Georgen ensimmäinen elokuvamusiikki: Nyrki Tapiovaaran Varastettu kuolema 1938

Varastettu kuolema sai ensi-iltansa 4. syyskuuta 1938. Erik Blombergin kuvaama ja tuottama ja Nyrki Tapiovaaran ohjaama jännityselokuva oli ensimmäinen pitkä kotimainen elokuva, johon George de Godzinsky sävelsi musiikin. Varastettu kuolema / Elonet.

På svenska

Elokuun 1938 Elokuva-aitassa oli koko sivun mainos Adams Filmin jännityselokuvasta Varastettu kuolema, jonka ensi-ilta lähestyi 4. syyskuuta. Elokuvan oli ohjannut Nyrki Tapiovaara, ja käsikirjoituksen olivat muokanneet Runar Schildtin novellin pohjalta Erik Blomberg ja Eino Mäkinen. Blomberg oli lisäksi elokuvan tuottaja ja toinen kuvaaja yhdessä Olavi Gunnarin kanssa. Pääosissa näyttelivät Tuulikki Paananen, Ilmari Mänty ja Santeri Karilo. Musiikista ja orkesterinjohdosta vastasi George de Godzinsky.

Varastettu kuolema oli Georgelle uusi aluevaltaus. Kyseessä oli ensimmäinen pitkä elokuva, johon hän sävelsi musiikin. Radiokuuntelija-lehden haastattelussa 29. kesäkuuta 1941 Godzinsky kertoi joutuneensa ensimmäisen kerran kosketuksiin äänielokuvan kanssa Erik Blombergin kautta. Blomberg oli pyytänyt häntä johtamaan musiikin johonkin filmiin. George oli johtanut ja Blomberg oli ollut niin ihastunut, että kysyi, eikö Godzinsky itse säveltäisi jotain. Niin George oli saanut kipinän elokuvamusiikin säveltämiseen.

Vuosikymmeniä myöhemmin Godzinsky kuittasi tapahtuman lyhyesti: “Elokuvamusiikin pariin jouduin aivan sattumalta. Joku oli sairastunut ja Erik Blomberg soitti minulle."

ERIK BLOMBERG SOITTAA

Erik Blomberg, joka tilasi Georgelta musiikin tekeillä olevaan uuteen elokuvaansa oli arvostettu nuorenpolven elokuvaaja. Blomberg oli aloittanut harjoittelijana Suomi-Filmissä, minkä jälkeen hän oli opiskellut Lontoon Regent Street Polytechnic -koulussa, työskennellyt lontoolaisen Madame Yevonden ja pariisilaisen Georges Saadin valokuvaamoissa sekä elokuvastudiossa Pariisissa.

Ensimmäisen kerran pääkuvaajana Blomberg oli työskennellyt 1935 Risto Orkon Suomi-Filmille ohjaamassa elokuvassa VMV6. Suomi-Filmin Regina Linnanheimon kautta Blomberg tutustui tähtinäyttelijättären miesystävään, nuoreen ohjaaja Teuvo Tulioon - joka oli entinen venäläisen koulun oppilas Theodor Deroschinsky-Tugai. Tutustumisesta seurasi, että Blomberg kuvasi Tulion kolme ensimmäistä elokuvaa Taistelu Heikkilän talosta 1936, Nuorena nukkunut 1937 ja Kiusaus 1938, joiden tuottaja oli Adams Filmi.

Tulion ja Adams Filmin yhteistyö päättyi Kiusauksen jälkeen, ja työttömäksi jäänyt Erik Blomberg ryhtyi valmistelemaan ensimmäistä kokonaan omaa elokuvaansa.

Elokuvamies Erik Blomberg oli käsikirjoittaja, tuottaja ja ohjaaja, mutta ennen kaikkea hän oli kuvaaja. Elonet.

Millaista säveltäjää käsikirjoittaja, tuottaja, ohjaaja ja kuvaaja Blomberg sitten etsi? Mikä sai hänet soittamaan juuri 24-vuotiaalle Godzinskylle? Blomberg tarvitsi säveltäjän, joka ymmärsi musiikin tyylilajin, osasi sovittaa orkesterille, kirjoittaa stemmat puhtaaksi, ja johtaa orkesteria sekuntikello kädessä.

Ei siis ollut sattumaa, että Blomberg soitti juuri Georgelle. Godzinskyllä oli kaikki tarvittavat valmiudet, minkä lisäksi hän oli nopea, ahkera ja valmis heittäytymään sävellystyöhön itseään säästämättä. George ei ollut vielä johtanut orkesteria sekuntikellon kanssa, mutta sen hän tulisi oppimaan.

George ei ollut myöskään ensimmäistä kertaa tekemisissä elävän kuvan kanssa. Mykkäfilmien aikaan hän oli opiskelijapoikana hankkinut tuloja säestämällä elokuvateattereissa. Hän oli radiosta tuttu monipuolinen muusikko, joka hallitsi niin vakavan kuin kevyenkin musiikin, säveltämisen ja sovittamisen, hän toimi pianistina ja kapellimestarina ja soitti tarvittaessa harmonikkaa. George tunsi henkilökohtaisesti kevyen musiikin suuret nimet, Viljo Vesterisen, Arvi Tikkalan ja Georg Malmsténin. Hänen schlagereitaan esitettiin ja levytettiin. Kevään 1936 Šaljapinin kiertueen jälkeen George alkoi olla tunnettu nimi suomalaisessa musiikkielämässä myös emigranttipiirien ulkopuolella.

Kuka siis oli “sairastunut”? Kenelle Erik Blomberg oli soittanut ennen kuin hän soitti Georgelle? Keitä olivat suomalaiset elokuvasäveltäjät 1930-luvun loppupuolella?

Manja ja ase (Tuulikki Paananen). Varastettu kuolema / Elonet.

SUOMI-FILMIN ATTINEN JA BERGSTRÖM

Erkki Karu oli perustanut ystäviensä kanssa Suomi-Filmin 1919 ja toiminut siitä lähtien yhtiön tuottajana ja pääohjaajana. Helmikuussa 1931 sai ensi-iltansa Karun Suomi-Filmille tuottama ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva, jossa oli ääni, Aatamin puvussa ja vähän Eevankin. Musiikin sävelsi Martti Similä. Karun kausi Suomi-Filmissä päättyi kaksi vuotta myöhemmin riitoihin ja velkoihin. Vielä samana vuonna 1933 Karu perusti T.J. Särkän kanssa uuden elokuvayhtiön, Suomen Filmiteollisuuden.

Vuonna 1933 Suomi-Filmissä aloitti uutena ohjaajana Risto Orko, jonka ensimmäinen pitkä elokuva oli tuberkuloosista kertova Ne 45 000. Musiikin teki taidemusiikin säveltäjä, nuori modernisti Uuno Klami, jonka koko perhe, isä, äiti ja pikkusisko olivat kuolleet keuhkotautiin.

Orkon seuraavat ohjaukset Suomi-Filmille olivat Siltalan pehtoori 1934 ja Minä ja ministeri 1934, joiden musiikeista vastasi saksalaissyntyinen Jooseppi Rautto. Vuonna 1936 Orko ohjasi elokuvan VMV6, jonka musiikin sävelsi syntyjään viipurinvenäläinen, Pietarin konservatoriosta valmistunut Pekka Attinen eli Pekka Akimov. Orko oli tyytyväinen Attiseen, sillä hän tilasi tältä musiikit myös seuraaviin elokuviinsa Ja alla oli tulinen järvi 1937 ja Jääkärin morsian 1938.

Vuonna 1935 Suomi-Filmin toisena ohjaajana aloitti Valentin Vaala - entinen venäläisen koulun oppilas Valentin Jakovitsh Ivanoff. Vaala oli aiemmissa elokuvissaan työskennellyt muun muassa Tapio Ilomäen kanssa. Nyt hänen ensimmäisen Suomi-Filmille ohjaamansa elokuvan Kaikki rakastavat musiikista vastasi kolmikko Pekka Akimov (taustamusiikki), Into Arpa eli Edvin Heimovalta (iskelmät) ja Harry Bergström (iskelmien sovitus). Jatkossa Vaala teki yhteistyötä vain Bergströmin kanssa. Bergström sävelsi musiikit hänen 1936 ohjaamiin Miehekkeeseen ja Vaimokkeeseen, 1937 ensi-iltansa saaneisiin Juurakon Huldaan ja Koskenlaskijan morsiamiin sekä 1938 valmistuneeseen elokuvaan Niskavuoren naiset.

Godzinskya neljä vuotta vanhemmalla Harry Bergströmillä, Ernst Lingon ja Uuno Klamin oppilaalla oli jalka tukevasti Suomi-Filmin oven välissä. Bergström teki musiikit myös Suomi-Filmin Orvo Saarikiven ohjaamiin Miehen kylkiluuhun 1937 ja Poikamiesten holhokkiin 1938.

SUOMEN FILMITEOLLISUUDEN MALMSTÉN JA SIMILÄ

Erkki Karu ohjasi uudelle yhtiölleen Suomen Filmiteollisuudelle 1933 Meidän poikamme merellä, jonka musiikista vastasi Georg Malmstén. Vielä samana vuonna syntyi Karun ja Malmsténin farssi Voi meitä! Anoppi tulee. Vuonna 1934 valmistui jatko-osa Meidän poikamme ilmassa, jonka musiikin teki taidemusiikin säveltäjä Selim Palmgren - Georgen pianonsoiton lehtori Helsingin Konservatoriossa. Vuonna 1935 valmistuivat Roinilan talossa, jonka musiikin sävelsi Toivo Palomurto ja Syntipukki, joka oli jälleen Karun ja Malmsténin yhteistyö.

Joulukuussa 1935 Erkki Karu sairastui aivokalvontulehdukseen ja kuoli vain 48-vuotiaana. Karun jälkeen Suomen Filmiteollisuuden johtoon astui Toivo Särkkä.

Särkkä ohjasi 1936 elokuvan Pohjalaisia, jonka musiikista vastasi taidemusiikin säveltäjä Sulho Ranta. Seuraavana vuonna Särkän Asessorin naishuolet -elokuvan musiikin sävelsi Olavi Karu. Tämän jälkeen Särkkä turvautui Martti Similään. Similä sävelsi musiikit Särkän ohjaamiin Kuin uni ja varjo ja Lapatossu 1937, Olenko minä tullut haaremiin, Rykmentin murheenkryyni ja Tulitikkuja lainaamassa 1938, ja Eteenpäin - elämään, Helmikuun manifesti ja Jumalan tuomio 1939.

Myös Suomen Filmiteollisuuden ohjaajat Jorma Nortimo ja Wilho Ilmari käyttivät Similää. Vaikka Martti Similä oli ollut kiinnitettynä kapellimestariksi Suomalaiseen Oopperaan vuodesta 1927, hänellä oli aikaa ja tarmoa toimia myös Suomen Filmiteollisuuden pääsäveltäjänä 1937-1942.

JÄGER-FILMIN ILOMÄKI JA ADAMS FILMIN LAMPÉN

Isojen nimien, Suomi-Filmin ja Suomen Filmiteollisuuden rinnalla 1930-luvulla Suomessa elokuvia tuottivat useat pienemmät tuotantoyhtiöt kuten Jäger-Filmi ja Adams Filmi. Jäger-Filmin omistaja ja tuottaja oli saksalaissyntyinen Kurt Jäger. Kalle Kaarna ohjasi Jäger-Filmille elokuvat Tukkijoella 1937, Elinan surma ja Ulkosaarelaiset 1938 sekä Isoviha 1939, joihin kaikkiin sävelsi musiikin Tapio Ilomäki.

Elokuvateattereita, elokuvien maahantuontia ja levittämistä varten 1912 perustettu Adams Filmi tuotti vuosina 1936-1938 kolme Teuvo Tulion elokuvaa. Niistä ensimmäiseen, Taistelu Heikkilän talosta sävelsi musiikin Leevi Madetoja Martti Similän toimiessa sovittajana. Madetojan musiikkia kehuttiin uraauurtavaksi, mutta hän ei jatkanut elokuvamusiikin parissa. Tutkija Pekka Jalkasen mukaan syynä saattoi olla muiden taidemusiikin säveltäjien painostava halveksunta elokuvamusiikin kaupallisuutta kohtaan.

Tulion toisen elokuvan, 1937 valmistuneen Nuorena nukkuneen sävelsi Kauko Ero ja kolmannen, 1938 valmistuneen Kiusauksen Toivo Lampén. Lampén teki musiikit myös Tulion kahteen seuraavaan elokuvaan Laulu tulipunaisesta kukasta 1938 ja Vihtori ja Klaara 1939.

Nyrki Tapiovaaran esikoisohjaus Juha sai ensi-iltansa 24. tammikuuta 1937. Musiikin sävelsi Helvi Leiviskä, vaikka hänen nimeään ei mainita elokuvan julisteessa. Juha / Elonet.

OHJAAJALUPAUS NYRKI TAPIOVAARA

Kun Erik Blomberg Tulion elokuvien jälkeen ryhtyi työskentelemään Varastetun kuoleman parissa, hän suunnitteli käsikirjoittavansa, tuottavansa, kuvaavansa ja myös ohjaavansa filmin itse. Tutustuminen 25-vuotiaaseen Nyrki Tapiovaaraan sai Blombergin toisiin ajatuksiin, hän päätti luovuttaa ohjaamisen Tapiovaaralle. Tämä oli ohjannut toistaiseksi vasta yhden, mutta sitäkin merkittävämmän elokuvan, Juhan.

Varastetun kuoleman kuvaukset aloitettiin maaliskuun puolivälissä 1938 niin että Tapiovaara ohjasi ja Blomberg kuvasi. Kuvaukset jatkuivat kesään.

Ohjaaja Nyrki Tapiovaara. Elonet / Fred Runeberg.

Nyrki Tapiovaaran esikoisohjaus Juha oli saanut ensi-iltansa tammikuussa 1937. Juha perustui kirjailija Juhani Ahon samannimiseen romaaniin ja elokuvan tuottajina toimivat kirjailijan pojat, Heikki Aho ja Björn Soldan ja heidän Aho & Soldan -yhtiönsä. Tätä ennen veljekset olivat tehneet lukuisia lyhytelokuvia, joista kahteen, Vauhdin merkkiin ja Traktoriin he olivat tilanneet musiikin taidemusiikin säveltäjä Helvi Leiviskältä. Myös Juhan musiikin sävelsi Leiviskä, jolle elokuva ei ollut enää täysin uusi alue.

Miksi Helvi Leiviskältä ei tilattu musiikkia myös Varastettuun kuolemaan? Mitä säveltäjän valinnasta ajatteli ohjaaja Tapiovaara? Halusiko Blomberg tuottajana mukaan säveltäjän, jolla oli näyttöä kevyen musiikin parissa? Syitä voi vain arvailla.

Suomi-Filmin suosimia säveltäjiä olivat ennen kaikkea Pekka Attinen ja Harry Bergström, Suomen Filmiteollisuudelle sävelsivät Georg Malmstén ja Martti Similä, Jäger-Filmille Tapio Ilomäki ja Tuliolle Toivo Lampén. Jos Blomberg kääntyi näiden elokuvamusiikin säveltäjänimien puoleen, niin joukossa oli kaksi Georgen ystävää - Similä ja Malmstén - joiden voi uskoa suositelleen hänelle Godzinskya.

JÄNNITYSELOKUVA VARASTETTU KUOLEMA

Varastettu kuolema pohjasi Runar Schildtin 1919 julkaisemaan novelliin Köttkvarnen, joka oli 1922 suomennettu nimellä Lihamylly. Novellin tapahtumat sijoittuvat sisällissodan aikaan ja punaisten hallitsemaan Helsinkiin, missä puolalaissyntyinen Manja salakuljettaa venäläisiltä sotilailta hankkimiaan aseita maan alla toimiville valkoisille.

Manjan (Tuulikki Paananen) ja aktivistien johtajan Robert Hedmanin (Ilmari Mänty eli Ralph Enckell) katseet kohtaavat. Varastettu kuolema / Elonet.

Erik Blombergin, Matti Kurjensaaren ja Eino Mäkisen laatimassa elokuvakäsikirjoituksessa Schildtin novellista jäi jäljelle vain alkuasetelma ja kolme päähenkilöä. Tapahtumat siirrettiin ensimmäiseen sortokauteen, vuoden 1904 Helsinkiin. Tarina kertoo nuorista aktivisteista, jotka käyvät maanalaista taistelua viranomaisten sortovaltaa vastaan ja hankkivat aseita edistääkseen Suomen irtautumista Venäjästä. Aktivistit saavat avukseen hämäräperäisen asekauppiaan Jonni Claessonin rohkean ystävättären Manjan. Elokuvassa Manja ja aktivistijohtaja Robert Hedman rakastuvat toisiinsa.

Manjaa Varastetussa kuolemassa näytteli Tuulikki Paananen, joka oli helmikuussa ensi-iltansa saaneen Risto Orkon menestyselokuvan Jääkärin morsiamen tähti. Jonni Claessonin roolissa nähtiin Santeri Karilo ja Robert Hedmanina Ilmari Mänty eli Ralph Enckell.

Robert ja Manja pakenevat aseineen. Varastettu kuolema / Elonet.

MUSIIKKI TÄYNNÄ DRAMAATTISTA JÄNNITYSTÄ JA ROMANTTISTA KUOHUA

“Elokuvamusiikin säveltäminen vaikutti de Godzinskyn muoto-ajatteluun. Johtoaihedramaturgia, jota hän käytti George Malmsténin neuvosta jo ensimmäisessä filmimusiikissaan Varastetussa kuolemassa läpäisee useimmat hänen orkesteriteoksensa", tutkija Pekka Jalkanen on kirjoittanut Georgen säveltämien elokuvamusiikkien ja hänen muun sävellystuotantonsa suhteesta.

Georgen ensimmäinen elokuvamusiikki Varastettuun kuolemaan todistaa hänen teknisestä taituruudestaan säveltäjänä. Georgen dramaattinen sävelkieli on täysin Blombergin valaisun ja kuvauksen hengen mukaista. Romanttinen tyyli ja pianon komeat vyörytykset tuovat mieleen Tšaikovskin pianokonserton.

Varastetussa kuolemassa on lähes 20 kohtausta, joita musiikki hallitsee. Musiikki ja näyttelijöiden dialogi eivät ole koskaan yhtä aikaa, vaan musiikki soi aina puhtaana ja kuva on leikattu musiikin mukaan. Kestoltaan musiikkikohtaukset ovat 2-3 minuutista 30 sekuntiin. Pisimpiä musiikkeja ovat alkutekstien alla soiva alkusoitto ennakoivine aiheineen ja Surumarssi Chopin-viittauksineen. Lisäksi musiikki soi lyhyesti erilaisissa siirtymissä ja kommentoi tapahtumia.

Georgen musiikki voimistaa tunnelmaa ja tukee kuvallista kerrontaa ja rytmiä. Esimerkiksi Surumarssi alkaa hitaana, mutta nopeutuu, kun saattoväelle tulee kiire - ruumisarkussa kuljetetaan salaisia aseita. Jännitystä luovat tremolot tuovat mieleen mykkäfilmit.

Ennen sävellystyöhön ryhtymistä Georgen on täytynyt nähdä kuvattua materiaalia - tai sitten hän on ollut paikalla kuvauksissa - sillä useat musiikit alkavat kuvassa näkyvästä äänilähteestä. Kun rakastavaiset Manja ja Robert syleillessään kaatuvat flyygelin koskettimien päälle, musiikissa kuuluu voimakas riitasointinen klusteri, josta musiikki jatkuu tauotta intohimoiseksi orkesterikuohuksi. Tai kun posetiivari soittaa kadulla italialaista venelaulua Soi iltakellot eli Santa Lucia, soitto muuttuu irvokkaaksi orkesteripauhuksi, sillä venäläinen sotilas alkaa ahdistella lastenvaunuja työntävää Manjaa. Musiikki voi myös päättyä kuvan tapahtumaan; viulujen kolme viimeistä jousenvetoa ja Robertin kolme koputusta ruumishuoneen oveen tapahtuvat yhtä aikaa.

Vaikka George entisenä mykkäelokuvien säestäjänä oli tottunut työskentelemään elävän kuvansa kanssa, äänielokuvan säveltäjänä hän oli uudessa tilanteessa. Ei ollut valkokangasta, jota katsellessa saattoi improvisoida. Nyt piti säveltämisen jälkeen johtaa suurta orkesteria äänityksessä sekuntikello kädessä. “Se opetti kapellimestarille täsmällisyyttä ja tarkkuutta", Godzinsky on muistellut vuosikymmeniä myöhemmin.

Helvi Leiviskän muistot Juhan äänittämisestä kertovat elokuvamusiikin äänitystilanteesta 1930-luvulla: “Orkesteri istuu hievahtamatta jo ennestäänkin. Ja silloin tulee käsky: Hiljaisuus - silloin alkaa nimittäin sisäänotto. Annetun merkin jälkeen se tapahtuu. Ja sitä onnetonta, jonka yskäys, rykäys, nenänniiskutus ikuisiksi ajoiksi jättää jäljen ja jää kuulumaan läpinäkyvään nauhaan, s.o. musiikkiin! Sellaista ei tietenkään tapahtunut. Kehitetyssä nauhassa näin koko sävellykseni siinä. Se oli piirtäytynyt filminauhan reunaan muutaman millimetrin uurteisiin.”

 

Robert ja Manja piiloutuvat venäläisiltä sotilailta. Varastettu kuolema / Elonet.

VARASTETTU KUOLEMA EDELLÄ AIKAANSA

Blomberg ja Tapiovaara kokeilivat Varastetussa kuolemassa erilaisia tyyli-, kuvaus-, kerronta- ja leikkaustekniikoita. Ensi-illassa 4. syyskuuta 1938 vastaanotto oli ristiriitainen, kokeilut eivät innostaneet arvostelijoita.

Poikkeuksen teki Suomen Sosialidemokraatin Aira Sinervo: "Oli suorastaan mestarityötä se, millä ohjaaja Nyrki Tapiovaara oli luonut uudelleen vanhan Helsingin pimeine ja ahtaine katuineen, huoneistoineen, ihmisineen, jotka tyypiltään olivat kuin leikatut irti vanhojen perhealbumien kellastuneista valokuvakokoelmista. Tällaisessa kaikessa on ohjaaja tehnyt niin huoliteltua laatutyötä, että elokuva nousee huomattavasti yli tavallisen kotimaisen elokuvatason. Se oli seikkailufilmi, joka ei pyrkinyt niinkään paljon heijastelemaan erästä ajankohtaa kuin korostamaan juonen kehitystä, mutta sellaisena oli se parasta mitä meillä toistaiseksi on tällä alalla luotu."

