Jatkosota touko-kesäkuu 1942: Matti Jurva, Eero Väre ja Ture Ara äänittävät Georgen johdolla Kristalli-levymerkille

Kuplettimestari Matti Jurva (vasemmalla) ja oopperabaritoni Ture Ara (oikealla) rintamalla viihdyttämässä sekä Eero Väre George de Godzinskyn johtaman orkesterin laulusolistina Propaganda-Aseveljien asemiesillassa Konservatoriolla 30. heinäkuuta 1942. Sotamuseo.

På svenska

Keväällä 1942 useat konsertit, joissa George de Godzinsky esiintyi, oli omistettu hyväntekeväisyydelle. Toukokuun 12. päivänä järjestettiin Messuhallissa suuri iskelmä- ja tähtiparaati Sotainvalidien Veljesliiton hyväksi. “Riemuohjelmassa” esiintyvät Suomen eturivin laulajat, näyttelijät ja viihdetaiteilijat Annikki Arni, Ansa Ikonen, Kirsti Hurme, Tuire Orri, Kaija Rahola, Siiri Angerkoski, Georg Malmstén, Matti Jurva, Eugen Malmstén, Olavi Virta, A. Aimo, Toppo Elonperä, Jorma Juselius, Åke Elg, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori sekä Suomalaisen Oopperan tanssijat Irja Koskinen ja Alexander Saxelin. Malmstén ja Jurva vetivät yhteislaulua ja säestyksistä huolehti Godzinskyn suuri solisti- ja tanssiorkesteri. Neljä poikaa, Malmstén, Vesterinen, Katajavuori ja Godzinsky kohtasivat jälleen samalla esiintymislavalla.

LEVYTYKSET HELSINGISSÄ FAZERIN KRISTALLI-LEVYMERKILLE TOUKO-KESÄKUUSSA 1942

Menetettyään sodan takia yhteyden brittiläiseen musiikkimaailmaan Fazerin musiikkikauppa teki sopimuksen saksalaisen Kristall-levymerkin kanssa. Touko-kesäkuussa 1942 ei matkustettu äänittämään Berliiniin, vaan saksalaiset teknikot tulivat Helsinkiin ja pystyttivät tilapäisen äänitysstudion Saksalaisen koulun juhlasaliin. Kevätkesän päivinä äänitettiin kymmeniä ja taas kymmeniä savikiekkoja, enimmäkseen suomalaisten säveltäjien iskelmiä suomalaiseen musiikkimakuun.

Monipuolinen musiikkimies, säveltäjä, sanoittaja, sovittaja, kapellimestari, laulusolisti ja trumpetisti Eugen Malmstén armeijan harmaissa jatkosodan syttymisen aikoihin 1. heinäkuuta 1941. Sotamuseo / Nikulainen.

Kapellimestareina äänityksissä toimivat vuorotellen George de Godzinsky ja Eugen Malmstén. Sovitukset olivat pääasiassa Godzinskyn, Toivo Kärjen, Kaarlo Valkaman ja Robert von Essenin käsialaa. Säestävä orkesteri oli nimetty levymerkin mukaan Kristalli-orkesteriksi. Kokoonpanossa soitti lähinnä Dallapén muusikoita.

Sen jälkeen kun Harmony Sisters oli levyttänyt toukokuun alussa Fazerin Imperial-levymerkille Georgen johdolla 13 kappaletta, äänitysstudioon tulivat vuorotellen laulamaan Eugen Malmstén, Matti Jurva, Teemu Grönberg, Eero Väre, ja Ture Ara. Georgen Imperial-merkille johtama Suuri tanssiorkesteri vaihtoi nimensä Kristalli-levymerkin Kristalli-orkesteriksi.

EUGEN MALMSTÈN LEVYTTÄÄ GEORGEN JOHTAMAN KRISTALLI-ORKESTERIN SÄESTYKSELLÄ

Eugen Malmstén lauloi levylle Georgen johtaman Kristalli-orkesterin säestyksellä viisi omaa ja yhden veljensä Georgin sävellyksen. Omia sävellyksiä ja sovituksia olivat Kerttu Mustosen sanoihin valssit Viimeinen ilta ja Vaalin unta valkeaa. Valssi Päivä Palermossa oli Mustosen sanoitus ja Robert von Essenin sovitus. Toivo Kärjen sovituksia olivat foxtrot Kyllä niinkin sattuu Mustosen sanoihin ja tango Ikilemmen taikaa Matti Jurvan sanoihin. Vårdröm oli isoveljen säveltämä, sanoittama ja sovittama.

GEORGEN SALANIMI M.MIKKO

Kuplettimestari Matti Jurva oli levyttänyt ahkerasti koko 1930-luvun, kunnes talvisota katkaisi levytyspuuhat. Sotavuosina hän levytti vain kahdesti, Berliinissä välirauhan aikana ja Helsingissä toukokuussa 1942.

Helsinki jäi Jurvan viimeiseksi levytysrupeamaksi, 44-vuotias kuplettimestari kuoli syyskuussa 1943 runsaan alkoholinkäytön seurauksiin.

Matti Jurva ja hanuristi Onni Laihanen viihdyttävät korkea-arvoista yleisöä 20. heinäkuuta 1941. Sotamuseo / Neittamo.

Georgen sävellyksiä Jurva levytti toukokuussa 1942 vain yhden, M. Mikko -salanimellä sävelletyn polkan On ihan ihme, jonka oli sanoittanut Kerttu Mustonen ja sovittanut Toivo Kärki. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Godzinsky ja Syvärillä tykistöupseerina palveleva Kärki tekivät yhteistyötä. Myös Eero Väre levytti toukokuussa useita Kärjen sovittamia M. Mikon sävellyksiä.

Godzinsky oli käyttänyt nimeä M. Mikko ensimmäisen kerran huhtikuussa 1937, kun Arvi Tikkala levytti Kööpenhaminassa Mikon foxtrotin Ota minkä onni tuo. Sanat oli tehnyt salanimi Ela eli Eine Laine, ja sovittaja oli salanimi Y. Jora eli Yrjö Gunaropulos. Oli tavallista, että salanimellä sävelletyn kappaleen sovittaja oli joku muu kuin säveltäjä itse. Usein myös sovittaja piiloutui salanimen taakse.

Seuraavan kerran M. Mikko esiintyi syyskuussa 1938, kun Georg Malmstén äänitti Tukholmassa Odeon-levymerkille Mikon säveltämän ja sanoittaman valssin Satumaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Malmstén levytti Godzinskyn sävellyksen.

Lokakuussa 1938 Arvi Tikkala oli jälleen Kööpenhaminassa, missä levytti M. Mikon tangon Punatut huulet. Sanat olivat jälleen Elan, ja sovitus Y. Joran. Maaliskuussa 1939 Tikkala levytti Kööpenhaminassa M. Mikon tangon Oi, akkunaas’ sä älä sulje, jonka sanat oli tehnyt salanimi Martti ja sovittanut jälleen Y. Jora.

Heinä-elokuussa 1939, kun Eugén Malmstén johti Rion tanssiorkesteria Vallilan Työväentalolla, Kullervo Hurttia äänitti H.M.V. -levymerkille M. Mikon polkan Suosittelen itseäni. Sanat oli laatinut Ela ja sovituksen Esa Kivi, joka oli Eugen Malmsténin salanimi. Hurttia äänitti toisenkin Esa Kiven sovittaman M. Mikon kappaleen, jenkan Vasenta ja oikeaa Kerttu Mustosen sanoihin.

Toukokuussa 1942 säveltäjänimi M. Mikko oli ollut olemassa jo viisi vuotta ja onnistunut saamaan savikiekoille useita iskelmiään. Ture Ara on kertonut, että hän keksi Topi Aaltonen-salanimen, koska taidemusiikkipiirit eivät katsoneet hyvällä, jos esiintyi myös kevyen musiikin puolella. Todennäköisesti George keksi M. Mikko -salanimensä samasta syystä.

MATTI JURVA LEVYTTÄÄ GEORGEN JOHTAMAN KRISTALLI-ORKESTERIN SÄESTYKSELLÄ

George oli tutustunut kuplettimestari Matti Jurvaan joulukuussa 1938 Nyrki Tapiovaaran elokuvan Kaksi Vihtoria kuvauksissa. “Hyvin lahjakas, hauska veikko, fantastinen, aina hyvällä tuulella ja iloinen”, hän luonnehti Jurvaa myöhemmin. Toukokuussa 1942 Jurva ja Godzinskyn johtama Kristalli-orkesteri ahkeroivat savikiekoille 28 iskelmää, joukossa pari lastenlaulua ja propagandalaulua.

"Hauska veikko, fantastinen!" Godzinsky kuvaili Matti Jurvaa. Kuvassa Jurva ja haitaristi Onni Laihanen rintamalla viihdyttämässä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Viljo Pietinen.

Matti Jurva ja haitaristi Onni Laihanen. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Viljo Pietinen.

Lastenlauluja mukaan mahtui kaksi; Jurvan sävellys ja sanoitus ja Toivo Kärjen sovitus Laulu pienestä vasikasta sekä Jurvan säveltämä, Kaarlo Valkaman sovittama ja Tatu Pekkarisen sanoittama Pikku Pekan soittorasia.

Jurvan sävellyksiä Pekkarisen sanoihin, jotka Robert von Essen oli sovittanut olivat foxtrotit, propagandalaulu Niet Molotoff, Ihminen älä hermostu, Neiti Punatukka, Yksi pikkunen viel’ ja Laila sekä polkka Valtion vaatteissa. Levylle pääsi myös Jurvan säveltämä ja sanoittama ja von Essenin sovittama polkka Samperin häissä.

Jurvan sävellyksiä ja sanoituksia ja Toivo Kärjen sovituksia olivat foxtrotit propagandalaulu Luulot pois ja Aunuksen Anja, marssilaulut Kanttiinin Kaisa ja Kotirintama kestää. Jurvan sävellyksiä, Pekkarisen sanoituksia ja Kärjen sovituksia olivat foxtrotit Swingiä koko skaala, Ihmeellinen swing ja Tulilinjalla. Jurvan sävellyksiä, Pekkarisen sanoituksia ja Esa Kiven - siis Eugen Malmsténin - sovituksia olivat Elonkorjuuvalssi ja valssi Poikamiehen huolia. Jurvan sävellys, Pekkarisen sanoitus ja Kaarlo Valkaman sovitus oli taas humoreski Tupakkarapsodia.

Radio-orkesterin sooloklarinetistin ja saksofonivirtuoosin Matti Rajulan sävellyksiä ja sovituksia sekä Jurvan sanoituksia olivat jenkat Raikulipoika ja Rakkauden lista sekä polkka Pelimannin peruja. Lisäksi Jurva lauloi levylle Martti Nisosen polkan Meidän talon haitari.

Jurvan sovittamia ja Pallen sanoittamia kansansävelmiä olivat jenkat Hei hulinaa ja Pallen kevätlaulu.

Lisäksi Jurva levytti Kai Gullmarin foxtrotin Kalle Ville Vall ja Lasse Dahlqvistin foxtrotin Very, very welcome, Mister Kaikko, joihin hän oli itse sommitellut suomenkieliset sanat.

Päämajan viihdyskiertueitten muistikirjassa Georgen joukkueen asemiesilta Lappeenrannassa 13. - 15. toukokuuta 1942. Kansallisarkisto.

ASEMIESILTA LAPPEENRANNASSA 14. TOUKOKUUTA

Toukokuun puolivälissä George pääsi äänitysstudiosta hetkeksi vetämään henkeä, kun Propaganda-Aseveljet järjesti 14. toukokuuta asemiesillan Lappeenrannan ratsastusmaneerissa. Esiintymässä olivat Georgen lisäksi laulajat Martta Tiger, Kalle Ruusunen, Olavi Virta, Väinö Itkonen, viipurilaisviulistit Olavi Tilli ja Toivo Salovuori, Evert Linden, Eino Siekkinen, kapellimestari ja pianisti Nils-Eric Fougstedt, haitaristit Toivo Manninen ja Onni Laihanen sekä Marita Lindewall ja Leila Jokinen.

Asemiesilta nro 17 järjestettiin 14. toukokuuta 1942 Lappeenrannan ratsastusmaneesissa. Hopeatorvet 1.5.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

TEEMU GRÖNBERG LEVYTTÄÄ GEORGEN JOHTAMAN KRISTALLI-ORKESTERIN SÄESTYKSELLÄ

Wärtsilä-yhtiön laulava myyntimies, Teemu Grönberg ja George olivat levyttäneet aiemmin yhdessä Kööpenhaminassa lokakuussa 1938. Silloin ohjelmassa oli ollut Georgen iskelmiä. Toukokuussa 1942 Grönberg ei levyttänyt Kristalli-merkille iskelmiä, vaan yhdeksän romanttista laulua.

Levylle päätyi Georgen pianonsoiton opettajan, Selim Palmgrenin Sotilaan laulu J.J.Wecksellin tekstiin oopperasta Daniel Hjort. Laulun oli sovittanut ruotsalainen elokuvasäveltäjä Sune Waldimir.

Oskar Merikannolta levytettiin Emil Kaupin sovittamat Soi vienosti murheeni soitto Heikki Ansan sanoihin ja Kullanmurunen J. H. Erkon sanoihin sekä Toivo Kärjen sovittama serenadi Annina.

Toivo Kärjen sovituksia olivat myös Ilmari Hannikaisen Äidin silmät Alli Nissisen runoon, Juhani Ennolan Honkain keskellä Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen tekstiin ja Paul Dresserin Lapsuuden koti, joka oli Wäinö Solan suomennos. Arni Koudan suomentama Sibeliuksen Ristilukki levytettiin Martin Schmelingin sovituksena.

Suomalaisia kansanlauluja Teemu Grönberg levytti kaksi; Merikannon sovituksen Miss’ soutaen Jussi Snellmanin suomennoksena ja Tuoll’ on mun kultani.

ANNIKKI ARNIN OPERETTI- JA SCHLAAGERI-ILTA

Levytysten keskellä, 21. toukokuuta George ehti säestämään Konservatoriolle Annikki Arnin operetti- ja schlaageri-iltaa, joka järjestettiin kaatuneitten omaisten hyväksi. “Iloiseen ohjelmaan sisältyy mm. Lehárin ja Straussin wienervalsseja, joiden loistavana esittäjänä rva Arni hyvin tunnetaan ennestään, unkarilaisia säveleitä, Schoultzen laulusarja Pienet satamaurut, johon sisältyy mm. tunnettu Liisa pien, Streckerin Lobau-laulu, Gaden tango y.m. Georges de Godzinsky hoitaa yhtyeineen säestykset ja soittaa myöskin muutamia soolonumeroita”, Suomen Sosialidemokraatti mainosti konserttia ennakkoon.

Operetti- ja schlagerlaulajatar Annikki Arni vuonna 1940. Museovirasto / Fazerin konserttitoimiston kokoelma.

Seuraavan päivän Demarissa ilmestyi nimimerkki -lan eli Väinö Pesolan arvostelu: “Annikki Arni kuuluu niihin onnellisiin operettilaulajattariin, joilla on riittävän hyvä ääni, siinä tarpeeksi voimaa ja lisäksi tarvittavassa määrässä tekniikkaa, ettei hän tarvitse kaikenmaailman “vahvistajia” avukseen. Unkarilaisessa Pusta-laulussa, Lehárin, Ahlin ja Gaden laulelmissa oli nautinto seurata Annikki Arnin tähän tyyliin notkeita esityksiä.”

Helsingin Sanomien arvostelija, nimimerkki A.V. pani merkille, että laulajattarella oli tiettyjä ongelmia: “Annikki Arnin eilisellä operetti- ja schlager-illalla oli kaikin puolin mitä parhain menestys. Äänellisesti hän tosin ei tuntunut olleen yhtä hyvässä kunnossa kuin joskus aikaisemmin, mutta siinäkin suhteessa epätasaisuus ja paikoitellen ilmennyt hauraus ohjelman kuluessa hälveni huomattavasti. Esityksellisesti sen sijaan on tällekin illalle annettava kaikki tunnustus. Rva Arni hallitsee tehtävänsä mainiosti suorittaen ne hyvällä maulla, pirteästi, tyylikkäästi ja yksityiskohtia myöten taidokkaasti värittäen.”

Annikki Arni on kertonut muistelmissaan, että hänen oli tarkoitus jatkaa laulajanuraansa sodan jälkeen, mutta toisin kävi: “Osoittautui, että olin menettänyt ääneni viihdytyskiertueilla. Kurkkuni ei yksinkertaisesti ollut kestänyt epätavallisia rasituksia. Jatkosodan aikana ollessani tovereitteni kanssa vaihtotaiteilijana pohjoisessa, vuorokauden ajat talvisessa hämärässä olivat usein menneet tyystin sekaisin. Oli matkattu milloin minkinlaisissa olosuhteissa ja useinkin maattu hangella viholliskoneiden lähestyessä. Toisinaan pommit olivat putoilleet niin lähelle, että sydän oli pelosta takonut haljetakseen. Majoitus oli joskus järjestetty parakkeihin, joiden lattialla oli lunta, mutta katonrajassa kuuma kuin saunan lauteilla. Olin vähän väliä vilustunut, yskäinen ja käheä ja laulaminen oli käynyt yhä työläämmäksi. Levosta, hoidosta ja varovaisista harjoituksista huolimatta ääneni ei korjautunut, päinvastoin. Todettiin, että äänihuuliin oli tullut pysyvä vika. Urani laulajattarena oli kerta kaikkiaan lopussa.”

Toukokuussa 1942 Arnilla oli uraa jäljellä vielä pari vuotta.

GEORGE TARJOAA "ÄLYKKYYDEN RYYTIÄ JA TUNTEEN MARMELAATIA"

Kirjoittaessaan Annikki Arnin operetti-illasta Väinö Pesola tuli kiinnittäneeksi huomiota myös Georgen osuuteen. Ehkä Pesolaa oli jäänyt vaivaamaan ankaruus, jolla hän oli kirjoittanut Georgen ja sellotaiteilija Georg Harpfin esittämästä Brahmsin sellosonaatista pari kuukautta aikaisemmin. “Konsertissa avusti Georges de Godzinsky solistiyhtyeineen. Herra Godzinskya on aina hauska sekä katsella että kuunnella, sillä hänen soitossaan on älykkyyden ryytiä ja tunteen “marmelaatia”. Herra G. oli edustettuna myös sorealla Eulalia-serenadilla. Solistiyhtye sinänsä soittaa kaikin puolin herkullisesti”, Pesola suitsutti nyt.

"Hän on todellinen gentlemanni", Annikki Arni kuvaili säestäjäänsä George de Godzinskya. Godzinskyn perhearkisto.

Georgella oli Annikki Arnin säestäjänä “oma erikoissijansa”. “Hänestä jos kenestä voi sanoa, että hän on todellinen gentleman. Hän on laajasti sivistynyt, hienotunteinen, aina avulias ja järkkymättömän rauhallinen. Säestäjänä hän on niitä armoitettuja, jotka pari sekuntia ennen solistia itseään vaistoavat tämän yllättävimmätkin reaktiot", Arni on kertonut muistelmissaan.

EERO VÄRE LEVYTTÄÄ M. MIKON JA MIKKO SIRÉNIN ISKELMIÄ

Eero Väre levytti Fazerin Kristalli-levymerkille Georgen johtaman Kristalli-orkesterin kanssa 34 kappaletta, joista neljä George oli säveltänyt nimellä M. Mikko; valssi Taas on kevät ja tango Ken luonas on Kerttu Mustosen sanoihin sekä valssi Satumaa ja foxtrot Laulu rakkaalleni M. Mikon omiin sanoihin. Sovitukset oli laatinut Toivo Kärki.

Väre lauloi lisäksi Eugen Malmsténin johdolla Kärjen sovittaman ja Mikko Sirénin säveltämän ja sanoittaman tangon Polttavat huulet. Ensimmäisen kerran säveltäjänimi Mikko Sirén oli saanut kappaleensa savikiekolle kesäkuussa 1939, kun Georg Malmstén ja Dallapé olivat levyttäneet hänen hitaan valssinsa Hetkinen onnea.

Mikko Sirén oli Georgen toinen salanimi.

EERO VÄRE LEVYTTÄÄ GEORGEN JOHTAMAN KRISTALLI-ORKESTERIN SÄESTYKSELLÄ

Eero Väre levytti Georgen omalla nimellään säveltämiä kappaleita kolme; tangon Anja H. Railion sanoihin, valssin Kirje sinulle ja foxtrotin Hän luokseni saapuu, molemmat Kerttu Mustosen teksteihin.

Toivo Kärjen sävellyksiä, sanoituksia ja sovituksia Väre levytti kuusi; jenkan Kyll’ on kakku päältä kaunis, valssin Odottava ja foxtrotit Ensi suutelo, Hawaijin tyttö, Koti-ikävä ja Kartanon neito. Kärjen Kerttu Mustosen sanoihin säveltämiä foxtrotteja Väre levytti viisi: Maantien laitaa, Nostomiehet marssilla, Metsässä, Taisi tulla talkoot, ja Tuuli tuon kertokoon. Vielä levytettiin Kärjen jenkka Ruusun onni Olavi Karun tekstiin.

Matti Jurvan sävellyksiä Tatu Pekkarisen sanoihin Väre levytti kolme; Esa Kiven sovittaman valssin Kultarannikko, Robert von Essenin sovittaman valssin Maallinen onni ja Kärjen sovittaman slowfoxin Sotilaan äiti. Eino Partaselta levytettiin Eugen Malmsténin sovittama foxtrot Takaisin paluu, ja Georgen sovittama tango Näkemiin sinisilmä.

Kärjen sovittamia salanimi Yrjö Purjeen eli Onni Vuorisalon kappaleita levylle pääsi kaksi; valssi Pikku paratiisi ja tango Kumma kaipaus. Molemmissa oli salanimi Harry Etelän eli turkulaisen kirjailija Aimo Viherluodon sanat. Väre levytti myös Etelän säveltämän Kuutamolaulun, jonka oli sovittanut Kaarlo Valkama.

Harry Etelän veljen, Pentti Viherluodon kappaleita levytettiin kaksi; slowfox Iltapäivän hiljaisuudessa ja tango Kaukainen ystävä, molemmat Etelän tekstiin. Kaarlo Valkaman sovittamasta Kaukaisesta ystävästä tuli yksi suomalaisen tangon ikivihreitä.

Väre levytti vielä Kärjen sovittaman, tamperelaisen Arvo Raholan jenkan Kuutamolla ja Valkaman sovittaman Kehtolaulun inkeriläisen Valter Sunin sanoihin.

Ainoa Väreen levyttämä ulkomainen kappale oli Georgen sovittama Gerald Plathon valssi Hörst du mein heimliches Rufen? Kerttu Mustonen antoi valssille runollisen nimen Kuule kun kutsun sua hiljaa.

"MINÄ ISTUN TÄÄLLÄ PUISTOSSA JA OTAN AURINKOA"

Kun toisena helluntaipäivänä, 25. toukokuuta äänityksissä pidettiin tauko, George matkusti Tampereelle, missä Työväentalon konserttisalissa järjestettiin Helluntai-matinea ja konsertti sotainvalidien hyväksi. Tilaisuuksissa esiintyivät Georgen lisäksi Eugen Malmstén, pianisti Åke Elg, elokuvanäyttelijät Kirsti Hurme ja Kaija Rahola, laulaja A.Aimo sekä ballerinat Nina Forsman ja Sonja Kilpinen. “Ohjelmanumeroista, jotka kaikki eivät olleet täysipainoisia pyysi yleisö useita uusintoja. Yleisöä oli kummassakin tilaisuudessa kohtalaisesti”, Kansan Lehti kirjoitti seuraavana päivänä.

Georgen kortti Tampereelta Liisalle Lappeenrantaan 25. toukokuuta 1942. Godzinskyn perhearkisto.

Tampereelta George lähetti pitkästä aikaa postikortin Anna-Liisa Autiolle. Toukokuun 25. päivänä päivätty kortti oli lähetetty Liisan vanhaan osoitteeseen Lappeenrantaan.

“Liisa hyvä! Yrjö on täällä esiintymässä invaliidijuhlissa ja lähettää sinulle parhaimmat terveiseni. Kesä on tullut ja on niin ihana ilma. Minä istun täällä puistossa ja otan aurinkoa. Viime aikoina Helsingissä en voinut olla ulkona kuin oli niin hirveesti töitä! Menen täältä Poriin, mistä sinä voit kuunnella minun soitto Radiossa asemiesillassa. Voi hyvin ja kuulemiin Yrjö. Terveisiä sinun pienille siskoille.”

Anna-Liisa Autio syksyllä 1940. Godzinskyn perhearkisto.

“Hirveästi töitä” ei voinut olla viittaamatta muuhun kuin levytysurakkaan. Georgen edellisestä kortista Liisalle oli kulunut pidempi tovi. Tapasivatko he Helsingissä, niin ettei kirjeenvaihtoa tarvittu? Liisa oli muuttanut Helsinkiin syksyllä 1941. Ovatko kortit Liisalle tältä ajalta hävinneet tai hävitetty? Olivatko Georgen tunteet Liisaa kohtaan kolmen vuoden tuttavuuden jälkeen muuttuneet ystävyydeksi? Varsinkin sen jälkeen, kun hän maaliskuussa oli tutustunut imatralaiseen Annikki Vuokniemeen.

Annikki Vuokniemi, imatralaisen sotilaskapellimestari Benjami Vuokniemen tytär oli Georgea kymmenen vuotta nuorempi. Kuvassa Annikki keväällä 1943. Godzinskyn perhearkisto.

HYVÄNTEKEVÄISYYSKONSERTTEJA

Matka Tampereelta Poriin kulki Hämeenlinnan raatihuoneen kautta, missä pidettiin 26. toukokuuta kaksi loppuunmyytyä “iloista kevätkonserttia” Sotainvaliidien Veljesliiton hyväksi. “Illan kuluessa esiintyivät elokuvanäyttelijättäret Kirsti Hurme ja Kaija Rahola, iskelmälaulajat Eugen Malmstén ja A. Aimo sekä herrat Viljo Vesterinen, George de Godzinsky ja Jorma Juselius, joiden harmonikkaesitykset saivat osakseen suurta suosiota. Oopperan baletin taiteilijattaret Nina Forsman ja Sonja Kilpinen esittivät unkarilaisen ja mustalaistanssin ja pianosoolon esitti herra Åke Elg. Lisäksi oli yleisölle järjestetty pieni toivekonsertti, jossa esitettyjä toivomuksia taiteilijat koettivat ajan myöntämissä rajoituksissa toteuttaa. Reipas yhteislaulu päätti ohjelman”, Hämeen Sanomat kirjoitti.

Propaganda-Aseveljien 19. asemiesilta 28. toukokuuta järjestettiin Porin teatterissa. “Reippaana ja sanavalmiina kuuluttajana toimi sotilasvirkailija Turo Kartto. Kaikille rintamilla oleville toi Porin ja Satakunnan tervehdyksen ins. majuri Ilmari Harki”, Satakunnan Kansa selosti. “Helsingistä olivat ohjelmaa suorittamaan saapuneet varuskunnan soittokunta musiikkikapteeni Artturi Ropen johtamana, oopperalaulaja Erkki Eirto, laulajatar Eeva Pasila-Tamminen, kapellimestari George de Godzinsky, haitarimestari, kersantti Viljo Vesterinen, näyttelijät, korpraalit Pentti Viljanen ja Eero Roine sekä laulaja, vänrikki Georg Malmstén. Porilaisten puolesta pitivät ohjelmaa yllä Suojeluskunnan Mieskuoron kvartetti kapteeni A. Järvisen johdolla, sotilaspoikayhtye kapteeni Y. Ronimuksen johdolla ja hyvin virkeä yleisö yhteislaulussa.” Neljästä pojasta kolme oli jälleen samalla lavalla, vain Eino Katajamäki puuttui.

Asemiesilta nro 19 järjestettiin Porissa 28. toukokuuta 1942. Hopeatorvet 1.5.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Kaksi päivää myöhemmin, 30. toukokuuta George oli takaisin Helsingissä ja Messuhallissa, missä Ruotsalainen kansanpuolue järjesti Hanko-juhlan sodasta kärsivien hankolaisten tueksi. Talvisodan jälkeen Hankoniemi oli luovutettu vuokra-alueeksi Neuvostoliitolle sotilaallista tukikohtaa varten, ja asukkaat oli evakuoitu kiireesti alueelta. Jatkosodan sytyttyä suomalaiset eivät ryhtyneet taistelemaan Hangossa majailevia neuvostojoukkoja vastaan. Neuvostoliitto veti joukkkonsa alueelta 2. joulukuuta 1941, ja Suomen eduskunta mitätöi vuokrasopimuksen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta. Neuvostojoukkojen jättämät miinat tekivät kuitenkin hankolaisille vaaralliseksi paluun kotiseudulleen.

Hanko-juhlassa Edvin Adolphson lausui otteita Karl Gustav Hildebrandin kronikasta Döbeln, ruotsalainen näyttelijä Karin Juel lauloi Georgen säestyksellä, Helsingin kaupunginorkesterin muusikot esiintyivät sellisti Ossian Fohströmin johdolla ja tanssinumeroita esittivät Lucia Nifontova ja Monte-Carlon baletin tanskalainen tähti, Birger Bartholin. Arpajaispalkinnot olivat tukholmalaisia herkkuja.

Näyttelijä Ansa Ikonen vuonna 1941. Museovirasto.

Kesäkuun 2. päivänä klo 20.25 radio lähetti Georgen “järjestämää” musiikkiajanvietettä. Kulkurin valssista tuttu elokuvatähti Ansa Ikonen lauloi Godzinskyn solistiyhtyeen säestyksellä. 

Jossain päivien 24. huhtikuuta - 12. kesäkuuta välissä George ehti myös Suomi-Filmin studiolle Munkkisaareen, missä kuvattiin Ilmari Unhon ohjaamaa jännityskomediaa Kuollut mies rakastuu. Georgelta oli tilattu elokuvaan musiikki, minkä lisäksi hän avusti pianistina ja pöytävieraana kohtauksessa Läksiäisjuhlat Keskusklubilla. Elokuva tuli ensi-iltaan 16. elokuuta. 

George, kitaristi Viljo Immonen ja viulisti Boris Wittenberg esiintyvät myös kuvassa Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaamassa elokuvassa Kuollut mies rakastuu. Läksiäisjuhlat Keskusklubilla kohtauksen laulusolistina kapteeni evp. Mikko Vehmer, jota esittää Reino Valkama. Elonet.

EMIGRANTTISÄVELTÄJÄ ERNEST PINGOUD'N TRAAGINEN KUOLEMA

Samana kesäkuisena päivänä Godzinskyn perheen tavoitti järkyttävä uutinen Ernest Pingoud’n kuolemasta. Pietarilainen ystävä, emigrantti, modernistisäveltäjä ja Helsingin kaupunginorkesterin intendentti oli tehnyt itsemurhan 1. kesäkuuta heittäytymällä Ruoholahdessa päivystysveturin alle. Pingoud oli kuollessaan 54-vuotias.

Säveltäjä Ernest Pingoud viimeisinä elinvuosinaan. Sibelius-museo.

Säveltäjän kuolemaan liittyi juuri päättynyt pitkällinen oikeudenkäynti, jossa Pingoud'ta oli syytetty kirjailijaystävänsä kuolemantuottamuksesta. Pingoud oli antanut kesällä 1941 ystävälleen pistoksen morfiinia, minkä jälkeen kirjailija oli menehtynyt. Oikeudenkäynnin jälkeen Pingoud todettiin syyttömäksi, mutta kun vapauttava tuomio luettiin oikeussalissa, kirjailijan leski huusi: "Minulle hän on mieheni murhaaja!"

JUHLA-ASEMIESILTA MARSALKKA MANNERHEIMIN 75-VUOTISSYNTYMÄPÄIVÄN KUNNIAKSI

Torstaina 4. kesäkuuta sotamarsalkka Mannerheim täytti 75 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi Propaganda-Aseveljet järjesti Messuhallissa asemiesillan nro 20, joka oli varsinainen juhla-asemiesilta. Tilaisuus radioitiin tavalliseen tapaan klo 19.25 alkaen koko maahan, minkä jälkeen toinen tunti radioitiin suorana Saksaan, Unkariin, Slovakiaan, Tanskaan ja Norjaan ja viimeinen puoli tuntia myös Italiaan.

Juhla-asemiesilta järjestettiin Helsingin Messuhallissa 4. kesäkuuta 1942. Hopeatorvet 1.6.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 27. toukokuuta 1942. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Messuhallin lavalla ulkomaan ohjelman kuuluttajat. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Ohjelma ylitti laajuudessaan kaikki aikaisemmat asemiesillat. Apulaispuolustusministeri J. Koiviston tervehdyksen jälkeen esiintyivät Helsingin varuskunnan soittokunta musiikkikapteeni Artturi Ropen johdolla ja yhtyneet mieskuorot kapteeni L. Arvi P. Poijärven johdolla. Sitten olivat vuorossa Suomalaisen Oopperan kuoro, asemieskuoro, sotilaspoikain kuoro ja yhtyneet orkesterit johtajinaan tohtori Toivo Haapanen, luutnantti Nils-Eric Fougstedt ja sotamies Georges de Godzinsky. Solisteina esiintyivät oopperalaulajat Aune Antti ja Jorma Huttunen sekä pianotaiteilija Timo Mikkilä ja lausujana toimi Kaarlo Marjanen. Lähetys päättyi pääministeri J.V. Rangellin puheeseen.

Sopraano Aune Antti esiintyy. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Tohtori Toivo Haapanen, Yleisradion musiikkipäällikkö johtaa orkesteria. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Sotilaspoikakuoro. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Sundström.

Juhla-asemiesillan yhdistyneet orkesterit ja Suomalaisen Oopperan kuoro. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Sundström.

Juhla-asemiesillan esiintyjiä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Sundström.

Messuhalli on täynnä yleisöä 4. heinäkuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Sundström.

Juhla-asemiesillan esiintyjiä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Sundström.

Messuhallin juhlayleisöä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Sundström.

Juhlan kuuluttaja vänrikki Veikko Itkonen. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Juhla-asemiesillan eturivin yleisöä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Solisteina sopraano Aune Antti ja baritoni Jorma Huttunen. Kapellimestari Nils-Eric Fougstedt johtaa yhtyneitä orkestereita. Taustalla Suomalaisen Oopperan kuoro. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Solistina oopperalaulaja Jorma Huttunen. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

GEORGEN KOSIOAIKEET KARKAAVAT JULKISUUTEEN

Viikkoa myöhemmin, 11. kesäkuuta järjestettiin Propaganda-Aseveljien 21. asemiesilta Kuopion Työväentalon juhlasalissa. “Kunnon kuopiolaisia oli sali ääriään myöten täynnä ja joukossa nähtiin kutsuvieraina muun muassa maaherra P.V. Heikkinen rouvinen sekä Kuopion Varuskunnan suojeluskunnan korkeinta upseeristoa. Komealla fanfaarilla aloitettiin ilta ja jatkettiin Suomi marssii -marssin sytyttävillä sävelillä”, sanomalehti Savo kirjoitti. Tilaisuudessa sai kantaesityksensä Propaganda-Aseveljien oma marssi Hopeatorvet.

Asemiesilta nro 21 järjestettiin 11. kesäkuuta Kuopiossa. Hopeatorvet 1.6.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Georgen mukana olivat Kuopiossa elokuvanäyttelijät Ansa Ikonen ja Siiri Angerkoski, näyttelijä ja käsikirjoittaja Turo Kartto, Evert Lindén ja Dallapé-muusikko Helge Pahlman. Godzinsky ja Pahlman soittivat muun muassa kahdella harmonikalla kappaleen Älä vain itke rakkaudelle.

Savo julkaisi myös harvinaisen haastattelun, jossa George kertoi avomielisesti elämästään muistellen viiden vuoden takaista kiertuettaan Fjodor Šaljapinin kanssa. Savo kuvaili puutteen keskellä eläville lukijoilleen Georgen Japanissa nauttimia herkkuja: “Valtavia mansikoita, kuorrutettuja mehupalloja ja mikseipä myöskin sokeroitua mustekalaa, hän muisteli kaihomielin. Suolaa eivät japanilaiset käytä missään ruoassaan, koska se heidän mielestään on pirun keksintöä. Kapellimestari oli muuten aamupäivällä kävellyt Väinölänniemellä ja todennut kentän erinomaiseksi ulkoilmakonserttien paikaksi.”

George tuli paljastaneeksi myös tulevaisuuden suunnitelmistaan jotain sellaista, minkä Savo riensi oitis julkaisemaan: “Salaisuutena, joka ei ole oikeastaan julkisuutta varten, hän kertoi, ettei ole vielä kihloissa eikä naimisissakaan, mutta näitä molempia puuhia varten on jo tiedossa 3 viikon loma. Kohde on jo katsottu, joten kuopiolaiset neitoset voivat vain huokaista hänen kohdaltaan.”

Georgella oli lähestyvällä lomallaan tarkoitus kosia Annikki Vuokniemeä, imatralaisen sotilaskapellimestari Benjami Vuokniemen 18-vuotiasta tytärtä. Molemminpuolinen rakkaus oli syttynyt maaliskuun alussa, kun George oli ollut jälleen kerran esiintymässä Imatralla Tainionkosken Työväentalolla.

Kaksi päivää myöhemmin, 13. kesäkuuta George oli takaisin Helsingissä, kun Annikki Arni lauloi radion kevyessä iltakonsertissa klo 21.10 hänen solistiyhtyeensä säestyksellä. Ohjelmassa kuultiin Lehárin Valssiparafraasi ja Mariska, Ahlin Lauantai-iltana, Kreuderin Sex minuten, Schulzen Heimweh, Olivierin J’attendrai, Gaden Tango, Brodszkyn Pusta-laulu ja Georgen sovittama sikermä iskelmiä.

TURE ARA LEVYTTÄÄ GEORGEN JOHTAMAN KRISTALLI-ORKESTERIN SÄESTYKSELLÄ

Levytykset Kristalli-levymerkille jatkuivat aina juhannukseen saakka. Viimeisenä Georgen ja Kristalli-orkesterin solistiksi saapui oopperabaritoni Ture Ara.

Ara oli kotoisin Käkisalmesta ja hänen oikea nimensä vuoteen 1928 asti oli Carl Henrik Lorenz Ture Åberg. Ara levytti Emma-valssin gramofonikuumeen ollessa korkeimmillaan 1929, ja myyntimenestyksen myötä hänestä tuli Suomen ensimmäinen iskelmätähti. Aran toinen menestyslevy, valssi Asfalttikukka, jonka hän levytti salanimellä Topi Aaltonen, julkaistiin vielä samana vuonna. Asfalttikukan säveltäjä piiloutui Jonny Loke -salanimen taakse. Hän oli Ernest Pingoud, joka oli kuollut traagisesti kolme viikkoa aikaisemmin.

Ture Ara levytti kaikkiaan 16 kappaletta romanttisia lauluja, iskelmiä ja kansanlauluja. Kansanlauluja äänitettiin viisi; Emil Pahlmanin sovittama Kreivin sylissä istunut, Robert von Essenin sovittamat Humalamäen sillalla ja Yksi ruusu on kasvanut laaksossa, johon sanat oli riimitellyt Kaarle Krohn sekä Georgen sovittamat ja Aran sanoittamat Vaikein hetki ja Älä unhoita minua.

Romanttisia yksinlauluja Ara levytti neljä; Gabriel Linsénin Topeliuksen runoon säveltämän, P.J. Hannikaisen suomentaman, ja Robert von Essenin sovittaman Kesäpäivä Kangasalla sekä kolme laulua Oskar Merikannolta. Kymmenen virran maa A.V. Koskimiehen sanoihin oli von Essenin sovitus, Reppurin laulu Larin Kyöstin sanoihin näytelmästä Juhannustulilla Godzinskyn sovitus, ja Vallinkorvan laulu Aukusti B. Mäkelän sanoihin Herman Sjöblomin sovitus. Viimeksi mainitussa oli avustajana kanteleensoittaja Ulla Katajavuori. Vallinkorvan ja Reppurin laulut Ara ja George orkestereineen levyttivät juuri ennen juhannusta, 21. kesäkuuta. Näitä lauluja Ara esitti usein myös viihdytyskiertueilla.

Kevyempää ohjelmistoa olivat Lassi Utsjoen säveltämä ja Georgen sovittama Vartiossa Elli Tuomiston sanoihin, Georgen säveltämä Tango-serenadi Kerttu Mustosen sanoihin, ja Herman Sjöblomin sovittamat sikermä 1 ja sikermä 2 Sam Sihvon laulunäytelmästä Jääkärin morsian. Sikermissä Ture Aran partnerina lauloi “Räisälän satakieli” sopraano Malmi Vilppula. Levylle pääsi myös Georgen sovittama Salamanterin eli Juhani Pohjanmiehen Kuubalainen serenadi Unto Koskelan tekstiin.

Ulkomaisten säveltäjien kappaleita Ara levytti kaksi; Georgen sovittaman Willy Enger-Bergerin tangon Rion tähti, jonka suomenkieliset sanat oli tehnyt Kerttu Mustonen, ja Erkki Melartinin sovittaman ja Erkki Ainamon suomentaman norjalaisen Ole Bullin laulun Paimentytön sunnuntai.

Mittavan levytysrupeaman päätyttyä Georgella oli juhannusaattona 23. kesäkuuta esiintyminen Sotainvalidien veljesliiton Suuressa juhannusjuhlassa Voikaan Sompsan lavalla. Kouvolan Sanomat mainosti “yllätyksellisen hauskaa ohjelmaa”, jota esittivät “suuret solistit” Kaija Rahola, Viljo Vesterinen, A. Aimo, Eugen Malmstén ja George de Godzinsky.

Juhannuksen jälkeen, ennen hartaasti odotettua kolmen viikon lomaa Georgella oli vielä kaksi työtehtävää Propaganda-Aseveljien puitteissa, 23. asemiesilta 25. kesäkuuta ja 6. toivekonsertti 2. heinäkuuta. Molemmat tilaisuudet järjestettiin Helsingin Konservatorion salissa.

Asemiesilta nro 23 järjestettiin 25. kesäkuuta 1942 Konservatoriolla. Hopeatorvet 1.6.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Toivekonsertti nro 6 järjestettiin Konservatoriolla 2. heinäkuuta 1942. Hopeatorvet 1.7.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

 

"Tuhattaituri" George de Godzinskyn esiintyy Propaganda-Aseveljien 6. toivekonsertissa Konservatoriolla 2. heinäkuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Saksasta esiintymismatkalta palannut Harmony Sistersin Maire Valtonen esiintyy Georgen johtaman orkesterin solistina. Propaganda-Aseveljien 6. toivekonsertti järjestettiin Helsingin Konservatoriolla 2. heinäkuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Eino Hyyrynen pakinoi karkuun juosseista pikkunapeista. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Alikersantti Urho Virta esittää ksylofonisoolon eduskuntatalon huonekalujätteistä tehdyllä ksylofonilla. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

"Hurraa nyt, komppaniamme, kotiamme kohti!" Yleisö yhtyy loppulauluun Propaganda-Aseveljien 6. toivekonsertissa Konservatoriolla 2. heinäkuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

SOTILASMUSIIKKIKILPAILU RATKEAA

Kesäkuussa Georgea työllisti levytysten, asemiesiltojen ja hyväntekeväisyyskonserttien lisäksi myös Propaganda-Aseveljien vappuna julistama sotilasmusiikkikilpailu. Kilpailuaika oli päättynyt toukokuun lopussa, tuomaristo oli työskennellyt kesäkuun, ja suurkilpailun tulokset julkaistiin 3. heinäkuuta.

Kilpailussa oli viisi sarjaa. Kilpailu 1) marssi- ja sotilaslaulusävelmiksi, 2) marssi- ja sotilaslaulujen sanoiksi, 3) kupleteiksi ja niihin rinnastettaviksi iloisiksi lauluiksi, 4) humoristisiksi ohjelmanumeroiksi ja 5) pieniksi iloisiksi näytelmiksi. Aseveljien mukaan aiheen kilpailuun oli antanut “iloisen sotilasohjelmiston tarve, etenkin on kaivattu viime aikoina pieniä iloisia näytelmiä, joita voidaan esittää vaatimattomissakin oloissa, kuten rintamalla”.

Kilpailun osanotto oli ollut runsas, kaikkiaan 927 henkilöä oli lähettänyt yhteensä 1599 kilpailuehdotusta. “Näistä osallistui kilpailun ensimmäiseen ryhmään 369, toiseen 843, kolmanteen 168, neljänteen 168 ja viidenteen 51”, Helsingin Sanomat selosti.

Hopeatorvet-lehti kirjoitti sävellyskilpailusta numerossaan 13 1. heinäkuuta 1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

George oli mukana neljän eri kilpailusarjan lautakunnassa. Muita tuomareita olivat muun muassa eversti L. Leander, majuri M. Reponen, musiikkikapteeni A. Rope, luutnantti N.E. Fougstedt ja luutnantti P. Päiwiö. Palkittujen joukossa oli sellaisia säveltäjiä kuin Toivo Kärki, Aarre Merikanto, Kalervo Tuukkanen, Martti Parantainen ja Aimo Mustonen.

Lue seuraavaksi Jatkosota kesä-joulukuu 1942: Pikku Annikki

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

FORTSÄTTNINGSKRIGET MAJ-JUNI 1942: MATTI JURVA, EERO VÄRE OCH TURE ARA SPELAR IN UNDER GEORGES LEDNING FÖR SKIVMÄRKET KRISTALLI

Kuplettmästaren Matti Jurva (till vänster) och operabarytonen Ture Ara (till höger) underhåller vid fronten samt Eero Väre som solist i orkestern under ledning av George de Godzinsky vid Propaganda-vapenbrödernas soldatkväll på Konservatoriet den 30 juli 1942. Krigsmuseet.

Suomeksi

Under våren 1942 ägnades flera av de konserter som George de Godzinsky medverkade vid åt välgörenhet. Den 12 maj hölls en stor schlager- och stjärnparad i mässhallen till förmån för Krigsinvalidernas brödraförbund. I ”Glädjeprogrammet” medverkade Finlands främsta sångare, skådespelare och underhållare Annikki Arni, Ansa Ikonen, Kirsti Hurme, Tuire Orri, Kaija Rahola, Siiri Angerkoski, Georg Malmstén, Matti Jurva, Eugen Malmstén, Olavi Virta, A. Aimo, Toppo Elonperä, Jorma Juselius, Åke Elg, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori samt Finska Operans dansare Irja Koskinen och Alexander Saxelin. Malmstén och Jurva ledde samsången och ackompanjemanget stod Godzinskys stora solist- och dansorkester för. De fyra pojkarna, Malmstén, Vesterinen, Katajavuori och Godzinsky, möttes igen på samma scen.

INSPELNINGAR I HELSINGFORS FÖR FAZERS KRISTALLI-SKIVMÄRKE I MAJ OCH JUNI 1942

Efter att ha förlorat kontakten med den brittiska musikvärlden på grund av kriget tecknade Fazers musikaffär ett kontrakt med det tyska skivbolaget Kristall. I stället för att resa till Berlin för att spela in kom tyska tekniker till Helsingfors i maj-juni 1942 och inrättade en tillfällig inspelningsstudio i Tyska skolans festsal. Under vår- och sommardagarna spelades många tiotals grammofonskivor in, mestadels schlagers av finska kompositörer som passade den finska musiksmaken.

Den mångsidige musikmannen, kompositören, textförfattaren, arrangören, dirigenten, sångsolisten och trumpetisten Eugen Malmstén i arméns grå vid tiden för fortsättningskrigets utbrott den 1 juli 1941. Krigsmuseet / Nikulainen.

George de Godzinsky och Eugen Malmstén turades om som kapellmästare vid inspelningarna. Arrangemangen skrevs huvudsakligen av Godzinsky, Toivo Kärki, Kaarlo Valkama och Robert von Essen. Den ackompanjerande orkestern fick namnet Kristalli-orkestern efter skivbolaget. Ensemblen bestod huvudsakligen av musiker från Dallapé.

Efter att Harmony Sisters i början av maj under Georges ledning hade spelat in 13 låtar för Fazers skivbolag Imperial, turades Eugen Malmstén, Matti Jurva, Teemu Grönberg, Eero Väre och Ture Ara om att sjunga i inspelningsstudion. Den stora dansorkestern, som dirigerades av George för skivbolaget Imperial, bytte namn till Kristalli-orkestern enligt skivbolaget Kristall.

EUGEN MALMSTÈN SPELAR IN TILL ACKOMPANJEMANG AV KRISTALLI-ORKESTERN UNDER LEDNING AV GEORGE

Eugen Malmstèn sjöng på skiva fem av sina egna kompositioner och en av sin bror Georg, ackompanjerad av Kristalli-orkestern under ledning av George. Bland de egna kompositionerna och arrangemangen fanns valserna Viimeinen ilta och Vaalin unta valkeaa till Kerttu Mustonens texter. Valsen Päivä Palermossa sångtext var av Mustonen och arrangerad av Robert von Essen. Toivo Kärkis arrangemang var foxtroten Kyllä niinkin sattuu med text av Mustonen och tangon Ikilemmen taikaa till ord av Matti Jurva. Vårdröm var komponerad, arrangerad och textförfattad av storebror.

GEORGES PSEUDONYM M.MIKKO

Kuplettmästaren Matti Jurva hade flitigt spelat in skivor under hela 1930-talet, tills vinterkriget satte stopp för inspelningarna. Under krigsåren spelade han in endast två gånger, i Berlin under mellanfreden och i Helsingfors i maj 1942.

Inspelningen i Helsingfors blev Jurvas sista; den 44-årige kuplettmästaren avled i september 1943 till följd av överdriven alkoholkonsumtion.

Matti Jurva och dragspelaren Onni Laihanen underhåller en publik av hög rang den 20 juli 1941. Krigsmuseet / Neittamo.

I maj 1942 spelade Jurva in endast en av Georges kompositioner, polkan On ihan ihme,  komponerad under pseudonymen M. Mikko, skriven av Kerttu Mustonen och arrangerad av Toivo Kärki . Detta var första gången som Godzinsky och Kärki, som tjänstgjorde som artilleriofficer i Svär, samarbetade. I maj spelade Eero Väre också in flera kompositioner av M. Mikko arrangerade av Kärki.

Godzinsky hade använt namnet M. Mikko för första gången i april 1937, då Arvi Tikkala spelade in Mikkos foxtrot Ota minkä onni tuo. Texten hade skrivits av pseudonymen Ela , eller Eine Laine, och arrangör var pseudonymen Y. Jora alias Yrjö Gunaropulos. Det var vanligt att en låt som komponerats under en pseudonym arrangerades av någon annan än kompositören själv. Ofta var även arrangören dold bakom en pseudonym.

Nästa gång M. Mikko framträdde var i september 1938, då Georg Malmstén spelade in valsen Satumaa, komponerad och textsatt av Mikko, för skivbolaget Odeon i Stockholm. Detta var första gången Malmstén spelade in en komposition av Godzinsky.

I oktober 1938 var Arvi Tikkala åter i Köpenhamn, där han spelade in M. Mikkos tango  Punatut huulet. Texten var återigen av Ela och arrangemanget av Y. Jora. I mars 1939 spelade Tikkala in M. Mikkos tango Oi, akkunaas’ sä älä sulje,  med text av pseudonymen Martti och arrangemang återigen av Y. Jora.

I juli och augusti 1939, då Eugén Malmstén ledde dansorkestern Rio i Vallgårds arbetarföreningshus, spelade Kullervo Hurttia in M. Mikkos polka Suosittelen itseäni. Texten var skriven av Ela och arrangemanget av Esa Kivi, en pseudonym för Eugen Malmstén. Hurttia spelade in en annan sång av M. Mikko, arrangerad av Esa Kivi, Vasenta ja oikeaa till ord av Kerttu Mustonen.

I maj 1942 hade kompositörsnamnet M. Mikko redan funnits i fem år och lyckats få flera av sina schlagers på stenkakor. Ture Ara har berättat att han hittade på pseudonymen Topi Aaltonen eftersom konstmusikkretsarna inte såg med blida ögon på honom om han också uppträdde med lätt musik. George skapade förmodligen sin M. Mikko-pseudonym av samma skäl.

MATTI JURVA SPELAR IN MED KRISTALLI-ORKESTERN UNDER LEDNING AV GEORGE

George hade träffat kuplettmästaren Matti Jurva i december 1938 under inspelningen av Nyrki Tapiovaaras film Toffelhjältar. ”En mycket begåvad, lustig figur, fantastisk, alltid på gott humör och glad”, beskrev han senare Jurvá. I maj 1942 spelade Jurvá och Kristalli-orkestern under ledning av Godzinsky 28 schlagers in på skiva, bland dem ett par barnvisor och propagandasång.

Godzinsky beskrev Matti Jurva som ”en gladlynt kamrat, fantastisk!”. På bilden underhåller Jurva och dragspelaren Onni Laihanen vid fronten. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Viljo Pietinen.

Matti Jurva och dragspelaren Onni Laihanen. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Viljo Pietinen.

Två barnsånger ingick i programmet: Jurvas komposition och text samt Toivo Kärkis arrangemang av Laulu pienestä vasikasta och Pikku Pekan soittorasia, komponerad av Jurva, arrangerad av Kaarlo Valkama och med text av Tatu Pekkarinen.

Jurvas kompositioner till Pekkarinens texter, arrangerade av Robert von Essen, var foxtroterna, propagandasången Niet Molotoff, Ihminen älä hermostu, Neiti Punatukka, Yksi pikkunen viel’ och Laila samt polkan Valtion vaatteissa. Med på skiva kom också polkan Samperin häissä, komponerad och skriven av Jurva och arrangerad av von Essen.

Kompositioner och texter av Jurva och arrangemang av Toivo Kärki var foxtrotterna propagandasången Luulot pois och Aunuksen Anja, marschsångerna Kanttiinin Kaisa och Kotirintama kestää. Kompositioner av Jurva, texter av Pekkarinen och arrangemang av Kärki var foxtroterna Swingiä koko skaala, Ihmeellinen swing och Tulilinjalla. Jurvas kompositioner och Pekkarinens texer och arrangemang av Esa Kivi - alltså Eugen Malmstén - var Elonkorjuuvalssi och valsen Poikamiehen huolia. Jurvas komposition med Pekkarinens text och Kaarlo Valkamas arrangemang var humoresken Tupakkarapsodia.

Kompositioner och arrangemang av Matti Rajula, soloklarinettist och saxofonvirtuos i Radioorkestern, med texter av Jurva var Raikulipoika och Rakkauden lista samt polkan Pelimannin peruja. Jurva sjöng också Martti Nisonens polka Meidän talon haitari in på skiva.

Folksånger arrangerade av Jurva och textsatta av Palle var jenkorna Hei hulinaa och Pallen kevätlaulu.

Jurva spelade också in Kai Gullmars foxtrot Kalle Ville Vall och Lasse Dahlqvists foxtrot Very, very welcome, Mister Kaikko, till vilka han själv hade skrivit de finska texterna till.

Anteckningar i Huvudstabens underhållningsturnéers anteckningsbok, Georges trupps soldatkväll i Villmanstrand den 13–15 maj 1942. Nationalarkivet.

SOLDATAFTON I VILLMANSTRAND DEN 14 MAJ

I mitten av maj kunde George ta en kort paus från inspelningsstudion när Propagandabröderna anordnade en soldatkväll i Villmanstrand den 14 maj. Med sig hade George sångerskorna Martta Tiger, Kalle Ruusunen, Olavi Virta, Väinö Itkonen, Viborgs-violinisterna Olavi Tilli och Toivo Salovuori, Evert Linden, Eino Siekkinen, kapellimästaren och pianisten Nils-Eric Fougstedt, dragspelarna Toivo Manninen och Onni Laihanen samt Marita Lindewall och Leila Jokinen.

TEEMU GRÖNBERG SPELAR IN MED KRISTALLI-ORKESTERN UNDER LEDNING AV GEORGE

Teemu Grönberg, företaget Wärtsiläs sjungande försäljare, hade tidigare spelat in på skiva tillsammans med George i Köpenhamn i oktober 1938. Vid det tillfället hade programmet innehållit Georges schlagers. I maj 1942 spelade Grönberg inte in några schlagers för Kristalli-mmärket, men däremot nio romantiska sånger.

På skivan hamnade Georges pianolärare Selim Palmgrens Sotilaan laulu ur operan Daniel Hjort, med text av J.J. Wecksell. Sången hade arrangerats av den svenska filmmusikkompositören Sune Waldimir.

Av Oskar Merikanto spelades in Soi vienosti murheeni soitto med Heikki Ansas text och Kullanmurunen med text av J. H. Erkko, båda arrangerade av Emil Kauppi, samt serenaden Annina arrangerad av Toivo Kärki.

Andra arrangemang av Toivo Kärki var Ilmari Hannikainens Äidin silmät till Alli Nissinens dikt, Juhani Ennolas Honkain keskellä med text av Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen och Paul Dressers Lapsuuden koti, med finsk text av Wäinö Solan. Arni Koutas översättning av Sibelius' Sången om korsspindeln spelades in med ett arrangemang av Martin Schmeling.

Teemu Grönberg spelade in två finska folksånger; Merikantos arrangemang av Miss’ soutaen översatt av Jussi Snellman och Tuoll’ on mun kultani.

ANNIKKI ARNS OPERETT- OCH SCHLAGERKVÄLL

Mitt under inspelningarna, den 21 maj, hann George ackompanjera Annikki Arnis operett- och schlagerkväll på Konservatoriet, som arrangerades till förmån för de stupades familjer. ”Det glada programmet innehåller bl.a. Lehárs och Strauss wienervalser, av vilka fru Arni är välkänd som en strålande tolkare, ungerska melodier, Schoultzes sångsvit Pienet satamaurut, som innehåller den välkända Liisa pien, Streckers sång Lobau, Gades tango, etc. Georges de Godzinsky och hans ensemble sköter ackompanjemanget och framför även några solonummer”, annonserade Suomen Sosiaalidemokraatti konserten i förväg.

Operett- och schlagersångerskan Annikki Arni år 1940. Museiverket / Fazers Konsertbyrås samling.

Dagen därpå publicerades en recension i Demari under pseudonymen -la, eller Väinö Pesola: ”Annikki Arni är en av de lyckliga operettsångerskor som har en tillräckligt bra röst, tillräckligt med kraft och även den nödvändiga mängden teknik för att inte behöva alla möjliga ’förstärkare’ för att hjälpa henne. I de ungerska sången Pusta, Lehárs, Ahlis och Gades sångstycken var det ett nöje att följa Annikki Arnis smidiga framträdanden i denna stil.”

Helsingin Sanomats recensent A.V. lade märke till att sångerskan hade vissa problem: ”Annikki Arnis operett- och schlagerkväll i går kväll var en succé i alla avseenden. Sångligt verkade hon inte vara i lika god form som tidigare, men även i detta avseende försvann röstens ojämnhet och ibland framträdande skörhet betydligt ju längre programmet framskred. När det gäller framförandet måste dock all heder ges till denna kväll. Fru Arni behärskar sin uppgift utmärkt och utför den med god smak, livfullt, stiligt och noggrant, med konstnärlig färgning i varje detalj”.

Annikki Arni har i sina memoarer berättat att hon hade tänkt fortsätta sin sångkarriär efter kriget, men att det gick annorlunda. Det visade sig att jag hade förlorat min röst under underhållningsturnéerna. Mina stänmband hade helt enkelt inte klarat av de ovanliga påfrestningarna. Under fortsättningskriget, när jag var en vikarierande artist tillsammans med mina kamrater i norr, hade dygnets tider i vintermörkret ofta blivit omblandade. Vi hade rest under alla möjliga omständigheter och ofta legat i snödrivorna när fiendens flygplan närmade sig. Ibland hade bomberna fallit så nära att hjärtat bultade av rädsla tills det nästan sprängdes. Boendet hade ibland ordnats i baracker, där det var snö på golvet men hett som på bastulaven vid takranden. Jag var ofta förkyld, hostig och hes, och sjungandet hade blivit allt svårare. Trots vila, omvårdnad och försiktiga övningar hade min röst inte återhämtat sig, tvärtom. Det konstaterades att jag hade fått en permanent skada på stämbanden. Min karriär som sångerska var helt enkelt över”.

I maj 1942 hade Arni fortfarande ett par år kvar av sin karriär.

GEORGE BJUDER PÅ ”INTELEKTUELL SKÄRPA OCH KÄNSLOMÄSSIG MARMELAD”

När Väinö Pesola skrev om Annikki Arnins operettakväll uppmärksammade han också Georges insats. Kanske hade Pesola störts av den stränghet med vilken han hade skrivit om Georges och cellisten Georg Harpfins framförande av Brahms cellosonat några månader tidigare. "I konserten medverkade Georges de Godzinsky med sitt solistensemble. Herr Godzinsky är alltid rolig att både titta på och lyssna på, eftersom hans musicerande har en blandning av intellektuell skärpa och känslomässig 'marmelad'. Herr G. var också representativ med den vackra Eulalia-serenaden. Solistensemblen spelade överlag mycket smakfullt", berömde Pesola nu.

”Han är en sann gentleman”, beskrev Annikki Arni sin ackompanjatör George de Godzinsky. Familjen Godzinskys arkiv.

George hade ”en särposition” som Annikki Arnis ackompanjatör. ”Just om honom kan man verkligen säga att han är en sann gentleman. Han är brett kultiverad, diskret, alltid hjälpsam och orubbligt lugn. Som ackompanjatör är han en av dessa barmhärtiga människor som några sekunder före solisten själv kan känna av även de mest oväntade reaktioner hos solisten”, minns Arni i sina memoarer.

EERO VÄRE SPELAR IN SCHLAGERS AV M. MIKKO OCH MIKKO SIRÉN

Eero Väre spelade in 34 låtar för Fazers skivmärke Kristalli med Kristalli-orkestern under ledning av George, varav fyra hade komponerats av George under namnet M. Mikko; valsen Taas on kevät och tangon Ken luonas on till ord av Kerttu Mustosen samt valsen Satumaa och foxtroten Laulu rakkaalleni til M. Mikkos egna text. Arrangemangen var gjorda av Toivo Kärki.

Väre sjöng också tangon Polttavat huulet, arrangerad av Kärki och komponerad och textsatt av Mikko Sirén.  Första gången kompositörnamnet Mikko Sirén fanns på en skiva var i juni 1939, när Georg Malmstén och Dallapé spelade in hans långsamma vals Hetkinen onnea.

Mikko Sirén var Georges andra pseudonym.

EERO VÄRE SPELAR IN MED KRISTALLI-ORKESTERN UNDER LEDNING AV GEORGE

Eero Väre spelade in tre stycken komponerade av George under hans eget namn; tangon Anja till ord av H. Railio, valsen Kirje sinulle och foxtroten Hän luokseni saapuu, båda med text av Kerttu Mustosen.

Väre spelade in sex kompositioner med text och arrangemang av Toivo Kärki; jenkan Kyll’ on kakku päältä kaunis, valsen Odottava och foxtroterna Ensi suutelo, Hawaijin tyttö, Koti-ikävä och Kartanon neito. Kärki hade komponerat fem foxtroter till Kerttu Mustonens texter, som Väre spelade in: Maantien laitaa, Nostomiehet marssilla, Metsässä, Taisi tulla talkoot, och Tuuli tuon kertokoon. Även Kärkis jenkka Ruusun onni till Olavi Karus text spelades in.

Väre spelade in tre kompositioner av Matti Jurva till texter av Tatu Pekkarinen; valsen Kultarannikko, valsen Maallinen onni  arrangerad av Robert von Essen och slowfoxen Sotilaan äiti arrangerad av Kärki. Av Eino Partanen spelades in foxtroten Takaisin paluu, arrangerad av Eugen Malmstén, och tangon Näkemiin sinisilmä, arrangerad av George.

Två sånger av pseudonymen Yrjö Purje dvs. Onni Vuorisalo och arrangerade av Kärki, spelades in; valsen Pikku paratiisi och tangon Kumma kaipaus. Båda hade texter av pseudonymen Harry Etelä, dvs. Åboförfattaren Aimo Viherluoto. Väre spelade också in Kuutamolaulu, komponerad av Etelä och arrangerad av Kaarlo Valkama.

Två sånger av Harry Eteläs bror Pentti Viherluoto spelades in; slowfoxen Iltapäivän hiljaisuudessa och tangon Kaukainen ystävä, båda till text av Etelä. Kaukainen ystävä, arrangerad av Kaarlo Valkama, blev en av den finska tangons evergreens.

Väre spelade också in Kärkis arrangemang av Arvo Raholas jenka Kuutamolla och Valkamas arrangemang av Kehtolaulu till text av ingermanländaren Valter Suni.

Den enda utländska sången som spelades in av Väre var Gerald Plathos vals Hörst du mein heimliches Rufen? Kerttu Mustonen gav valsen den poetiska titeln Kuule kun kutsun sua hiljaa.

”JAG SITTER HÄR I PARKEN OCH SOLAR”

Efter ett inspelningsuppehåll den andra pingstdagen, den 25 maj, reste George till Tammerfors, där det i Arbetarföreningshuset konsertsal hölls en pingstmatiné och konsert till förmån för krigsinvaliderna. Förutom George uppträdde Eugen Malmstén, pianisten Åke Elg, filmskådespelerskorna Kirsti Hurme och Kaija Rahola, sångaren A.Aimo samt ballerinorna Nina Forsman och Sonja Kilpinen. ”Publiken bad om flera repriser av programnumren, som inte alla var av full längd. Båda evenemangen hade en hyfsad publik”, skrev Kansan Lehti dagen därpå.

Georges kort från Tammerfors till Liisa i Villmanstrand den 25 maj 1942. Familjen Godzinskys arkiv.

Från Tammerfors skickade George ett vykort till Anna-Liisa Autio. Kortet, som var daterat den 25 maj, skickades till Liisas gamla adress i Villmanstrand.

”Bästa Liisa! Yrjö är här för att uppträda på invalidfesten och sänder dig mina bästa hälsningar. Sommaren har kommit och vädret är så härligt. Jag sitter här i parken och solar. På sistone i Helsingfors har jag inte kunnat vara ute eftersom jag hade så mycket jobb! Nu ska jag vidare till Björneborg, varifrån du kan höra mig spela i radion under soldataftonen. Må väl och vi hörs Yrjö. Hälsningar till dina små systrar.”

Anna-Liisa Autio, hösten 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

”Fruktansvärt mycket arbete” kunde inte syfta annat än på inspelningsverksamheten. Det hade gått lång tid sedan Georges sista vykort till Liisa. Träffades de i Helsingfors så att ingen korrespondens behövdes? Liisa hade flyttat till Helsingfors hösten 1941. Har korten till Liisa från den här tiden försvunnit eller förstörts? Hade Georges känslor för Liisa övergått till vänskap efter tre års bekantskap? Speciellt efter att han i mars hade träffat Annikki Vuokniemi från Imatra.

Annikki Vuokniemi, dotter till Imatras militärkapellmästare Benjami Vuokniemi, var tio år yngre än George. Bilden av Annikki är från våren 1943. Familjen Godzinskys arkiv.

VÄLGÖRENHETSKONSERTER

Resan från Tammerfors till Björneborg gick via Tavastehus stadshus, där två utsålda ”glada vårkonserter” hölls den 26 maj till förmån för Krigsinvalidernas Brödraförbund. ”Under kvällen uppträdde filmskådespelerskorna Kirsti Hurme och Kaija Rahola, schlagersångarna Eugen Malmstén och A. Aimo samt herrarna Viljo Vesterinen, George de Godzinsky och Jorma Juselius, vars dragspelsframträdanden blev mycket uppskattade. Nina Forsman och Sonja Kilpinen från Operabaletten framförde ungerska- och zigenar-dansen, medan herr Åke Elg spelade pianosolo. Det arrangerades också en liten önskekonsert för publiken, där artisterna försökte uppfylla de önskningar som framfördes inom den givna tidsramen. En livlig allsång avslutade programmet”, skrev Hämeen Sanomat.

Propagandabrödernas 19:e soldatafton den 28 maj ordnades på Björneborgsteatern. ”Den kvicka och vältaliga speakern var militärofficeren Turo Kartto. Major Ilmari Harki framförde Björneborgs och Satakundas hälsningar till alla som befann sig vid fronten”, rapporterade Satakunnan Kansa. ”Från Helsingfors anlände garnisonens musikkår under ledning av musikkapten Artturi Rope, operasångaren Erkki Eirto, sångerskan Eeva Pasila-Tamminen, dirigenten George de Godzinsky, dragspelsmästaren sergeant Viljo Vesterinen, skådespelarna undersergeanterna Pentti Viljanen och Eero Roine samt sångaren löjtnant Georg Malmstén för att framföra programmet. På Björneborgarnas vägnar framfördes programmet av Skyddskårens Manskörens kvartett under ledning av kapten A. Järvinen, av militärpojkarnas ensemble ledd av kapten Y. Ronimus och en mycket livlig publik under allsången.” Tre av de fyra pojkarna stod åter på samma scen, endast Eino Katajamäki fattades.

Två dagar senare, den 30 maj, var George tillbaka i Helsingfors och i Mässhallen, där Svenska folkpartiet ordnade en Hangö-fest till stöd för de krigsdrabbade Hangöborna. Edvin Adolphson reciterade utdrag ur Karl Gustav Hildebrands krönika Döbeln, den svenska skådespelerskan Karin Juel sjöng till Georges ackompanjemang, musikerna i Helsingfors stadsorkester uppträdde under ledning av cellisten Ossian Fohström och dansnummer framfördes av Lucia Nifontova och den danska stjärnan i Monte-Carlo-baletten, Birger Bartholin. Lotterivinsterna var delikatesser från Stockholm.

Skådespelerskan Ansa Ikonen 1941. Museiverket.

Klockan 20.25 den 2 juni sände radion musikunderhållning ”arrangerad” av George. Filmstjärnan Ansa Ikonen, kändfrån En vandrarens vals, sjöng till ackompanjemang av Godzinskys solistorkester.

EMIGRANTKOMPOSITÖREN ERNEST PINGOUDS TRAGISKA DÖD

Samma dag i juni fick familjen Godzinsky det chockerande beskedet om Ernest Pingouds död . En vän från S:t Petersburg, emigranten, modernistiska kompositören och intendenten för Helsingfors stadsorkester hade begått självmord den 1 juni genom att kasta sig under ett jourerande lok i Gräsviken. Pingoud var 54 år gammal när han dog.

Kompositören Ernest Pingoud under de sista åren av sitt liv. Sibeliusmuseum.

Kompositörens död var kopplad till en nyligen avslutad långvarig rättegång, där Pingoud hade åtalats för att ha orsakat sin författarväns död. Pingoud hade gett sin vän en injektion morfin under sommaren 1941, efter vilken författaren avled. Efter rättegången förklarades Pingoud oskyldig, men när den frikännande domen lästes upp i rättssalen skrek författarens änka: "För mig är han min mans mördare!"

FESTLIG SOLDATKVÄLL TILL ÄRA FÖR FÄLTMARSKALK MANNERHEIMS 75-ÅRSFÖDELSEDAG

Torsdagen den 4 juni fyllde fältmarskalk Mannerheim 75 år. För att fira hans födelsedag anordnade Propagandabröderna soldatkväll nr 20 i Mässhallen, som var en riktig festlig soldatkväll. Som vanligt sändes evenemanget i radion över hela landet från 19.25, följt av ytterligare en timmes direktsändning i Tyskland, Ungern, Slovakien, Danmark och Norge, och den sista halvtimmen till Italien.

Tillkännagivande i Helsingin Sanomat den 27 maj 1942. Nationalbiblioteket / Digitala tidningsarkivet.

Konferencierena för det utländska programmet på scenen i Mässhallen. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Programmet överträffade i omfattning alla tidigare försvarsmaktens soldatkvällar. Efter vice försvarsminister J. Koivistos hälsning uppträdde Helsingfors garnisonsmusikkår under ledning av musikkapten Artturi Rope och förenade manskörerna under ledning av kapten L. Arvi P. Poijärvi. Därefter var i tur Finska Operans kör, Soldatkören, militäres gosskör och de förenade orkestrarna under ledning av doktor Toivo Haapanen, löjtnant Nils-Eric Fougstedt och soldaten Georges de Godzinsky. Som solister uppträdde operasångarna Aune Antti och Jorma Huttunen samt pianisten Timo Mikkilä och Kaarlo Marjanen som recitatör. Sändningen avslutades med ett tal av statsminister J.V. Rangell.

Sopranen Aune Antti uppträder. Krigsmuseet / officer Esko Manninen.

Doktor Toivo Haapanen, musikdirektör vid Rundradion i Finland, dirigerar orkestern. Militärmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Militärens gosskör. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Sundström.

Soldatfestkvällens förenade orkestrar och Finska Operans kör. Militärmuseet / Militärtjänsteman Sundström.

Uppträdande på den festliga soldataftonen. Militärmuseet / Militärtjänsteman Sundström.

Mässhallen är packad av åskådare den 4 juli 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Sundström.

Artister på den festliga soldataftonen. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Sundström.

Festpubliken i Mässhallen. Militärmuseet / Militärtjänsteman Sundström.

Festens konferencier, löjtnant Veikko Itkonen. Militärmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Första radernas publik under den festliga soldataftonen. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Solisterna sopranen Aune Antti och barytonen Jorma Huttunen. Dirigent Nils-Eric Fougstedt leder orkestern. Finska Operans kör i bakgrunden. Militärmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Operasångaren Jorma Huttunen som solist. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

GEORGES FRIERIAVSIKTER LÄCKER UT I OFFENTLIGHETEN

En vecka senare, den 11 juni, höll Propaganda-vapenbröderna sin 21:a soldatafton i festsalen i folkets hus i Kuopio. ”Salen var fylld till brädden av riktiga Kuopiobor, och bland de inbjudna gästerna fanns landshövdingen i länet, P.V. Heikkinen med fru och Kuopio garnisons skyddskårs högsta officerare. Kvällen inleddes med en ståtlig fanfar och fortsatte med de medryckande tonerna av marschen Suomi marssii”, skrev tidningen Savo. Under evenemanget premiärspelades Propagandabrödernas egen marsch, Hopeatorvet.

George hade i Kuopio sällskap av filmskådespelarna Ansa Ikonen och Siiri Angerkoski, skådespelaren och manusförfattaren Turo Kartto, Evert Lindén och Dallapé-musikern Helge Pahlman. Godzinsky och Pahlman spelade bl.a. låten Älä vain itke rakkaudelle på två dragspel.

Savo publicerade också en sällsynt intervju där George talade uppriktigt om sitt liv och berättade om sin turné med Feodor Shaljapin fem år tidigare. Savo beskrev för sina läsare som levde i en tid av knapphet om de delikatesser som George njöt av i Japan: ”Enorma jordgubbar, glaserade saftbollar och varför inte sockrad bläckfisk”, berättade han vemodigt. Japanerna använder inte salt i någon av sina maträtter eftersom de tycker att det är djävulens uppfinning. För övrigt hade kapellmästaren promenerat runt Väinölänniemi på morgonen och funnit att fältet var en utmärkt plats för utomhuskonserter.”

George avslöjade också något om sina framtidsplaner, något som Savo var snabb att publicera: ”Som en hemlighet, som egentligen inte är för publicitet, berättade han att han varken är förlovad eller gift ännu, men att han redan planerar en 3-veckors semester för att ägna sig åt båda aktiviteterna. Målet är redan valt, så damerna i Kuopio kan bara sucka över honom.”

Under sin kommande semester planerade George att fria till Annikki Vuokniemi, den 18-åriga dottern till den Imatra-baserade militärkapellmästaren Benjami Vuokniemi. Deras kärlek hade väckts till liv igen i början av mars, då George återigen hade uppträtt på Folkets hus i Tainionkoski i Imatra.

Två dagar senare, den 13 juni, var George tillbaka i Helsingfors när Annikki Arni sjöng i en lättsam kvällskonsert i radion kl. 21.10 tillsammans med hans solistorkester. På programmet stod Lehárs Valsparafras och Mariska, Ahls Lauantai-iltana, Kreuders Sex minuten, Schulzes Heimweh, Oliviers J'attendrai, Gades Tango , Brodskys Pusta-song och en potpurri av schlagers arrangerade av George.

TURE ARA SPELAR IN MED KRISTALLI-ORKESTERN UNDER LEDNING AV GEORGE

Som sista solist för George och Kristalli-orkestern anlände operabarytonen Ture Ara.

Ara var från Kexholm och hans riktiga namn fram till 1928 var Carl Henrik Lorenz Ture Åberg. Ara spelade in Emma-valsen när grammofonfebern var som störst 1929, och försäljningsframgången gjorde honom till Finlands första schlagerstjärna. Aras andra framgångsrika skiva, valsen Asfalttikukka, som han spelade in under pseudonymen Topi Aaltonen, gavs ut samma år. Kompositören till Asfalttikukka dolde sig bakom pseudonymen Jonny Loke. Han var Ernest Pingoud, som tragiskt nog hade avlidit tre veckor tidigare.

Ture Ara spelade in totalt 16 låtar med romantiska sånger, schlagers och folksånger. Fem folkvisor spelades in; Kreivin sylissä istunut, arrangerad av Emil Pahlman, Humalamäen sillalla och Yksi ruusu on kasvanut laaksossa, arrangerade av Robert von Essen med texter rimmadw av Kaarle Krohn, samt Vaikein hetki och Älä unhoita minua, arrangerade av George och med text av Ara.

Ture Ara spelade in fyra romantiska solosånger; Gabriel Linséns tonsättning av Topelius' dikt Kesäpäivä Kangasalla, översatt till finska av P.J. Hannikainen och arrangerad av Robert von Essen, samt tre sånger av Oskar Merikanto. Kymmenen virran maa, med text av A.V. Koskimies, var arrangerad av von Essen. Reppurin laulu, med text av Larin-Kyösti ur pjäsen Juhannustulilla, var arrangerad av Godzinsky, och Vallinkorvan laulu, med text av Aukusti B. Mäkelä, vad arrangerad av Herman Sjöblom. I den sistnämnda medverkade också kantelespelaren Ulla Katajavuori. Vallinkorvan laulu och Reppurin laulu spelades in av Ara och George med orkester strax före midsommar, den 21 juni. Dessa sånger framförde Ara ofta även under sina underhållningsturnéer.

Till den lättare repertoaren hörde Vartiossa komponerad av Lassi Utsjoki och arrangerad av George med text av Elli Tuomisto, Tango-serenadi  komponerad av George med text av Kerttu Mustonen samt potpurri 1 ja potpurri 2 ur Sam Sihvos sångspel Jääkärin morsian  arrangerad av Herman Sjöblom. I potpurrierna fick Ture Ara sällskap av "Räisäläs näktergal" sopranen Malmi Vilppula. Georges arrangemang av Salamanteris eller Juhani Pohjanmies' Kuubalainen serenadi  till text av Unto Koskela, kom också med på skiva.

Ara spelade in två sånger av utländska kompositörer: Willy Enger-Bergers tango Rion tähti, arrangerad av George, med finsk text av Kerttu Mustonen, och norske Ole Bulls sång Paimentytön sunnuntai, arrangerad av Erkki Melartin och översatt av Erkki Ainamo. 

Efter den omfattande skivinspelningmaratonen uppträdde George på midsommarafton den 23 juni på Krigsinvalidernas brödraförbunds stora midsommarfest på Voikaa Sompsa-scen. Tidningen Kouvolan Sanomat annonserade om ett ”överraskande roligt program” med ”stora solister” Kaija Rahola, Viljo Vesterinen, A. Aimo, Eugen Malmstén och George de Godzinsky.

Efter midsommaren, innan den efterlängtade treveckorssemestern, hade George ytterligare ett framträdande kvar; Propagandabrödernas 6:e önskekonsert på Konservatoriet den 2 juli.

”Tusenkonstnären” George de Godzinsky uppträder på Propagandabrödernas 6:e önskekonsert på Konservatoriet den 2 juli 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Maire Valtonen från Harmony Sisters, som är tillbaka från turnén i Tyskland, uppträder som solist med orkestern under ledning av George. Propagandabrödernas 6:e önskekonsert hölls i Konservatoriet i Helsingfors den 2 juli 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Eino Hyyrynen kåserade om små knappar som sprungit sin väg. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Undersergeant Urho Virta framför ett xylofon-solo på en xylofon gjord av möbelrester i parlamentsbyggnaden. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen..

”Hurra nu, vårt kompani, mot vårt hem!” Publiken sjunger med i den sista sången på Propagandabrödernas 6:e önskekonsert i Konservatoriet den 2 juli 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

MILITÄRMUSIKTÄVLINGEN AVGÖRS

I juni var George upptagen inte bara med inspelningar, soldataftnar och välgörenhetskonserter, utan också med den militärmusiktävling som Propagandabröderna utlyst den första maj. Tävlingsperioden hade avslutats i slutet av maj, juryn hade arbetat under hela juni och resultatet av den stora tävlingen publicerades den 3 juli.

Det fanns fem kategorier. Tävlingen bestod av 1) marsch- och militärsånger, 2) texter till marsch- och militärsånger, 3) kupletter och liknande glada sånger, 4) humoristiska programnummer och 5) korta lustiga pjäser. Enligt vapenbröderna föranleddes tävlingen av ”behovet av glada militära program, särskilt den senaste tidens efterfrågan på små glada pjäser som kan framföras i blygsamma miljöer, t.ex. vid fronten”.

Deltagandet i tävlingen hade varit stort, 927 personer hade skickat in totalt 1599 bidrag. ”Av dessa deltog 369 i den första gruppen, 843 i den andra, 168 i den tredje, 168 i den fjärde och 51 i den femte”, rapporterade Helsingin Sanomat.

George ingick i juryn för fyra olika kategorier i tävlingen. Övriga jurymedlemmar var överste L. Leander, major M. Reponen, musikkapten A. Rope, löjtnant N.E. Fougstedt och löjtnant P. Päiwiö. Bland vinnarna fanns kompositörer som Toivo Kärki, Aarre Merikanto, Kalervo Tuukkanen, Martti Parantainen och Aimo Mustonen.

Läs som nästa: Jatkosota kesä-joulukuu 1942: Pikku Annikki

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky