George tähtiballerina Lucia Nifontovan säestäjänä keväällä 1938

Toukokuussa 1938 George de Godzinsky toimi tähtiballerina Lucia Nifontovan Suomen kiertueen säestäjänä. Kiertue ulottui aina Helsingistä Rovaniemelle ja Raumalta Sortavalaan. Nifontovan partnerina kiertueella esiintyi Suomalaisen Oopperan ensitanssija Alf Salin. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

Helmikuun 18. päivänä 1938 George de Godzinsky oli avustamassa Lucia Nifontovan tanssinäytöstä, joka järjestettiin Suomalaisessa Oopperassa. Tähtiballerina ei ollut esiintynyt Suomessa kolmeen vuoteen. Monte Carlon baletin solistina hän oli saavuttanut maailmalla mainetta ja kunniaa, mutta, kuten Nifontova kertoi lehtihaastattelussa, esiintyminen kotiyleisölle pitkästä aikaa sai hänet hermostuneeksi. Nifontovalla oli useita syitä palata Suomeen, sekä ammatillisia että henkilökohtaiseen elämään liittyviä.

JOUTSENPRINSESSAN JÄÄHYVÄISET

Lucia Nifontova oli syntynyt Helsingissä 1913. Hänen isänsä oli venäläinen Andrei Nifontov ja äitinsä suomenruotsalainen Alexandra Grönroos. Lucia oli aloittanut tanssiharrastuksen pikkutyttönä ja esiintyi ensimmäisen kerran tanssijana 12-vuotiaana. Hänen opettajiaan olivat muun muassa Hilma Liiman, Senta Will, Alexander Saxelin ja George Gé. Lisäksi Lucia oli opiskellut Pariisissa Pietarin keisarillisen baletin entisen primaballerinan, Olga Preobrazhenskajan johdolla. Preobrazhenskajalla oli Pariisissa oma maineikas balettikoulunsa.

Suomalaisen Oopperan baletin ensitanssijatar Lucia Nifontova elokuussa 1931. Museovirasto / Pietinen.

17-vuotiaana Lucia oli tanssinut Suomalaisessa Oopperassa jo kolme vuotta. Museovirasto / Pietinen.

Lucia Nifontova oli saanut kiinnityksen Suomalaisen Oopperan balettiin 1927 ollessaan 14-vuotias. Höyhenenkevyestä, olemukseltaan perhosmaisesta ballerinasta oli tullut oitis yleisön lemmikki. Lucia oli Suomen ensimmäinen prima ballerina assoluta, joka tanssi Joutsenlammen, Pähkinänsärkijän ja Sylfidien pääroolit.

Lucia Nifontova 1930. Sibelius-museo Fazerin konserttitoimiston kokoelma.

Lucia Nifontova 1930-luvun alussa. Museovirasto Fazerin konserttitoimiston kokoelma / Tenhovaara.

Suomalaisella Oopperalla oli 1930-luvun alkupuolella suuria taloudellisia vaikeuksia. Maaliskuussa 1935 taiteellinen johtaja, kapellimestari Armas Järnefelt esitti ongelmiin ratkaisuksi sekä baletin lakkauttamista että operettien esittämisen lopettamista. Perusteluina olivat operetin kalliit esityskustannukset ja baletin kannattamattomuus. Järnefelt sai puolelleen Oopperan johtokunnan enemmistön. Oopperan pitkäaikainen johtaja Edvard Fazer, joka 1922 oli perustanut laulunäyttämön yhteyteen baletin, hävisi äänestyksessä. Balettia ei kuitenkaan voitu lakkauttaa kokonaan, sillä monissa oopperoissa tarvittiin tanssijoita. Tarkoitus olikin siirtyä iltapalkalla toimivaan balettihenkilökuntaan, tanssijoihin, jotka kävivät päivisin muussa työssä.

Balettimestari George Gé ja suojattinsa joutsenprinsessa Lucia Nifontova 1932. Museovirasto / Pietinen.

Suomalaisen Oopperan baletin 10-vuotisjuhlassa 1932 kaikki oli vielä hyvin. Vasemmalta tanssijat Arvo Martikainen ja Lucia Nifontova, oopperajohtaja Edvard Fazer, tanssija Irja Aaltonen ja balettimestari George Gé. Museovirasto / Pietinen.

Vaikka uutinen baletin ja operetin lakkauttamisesta nosti lehdistössä ja yleisön keskuudessa metelin, baletin jäähyväisnäytäntö pidettiin vappuna 1935. Viikkoa aikaisemmin Lucia Nifontova ja Arvo Martikainen olivat tanssineet Joutsenlammen päärooleissa, ja yleisö oli osoittanut mieltään lopettamispäätöstä vastaan huutamalla, jyskyttämällä jaloillaan lattiaa ja heiluttamalla nenäliinojaan.

Jäähyväisten jälkeen balettimestari George Gé ja tähtitanssijat Lucia Nifontova, Arvo Martikainen ja Margit Lilius matkustivat ulkomaille. Nifontova suuntasi Pariisiin, missä hän puoli vuotta myöhemmin sai kiinnityksen René Blumin johtaman kuuluisan Monte Carlon baletin solistiksi. Seuraavien vuosien aikana Nifontova esiintyi Monte Carlon baletin mukana Pariisissa, Lontoossa ja muissa Euroopan suurkaupungeissa ja oli pitkällä kiertueella Etelä-Afrikassa.

Lucia Nifontova nähtiin Suomessa myös valkokankaalla. Vuonna 1934 hän teki mademoiselle Ninetten roolin Risto Orkon komediassa Minä ja ministeri. Elonet.