Hämäräperäinen liikemies Jonni Claesson (Santeri Karilo). Varastettu kuolema / Elonet.

Ilta-Sanomien Veikko Sirviö kiinnitti huomiota myös musiikkiin ja äänitykseen, mikä oli harvinaista: “Kamera katsoo maailmaa milloin ylhäältä, milloin alhaalta käsin, toisinaan taas vinokulmasta ja aivan tavallisesta perusasennostaankin. Näin on saatu syntymään varsin erikoinen ja vaihteleva kuvasarja, joka olisi täyden kiitoksen arvoinen, ellei valon ja varjon avulla järjestetyssä tehostuksessa olisi monin paikoin menty liiallisuuteen. Myönteisenä piirteenä panee merkille myös Matti Kurjensaaren vuorosanojen luistavuuden sekä George de Godzinskyn säveltämän musiikin riittoisuuden tapahtumien säestäjänä, minkä onnistumiseen osaltaan myötävaikuttaa Lauri Pulkkilan yleensä moitteettomasti suorittama äänitys."

Kun Varastettu kuolema maaliskuussa 1954 sai uusintaensi-iltansa, todettiin yleisesti, että elokuva oli edellä aikaansa ja että kyseessä oli yksi parhaista suomalaisista elokuvista.

Tuulikki Paananen eläytyy Manjaksi ja Erik Blomberg valaisee. Varastettu kuolema / Elonet.

GEORGESTA TULEE ELOKUVASÄVELTÄJÄ

Varastetun kuoleman jälkeen Erik Blomberg perusti oman tuotantoyhtiön Oy Eloseppo Ab:n ja tuotti lyhyessä ajassa viisi pitkää elokuvaa. Yhtä lukuunottamatta filmit olivat komedioita ja niiden tarkoituksena oli tuoda rahaa tuotantoyhtiölle. Nyrki Tapiovaara ohjasi Elosepon filmeistä kolme, Hugo Hytönen ja Helmer Adler molemmat yhden.

Blomberg oli selvästi tyytyväinen yhteistyöhön Georgen kanssa Varastetussa kuolemassa; kaikkiin viiteen Elosepon tuottamaan elokuvaan hän tilasi musiikin Godzinskylta.

Tyytyväinen George 1930-luvun lopulla. Godzinskyn perhearkisto.

Lue seuraavaksi  Levytys Kööpenhaminassa ja musiikkifarssi Kaksi Vihtoria 1938

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEORGES FÖRSTA FILMMUSIK: NYRKI TAPIOVAARAS DEN STULNA DÖDEN

Den stulna döden hade premiär den 4 september 1938. Filmen, som spelades in och producerades av Erik Blomberg och regisserades av Nyrki Tapiovaara, var den första inhemska långfilmen som George de Godzinsky komponerade musiken till. Den stulna döden / Elonet.

Suomeksi

I tidningen Elokuva-aitta från augusti 1938 fanns en helsidesannons för Adams Filmis rysare, Den stulna döden, vars premiär närmade sig den 4 september. Filmen regisserades av Nyrki Tapiovaara och manuset skrevs av Erik Blomberg och Eino Mäkinen efter en novell av Runar Schildt. Blomberg var också filmens producent och fotograf tillsammans med Olavi Gunnar. Huvudrollerna spelades av Tuulikki Paananen, Ilmari Mänty och Santeri Karilo. George de Godzinsky ansvarade för musiken och orkesterledningen.

Den stulna döden var en ny inriktning för George. Det var den första ingemska långfilmen som han komponerade musiken till. ”Jag kom in på filmmusiken av en slump. Någon hade blivit sjuk och Erik Blomberg ringde mig”, minns Godzinsky decennier senare.

ERIK BLOMBERG RINGER

Erik Blomberg, som gav George i uppdrag att skriva musiken till hans nya film under framställning, var en respekterad filmskapare av den yngre generationen. Blomberg hade börjat som praktikant på Suomi-Filmi, sedan studerat vid Regent Street Polytechnic -skolan i London, arbetat för Madame Yevondes fotoateljé i London och parisaren Georges Sadis fotoateljé samt på en filmstudio i Paris.

Blombergs första jobb som huvudfotograf var 1935 i filmen VMV6, regisserad av Risto Orko för Suomi-Filmi. Genom Regina Linnanheimo på Suomi-Filmi träffade Blomberg stjärnskådespelerskans pojkvän, den unge regissören Teuvo Tulio - den ryssfödde skolpojken, Theodor Deroschinsky-Tugai. Detta resulterade i att Blomberg filmade Tulios tre första filmer, Taistelu Heikkilän talosta 1936, Nuorena nukkunut 1937 och Kiusaus 1938, vilka producerades av Adams Filmi.

Samarbetet mellan Tulio och Adams Filmi upphörde efter Kiusaus, och Erik Blomberg som hade blivit uppsagd, inledde arbetet med sin första långfilm helt på egen hand.

Filmskaparen Erik Blomberg var manusförfattare, producent och regissör, men framför allt filmfotograf. Elonet.

Så vilken typ av kompositör letade manusförfattaren, producenten, regissören och filmfotografen Blomberg efter? Vad fick honom att välja ringa till den 24-årige Godzinsky? Blomberg behövde en kompositör som förstod sig på musikens genre, kunde arrangera för orkester, skriva ut stämmorna och leda orkestern med stoppur i handen.

Så det var ingen slump att Blomberg valde ringa just till George. Godzinsky hade inte bara alla nödvändiga färdigheter, han var också snabb, hårt arbetande och redo att kasta sig in i kompositionsarbetet utan att skona sig själv. George hade ännu inte dirigerat en orkester med stoppur i handen, men det skulle han lära sig.

Det var inte heller första gången George kom i kontakt med levande bilder. Under stumfilmstiden hade han som studerande försörjt sig genom att ackompanjera på biografer. Han var en mångsidig musiker, bekant från radion, som behärskade både seriös och lätt musik, komponerade och arrangerade, agerade pianist och dirigent och spelade dragspel när det behövdes. George kände personligen den lätta musikens stora namn, Viljo Vesterinen, Arvi Tikkala och Georg Malmstén. Hans schlagers framfördes och spelades in på skiva. Efter en turné med Shaljapin våren 1936 började George bli ett välkänt namn i det finska musiklivet, även utanför emigrantkretsarna.

Vem var då den ”insjuknade"? Vem hade Erik Blomberg ringt innan han ringde till George? Vilka var de finska filmkompositörerna i slutet av 1930-talet?

Manja och vapnet (Tuulikki Paananen). Den stulna döden  / Elonet.

SUOMI-FILMIS ATTINEN OCH BERGSTRÖM

Erkki Karu hade grundat Suomi-Filmi tillsammans med sina vänner 1919 och hade sedan dess varit bolagets producent och huvudregissör. I februari 1931 premiärvisades den första finska dramafilmen som Karu producerat för Suomi-Filmi, med ljud, Aatamin puvussa ja vähän Eevankin. Musiken komponerades av Martti Similä. Karus period på Suomi-Filmi avslutades två år senare på grund av tvister och skulder. Samma år, 1933, grundade Karu med T.J. Särkkä  ett nytt filmbolag, Suomen Filmiteollisuus.

År 1933 började Risto Orko som ny regissör på Suomi-Filmi, och hans första långfilm var Ne 45 000 och handlade om tuberkulos. Musiken komponerades av Uuno Klami, en ung modernistisk kompositör av konstmusik, vars hela familj, far, mor och yngre syster, hade dött i denna lungsjukdom.

Orkos nästa regisseringar för Suomi-Filmi var Siltalan Pehtoori 1934 och Minä ja ministeri 1934, med musik av den tyskfödde Jooseppi Rautto. År 1936 regisserade Orko filmen VMV6, vars musik komponerades av Pekka Attinen, alltså ryskfödde Pekka Akimov från Viborg som hade utexaminerats från S:t Petersburgs konservatorium. Orko var nöjd med Attinen, eftersom han också gav honom i uppdrag att skriva musiken till sina nästa filmer Ja alla oli tulinen järvi 1937 och Jääkärin morsian 1938.

År 1935 blev Valentin Vaala - tidigare den ryska skolans elev Valentin Yakovitch Ivanoff - Suomi-Filmis andra regissör. Vaala hade arbetat med bland andra Tapio Ilomäki i hans tidigare filmer. Musiken till hans första film för Suomi-Filmi, Kaikki rakastavat, komponerades av trion Pekka Akimov (bakgrundsmusik), Into Arpa dvs. Edvin Heimovalta (schlagers) och Harry Bergström (arrangemang av schlagers). I fortsättningen samarbetade Vaala endast med Bergström. Bergström komponerade musiken till hans filmer Mieheke och Vaimoke, som han regisserade 1936, Juurakon Hulda och Koskenlaskijan morsian, som hade premiär 1937, samt till filmen Niskavuoren Naiset 1938.

Som fyra år äldre än Godzinsky hade Harry Bergström, elev till Ernst Linko och Uuno Klami, sin fot stadigt mellan dörren hos Suomi-Filmi. Bergström gjorde också filmmusiken till Suomi-Filmis filmer Miehen kylkiluu, regisserad av Orvo Saarikivi 1937, och Poikamiesten holhokki 1938.

MALMSTÉN OCH SIMILÄ INOM SUOMEN FILMITEOLLISUUS

Erkki Karu regisserade 1933 Meidän poikamme merellä, med musik av Georg Malmstén, för sitt nya bolag Suomen Filmiteollisuus. Samma år gjorde Karu och Malmstén farsen Voi meitä! Anoppi tulee. År 1934 gjordes en uppföljaren Meidän poikamme ilmassa med musik av konstmusikkompositören Selim Palmgren - Georges pianolärare vid Helsingfors konservatorium. 1935 färdigställdes Roinilan talossa, med musik komponerad av Toivo Palomurto, och Syntipukki, även den ett samarbete mellan Karu och Malmstén.

I december 1935 insjuknade Erkki Karu i hjärnhinneinflammation och avled vid 48 års ålder. Efter Karu tog Toivo Särkkä över Suomen Filmiteollisuus ledning.

Särkkä regisserade 1936 filmen Pohjalaisia, med musik av konstmusikkompositören Sulho Ranta. Året därpå komponerade Olavi Karu musiken till Särkkäs Asessorin naishuolet. Särkkä vände sig sedan till Martti Similä. Similä komponerade musiken till Särkkäs filmer Kuin uni ja varjo och Lapatossu 1937, Olenko minä tullut haaremiin, Rykmentin murheenkryyni ja Tulitikkuja lainaamassa 1938, Eteenpäin - elämään, Helmikuun manifesti och Jumalan tuomio 1939.

Similä användes också av den finska filmindustrins regissörer Jorma Nortimo och Wilho Ilmari. Martti Similä hade varit anställd som dirigent vid Finska Operan sedan 1927, men han hade också tid och ork att fungera som chefskompositör för Finlands filmindustri 1937-1942.

JÄGER-FILMIS ILOMÄKI OCH ADAMS-FILMIS LAMPÉN

Vid sidan av de stora namnen Suomi Filmi och Suomen Filmiteollisuus producerade flera mindre produktionsbolag filmer i Finland på 1930-talet, såsom Jäger-Filmi och Adams Filmi. Jäger-Filmis ägare och producent var den tyskfödde Kurt Jäger. Kalle Kaarna regisserade för Jäger-Filmi filmerna Tukkijoella 1937, Elinan surma och Ulkosaarelaiset 1938 samt Isoviha 1939, alla med musik av Tapio Ilomäki.

Adams Filmi, som grundades 1912 för biografernas filmimport och distribution, producerade tre filmer av Teuvo Tulio mellan 1936 och 1938. Musiken till den första av dessa, Taistelu Heikkilän talosta, komponerades av Leevi Madetoja och arrangerades av Martti Similä. Madetojas musik hyllades som banbrytande, men han fortsatte inte med filmmusik. Enligt forskaren Pekka Jalkanen kan orsaken ha varit andra konstmusikkompositörers förtryckande förakt för filmmusikens kommersialism.

Tulios andra film, Nuorena nukkunut som blev färdig 1937, tonsattes av Kauko Ero och den tredje, Kiusaus (1938), av Toivo Lampén. Lampén gjorde också musiken till Tulios två följande filmer, Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) och Vihtori and Klaara (1939).

Nyrki Tapiovaaras debutfilm Juha hade premiär den 24 januari 1937. Musiken komponerades av Helvi Leiviskä, även om hennes namn inte nämns på filmens affisch. Juha / Elonet.

REGISSÖRLÖFTET NYRKI TAPIOVAARA

När Erik Blomberg började arbeta med Den stulna döden efter Tulio-filmerna planerade han att själv skriva, producera, spela in och regissera filmen. Efter att ha träffat 25-åriga Nyrki Tapiovaara ångrade sig Blomberg och bestämde sig för att lämna över regin till Tapiovaara. Den sistnämnde hade hittills bara regisserat en film, men en desto viktigare sådan, Juha.

Inspelningen av Den stulna döden inleddes i mitten av mars 1938, med Tapiovaara som regissör och Blomberg som fotograf. Inspelningen fortsatte in på sommaren.

Regissör Nyrki Tapiovaara. Elonet / Fred Runeberg.

Nyrki Tapiovaaras debutfilm Juha hade haft premiär i januari 1937. Juha var baserad på författaren Juhani Ahos roman med samma namn och filmen producerades av författarens söner Heikki Aho och Björn Soldan och deras bolag Aho & Soldan. Bröderna hade tidigare gjort flera kortfilmer, och till två av dem, Vauhdin merkki och Traktori, hade de beställt musik av konstmusikkompositören Helvi Leiviskä. Även Juhas musik komponerades av Leiviskä, för vilken filmen inte längre var ett helt nytt område.

Varför fick Helvi Leiviskä inte uppdraget att komponera musiken till Den stulna döden? Vad ansåg regissören Tapiovaara om valet av kompositör? Ville Blomberg som producent ha en kompositör med erfarenhet av underhållningsmusik? Om orsakerna kan man bara spekulera.

Suomi-Filmis favoriserade kompositörer var framför allt Pekka Attinen och Harry Bergström, för Suomen Filmiteollisuus komponerade Georg Malmstén och Martti Similä, för Jäger-Filmi Tapio Ilomäki och för Tulio Toivo Lampén. Om Blomberg vände sig till dessa filmmusikkompositörer, fanns det bland dem två av Georges vänner - Similä och Malmstén - som kan tillskrivas äran av att ha rekommenderat Godzinsky till honom.

RYSARFILMEN DEN STULNA DÖDEN

Den stulda döden bygger på Runar Schildts novell Köttkvarnen, som publicerades 1919 och översattes till Lihamylly 1922. Romanen utspelar sig under inbördeskriget i det röda Helsingfors, där den polskfödde kvinnan, Manja, smugglar vapen som hon har förvärvat från ryska soldater till de under jorden fungerande vita.

Manja (Tuulikki Paananen) och aktivistledaren Robert Hedman (Ilmari Mänty aka Ralph Enckell) möts. Den stulna döden  / Elonet.

I filmmanuset av Erik Blomberg, Matti Kurjensaari och Eino Mäkinen finns endast den ursprungliga miljön och tre huvudpersoner kvar från Schildts novell. Händelserna utspelar sig i Helsingfors 1904, under den första perioden av förtrycket. Berättelsen handlar om unga aktivister som för en underjordisk kamp mot de förtryckande myndigheterna och de skaffar vapen för att främja Finlands frigörelse från Ryssland. Aktivisterna får hjälp av Manja, den modiga väninnan till den ljusskygga vapenhandlaren Jonni Claesson. I filmen blir Manja och aktivistledaren Robert Hedman förälskade i varandra.

Manja spelades i Den stulna döden av Tuulikki Paananen, stjärnan i Risto Orkos succéfilm Jääkärin morsian som hade haft premiär i februari. Santeri Karilo sågs i rollen som Jonni Claesson och Ilmari Mänty alias Ralph Enckell som Robert Hedman.

Robert och Manja flyr med sina vapen. Den stulna döden / Elonet.

MUSIKEN FYLLD AV DRAMATISK SPÄNNING OCH ROMANTISK TURBULENS

"Komponerandet av filmmusik påverkade de Godzinskys formtänkande. Den ledmotivdramaturgi som han på George Malmsténs inrådan använde i sin första filmmusik, i Den stulna döden, genomströmmar de flesta av hans orkesterverk", skriver forskaren Pekka Jalkanen om förhållandet mellan den filmmusik som George komponerade och hans övriga musikproduktion.

Georges första filmmusik till Den stulna döden vittnar om hans tekniska skicklighet som kompositör. Georges dramatiska musikspråk är helt i samma anda som Blombergs ljussättning och filmografi. Den romantiska stilen och de ståtliga pianorullningarna påminner om Tjajkovskijs Pianokonsert.

Den stulna döden har nästan 20 scener där musiken dominerar. Musiken och skådespelarnas dialog är aldrig samtidiga, utan musiken spelar alltid som ren musik och bilden har klippts till musiken. Musikscenerna varar från 2-3 minuter till 30 sekunder. De längsta musikstyckena är ouvertyren, med sina förebådande teman, och begravningsmarschen, med sina Chopin-referenser. Dessutom spelar musiken korta stunder vid olika övergångar och kommenterar händelser.

Georges musik förstärker stämningen och stöder den visuella berättelsen och rytmen. Begravningsmarschen börjar t.ex. långsamt, men accelererar när eskorten får bråttom - i kistan transporteras hemliga vapen. Tremolona, som skapar spänning, påminner om stumfilmerna.

Innan George började komponera måste han ha sett filmklippen - eller varit närvarande under filminspelningarna - eftersom många av partituren inleds med en ljudkälla som syns i bilden. När de älskande Manja och Robert i sin omfamning faller på tangenterna på en flygel ackompanjerar musiken med ett kraftfullt rytmiskt kluster, varifrån musiken oavbrutet fortsätter till en passionerad orkesterturbulens. Eller när en posetivare spelar den italienska båtsången Soi Iltakellot, alltså Santa Lucia, förvandlas musiken till ett groteskt orkesterupplopp, då en rysk soldat börjar trakassera Manja, som skjutsar en barnvagn. Musiken kan också sluta med händelsen i bilden; violinernas tre sista stråkdrag och Roberts tre knackningar på dörren till bårhuset inträffar samtidigt.

Som tidigare stumfilmsackompanjatör var George visserligen van att arbeta med sin levande bild, men som ljudfilmskompositör befann han sig i en ny situation. Det fanns ingen bildskärm att se på och improvisera. Nu måste han, efter att ha komponerat, leda en stor orkester i en inspelning med ett stoppur i handen. ”Det lärde dirigenten precision och noggrannhet”, minns Godzinsky flera decennier senare.

Helvi Leiviskäs minnen från inspelningen av Juha beskriver inspelningen av filmmusik på 1930-talet: "Orkestern är redan stillasittande. Sedan kommer kommandot: Tystnad - det är då inspelningen börjar. Efter det givna tecknet händer det. Och den olycklige, vars hostande, grymtande, sniffande näsa för alltid lämnar ett spår och förblir att höras på det transparenta bandet, med andra ord i musiken! Naturligtvis hände inte sådant. På den framkallade filmen såg jag hela min komposition. Den var inritad på filmens kant i några millimeter breda spår."

 

Robert och Manja gömmer sig undan ryska soldater. Den stulna döden / Elonet.

DEN STULNA DÖDEN VAR FÖRE SIN TID

I Den stulna döden experimenterade Blomberg och Tapiovaara med olika tekniker för stil, film, berättande och klippning. Vid premiären den 4 september 1938 var mottagandet blandat och experimenten inspirerade inte kritikerna.

Undantaget var Aira Sinervo från den Suomen Sosialidemokraatti: ”Det sätt på vilket regissören Nyrki Tapiovaara har återskapat det gamla Helsingfors med sina mörka och trånga gator, lägenheter och människor, som ser ut som om de vore utklippta ur gulnade fotosamlingar från gamla familjealbum, är ett mästerverk. I allt detta har regissören gjort ett så minutiöst kvalitetsarbete att filmen höjer sig långt över den vanliga inhemska filmstandarden. Det var en äventyrsfilm som inte så mycket försökte spegla en tidsperiod som att betona utvecklingen av handlingen, men som sådan var den det bästa som hittills har skapats hos oss inom detta område."

Jonni Claesson (Santeri Karilo), den ljusskygga affärsmannen. Den stulna döden / Elonet.

Veikko Sirviö från Ilta-Sanomat uppmärksammade också musiken och ljudinspelningen, vilket var sällsynt: ”Kameran tittar på världen ibland ovanifrån, ibland underifrån, ibland från en sned vinkel och ibland från sin vanliga grundposition. Resultatet är en mycket ovanlig och varierad bildserie, som skulle vara värd allt beröm om det inte vore för den överdrivna användningen av ljus och skugga på många ställen. På den positiva sidan noterar man också Matti Kurjensaaris smidiga repliker och att den musik som George de Godzinsky komponerat är fullgod för att ackompanjera händelserna, vilket underlättas ytterligare av Lauri Pulkkilas i allmänhet oklanderliga inspelning."

När Den stulna döden gavs ut på nytt i mars 1954 var det en allmän uppfattning att filmen var före sin tid och att den var en av de bästa finska filmerna.

Tuulikki Paananen spelar Manja och Erik Blombergs belyser. Den stulna döden / Elonet.

GEORGE BLIR FILMKOMPOSITÖR

Efter Den stulna döden startade Erik Blomberg sitt eget produktionsbolag, Oy Eloseppo Ab, och producerade på kort tid fem långfilmer. Alla utom en av filmerna var komedier och var avsedda att tjäna pengar till produktionsbolaget. Nyrki Tapiovaara regisserade tre av Eloseppos filmer, Hugo Hytönen och Helmer Adler en var.

Blomberg var uppenbarligen nöjd med sitt samarbete med George i Den stulna döden; han beställde musiken av Godzinsky till alla fem filmer som producerades av Eloseppo.

En nöjd George i slutet av 1930-talet. Familjen Godzinskys arkiv.

Läs som nästa: Levytys Kööpenhaminassa ja musiikkifarssi Kaksi Vihtoria 1938

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky