Helmikuun lopusta maaliskuun alkuun 1936: Japanista takaisin Shanghaihin ja sieltä edelleen Mantšuriaan

Katu Shanghaissa. Kuvaaja George de Godzinsky.

På svenska

Kaukoidän kiertueen ensimmäisen osuuden kymmenen konserttia Japanissa on pidetty. Fjodor Šaljapin seurueineen palaa Japanista takaisin Shanghaihin ja jatkaa sieltä edelleen kiertueelle Mantšuriaan ja Kiinaan. Edessä ovat seuraavat 10 konserttia. 

George kirjoittaa nyt kaksi kirjettä kotiin, ensimmäisen laivamatkalta Osakasta Shanghaihin ja toisen laivamatkalta Shanghaista Mantšuriaan.

Hän kirjoittaa yhdellä Godzinskyjen kotikielistä, ranskaksi. Joitakin sanoja ja lyhyitä lauseita hän on kirjoittanut venäjäksi. Kyrilliset osuudet näkyvät käännöksessä kursiivilla.

22.02.1936 Nagasaki Maru -laivalla

Rakkaat isä, Dida ja Loucia!

Olen nyt Punaisenmeren aalloilla matkalla Shanghaihin, jonne saavumme kello 4 iltapäivällä. Lähtömme Japanista oli aika haikea. Kiinnyimme kuitenkin loppujen lopuksi Japaniin sen jälkeen, kun olimme olleet siellä yli kuukauden. Lähdimme matkaan loistavassa auringonpaisteessa, mutta tänään sataa kaatamalla ja meri on sumun ja keltaisten aaltojen peittämä.

Matkamme on nyt jo melkein puolessa välissä, ja meillä on ollut 10 konserttia. Lähdin Helsingforsista kaksi kuukautta ja kaksi viikkoa sitten, ja onpa aika mennyt nopeasti! Meillä on vielä 10 konserttia eri maissa: Kiinassa, Mantšuriassa ja Filippiineillä. Me näemme toisemme kolmen kuukauden kuluttua. Toivon, että pääsen palaamaan H-kiin toukokuussa kaikkein lyhintä mahdollista tietä eli siis samaa reittiä, jota käytin menomatkallani.

Pariisi–Berliini–Riika–Rääveli–Hfors tai Pariisi–Stuttgart–Wroclaw–Varsova–Rääveli– Hfors

Voin matkustaa H-kiin 48 tunnissa. Voitte vain kuvitella, miten onnellinen olen, kun istun kotiin menevässä junassa. Mutta ei pidä kuitenkaan pilata hyvää mielialaa ajattelemalla asioita, jotka tapahtuvat vielä kaukaisessa tulevaisuudessa. Kun niiden aika koittaa, niin se tulee tarpeeksi pian.

Mitä teille kuuluu siellä kotona? Oletteko voineet hyvin? Mitä uutta Helsingforsissa tapahtuu? Kertokaa minulle kaikesta kirjeissänne. Entä mitä kuuluu musiikki- ja konserttielämään, baletille ja kaikille taiteilijaystävillemme?

Meidän elämämme täällä on ollut viime päivinä aika yksitoikkoista: laukut piti pakata ja matkaan valmistautua. Shanghaista matkustamme toisella laivalla Daireniin [nyk. Dalian] ja sieltä kahden päivän ajan rautateitse Harbiniin. Siellä tapaan herra Koslowskyn veljen ja kirjoitan teille ja heille myös, jos vain löydän tuon veljen. On myös ihanaa jättää taakseen kaikki nämä Aasian maat. Olemme jo kyllästyneet näkemään koko ajan keltaisia naamoja.

Minulla oli valitettavasti vähän nuhaa viime viikolla, mutta se on jo menossa ohi. Šaljapinin perhe voi kaiken kaikkiaan hyvin, samoin Kašuk. Kaikki lähettävät teille terveisiä ja toivottavat kaikkea hyvää.

Minulla ei ole enää mitään kirjoitettavaa. Päänuppini toimii huonosti tänään, ja on parempi, että lopetan.

Näkemiin, omat rakkaani
Parhain terveisin, uskollinen poikanne

Georges

P.S. Antakaa minulta suukkoja Mishalle. Miten se voi?

Terveisiä Marquiseille ja sukulaisille

Kuuluisa bassolaulaja tytär kainalossaan jossain päin kiertuetta. Kuvaaja: George de Godzinsky.

 

Valokuvat piti käydä kehittämässä paikallisissa valokuvaliikkeissä. Tässä ollaan jossain kaupungissa valokuvausliikkeen edessä. Vasemmalta Šaljapinin palvelija Michel, impressaari Kašuk ja Dasia Šaljapin. Kuvaaja: George de Godzinsky.

02.03.1936 Tsingtao Maru -laivalla matkalla Shanghaista Daireniin (Mantšuria)

Rakkaat isä, Dida ja Loucia!

Käytän tätä ainutlaatuista ja suotuisaa tilaisuutta hyväkseni ja lähetän teille pitkän kirjeen, jossa kerron yksityiskohtaisesti kaikesta mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun lähdimme Japanista. Aivan sattumalta lähdimme juuri oikeaan aikaan.

Seuraavana päivänä Kobesta lähtömme jälkeen eli 21. helmikuuta saimme nimittäin laivalle saapuneen sähkeen välityksellä tietää, että Koben ja Osakan aluetta oli ravistellut melko voimakas maanjäristys, joka oli vaatinut 40 kuolonuhria.

Samoihin aikoihin me saavuimme Nagasakiin, pieneen Kyushun saarella sijaitsevaan satamaan, jossa Shanghaihin menevällä laivalla oli viiden tunnin pysähdys. Meiltä pääsi helpotuksen ja ilon huokaus sen vuoksi, että olimme välttyneet tuolta katastrofilta. Sää oli loistava eli taivas pilvetön ja aurinko säteili kirkkaassa ilmanalassa.

Menin Dasian ja Michelin kanssa kävelylle kaupunkiin katsomaan, mitä nähtävää siellä olisi. Nagasaki on eräs Japanin viehättävimmistä paikoista. Kaupunki sijaitsee vuorella ja vuoren juurella ja on hyvin pittoreski. Valitettavasti kamerani oli tuolloin vähän rikki enkä voinut ottaa kuvia ennen Shanghaita, jossa se korjattiin. Mutta ostin postikortteja.

Shintolaiset temppelit olivat todella kauniita. Shintolaisuus on erityisesti tämän alueen uskonto. Kävimme katsomassa kahta temppeliä, ja otimme ennustuslappuset lohikäärmeen драгон [lohikäärme] kidasta. Minä otin lappusen myös Loucialle, mutta japanilaiset henget eivät näyttäneet olevan kovin anteliaita. Loucian ennustus oli varsin surkea: ei hyvää onnea, ei menestystä rakkaudessa jne. Mutta minun ennustukseni oli sangen hauska, mainio, kaikki mitä toivon toteutuu tulevaisuudessa.

Tämän jälkeen palasimme kelluvaan kotiimme, ja matka jatkui Shanghaita kohti. Sinne saavuimme kaatosateessa 22. päivänä iltapäivällä kello 3. Seurueeseemme kuuluivat F. I., M. V., Dasia, Kašuk, Strok, Michel ja minä. Siirryimme hotelli Cathayhin (erittäin tiukkojen) tullimuodollisuuksien jälkeen. Cathay on Shanghain kaunein ja nykyaikaisin hotelli. Sain upean huoneen, jossa on kylpyamme ja iso vaatekaappi monine vaatepuineen ja koukkuineen, joihin voi asettaa vaatteensa. Kun olimme järjestelleet tavaramme, kävimme Maria Valentinovnan ja erään shanghailaisen rouva Šušlinan kanssa muutamissa tavarataloissa valitsemassa kankaita F. Iv:lle teetettäviä paitoja varten. Matkamme aikana  F. Iv. on teettänyt itselleen valtavan määrän paitoja, kimonoja, halaatteja jne. Nimenomaisesti niitä varten meillä on kaksi suurta matka-arkkua. Illalla herra Zaharov (pianisti) sekä herra ja rouva Šušhlin (laulaja) olivat kutsuneet minut syömään blinejä (!) venäläiseen ravintolaan nimeltään Renaissance.

Ehkä kuvassa saavutaan johonkin kiertueen satamista, tai sieltä lähdetään. Ehkä laivan kannella on suuren bassolaulajan ihailijoita. Tytär Dasia ja Šaljapin ovat keskellä. Etualalla seisoo tunnistamaton japanilaisnainen kimonossaan. Kuva: George de Godzinsky.

Ajoimme taksilla Shanghain Ranskan konsession suuntaan. Ihastuin Shanghaihin heti kun saavuimme sinne. Illalla kaupunki näyttää satumaiselta tuhansine valoineen. Tuo venäläinen Renaissance-ravintola on aivan ainutlaatuinen. Sen lisäksi, että se on ravintola, jonka keittiö on gastronomiastaan kuuluisa (todellakin), siellä on myös useita saleja, joissa kokoontuvat Shanghain venäläiset taiteilijat: runoilijat, muusikot, kuva- ja sanataiteilijat. Siellä tanssitaan, soitetaan, lauletaan, lausutaan, juodaan ja juhlitaan. Mutta tuona kyseisenä iltana ei siellä tapahtunut mitään erityistä. Söimme blinejä, joissa oli pikkukalaa, ja punaista kaviaaria (isorakeista), jota en ollut saanut ikinä aikaisemmin. (Tuollainen kaviaari on täällä erittäin edullista: puoli kiloa maksaa 28 Suomen markkaa. (lohikaviaaria)

"Borssikeiton" ja "syrnikien" (smetanan) jälkeen ---  [lause katkeaa kesken]

Kahden kuukauden ei-niin-hyvien ruokien (laivat, hotellit) jälkeen nautin kaikesta valtavan paljon. Erinomaisen illallisen jälkeen menimme venäläiseen teatteriin katsomaan "Tšehovin" (klassisen) näytelmän "3 sisarta". Näyttelijät suoriutuivat rooleistaan valtavan hyvin (todella ensiluokkaisesti) eivätkä meikäläiset amatöörit Suomessa ole silmissäni enää minkään arvoisia sen jälkeen, mitä näin täällä. Seuraavana päivänä minut oli kutsuttu Šušlinien luo.

Isäntä on laulunopettaja Shanghain konservatoriossa, ja hänellä on upea baritoniääni. Hän esiintyi Venäjällä Mariinski-teatterissa Fed. Iv:in kanssa (pienissä rooleissa).

Kävin myös Herra Zaharovin ja Dasian kanssa, mutta filmi oli idioottimainen.

Meillä oli ensimmäinen konserttimme Shanghaissa 25. päivänä illalla kello 9.15. Soitin päivällä, ja meillä oli pieni harjoitus Fed. Iv:in [epäselvä sana] kanssa. Lähdimme teatterille kello 8.45.

Tunsin oloni erinomaiseksi, ja tämä olikin ensimmäinen konsertti, joka ei hermostuttanut minua juuri lainkaan. [kirje katkeaa --]

Enkä todellakaan ole ikinä soittanut niin hyvin kuin noissa kahdessa konsertissamme Shanghaissa. Piano oli aivan upea Steinway, ja siinä oli ihana ääni. Hassua kyllä, eniten suosiota saivat omat sävellykseni ja transkriptioni. Espanjalainen tanssi tai Espanjalainen karnevaali à la Albeniz sai eniten suosionosoituksia ensimmäisessä konsertissa ja seuraavassa soitin "An der schönen blauen Donaun" -parafraasin. Minä olin kuten sanotaan iskussa enkä tosiaan tiedä miten, mutta se meni valtavan hyvin. Eri variaatiot, modulaatiot ja koko kappale kaikkinensa tekivät suuren vaikutuksen ei vain yleisöön vaan myös herra Zaharoviin, herra Aksakoviin sekä lukuisiin Shanghain taiteilijoihin, muusikoihin ja kriitikoihin. He sanoivat minulle, että minun pitäisi julkaista kyseinen valssi tuossa sovituksessa, mutta missä? Sovituksia on jo niin paljon: Grünfeld, Godowsky. Minulle vakuutettiin, että se mitä olin soittanut oli helposti lähestyttävää ja vaikuttavaa. Minun piti soittaa vielä yksi ylimääräinen.

Noissa molemmissa konserteissa Fed. Iv:in ääni soi mielettömän upeasti: hän lauloi kuin jumala, ja suosio oli valtaisaa. Arvosteluista saatte lukea, mitä kulissien takana ja itse konsertissa tapahtui.

Myös Fed. Iv:in säestäminen sujui oikein hyvin kummassakin konsertissa. Olin musiikillisesti mainiossa kunnossa, mikä tarkoittaa sitä, että hermoni olivat täydessä valppaustilassa vaikeaa suoritustani varten. Niinpä saatoin käyttää koko ilmaisuvoimaani, herkeämätöntä tarkkaavaisuutta sekä kaikkea vaistoani.

Ainoastaan jälkimmäisessä konsertissa F. I. lauloi Korešenkon Syksyinen melodia -laulussa yllättäen pitkän fermaatin ihan uudessa kohdassa, mikä sotki minua niin paljon, että soitin akordin liian aikaisin ja sain jälkikäteen asiasta "piru sinut periköön" moitteita. Käsitätte varmaan nyt, kuinka kamalan vaikeaa on säestää tuollaista taiteilijaa. Hermojen on oltava täysin kurissa, sillä hän laulaa välillä yhdellä tavalla ja välillä toisella tavalla, ja silti aina upeasti!

Myös kuulijat olivat tyytyväisiä ja jopa kuulemma haltioissaan säestyksestäni. Pyysin Zaharovia, joka itse on erittäin taitava säestäjä, kertomaan minulle rehellisesti, mitä ajattelee musiikillisista taidoistani. Hän sanoi ilman mustasukkaisuuden häivääkään: "George, te olette yksi niistä harvoista, joille on annettu säestämisen lahja, jota ei ole annettu kenelle tahansa." Hän neuvoi minua erikoistumaan tähän musiikin alaan, jolloin voisin toimia lukuisten nimekkäiden taiteilijoiden säestäjänä. Zaharov myös vakuutti, että monet taiteilijat etsivät minun kaltaistani säestäjää (moista en usko lainkaan) ja ottaisivat minut mielellään. Hän suositti, että kun pääsemme Amerikkaan, menisin tapaamaan Kreisleria ja muita sikäläisiä musiikkitaiteilijoita, jotka voisivat lanseerata minut.

Mutta kerroin hänelle, että haluan työskennellä teatterissa tullakseni kapellimestariksi. Sain kehuja myös Aksakovilta, joka on teoreetikko ja säveltäjä, konservatorion opettaja ja myös pianisti. Mutta ei tuollaisilla kohteliaisuuksilla ja arvioilla ole väliä, kunhan vain Fed. Iv. on tyytyväinen. [kirje katkeaa --] 

--- (jonka te tunnette, Cecilia Hansenin), erittäin miellyttävä mies ja todellinen muusikko.

Vietimme yhdessä mukavan iltapäivän, jonka aikana puhuimme paljon musiikista. Hra Šušlin lauloi, soitin heille omia sävellyksiäni ja myös Hra Zaharov soitti meille. Illalla palasin hotelliin ja nukahdin kello 10:ltä.

Seuraavana päivänä soitin pianoa kello 10:stä aamulla iltapäivään klo 3:een. Soitin kaikki Czernyn etydit ja myös monta Chopinin etydiä. Sen jälkeen ohjelmistooni kuuluvat kappaleet. Soittotekniikkani on nyt erittäin hyvä, sillä jos vain mahdollista harjoittelen neljä tuntia joka päivä paitsi matkapäivinä.

Illalla olimme elokuvissa.

[puuttuu sivu/sivuja]

Fjodor Šaljapin ja vasemmalla Kaukoidän impressaari Avsej Strok. Paikka on tunnistamaton. Kuva: George de Godzinsky.

--- se ei kiinnosta minua niin paljoa. Ja uskoisin, että hän on sitä, sillä illalla toisen konsertin jälkeen hän sanoi minulle: "Tänään Georg oli hyvä".

Hän sanoi, että minulle pitää antaa jokin lahja. Tämä tarkoittaa, että minulle on teetettävä hyvä frakki ja puku, kun olemme palanneet Pariisiin. Maria Valentinovna oli myös samaa mieltä ja sanoi, että ehdottomasti näin on toimittava.

F. I. ja Kyrill M. V. ovat yleisesti ottaen erittäin ystävällisiä minua kohtaan koko ajan. Itse puolestani yritän tehdä kaikkeni ollakseni miellyttävä ja palvelualtis.

Lähdimme Shanghaista kolme päivää myöhemmin, koska konsertit Harbinissa ovat vasta 9. ja 12. maaliskuuta.

Vielä muutama sana siitä salista, jossa Shanghain-konsertit pidettiin. Se oli elokuvateatterin sali, johon mahtuu 2 500 henkeä. Mutta akustiikka ei ollut hyvä vaan siellä kaikui liikaa.

Perjantai-iltana meidän oli kutsuttu "Lyceum"-teatteriin katsomaan venäläisen operettiseurueen esittämää Valentinovin vanhaa kappaletta "Tulen papittaret".

Ajatelkaa nyt, Shanghaissa on pysyvästi venäläinen operettiseurue, joka esiintyy kaksi kertaa viikossa. Teatterin katsomo oli täynnä venäläisiä ja muita ulkomaalaisia, kaikkia sikin sokin.

Itse esitys oli oikein hyvä. Primadonnalla oli erittäin kaunis ääni ja tenorilla myös. Orkesteri ja sen johtaja keskinkertainen (liian kovaa), mutta lavastus ja baletti olivat erinomaiset. Nuori 24-vuotias Hra Karpov on lyyrinen tenori (ei millään tavoin Heinrichsenin tapainen), jolla on upea sointiväri ja lämmin, sielun sopukoihin yltävä eläytymiskyky. Teknisessä mielessä äänentuotannoltaan tuo laulaja ei tietenkään ole vielä valmis, mutta hän voi tehdä hienon uran oopperarooleissa (Lenski, La Bohème jne). Olin innoissani esityksestä ja esiintyjien taidoista. Minut kutsuttiin näyttämön taakse, ja onnittelin heitä täydestä sydämestäni.

Esityksen jälkeen ystäväni Šušlin, Hra Zaharov ja Gerun pariskunta veivät minut katsomaan Shanghain suurinta tanssiravintolaa, joka on nimeltään Paramount. Tämän paikan sanotaan olevan kaupungin paras ja kallein, ja on tunnettu myös siitä, että se on kaikkein eniten "fashionable".

Lopetan nyt tähän tältä päivältä ja jatkan huomenna Dairenissa.

Yksi asia vielä: Lähdimme Kašukin kanssa Shanghaista Mantšuriaan edeltä käsin sunnuntaina 1. päivä. F.I. ja muu seurueemme lähtevät vasta keskiviikkona 4. päivä, sillä ensimmäinen konserttimme Harbinissa on vasta 9. maaliskuuta.

Voimme siis valmistella etukäteen heidän tuloaan ja pääsemme tarkistamaan paikalliset olosuhteet: konserttisalin, pianon --- [katkeaa kesken]

Lue seuraavaksi Šaljapin on sairastunut ja alkaa kyllästyä koko kiertueeseen – Kiinassa, Mantšuriassa maaliskuun lopusta huhtikuun alkuun 1936

Teksti: Laila Tarpila

Kirjeiden käännökset ranskasta: Soili Vihavainen.
Venäläiset osuudet (kursiivi): Laura Tarpila & Laila Tarpila.

FRÅN SLUTET AV FEBRUARI TILL BÖRJAN AV MARS: FRÅN JAPAN TILLBAKA TILL SHANGHAI OCH DÄRIFRÅN VIDARE TILL MANCHURIET

En gata i Shanghai. Fotograf George de Godzinsky.

Suomeksi

De tio konserterna i Japan under den första delen av turnén i Fjärran Östern har hållits. Feodor Shaljapin och hans följe återvänder från Japan tillbaka till Shanghai och fortsätter därifrån till Manchuriet. De nästa 10 konserterna följer.

George skriver nu två brev hem, det första från en båtresa från Osaka till Shanghai och det andra från en båtresa från Shanghai till Manchuriet.

Han skriver på ett av familjen Godzinskys hemspråk, franska. Vissa ord och korta meningar har han skrivit på ryska. Kyrilliska passager är kursiverade i översättningen..

22.02.1936 ombord på Nagasaki Maru

Käre pappa, Dida och Loucia!

Jag befinner mig nu på Röda havets vågor på väg till Shanghai, dit vi anländer klockan fyra i eftermiddag. Vår avresa från Japan var ganska melankolisk. Vi stannade dock kvar i Japan efter att ha varit där i över en månad. Vi åkte iväg i strålande solsken, men i dag ösregnar det och havet är täckt av dimma och gula vågor.

Vi är nu nästan halvvägs på vår turné och har haft 10 konserter. Jag lämnade Helsingfors för två månader och två veckor sedan, och tiden har gått så fort! Vi har ytterligare 10 konserter i olika länder: i Kina, Manchuriet och Filippinerna. Vi kommer att ses om tre månader. Jag hoppas att jag kan återvända till H-fors i maj via den kortaste möjliga vägen, samma väg som jag tog på min utresa.

Paris-Berlin-Riga-Reval-Hfors eller Paris-Stuttgart-Wroclaw- Warszawa-Reval-Hfors.

Jag kan resa till Hfors på 48 timmar. Ni kan bara föreställa er hur glad jag är när jag sitter på tåget hem. Men låt oss inte förstöra mitt goda humör genom att tänka på saker som kommer att hända i en avlägsen framtid. När tiden är inne kommer den att komma snart nog.

Vad hörs till er där hemma? Har ni mått bra? Vad nytt händer i Helsingfors? Berätta allt om det i era brev. Och vad hörs till musik- och konsertlivet, baletten och alla våra konstnärsvänner?

Vårt liv här har varit ganska enformigt de senaste dagarna: vi var tvungna att packa våra väskor och göra oss redo att åka. Från Shanghai tar vi en annan båt till Dairen [nu Dalian] och därifrån tar vi tvådagarståget till Harbin. Där kommer jag att träffa herr Koslowskys bror och skriva till er och till dem också, om jag bara kan hitta brodern. Det är också underbart att lämna alla dessa asiatiska länder bakom sig. Vi är redan trötta på att se gula ansikten hela tiden.

Jag var tyvärr lite förkyld förra veckan, men det är på väg bort nu. På det hela taget mår familjen Shaljapin bra, och det gör även Kashuk. Alla hälsar och önskar er allt gott.

Jag har inget mer att skriva. Mitt huvud fungerar inte så bra i dag, och det är bäst att jag slutar.

Adjö, mina nära och kära

Bästa hälsningar, er trogne son

Georges

P.S. Ge mina kyssar till Misha. Hur mår han?
Hälsningar till Marquise och släktingarna

Den berömda bassångaren med sin dotter under armen någonstans på turnén. Fotograf: George de Godzinsky.

 

Bilderna måste framkallas i lokala fotoaffärer. Här framför en fotoaffär i någon av städerna. Från vänster Šaljapins tjänare Michel, impresario Kašuk och Dasia Šaljapin. Fotograf: George de Godzinsky.

02.03.1936 Ombord på båten Tsingtao Maru från Shanghai till Dairen (Manchuriet)

Kära pappa, Dida och Loucia!

Jag tar detta unika och gynnsamma tillfälle i akt att skicka er ett långt brev med en detaljerad redogörelse för allt som har hänt sedan vi lämnade Japan. Av en ren slump åkte vi vid precis rätt tidpunkt.

Dagen efter att vi lämnade Kobe, den 21 februari, fick vi ett telegram ombord som informerade oss om att Kobe-Osaka-området hade skakats av en ganska kraftig jordbävning som hade krävt 40 liv.

Ungefär samtidigt anlände vi till Nagasaki, en liten hamn på ön Kyushu, där båten till Shanghai hade en fem timmars hamnuppehåll. Vi drog en suck av lättnad och glädje över att vi hade undvikit den katastrofen. Vädret var strålande med molnfri himmel och solsken från en klar himmel.

Dasia, Michel och jag tog en promenad in till stan för att se vad det fanns att se. Nagasaki är en av de mest pittoreska platserna i Japan. Staden ligger både på ett berg och vid foten av ett berg och är mycket pittoresk. Tyvärr var min kamera lite trasig vid den tiden och jag kunde inte ta några bilder förrän i Shanghai, där den reparerades. Men jag köpte vykort.

Shintolesiska templena var verkligen vackra. Shintoism är en speciell religion i denna region. Vi besökte två tempel och vi tog med oss spådomslappar ur драгон [drakens] mun. Jag tog också med mig en spådomslapp till Loucia, men de japanska andarna verkade inte vara särskilt generösa. Loucias förutsägelse var ganska dålig: ingen lycka, ingen framgång i kärlek, etc. Men min förutsägelse var ganska rolig, utmärkt, allt jag hoppas på kommer att gå i uppfyllelse i framtiden.

Vi återvände sedan till vårt flytande hem och resan fortsatte mot Shanghai. Vi anlände dit i hällande regn klockan 3 på eftermiddagen den 22:a. Vårt sällskap bestod av F. I., M. V., Dasia, Kashuk, Strok, Michel och jag själv. Vi förflyttade oss till Hotel Cathay efter (mycket strikta) tullformaliteter. Cathay är det vackraste och modernaste hotellet i Shanghai. Jag hade ett underbart rum med badkar och en stor garderob med många klädhängare och krokar att hänga kläderna på. Efter att vi hade sorterat våra saker gick Maria Valentinovna och en dam från Shanghai, Mrs Shushlina, och jag till några varuhus för att välja tyger till de skjortor som skulle sys till F. Iv. Under vår resa har F. Iv. fått ett stort antal skjortor, kimonos, mysbyxor etc. sydda åt sig. Vi har två stora resväskor speciellt för dem. På kvällen hade herr Zaharov (pianist) och herr och fru Shushlin (sångare) bjudit mig på blinis (!) på en rysk restaurang som heter Renaissance.

I bilden anländer man till eller lämnar en av hamnarna under resan. Kanske finns det beundrare av den store bassångaren på fartygets däck. Dottern Dasia och Shaljapin står i mitten. I förgrunden står en oidentifierad japansk kvinna i sin kimono. Foto: George de Godzinsky.

Vi tog en taxi till den franska koncessionen i Shanghai. Jag blev förtjust i Shanghai så fort vi kom fram. På kvällen ser staden sagolik ut med sina tusentals lyktor. Den där ryska renässansrestaurangen är helt unik. Det är inte bara en restaurang vars kök är känt för sin gastronomi (verkligen), utan den har också flera salar där Shanghais ryska konstnärer samlas: poeter, musiker, bild- och ordkonstnärer. Det dansas, spelas, sjungs, reciteras, dricks och festas. Men just den här kvällen hände inget speciellt. Vi åt blinier med småfisk och röd kaviar (storkornig), som jag aldrig hade ätit förut (sådan kaviar är mycket billig här: ett halvt kilo kostar 28 finska mark ). (laxkaviar)

Efter"borsjtjsoppa ’ och ’syrniki ” (smetana) --- [meningen avbryts]

Efter två månader med inte så bra mat (fartyg, hotell) njöt jag av allt oerhört mycket. Efter en utmärkt middag gick vi till den ryska teatern för att se ”Chekhovs” (klassiska) pjäs "3 systrar”. Skådespelarna utförde sina roller enormt bra (verkligen första klass) och i mina ögon är vi amatörer i Finland inte värda någonting längre efter vad jag såg här. Nästa dag var jag inbjuden till Shushlinerna.

Värden är sångpedagog vid Shanghais konservatorium och har en underbar barytonröst. Han uppträdde i Ryssland på Mariinskijteatern med Fed. Iv (i små roller).

Jag gick också [på bio] med Mr Zaharov och Dasia, men filmen var idiotisk.

Vi hade vår första konsert i Shanghai den 25:e kl. 21.15 på kvällen. Jag spelade på dagen, och vi hade en liten repetition på Fed. Iv [oklart ord]. Vi åkte till teatern kl. 8.45.

Jag kände mig jättebra, och det här var den första konserten som inte gjorde mig alls nervös. [brevet bryts av --] 

Och jag har verkligen aldrig spelat så bra som jag gjorde under de två konserterna i Shanghai. Pianot var en helt underbar Steinway, och det hade en underbar klang. Lustigt nog var det mina egna kompositioner och transkriptioner som var mest populära. Den spanska dansen eller spanska karnevalen à la Albeniz fick mest applåder vid den första konserten och vid nästa spelade jag parafrasen ”An der schönen blauen Donaun”. Jag var, som man säger, på hugget och jag vet faktiskt inte hur, men det gick enormt bra. De olika variationerna, modulationerna och stycket som helhet gjorde ett stort intryck inte bara på publiken utan också på herr Zaharov, herr Aksakov och många konstnärer, musiker och kritiker i Shanghai. De sa till mig att jag borde publicera valsen i det arrangemanget, men var? Det finns redan så många arrangemang: Grünfeld, Godowsky. Jag blev försäkrad om att det jag hade spelat var lätt tillgängligt och imponerande. Jag var tvungen att spela ett extra nummer.

På dessa två konserter var Fed. Ivs röst vansinnigt underbar: han sjöng som en gud, och applåderna var överväldigande. Läs recensionerna för att få reda på vad som hände bakom kulisserna och på själva konserten.

Även ackompanjemanget av Fed. Iv:s  förlöpte mycket bra på båda konserterna. Jag var i utmärkt musikalisk form, vilket innebär att mina nerver var i högsta beredskap inför mitt svåra framträdande. Så jag kunde använda hela min uttryckskraft, min oavbrutna uppmärksamhet och alla mina instinkter.

Endast vid den senare konserten sjöng F.I. en lång fermat vid ett helt nytt ställe i Korešenkos Höstmelodi, vilket förvirrade mig så mycket att jag spelade ackordet för tidigt och fick en ”må fan ta dej” -tillrättavisning efteråt. Ni förstår nu hur fruktansvärt svårt det är att ackompanjera en sådan artist. Nerverna måste vara i full kontroll, eftersom han sjunger ibland på ett sätt och ibland på ett annat, men ändå alltid magnifikt!

Även lyssnarna var nöjda och till och med, har jag hört, hänförda av mitt ackompanjemang. Jag bad Zaharov, som själv är en mycket skicklig ackompanjatör, att ärligt berätta för mig vad han tyckte om mina musikaliska färdigheter. Han sa, utan en antydan till svartsjuka : ”George, du är en av de få som har fått en gåva av ackompanjemang som inte har getts till vem som helst.” Han rådde mig att specialisera mig inom detta musikområde, så att jag kunde bli ackompanjatör åt många kända artister. Zaharov försäkrade mig också att många artister skulle leta efter en ackompanjatör som jag (vilket jag inte alls tror på) och att de skulle vara glada att ha mig. Han rekommenderade att jag, när vi kom till Amerika, skulle åka där och träffa Kreisler och andra musikkonstnärer som skulle kunna lansera mig.

Men jag sa till honom att jag ville arbeta på teater och bli kapellmästare. Jag fick också beröm av Aksakov, en teoretiker och kompositör, lärare vid konservatoriet och även pianist. Men sådana komplimanger och recensioner spelar ingen roll, så länge Fed. Iv. är nöjd. [brevet bryts av --]

--- (som ni känner, Cecilia Hansen), en mycket trevlig man och en riktig musiker.

Vi tillbringade en trevlig eftermiddag tillsammans, under vilken vi talade mycket om musik. Herr Shushlin sjöng, jag spelade mina egna kompositioner för dem och Herr Zaharov spelade också för oss. På kvällen återvände jag till hotellet och somnade vid 10-tiden.

Nästa dag spelade jag piano från klockan 10 på morgonen till klockan 3 på eftermiddagen. Jag spelade alla Czerny-etyder och även många av Chopin-etyderna. Efter det hörde styckena till min repertoar. Min spelteknik är nu mycket bra, eftersom jag om möjligt övar fyra timmar varje dag utom under resedagarna.

På kvällen gick vi på bio.

[sida/sidor saknas]

Feodor Shaljapin med Fjärran Östern-impressarion Strok till vänster. Platsen är oidentifierad. Foto: George de Godzinsky.

--- det intresserar mig inte så mycket. Och jag tror att han är det, för på kvällen efter en annan konsert sa han till mig: ”Idag var George bra”.

Han sa att han måste ge mig någon present. Det betyder att jag skall få en bra frack och en kostym uppsydd åt mig när vi har kommit tillbaka till Paris. Maria Valentinovna höll också med och sa att det här definitivt var rätt att göra.

F. I. och Cyril M. V. är i allmänhet mycket vänliga mot mig hela tiden. För min del försöker jag göra allt jag kan för att vara trevlig och hjälpsam.

Vi lämnade Shanghai tre dagar senare eftersom konserterna i Harbin inte är förrän den 9 och 12 mars.

Ännu några ord om salen där konserterna i Shanghai ägde rum. Det var en biosalong med en kapacitet på 2 500 personer. Men akustiken var inte bra och det ekade för mycket.

På fredagskvällen var vi inbjudna till "Lyceum"-teatern för att se det ryska operettkompaniet framföra Valentinovs gamla sång "Eldens prästinnor".

Tänk att det finns ett permanent ryskt operettsällskap i Shanghai som uppträder två gånger i veckan. Teaterns auditorium var fullt av ryssar och andra utlänningar, alla huller om buller.

Själva föreställningen var mycket bra. Primadonnan hade en mycket vacker röst och det hade även tenoren. Orkestern och dess ledare var medelmåttiga (för högt ljud), men dekoren och baletten var utmärkta. Den unge 24-årige herr Karpov är en lyrisk tenor (inte alls i stil som Heinrichsen) med en underbar klang och en varm, själsligt sökande medlevelseförmåga. Tekniskt sett är denna sångare uppenbarligen ännu inte redo i fråga om röstproduktion, men han kan göra en fin karriär i operaroller (Lenski, La Bohème, etc.). Jag var mycket upprymd över föreställningen och de medverkandes skicklighet. Jag blev inbjuden bakom scenen och gratulerade dem helhjärtat.

Efter föreställningen tog mina vänner Shushlin, Herr Zaharov och paret Geru med mig till den största dansrestaurangen i Shanghai, som heter Paramount. Detta ställe sägs vara det bästa och dyraste i staden, och är också känt för att vara det mest ”fashionabla”.

Jag slutar här för idag och fortsätter i morgon i Dairen.

En sak till: Kashuki och jag lämnade Shanghai för Manchuriet söndagen den 1:a. F.I. och resten av vårt följe reser inte förrän onsdagen den 4:e, eftersom vår första konsert i Harbin inte är förrän den 9 mars.

Så vi kan förbereda oss i förväg för deras ankomst och kontrollera de lokala förhållandena: konsertsal, piano --- [avbryts på hälft]

Shalyapin har blivit sjuk och börjar bli trött på hela turnén - i Kina, Manchuriet från slutet av mars till början av april 1936

Läs som nästa:  Shaljapin har insjuknat och börjar bli trött på hela turnén – i Kina och Manchuriet från slutet av mars till början av april 1936

Text: Laila Tarpila

Översättning av breven från franska: Soili Vihavainen.
Ryska bidrag (kursiv stil) av Laura Tarpila & Laila Tarpila.
Svensk översättning: Christian de Godzinsky