning från ortodox till
luthersk.
|
|
| Den sista gången fritt flödande Imatrankoski på kraftverkets invigningsdag den 25 maj 1929. I bakgrunden skymtar Statshotellet. Museiverket / Aarne Pietinen. |
När Imatras kraftverk togs i bruk i maj 1929, uppträdde militärkapellmästare Vuokniemi med sitt musikkår vid invigningsceremonin. Benjami blev så förtjust i Imatra, Vuoksi och Statshotellet att han ville byta jobb med Arthur Robertsson, som var kapellmästare vid Tainionkoski och var från Ruokohlahti. Vuokniemis flyttade från Helsingfors till Imatra 1930, och Robertsson flyttade till Sveaborg.
Robertsson blev 1934 kapellmästare för Finlands Vita Gardets Regements musikkår, senare Helsingforsgarnisonens Musikkår. År 1935 förfinskade han sitt namn och blev Artturi Rope. Under krigsåren deltog musikkapten Rope aktivt med sitt musikkår, bland annat vid Propaganda-krigrbrödernas soldakvällar.
Militärkapellmästaren Benjami Vuokniemi trivdes däremot bra i Imatra. Han bodde med sin familj i Niskalampi i Tainionkoski, tyckte om att åka skidor och att jaga med sin hund och var medlem i en älgjaktklubb.
|
|
| "Det blir halt", tänker Vuokniemi medan han stryker skidbottnen, lika troget som han leder sin hornmusikkår." Soldatmusikkapellmästaren deltog i Tornators skidtävlingar i mars 1947. Imatra stadsmuseums fotoarkiv. |
"JORI KOM ALLTID HEM TILL OSS UNDER TURNÉN"
Friade George till Annikki under sin semester i juli 1942, såsom han hade berättat för en journalist på tidningen Savo? Nej, inte ännu. För Georges semester blev inställd; Harmony Sisters återvände från sin första Tysklandsresa i slutet av juni med ett skivkontrakt med Telefunken, ett radiokontrakt med Berliner Rundfunk och ett avtal om en turné genom hela Tyskland med Mannheimer Gastspieldirektion. George fick sätta igång med att planera och arrangera repertoaren för trion, eftersom Geschwister Waltonen väntades tillbaka till Tyskland i augusti.
|
|
| Maire Valtonen, som tillsammans med sina systrar återvänt från sin första resa till Tyskland i slutet av juni, var solist till Georges Korsuorchester i Propaganda-soldatbrödernas önskekonsert nr 6 på Konservatoriet den 2 juli 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen. |
George besökte dock Imatra så ofta som möjligt. ”Jori kom alltid hem till oss under turnén, vi samlades ofta hemma hos oss”, har Annikki berättat. Kanske George entav bad chefen för försvarsmaktens nöjesverksamhet, vännen Palle , eller major Reino Palmroth, att skicka honom på turné till Imatra, för så ofta underhöll han längs Vuoksi.
I början av augusti var George åter på turné till Savitaipale, Villmanstrand och Imatra. Den 3 augusti uppträdde ballerinan Inga Roeb från Finska Operan, operettsångerskan Ritva Aro och skådespelarna Birgit Kronström och Tauno Palo samt schlagersångaren Olavi Virta i skyddkårshuset Honkala i Savitaipale. George fungerade som ackompanjatör. ”Auditoriet var utsålt och publiken var nöjd med föreställningen och artisterna”, skrev Etelä-Savo i efterhand om solistkonserten.
|
|
| Tauno Palo och Birgit Kronström. Familjen Godzinskys arkiv. |
|
|
| Underhållningsteamet George, Birgit Kronström, Inga Roeb, Olavi Virta och Tauno Palo. Familjen Godzinskys arkiv. |
|
|
| George, Birgit Kronström, okänd man, Inga Roeb och Tauno Palo. Familjen Godzinskys arkiv. |
Två dagar senare, den 5 augusti, var George på Villmanstrands Casino för att ackompanjera ”en stor publikfavorit, filmskådespelerskan” Birgit Kronström och schlagersångaren Olavi Virta, medan Eino Hyyrynen stod för ett ” humoristiskt uppläsningsprogram”.
