Jatkosota kesä-joulukuu 1942: George sovittaa Geschwister Waltosen Saksan ohjelmiston
|
| Saksaa varten Geschwister Waltonen eli Raija (vasemmalla), Maire ja Vera hankkivat valkoiset kreppipuvut, joissa oli kultapaljeteista sommitellut epoletit. Kuvitusta Maarit Niiniluodon kirjaan Harmony Sistersin tarina - Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. |
Jos George de Godzinsky oli haaveillut pitävänsä kolme viikkoa lomaa heinäkuussa 1942 ja kosivansa lomallaan Annikki Vuokniemeä, haave ei toteutunut. Harmony Sisters palasi kesäkuun lopulla ensimmäiseltä Saksan matkaltaan, jonne Yleisradio oli lähettänyt siskokset toukokuun puolivälissä tuliaisinaan nippu sopimuksia.
"Meistä tuli ammattilaisia, ja vihdoinkin olimme varmoja, että todella osaamme laulaa. Geschwister Waltosella oli nyt sopimus Telefunkenin kanssa äänilevyjen teosta Berliinissä ja Tukholmassa, Mannheimer Gastspieldirektionin kanssa koko Saksaan ulottuvista konserttikiertueista sekä Berliner Rundfunkin kanssa jatkuvista radiolähetyksistä”, Vera on muistellut. Vihdoinkin kaikki kolme siskoa uskalsivat sanoutua irti päivätyöstään ja antautua täysin laulajan uralle.
|
| Heinäkuussa 1942 kotimaassa pistäytynyt Harmony Sisters esiintyi Konservatoriolla Erkki Ahon orkesterin solistina. Museovirasto / Viljo Pietinen. |
SAKSASSA EI SAA ESITTÄÄ JUUTALAISTA EIKÄ AMERIKKALAISTA MUSIIKKIA
Georgen kesäloma peruuntui, sillä Geschwister Waltosen oli määrä matkustaa toisen kerran Saksaan jo elokuussa. Koitti kiireinen heinäkuu, jolloin George suunnitteli ohjelmiston sekä sovitti ja harjoitteli sen yhdessä siskosten kanssa.
“Tein heille useita sovituksia monella kielellä. Suunnittelin muun muassa sikermän wienervalsseja ja sovittiin Lisztin ja Kreislerin lauluja sekä lisäsin joukkoon suosittua espanjalaista, ranskalaista ja italialaista musiikkia. Sovitin heille sinne mukaan täysin kansainvälisen repertuaarin, joka kelpaisi missä vain”, George on kertonut myöhemmin.
Kun sovitukset olivat valmiit, Georgen loma oli ohi ja oli aika palata Puolustusvoimien viihdytystehtäviin. Seuraava toivekonsertti, järjestyksessä nro 7, pidettiin Konservatorion salissa 30. heinäkuuta 1942.
Toivekonsertti nro 7 järjestettiin Konservatorion salissa 30. heinäkuuta 1942. Hopeatorvet 1.7.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.
|
| Lomalla Suomessa. Raija, Vera ja muusikkoystävä, todennäköisesti kitaristi Viljo Immonen sekä kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto. |
|
| George kameran takana on sanonut selvästi jotain hauskaa. Godzinskyn perhearkisto. |
|
| Raija rentoutuu. Godzinskyn perhearkisto. |
|
| Kesä. Godzinskyn perhearkisto. |
"Valitettavasti kuitenkaan Fritz Kreislerin Liebesleidia ei voitu esittää Saksassa. Syy oli tietenkin se, että säveltäjä oli juutalainen. Sellainen ei ollut pälkähtänyt päähänikään, enkä voinut sellaista syytä hyväksyä. Tuskin kukaan ajattelee säveltäjän taustaa, kun hänen luomansa sävelmä kiehtoo mieltä.”