LUCIA NIFONTOVAN VOITTOISA PALUU BULEVARDILLE

Kolme vuotta jäähyväisten jälkeen Lucia Nifontovan oli jälleen määrä esiintyä Bulevardin oopperatalossa. Illan ohjelman oli “sommitellut” ja ohjannut George Gé, jonka kasvatti ja suojatti Nifontova oli. Musiikista vastasivat kahdella flyygelillä kaksi taitavaa nuorta pianistia, puolalaiset George de Godzinsky ja Cyril Szalkiewicz, jotka soittivat nelikätisesti ja esittivät tanssinumeroiden lomassa omia soolojaan. Tanssijoiden puvut näytäntöön oli suunnitellut Martha Neiglick-Platonoff.

Lucian partnerina tanssi kreikkalainen Konstantin Iolas, joka oli New Yorkin Metropolitan Oopperan baletin tanssija. Ennen Suomen vierailuaan Iolas oli kuvannut Hollywoodissa tanssikohtauksia elokuvaan Cross Lights. Iolas oli myös Monte Carlon baletin vierailija ja Gén oppilas.

 

Lucia Nifontovan tanssinäytännön käsiohjelma 18. helmikuuta 1938. Godzinskyn perhearkisto.

 

 

Tanssi-illan ohjelma. Godzinskyn perhearkisto.

 

Nifontovan ensimmäinen ilta 18. helmikuuta oli loppuunmyyty jättimenestys. Heti perään järjestettiin 21. helmikuuta toinen ilta, jota seurasi lyhyt kiertue. Helmikuun 25. päivänä Nifontova ja Iolas tanssivat Kotkassa Georgen säestyksellä. Arvostelijan mukaan Georgen pianosoolot “täydensivät illan eheäksi taidenautinnoksi”.

Helmikuun 28. päivänä esiinnyttiin Turun Ruotsalaisessa teatterissa, missä George hoiti säestyksen “hienovaraisen herkästi ja valppaasti”. Myös George Gé, joka oli seuraamassa esitystä kutsuttiin lavalle ja kukitettiin.

Ensimmäinen maaliskuuta Nifontova ja Iolas tanssivat Kuusankosken Seuratalolla ja sen jälkeen 2. maaliskuuta Lucian entisessä kotikaupungissa Viipurissa. Konstantin Iolas tanssi viimeisen kerran Nifontovan partnerina, kun pari esiintyi Viipurin vanhassa teatteritalossa. Viipurissa myös Cyril oli mukana toisena pianistina.

 

Ilmoitus Viipurissa ilmestyvässä sanomalehti Karjalassa 27. helmikuuta 1938. Vielä tässä vaiheessa Georgen oli määrä säestää tanssiesitys yksin ilman Cyriliä. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 

GEORGE SÄESTÄÄ LAULAJIA

Viipurin jälkeen tanssinäytännöissä seurasi kuukauden tauko, jolloin Nifontova harjoitteli ohjelmaa uuden partnerinsa Alf Salinin kanssa Suomen kiertuetta varten.

Tauon aikana George säesti laulajia. Seitsemäs maaliskuuta Konservatoriolla oli Pia Ravennan lauluoppilaan Antonina Komaroffin ensikonsertti. Uuden Suomen Yrjö Suomalaisen mukaan “George de Godzinsky osoitti säestystehtävässään notkeaa taiteellista taipuisuutta”.

Maaliskuun 14. päivänä George ja viulisti Erik Cronvall avustivat Mary Hannikaisen Romanssi-illassa Konservatoriolla. Kuulijoiden joukossa istunut Yrjö Suomalainen kirjoitti Uuteen Suomeen: “George de Godzinsky sovitti säestyksensä aistikkaasti solistia noudattavaksi ja cembalonkin käsittelyssä hän osoitti yllättävää varmuutta.” Maaliskuun 18. päivänä venäläistenori Dmitri Smirnov vieraili jälleen konsertoimassa Helsingissä.

George oli mukana, kun Mary Hannikainen piti 28. maaliskuuta Konservatoriolla toisen Romanssi-iltansa. Tällä kertaa viulua soitti laulajattaren aviomies, Helsingin kaupunginorkesterin konserttimestari Arvo Hannikainen.

GEORGE GÉN SOMMITTELEMA KIERTUEOHJELMA

Huhtikuun 1. päivänä Lucia Nifontova piti Helsingissä kolmannen tanssinäytäntönsä. Esityspaikka oli tällä kertaa Työväentalo Pitkänsillan toisella puolella. Nyt Lucian partnerina tanssi Suomalaisen Oopperan baletin ensitanssija, 25-vuotias Alf Salin.

Ensitanssija Alf Salinin rauhallinen hetki keskellä Nifontovan Suomen kiertuetta. Päivän lehti ja savuke, kahvikuppi ei näy kuvassa. Kameran takana George. Salin joutui luopumaan tanssijan urastaan menetettyään sodassa toisen kätensä. Sodan jälkeen hän toimi studiopäällikkönä Suomen Filmiteollisuuden palveluksessa. Godzinskyn perhearkisto.

Alf Salin tuli teatteri- ja tanssijaperheestä. Hänen isoveljensä oli näyttelijä Holger Salin, isosiskonsa tanssija Iris Salin ja pikkuveljensä tanssija Klaus Salin.

Työväentalolla George vastasi jälleen yksin musiikista, ja Uuden Suomen E.S. sai aiheen kirjoittaa: “Näytännössä avusti ansiokkaasti erinomainen tanssipianisti George de Godzinsky soittaen pari sooloakin.”

Myös ohjelman laatija, George Gé seurasi esitystä Työväentalon kulisseista ja hänet kutsuttiin lopuksi lavalle kiitoksiin. Ohjelma oli sama kuin Konstantin Iolaksen kanssa. Se sisälsi neljä keskeistä kohtausta baletista Sylfidit, jonka askeleet Chopinin musiikkiin oli laatinut kuuluisa venäläinen koreografi Mihail Fokin. Lucia esitti omina sooloinaan Skrjabinin Etydin, Perhosen, Drigon Galopin ja Tshernapinen Armidan. Alf Salinin sooloja olivat kohtaus Glazunovin baletista Raimonda ja Dvořákin Humoreski. Lucia ja Alf tanssivat yhdessä Moskowskyn valssin Rendez-vous ja Poulencin It happened, jotka molemmat olivat Gén koreografioita.

Väliajan jälkeen koitti illan päänumero, Weberin yksinäytöksinen baletti Ruusu-unelma. Nifontova oli tanssinut Ruusu-tytön useiden kavaljeerien kanssa, ja häntä pidettiin tässä roolissa maailman parhaimpana. Hän oli harjoitellut Ruusu-tytön itsensä Fokinin johdolla, joka taas oli luonut koreografian Tamara Karsavinalle ja Nijinskylle.

Ohjelman lopuksi Nifontova ja Salin tanssivat Straussin valssin Les beaux vieux temps.

George Gé noin 1933-1937. Museovirasto Fazerin konserttitoimiston kokoelma / Studio-Iris.

Helsingin Työväentalon esityksen jälkeen Nifontova ja Salin lähtivät kiertämään Suomea. George, joka yksin toimi kiertueen pianistina, esitti omia soolojaan, jotta tanssijat saivat välillä vetää vähän henkeä. Joskus George soitti omia sävellyksiään ja melkein aina Straussin valssin An der schönen blauen Donau, joka sai usein niin suuren suosion, että se oli toistettava.

Georgen tutkimuksia balettikiertueen juna-aikatauluista. Godzinskyn perhearkisto.

George merkitsi Nifontovan kiertueen esityspaikat ja reitit Suomen karttaan. Godzinskyn perhearkisto.

Kiertue tehtiin junalla. Godzinskyn perhearkisto.

Alf Salin (vasemmalla), Lucia Nifontova, paikallinen Turre ja tuntematon pariskunta. Kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto.

Matkaa taitettiin myös autolla. Godzinskyn perhearkisto.

Lucia, George ja mahdollisesti pukusuunnittelija Martha Neiglick-Platonoff. Kameran takana Alf Salin. Godzinskyn perhearkisto.

Lucia, Alf ja Martha. Godzinskyn perhearkisto.

Alf ja Martha poseeraavat. Godzinskyn perhearkisto.

Martha, Lucia ja Alf kirkon portailla. Godzinskyn perhearkisto.

Huhtikuun 3. päivänä Nifontovan kiertue esiintyi Porvoon teatterissa ja 7. huhtikuuta Riihimäen Suojeluskuntatalolla.

Huhtikuun 12. päivänä tuli impressaari Mikhail Kašukilta Pariisista pysäyttävä puhelu; Fjodor Šaljapin oli kuollut. Suru-uutinen ei tullut yllätyksenä. Tuskin George oli myöskään enää aikoihin vaalinut unelmaa, että kansainvälinen ura avautuisi kuuluisan laulajan tuella.

Huhtikuun 21. päivänä Nifontova ja Salin esiintyivät Tampereen teatterissa. Aamulehti piti Georgea erinomaisena säestäjänä: “Aivan varmasti tanssijoiden oli ilo liikehtiä hänen kumppanuudessaan. Ei hidastus, ei myöskään riento jäänyt herra Godzinskylta huomaamatta ja noudattamatta. Kun klaveristiltakin itseltään vaadittiin ylimääräinen, niin tämä oli vain oikeus ja kohtuus.”

Kurkistus tanssijoiden pukuhuoneeseen. Kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto.

Ruusu-tyttö Lucia ja kavaljeerinsa Alf. Kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto.

Ballerina ja elegantti ote savukkeesta. Godzinskyn perhearkisto.

Tampereelta palattiin Helsinkiin, sillä Kansallisteatterissa järjestettiin 25. huhtikuuta Suomen tanssitaiteilijain liiton juhlanäytäntö. Nifontova ja Salin esiintyivät juhlassa muiden tanssijoiden mukana, ja George johti orkesteria. Koska kaikki halukkaat eivät mahtuneet Kansallisteatteriin, päätettiin juhlanäytäntö uusia Suomalaisessa Oopperassa 5. toukokuuta. Edeltävänä iltana, 4. toukokuuta Nifontovan kiertue esiintyi Lahden teatteritalossa.

Nifontovan kiertueen kanssa samaan aikaan 5. toukokuuta Georgen johtama Sweet Swing Serenades -orkesteri aloitti kesäkautensa Kulosaaren kasinolla. Kokoonpanossa soittivat Yrjö Hofström, Valto Koria, Tauno Kopola, Atso Fagerström, Allan Teräsvuori, Toivo Aro, Igor Nicanoff, Anatol Lybimov ja Erik Tidlund. Todennäköisesti George ei ehtinyt soittaa orkesterissa montaakaan kertaa kesän aikana.

Kun George 6. toukokuuta esiintyi Nifontovan ja Salinin kanssa Hämeenlinnan Raatihuoneella, ystävä Arvi Tikkala oli jälleen levyttämässä Kööpenhaminassa. Tikkala äänitti His Master’s Voice -levymerkille H.M.V. -tanssiorkesterin säestyksellä muun muassa Georgen säveltämät ja sovittamat tangot Kyyneleet ja Jäähyväiset, valssin Kaunein satu, foxtrotin Lempinurkka ja polkan Unhoitin aivan Mirjamin. Sanat kaikkiin oli riimitellyt jälleen Ela, Eine Laine.

Toukokuun 9. päivänä Nifontovan kiertue esiintyi Georgen avustamana Raumanlinnassa, mutta seuraavana päivänä Porin teatterissa pianistina olikin Cyril Szalkiewicz. Oliko George sairastunut? Joka tapauksessa seuraavana päivänä, 11. toukokuuta Tampereen Työväen Teatterissa pianistina oli jälleen George.

Turun Sanomien haastattelussa 11. toukokuuta balettimestari Alexander Saxelin kertoi joukon Suomalaisen Oopperan tanssijoita matkustavan aivan pian omalla kustannuksellaan Pariisiin opiskelemaan Olga Preobrazhenskajan johdolla. Lähtijöiden joukossa olivat Saxelinin mukaan myös Alf Salin ja Lucia Nifontova-Saurama. - Lucia oli kaksi viikkoa aikaisemmin mennyt naimisiin Kokoomuksen piirisihteerin Eero Sauraman kanssa. - Saxelin tiesi kertoa myös, että Lucia oli jälleen kiinnitetty Suomalaisen Oopperan primaballerinaksi ja että myös Arvo Martikainen palaisi syksyllä Oopperaan ensitanssijaksi.

Lucia Nifontova ja Arvo Martikainen 1930-luvulla. Sibelius-museo.

Lucia Nifontova ja Arvo Martikainen palattuaan takaisin Suomalaiseen Oopperaan 1938. Sibelius-museo.

Nifontova ja Salin eivät kuitenkaan matkustaneet Pariisiin, vaan Mänttään, missä kiertue esiintyi 12.5. Klubi-talossa. Seuraavana päivänä 13.5. tanssittiin Jyväskylän Valtiontalon juhlasalissa, 15.5. Vaasan kaupungintalossa, 17.5. Rovaniemen Palokunnantalossa, 18.5. Torniossa, 19.5. Kemin Pirtissä, 20.5. Oulun teatteritalossa, 21.5. Iisalmen Suojeluskunta-talossa, 22.5. Kuopion Seurahuoneella, 23.5. Kajaanin kaupungintalolla, 24.5. Nurmeksessa, 25.5. Lieksan Sarkalan salissa, 26.5. Joensuun kaupunginteatterissa, 27.5. Sortavalan kaupungintalossa, 28.5. Lappeenrannan VPK-talolla, 29.5. Vuoksenniskan Seuratalolla, 30.5. Käkisalmen VPK:n talolla, 31.5. Savonlinnan Seurahuoneella, 1. kesäkuuta Varkauden seuratalossa, 2.6. Pieksämäen Nuorisoseuratalossa ja 3.6. Mikkelissä kaupungin juhlasalissa.

Kaikilla paikkakunnilla katsomot olivat täynnä kiitollista yleisöä.

Alf ja Lucia rakuunan seurassa Lappeenrannassa. Godzinskyn perhearkisto.

Alf tutustumassa rakuunoiden hevostalliin. Godzinskyn perhearkisto.

Lämminverisen epäilevä katse kameraan. Kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto.

Näköala Saimaalle. Godzinskyn perhearkisto.

Lucia, George ja Martha puistokujalla, mutta missä? Godzinskyn perhearkisto.

Kiertue on edennyt kauas pohjoiseen. Suomen tulli Torniossa. Godzinskyn perhearkisto.

Näkymä rajalta Suomen puolelle. Godzinskyn perhearkisto.

Liikennettä sillalla Suomen ja Ruotsin välillä. Godzinskyn perhearkisto.

Ruotsin puolella Haaparannassa. Godzinskyn perhearkisto.

Alf jaloittelee Haaparannassa. Godzinskyn perhearkisto.

Toukokuinen Torniojoki. Godzinskyn perhearkisto.

GEORGEN KOLMAS MATKA PUOLAAN

Nifontovan kiertueen jälkeen Georgella oli kiire päästä käsiksi uuteen, laajaan sävellystyöhön. Hän käytti siihen kesäkuun ja heinäkuun, kunnes lähti matkalle Baltiaan ja Puolaan. Kyseessä oli uusi aluevaltaus, elokuvamusiikin säveltäminen. Erik Blomberg oli tilannut Georgelta musiikin tekeillä olevaan jännityselokuvaan Varastettu kuolema, jota ohjaaja Nyrki Tapiovaara oli filmannut jo maaliskuun puolivälistä lähtien.

Heinäkuun 11. päivänä klo 18.20 George esitti pitkästä aikaa pianosooloja radiossa otsikolla Iskusävelmiä kesän merkeissä.

Heinäkuun lopulla George lähti elämänsä kolmannelle Puolan matkalle. “Matkustin Rääveliin, Tallinnaan laivalla ja sieltä junalla Riikaan, Vilnaan ja Varsovaan. Se oli pitkä matka, mutta hyvin edullinen.”

 

Georgen konserttiohjelmat 26. ja 28. heinäkuuta 1938. Godzinskyn perhearkisto.

  

Konserttiohjelma Tallinnassa 28. heinäkuuta 1938. Godzinskyn perhearkisto.

 

Kyseessä oli sekä konserttimatka Baltiaan että lomamatka tapaamaan isänpuoleisia sukulaisia. Menomatkalla George kierteli Virossa ja piti 26. ja 28. heinäkuuta Tallinnassa pianoresitaalit. Matka jatkui Riikaan, missä George toimi kapellimestarina ja tutustui moniin huomattaviin muusikoihin. “Mukana gruusialainen kontra-altto, joka esiintyi Liettuan radiossa.” - George kuuli myöhemmin, että laulajatar oli sodan aikana joutunut pakenemaan Ruotsiin soutuveneellä.

Puolan tuliaisina George toi serkultaan saamansa slaavilaisen tangon. Kun hän kotona soitti tangon melodian Harmony Sistersille ja käänsi sanojen sisällön, Vera ihastui: “Minä innostuin tästä kauniista sävelmästä kovasti. Tein siihen ruotsalaiset sanat. Sain kokoon tekstin ja tangon nimeksi tuli Fallande snö. Se on ilmestynyt suomeksikin A. Aimon laulamana nimellä Lumihiutaleita.” Fallande snö -tangosta tuli osa Harmony Sistersin ohjelmistoa.

Puolan matkaan liittyi myös romanttinen muisto, lyhyt rakkaustarina, josta George mainitsi ohimennen haastattelijalleen 1980-luvun lopulla.

Tämä oli Georgen viimeinen matka vapaaseen, itsenäiseen Puolaan. Hän näki nyt sukulaisiaan viimeisen kerran. "Euroopan taivaalle oli kerääntynyt jo huolestuttavia tummia pilviä.”

Onnellinen George Puolassa kesällä 1938. Godzinskyn perhearkisto.

Tunnelmallinen ilta Varsovassa kesällä 1938. Godzinskyn perhearkisto.

Kaikki hiljaa liikkumatta! Godzinskyn perhearkisto.

George ja puolalainen kaunotar, ehkä romanttisen tarinan toinen osapuoli. Godzinskyn perhearkisto.

Puolalainen kaunotar. Godzinskyn perhearkisto.

Tummat silmät, ruskea tukka. George de Godzinsky kertoi viimeisinä vuosinaan toimittaja Maarit Niiniluodolle, että tummat ja tuliset naiset olivat hänen makuunsa. Godzinskyn perhearkisto.

MALMSTÈN, M. MIKKO JA SATUMAA

Syyskuussa 1938 Georg Malmstén matkusti Tukholmaan levyttämään Odeon-merkille. Malmstén äänitti Odeon-orkesterin säestyksellä muun muassa M. Mikon säveltämän ja sanoittaman valssin Satumaa.

Tämä oli toinen kerta, kun George toimi salanimen M. Mikko suojissa. Salanimet olivat yleistä laulusolistien säveltäjien, sovittajien ja sanoittajien keskuudessa. Mutta mikä oli Georgen syy käyttää salanimeä ja miksi juuri M. Mikko? Kyseessä oli joka tapauksessa ensimmäinen kerta, kun Jori Malmstén levytti Georgen sävellyksen.

 

Lue seuraavaksi Georgen ensimmäinen elokuvamusiikki: Nyrki Tapiovaaran Varastettu kuolema 1938 

 

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEORGE SOM STJÄRNBALLERINAN LUCIA NIFONTOVAS ACKOMPANJATÖR VÅREN 1939

I maj 1938 fungerade George de Godzinsky som ackompanjatör för stjärnballerinan Lucia Nifontova under hennes turné i Finland. Turnén sträckte sig från Helsingfors till Rovaniemi och från Raumo till Sordavala. Nifontovas partner på turnén var Alf Salin, första dansare vid Finska Operan. Familjen Godzinskys arkiv.

Suomeksi

Den 18 februari 1938 assisterade George de Godzinsky Lucia Nifontova under hennes dansföreställning som gavs på Finska Operan. Stjärnballerinan hade han inte uppträtt i Finland på tre år. Som solist i Monte Carlo-baletten hade hon nått berömmelse och ära över hela världen, men som Nifontova berättade i en tidningsintervju blev hon nervös när hon för första gången på länge uppträdde för en hemmapublik. Nifontova hade flera skäl att återvända till Finland, både yrkesmässiga och personliga.

FARVÄL TILL SVANPRINSESSAN

Lucia Nifontova föddes i Helsingfors 1913. Hennes far var ryssen Andrei Nifontov och hennes mor finlandssvenska Alexandra Grönroos. Lucia hade börjat dansa redan som liten flicka och uppträdde första gången som dansös vid 12 års ålder. Hennes lärare var bl.a. Hilma Liiman, Senta Will, Alexander Saxelin och George Gé. Lucia hade också studerat i Paris för Olga Preobrazhenskaya, en före detta prima ballerina vid kejserliga baletten i St Petersburg. Preobrazjenskaja hade en egen berömd balettskola i Paris.

Lucia Nifontova, första dansare vid Finska Operans balett i augusti 1931. Museiverket / Pietinen.

Lucia hade vid 17 års ålder redan dansat i tre år vid Finska operan. Museiverket / Pietinen.

Lucia Nifontova hade anställts till Finska Operans balett 1927, då hon var 14 år gammal. Den fjäderlätta, fjärilsliknande ballerinan hade genast blivit en publikfavorit. Lucia var Finlands första prima ballerina assoluta som dansade huvudrollerna i Svansjön, Nötknäpparen och Sylfiderna.

Lucia Nifontova 1930, Sibeliusmuseets samling, Fazers Konsertbyrå.

Lucia Nifontova i början av 1930-talet. Fazer Konsertbyrås samling / Tenhovaara.

Finska Operan hade stora ekonomiska svårigheter i början av 1930-talet. I mars 1935 föreslog den konstnärlige ledaren, dirigenten Armas Järnefelt, att man skulle lägga ner baletten och upphöra med operettföreställningarna som en lösning på problemen. Som skäl angavs de höga kostnaderna för att spela operett och balettens olönsamhet. Järnefelt fick majoritet i Operans styrelse. Edvard Fazer, Operans mångårige chef, som hade grundat baletten i anslutning till sångscenen 1922, förlorade omröstningen. Baletten kunde dock inte avskaffas helt, eftersom man i många operor behövde dansare. Tanken var att övergå till en balettpersonal som arbetade med kvällslön, dansare, som gick till andra jobb under dagen.

Balettmästaren George Gé och hans skyddsling, svanprinsessan Lucia Nifontova 1932. Riksantikvarieämbetet / Pietinen.

Vid Finska operabalettens 10-årsjubileum 1932 var allt fortfarande i sin ordning. Från vänster: dansarna Arvo Martikainen och Lucia Nifontova, operachefen Edvard Fazer, dansaren Irja Aaltonen och balettmästaren George Gé. Museiverket / Pietinen.

Trots att nyheten om att baletten och operetten skulle läggas ned väckte stor uppståndelse i pressen och bland allmänheten, gavs balettens avskedsföreställning den första maj 1935. En vecka tidigare hade Lucia Nifontova och Arvo Martikainen dansat huvudrollerna i Svansjön och publiken hade protesterat mot nedläggningsbeslutet genom att skrika, stampa med fötterna i golvet och vifta med näsdukar.

Efter avskedet reste balettmästaren George Gé och stjärndansarna Lucia Nifontova, Arvo Martikainen och Margit Lilius utomlands. Nifontova åkte till Paris, där hon ett halvår senare engagerades som solist vid den berömda Monte Carlo-baletten under René Blums ledning. Under de närmaste åren uppträdde Nifontova med Monte Carlo-baletten i Paris, London och andra europeiska storstäder samt var på en lång turné i Sydafrika.

Lucia Nifontova sågs också på vita duken i Finland. År 1934 spelade hon rollen som Mademoiselle Ninette i Risto Orkos komedi Jag och ministern. Elonet.

LUCIA NIFONTOVAS TRIUMFERANDE ÅTERKOMST TILL BOULEVARDEN

Tre år efter sitt avsked skulle Lucia Nifontova återigen uppträda i operhuset på Bulevarden. Kvällens program hade ”komponerats” och regisserats av George Gé, som hade varit Nifontovas lärare och skyddsling. Musiken framfördes på två flyglar av två begåvade unga polska pianister, George de Godzinsky och Cyril Szalkiewicz, som spelade fyrhändigt och framförde sina egna solon mellan dansnumren. Dansarnas kostymer för föreställningen var designade av Martha Neiglick-Platonoff.

Lucia dansade tillsammans med Konstantin Iolas, en grekisk dansare från Metropolitan Operas balett i New York. Innan Iolas kom till Finland hade han filmat dansscener i Hollywood för filmen Cross Lights. Iolas gästade också Monte Carlo-baletten och var elev till Gé.

 

Programbladet för dansföreställningen med Lucia Nifontova den 18 februari 1938. Familjen Godzinskys arkiv.

Programbladet för dansföreställningen. Familjen Godzinskys arkiv.

Nifontovas första kväll den 18 februari blev en stor slutsåld framgång. En andra kväll arrangerades omedelbart efteråt den 21 februari som följdes av en kort turné. Den 25 februari dansade Nifontova och Iolas i Kotka till Georges ackompanjemang. Enligt en recensent ”avrundade Georges pianosolon kvällen till en komplett konstnärlig upplevelse”.

Den 28 februari uppträdde de på Svenska Teatern i Åbo, där George ackompanjerade med ”subtil känslighet och vakenhet”. George Gé, som närvarade vid föreställningen, bjöds också upp på scenen och uppvaktades med blommor.

Den första mars dansade Nifontova och Iolas på Kuusankoskis Föreningshus och den 2 mars i Lucias gamla hemstad Viborg. Konstantin Iolas dansade för sista gången som Nifontovas partner när paret uppträdde på Gamla Teaterhuset i Viborg. I Viborg var Cyril också med som andre pianist.

GEORGE ACKOMPANJERAR SÅNGARE

Efter Viborg blev det en månads uppehåll i dansföreställningarna, under vilket Nifontova repeterade programmet med sin nya partner Alf Salin inför en turné i Finland.

Under uppehållet ackompanjerade George sångare. Den sjunde mars på Konservatoriet var det debutkonsert för Pia Ravennas sångelev Antonina Komaroff. Enligt Yrjö Suomalainen på Uusi Suomi ”visade George de Godzinsky en smidig konstnärlig flexibilitet i sitt ackompanjemang”.

Den 14 mars assisterade George och violinisten Erik Cronvall  Mary Hannikainen i hennes romansafton på Konservatoriet. Yrjö Suomalainen, som satt i publiken, skrev i Uusi Suomi: ”George de Godzinsky anpassade sitt ackompanjemang sensuellt till solisten, och i sin hantering även av cembalon visade han en överraskande säkerhet”. Den 18 mars besökte den ryske tenoren Dmitri Smirnov igen Helsingfors för en konsert.

George var närvarande när Mary Hannikainen gav sin andra romansafton på Konservatoriet den 28 mars. Denna gång spelades violinen av sångerskans make, Arvo Hannikainen som var konsertmästare i Helsingfors stadsorkester.

TURNÉPROGRAM SAMMANSATT AV GEORGE GÉ

Den 1 april gav Lucia Nifontova sin tredje dansföreställning i Helsingfors. Den här gången var platsen Folkets hus på andra sidan Långa bron. Som partner hade Lucia den 25-årige Alf Salin, debutant vid Finska Operans balett.

En lugn stund mitt under Nifontovas turné i Finland. Dagens tidning och cigarett, kaffekoppen syns inte på bilden. George bakom kameran. Salin var tvungen att ge upp sin danskarriär efter att ha förlorat sin ena arm i kriget. Efter kriget arbetade han som studiochef för den finska filmindustrin. Familjen Godzinskys arkiv.

Alf Salin kom från en teater- och dansarfamilj. Hans äldre bror var skådespelaren Holger Salin, hans äldre syster var dansaren Iris Salin och hans yngre bror var dansaren Klaus Salin.

På Folkets hus var George återigen ensam ansvarig för musiken, och E.S. på Uusi Suomi fick anledning att skriva: ”Den utmärkte danspianisten George de Godzinsky assisterade förtjänstfullt vid framförandet och spelade även ett par solon."

George Gé, programmets sammanställare, följde också föreställningen bakom kulisserna på Folkets hus och kallades upp på scenen i slutet för hyllningar. Programmet var detsamma som med Konstantin Iolas. Det innehöll fyra nyckelscener ur baletten Sylphides, vars steg till Chopins musik hade skapats av den berömde ryske koreografen Mikhail Fokin. Lucia framförde sina egna solon i Skrjabins Etyd, Fjärilen, Drigos Galopp och Tjernapines Armida. Alf Salins solon innehöll bland annat en scen ur Glazunovs balett Raimonda och Dvořáks Humoresque. Lucia och Alf dansade tillsammans i Mosowskys vals Rendez-vous och Poulencs It happened, båda i koreografi av Gé.

Efter pausen kom kvällens huvudnummer, Webers enaktsbalett Spectre de la Rose. Nifontova hade dansat Rosenflickan med flera kavaljerer och ansågs vara bäst i världen i denna roll. Hon hade själv repeterat Rosenflickan under ledning av själva Fokin, som hade i sinu tur skapat koreografin för Tamara Karsavina och Nijinsky.

I slutet av programmet dansade Nifontova och Salin Strauss vals Les beaux vieux temps.

George Gé cirka 1933-1937. Fazer Konsertbyrås samling / Studio-Iris.

Efter föreställningen i Folkets hus i Helsingfors gav sig Nifontova och Salin ut på en turné i Finland. George, som var ensam pianist på turnén, spelade sina egna solon för att ge dansarna en chans att emellanåt hämta andan. Ibland spelade George egna kompositioner och nästan alltid Strauss vals An der schönen blauen Donau, som ofta var så populär att den måste upprepas.

George markerade platserna och rutterna för Nifontovas turné på kartan över Finland. Familjen Godzinskys arkiv.

Turnén genomfördes med tåg. Familjen Godzinskys arkiv.

Alf Salin (t.v.), Lucia Nifontova, en lokal jycke och ett okänt par. George bakom kameran. Familjen Godzinskys arkiv.

Resan gjordes även med bil. Familjen Godzinskys arkiv.

Lucia, George och möjligen kostymören Martha Neiglick-Platonoff. Bakom kameran Alf Salin. Familjen Godzinskys arkiv.

Lucia, Alf och Martha. Familjen Godzinskys arkiv.

Alf och Martha poserar. Familjen Godzinskys arkiv.

Martha, Lucia och Alf på kyrktrappan. Familjen Godzinskys arkiv.

Den 3 april uppträdde Nifontova-turnén på Borgå teater och den 7 april på Skyddskårens hus i Riihimäki.

Den 12 april kom den sorgliga nyheten från Paris som en chock, men inte som en överraskning: Feodor Shaljapin hade avlidit. Om George fortfarande hade förhoppningar om en internationell karriär som musiker med hjälp av en stor sångare, kunde han nu glömma det.

Den 21 april uppträdde Nifontova och Salin på Tammerfors teater. Morgontidningen ansåg att George var en utmärkt ackompanjatör: ”Det var säkerligen ett nöje för dansarna att röra sig i hans sällskap. Inte en nedvarvning, inte en tempohöjning gick obeaktad förbi hos herr Godzinsky. När pianisten själv krävdes på extra nummer, var det bara rättvist och rimligt.”

En titt in i dansarnas omklädningsrum. Bakom kameran, George. Familjen Godzinskys arkiv.

Rosenflickan Lucia och hennes kavaljer Alf. Bakom kameran George. Familjen Godzinskys arkiv.

Ballerinan och ett elegant grepp om cigaretten. Familjen Godzinskys arkiv.

Från Tammerfors återvände man till Helsingfors, för  Nationalteatern stod värd för en fest för Finlands danskonstnärsförbund den 25 april. Nifontova och Salin uppträdde tillsammans med de andra dansarna och George ledde orkestern. Eftersom alla som ville delta inte kunde beredas plats på Nationalteatern beslöt man att upprepa festföreställningen på Finska Operan den 5 maj. Kvällen innan, den 4 maj, uppträdde Nifontova-turnén på Lahtis teaterhus.

Samma dag, den 5 maj, öppnade orkestern Sweet Swing Serenades, under ledning av George, sin sommarsäsong på Brändö Casino. I ensemblen ingick Yrjö Hofström, Valto Koria, Tauno Kopola, Atso Fagerström, Allan Teräsvuori, Toivo Aro, Igor Nicanoff, Anatol Lybimov och Erik Tidlund. Det är inte troligt att George hade tid att spela i orkestern många gånger under sommaren.

Den 6 maj, när George uppträdde med Nifontova och Salin i Tavastehus stadshus, var hans vän Arvi Tikkala åter i Köpenhamn för att spela in på skiva. Tikkala spelade in för skivbolaget His Master's Voice med H.M.V. Dance Orchestra, bl.a. tangorna Kyyneleet och Jäähyväiset, valsen  Kaunein satu, foxtroten  Lempinurkka och polkan Unhoitin aivan Mirjamin. Orden till dem alla var återigen upprimmade av Ela, Eine Laine.

Den 9 maj uppträdde Nifontova-turnén med assistans av George i Raumanlinna, men dagen därpå var Cyril Szalkiewicz pianist på Björneborgsteatern. Var George sjuk? I vilket fall som helst var George dagen därpå, den 11 maj, återigen pianist på Tammerfors Abertarteater.

I en intervju i Turun Sanomat den 11 maj berättade balettmästaren Alexander Saxelin att en grupp dansare från Finska operan inom kort skulle resa på egen bekostnad till Paris för att studera för Olga Preobrazjenskaja. Enligt Saxelin hörde Alf Salin och Lucia Nifontova-Saurama till dem som skulle resa - Lucia hade två veckor tidigare gift sig med Eero Saurama, distriktssekreterare för Samlingspartiet - Saxelin visste också att Lucia hade fått ett nytt engagemang som prima ballerina vid Finska operan och att Arvo Martikainen också skulle återvända till operan som premiärdansare på hösten.

Lucia Nifontova och Arvo Martikainen på 1930-talet. Sibeliusmuseet.

Lucia Nifontova och Arvo Martikainen vid sin återkomst till Finska Operan 1938. Sibeliusmuseet.

Nifontova och Salin reste dock inte till Paris, utan till Mänttä, där de uppträdde med turnén den 12 maj på Klubi-talo. Följande dag, den 13 maj, dansade de i balsalen på Stadshuset i Jyväskylä, den 15 maj i Vasa stadshus, den 17 maj i Rovaniemi brandkårshus, den 18 maj i Torneå, den 19 maj i Kemi och den 19 maj i Rovaniemi brandkårshus. 20.5 i Uleåborgs teaterhus, 21.5 i Iisalmi Skyddskårshus, 22.5 i Kuopio societetshus, 23.5 i Kajana stadshus, 24.5 i Nurmes, 25.5 i Åbo, 26.5. i Joensuu stadsteater, 27.5. i Sortavala stadshus, 28.5. i Villmanstrands FBK-sal, 29.5. i Vuoksenniskas föreningshus, 30.5. 31.5. i Nyslotts societetshus, 1.6. i Varkaus societetshus, 2.6. i Pieksämäki ungdomsföreningshus och 3.6. i S:t Michels stadshus.

Auditorierna på alla orter var fullsatta med tacksamma åskådare.

Alf och Lucia i sällskap med en dragon i Villmanstrand. Familjen Godzinskys arkiv.

Alf bekantar sig med dragonernas häststall. Familjen Godzinskys arkiv.

En misstänksam blick från en varmblodig häst. George bakom kameran. Familjen Godzinskys arkiv.

Utsikt över Saimen. Familjen Godzinskys arkiv.

Lucia, George och Martha på en parkboulevard, men var? Familjen Godzinskys arkiv.

Turen har kommit långt norrut. Finska tullen i Torneå. Familjen Godzinskys arkiv.

Vy från gränsen till den finska sidan. Familjen Godzinskys arkiv.

Trafik på bron mellan Finland och Sverige. Familjen Godzinskys arkiv.

På den svenska sidan i Haparanda. Familjen Godzinskys arkiv.

Alf sträcker på sig i Haparanda. Familjen Godzinskys arkiv.

Torneofloden i maj. Familjen Godzinskys arkiv..

GEORGES TREDJE RESA TILL POLEN

Efter Nifontova-turnén hade George bråttom att ta itu med ett nytt, omfattande kompositionsarbete. Han ägnade juni och juli åt det, innan han gav sig iväg på en resa till Baltikum och Polen. Det var en nyetablering, att komponera musik för film. Erik Blomberg hade gett George i uppdrag att komponera musiken till thrillerfilmen Den stulna döden, som regissören Nyrki Tapiovaara hade börjat filma sedan mitten av mars.

Den 11 juli kl. 18.20 spelade George för första gången på länge pianosolon i radion under rubriken ”Schalgers i sommarens tecken”.

I slutet av juli begav sig George på sitt livs tredje resa till Polen. ”Jag reste med färja till Revall, Tallinn och därifrån med tåg till Riga, Vilnius och Warszawa. Det var en lång resa, men mycket förmånlig."

Det var både en konsertresa till Baltikum och en semesterresa för att besöka släktingar från faderns sida av familjen. På utresan turnerade George i Estland och höll pianorecitaler i Tallinn den 26 och 28 juli. Resan fortsatte till Riga, där George var dirigent och träffade många framstående musiker. Med var en grusisk kontra-alt som uppträdde i litauiska radion." - George fick senare veta att sångerskan hade tvingats fly med roddbåt under kriget till Sverige.

Som souvenir från Polen tog George med sig hem en slavisk tango som han hade fått av sin kusin. När han hemma spelade tangomelodin för Harmony Sisters och översatte orden blev Vera förtjust:  Jag gjorde orden på svenska. Jag satte ihop texten och tangon fick namnet  Fallande snö. Den har också getts ut på finska, sjungen av A. Aimo, under namnet Lumihiutaleita.” Tangon Fallande snö blev en del av Harmony Sisters repertoar.

I samband med resan till Polen tillkom också ett romantiskt minne, en kort kärlekshistoria som George i förbigående nämnde för en intervjuare i slutet av 1980-talet.

Det här var Georges sista resa till det fria, självständiga Polen. Det var sista gången han skulle få träffa sina släktingar. "Det fanns redan oroväckande mörka moln som hade samlats på Europas himmel."

Lycklige George i Polen sommaren 1938. Familjen Godzinskys arkiv.

En stämningsfull kväll i Warszawa sommaren 1938. Familjen Godzinskys arkiv.

Alla - stå orörliga! Familjen Godzinskys arkiv.

George och en polsk skönhet, kanske den andra parten i en romantisk historia. Familjen Godzinskys arkiv.

En polsk skönhet. Godzinskys familjearkiv.

Mörka ögon, brunt hår. Under sina sista år berättade George de Godzinsky för journalisten Maarit Niiniluoto att mörka och eldiga kvinnor var i hans smak. Familjen Godzinskys arkiv.

MALMSTÈN, M. MIKKO OCH SATUMAA

I september 1938 reste Georg Malmstén till Stockholm för att spela in för skivbolaget Odeon. Malmstén spelade tillsammans med Odeonorkestern in en vals komponerad och skriven av M. Mikko, Satumaa.

Detta var andra gången George arbetade under pseudonymen M. Mikko. Pseudonymer var vanliga bland låtskrivare, arrangörer och textförfattare. Men vad var Georges anledning till att använda pseudonymen och varför just M. Mikko? I vilket fall som helst var det första gången som Jori Malmstén spelade in Georges komposition.

 

Läs som nästa  Georges första filmmusik: Nyrki Tapiovaaras Den stulna döden 1938 

 

Text av Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky