Šaljapin on sairastunut ja alkaa kyllästyä koko kiertueeseen – Mantšuriassa ja Kiinassa maaliskuun lopusta huhtikuun alkuun 1936

"Rakkaalle Georgelle, Lidia lähettää keväiset terveisensä Harbinista. 8.6.1936" Lidia Belaya oli tyttö, johon George rakastui Harbinissa Mantšuriassa.

På svenska

George de Godzinsky konsertoi Fjodor Šaljapin kanssa Mantšuriassa ja Kiinassa neljässä eri kaupungissa: Harbinissa, Dairenissa (nyk. Dalian), Tientsinissä ja Pekingissä. Japani oli miehittänyt Mantšurian neljä vuotta aikaisemmin 1932. Mantšurian valtion tai Mantšukuon nukkevaltion itsenäisyyden tunnustivat vuosien varrella muun muassa Suomi, Saksa ja Neuvostoliitto. Nukkevaltio päättyi 1945 kun toinen maailmansota päättyi Japanin antautumiseen.

Mantšuriasta kotiin kirjoitetut kirjeet eivät ole säilyneet. Oletettavasti George kuitenkin kirjoitti kotiin myös sieltä, sillä he viipyivät Harbinissa noin kaksi ja puoli viikkoa. Säilyneiden kirjeiden joukossa on vain yksi Harbinista lähetetty postikortti sekä Harbinista lähetetty kirjattu kirje, jossa on oletettavasti ollut yksi Georgen kotiin lähettämistä shekeistä. Harbinissa tapahtui kuitenkin jotain sellaista, jonka George tuli muistamaan lopun elämäänsä. Hän kohtasi tytön, Lidia Belayan, johon hän rakastui syvästi. Lidia jätti Georgeen lähtemättömän jäljen. Myöhemmin George kertoi tytöstä omille pojilleen heidän ollessaan teini-ikäisiä.

Tässä vaiheessa konserttikiertue alkaa saada synkkiä sävyjä. Šaljapin on sairastunut ja alkaa kyllästyä koko kiertueeseen. Konsertteja perutaan ja kiertueen jatkosuunnitelmat ovat hämärän peitossa.

Impressaari Kašuk antaa positiivista palautetta. Kaikista Šaljapinin säestäjistä George on aiheuttanut vähiten ongelmia. George kertoo myös säveltävänsä balettia [Runoilijan unelma], jota tulisi työstämään Helsingissä balettimestari Alexander Saxelinin kanssa.

Godzinskyn perhearkisto.

George kirjoittaa yhdellä Godzinskyjen kotikielistä, ranskaksi. Joitakin sanoja hän on kirjoittanut venäjäksi. Kyrilliset osuudet näkyvät käännöksessä kursiivilla. Lopussa on kokoelma Georgen ottamia matkakuvia.

Postikortti Harbinista. Godzinskyn perhearkisto.

21.03.1936 kortti Harbinista

21.03.1936 Kortti Harbinista

Rakkaat isä, Dida ja Loucia

Huomenna lähden Harbinista Daireniin, Tianjiniin ja Pekingiin, joissa meillä on konsertteja. Palaamme Shanghaihin 7. huhtikuuta, ja 9. päivänä meillä on konsertti.
Lähetän teille tämän kortin kanssa samaan aikaan kirjatun kirjeen, jossa on shekki. Ne lähtevät huomenna aamulla.

Näkemiin, rakkaani

Lämpimiä halauksia teille kaikille
Georges

Godzinskyn perhearkisto.

24.03.1936 kortti Dairenista
Kello 12 illalla

Rakas Dida, sain juuri 11., 18., 21. ja 25. helmikuuta päivätyt kirjeesi. Tuhannet kiitokset! On kamalaa, että kirjeet matkaavat Hforsista tänne kokonaisen kuukauden. Huomenna meillä on 16. konserttimme, joka on samalla ainoa konserttimme Dairenissa. Lähdemme Tianjiniin 26. päivä, ja esiinnymme siellä 29. maaliskuuta ja 2. huhtikuuta. Pekingissä meillä on konsertti 5. huhtikuuta ja 10. huhtikuuta konsertoimme jälleen Shanghaissa.

1 000 suukkoa
Georges

Godzinskyn perhearkisto.

--- tuntui. Astuimme 26. päivä Tianjiniin menevään laivaan nimeltään Chohes maru. Matka oli melko yksitoikkoinen, ja yritimme viihdyttää itseämme parhaamme mukaan. Yöllä nukuimme huonosti, koska hytissämme oli erittäin kuuma ja laiva piti valtavaa meteliä, toisin sanoen potkuri metelöi.

27.03.1936 Tianjin [Tientsin]

Olemme nyt Tianjinissa, ja kirjoitan kirjeeni loppuun, sillä se täytyy saada lähtemään tänä iltana.

Sää on täällä lämmin ja leuto. Ihmiset kulkevat ilman palttoota. Mutta minä en ota äkkinäisen ilmastonmuutoksen jälkeen mitään riskejä enkä riisuudu. Käytän edelleen neulospaitaani ja villaisia alushousujani.

Rakkaani, nyt minun on puhuttava teille vakavista asioista. Tiedän tulevaisuudesta vain sen verran, että 20. ja samalla viimeinen konserttimme on Shanghaissa 8. huhtikuuta. Sen jälkeen matkustamme todennäköisesti Manilaan ja uudelleen Japaniin.

Mutta F. Iv. on saanut tarpeekseen tästä kiertueesta, sen näkee hyvin, ja erityisesti sen jälkeen kun hän oli sairaana. Voi siis hyvin olla, että Shanghain jälkeen palaamme suoraan Eurooppaan joko Amerikan tai Suezin kautta. Jos näin käy, teillä on ilo nähdä minut toukokuun 15.päivän tienoilla tai vähän myöhemmin.

Jos taas lähdemme kauemmaksi, en astu jalallani Suomen maaperälle ennen kesäkuun 20. päivää. Tästä kaikesta päätetään viikon kuluttua, mutta pahinta on, etten tiedä, minne voisitte lähettää kirjeenne. Shanghaista minulle osoitetut kirjeet lähetetään eteenpäin, samoin Tokiosta.

Sanoisin kuitenkin niin, että jos lähdemme Filippiineille ja Japaniin, voitte kirjoittaa minulle Tokioon Imperial-hotelliin. Je palaamme Eurooppaan Amerikan kautta tai jotain muuta reittiä, älkää siinä tapauksessa kirjoittako minulle, sillä siinä ei olisi mitään järkeä. Ilmoitan teille sähkeellä viimeistään 12. huhtikuuta, miten tämä tulee menemään. Silloin voitte vielä kirjoittaa Tokioon. Päinvastaisessa tapauksessa tapaamme toisemme 45 päivän kuluttua.

Terveyteni on erinomainen, vaikka olen laihtunut koko tänä aikana 4 kiloa. Syön ihan hyvin mutta paljon vähemmän kuin Suomessa. Täällä ruokahalu on vähäisempi.

Pyykkini ja vaatteeni ovat täysin järjestyksessä eikä minulle ole tapahtunut mitään ikävää paitsi että Harbinissa minulta varastettiin 30 Kiinan dollaria, jotka olivat isossa lompakossani lukitussa matkalaukussani. En tajua, miten tuo oikein oli toteutettu. Ainoa syyllinen voi varmaankin olla se kiinalainen boy, joka puhdisti jalkineemme ja lattian. Hän saattoi matkalaukun auki, mutta hän ei kyennyt lukitsemaan sitä uudelleen. Huomasin asian jo junassa, kun olimme lähteneet kaupungista. En ollut havainnut, että matkalaukku oli auki, koska en ollut varma siitä, olinko lukinnut sen vai en. Mutta koska avain oli taskussani, olin luullakseni lukinnut se, sillä tein niin aina varmuuden vuoksi.

No, olen jo jossain määrin tottunut tähän uuteen elämäntapaan ja esimieheeni, joka kaikesta päätellen on tyytyväinen suorituksiini. Näen sen monista pienistä asioista. Hän on aina kiinnostunut siitä, mitä teen ja siitä, etten ole tylsistynyt, onko minulla hauskaa tai ettei minulta puutu mitään.

Minä puolestani teen kaikkeni vastatakseni hänen odotuksiinsa ja jotta hän olisi tyytyväinen sekä musiikin että muiden asioiden osalta. Olen liimannut monia repeytyneitä nuotteja, kopioinut huonosti käsin kirjoitettuja juttuja kuntoon. Ja kun F. Iv. oli sairaana, pidin hänelle seuraa ja luin hänelle välillä sanomalehdestä artikkeleita ja autoin häntä pelaamaan pasianssia, joka on hänen suosikkiajanvietteensä.

Nyt lopetan tämän kirjeen, joka tulee teille pahasti myöhässä samoin kuin shekki (1 500 frangia), joka on palkkani toinen osa.

Rakkaat isä, Dida ja Loucia, tuhannet kiitokset kirjeistänne ja arvosteluista, joista on minulle valtavasti iloa. Voikaa hyvin ja me näemme toisemme pian (aika kuluu niin nopeasti) iloisina ja onnellisina.

Halaan teitä kaikkia lämpimästi täydestä sydämestäni

poikanne, veljenne ja taiteilija, joka rakastaa teitä
Georges

Konserttiarvostelu Georgen leikekirjasta. Godzinskyn perhearkisto.

02.04.1936 Tianjin [Tientsin]

Rakkaat isä, Dida ja Loucia

Kiitos paljon viimeisimmistä kirjeistänne ja isän kirjeestä n:ro 4.

Olemme olleet jo neljä päivää täällä Tianjinissa, ja meillä on ollut kaksi konserttia.
F. Iv. voi nyt paljon paremmin, ja molemmat konsertit ovat menneet oikein hyvin. Minun on sanottava, että suureksi ilokseni olen jo niin tottunut Fed. Iv:iin, että viimeiset kuusi konserttia ovat menneet hyvin eikä hän ole huomauttanut mistään ja on tyytyväinen. Ei ole helppoa hallita koko ohjelmisto pienimpiä yksityiskohtiaan myöten ja lisäksi tietää, miten säestää, kun hän esittää yhden ja saman kappaleen niin monin eri tavoin. Meillä on ollut jo 19 yhteistä konserttia, eikä hän ole vielä kertaakaan laulanut yhtäkään romanssia samalla tavalla. Kaikki voi vaihdella, ja kaikkeen on varauduttava.

Luulen, että myös tarkkaavaisuuteni on parantunut ja rutiinini (vainu) kasvanut melkoisesti. Kašuk on myös hyvin tyytyväinen suoriutumiseeni ja sanoo, että olen ehkä ensimmäinen Fed. Iv:in säestäjä, josta on aiheutunut näin vähän ongelmia. Tämä työ tietysti kuluttaa hermoja, ja minun onkin sanottava, että olen nyt väsyneempi kuin mitä olin Helsingforsissa aikaisemmassa työssäni. En tarkoita fyysistä väsymystä: nukun hyvin ja lepään aina ennen konsertteja, mutta pääkoppaani.

Olen todella onnellinen, kun tämä kaikki on ohi ja voin palata H-kiin lepäämään vähän. Eikä elämämme ole kovin mielenkiintoista. Konsertteja lukuun ottamatta ei ole mitään tekemistä. Minä teen kävelylenkkejä, luen vähän ja sävellän balettiani. Sen on oltava ehdottomasti valmis kesällä. Kun palaan takaisin, aion työskennellä tosissani Saxelinin kanssa viimeistelläkseni libreton ja musiikkikoreografian toista ja kolmatta näytöstä varten.

Oletteko saaneet kirjeeni ja shekin? Lähetän teille luultavasti vielä yhden samanlaisen, ja se onkin sitten viimeinen, sillä näyttää siltä, että kiertueemme päättyy 25. huhtikuuta tai vähän aikaisemmin.

Toistaiseksi seurueestamme ei ole mitään uutta kerrottavaa. Kirjoitan teille ylihuomenna ja kerron tulevasta matkareitistämme. Sähkötän uuden osoitteeni. Älkää kirjoittako vielä. Menemme ehkä Japaniin.

Lopetan tältä päivältä ja lähetän teille rakkaita ajatuksia ja 1 000 hellää suukkoa.

Georges
P.S. Halatkaa Mišaa. Miten se voi?

04.04.1936 Peking

Godzinskyn perhearkisto.

Rakkaat isä, Dida ja Loucia!

Olemme olleet jo kaksi päivää Kiinan pääkaupungissa. Eilen minulla oli 19. konsertti F. Iv:in kanssa. Hän lauloi melko hyvin. Yleisesti ottaen hän on edelleen kylmettynyt, ja kahden tai kolmen kappaleen jälkeen hänen äänensä vinkuu ja hänen on vaikea laulaa.

Lähetän teille Tianjinin jälkimmäisen konsertin ja eilisen konsertin arvostelut. Lähdemme huomenna junalla Shanghaihin. Matka kestää suunnilleen 48 tuntia.

Tutustuin tänään Pekingiin ja kävin kaikissa kiinalaisissa temppeleissä. Nuo temppelit ovat niin kauniita ja kaupunki muutenkin niin pittoreski, että kaikki jää ikuisesti mieleeni. Mikä värien kirjo! Miten runsasta omaperäisyyttä! Entä sitten Kiinan väestö: niin saastaista ja köyhää, meluista ja kuhisevaa. Ei ole yllättävää, että maassa asuvat 450 miljoonaa kiinalaista muodostavat aivan erityisen rotunsa. Eurooppalaisittain ajatellen he ovat kuitenkin melko ystävällisiä. Sanoisin jopa, että pidän heistä enemmän kuin japanilaisista, jotka olivat varsinaisia apinoita.

Kiinalaisten joukossa on erittäin komeita miehiä: pitkiä, hoikkia ja rotevia. Mutta he kuuluvatkin korkeampaan kastiin ja ovat mandariinien jne. jälkeläisiä. Pekingissä on niin mahtavia kohteita. Todella upeita temppeleitä! Otin hienoja valokuvia, jotka lähetän teille seuraavalla kerralla.

Sunnuntaiaamuna 5. huhtikuuta tein kaikki matkavalmistelut ja pakkasin laukkuni. Iltapäivällä kello 3.35 nousimme Shanghaihin menevään junaan. Matka oli aika mielenkiintoinen. Juna oli nimeltään L’express bleu mutta kulki etananvauhtia, enimmillään 50–60 kilometriä tunnissa, ja pysähtyi usein (suunnilleen 50 kertaa). En nukkunut junassa ollenkaan ensimmäisenä yönä, koska vaunussa oli hirvittävän kuuma. Matkustimme toisen luokan vaunussa Michelin kanssa kahteen pekkaan. Muu matkaseurue oli ensimmäisessä luokassa. Junassa meni koko maanantaipäivä. Tulimme Nanjingiin keskiyöllä sen jälkeen kun olimme ylittäneet lautalla Jangtse-joen. Keltainen joki oli satumainen: siellä näkyi tuhansia lyhdyin valaistuja kiinalaisia veneitä.

Georgen matkakuvia Godzinsikyn perhearkistosta. Kuvassa koko seurue. Junan ikkunasta kurkistavat lippalakkipäinen impressaari Kašuk ja Kaukoidän impressaari Strok. Vaunun edessä seisovat vasemmalta 14-vuotias tytär Dasia, Šaljapinin palvelija Michel, puoliso Maria Valentinovna ja itse Fjodor Šaljapin.

21-vuotias George de Godzinsky.

George impressaari Avsej Strokin seurassa junassa.

Impressaari Kašuk ravintolavaunussa.

Georgen innostuksen kohde: höyryveturi!

Impressaari Avsej Strok, palvelija Michel ja tytär Dasia.

Impressaari Avsej Strok ja maestro Šaljapin.

Puoliso Maria Valentinovna ja impressaari Avsej Strok.

Palvelija Michel ja Šaljapinin tytär Dasia.

Dasia seurassaan tunnistamaton nainen.

Impressaari Kašuk ja Šaljapinin puoliso Maria Valentinovna.

Šaljapin riksan kyydissä...

...ja riksakuskina.

Seuraavana päivänä (tiistaiaamuna) saavuimme Shanghaihin harmaassa ja ankeassa säässä. --- [kirje katkeaa tähän]

Lue seuraavaksi Skandaali Shanghaissa – huhtikuun alku 1936

Teksti: Laila Tarpila

Kirjeiden käännökset ranskasta: Soili Vihavainen.
Venäläiset käännökset (kursiivi): Laura Tarpila & Laila Tarpila.

SHALJAPIN HAR BLIVIT SJUK OCH BLIR TRÖTT PÅ HELA TURNÉN - I MANCHURIET OCH KINA FRÅN SLUTET AV MARS TILL BÖRJAN AV APRIL 1939

"Till min kära George, Lidia skickar sina vårhälsningar från Harbin. 8 juni 1936" Lidia Belaya var flickan som George blev kär i i Harbin, Manchuriet.

Suomeksi

George de Godzinsky gav konserter med Feodor Shaljapin i Manchuriet och i Kina i fyra städer: Harbin, Dairen (nuvarande Dalian), Tianjin och Beijing. Japan hade ockuperat Manchuriet fyra år tidigare, 1932. Under årens lopp erkändes Manchuriska statens eller Manchukuos marionettstats självständighet av bland andra Finland, Tyskland och Sovjetunionen. Marionettstaten upphörde 1945 när andra världskriget tog slut och Japan kapitulerade.

Breven som skrivits hem från Manchuriet har inte överlevt. Förmodligen skrev dock George hem därifrån också, eftersom de stannade i Harbin i ungefär två och en halv vecka. Bland de kvarvarande breven finns bara ett vykort som skickats från Harbin och ett rekommenderat brev från Harbin som innehåller en av de checkar som George skickade hem. Men något hände i Harbin som George skulle komma ihåg för resten av sitt liv. Han träffade en flicka, Lidia Belaya, som han blev djupt kär i. Lidia lämnade ett outplånligt avtryck hos George. Han berättade senare om henne för sina söner när de var tonåringar.

Vid denna tidpunkt börjar konsertturnén anta en mörkare ton. Shaljapin har blivit sjuk och börjar tröttna på hela turnén. Konserter ställs in och framtidsplanerna för turnén är höljda i dunkel.

Impressarion Kašuk ger positiv feedback. Av alla Shaljapins ackompanjatörer är det George som har orsakat minst problem. George berättar också att han håller på att komponera en balett [Poetens dröm], som han skall sedan bearbeta i Helsingfors med balettmästaren Alexander Saxelin.

Familjen Godzinskys arkiv.

George skriver på ett av Godzinskys hemspråk, franska. En del av orden har han skrivit på ryska. Kyrilliska passager är kursiverade i översättningen. I slutet finns en samling resefotografier tagna av George.

Vykort från Harbin. Familjen Godzinskys arkiv.

21.03.1936 vykort från Harbin

21.03.1936 Vykort från Harbin

Kära pappa, Dida och Loucia

I morgon lämnar jag Harbin för Dairen, Tianjin och Peking, där vi har konserter. Vi återvänder till Shanghai den 7 april och den 9 april har vi en konsert.

Jag skickar en check i ett brev, registrerat samtidigt som detta kort. De kommer att skickas i morgon bitti.

Adjö, mina älskade

Varma kramar till er alla
Georges

Familjen Godzinskys arkiv.

24.03.1936 kort från Dairen
Klockan 12 på kvällen

Kära Dida, jag har just fått dina brev daterade den 11, 18, 21 och 25 februari. Tusen tack! Det är förfärligt att breven går från Hfors hit i en hel månad. I morgon har vi vår 16:e konsert, som också är vår enda konsert i Dairen. Vi åker till Tianjin den 26:e och uppträder där den 29:e mars och den 2:a april. I Beijing har vi en konsert den 5 april och den 10 april har vi ytterligare en konsert i Shanghai.

1 000 kyssar
Georges

Familjen Godzinskys arkiv.

--- kändes. Den 26:e gick vi ombord på ett fartyg som hette Chohes maru och som gick till Tianjin. Resan var ganska enformig och vi försökte underhålla oss själva så gott vi kunde. Vi sov dåligt på nätterna eftersom det var mycket varmt i vår hytt och fartyget förde ett enormt oväsen, med andra ord propellern förde oljud.

27.03.1936 Tianjin [Tientsin]

Vi är nu i Tianjin, och jag håller på att skriva klart mitt brev, eftersom det måste skickas i kväll.

Vädret här är varmt och milt. Folk går omkring utan paltå. Men jag tar inga chanser efter den plötsliga väderomställningen och jag klär inte av mig. Jag har fortfarande på mig min stickade tröja och mina ullunderbyxor.

Mina kära, nu måste jag prata med er om allvarliga saker. Allt jag vet om framtiden är att vår 20:e och sista konsert kommer att vara i Shanghai den 8 april. Efter det kommer vi förmodligen att resa till Manila och återigen till Japan.

Men F. Iv. har fått nog av den här turnén, det ser ni mycket väl, och särskilt sedan han var sjuk. Så det kan mycket väl vara så att vi efter Shanghai kommer att återvända direkt till Europa, antingen via Amerika eller Suez. Om så sker kommer ni att ha nöjet att se mig omkring den 15 maj eller lite senare.

Om vi åker längre bort kommer jag inte att sätta min fot på finsk mark förrän den 20 juni. Allt detta kommer att avgöras om en vecka, men det värsta är att jag inte vet vart ni kan skicka era brev. Brev adresserade till mig från Shanghai kommer att vidarebefordras, liksom de från Tokyo.

Jag skulle dock vilja säga att om vi åker till Filippinerna och Japan kan ni skriva till mig i Tokyo till Imperial Hotel. Om vi återvänder till Europa via Amerika eller någon annan väg, skriv inte till mig i så fall, för det skulle vara meningslöst. Jag kommer att meddela er per telegram senast den 12 april hur det kommer att gå. Ni kan fortfarande skriva till Tokyo då. Om inte, träffas vi om 45 dagar.

Min hälsa är utomordentlig, även om jag har gått ner 4 kilo under hela den här tiden. Jag äter ganska bra, men mycket mindre än i Finland. Här är aptiten mindre.

Min tvätt och mina kläder är i perfekt ordning och inget otrevligt har hänt mig förutom att jag i Harbin blev bestulen på 30 kinesiska dollar, som fanns i min stora plånbok i min låsta resväska. Jag vet inte hur det kan ha gått till. Den enda skyldige kan nog vara den kinesiske pojke som putsade våra skor och golvet. Han lyckades låsa upp resväskan, men han kunde inte låsa den igen. Jag märkte det redan på tåget när vi hade lämnat staden. Jag hade inte märkt att resväskan var olåst eftersom jag inte var säker på om jag hade låst den eller inte. Men eftersom jag hade nyckeln i fickan tror jag att jag hade låst den, som jag alltid gjorde för säkerhets skull.

Jag har redan vant mig vid det här nya sättet att leva och vid min förman, som av allt att döma är nöjd med mina prestationer. Jag kan se det i många små saker. Han är alltid intresserad av vad jag gör och att jag inte är uttråkad, har roligt eller att jag inte saknar något.

Själv gör jag allt jag kan för att uppfylla hans förväntningar och göra honom glad, både när det gäller musik och andra saker. Jag har limmat ihop många söndertrasade noter, kopierat saker som var dåligt handskrivna och rättat till dem. Och när F. Iv. var sjuk höll jag honom sällskap, läste ibland tidningsartiklar för honom och hjälpte honom att lägga patiens, hans favoritsysselsättning.

Nu avslutar jag detta brev, som kommer till er mycket sent, liksom checken (1.500 franc), som är den andra delen av min lön.

Kära far, Dida och Loucia, tusen tack för era brev och recensionerna ni skickade, de ger mig ett enormt nöje. Ha det bra och vi ses snart igen (tiden går så fort) glada och lyckliga.

Jag kramar er alla varmt av hela mitt hjärta

Er son,  bror och konstnären som älskar er
Georges

Konsertrecension i Georges klippbok. Familjen Godzinskys arkiv.

02.04.1936 Tianjin [Tientsin]

Kära pappa, Dida och Loucia

Tack så mycket för era sista brev och för pappas brev nr 4.

Vi har redan varit här i Tianjin i fyra dagar och har haft två konserter.

F.Iv. mår mycket bättre nu, och båda konserterna har gått mycket bra. Jag måste säga att jag till min stora glädje redan är så van vid Fed. Iv, att de senaste sex konserterna har gått bra och att han inte har anmärkt på någonting och är nöjd. Det är inte lätt att behärska hela repertoaren in i minsta detalj och inte heller att veta hur man ska ackompanjera när han framför samma stycke på så många olika sätt. Vi har redan haft 19 konserter tillsammans och han har aldrig sjungit en enda romans på samma sätt. Allt kan variera och man måste vara beredd på allt.

Jag tror att min uppmärksamhet på detaljer också har förbättrats och min rutin (vainu) har vuxit en hel del. Kashuk är också mycket nöjd med min prestation och säger att jag kanske är den första ackompanjatören som har förorsakat så litet problem. 

Naturligtvis sliter det här  jobbet på nerverna och jag måste säga att jag är tröttare nu än jag var på mitt tidigare jobb i Helsingfors. Jag menar inte fysisk trötthet, jag sover bra och vilar alltid inför konserter, utan trötthet i huvudet.

Jag kommer att vara riktigt glad när allt detta är över och jag kan åka tillbaka till H-fors för att lite vila upp mig. Och vårt liv är inte särskilt intressant. Förutom konserterna finns det inget att göra. Jag går promenader, läser lite och komponerar min balett. Den måste definitivt vara färdig till sommaren. När jag kommer tillbaka kommer jag att arbeta seriöst med Saxelin för att avsluta librettot och den musikaliska koreografin för andra och tredje akten.

Har ni fått mitt brev och min check? Jag kommer förmodligen att skicka en likadan till er, och det blir den sista, eftersom det ser ut som om vår turné kommer att avslutas den 25 april eller lite tidigare.

Än så länge finns det inget nytt att berätta om vårt sällskap. Jag kommer att skriva till er i övermorgon och berätta om vår kommande resplan. Jag telegrafera min nya adress. Var snäll och skriv inte än. Vi skall kanske åka till Japan.

Jag slutar för idag och skickar er mina kärleksfulla tankar och 1 000 ömma kyssar.

Georges
P.S. Krama Misha. Hur mår han?

04.04.1936 Peking

Familjen Godzinskys arkiv.

Kära pappa, Dida och Loucia!

Vi har redan tillbringat två dagar i den kinesiska huvudstaden. Igår hade jag min 19:e konsert med F. Iv. Han sjöng ganska bra. I allmänhet är han fortfarande förkyld, och efter två eller tre sånger gnisslar hans röst och han har svårt att sjunga.

Jag skickar er recensionerna av Tianjins andra konsert och gårdagens konsert. I morgon reser vi med tåg till Shanghai. Resan kommer att ta cirka 48 timmar.

I dag har jag utforskat Peking och besökt alla kinesiska tempel. Dessa tempel är så vackra och staden är så pittoresk att allt kommer att stanna kvar i mitt sinne för alltid. Vilket spektrum av färger! Vilken rik originalitet! Och så den kinesiska befolkningen: så smutsig och fattig, högljudd och livlig. Det är inte förvånande att de 450 miljoner kineser som bor i landet bildar en sin speciella ras. Men ur en europeisk synvinkel är de ändå ganska vänliga. Jag skulle till och med vilja säga att jag tycker bättre om dem än om japanerna, som var riktiga apor.

Det finns några mycket stiliga män bland kineserna: långa, smala och bastanta. Men de hör också till en högre kast, härstammar från mandarinerna och så vidare. Peking har så många fantastiska ställen. Verkligen magnifika tempel! Jag tog några fina bilder som jag kommer att skicka till er nästa gång.

På söndagsmorgonen den 5 april gjorde jag alla  reseförberedelser och packade mina väskor. På eftermiddagen kl. 15.35 steg vi ombord på tåget till Shanghai. Resan var ganska intressant. Tåget kallades L'express bleu men det gick i snigelfart, som mest 50-60 km i timmen, med täta stopp (cirka 50 gånger). Jag sov inte alls på tåget den första natten eftersom det var fruktansvärt varmt i vagnen. Vi reste i en andraklassvagn med Michel på tu man hand. Resten av sällskapet åkte i första klass. Vi tillbringade hela måndagen ombord på tåget. Vi anlände till Nanjing vid midnatt efter att ha korsat Yangtzefloden med färja. Den gula floden var sagolik: man kunde se tusentals kinesiska båtar upplysta med lyktor.

Georges resefoton från familjen Godzinsikys arkiv. Hela sällskapet är med på bilden. Ut genom tågfönstret tittar den kepsbärande impressarien Kashuk och Fjärran Östern-impressarion Strok. Framför vagnen står från vänster hans 14-åriga dotter Dasia, Shalyapins betjänt Michel, fru Maria Valentinovna och Feodor Shaljapin själv.

21-årige George de Godzinsky.

George med Fjärran Östern-impressarion Strok.

Impressarien Kashuk i restaurangvagnen.

Föremålet för Georges fascination: ett ånglokomotiv!

Impressarien Strok, betjänt Michel och dottern Dasia.

Impressarien Strok och maestro Shaljapin.

Makan Maria Valentinovna och Impressarien Strok.

Betjänt Michel och Shaljapins dotter Dasia.

Dasia i sällskap med en oidentifierad kvinna.

Impressarien Kashuk och Shaljapins fru Maria Valentinovna.

Shaljapin åker med en rickshaw...

....och som rickshawförare.

Nästa dag (tisdag morgon) anlände vi till Shanghai i grått och trist väder. --- [brevet bryts här]

Läs som nästa  Skandal i Shanghai - början av april 1936

Text: Laila Tarpila

Översättning av breven från franska: Soili Vihavainen.
Ryska översättningar (kursiv stil): Laura Tarpila & Laila Tarpila.
Svensk översättning: Christian de Godzinsky