Jatkosota maalis-toukokuu 1942: Harmony Sisters levyttää Sulle salaisuuden kertoa mä voisin
|
| Harmony Sisters levytti toukokuussa 1942 Fazerin Imperial-levymerkille George de Godzinskyn slowfoxin Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. George oli säveltänyt kappaleen jo syksyllä 1939 Risto Orkon elokuvaan Kyökin puolella, mutta vasta levytys teki siitä menestyskappaleen. Kuvassa Harmony Sisters esiintymässä Georgen johtaman Korsuorkesterin säestyksellä Propaganda-Aseveljien asemiesillassa Konservatoriolla 10. helmikuuta 1942. Elonet. |
Maaliskuussa 1942 George de Godzinskyn kalenteriin oli merkitty esiintyminen lähes jokaiselle päivälle. Eniten työllistivät Puolustusvoimien viihdytyskiertueet matkoineen ja Propaganda-Aseveljien torstaiset asemiesillat, mutta väleihin mahtui myös balettinäytäntöjä, klassisia konsertteja ja revyy-operetti.
BRAHMSIN SELLOSONAATTI PRIMA VISTA
Maaliskuun 2. päivänä George oli säestämässä Konservatoriolla sellotaiteilija Georg Harpfia ja tämän puolisoa, viulisti Ilse Harpfia, joka tässä konsertissa esiintyi koloratuurisopraanona. Taiteilijapari kuului Georgen viipurilaistuttuihin. Ohjelma sisälsi Ilse Harpfin laulamat Mozartin ja Scarlattin aariat, Mozartin, Sibeliuksen, Järnefeltin, Melartinin ja Rannan yksinlaulut, ja Georg Harpfin soittamat Locatellin sonaatin D-duuri, Frescobaldin ja Couperinin sävellykset sekä Brahmsin F-duuri-sonaatin sellolle ja pianolle nro 2.
“Brahmsin sonaatti jäi eräänlaisen pintapuolisen musisoinnin varaan viimemainittu seikka johtui jonkin verran myös säestäjästä, hra Georg de Godzinskystä”, Suomen Sosialidemokraatin arvostelijanimimerkki -la eli Väinö Pesola arvioi. Vaikka Pesola antoi tunnustusta siitä, että George “rohkeasti ja menestyksellä astui esteen saaneen Leo Funtekin tilalle”, hän ei malttanut olla rokottamatta: “Mutta toisaalta ei de Godzinsky kylliksi vaivaa itseään sävellysten sisimpään henkeen syventymisellä.” Ilta-Sanomat puolestaan tiesi kertoa, että Funtekia paikkaamaan hälytetty George soitti konsertin suunnilleen prima vista.
Lisäksi George oli konsertissa sairaana. Seuraavana päivänä hän hakeutui Eiran sairaalaan röntgenlääkäri Isak Pergamentin vastaanotolle. Lääkärinlausunto kuului seuraavasti: “Lungorna: Kraftiga hilusskuggor och förstärkt (peribronchitisk) lungtekning. Några hållp. för lungtub. förefinnas icke. Inga pleuraförändringar.”
VIIHDEKIERTUE LAPPEENRANTAAN, IMATRALLE JA VIIPURIIN
|
|
Päämajan viihdytyskiertueiden muistivihkoon on merkitty taiteilija
G. de Godzinskyn joukkueen kiertue Lappeenrantaan, Imatralle ja
Viipuriin 3.-6. maaliskuuta 1942. Kansallisarkisto. |
|
| Annikki Vuokniemi noin 1939. Godzinskyn perhearkisto. |
"LAITETAANKO MINUT NYT PULLOON?"
Kolme vuotta aikaisemmin 12. toukokuuta 1939, kun neljä poikaa esiintyi Imatralla Vuoksenniskan Seurojentalolla, eturivissä istui sotilaskapellimestari Benjami Vuokniemi rouvineen ja tyttärineen. Vuokniemi toimi Imatralla Tornator Oy:n tehdassoittokunnan ja Tainionkosken Suojeluskunnan soittokunnan kapellimestarina. Konsertin alkupuolella Vuokniemen 15-vuotias tytär Annikki katseli ihaillen lavalla taituroivaa Godzinskya. George pani neitosen merkille, hymyili tälle ja Annikki hymyili takaisin.
Kun Benjami Vuokniemi tuli tauolla juttelemaan Georgen kanssa, Annikki seurasi keskustelua vierestä silmät sädehtien. Georgen mentyä tyttö huudahti: "Tuon jos saisin, niin pulloon laittaisin!"
Annikki ei arvannut, että George kuuli hänen sanansa. Kun George kolme vuotta myöhemmin tuli jälleen Imatralle ja näki Annikin, hän ei voinut olla kysymättä: "Laitetaanko minut nyt pulloon?" Niin syttyi 27-vuotiaan George de Godzinskyn ja kymmenen vuotta nuoremman Annikki Vuokniemen rakkaus.
BALETTIPARI LUCIA NIFONTOVAN JA ARVO MARTIKAISEN PIANISTINA
Vaikka Georgen sydän jäi Imatralle, 7. maaliskuuta hän oli jälleen huolehtimassa velvollisuuksistaan Helsingissä. Radion Kirjavassa musiikkihetkessä klo 19.55 kuultiin Georgen, ksylofonisti Urho Virran, vibrafonisti Erik Tidlundin, huuliharpun soittajien Tauno Suomen ja Johan Riipisen esityksiä. George itse soitti ohjelmassa pianoa ja harmonikkaa.
Kyseessä oli Yleisradiolle etukäteen tehty äänitys, sillä samana iltana George oli Messuhallissa, missä Helsingin Urheilijat järjesti suurjuhlan TUL:n kaatuneiden urheilijoiden omaisten tueksi. Ministeri Mauno Pekkalan puheen jälkeen ohjelmasta vastasivat Georgen lisäksi laulajattaret Anna Mutanen ja Malmi Vilppula, näyttelijät Elli Tompuri, Aku Korhonen ja Tauno Palo, tanssipari Marijana ja Armand von Rendolph, Työväen naisvoimistelijat, haitari-Manninen, taitovoimistelijat Loistovuori ja kumppanit sekä Helsingin Varuskunnan soittokunta johtajanaan musiikkikapteeni Artturi Rope.
.jpg)
|
| Suomalaisen Oopperan tähtitanssijat Lucia Nifontova ja Arvo Martikainen. Sibelius-museo. |
Maaliskuun 10. päivänä George oli säestämässä Lahden teatterissa Suomalaisen Oopperan baletin tähtiä, Lucia Nifontovaa ja Arvo Martikaista. George ja Nifontova olivat vanhoja tuttuja. Keväällä 1938 he olivat kiertäneet Suomea ristiin rastiin kuukauden päivät. Silloin tähtiballerinan partnerina oli ollut Suomalaisessa Oopperassa monet sankariroolit tanssinut Alf Salin. Salinin ura tanssijana oli päättynyt traagisesti; hän oli menettänyt talvisodassa toisen kätensä. Tanssijalle urkeni uusi ura sodan jälkeen 1940 Suomen Filmiteollisuuden studiopäällikkönä.
Nifontovan ja Martikaisen kiertueohjelma sisälsi kohtauksia Pjotr Tšhaikovskin baleteista Joutsenlampi ja Prinsessa Ruusunen, Väinö Hannikaisen baletista Onnenlinna sekä Wieniawskin masurkan ja Liadovin humoristinen tanssin Nuket. Nifontova esitti soolona Armida-variaatiot ja skotlantilaisen tanssin Erkki Melartinin baletista Sininen helmi. Martikaisen soolonumeroita olivat Fontin espanjalainen tanssi Allegrias ja moderni kreikkalainen koreografia Ikaros.
Lahden jälkeen tanssiparilla oli näytäntöjä Turussa ja Salossa, mutta niissä heitä säesti pianisti Elsa Aro. Georgen tiukka aikataulu salli hänen avustaa Nifontovaa ja Martikaista seuraavan kerran Kotkan Suojeluskuntatalolla 30. maaliskuuta.
|
| Lavastetussa tilanteessa George de Godzinsky ohjeistaa Helge Pahlmania (vasemmalla), Toivo Mannista ja A. Vallia Propaganda-Aseveljien 3. toivekonsertin kulisseissa Konservatoriolla 12. maaliskuuta 1942. Sotamuseo / sotilasvirkailija Esko Manninen. |
HARMONY SISTERSIN KANSSA MIKKELISSÄ
Propaganda-Aseveljien kolmannessa toivekonsertissa Konservatoriolla 12. maaliskuuta esiintyivät perinteiseen tapaan Helsingin Varuskunnan soittokunta johtajanaan Artturi Rope, Matkakuoro johtajanaan Aarne Artto, Korsuorkesteri johtajanaan Godzinsky sekä laulajat Oiva Soini, Eva Virtanen, Malmi Vilppula, Martta Kinnunen, Ture Ara, Matti Jurva ja Harry Heinrichsen, harmonikkavirtuoosi Viljo Vesterinen. Kuuluttajana toimi kapteeni Martti Jukola. “Saatiin kuulla säveliä aina persialaiselta torilta ja Tonavan rannoilta taistelevan Pohjolan suosimiin marssi- ja sotilaslauluihin asti”, Uusi Suomi selosti.
|
| Propaganda-Aseveljien 3. toivekonsertissa Konservatoriolla 12. maaliskuuta 1942 Toivo Manninen, Helge Pahlman ja George säestävät baritoni Ture Araa. Sotamuseo / sotilasvirkailija Esko Manninen. |
|
| Päämajan viihdyskiertueitten muistiinpanojen mukaan taiteilija Georges de Godzinskyn kanssa esiintyi 3 Harmoonia Mikkelissä ja Pieksämäellä 13. - 16. maaliskuuta 1942. Kansallisarkisto. |
|
| Harmony Sistersin ja Godzinskyn vieraillessa Mikkelissä Mannerheimilla oli kiireinen aikataulu, eikä hän ehtinyt ottaa vastaan taiteilijoita. Maaliskuun 17. päivänä Mannerheim ja päämajan kenraalit odottivat Mikkelin rautatieasemalla Ruotsin perintöprinssi Gustaf Adolfia, joka oli tulossa luovuttamaan marsalkalle Ruotsin kuninkaan myöntämän kunniamerkin. Mikkelin kaupungin museot. |
|
| Ilmoitus Mikkelin Sanomissa 14. maaliskuuta 1942. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto. |
|
| Päämajan viihdytyskiertueitten muistivihko kertoo asemiesillasta Lahdessa 19. maaliskuuta 1942. Kansallisarkisto. |
|
| Päämajan viihdytysjoukkueiden muistivihkon mukaan Godzinsky ja 3 Harmoonia esiintyivät Lappeenrannassa 25.-27. maaliskuuta 1942. Kansallisarkisto. |
HARMONY SISTERSIN KANSSA SOTAINVALIDIEN JUHLASSA LAPPEENRANNASSA
Kolme päivää myöhemmin, Marianpäivänä 25. maaliskuuta George oli Harmony Sistersin kanssa Lappeenrannassa. Sotainvalidien hyväksi järjestettävään suurjuhlaan Lappeenrannan ratsastusmaneesiin oli kerääntynyt yli 4000 kuulijaa. Sotainvalidit olivat juhlassa kutsuvieraina.
Juhlan aluksi Harmony Sisters lauloi Georgen säestyksellä karjalaisia kansanlauluja, joita seurasi eversti L. Leanderin ja presidentti P. E. Svinhufvudin puheet. Sotilassoittokunta ja Karjalan Laulu-Veikot vastasivat isänmaallisesta musiikista, Työväen Naisvoimistelijat voimistelusta, poliisimestari Reino Laaksonen lausui otteita Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista, ja sotilasvirkailija, näyttelijä Toppo Eloperä hauskuutti yleisöä murrepakinoilla. Ennen Maamme-laulua Harmony Sisters lauloi vielä Georgen merimiesvalssin Pilven päällä, Oskar Merikannon Reppurin laulun ja saksalaisen menestysfoxin Liisa pien.
|
| Presidentti P.E. Svinhufvud seurueineen seuraamassa suurjuhlan ohjelmaa Lappeenrannan maneesissa 25. maaliskuuta 1942. Lappeenrannan museot / Ernst Sarle. |
|
| Suurjuhla sotainvalidien hyväksi Lappeenrannan maneesissa 25. maaliskuuta 1942. Lappeenrannan museot / Ernst Sarle. |
Suurjuhlaa seurasi iltajuhla täpötäydessä hotelli Patriassa. “Illan ohjelma oli kevyempää ja sisälsi runsaasti musiikkiohjelmaa. Patrian orkesterin lisäksi esiintyivät Harmony Sisters, sotilasvirkailija Toppo Elonperä, taiteilija Godzinsky sekä pari sotilashenkilöä, jotka esittivät harmonikansoittoa. Illan hauskat ja taidokkaat ohjelmanumerot palkitsi kiitollinen yleisö runsain suosionosoituksiin”, Etelä-Saimaa kirjoitti. “Taloudellisesti juhlat onnistuivat hyvin ja tuottivat sotainvaliideille huomattavan rahasumman.”
Kun Harmony Sisters astui lavalle, siskokset toivat tuulahduksen maailmasta, jossa ei tunnettu puutetta eikä kurjuutta. Todellisuudessa he jakoivat saman ankean arjen kuin muutkin kansalaiset. “Lauloimme iltapuvuissa, mutta kaupasta ei saanut edes perunoita. Äiti sai kuitenkin elintarvikekortit riittämään, ja söimme punajuuripihvejä purjosipulin kanssa”, Maire on kertonut.
REVYY-OPERETTI KANSOJEN TALKOOT
Kiireistä maaliskuuta seurasi rauhallinen huhtikuu, jolloin Georgella oli mahdollisuus keskittyä säveltämiseen ja sovittamiseen. Huhtikuun 7. päivänä klo 20.10 hän toimi suorassa radiolähetyksessä Puolituntinen musiikin makupaloja sekä saksofoni- ja klarinettiyhtyeen johtajana että pianistina.
Sunnuntaina 18. huhtikuuta George oli Pieksämäellä, missä esiintyi Pieksälinnan Iloisessa päivämatineassa yhdessä näyttelijä Kirsti Hurmeen, Georg Malmsténin ja Viljo Vesterisen kanssa.
|
| Ilmoitus Pieksämäen Sanomissa 17. huhtikuuta 1942. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto. |
Huhtikuun 23. päivänä George oli Korsuorkesterinsa kanssa Helsingin Työväentalolla, missä järjestettiin Propaganda-Aseveljien asemiesilta nro 15. Muita esiintyjiä olivat Asemieskuoro, Soittokunta, Georg Malmstén, Birgit Kronström, Ture Ara, Inga Laure, Olavi Rahkonen ja Auvo Nuotio sekä Helsingin varuskunnan soittokunta Artturi Ropen johdolla. Huumorista huolehtivat Einari Ketola ja Elviira Suulasvuo eli Eine Laineen esittämä koominen naishahmo. Kuuluttajana toimi Carl-Erik Creutz.
Asemiesilta nro 15 järjestettiin 23. huhtikuuta Helsingin Työväentalolla. Hopeatorvet 1.4.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.
Revyy-operetti Kansojen talkoot, johon George oli säveltänyt musiikin, sai ensi-iltansa Helsingin Kansanteatterissa Ylioppilastalolla 26. huhtikuuta. Kyseessä oli Martta Kontulan kirjoittama 11-kuvaelmainen operetti-iloittelu, “päiväkohtaista leikinlaskua sisältävä musiikkihupailu”, joka oli täynnä sketsejä, tansseja ja nasevia käänteitä sisältäviä ajankohtaisia kupletteja.
“Tämä Martta Kontulan kirjoittama ja Georges de Godzinskyn säveltämä operetti tarjoaa yleisölle harmittoman hauskaa ajanvietettä, joka johtaa ajatukset ankarasta nykyisyydestä onnelliseen tulevaisuuteen raikkaalla leikinlaskulla ja huolettomalla ilonpidolla. Paitsi sitä, että tämä operetti on kotimaista tekoa, se on myös hengeltään suomalainen ja se tarjoaa yleisölle kevyen huvittavassa muodossa kotoista, vieläpä ajankohtaisen mieltäpiristävää ja innostavaakin kuultavaa. Keskeisenä aiheena oli Suomen olympiakisat sodan jälkeen, jossa saavutettu voitto antoi aihetta iloiseen tulevaisuudentuntoon”, Uuden Suomen arvostelija H. J-n kuvaili esitystä.
Tulevaisuudenuskolle oli keväällä 1942 kysyntää; täysilukuinen ensi-iltayleisö palkitsi esityksen myrskyisillä suosionosoituksilla.
Kansanteatterin operetin oli ohjannut Eine Laine, loisteliaaksi kehutusta lavastuksesta vastasi Stefan Welcke, ja tanssien koreografiat oli suunnitellut Anitra Kartto, joka sisällyttänyt esitykseen myös naisvoimistelua.
Yngve Ingmanin, joka oli harjoituttanut operetin, piti ohjelmalehden mukaan johtaa sen ensi-ilta. “Mutta säveltäjä itse näytti kuitenkin ensi-illassa heiluttavan tahtipuikkoa vilkkaalla ja riuskalla tavalla, joka tuntui musiikin vaivattoman vauhdikkaassa menossa”, Uusi Suomi kirjoitti. Suomen sosialidemokraatin nimimerkki Juhan mielestä, vaikka George johti orkesteria reippaasti, kuulosti musiikki “välistä palotorvikaikuiselta jousien vähyyden takia”.
|
| Kalevalan päivänä 28. helmikuuta näyttelijä ja laulaja Martta Kontula viihdytti Vienan korvessa laulamalla mikrofoniin harmonikan säestyksellä. Kuukautta myöhemmin Helsingin Kansanteatterissa esitettiin Kontulan käsikirjoittama ja Georgen säveltämä revyy-operetti Kansojen talkoot. Sotamuseo / kapteeni E.J. Paavilainen. |
Revyy-operetin kirjoittaja Martta Kontula oli näyttelijä, laulaja ja sanoittaja. “Martta Kontulan tekstisepustuksessa oli huumoria sekä tiskin päällä että alla eli näkösällä ja piilossa. Georges de Godzinsky taas oli tehnyt suuren työn opuksen musiikin sorvaamisessa. Siinä oli onesteppejä, foxtrotteja, tangoja y.m. nytkytyksiä niin paljon, ettei tämän kirjoittajan asiantuntemus osaa kaikille edes nimiä antaa. Näytöksien loppumarssit ja Inga Lauren serenadi neljän herran säestyksellä oli jopa musiikkia”, Demarin Juha arvioi.
Kansojen talkoissa oli vain kaksi irrallisia numeroita laulavaa solistia, primadonna ja ensirakastaja, joita esittivät Inga Laure ja Vilho Ruuskanen. Muissa rooleissa esiintyivät Arvo Lehesmaa, Sylva Rossi, Sasu Haapanen, Artturi Laakso ja Irja Kuusla.
Uusi Suomi kehui Georgea suomalaisen kansanmusiikin käytöstä: “Musiikillinen puoli sisälsi tavanomaisten kansainvälisten tanssisävelten ohella myös pyrkimyksiä käyttää kotimaisia tuttuja sävelmiä kotoisen tunnelman herättämiseksi ja nämä omamaiset välähdykset tuntuivat vaikuttavan kuulijoihin kaikkein ilahduttavimmin.”
GEORGE MUKAAN SÄVELLYSKILPAILUN TUOMARISTOON
Huhtikuun lopulla Propaganda-Aseveljet työllisti Georgea uudella tehtävällä; hänet nimitettiin sävellyskilpailun tuomaristoon. Yhdistys julkisti 30. huhtikuuta marssi- ja sotilaslaulukilpailun: “Koska hyviä suomalaisia marssi- ja sotilaslauluja tarvitaan lisää, Propaganda-Aseveljet r.y. julistaa niiden aikaansaamiseksi seuraavat kilpailut 1) kilpailu marssi- ja sotilaslaulujen sanojen aikaansaamiseksi, 2) kilpailu marssi- ja sotilaslaulusävelmien aikaansaamiseksi. Edellisten kilpailujen tultua ratkaistuksi toimitetaan seuraavat jatkokilpailut: 3) kilpailu sävelmiä aikaansaamiseksi kilpailulla numero yksi hankittuihin sanoihin, 4) kilpailu sanojen aikaansaamiseksi kilpailulla numero 2 hankittuihin sävelmiin.” Kilpailun palkintolautakuntaan kuuluivat eversti L. Leander, majuri M. Reponen, musiikkikapteeni A. Rope, luutnantti N.E. Fougstedt, luutnantti P. Päiwiö, sotilasvirkailija E. Salola ja kapellimestari G. de Godzinsky. Kilpailuaikaa oli kuukausi, toukokuun 1942 loppuun.
HARMONY SISTERS LEVYTTÄÄ GEORGEN JOHTAMAN TANSSIORKESTERIN
SÄESTYKSELLÄ
Vapunpäivänä klo 21 radiossa kuultiin Iloisia säveliä Vapunpäivän päätteksi. George, joka oli “järjestänyt” lähetyksen, esiintyi yhdessä Harmony Sistersin, laulajatar Mirjam Björkmanin, viulisti Toivo Salovuoren, saksofonisti Alexander Wittenbergin, klarinetisti Heikki Ahtialan ja kitaristi Vilho Immosen kanssa. George itse soitti pianoa, hanuria ja Hammond-soitinta sekä johti pientä solistiyhtyettä.
Vapun jälkeen George ja Valtosen siskokset tapasivat äänitysstudiossa. Harmony Sisters oli tehnyt vappuna Fazerin musiikkikaupan kanssa levytyssopimuksen, jonka mukaan “Valtosen neidit laulavat levylle puolen vuoden aikana 10 levyä”. Ei siis lähdetty levyttämään Berliiniin, niin kuin Georg Malmstén kaksi kuukautta aikaisemmin, vaan saksalaiset teknikot tulivat tekemään äänitykset Helsinkiin. Maire Valtosen mukaan olosuhteet, joissa äänitykset tehtiin, olivat “melko huonot”.
Harmony Sisters levytti Georgen johtaman Suuren tanssiorkesterin säestyksellä Fazerin Imperial-levymerkille kaikkiaan 13 kappaletta. Georgen sovittamia ulkomaisten säveltäjien kappaleita levyille päätyi seitsemän: Joe Lyonsin ja Sam C. Hartin säveltämä ja sanoittama Kodin kynttilät, johon Usko Hurmerinta oli tehnyt suomenkieliset sanat, Walter Meissnerin tango Es singt meine alte Gitarre eli Vanhan kitaran laulu suomentajana Aimo Mustonen, Harry Warrenin ja Mack Gordonin foxtrot Boa Noite eli Kaunis yö sekä Warrenin slowfox The Night in Rio eli Yö Riossa. Kahden viimeisen suomentajasta ei ole tietoa.
Levylle pääsi myös Norbert Schultzen 1938 säveltämä ja Hans Leipin sanoittama saksalainen marssilaulu, foxtrot Lili Marleen eli Liisa pien, jonka oli suomentanut Wuokko eli Kerttu Mustonen. Harmony Sisters levytti ruotsiksi Thore Ehrlingin slowfoxin Regntunga skyar Hasse Ekmanin sanoihin - joka poikkeuksellisesti ei ollut Georgen sovitus - ja M. Stepienin tangon Fallande snö. Stepien tangon nuotit George oli saanut serkultaan Puolassa käydessään 1938. Georgen sovituksen oli sanoittanut ruotsiksi Vera Valtonen.
Kun muiden suomalaissäveltäjien kappaleita mukaan mahtui yksi, lappeenrantalaisen Eino Partasen Kehtolaulu, Georgen sävellyksiä levytettiin viisi. Tango Venezia Elan eli Eine Laineen sanoihin oli syntynyt jo kesällä 1937 Georgen, Laineen ja Arvi Tikkalan ollessa yhteisellä Suomen kiertueella Lennokki-operetin kanssa. Tikkala, joka kaatui talvisodassa, ehti myös kertaalleen levyttää tangon Kööpenhaminassa lokakuussa 1937. Uuvu unten maille oli Georgen tango Kerttu Mustosen tekstiin ja Pilven päällä merimiesvalssi Martta Kontulan sanoihin. Rumba Hymyillen oli sävelletty alunperin Nyrki Tapiovaaran syksyllä 1938 ohjaamaan komediaan Kaksi Vihtoria. Harmony Sisters esitti itse rumban elokuvassa, ja sanoittajaksi merkittiin Vera Valtonen.
|
| Harmony Sisters esitti Georgen rumban Hymyillen syksyllä 1938 Nyrki Tapiovaaran Elosepolle ohjaamassa komediassa Kaksi Vihtoria. Elonet / Kaksi Vihtoria. |
SULLE SALAISUUDEN KERTOA MÄ VOISIN ON OMISTETTU UKRAINALAISELLE RAKASTETULLE
Slowfoxin Sulle salaisuuden kertoa mä voisin George oli säveltänyt jo syksyllä 1939 Risto Orkon Suomi-Filmille ohjaamaan romanttiseen komediaan Kyökin puolella. Elokuvassa kappaleen “lauloi” naispääosaa esittänyt Helena Kara, mutta oikea lauluääni kuului oopperasopraano Elli Pihlajalle. Vaikka Salaisuus soi elokuvassa moneen otteeseen, vasta Harmony Sistersin levytys yli kaksi vuotta myöhemmin siivitti kappaleen menestykseen.
|
| George de Godzinskyn slowfox Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ilmestyi Westerlundin musiikkikaupan kustantamana loppuvuodesta 1943. |
Harmony Sistersin Maire on kuvannut, kuinka Georgen hidas foksi yhdistää sodan erottamat ihmiset toisiinsa. Hänelle oli selvää, että laulu on sävelletty isolle siskolle Veralle.
Vuosikymmeniä myöhemmin George on kertonut, ettei laulu ollut siskoista kenellekään. “Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ei kuitenkaan ole kellekään heistä, vaikka niin luullaan. Se on erään kauniin rakkaustarinan muisto. Kun kiersin Kaukoidässä vuonna 1936 venäläisen bassolaulajan Fjodor Šaljapinin säestäjänä, tapasin Harbinissa ukrainalaisen tytön. Me rakastuimme, minä olin 21-vuotias ja hän 19-vuotias ja jouduimme sitten melko pian eroon. Salaisuus on hänen muistokseen.”
Palattuaan Kaukoidästä kesällä 1936 George yritti neljän vuoden ajan saada ukrainalaista rakastettuaan muuttamaan Suomeen.
|
| Ukrainalainen Lidia, johon George rakastui Harbinissa keväällä 1936. Sulle salaisuuden kertoa mä voisin on omistettu Lidialle. Godzinskyn perhearkisto. |
YLEISRADIO LÄHETTÄÄ HARMONY SISTERSIN SAKSAAN
Yleisradion insinööri Paavo Arni, joka aiemmin keväällä oli kehottanut Harmony Sistersiä tekemään Georgen kanssa koelevyn Saksaa varten, toi kotiin palattuaan Saksasta terveiset: “Tytöt pääsevät koska vaan sinne laulamaan”. Arnin mukaan saksalaiset eivät edes kuunnelleet Georgen kanssa tehtyjä pikalevyjä, vaan luottivat suomalaisen insinöörin sanaan.
Levytysstudiosta George, Vera, Maire ja Raija kiirehtivat Konservatoriolle, missä 7. toukokuuta järjestettiin Propaganda-Aseveljien 5. toivekonsertti.
Toivekonsertin nro 5 esiintyjiä Hopeatorvet-lehdessä 1. toukokuuta 1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.
 |
| Toivekonsertti nro 5 järjestettiin Konservatoriolla 7. toukokuuta 1942. Hopeatorvet 1.5.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto. |
Tämän jälkeen Harmony Sisters ryhtyi pakkaamaan Saksan matkaa varten. Äiti Ester Valtonen oli tyttäriensä lähdöstä kovasti huolissaan, mutta nämä suhtautuivat asiaan toisin: “Piti panna uusi vaihde päälle ja ruveta esittämään saksalaista. Keppihevosemme, koko tavallinen jazz- ja swingohjelmistomme, oli kiellettyä Saksassa. Kansallissosialististen aatteiden mukaan jazz oli epäarjalaista barbaarimusiikkia, ja orkestereita oli rangaistuksen uhalla kielletty improvisoimasta. Onneksi meillä oli George de Godzinskyn sovittamia karjalaisia ja hämäläisiä kansanlauluja.”
Harmony Sisters ymmärsi myös, että Saksaa varten sen oli vaihdettava englanninkielinen nimensä. Harmony Sistersistä tuli Geschwister Waltonen.
Teksti: Tiina-Maija Lehtonen
FORTSÄTTNINGSKRIGET MARS-MAJ 1942: HARMONY SISTER SPELAR IN SULLE SALAISUUDEN KERTOA MÄ VOISIN
|
|
| I maj 1942 spelade Harmony Sisters in George de Godzinskys slowfox Sulle salaisuuden kertoa mä voisin för Fazers skivbolag Imperial. George hade komponerat låten redan hösten 1939 för Risto Orkos film Vi som gå köksvägen, men det var först skivinspelningen som gjorde den till en succé. Bilden visar Harmony Sisters som uppträder till ackompanjemang av Korsuorkestern under ledning av George på Propagandabrödernas vapenbrödraafton vid Konservatoriet den 10 februari 1942. Elonet. |
I mars 1942 innehöll George de Godzinskys kalender ett uppträdande för nästan varje dag. De mest hektiska var försvarsmaktens underhållningsturnéer med sina resor och Propagandabrödernas vapenbrödraaftnar på torsdagar, men det ingick också balettföreställningar, klassiska konserter och revyoperetter däremellan.
BRAHMS CELLOSONAT PRIMA VISTA
Den 2 mars var George på Konservatoriet för att ackompanjera cellisten Georg Harpf och hans fru, koloratursopranen Ilse Harpf. Paret hörde till Georges vänner från Viborg. På programmet stod arior av Mozart och Scarlatti , solosånger av Mozart, Sibelius, Järnefelt, Melartin och Ranta, sjungna av Ilse Harpf, samt Locatellis Sonat i D-dur, kompositioner av Frescobaldi och Couperin och Brahms Sonat i F-dur för cello och piano nr 2, spelade av Georg Harpf.
”Brahms sonat blev ett slags ytligt musicerande, vilket i viss mån också berodde på ackompanjatören, herr Georg de Godzinsky”, bedömde den Suomen Sosiaalidemokraattis recensent -la, eller Väinö Pesola. Pesola erkände visserligen att George ”modigt och framgångsrikt tog Leo Funteks plats, som hade blivit förhindrad”, men han kunde inte låta bli att sticka in en kommentar: ”Men å andra sidan bryr sig de Godzinsky inte tillräckligt om att fördjupa sig i kompositionernas inre anda.” Ilta-Sanomat kunde å sin sida rapportera att George, som hade kallats in för att ersätta Funtek, spelade konserten mer eller mindre prima vista.
George var dessutom sjuk under konserten. Dagen därpå åkte han till sjukhuset i Eira för att träffa radiologen Isak Pergament. Läkarutlåtandet löd enligt följande: ”Lungorna: Kraftiga hilusskuggor och förstärkt (peribronchitisk) lungtekning. Några hållp. för lungtub. förefinnas icke. Inga pleuraförändringar.”
UNDERHÅLLNINGSTURNÉ TILL VILLMANSTRAND, IMATRA OCH VIBORG
Sjuk eller inte, ännu samma dag åkte George på en underhållningsturné till Villmanstrand, Imatra och Viborg. Med på resan var bland andra violinisten Toivo Salovuori, sångerskorna Anna Mutanen och Marjatta Porkka, dansaren Liisa Tuomi och Forström. Många av dem hade kopplingar till Viborg; Godzinsky var känd som ”Viborgs adoptivson”, Salovuori var alumn från Viborgs musikakademi, Mutanen hade studerat vid Viborgs kyrkomusikakademi och Tuomi hade tillbringat sin ungdom i Viborg, där hennes far Arvi Tuomi var chef för stadsteatern. I Viborg och Villmanstrand uppträdde gruppen på krigssjukhusen.
|
|
| I högkvarterets anteckningsbok över underhållningsresor finns antecknat en resa med artisten G. de Godzinskys sällskap till Villmanstrand, Imatra och Viborg den 3-6 mars 1942. Nationalarkivet. |
Onsdagen den 4 mars uppträdde Georges grupp i Tainionkoskis Folkets hus i
Imatra vid en kvällstillställning som anordnades av luftvärnsmännen.
Lokaltidningen Ylä-Vuoksi hyllade i förväg den ”livliga kvällen”, där ”för
programmet stod Georg de Godzinsky och hans sällskap på sitt sprudlande
sätt”. George gjorde ingen besviken, och i synnerhet i tidningen dagen
därpå omnämndes han som en ”toppartist”. George hade återhämtat sig och
var på gott humör. Eller var det den mörka skönheten som han kände igen i
publiken som hade påverkat hans humör?
|
|
| Annikki Vuokniemi cirka 1939. Familjen Godzinskys arkiv. |
”SKA JAG LÄGGAS I EN FLASKA NU?”
Tre år tidigare, den 12 maj 1939, när de fyra pojkarna uppträdde på Föreningarnas hus vid Vuoksenniska i Imatra, satt militärkapellmästaren Benjamin Vuokniemi på första raden tillsammans med sin fru och sina döttrar. Vuokniemi var dirigent i Imatra för Tornator Oy:s fabriksorkester och Tainionkoskis skyddskårs orkester. I början av konserten tittade Vuokniemis 15-åriga dotter Annikki beundrande på Godzinsky som uppträdde på scenen. George lade märke till den unga damen, log mot henne och Annikki log tillbaka.
När Benjami Vuokniemi kom för att prata med George under pausen följde Annikki samtalet från sidan med tindrande ögon. När George hade gått utropade hon: ”Om jag kunde få den där skulle jag lägga honom på flaska!”
Annikki visste inte att George hade hört hennes ord. Tre år senare, när George kom till Imatra igen och såg Annikki, kunde han inte låta bli att fråga: ”Skall jag läggas i en flaska nu?” Och så föddes kärleken mellan den 27-årige George de Godzinsky och den tio år yngre Annikki Vuokniemi.
SOM PIANIST FÖR BALETTPARET LUCIA NIFONTOVA OCH ARVO MARTIKAINEN
Även om Georges hjärta förblev i Imatra var han den 7 mars återigen på plats i Helsingfors för att sköta sina plikter. I radions Färgrika musiktimme kl. 19.55 uppträdde George, xylofonisten Urho Virta, vibrafonisten Erik Tidlund, munspelarna Tauno Suomi och Johan Riipinen. George själv spelade piano och dragspel under programmet.
Det var en inspelning som gjordes i förväg för Rundradion, eftersom George samma kväll befann sig i Mässhallen, där Helsingfors Idrottare ordnade en stor fest till stöd för familjerna till de omkomna TUL-idrottarna. Efter ett tal av minister Mauno Pekkala ansvarade, förutom George, även sångerskorna Anna Mutanen och Malmi Vilppula, skådespelarna Elli Tompuri, Aku Korhonen och Tauno Palo, dansparet Marijana och Armand von Rendolph, Arbetarkvinnornas gymnastikgrupp, dragspelar-Manninen, gymnastgruppen Loistovuori med kumpaner samt Helsingfors garnisonsmusikkår under ledning av musikkapten Artturi Rope för programmet.
|
|
| Finska Operans stjärndansare Lucia Nifontova och Arvo Martikainen. Sibeliusmuseet. |
Den 10 mars ackompanjerade George stjärnorna i Finska Operans balett, Lucia Nifontova och Arvo Martikainen, på Lahtis Teater. George och Nifontova var gamla bekanta. På våren 1938 hade de turnerat i Finland i flera månader i sträck. Då hade stjärnballerinans partner varit Alf Salin, som hade dansat många hjälteroller på Finska Operan. Salins karriär som dansare hade slutat tragiskt; han hade förlorat sin ena hand i vinterkriget. Efter kriget 1940 fick Salin en ny karriär som studiochef inom Suomen Filmiteollisuus.
Nifontovas och Martikainens turnéprogram innehöll scener ur Pjotr Tjajkovskijs baletter Svansjön och Törnrosa, Väinö Hannikainens balett Onnenlinna samt Wieniawskis mazurka och Liadovs humoristiska dans Dockorna. Nifontova framförde solovariationer över Armida och en skotsk dans ur Erkki Melartins balett Den blåa Pärlan. Bland Martikainens solonummer fanns Fontis spanska dans Allegrias och den moderna grekiska koreografin Ikaros.
Efter Lahtis uppträdde paret i Åbo och Salo, men ackompanjerades av pianisten Elsa Aro. Georges pressade schema gjorde det möjligt för honom att assistera Nifontova och Martikainen nästa gång först på i Kotka Skyddskårshus den 30 mars.
|
|
| George ger instruktioner till dragspelarna som förbereder sig för Propagandabrödernas tredje önskekonsert i konservatoriet den 12 mars 1942. Krigsmuseet / militärofficer Esko Manninen. |
MED HARMONY SISTERS I S:T MICHEL
Vid Propagandabrödernas tredje önskekonsert i Konservatoriet den 12 mars uppträdde traditionsenligt Helsingfors garnisonsmusikkår under Artturi Rope, Resekören under ledning av Aarne Artto, Korsuorkestern under ledninge av Godzinsky samt sångarna Oiva Soini, Eva Virtanen, Malmi Vilppula, Martta Kinnunen, Ture Ara, Matti Jurva och Harry Heinrichsen samt dragspelsvirtuosen Viljo Vesterinen. Programledare var kapten Martti Jukola. ”Vi fick höra melodier ända från en persisk marknad och Donaus stränder till de marsch- och soldatsånger som det kämpande Norden föredrar", rapporterade Uusi Suomi.
|
|
| Vid Propagandabrödernas tredje önskekonsert i konservatoriet den 12 mars 1942 ackompanjerade Georges dragspelare barytonen Ture Ara. Krigsmuseet / militärofficer Esko Manninen. |
Dagen därpå, den 13 mars, reste George tillsammans med Harmony Sisters, Mirjam Björkman och Eugen Malmstén till S:t Michel och Pieksämäki. Eugen turade under turnén sin bror Georg, som fortfarande befann sig på inspelningsresa i Berlin. I S:t Michel skulle Harmony Sisters träffa marskalk Mannerheim. "I S:t Michel bodde vi på samma hotell som Mannerheim, men han var på något sätt trött och hade inte tid att träffa oss. Marski skickade sina hälsningar och bad om ursäkt, så visst verkade han känna till oss. I stället bjöd Marskis livläkare Lauri Kajala, som för övrigt är från Kotka, oss på middag. Vi var besvikna över att inte få träffa Mannerheim. Men vi förstod att han hade mycket att göra och tänka på”, minns Vera senare.
Teamets resa till S:t Michel var dock inte förgäves; den 15 mars hölls två dagsmatinéer på biografen Savo.
|
|
| Enligt anteckningarna om högkvarterets underhållningsturnéer uppträdde 3 Dragspel med konstnären Georges de Godzinsky i S:t Michel och Pieksämäki den 13-16 mars 1942. Riksarkivet. |
|
|
| När Harmony Sisters och Godzinsky besökte S:t Michel hade Mannerheim ett fullspäckat schema och hann inte ta emot artisterna. Den 17 mars väntade Mannerheim och generalerna från högkvarteret på järnvägsstationen i S:t Michel på den svenske arvsprinsen Gustaf Adolf, som var på väg för att överräcka marskalken en hedersmedalj från den svenske kungen. S:t Michels stadsmuseum. |
|
|
| Annons i Mikkelin Sanomat den 14 mars 1942. Nationalbiblioteket / Digitala arkivet för tidningar. |
Propagandabrödernas 12:e vapenbrödraafton ordnades i Lahtis den 19 mars. I den direktsända radiosändningen medverkade förutom George även musikervännerna Toivo Salovuori, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori, Heikki Puttonen, Vilho Immonen och Olavi Haapalainen, Aarno Nieminen, Nikolai Jussila och E. Salola.
|
|
| En anteckningsbok från högkvarterets underhållningsturnéer berättar om Vapenbrödraaftonen i Lahtis den 19 mars 1942. Riksarkivet. |
Den 22 mars var George tillbaka i Helsingfors och ackompanjerade sångerskan Brita Lindström vid hennes debutkonsert på Konservatoriet, som enligt Ilta-Sanomas Särrä eller Sulho Ranta mycket väl kunde ha lämnats ohållen.
George var också på Konservatoriet kvällen därpå, då koloratursopranen Helene Bourgeois-Wickström gav en kväll med operett, sång och schlager till förmån för de krigsblinda. Programmet innehöll ”roliga och populära melodier från välkända operetter och filmer”. Georges solistensemble, som bestod av violinisterna Toivo Salovuori och Anton Hyökki, cellisten Aarno Nieminen, gitarristen Vilho Immonen och kontrabasisten Heikki Puttonen, som framförde också egna nummer vid tillställningen.
|
|
| Enligt anteckningsboken vid Huvudstaben för underhållningstrupperna uppträdde Godzinsky och 3 Dragspel i Villmanstrand den 25-27 mars 1942. Riksarkivet. |
MED HARMONY SISTRERS PÅ KRIGSINVALIDERNAS FEST I VILLMANSTRAND
Tre dagar senare, på Mariadagen den 25 mars, var George med Harmony Sisters i Villmanstrand. Mer än 4000 personer hade samlats i Ridmanegen i Villmanstrand för en stor fest till förmån för de krigsinvalider som drabbats av kriget. Krigsinvaliderna var inbjudna gäster på festen.
I början av festen sjöng Harmony Sisters tillsammans till Georges
accompanjemang karelska folksånger, varefter överste L. Leander och
president P. E. Svinhufvud höll tal. Militärmusikkåren och
Karjalan Laulu-Veikot stod för den patriotiska musiken, Työväen
Naisvoimistelijat för gymnastiken, polisinspektör
Reino Laaksonen reciterade utdrag ur Runebergs Fänrik Ståls sägner och militärtjänstemannen och skådespelaren
Toppo Eloperä underhöll publiken med dialektkåserier. Före Vårt Land
sjöng Harmony Sisters Georges sjömansvals Pilven päällä,
Oskar Merikantos Reppurin-laulu och den tyska populärfoxen
Liisa pien.
|
|
| President P.E. Svinhufvud och hans följe tittar på det stora festprogrammet i Villmanstrands manege den 25 mars 1942. Villmanstrands museer / Ernst Sarle. |
|
|
| Storfesten för krigsinvalidernas förmån i Villmanstrands manege den 25 mars 1942. Villmanstrands museer / Ernst Sarle. |
Den stora festen följdes av en kvällsfest på det fullsatta Hotel Patria. ”Kvällsprogrammet var lättare och innehöll ett rikt musikprogram. Förutom Patrias orkester uppträdde Harmony Sisters, militärtjänstemannen Toppo Elonperä, artisten Godzinsky och ett par dragspelande militärer. Kvällens roliga och skickliga program belönades med generösa ovationer av en tacksam publik”, skrev Etelä-Saimaa. ”Ekonomiskt sett var festen en stor framgång och inbringade en ansenlig summa pengar till krigsinvaliderna.”
När Harmony Sisters gick upp på scenen kom de som en frisk fläkt från en värld där varken nöd eller elände var bekanta. I själva verket delade de samma dystra vardag som alla andra medborgare. ”Vi sjöng i våra aftonklänningar, men man kunde inte ens köpa potatis i affären. Men min mamma fick matkorten att räcka och vi åt rödbetsbiffar med purjolök”, har Maire berättat.
REVY-OPERETTEN KANSOJEN TALKOOT
En hektisk mars följdes av en lugn april, vilket gjorde att George kunde koncentrera sig på att komponera och arrangera. Den 7 april kl. 20.10 var han ledare och pianist för saxofon- och klarinettensemblen i det direktsända radioprogrammet En halvtimme musikaliska godbitar.
Söndagen den 18 april var George i Pieksämäki, där han uppträdde i Pieksälinnans Glada dagmatiné tillsammans med skådespelerskan Kirsti Hurme, Georg Malmstén och Viljo Vesterinen.
|
|
| Annons i Pieksämäen Sanomat den 17 april 1942. Nationalbiblioteket / Digitala arkivet för tidningar. |
Revyoperetten Kansojen talkoot, som George hade komponerat musiken till, hade premiär på Helsingfors Folkteater på Studenthuset den 26 april. Det var en operettfest i 11 akter skriven av Martta Kontula, en ”daglig lekfull musikalisk extravaganza” full av sketcher, danser och aktuella kupletter med kvicka vändningar.
”Denna operett, skriven av Martta Kontula och komponerad av Georges de Godzinsky, erbjuder publiken en harmlöst rolig förströelse, som leder tankarna från den hårda nutiden till en lycklig framtid med en ny känsla av lekfullhet och sorglös glädje. Operetten är inte bara inhemsk, den är också finsk i sin anda och erbjuder publiken en lätt underhållande, hemtrevlig, men ändå aktuell och inspirerande lyssning. Det centrala temat var Finlands olympiska spel efter kriget, där segern gav upphov till en glädjefylld känsla av framtid”, så beskrev recensenten H. J-n från Uusi Suomi föreställningen.
Våren 1942 fanns det ett behov av framtidstro och en fullsatt premiärpublik belönade föreställningen med stormande applåder.
Folkteaterns operett regisserades av Eine Laine, den briljant berömda scenografin var av Stefan Welcke och danskoreografin av Anitra Kartto, som även hade inkluderat i föreställningen kvinnogymnastik.
Yngve Ingman, som hade repeterat in operetten, skulle dirigera uruppförandet, enligt programmet. ”Men tonsättaren själv verkade vid premiären vifta med taktpinnen på ett livligt och rytmiskt sätt, vilket märktes i musikens obesvärade snabba tempo”, skrev Uusi Suomi. Den finske socialdemokratens namne Juha menade att även om George ledde orkestern i rask takt, lät musiken ”ibland brandkårstrumpetsliknande på grund av bristen på stråkar”.
|
|
| På Kalevaladagen den 28 februari underhöll skådespelerskan och sångerskan Martta Kontula i Vienas vildmark genom att sjunga i en mikrofon till ackompanjemang av ett dragspel. En månad senare satte Helsingfors Folkteater upp revyoperetten Kansojen talkoot, skriven av Kontula och komponerad av George. Krigsmuseet / Kapten E.J. Paavilainen. |
Författaren till revyoperan Martta Kontula var skådespelerska, sångerska och textförfattare. ”Martta Kontulas lyrik hade humor både över och under bardisken, synlig och dold. Georges de Godzinsky, å andra sidan, hade gjort ett fantastiskt arbete med att sätta musiken till opuset. Det fanns så många onesteps, foxtrots, tangos etc. att den här skribentens expertis inte ens kan nämna dem alla. Föreställningarnas slutmarscher och Inga Laurens serenad med fyra herrar var till och med musik”, bedömer Juha i Demari.
Det fanns bara två solister som sjöng lösa nummer i Kansojen talkoot, primadonnan och första älskaren, spelade av Inga Laure och Vilho Ruuskanen. De övriga rollerna gjordes av Arvo Lehesmaa, Sylva Rossi, Sasu Haapanen, Artturi Laakso och Irja Kuusla.
Uusi Suomi berömde Georges användning av finsk folkmusik: ”Den musikaliska delen innehöll förutom vanliga internationella dansmelodier även försök att använda inhemska, välbekanta melodier för att skapa en hemmastadd atmosfär, och dessa unika glimtar verkade påverka lyssnarna på ett särskilt glädjande sätt.”
GEORGE MED I JURYN FÖR KOMPOSITIONSTÄVLINGEN
I slutet av april fick George en ny uppgift av Propagandabröderna: han utsågs till jurymedlem i en kompositionstävling. Den 30 april utlyste föreningen en tävling för marsch- och militärsånger: ”Eftersom det behövs fler bra finska marsch- och militärsånger utlyser Propaganda-Aseveljet r.y. följande tävlingar för att skapa dem 1) en tävling för att skapa texter till marsch- och militärsånger, 2) en tävling för att skapa kompositioner till marsch- och militärsånger. Efter det att de föregående tävlingarna har hållits kommer följande tävlingar att hållas: 3) en tävling för att skapa låtar till de ord som erhållits i tävling nr 1, 4) en tävling för att skapa ord för de låtar som erhållits i tävling nr 2. Juryn för tävlingen bestod av överste L. Leander, major M. Reponen, musikkapten A. Rope, löjtnant N.E. Fougstedt, löjtnant P. Päiwiö, militärtjänsteman E. Salola och dirigent G. de Godzinsky. Tävlingsperioden var en månad, fram till slutet av maj 1942.
HARMONY SISTRES SPELAR IN MED EN DANSORKESTER UNDER LEDNING AV GEORGE
Klockan 21.00 på påskdagen sände radion Glada melodier till Valborgsdagens avslutning. George, som hade ”ordnat” sändningen, uppträdde tillsammans med Harmony Sisters, sångerskan Mirjam Björkman, violinisten Toivo Salovuori, saxofonisten Alexander Wittenberg, klarinettisten Heikki Ahtiala och gitarristen Vilho Immonen. George spelade själv piano, dragspel och Hammond-orgel och ledde en liten solistensemble.
Efter Valborg träffades George och systrarna Valtonen i inspelningsstudion. Harmony Sisters hade på nyårsafton skrivit på ett skivkontrakt med Fazers musikaffär, enligt vilket ”systrarna Valtonen ska sjunga på 10 album på sex månader”. Så i stället för att åka till Berlin för att spela in, som Georg Malmstén hade gjort två månader tidigare, kom tyska tekniker till Helsingfors för att göra inspelningarna. Enligt Maire Valtonen var förhållandena under vilka inspelningarna gjordes ”ganska dåliga”.
Harmony Sisters spelade in sammanlagt 13 låtar för skivbolaget Fazer Imperial med Stora dansorkestern under ledning av George. Sju låtar av utländska kompositörer arrangerade av George spelades in: Joe Lyons och Sam C. Harts Kodin kynttilät, med finsk text av Usko Hurmerinta, Walter Meissners tango Es singt meine alte Gitarre eller Vanhan kitaran laulu översatt till finska av Aimo Mustonen, Harry Warrens och Mack Gordons foxtrot Boa Noite eller Kaunis yö och Warrens slowfox The Night in Rio eller Yö Riossa. Vem som översatte de två sista är okänt.
Med på skiva kom även en tysk marschsång, foxtroten Lili Marleen eller Liisa pien, komponerad av Norbert Schultze 1938 och skriven av Hans Leip och översatt av Wuokko eller Kerttu Mustonen. Harmony Sisters spelade in på svenska Thore Ehrlings slowfox Regntunga skyar till text av Hasse Ekman - som för ovanlighetens skull inte arrangerats av George - och M. Stepiens tango Fallande snö. Noterna till Stepiens tango hade George fått av sin kusin när han besökte Polen 1938. Georges arrangemang hade textsatts till svenska av Vera Valtonen.
Medan det fanns plats för bara ett stycke av andra finska kompositörer, Kehtolaulu av Eino Partanen från Villmanstrand, spelades fem av Georges kompositioner in. Tango Venezia med Elas eller Eine Laines ord, skrevs redan sommaren 1937, då George, Laine och Arvi Tikkala var på en gemensam turné i Finland med Lennokki-operetten. Tikkala, som stupade i vinterkriget, hann ocksp spela in tangon en gång i Köpenhamn i oktober 1937. Uuvu unten maille var Georges tango med text av Kerttu Mustonen och Pilven päällä en sjömansvals med text av Martta Kontula. Rumban Hymyillen komponerades ursprungligen för komedin Toffelhjältar i regi av Nyrki Tapiovaara hösten 1938. Harmony Sisters framförde själv rumban i filmen och Vera Valtonen angavs som textförfattare.
|
|
| Harmony Sisters framförde Georges rumban Hymyillen i komedin Toffelhjältar i regi av Nyrki Tapiovaara för Eloseppo hösten 1938. Elonet / Kaksi Vihtoria. |
SULLE SALAISUUDEN KERTOA MÄ VOISIN ÄR TILLÄGNAD EN UKRAINSK HJÄRTEVÄN
George hade komponerat Slowfoxen Sulle salaisuuden kertoa mä voisin hösten 1939 för den romantiska komedin Vi som gå köksvägen i regi av Risto Orko för Suomi-Filmi. I filmen ”sjöngs” sången av Helena Kara, som spelade den kvinnliga huvudrollen, men den verkliga rösten tillhörde operasopranen Elli Pihlaja. Trots att Salaisuus spelades flera gånger i filmen var det inte förrän Harmony Sisters spelade in låten mer än två år senare som den blev en succé.
|
|
| George de Godzinskys slowfox Sulle salaisuuden kertoa mä voisin gavs ut av Westerlunds musikaffär. |
Maire från Harmony Sisters har beskrivit hur Georges slowfox för samman människor som separerats av krig. För henne var det uppenbart att låten var skriven för storasyster Vera.
Årtionden senare har George sagt att sången inte var till någon av systrarna. ”Sulle salaisuuden kertoa mä voisin är inte skriven till någon av dem, även om de tror att jag gjorde det. Det är till minnet av en vacker kärlekshistoria. När jag 1936 turnerade i Fjärran Östern som ackompanjatör till den ryske bassångaren Feodor Shaljapin träffade jag en ukrainsk flicka i Harbin. Vi blev kära, jag var 21 och hon var 19, och vi hamnade isär ganska snart. Låten är skriven till hennes minne.”
Efter att ha återvänt från Fjärran Östern sommaren 1936 försökte George i fyra års tid att få sin ukrainska stora kärlek att flytta till Finland.
|
|
| Lidia, den ukrainska flickan som George blev förälskad i i Harbin våren 1936. Sulle salaisuuden kertoa mä voisin är tillägnad Lidia. Familjen Godzinskys arkiv. |
RUNDRADION SKICKAR HARMONY SISTERS TILL TYSKLAND
Paavo Arni, ingenjör på Rundradion, som tidigare under våren hade uppmanat Harmony Sisters att med George göra en provskiva för Tyskland, återvände hem från Tyskland med följande meddelande: ”Flickorna kan åka dit när som helst och sjunga”. Enligt Arni lyssnade tyskarna inte ens på de inspelningar som George hade gjort med dem, utan litade på den finske ingenjörens ord.
Efter en inspelningssession efter Valborg började Vera, Maire och Raija packa för sin resa till Tyskland. Ester Valtonen var mycket orolig för sina döttrars avresa, men systrarna hade en annan syn på saken: ”Vi var tvungna att sätta på oss en ny växel och börja spela tyskor. Vår showhäst, all vår vanliga jazz- och swingrepertoar, var förbjuden i Tyskland. Enligt nationalsocialistiska idéer var jazz icke-arisk barbarisk musik, och orkestrar var förbjudna att improvisera, vid äventyr av bestraffning. Lyckligtvis hade vi karelska och tavastländska folksånger arrangerade av George de Godzinsky.”
Harmony Sisters insåg också att de för Tysklands skull måste byta sitt engelska namn. Harmony Sisters blev Geschwister Waltonen.
Valtonens systrar åkte iväg den 15 maj. Rutten gick från Helsingfors med båt till Stockholm, därifrån med tåg till Trelleborg, med färja till Sassnitz och därifrån med tåg till Berlin.
Text: Tiina-Maija Lehtonen
Svensk översättning: Christian de Godzinsky