“Harmony Sistersin ohjelmistossa oli myös useita amerikkalaisia hittejä, joita he myöskään eivät saaneet esittää saksalaisilla näyttämöillä. Sen sijaan he saivat mielin määrin laulaa meidän kauniita suomalaisia kansanlaulujamme, joista yleisö suuresti piti, ja sisarukset lauloivat niitä hyvin mielellään.”
|
| Pistäytyessään Suomessa ensimmäisen ja toisen Saksan matkansa välissä Harmony Sisters ehti viihdyttää Karhumäessä 20. heinäkuuta 1942. Sotamuseo / Erkki Viitasalo. |
“Olimme saaneet Godzinskylta uusia sovituksia, harjoitelleet ahkerasti ja hankkineet uusia esiintymisvaatteita. Virtaviivaisin oli kriisiajan materiaalista paksusta valkoisesta krepistä tehty puku, jonka yläosaan oli ommeltu kultapaljeteista epoletit: siihen kuului kaksi erilaista hametta, pitkä ja suora sekä lyhyt ja pliseerattu”, Vera on kertonut Maarit Niiniluodon kirjassa Sulle salaisuuden kertoa mä voisin.
GODZINSKYN ON TODISTETTAVA EI-JUUTALAINEN SYNTYPERÄNSÄ
Toisella kertaa siskokset viipyivät Saksassa elokuusta jouluun. Heidän matkalaukkunsa oli täynnä Georgen sovittamien laulujen nuotteja monilla eri kielillä, mutta ennen kuin Geschwister Waltonen sai luvan esittää niitä natsi-Saksassa ja sen liittolaismaissa, Godzinskyn oli todistettava ei-juutalainen syntyperänsä. Tarvittiin siis vielä Helsingin katolisen seurakunnan papinkirja.
Esitysluvan saatuaan Geschwister Waltosella oli toinen Georgen aiheuttama ongelma: “Olimme riippuvaisia hyvästä pianistista, koska meillä oli George de Godzinskyn käsinkirjoitettuja pianonuotteja ja hyvin vaikeita sovituksia. Varsinkin kymmenen valssin Strauss-potpurri haki pianomodulaatioiden vaikeudessa vertaistaan”, Vera on kertonut.
GODZINSKY PUOLUSTAA SISKOJA
“Saksassa Führer oli yksi nappula, robotti. On käsittämätöntä, kuinka monta miljoonaa ihmistä hän sai mukaansa”, Godzinsky on ihmetellyt myöhemmin. “Kun Valtosen sisarukset lähtivät Saksaan, minusta se oli ihan luonnollista vaikka itse en olisi tehnyt samaa.” Georgella oli hyvin muistissa välikohtaus Berliinin olympialaisissa elokuussa 1936, jolloin hän oli joutunut syntyperänsä takia SS-miesten pidättämäksi.
“Harmony Sisters tienasi siellä rahaa, koska he pystyivät olemaan mannermaisia taiteilijoita. He olivat taatusti arjalaisia ja erittäin taiteellisia. Saksaan tuli Harmony Sistersin tavoin taiteilijoita maanpakoon lähteneiden tilalle. Hakaristit ovat yhtä, punaliput toista, jos ei ole natseja, on kommunisteja. Mutta musiikki on musiikkia”, George on perustellut myöhemmin.
“Propagandaministeri Joseph Goebbels vastasi kaikesta Kolmannen valtakunnan kulttuuri- ja viihdetoiminnasta sekä tiedotusvälineistä, hänen Gauleierinsa järjesti meidänkin kiertueen”, Maire on kertonut.
Syksyn 1942 aikana Geschwister Waltonen esiintyi kymmenissä Saksan kaupungeissa Hampurista Leipzigiin, Dresdenistä Weimariin, Kölnistä Darmstadtiin ja Mülhausenista Ulmiin. “Johtajamme järjesti kiertueet Mannheimista käsin. Mukana oli joukko muita kansainvälisiä artisteja kuten tanssijoita, laulusolisteja, akrobaatteja, muusikkoja, tunnettuja filmikoomikoita. Meitä kuljetettiin busseilla vuoroin isompiin ja pienempiin kaupunkeihin, joissa olimme kussakin pari päivää. Näimme idyllisiä pikkukaupunkeja vanhoine kirkkoineen ja päätytaloineen, suuria teollisuuskaupunkeja ja viljavaa Saksan maaseutua peltoineen, niittyineen ja maatiloineen”, Vera on kertonut.
Koko Suomi seurasi Geschwester Waltosen menestystarinaa Saksassa. “Jouduin kuitenkin kotimaassa puolustamaan Veraa, Mairea ja Raijaa ja sanomaan, että heidän suurin ilonsa on antaa”, George on kertonut. “Ovatko he idealisteja, kysyttiin. Tavallaan ovat. Todennäköisesti meillä ei tiedetä, kuinka arvokkaita he olivat; olivathan Suomi ja Saksa aseveljiä, Waffenbrüder. Saksan kansa oli lauma, kaikki siellä oli ankaraa. Romanttisesti hymyilevät tytöt olivat balsamia sodalle ja herättivät inhimillisiä tunteita varsinkin naisia kohtaan."
Teksti: Tiina-Maija Lehtonen
FORTSÄTTNINGSKRIGET JUNI-DECEMBER 1942: GEORGE ARRANGERAR GESCHWISTER WALTONENS TYKSA PROGRAM
|
|
| För Tysklandsturnén skaffade Geschwister Waltonen, Raija (t.v.), Maire och Vera, vita kräppade kostymer med guldpaljetterade epoletter. Bild från Maarit Niiniluotos bok Harmony Sistersin tarina - Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. |
Om George de Godzinsky hade drömt om att ta tre veckors semester i juli 1942 och fria till Annikki Vuokniemi under sin semester, så förverkligades den inte. Harmony Sisters återvände i slutet av juni från sin första resa till Tyskland, dit Rundradion hade skickat systrarna i mitten av maj, och som hemkomstgåvor hade de med sig en bunt kontrakt i bagaget.
”Vi blev yrkesmusiker och äntligen var vi säkra på att vi verkligen kunde sjunga. Geschwister Waltonen hade nu kontrakt med Telefunken för inspelningar i Berlin och Stockholm, med Mannheimer Gastspieldirektion för konsertturnéer i hela Tyskland och med Berliner Rundfunk för regelbundna radiosändningar”, minns Vera. Till slut vågade alla tre systrarna ge upp sina vanliga jobb och ägna sig helt åt sina sångkarriärer.
|
|
| I juli 1942, under ett besök i hemlandet, uppträdde Harmony Sisters på Konservatoriet som solister med Erkki Ahos orkester. Riksantikvarieämbetet / Viljo Pietinen. |
JUDISK OCH AMERIKANSK MUSIK FÅR INTE FRAMFÖRAS I TYSKLAND
Georges sommarsemester ställdes in eftersom Geschwister Waltonen skulle göra en andra resa till Tyskland i augusti. Det blev en hektisk juli månad då George planerade, arrangerade och repeterade programmet tillsammans med systrarna.
”Jag gjorde flera arrangemang för dem på flera språk. Bland annat planerade
jag en serie wienervalser och arrangerade sånger av Liszt och
Kreisler och lade till populär spansk, fransk och italiensk musik.
Jag arrangerade en helt internationell repertoar för dem som skulle vara
lämplig var som helst”, sa George senare.
|
|
| På semester i Finland. Raija, Vera och en musikerkompis, troligen gitarristen Viljo Immonen, med George bakom kameran. Familjen Godzinskys arkiv. |
|
|
| George bakom kameran har uppenbarligen sagt något roligt. Familjen Godzinskys arkiv. |
|
|
| Raija slappnar av. Familjen Godzinskys arkiv. |
|
|
| Sommar. Familjen Godzinskys arkiv. |
”Tyvärr kunde dock Fritz Kreislers Liebesleid inte framföras i Tyskland. Anledningen var naturligtvis att kompositören var jude. Något sådant hade inte slagit mig och jag kunde inte acceptera ett sådant skäl. Knappast någon tänker på kompositörens bakgrund när dennes melodi fängslar lyssnaren.”
”Harmony Sisters hade också ett antal amerikanska hits i sin repertoar, som
de inte heller fick framföra på tyska scener. Istället fick de sjunga våra
vackra finska folksånger av hjärtans lust, vilka publiken älskade och
systrarna var mycket glada över att få sjunga dem.”
|
|
| Under sitt besök i Finland mellan sin första och andra resa till Tyskland hann Harmony Sisters underhålla i Karhumäki den 20 juli 1942.. Krigsmuseet / Erkki Viitasalo. |
"Vi hade fått nya arrangemang av Godzinsky, övat flitigt och skaffat nya scenkläder. Den mest strömlinjeformade var en dräkt gjord av tjock vit krepp, ett material under kristiden, vars överdel hade axelkepor sydda av guldfärgade paljetter: den inkluderade två olika kjolar, en lång och rak samt en kort och plisserad.”, har Vera berättat för Maarit Niiniluoto i hennes bok Sulle salaisuuden kertoa mä voisin.
GODZINSKY MÅSTE BEVISA SIN ICKE-JUDISKA HÄRKOMST
Under det andra besöket vistades systrarna i Tyskland från augusti till jul. Deras resväskor var fulla med noter på flera olika språk av de sånger som George hade arrangerat, men innan Geschwister Waltonen fick tillstånd att framföra dem i Nazityskland och dess allierade länder, måste Godzinsky bevisa sitt icke-judiska ursprung. Därför krävdes även ett prästerligt intyg från Helsingfors katolska församling.
Efter att ha fått tillstånd att framträda hade Geschwister Waltonen ett annat problem förorsakad av George: ”Vi var beroende av en bra pianist, eftersom vi hade George de Godzinskys handskrivna pianopartitur och mycket svåra arrangemang. Särskilt Strauss-potpurriet med tio valser var oöverträffat i svårighetsgraden med sina pianomodulationer”, har Vera berättat.
GODZINSKY FÖRSVARAR SYSTRARNA
”I Tyskland var Führern den enda spelpjäsen, en robot. Det är ofattbart hur många miljoner människor han förde med sig”, förundrade sig Godzinsky senare. ”När systrarna Valtonen åkte till Tyskland tyckte jag att det var helt naturligt, även om jag inte skulle ha gjort detsamma.” George mindes väl en händelse vid OS i Berliinin i augusti 1936, då han blev arresterad av SS-män på grund av sin härkomst.
”Harmony Sisters tjänade pengar där eftersom de kunde vara kontinentala artister. De var definitivt ariska och mycket konstnärliga. Liksom Harmony Sisters kom konstnärer till Tyskland för att ersätta dem som hade gått i exil. Hakkorset är en sak, rödflaggorna är en annan, om det inte finns några nazister så finns det kommunister. Men musik är musik”, har George senare hävdat.
”Propagandaminister Joseph Goebbels var ansvarig för alla kultur- och underhållningsaktiviteter och medier i Tredje riket, och hans Gauleier organiserade även vår resa”, har Maire berättat.
Under hösten 1942 uppträdde Geschwister Waltonen i tiotals tyska städer från Hamburg till Leipzig, Dresden till Weimar, Köln till Darmstadt och Mülhausen till Ulm. ”Vår regissör organiserade turnéerna från Mannheim. Vi fick sällskap av ett antal andra internationella artister som dansare, sångare, akrobater, musiker, välkända filmkomiker. Vi transporterades med bussar till större och mindre städer, där vi stannade ett par dagar vardera. Vi såg idylliska småstäder med sina gamla kyrkor och hörnhus, stora industristäder och det bördiga tyska landskapet med sina åkrar, ängar och gårdar", har Vera berättat.
Hela Finland följde Geschwester Waltonens framgångssaga i Tyskland. ”Men hemma var jag tvungen att försvara Vera, Maire och Raija och säga att deras största glädje var att ge”, har George berättat. "Är de idealister, undrade man. På sätt och vis var de det. Sannoligen försår vi nog inte hur värdefulla de var; Finland och Tyskland var ju trots allt vapenbröder, Waffenbrüder. Det tyska folket var som en flock, allt var kärvt där. Romantiskt leende flickor var ett balsam under kriget och väckte mänskliga känslor, särskilt gentemot kvinnor."
”Den bistra sanningen var att för den tyske mannen på den tiden var en kvinna mer som en tjänare och en sexslav", minns Godzinsky. ”Jag hörde hur tyskarna talade om kvinnor och de visste inte hur de skulle närma sig dem. Valtonens systrar var sagovarleser under kriget."
Text: Tiina-Maija Lehtonen
Svensk översättning: Christian de Godzinsky