Den 7 augusti uppträdde Aro, Kronström, Virta och Roeb vid en solistkonsert som organiserades av Krigsinvalidernas Brödraskaps lokalavdelning i Villmanstrand i Tainionkoski Arbetarhus och dagen därpå i Folkets hus i Imatra. George fick alltså träffa Annikki igen. Han presenterade också Olavi Virta för Annikki. Olavi och Annikki blev vänner, och Annikki lärde också känna Olavis son Pauli.
|
|
| Olavi Virta och George på roddtur. Familjen Godzinskys arkiv. |
LILLA ANNIKKI
Den 14 september uppträdde George på Vuoksenniska och den 4 november i folkets hus i Imatra. Under sitt besök i Imatra komponerade han valsen Pikku Annikki. Annikki var gymnasieelev och en liten lotta. Hennes mamma Anni var lotta, och Annikki deltog tillsammans med sin mamma i alla lottornas aktiviteter i Imatra.
Annikki har berättat att Jori satte sig på fru Manninens terrasscafé intill Imatra lyceum medan hon skrev ett prov i tysk ordkunskap. Medan han satt där skrev han orden och komponerade valsen Pikku Annikki. ”Han skrev den där på kaféet medan jag skrev mitt prov i tyska.”
Enligt Annikki spelades valsen in i Tyskland, men skivorna förstördes när fartyget som hade dem med sig bombades.
|
|
| Birgit Kronström och Tauno Palo i Toivo Särkkäs film Ministern är lycklig hösten 1941. Ett år senare, i november 1942, spelade Kronström och Palo in låtarna Katupoikien laulu och Raitiovaunulaulu från filmen för skivmärket Odeon, samt Georges vals Pikku Annikki, tillägnad Annikki Vuokniemi. Elonet / Ministern är lycklig. |
I själva verket spelades Pikku Annikki in för skivmärket Odeon i Helsingfors den 26 november 1942. Sångsolisterna var Birgit Kronström och Tauno Palo, stjärnor i filmen Ministern är lycklig, ackompanjerade av Odeonorkestern under ledning av George. George var kompositör och arrangör men Palle angavs som textförfattare.
Pikku Annikki
Tauno Palo:
Annikki lottamme on
päivänpaiste parhain.
Saa hymy tuo
loputon
murheet unhohon.
Häntä me työssä ja korsujen yössä
muistamme myöhään ja
varhain.
On ystävä yhteinen kaikkien
tää Annikki!
Birgit Kronström:
No Annikki!
Tauno:
On herttainen lemmikki, tietää sen
myös Annikki!
Birgit:
Hih-hii!
Tauno:
Mutt’ ken hänet viedä vois meiltä pois
sen äijän lempo vei.
Taas
Annikki joskus jos suukon sois
se muille kuulu ei.
Birgit:
Kaistemme poikiin jo päin,
korviketta keittäin.
Vaikk’ ovat
ystäviäin
jotten naulaa päin.
Kun joskus innoin
sen
virvoitan silloin
näin annan suukkosen nimittäin.
Tauno:
On ystävä yhteinen kaikkien
Birgit:
Mä Annikki!
Tauno:
Sä Annikki!
On herttainen lemmikki, tietää sen.
Birgit:
Työn Annikki!
Tauno:
Sä Annikki!
Tauno och Birgit tillsammas:
Mutt’ ken hän nyt viedä vois meiltä pois
sen äijän lempo
veis!
Taas Annikki joskus jos suukon sois
se muille kuulu
ei!
Även under dagarna före jul lyckades George ta sig till Anniki i Imatra. Den 19 december uppträdde han på julevenemanget i Vuoksenniskas Föreningshus tillsammans med Olavi Virta, Jaakko Kauhanen, Urho Virta, Antti Väisänen, Erik Tidlund, Solmu Mäkelä, Alvi Palho och programledaren Kalle Patoluoto. Dagen därpå, den 20 december, kl. 13.00 hölls evenemanget i Kuitu Oy:s fabrikshall i Jääski och kl. 20.00 i biografen Kino i Imatra.
Läs härnäst Fortsättningskriget juni-december 1942: George arrangerar Geschwister Waltonens tyska program
Text: Tiina-Maija Lehtonen
Svensk övresättning: Christian de Godzinsky
