Jatkosota helmi-maaliskuu 1942: Georg Malmstén levyttää Äänisen aallot Berliinissä

George de Godzinskyn säveltämä ja Kerttu Mustosen sanoittama valssi Äänisen aallot vuodelta 1942 on omistettu Itä-Karjalan vapauttajille. Juhannuksena 1942 George lahjoitti valssin nuotin Lillille eli ystävättärelleen Elisabeth Urbanowiczille. Nuotin kustansi Dallapé Kustannus Oy.

På svenska

“Eräänä iltana, kun tuli ilmahälytys ja pommeja putoili jonnekin Suomenlinnan taakse, etsin laatikoistani nuottipaperia ja löysin muistiinpanoni”, George de Godzinsky on muistellut helmikuista iltaa vuonna 1942. Pöytälaatikossa oli ohutta silkkistä wc-paperia, jolle George kolme kuukautta aikaisemmin Äänisjärven rannalla oli merkinnyt muistiin kaihoisan valssin.

Georgesta ja harmonikasta tuli sotavuosina erottamattomat. Godzinskyn perhearkisto.

ÄÄNISJÄRVELLÄ VESSAPAPERILLE SÄVELLETTY VALSSI LÖYTYY

Vähän aikaisemmin Godzinskyn ystävä, Yleisradion palveluksessa oleva kapellimestari Nils-Eric Fougstedt oli ottanut yhteyttä. “Tarvitsin nuottipaperia, koska Fougstedt oli soittanut minulle - tutkin juuri silloin Straussia - ja kysynyt, muistinko erään tietyn sävelmän Casanovasta. Hän tarvitsi nuotit, sillä joku halusi laulaa sen ja radion nuottiarkisto oli evakuoitu”, Godzinsky on kertonut. “Vastasin myöntävästi. Muistin toki sävelmän, se soi minulla päässäni, ja lupasin kirjoittaa sen hänelle nuoteiksi.”

Puhelun aikana Fougstedt oli ihmetellyt, miksei kukaan ollut säveltänyt suomalaista valssia. “Silloin muistin, että hyvänen aika, minullahan on suomalainen valssi!” Fougstedt pyysi Georgea pikaisesti sovittamaan valssinsa sinfoniaorkesterille. “Mutta samalla hän huomautti, että siihen täytyi saada teksti. Kuka sen tekisi?”

Georgella oli toinenkin syy toimia valssinsa kanssa nopeasti. Ystävä Georg Malmstén oli lähdössä helmikuun lopulla Berliiniin levyttämään, ja uusi valssi piti saada mukaan laulajan nuottisalkkuun.

ISKELMÄSANOITTAJA KERTTU MUSTONEN

"Tunsin erään sanoittajan, Kerttu Mustosen, joka oli muun muassa kirjoittanut melko paljon sanoituksia Eugen Malmsténille”, Godzinsky on kertonut myöhemmin. “Hän työskenteli Thomén metsävirastossa, mutta oli proosallisesta ammatistaan huolimatta erittäin hyvä sanoittaja ja lisäksi sanomalehden toimittaja.”

Georg Malmsténin pikkuveljen Eugen Malmsténin ja Godzinskyn lisäksi Toivo Kärki teki paljon yhteistyötä Kerttu Mustosen kanssa. Kärki, joka oli rintamalla tykistöluutnanttina, pystyi asemasodan aikaan säveltämään korsussaan: “Kerttu Mustosen nimet ja sanat tulivat takaisin rintamalle vastauskirjeissä, teknisesti ne eivät olleet niin ihmeellisiä, mutta tunnelma oli tavoitettu. Mustonen oli jo ennen sotia sanoittanut noin sata levyiskelmää lähinnä Levytukun Niilo Saarikolle, monet salanimellä J. Kukkonen. Joukossa oli sellaisia kappaleita kuin tango Marketta, Hummeripoika ja Yö pustalla”, Kärki on kertonut muistelmissaan.

“Kerttu Mustonen oli hyvin eloisa ihminen, mutta luultavasti onneton. Hän oli ammatiltaan kirjanpitäjä, sympaattinen, lyhyt, lihava vanhapiika, jonka omat rakkaudet eivät oikein sujuneet", Kärki on päätellyt.

Kerttu Mustonen syntyi Kuopiossa 21. maaliskuuta 1891. Tytön ollessa vuoden ikäinen perhe muutti Nurmekseen, missä isä toimi poliisina. Kerttu pääsi ylioppilaaksi 1911 Nurmeksen yhteiskoulusta ja muutti 1920-luvulla Helsinkiin. Hän työskenteli konttoristina ja kirjanpitäjänä useissa eri yrityksissä ja julkaisi päivätyönsä ohessa kertomuksia eri lehdissä, kirjoitti radiohupailuja, elokuvakäsikirjoituksia ja romaanin sekä teki 1930-luvulta lähtien lukuisia iskelmien sanoituksia ja suomennoksia. Nurmeksen museo.

Kerttu Mustonen, jonka puoleen George kiireessään kääntyi, oli 50-vuotias kysytty iskelmien sanoittaja ja suomentaja. Mustosen käännöksiä olivat muun muassa Harmony Sistersin tulkitsemat ikivihreät Harbour Lights eli Sataman valot ja Lili Marleen eli Liisa pien. J. Kukkosen ja oman nimensä ohella hän käytti myös salanimeä Wuokko.

Mustosen suhde sanoittamiseen käy ilmi hänen 1941 antamastaan haastattelusta: “Hauskempaa iltatyötä tuskin tiedän! Oikein hekumoitsen kun levittelen eteeni uusia nuotteja. Soitan ne sitten viululla pari kertaa läpi – ja sitten alkaa sanojen nikartelu. Idean teksteihini saan melkein aina sävelestä, ainoastaan Eugen Malmsténin sävellyksiin olen saanut idean häneltä. Toisinaan sanat syntyvät hyvin helposti, toisinaan ne voivat olla suurenkin työn takana. Usein on sattunut, että jo sävelestä kuulen iskelmän nimen – siis pääidean. Yleensä tekstejä tehdessäni koetan pitää pääasiana sitä, että saisin ne syntymään hyvälle kielelle – mikäli siinä onnistun on eri asia. Suomen kieli on taipuisa, sanarikas. Löytyy suunnattomat määrät kauniita sanoja, jotka jo lausuttuna kaiullisesti ovat musiikkia. Jos onnistun tällaisia sanoja käyttelemään sopivissa paikoissa musiikin kanssa, on iloni kaksinkertainen.”

GEORGE JA KERTTU YHTEISTYÖSSÄ KESÄSTÄ 1939

George oli tehnyt ensimmäisen kerran yhteistyötä Kerttu Mustosen kanssa kesällä 1939, kun Mustonen oli sanoittanut hänen venäläistyyppisen Muistojen valssinsa. George, Georg Malmstén, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori ja pari avustajaa levyttivät Muistojen valssin Saksalaisella koululla kesäkuun lopulla 1939 neljän pojan yhteisen kevätkiertueen päätteeksi.

Marraskuussa 1940 Malmstén levytti Georgen foxtrotin On siinä pulma, joka oli myös Mustosen tekstiin. Kappale sisältyi Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaamaan elokuvaan Poikani pääkonsuli, johon George oli tehnyt musiikin.

Maaliskuussa 1941 sai ensi-iltansa seuraava Unhon Suomi-Filmille ohjaama komedia Poretta eli Keisarin uudet pisteet. George sävelsi musiikkielokuvaan lukuisia lauluja, joihin kaikkiin Kerttu Mustonen kirjoitti sanat.

Marras-joulukuussa 1941 sai ensi-iltansa Risto Orkon Suomi-Filmille ohjaama Ryhmy ja Romppainen. Sotilasfarssi sisälsi Georgen säveltämän ja Kirsti Hurmeen esittämän kohtalokkaan valssin Valtakunta vastineeksi Mustosen sanoihin. Valssi sai myöhemmin nimen Laulu laiturilla.

Ei ollut ihme, että George Äänisjärven rannalla syntyneen valssinsa kanssa kääntyi luotettavan Kerttu Mustosen puoleen.

ÄÄNISEN AALTOJEN SANAT SYNTYVÄT SUUR-KARJALAN HENGESSÄ

Malmsténin Berliinin lento lähestyi, ja George ja Kerttu työskentelivät tiiviisti pöytälaatikosta löytyneen valssin parissa. “En muista, mistä löysimme pianon, lieneekö ollut Brondinin kahvilasta vai radiotalosta. Muistelen, että meidän oli paettava pommisuojaan ainakin puoleksitoista tunniksi, ja niinpä minun on täytynyt hyräillä hänelle sävelmä – siihen aikaan kun ei ollut nauhureita apuna. Joka tapauksessa hän sai sävelmän, ja myöhään samana iltana hän soitti sanoen, että teksti oli valmis”, Godzinsky on kertonut.“

Ajoin pyörällä hänen luokseen, hän asui Kalliossa, ja lauloimme sitä yhdessä moneen kertaan. Se oli aivan valmis lukuunottamatta muutamia pieniä muutoksia, kolmea, neljää tavua. Minä lauloin omalla mitättömällä ja hän hyvin kauniilla äänellään, ja olimme kumpikin hieman liikuttuneita. Tunnelmassa oli varmaankin hiukkasen Suur-Karjala -henkeä, mutta sitä emme silloin tiedostaneet.”

"Sanat olivat ehkä hieman radikaaleja, kun niissä uutta huomenta Karjalaan tuodaan", Godzinsky arvioi tekstiä vuonna 1981. "Minä tiesin, että siitä ei tule mitään, mutta se oli ajan henki." 

ÄÄNISEN AALLOT

Lyö aallot Äänisen aavan,
ne keinuu näin kertoen:
on uuden huomenen saava
maa Vienan ja Aunuksen.
Ne kuuli sorean soiton
min' taiston temmellys toi.
Nyt joukko horjumaton
sen rantoja taas vartioi.

Hiljaa tuutii Ääninen aaltojaan,
uupuu rantaan
satujen saarelmaan.
Sua kaukaa, armain,
täällä muistelen -
kerran noudan
onnemme venheeseen.

Lyö aallot Äänisen aavan,
ne keinuu näin kertoen:
toi heimo Karjalan maahan
nyt uuden jo kanteleen.
He kulki voitosta voittoon
ja löivät vihuripäin,
siks' kunnes koskematon
ja ihana maa tänne jäi.

 

Päämajan viihdyskiertueitten muistivihkon mukaan George oli esiintymässä asemiesillassa Tamperella 18. - 19. helmikuuta 1942. Kansallisarkisto.

MALMSTÉN LEVYTTÄÄ SOTILASMARSSEJA BERLIINISSÄ

Saatuaan sekä Äänisen aallot että muita sävellyksiään ja sovituksiaan Malmsténin matkaan George esiintyi 24. helmikuuta Messuhallissa Propaganda-Aseveljien asemiesillassa nro 11. Paikalla oli myös ohjaaja Felix Forsman, joka kuvasi muutamia musiikkiesityksiä mukaan Puolustusvoimain katsaukseen 54/42. Reino Hirvisepän kuulutusten lisäksi nähtiin ja kuultiin Sotamarsalkan hopeatorvet, Viljo Vesterisen harmonikkasooloja, Sibeliuksen Ateenalaisten laulu Kallion kansakoulun poikakuoron laulamana sekä Ernesto de Curtisin laulu Palaja Sorrentoon alikersantti Henry Theelin tulkintana. George toimi illan pianistina ja Korsuorkesterin kapellimestarina. Katsaus läpäisi Puolustusvoimain tarkastuksen 17. heinäkuuta. 

Alikersantti Henry Theel ja Palaja Sorrentoon Propaganda-Aseveljien asemiesillassa nro 11 helmikuun 24. päivänä 1942. Elonet / Puolustusvoimain katsaus 54/42.

George - tässä flyygelin ääressä - ja Korsuorkesteri säestävät Henry Theeliä. Elonet / Puolustusvoimain katsaus 54/42.

Seuraavana päivänä 25. helmikuuta George lähti neljän päivän viihdytyskiertueelle Lahteen. Joukkueessa olivat mukana Vesterinen, Katajavuori ja viulisti Toivo Salovuori. Sotasairaalan lisäksi “yleisön suosikit hanurimestari Vesterinen ja säestäjänsä Godzinsky” esiintyivät keskiviikko-, torstai- ja perjantai-iltoina Lahden Lasipalatsin ravintolassa.

 

Päämajan viihdytyskiertueitten muistivihkon kertoo Georgen joukkueen esiintymisestä Lahdessa 25. - 28. helmikuuta 1942. Kansallisarkisto.

 Samaan aikaan Malmstén lensi Berliiniin, mikä ei ollut sota-aikana aivan vaaratonta. “Ystäväni Georg Malmstén, joka oli laivastossa ja siihen aikaan Hangon ulkopuolella Jussarössa, sai paikan sotilaskoneessa”, Godzinsky on muistellut myöhemmin. Kone lensi Saksan miehittämien alueiden, Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan yli. “Malmsténin matka oli erittäin seikkailurikas. Lentokone, joka meni Tallinnan, Riikan ja Baltian Königsbergin kautta Berliiniin melkein ammuttiin alas ja teki pakkolaskun.”

Georg Malmstén esiintymässä yhtyeensä kanssa Propaganda-Aseveljien asemiesillassa nro 10, joka järjestettiin 27. tammikuuta 1942. Pari-kolme viikkoa myöhemmin Malmstén lensi Berliiniin levyttämään mm. Godzinskyn Äänisen aallot. Sotamuseo / Sotilasvirkailija H. Sundström.

Malmsténin levytysurakka Berliinin radiotalossa alkoi 28. helmikuuta 1942 “sotilasorkesterin” säestyksellä. Säestävä orkesteri oli sama, jonka kanssa Malmstén oli levyttänyt ensimmäisen kerran Berliinissä käydessään toukokuussa 1929 eli tsekkiläisen kapellimestari Otto Dobrindtin johtama Reichs Rundfunkin viihdeorkesteri.

Ensimmäisenä äänityspäivänä vuorossa oli saksalaisia sotilasmarsseja, jotka oli sovittanut musiikkikapteeni Artturi Rope ja suomentanut Palle, sellaisia kuin Sotapojat marssivat, Maanpuolustajat ja Tellervo. Malmstén äänitti neljä Herms Nielin sotilasmarssia, jotka myös olivat Ropen sovituksia ja Pallen suomennoksia: Anna-Maija (Hannelore), Kaarina (Erika), Sotamies on sotamies, ja Suomi marssii.

Ensimmäisen päivän urakkaan kuului vielä kaksi suomalaista marssia, nimimerkki Korsukolportöörin - eli kirjailija ja opettaja Kalle Väänäsen - säveltämä ja sanoittama ja Ropen sovittama Sotapoikien lähtölaulu sekä Sinne jonnekin näytelmästä Luutnantti maksaa velkojaan. Viimeksi mainitun säveltäjä oli Väinö Hannikainen, sovittaja Rope ja sanoittaja Palle.

ITKUA, HYVÄSTEJÄ JA KAUNIITA SATUJA

Maaliskuun 2. päivänä Georg Malmstén äänitti studiossa omia sävellyksiään. Säestävä sotilasorkesteri oli vaihtunut levymerkin mukaan nimetyksi Odeon-orkesteriksi. Levyille päätyivät merimieslaulu Jää hyvästi, johon sanat oli tehnyt Reino Ranta - eli Yleisradion kamreeri Roine Richard Ryynänen - Georgen sovittama marssilaulu Meripojan preivi, valssi Usein itken illoin M. Majan eli Martti Jäppilän tekstiin ja Georgen sovittama ja Reino Rannan sanoittama tango Kaunis satu vain.

Maaliskuun 5. päivänä Malmstén levytti Odeon-orkesterin kanssa ruotsinkieliset merimieslaulunsa Farväl ja En sjömans hälsning, joiden sovittaja oli nimimerkki K. Raikko - todennäköisesti Kauko Käyhkö - sekä Pallen sanoittaman valssin Varuskunnan morsian, joka myös oli K. Raikon sovitus. Levylle päätyivät myös Georgen sovittama ja Reino Rannan sanoittama Malmsténin marssilaulu Lemmen motti sekä kaksi ulkomaista menestyskappaletta, Michael Jaryn foxi Pelko pois, Rosemarie ja Willy Engel-Bergerin tango Rion tähti. Molempiin suomalaiset sanat oli riimitellyt Palle.

Maaliskuun 7. päivänä Malmstén levytti Odeon-orkesterin kanssa Norbert Schultzen 1938 menestyskappaleen Lili Marleen eli Liisa pien, johon Wuokko eli Kerttu Mustonen oli tehnyt suomenkieliset sanat. Sovittajaa ei levytiedoissa mainita, mutta todennäköisesti sovitus oli Godzinskyn, olihan hän johtanut Korsuorkesteria Propaganda-Aseveljien toivekonsertissa 10. helmikuuta, kun Harmony Sisters oli esittänyt kappaleen.

Samana päivänä, 7. maaliskuuta Malmstén äänitti kaksi Georgen sävellystä Kerttu Mustosen sanoihin; valssin Levoton sydän ja paso-doblen Tule senorita keväällä 1941 ensi-iltansa saaneesta Poretta-elokuvasta.

Ei ole varmuutta, ehtikö Malmstén äänittää Georgen valssin Äänisen aallot ja foxtrotin Näky nuotiolla 7. maaliskuuta vai tehtiinkö äänitykset vasta 10. maaliskuuta. Näky nuotiolla tuli Äänisen aaltojen B-puolelle ja sen sanat oli tehnyt Kerttu Mustonen. Myös Näky nuotiolla oli syntynyt “kaukana Karjalan mailla”. Levytietojen perusteella näissä kahdessa Georgen kappaleessa Malmsténia säesti yksinkertaisesti vain “orkesteri”.

“Siitä tuli erittäin onnistunut”, Godzinsky arvioi Malmsténin Berliinin levytystä myöhemmin. “Vaikka Malmstén sanoi, kuule, se hanuri soittaa siellä Äänisen aalloissa, sillä on niin huonoääninen haitari, suo anteeksi!” Malmstenia varmasti harmitti, ettei hänellä ollut matkassaan Vesterisen kaltaista harmonikkamestaria. Jo elokuussa 1936, kun Malmstén ja Godzinsky tutustuivat ja tekivät ensimmäiset yhteiset levytyksensä Berliinissä, Malmstén oli ollut tinkimätön siinä, miltä harmonikan piti levyllä kuulostaa.

ÄÄNISEN AALTOJA JONOTETAAN

“Malmstén palasi kotiin mukanaan kymmenkunta savikiekkoa vasta levytettyä musiikkia, ja niiden joukossa oli myös Äänisen aallot”, Godzinsky on muistellut. “Silminnäkijät ovat kertoneet, että Fazerin musiikkikaupan ulkopuolella Aleksanterinkadulla oli todella pitkä jono, kun levyä alettiin myydä. Se oli itse asiassa melko ainutlaatuinen ilmiö keskellä sotaa, siihen aikaan jonotettiin kyllä useammin muutaman silakan kuin musiikin tähden!”

Silakkaa jonotetaan Oulun kauppatorilla 1. huhtikuuta 1942. Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto Kaleva.

Äänisen aallot kävi kaupaksi nopeaan tahtiin. “Kun sitten levyn varasto vähitellen hupeni, uusi lähetys tilattiin Berliinistä, ja sillä olikin dramaattinen kohtalo. Laiva nimittäin torpedoitiin Gotlannin ulkopuolella, ja levyt makaavat nyt Itämeren pohjassa.”

George de Godzinskyn ja Kerttu Mustosen Äänisen aallot Georg Malmsténin tulkitsemana oli savikiekko, jota jonotettiin.

Toukokuun 7. päivänä läpäisi Puolustusvoimien tarkastuksen Risto Orkon Suomi-Filmille ohjaama 15-minuuttinen lyhytelokuva Kenttäpostia, johon George oli säveltänyt musiikin. Kyseessä oli musiikillinen potpuri, joka sisälsi kuvia ja tunnelmia sekä sota- että kotirintamalta. Esiintyjinä olivat Georg "Sota-Jori" Malmstén, tanssiparilegenda Lucia Nifontova ja Arvo Martikainen, tanssija Liisa Tuomi ja Georgen johtama Korsuorkesteri. Loppukohtauksessa Malmstén lauloi Äänisen aallot Korsuorkesterin säestyksellä. “Studiossa oli muuan kulissi, jossa oli kuusia ja keinotekoinen lumisade, ja näiden kotimaisten luonnonnäkymien taustalla soi säveltämäni musiikki, muun muassa Äänisen aallot. Sitä esitettiin alkukuvana koko maassa”, Godzinsky on muistellut.

ÄÄNISEN AALLOT JA HISTORIAN MYRSKYT

Keväällä 1944, sodan vielä jatkuessa George oli Vecko-Spiegelin haastattelussa sitä mieltä, että Äänisen aallot oli “banaaleinta, mitä olen koskaan tehnyt, vaikka se on sävelletty Äänisen rannalla”.

Kun jatkosota alkusyksystä 1944 päättyi Neuvostoliiton voittoon, Äänisen aallot kuului niihin musiikkikappaleisiin, joiden esittäminen kiellettiin.

George de Godzinsky ehti vielä ennen kuolemaansa toukokuussa 1994 kuulla valssinsa, sillä Neuvostoliiton romahdettua syksyllä 1991 Äänisen aaltojen esittäminen oli jälleen sallittua.

Lue seuraavaksi Jatkosota maalis-toukokuu 1942: Harmony Sisters levyttää Sulle salaisuuden kertoa mä voisin

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

FORTSÄTTNINGSKRIGET FEBRUARI-MARS 1942: GEORG MALMSTÉN SPELAR IN ÄÄNISEN AALLOT I BERLIN

Valsen Äänisen aallot från 1942, komponerad av George de Godzinsky och med text av Kerttu Mustonen, är tillägnad befriarna av Östkarelen. Midsommaren 1942 tillägnade George noten till sin väninna Lilli eller Elisabeth Urbanowicz. Noten gavs ut av Dallapé Kustannus Oy.

Suomeksi

“En kväll när flyglarmet ljöd och bomberna föll någonstans bakom Sveaborgs slott letade jag efter notpapper i mina byrålådor och hittade mina anteckningar”, minns George de Godzinsky den februarikvällen 1942. I skrivbordslådan låg ett tunt silkestoalettpapper på vilket George hade antecknat en vemodig vals tre månader tidigare vid Onegasjöns strand.

George och dragspelet blev oskiljaktiga under krigsåren. Familjen Godzinskys arkiv.

VALSEN SKRIVEN PÅ TOALETTPAPPER VID ONEGASJÖN HITTAS

En kort tid tidigare hade Godzinskys vän Nils-Eric Fougstedt, dirigent på Finska Rundradion, kontaktat honom. "Jag behövde notpapper eftersom Fougstedt hade ringt mig - jag studerade Strauss  på den tiden - och han frågade om jag kom ihåg en viss melodi från Casanova. Han behövde noterna eftersom någon ville sjunga den och radions notarkiv hade evakuerats”, berättar Godzinsky. ”Jag svarade jakande. Naturligtvis kom jag ihåg melodin, den spelade i mitt huvud, och jag lovade att skriva ner den åt honom."

Under samtalet hade Fougstedt undrat varför ingen hade komponerat en finsk vals. ”Då kom jag ihåg att, herregud, jag har ju en finsk vals!” Fougstedt bad snabbt George att arrangera sin vals för en symfoniorkester. ”Men samtidigt påpekade han att den måste ha en text. Vem skulle kunna skriva den?"

George hade ytterligare en anledning att agera snabbt med sin vals. Hans vän Georg Malmstén var på väg till Berlin för att spela in i slutet av februari och den nya valsen måste fås med i sångarens musikportfölj.

SCHLAGERTEXTFÖRFATTAREN KERTTU MUSTONEN

"Jag kände en sångtextförfattare, Kerttu Mustonen, som bland annat hade skrivit en hel del texter till Eugen Malmstén", berättade Godzinsky senare. ”Hon arbetade för Thoméns skogsavdelning, men trots sitt prosaiska yrke var hon en mycket duktig textförfattare och även tidningsredaktör.”

Förutom Georg Malmsténs yngre bror Eugen Malmstén och Godzinsky samarbetade Toivo Kärki mycket med Kerttu Mustonen. Kärki, som var artillerilöjtnant vid fronten, kunde under ställningskriget komponera i sin korsu: ”Kerttu Mustonens texter och ord kom tillbaka till fronten i svarsbrev, tekniskt sett var de inte så märkvärdiga, men stämningen var fångad”. Redan före kriget hade Mustonen skrivit texter till ett hundratal schlagerlåtar, främst för Niilo Saarikko på Levytukku, många under pseudonymen J. Kukkonen. Bland dem fanns sånger som tangon Marketta,  Hummeripoika och Yö pustalla”, minns Kärki i sina memoarer.

”Kerttu Mustonen var en mycket livlig person, men förmodligen olycklig. Hon var bokhållare till yrket, en sympatisk, kortvuxen och fyllig ogift kvinna vars egna kärlekar inte riktigt gick som de skulle”, har Kärki konstaterat.

Kerttu Mustonen föddes i Kuopio den 21 mars 1891. När hon var ett år gammal flyttade familjen till Nurmes, där hennes far arbetade som polis. Kerttu tog studentexamen i Nurmes 1911 och flyttade till Helsingfors på 1920-talet. Hon arbetade som kontorist och bokhållare på olika företag och vid sidan av sitt dagliga arbete publicerade hon berättelser i olika tidskrifter, skrev radiopjäser, filmmanus och en roman, och från 1930-talet och framåt skrev hon många texter till schlagers och översättningar till finska. Nurmes museum.

Kerttu Mustonen, som George vände sig till i sin brådska, var en 50-årig efterfrågad textförfattare och översättare av schlagerlåtar. Mustonen översatte bland annat evergreenen Harbout Lights eller  Sataman valot och Lili Marleen eller Liisa pien. Förutom J. Kukkonen och sitt eget namn använde hon också pseudonymen Wuokko.

Mustonens förhållande till textförfattandet framgår av en intervju som hon gav 1941: ”Jag kan knappast tänka mig ett roligare kvällsarbete! Jag njuter verkligen när jag breder ut nya noter framför mig. Jag spelar sedan igenom dem ett par gånger på fiolen – och därefter börjar ordens snidande. Idén till mina texter får jag nästan alltid från melodin, endast till Eugen Malmsténs kompositioner har jag fått idén från honom själv. Ibland föds orden mycket lätt, ibland kan de kräva ett stort arbete. Ofta har det hänt att jag redan i melodin hör schlagerns namn – alltså huvudidén. När jag skriver texter försöker jag oftast ha som huvudmål att få dem att födas på ett vackert språk – om jag lyckas med det är en annan sak. Finskan är ett smidigt och ordrikt språk. Det finns en enorm mängd vackra ord, som redan vid uttalet har en klang som är som musik. Om jag lyckas använda sådana ord på rätt ställen tillsammans med musiken, är min glädje dubbel.”

GEORGE OCH KERTTU I SAMARBETE FRÅN SOMMAREN 1939

George hade samarbetat med Kerttu Mustonen första gången sommaren 1939, då Mustonen hade skrivit texten till hans Muistojen valssi i rysk stil. George, Georg Malmstén, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori och ett par assistenter spelade in Muistojen valssi på skiva i Tyska skolan i slutet av juni 1939, vid slutet av gemensamma vårturnén med fyra pojkar.

I november 1940 spelade Malmstén in Georges foxtrot  On siinä pulma, som också hade text av Mustonen. Låten ingick i filmen Poikani pääkonsuli till vilken George hade gjort musiken. Filmen var regisserad av Ilmari Unho för Suomi-Filmi.

I mars 1941 hade nästa komedi, Poretta eller kejsaren utan poäng, i regi av Unho för Suomi-Filmi, premiär. George komponerade flera sånger för musikfilmen, som alla textsattes av Kerttu Mustonen.

I november-december 1941 hade Ryhmy och Romppainen premiär, regisserad av Risto Orko för Suomi-Filmi. I den militära farsen ingick den ödesdigra valsen Valtakunta vastineeksi, komponerad av George och framförd av Kirsti Hurme, till text av Mustonen. Valsen kom senare att kallas Laulu laiturilla.

Det var inte konstigt att George vände sig till den pålitliga Kerttu Mustonen med sin vals, som kom till vid Onegasjöns strand.

ORDEN TILL ÄÄNISEN AALLOT FÖDS I STORKARELENS ANDA

Malmsténs flyg till Berlin närmade sig och George och Kerttu arbetade intensivt med valsen som hade hittats i skrivbordslådan. ”Jag minns inte var vi hittade pianot, om det var på Brondins café eller i radiohuset. Jag minns att vi var tvungna att fly till ett skyddsrum i minst en och en halv timme, så jag måste ha nynnat melodin åt henne - på den tiden fanns det inga bandspelare till hjälp. Hur som helst, hon fick melodin och sent den kvällen ringde hon och sa att texten var klar”, har Godzinsky berättat.”

Jag cyklade till hennes hus där hon bodde i Berghäll, och vi sjöng den tillsammans många gånger. Den var helt färdig förutom några små ändringar, tre eller fyra stavelser. Jag sjöng den med min egen obetydliga röst och hon sjöng den med sin mycket vackra röst, och vi blev båda lite rörda. Jag tror att det fanns lite av den storkarelska andan med i atmosfären, men vi var inte medvetna om det just då.”

ÄÄNISEN AALLOT

Lyö aallot Äänisen aavan,
ne keinuu näin kertoen:
on uuden huomenen saava
maa Vienan ja Aunuksen.
Ne kuuli sorean soiton
min' taiston temmellys toi.
Nyt joukko horjumaton
sen rantoja taas vartioi.

Hiljaa tuutii Ääninen aaltojaan,
uupuu rantaan
satujen saarelmaan.
Sua kaukaa, armain,
täällä muistelen -
kerran noudan
onnemme venheeseen.

Lyö aallot Äänisen aavan,
ne keinuu näin kertoen:
toi heimo Karjalan maahan
nyt uuden jo kanteleen.
He kulki voitosta voittoon
ja löivät vihuripäin,
siks' kunnes koskematon
ja ihana maa tänne jäi.

 

Enligt en anteckningsbok vid Huvudstaben uppträdde George på en vapenbrödernas afton i Tammerfors den 18-19 februari 1942. Nationalarkivet.

MALMSTÉN SPELAR IN MILITÄRMARSCHER I BERLIN

Efter att ha fått både Äänisen aallot och sina övriga kompositioner och arrangemang färdiga för Malmsténs resa uppträdde George på Propagandabrödernas afton nr 11 i Mässhallen den 24 februari. På plats fanns även regissören Felix Forsman som filmade några av musikframträdandena för  Försvarsmaktens Översikt 54/42. Förutom Reino Hirviseppäs tillkännagivanden fick man se och höra Sotamarsalkan hopeatorvet, Viljo Vesterinens dragspelssolon, Sibelius’ Aternanes sång framförd av Berghälls folkskolas pojkkör samt Ernesto de Curtis sång Palaja Sorrentoon tolkad av korpral Henry Theel. George fungerade som kvällens pianist och dirigent för Korsuorkestern. Översikten godkändes av Försvarsmaktens granskning den 17 juli.

Korpral Henry Theel och Palaja Sorrentoon på Propagandabrödernas afton nr 11 den 24 februari 1942. Elonet / Försvarsmaktens översikt 54/4.

George - här vid flygeln - och korsuokestern ackompanjerar Henry Theel. Elonet / Försrvarsmaktens Översikt 54/42.

Nästa dag, den 25 februari, gav sig George iväg på en fyra dagar lång underhållningsturné till Lahtis. I teamet ingick Vesterinen, Katajavuori och violinisten Toivo Salovuori. Förutom på krigssjukhuset uppträdde ”publikfavoriterna, dragspelaren Vesterinen och hans ackompanjatör Godzinsky”, på onsdags-, torsdags- och fredagskvällarna på restaurangen Lasipalatsi i Lahtis.

 

Högkvarterets underhållningsturnéers minnesbok berättar om Georges grupps uppträdande i Lahtis den 25-28 februari 1942.

Samtidigt flög Malmstén till Berlin, som inte var helt ofarligt under kriget. ”Min vän Georg Malmstén, som var i flottan och vid den tiden i Jussarö utanför Hangö, fick plats på ett militärplan”, berättade Godzinsky senare. Planet flög över tyskockuperade områden, Estland, Lettland, Litauen och Polen. ”Malmsténs resa var mycket äventyrlig. Planet, som gick via Tallinn, Riga och Königsberg till Berlin, var nära att bli nedskjutet och gjorde en nödlandning.”

Georg Malmstén uppträder med sin orkester på Propagandabrödernas afton nummer 10, som ordnades den 27 januari 1942. Två eller tre veckor senare flög Malmstén till Berlin för att bland annat spela in Godzinskys Äänisen aallot. Krigsmuseet/Militärofficer H. Sundström.

Malmsténs inspelningssession i radiohuset i Berlin inleddes den 28 februari 1942 med ackompanjemang av en ”militärorkester”. Det var samma orkester som Malmstén hade spelat in med för första gången under sitt besök i Berlin i maj 1929, Reichs Rundfunks underhållningsorkester under ledning av den tjeckiske kapellmästaren Otto Dobrindt.

Den första inspelningsdagen ägnades åt tyska militärmarscher, arrangerade av musikkaptenen Artturi Rope och översatta av Palle, såsom Sotapojat marssivat, Maanpuolustajat och Tellervo. Malmstén spelade in fyra militärmarscher av Herms Niel, också de arrangerade av Rope och översatta till finska av Palle: Anna-Maija (Hannelore), Kaarina (Erika), Sotamies on sotamies, och Suomi marssii.

Den första dagens arbete omfattade ytterligare två finska marscher,  Sotapoikien lähtölaulu, komponerad och arrangerad av Korsukolportööri eller författaren och läraren Kalle Väänänen - och arrangerad av Rope, samt Sinne jonnekin ur pjäsen Luutnantti maksaa velkojaan. Den senare vsr komponerad av Väinö Hannikainen, arrangerad av Rope och texten skriven av Palle.

GRÅT, FARVÄL OCH VACKRA SAGOR

Den 2 mars spelade Georg Malmstén in sina egna kompositioner i studion. Militärorkestern hade bytt namn till Odeonorkestern, döpt efter skivbolaget. Inspelningarna omfattade sjömansvisan Jää hyvästi, med text av Reino Ranta - alltså Rundradions kamrer Roine Richard Ryynänen - marschsången Meripojan preivi arrangerad av George, valsen Usein itken illoin till en text av M. Maja, alias Martti Jäppilä, och tangon Kaunis satu vain arrangerad av George och med text av Reino Ranta.

Den 5 mars spelade Malmstén med Odeonorkestern in sina svenskspråkiga sjömansvisor Farväl och En sjömans hälsning, arrangerade av K. Raikko - troligen Kauko Käyhkö - och valsen Varuskunnan morsian, även den arrangerad av K. Raikko och med text av Palle. Med på skivan fanns också Georges arrangemang av Malmsténs marschsång Lemmen motti arrangerad av George och med text av Reino Ranta, samt två utländska hits, Michael Jarys foxtrot Pelko pois, Rosemarie och Willy Engel-Bergers tango Rion tähti. Den finska texten till båda låtarna var rimmad av Palle.

Den 7 mars spelade Malmstén med Odeonorkestern in Norbert Schultzes hit från 1938 Lili Marleen, eller Liisa pien, som Wuokko, eller Kerttu Mustonen, hade skrivit den finska texten till. Arrangören nämns inte i skivtexten, men det var troligen Godzinsky som arrangerade den, eftersom han hade dirigerat Korsuorkestern vid Propagandabrödernas önskekonsert den 10 februari, då Harmony Sisters framförde sången.

Samma dag, den 7 mars, spelade Malmstén in två av Georges kompositioner till text av Kerttu Mustonen; valsen Levoton sydän och paso-doblen Tule senorita ur filmen Poretta som hade premiär våren 1941.

Det är osäkert om Malmstén spelade in Georges vals Äänisen aallot och foxtroten Näky nuotiolla den 7 mars eller om inspelningarna gjordes den 10 mars. Näky nuotiolla var på B-sidan till Äänisen aallot, även med text av Kerttu Mustonen. Näky nuotiolla kom till också ”långt borta i Karelen”. Enligt informationen på skivan ackompanjerades Malmstén i dessa två sånger av George helt enkelt av en ”orkester”.

"Det blev mycket lyckat," bedömde Godzinsky senare Malmsténs inspelning i Berlin. "Även om Malmstén sa: 'Hör du, dragspelet i Äänisen aallot låter bedrövligt, de hade ett så dåligt dragspel, förlåt!'” Malmstén var säkert irriterad över att han inte hade en dragspelsmästare av Vesterinens kaliber med sig på resan. Redan i augusti 1936, när Malmstén och Godzinsky lärde känna varandra och gjorde sina första gemensamma inspelningar i Berlin, hade Malmstén varit kompromisslös när det gällde hur dragspelet skulle låta på skivan.

I KÖ FÖR ÄÄNISEN AALLOT

“Malmstén kom hem med ett dussin nyinspelade stenkakor och bland dem fanns också Äänisen aallot”, minns Godzinsky. ”Ögonvittnen har berättat för mig att det var en riktigt lång kö utanför Fazers musikaffär på Alexandersgatan när skivan började säljas. Det var faktiskt ett ganska unikt fenomen mitt under kriget, på den tiden köade folk oftare för några strömmingar än för musik!”

Man köar för strömming på Uleåborgs salutorg den 1 april 1942. Museiverket / Journalistiska bildarkivet Kaleva.

Äänisen aallot" sålde snabbt. "När lagret så småningom började sina, beställdes en ny sändning från Berlin, men dess öde blev dramatiskt. Fartyget torpederades nämligen utanför Gotland, och skivorna vilar nu på Östersjöns botten.”

George de Godzinskys och Kerttu Mustonens Äänisen aallot, tolkad av Georg Malmstén, var en stenkaka som man köade för.

Den 7 maj godkändes den 15 minuter långa kortfilmen Kenttäpostia, regisserad av Risto Orko för Suomi-Filmi, av Försvarsmaktens granskning. George hade komponerat musiken till filmen, som var en musikalisk potpurri med bilder och stämningar från både krigsfronten och hemmafronten. Medverkande var Georg "Sota-Jori" Malmstén, den legendariska dansduon Lucia Nifontova och Arvo Martikainen, dansaren Liisa Tuomi samt Korsuorkestern under Georges ledning. I slutscenen sjöng Malmstén Äänisen aallot ackompanjerad av Korsuorkestern. "I studion fanns en kuliss med granar och konstgjord snö, och till dessa inhemska naturscener ljöd min komponerade musik, bland annat Äänisen aallot. Filmen visades som förfilm i hela landet," har Godzinsky berättat.

ÄÄNISEN AALLOT OCH HISTORIENS STORMAR

Våren 1944, medan kriget fortfarande pågick, sa George i en intervju i Vecko-Spiegeln att Äänisen aallot var ”det mest banala jag någonsin har gjort, trots att den skrevs vid Onegas  strand”.

När fortsättningskriget tog slut i början av hösten 1944 med Sovjetunionens seger hörde Ääninen aallot till de musikstycken som förbjöds att framföras.

George de Godzinsky fick ändå ännu höra sin vals i maj 1994 före sin död, eftersom Sovjetunionens sammanbrott hösten 1991 innebar att det åter blev tillåtet att framföra Äänisen aallot.

Läs som nästa Jatkosota maalis-toukokuu 1942: Harmony Sisters levyttää Sulle salaisuuden kertoa mä voisin

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky