Levytys Kööpenhaminassa ja musiikkifarssi Kaksi Vihtoria 1938

Harmony Sisters laulamassa George de Godzinskyn rumbaa Hymyillen elokuvan Kaksi Vihtoria kuvauksissa Katajanokalla joulukuussa 1938. George pianon ääressä. Godzinskyn perhearkisto / Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

På svenska

Syyskuun 24. päivänä 1938 klo 19.40 George de Godzinsky soitti suorassa radiolähetyksessä pianolla schlagereita uusista elokuvista ja opereteista. Seuraavaksi hän matkusti Kööpenhaminaan levyttämään. Ensimmäisen kerran hänellä oli mahdollisuus päästä laulajien mukana levytysstudioon. Arvi Tikkala ja Teemu Grönberg levyttivät Kööpenhaminassa useiden eri säveltäjien lauluja ja myös Georgen schlagereita. Äänityksissä George toimi tanskalaisen studio-orkesterin kapellimestarina.

LEVYTYKSET KÖÖPENHAMINASSA SOLISTEINA ARVI TIKKALA JA TEEMU GRÖNBERG

Kansainvälisen levy-yhtiön tanskalaiset studiomuusikot Kööpenhaminassa olivat tottuneet säestämään milloin puolalaisia, milloin virolaisia, milloin belgialaisia, romanialaisia ja suomalaisia laulajia. Solistit toivat mukanaan paikallisten säveltäjien sovitukset, ja orkesteri soitti suoraan nuoteista, prima vista.

Aamupäivällä 10. lokakuuta virolainen laulaja Ants Eskola äänitti virolaiselle kustantajalle uusia His Master’s Voice -levyjä virolaisen kapellimestarin Priit Veebelin johdolla, ja "Veebelin orkesterin" solistina. Virolaisten jälkeen solisti ja kapellimestari vaihtuivat lennossa Teemu Grönbergiksi ja George de Godzinskyksi ja orkesteri - vain nimensä osalta - H.M.V. -tanssiorkesteriksi.

Kööpenhaminassa äänitettiin His Master’s Voice -levymerkin suomalaiseen sarjaan 13 Georgen säveltämää schlageria, mikä oli häneltä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. George oli päässyt schlager-säveltäjänä hyvään vauhtiin. Yhtä laulua lukuunottamatta sovitukset olivat Georgen omaa käsialaa, ja sanat oli riimitellyt jälleen tuttu Ela eli näyttelijä-teatteriohjaaja Eine Laine.

Georgea seitsemän vuotta vanhempi Teemu Grönberg oli uusi laulajanimi. Teemu oli aloittanut työnteon vain 13-vuotiaana Värtsilän rautatehtaalla, missä hänen isänsä toimi työnjohtajana. Vuonna 1934 Grönberg muutti Helsinkiin ja aloitti päivätyöt Wärtsilä-yhtiön myyntiosastolla. Vapaa-aikanaan hän harrasti laulua. Lokakuussa 1938 Grönberg pääsi ensimmäisen kerran elämässään levyttämään. Hän äänitti Kööpenhaminassa 10. ja 12. lokakuuta 8 kappaletta, joista 5 oli Georgen; foxtrotit Lunta tuiskuu, reki kiitää, Kaikki kaikess’ oot sä vain, Mustalainen soittaa ja Suo avain sydämees sekä tango Sävel murheiden.

Laulajat Arvi Tikkala ja Martta Kontula harjoittelemassa Georgen kotona Museokadulla. Godzinskyn perhearkisto.

Georgen ystävä, näyttelijä, operettitähti ja schlager-laulaja Arvi Tikkala oli ehtinyt tehdä jo useita levytysmatkoja Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Tikkala levytti 12. ja 13. lokakuuta Georgen tyylikkään slowfoxin Kuka tietää kohtalon tiet, tangot Hiljainen yö, Kevätpäivä loistaa, Sua seuraan ja Punatut huulet, valssit En viihdy maissa, Kylätanssit ja Milloin sinut kohtaan jälleen.

Tangon Hiljainen yö George oli säveltänyt jo Kaukoidässä keväällä 1936. Punattujen huulten kohdalla hän käytti jälleen salanimeä M. Mikko, ja myös kappaleen sovittaja piiloutui salanimen Y. Jora taakse. Sovittaja oli pietarinkreikkalainen emigrantti Yrjö Gunaropulos, säveltäjä ja Melody Boys -orkesterin keulahahmo.

Palattuaan Suomeen George säesti 14. marraskuuta Vanhalla ylioppilastalolla tanssija Tuulikki Paanasen ja tämän isän, viulisti Ernest Paanasen tanssi- ja musiikki-iltaa. Helmikuussa ensi-iltansa saaneen Jääkärin morsiamen ja syyskuussa teattereihin tulleen Varastetun kuoleman naispääosien esittäjä Tuulikki Paananen oli uusi kirkas tähti suomalaisella elokuvataivaalla.

MUUTTO TÖÖLÖÖN JA ISÄ SAIRASTUU

Franciszek de Godzinsky, lapset George ja Elise sekä sveitsiläinen kotiopettajatar Elise Regenass olivat asuneet vuokralla Kaivopuistossa osoitteessa Itäinen Kaivopuisto 4 A 2 siitä lähtien, kun perhe heinäkuun 1923 alussa muutti Imatralta Helsinkiin. Viiden huoneen asunto vanhan kaksikerroksisen puutalon toisessa kerroksessa oli ehtinyt olla perheen koti 15 vuotta, kun Godzinskyt 1938 joutui lähtemään Kaivopuistosta. Vanha puutalo purettiin.

Uusi koti löytyi Töölöstä. Godzinskyt muuttivat osoitteeseen Museokatu 21 A 7.

Godzinskyjen uusi kotitalo Töölössä Museokadun ja Oksasenkadun risteyksessä. Osoite oli Museokatu 21 A 7. Ovi A-rappuun näkyy kuvassa oikealla. Godzinskyt asuvat vuokralla talon kolmannessa kerroksessa kulmahuoneistossa. Helsingin kaupunginmuseo.

Maaliskuun 21. päivänä Franciszek ja Elise hakivat Suomen kansalaisuutta - Georgelle kansalaisuus oli myönnetty jo 1935. Poliisille antamassaan selvityksessä Franciszek de Godzinsky kertoi olevansa naimisissa, mutta että hän ei tiennyt vaimonsa Maria o.s. Othman-Neuschellerin olinpaikkaa. Etsivän Keskuspoliisin selvityksessä Franciszekilta ei löytynyt rikosrekisteriä. Isä ja tytär hyväksyttiin Suomen kansalaiseksi puoli vuotta myöhemmin, 23. syyskuuta 1938.

Franciszek oli toiminut vuosia Suomalais-puolalaisen yhdistyksen puheenjohtajana. Maaliskuussa Seurahuoneella pidetyssä vuosikokouksessa häntä ei kuitenkaan enää valittu yhdistyksen johtoon. Hän jäi jatkamaan johtokunnan varajäsenenä. Syrjäytettiinkö Franciszek puheenjohtajan paikalta vai halusiko hän itse eroon tehtävästä? Asioiden kulkuun saattoi vaikuttaa se, että Franciszekilla todettiin näihin aikoihin Parkinsonin tauti. “Museokadulle muuton aikoihin isän terveys oli alkanut reistailla. Hänen kätensä olivat alkaneet vapista, vartalo jäykistyä ja ryhti painua kumaraan”, Godzinsky on kertonut vuosikymmeniä myöhemmin.

Franciszek de Godzinsky Kaivopuistosta muuton ja sairastumisensa aikoihin. Godzinskyn perhearkisto.

Sairaudestaan huolimatta Franciszek jatkoi työtään ravintolamuusikkona. Kesäkuun 24. päivänä François-orkesteri soitti ajanvietemusiikkia radion suorassa lähetyksessä ravintola Royalin terassilla. Harmony Sistersin tytöt panivat Royalissa käydessään merkille Georgen isän, “vanhan ja arvokkaan, mutta hiljaisen herran”. Franciszekilla oli tapana käydä Royalissa ruokailemassa.

HARMONY SISTERS HARJOITTELEE MUSEOKADULLA

Georgen ja Harmony Sistersin tammikuussa 1937 Viipurissa alkanut yhteistyö jatkui tiiviinä huolimatta Georgen kiertueista, elokuvatuotannoista ja ulkomaanmatkoista. Siskokset tulivat bussilla Kotkasta Helsinkiin, missä Godzinskyjen kotona Museokadulla harjoiteltiin Georgen uusia sovituksia triolle. Harmony Sisters pani vaivihkaa merkille, että Godzinskyillä puhuttiin kotikielenä ranskaa ja että taloutta hoiti “ranskalais-sveitsiläinen kotihengetär”.

Ranskan lisäksi perheessä puhuttiin venäjää ja ruotsia, mutta harvemmin enää puolaa. George huomasi, että isä vältteli puolan puhumista. “Hänellä ei ollut halua puhua puolaa kanssani. Toisin oli diplomaattien kanssa. Isä oli hyvä ystävä Puolan viimeisen lähettilään kanssa. Hän muun muassa musisoi suurlähettilään kanssa Katajanokalla.”

Valtosen siskokset ihmettelivät, etteivät he koskaan törmänneet Godzinskyillä perheen äitiin. Tytöt eivät tienneet Georgen äidistä mitään. He luulivat, että Georgen vanhemmat olivat tavanneet jossain Puolassa, ja että perhe oli muuttanut Viipuriin Georgen ollessa lapsi. Vaikka siskokset ja George olivat ystäviä, oli asioita, joista ei puhuttu ja joista ei sopinut kysellä.

LUMIKKI

Kun Walt Disneyn ensimmäinen pitkä värillinen piirroselokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä sai Suomen ensi-iltansa 16. lokakuuta 1938, George näki elokuvan katsottuaan unta. Unessa Harmony Sisters esitti Frank Churchillin säveltämiä elokuvan lauluja.

Turun Kivipaino Oy:n siirtokuvia loka-marraskuulta 1938, kun Walt Disneyn piirroselokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä sai ensi-iltansa Suomessa. Turun museokeskus.

Herättyään George ryhtyi oitis sovittamaan Lumikki-sikermää, jossa antoi Mairelle alttona prinssin roolin ja Raijalle sopraanona Lumikin. Elokuvan tunnetuimpia lauluja ovat With a Smile and Song ja Whistle While You Work. Kun Harmony Sisters sitten harjoitteli Georgen johdolla Lumikki-sovituksia, tytöt kävivät yhtäkkiä aivan hiljaisiksi. Georgen ihmetellessä, mikä nyt tuli, tytöt alkoivat itkeä: “Kuinka kaunista musiikki olikaan!"

Kun 27. marraskuuta klo 18 Harmony Sisters lauloi radiossa Georgen säestyksellä tämän sovittamia elokuvasäveliä, mukana oli myös Lumikki.

Kolme päivää myöhemmin, 30. marraskuuta Harmony Sisters äänitti Helsingissä Dallapén säestyksellä Odeon-merkille kuusi kappaletta, joista kaksi oli Lumikista; Lumikki (With a Smile and Song) ja Laulaen työtäs’ tee (Whistle While You Work). Laulujen suomenkieliset sanat oli kirjoittanut salanimi Lennart Lommi eli Dallapén kitaristi Kauko Käyhkö. Levytiedoissa ei mainittu, että George olisi ollut Lumikki-laulujen sovittaja.

KAKSI VIHTORIA JA RYTMIKÄS RUMBA HYMYILLEN

Harmony Sisters harjoitteli Museokadulla myös Nyrki Tapiovaaran tekeillä olevan uuden elokuvan revyykohtausta. Varastetun kuoleman jälkeen Tapiovaaran, Erik Blombergin ja Georgen yhteistyö jatkui; Blomberg tilasi Georgelta musiikin farssiin Kaksi Vihtoria. George sävelsi elokuvaan rumban Hymyillen Harmony Sistersiä ajatellen. Siskokset palasivat kotiin Kotkaan harjoittelemaan rumban nuotit salkussaan.

Kaksi Vihtoria, johtaja Vihtori Rantamo (vasemmalla Eino Jurkka) ja asianajana Vihtori Hiltunen (Arvi Tuomi). Eino Jurkka ja Arvi Tuomi olivat todellisessa elämässä langoksia. Eino oli ollut naimisissa Arvin sisaren Emmin kanssa. Kaksi Vihtoria / Elonet.

Joulukuussa Harmony Sisters tuli jälleen Helsinkiin. Elosepon studiossa Katajanokan Pikku Satamakadulla siskoksia odottivat tutut Livadyn pojat Alexander ja Boris Wittenberg, joiden orkesteri hoiti Georgen musiikin säestyksen. George itse soitti orkesterissa pianoa. Harmony Sistersin tarvitsi laulaa rytmikäs rumba kameroiden käydessä vain kerran. “Se oli sillä selvä!” huusi ohjaaja.

Blombergin ja Tapiovaaran käsikirjoittama Kaksi Vihtoria pohjautui Tatu Pekkarisen “kolminäytöksiseen pilaan” Klaara ja hänen Vihtorinsa. Hupailu oli saanut kantaesityksensä Turun Teatterissa huhtikuussa 1931.

Elokuvassa välitysliikkeen johtaja Vihtori Rantamon määräilevä Karoliina-rouva matkustaa maaseudulle ostamaan kartanoa, ja Vihtori livistää kaupungille hummailemaan. Johtaja päätyy juhlimaan kaimansa asianajaja Vihtori Hiltusen kanssa varieteeravintolaan, missä svengaavat schlagerit ja päihdyttävä alkoholi villitsevät kaverukset. Lopussa Karoliina palaa maalta ja laittaa molemmat Vihtorit kuriin ja järjestykseen.

Johtaja Vihtori Rantamo ja rouvansa "Klaara" eli Karoliina (Eino Jurkka ja Annie Mörk). Kaksi Vihtoria / Elonet.

YLEISRADION UUDET HAMMOND-URUT

Kiireiseen saumaan, Kahden Vihtorin kuvausten kynnykselle osui vielä Georgen ensiesiintyminen Yleisradion uusien Hammond-urkujen solistina.

Georgen opiskelutoveri, pianisti, säveltäjä ja kapellimestari Nils-Eric Fougstedt oli juuri valittu vastaamaan Yleisradion ruotsinkielisistä musiikkiohjelmista. Uudessa asemassaan Fougstedt halusi ystävänsä Georgen esiintyvän radiossa säännöllisesti ja usein. Kun Yleisradio hankki uuden instrumentin, Hammond-urut, sovittiin, että George esiintyisi urkurina suorissa lähetyksissä joka toinen viikko.

Ensimmäisen kerran radiokuuntelijat saivat nauttia Georgen Hammond-urkujen soitosta 1. joulukuuta klo 18.20.

Kaksi Vihtoria komedian ensi-ilta koitti 5. helmikuuta 1939. Kaksi Vihtoria / Elonet.

FANTASTINEN MATTI JURVA

Georgen musiikki Kaksi Vihtoria -komediaan sisälsi ennen kaikkea Tatu Pekkarisen työparin Matti Jurvan sävellyksiä. George oli tutustunut Jurvaan Berliinissä elokuussa 1936, mutta Elosepon studiossa joulukuussa 1938 hän oppi tuntemaan 40-vuotiaan kuplettimestarin lähemmin.

Jurva oli monipuolinen taiteilija. Hän sävelsi, sanoitti, soitti, näytteli, lauloi ja levytti. Hän oli 1930-luvulla yksi Suomen suosituimmista ja eniten levyttäneistä laulajista. Jurva näytteli myös monissa elokuvissa. Hänen tunnetuimpana roolinaan pidetään seremoniamestaria Kahden Vihtorin ravintolakohtauksessa, missä hän ukulelea pidellen esittää laulunsa Väliaikainen. Jurva esitti elokuvassa myös laulut Kun tanssii lambethwalkia, suonissa ei ole kalkkia ja Eikö lähdetä pikkasen istumaan.

“Hyvin lahjakas, hauska veikko, fantastinen, aina hyvällä tuulella ja iloinen”, Godzinsky muisteli Matti Jurvaa hymyssä suin vuosikymmeniä myöhemmin. “Välillä hän oli vähän väsynyt.” George viittasi Jurvan runsaaseen alkoholin käyttöön.

Matti Jurva Kallen roolissa Yrjö Nortan Fenno-Filmille 1943 ohjaamassa elokuvassa Maskotti. Elonet.

George sovitti komediaan Jurvan lauluja ja säesti kuvauksissa laulavia näyttelijöitä sekä pianon ääressä että orkesteria johtaen. Elokuvan musiikkikohtaukset kuvattiin "sataprosenttisina" eli samalla kun studion lattialla laulettiin, tanssittiin ja kuvattiin, samalla myös äänitettiin. Käyttökelpoisessa otossa kaikkien tekijöiden oli onnistuttava.

Jo alkusoittoon George sisällytti Jurvan kappaleet Kun tanssii lambethwalkia, Väliaikainen ja Minun iloni on sinun ilosi, ja ne soivat elokuvassa myöhemminkin. Jurvan ja Pekkarisen muista lauluista mukana olivat Moottorityttö ja Meillä on ja annetaan. Lisäksi Mirjami Kuosmanen esitti Jurvan - alunperin Abraham Goldfadenin - laulun Sulamith.

Georgen tärkein oma, tätä elokuvaa varten säveltämä musiikkinumero oli Harmony Sistersin esittämä Hymyillen. Sanat rumbaan kirjoitti siskoista vanhin, Vera Valtonen. Todennäköisesti koko idea, järjestää suositulle laulutriolle kohtaus elokuvaan, oli Georgen. Tuottaja Blomberg tarttui Georgen ehdotukseen varmasti mielellään, sillä hänen Eloseppo-yhtiönsä tarvitsi kipeästi suurta yleisömenestystä. George tietysti toivoi, että elokuvan jälkeen - Väliaikaisen ohella - ihmisten mieliin jäisi soimaan hänen rumbansa.

Hymyillen alkoi elää omaa elämäänsä vasta toukokuun 1942 jälkeen, kun Harmony Sisters levytti kappaleen Imperial-levymerkille Georgen johtaman tanssiorkesterin säestyksellä.

Harmony Sisters esittämässä rumbaa Hymyillen elokuvassa Kaksi Vihtoria. Kaksi Vihtoria / Elonet.

Vera Valtosen sanat rumban kertosäkeessä kehottivat suhtautumaan elämään hymyillen.

Hymyillen,

ota elämäsi hymyillen ain,
hyräillen,
kun tanssitaan rumbaa.

Riemuiten,
laula kanssani sä riemuiten ain,
iloiten,
kun tanssitaan rumbaa.

Rumban lisäksi George sävelsi elokuvaan steppausmusiikkia, valssin, cancanin ja apashitanssin sekä voimistelumusiikkia, jonka hän soitti itse harmonikalla.

Elokuvassa kuultiin myös aaria Connais tu le pays Ambroise Thomas’n oopperasta Mignon sekä Vait' on huulet Franz Lehárin operetista Iloinen leski, jota Vihtorit Eino Jurkka ja Arvi Tuomi rallattelivat. Musiikillista huumoria edusti Karjalan jääkärien marssi Kaunis Karjala, jonka Victor Boije esitti poskipärryytyksellä.

Kaksi Vihtoria valmistui vauhdilla. Kuvaukset alkoivat 2. joulukuuta ja päättyivät 4. tammikuuta, mistä päätellen kuvausryhmä ei pitänyt joululomaa.

Ensi-iltapäivänä 5. helmikuuta 1939 musiikkifarssin mainokset lupasivat: ”Räiskähtäviä sukkeluuksia! Loistavia revyykohtauksia! Valloittavia iskelmiä! Riemukkaita kupletteja! Silmäähiveleviä tansseja!”

Vihtorin ja Klaaran tytär Hilkka Rantamo (Sointu Kouvo), jolle äiti suunnittelee oopperalaulajattaren uraa, hakkailee kielloista huolimatta isän sihteeriä Robert Hokkasta (Helmer Kaski). Kaksi Vihtoria / Elonet.

PERINTEISET UUDENVUODENVASTAANOTTAJAISET ROYALISSA

Kuvausten keskellä joulukuun 18. ja 21. päivinä klo 20.30 George säesti radiossa laulajatar Annikki Arnin operettinumeroita. Tapaninpäivänä hän esiintyi radiossa kahdesti, ensin klo 12 päiväkonsertissa viipurilaisviulisti Toivo Salovuoren yhtyeen kanssa ja sitten klo 19.30 Huoleton tapaninpäivän ilta -lähetyksessä Harmony Sistersin, Lempi Heinosen ja Quartianin kanssa.

Myös uudenvuodenaattoon mahtui kaksi keikkaa. Kello 20 George säesti radiokabareessa Hilpeä vuodenloppu Clary Hildeniä ja Annikki Arnia. Lähetyksen jälkeen hän kiirehti läpi liukkaan Kasarmitorin ja lumisen Esplanadinpuiston Royaliin. Ravintolan perinteisissä uudenvuodenvastaanottajaisissa soitti jälleen kolme orkesteria, Georgen Livady, isän François-orkesteri ja Melody Makers.

Lue seuraavaksi George debytoi sinfoniaorkesterin kapellimestarina Viipurissa 1939

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

INSPELNING I KÖPENHAMN OCH MUSIKFARSEN KAKSI VIHTORIA 1938

Harmony Sisters sjunger George de Godzinskys rumba Hymyillen under inspelningen av filmen Toffelhjältar (Kaksi Vihtoria) på Skatudden i december 1938. George vid pianot. Familjen Godzinskys arkiv / Familjen Anna-Liisa Rantanens arkiv.

Suomeksi

Den 24 september 1938 kl. 19.40 spelade George de Godzinsky schlagermelodier från nya filmer och operetter på piano i en direktsänd radiosändning. Därefter reste han till Köpenhamn för att spela in på skiva. För första gången fick han möjlighet att följa med sångare till en inspelningsstudio. Arvi Tikkala och Teemu Grönberg spelade in sånger av olika kompositörer i Köpenhamn, bland annat Georges schlagers. George var dirigent för den danska studioorkestern vid inspelningarna.

INSPELNINGAR I KÖPENHAMN MED ARVI TIKKALA OCH TEEMU GRÖNBERG SOM SOLISTER

De danska studiomusikerna på det internationella skivbolaget i Köpenhamn var vana vid att ackompanjera än polska, estniska, belgiska, rumänska och finska sångare. Solisterna hade med sig arrangemang av lokala kompositörer och orkestern spelade direkt från noterna, prima vista.

På morgonen den 10 oktober sjöng den estniske sångaren Ants Eskola in nya His Master's Voice-inspelningar för ett estniskt förlag, under ledning av den estniske dirigenten Priit Veebel, och var solist i ”Veebels orkester”. Efter estländarna byttes solist och dirigent i farten till Teemu Grönberg och George de Godzinsky, och orkestern - bara till namnet - böts till H.M.V. -dansorkester.

I Köpenhamn spelades in 13 schlagers komponerade av George för skivmärket His Master's Voices finska serie, vilket var av honom fler än någonsin tidigare. George hade kommit igång på allvar som schlagerkompositör. Med undantag för en låt var arrangemangen Georges eget arbete och texterna var rimmade av Ela, den kände skådespelerskan och teaterdirektören Eine Laine.

Teemu Grönberg, sju år äldre än George, var det nya sångarnamnet. Teemu hade vid 13 års ålder börjat arbeta på järnfabriken i Värtsilä, där hans far var arbetsledare. År 1934 flyttade Grönberg till Helsingfors och började med dagtidsarbete på Wärtsilä-bolagets  försäljningsavdelning. På fritiden sysslade han med sång. I oktober 1938 fick Grönberg för första gången i sitt liv spela in på skiva. Den 10 och 12 oktober spelade han in 8 sånger i Köpenhamn, varav 5 var Georges; foxtroterna Lunta tuiskuu, reki kiitää, Kaikki kaikess’ oot sä vain, Mustalainen soittaa och Suo avain sydämees samt tangon Sävel murheiden.

Sångarna Arvi Tikkala och Martta Kontula repeterar hemma hos George på Museigatan. Familjen Godzinskys arkiv.

Georges vän, skådespelaren, operettstjärnan och schlagersångaren Arvi Tikkala hade redan hunnit göra flera skivinspelningsresor till Stockholm och Köpenhamn. Den 12 och 13 oktober spelade Tikkala in Georges eleganta slowfox Kuka tietää kohtalon tiet, tangona Hiljainen yö, Kevätpäivä loistaa, Sua seuraan och Punatut huulet, valserna En viihdy maissa, Kylätanssit och Milloin sinut kohtaan jälleen.

George hade redan komponerat tangon Hiljainen yö i Fjärran Östern våren 1936. För Punatut Huulet använde han återigen pseudonymen M. Mikko, och arrangören av sången gömde sig också bakom pseudonymen Y. Jora. Arrangören var den emigrerade S:t Petersburgsgreken Yrjö Gunaropulos, kompositör och frontfigur i orkestern Melody Boys.

När George hade återvänt till Finland  ackompanjerade han den 14 november dansösen Tuulikki Paananen och hennes far, violinisten Ernest Paananen, under en dans- och musikkväll i Gamla studenthuset. Tuulikki Paananen, som spelade den kvinnliga huvudrollen i Jääkärin morsian, som hade premiär i februari, och Den stulna döden, som sattes upp på biograferna i september, var en lysande ny stjärna på den finska filmscenen.

FLYTT TILL TÖLÖ OCH FADERN INSJUKNAR

Franciszek de Godzinsk, hans barn George och Elise samt den schweiziska guvernanten Elise Regenass hade bott i en hyreslägenhet i Brunnsparken på adressen Östra Allén 4 A 2 sedan familjen flyttade från Imatra till Helsingfors i början av juli 1923. Femrumslägenheten på andra våningen i ett gammalt trähus med två våningar hade varit familjens hem i 15 år när Godzinskys var tvungna att lämna Brunnsparken 1938. Det gamla trähuset revs.

Ett nytt hem hittades i Tölö. Familjen Godzinsky flyttade till Museigatan 21 A 7.

Familjen Godzinskys nya hus i Tölö, i korsningen av Museigatan och Oksanengatan. Adressen var Museigatan 21 A 7. Dörren till A-huset syns till höger på bilden. Familjen Godzinsky hyrde en hörnlägenhet på husets tredje våning. Helsingfors stadsmuseum.

Den 21 mars ansökte Franciszek och Elise om finskt medborgarskap - George hade redan beviljats medborgarskap 1935. I sitt vittnesmål till polisen uppgav Franciszek de Godzinsky att han var gift, men att han inte visste var hans fru Maria, född Othman-Neuscheller, befann sig. Centraldetektivpolisens rapport innehöll inga uppgifter om Franciszek i brottsregistret. Far och dotter blev finska medborgare sex månader senare, den 23 september 1938.

Franciszek hade under många år varit ordförande för den finsk-polska föreningen. Vid årsmötet i mars i Societetshuset valdes han dock inte längre till föreningens ordförande. Han kvarstod som suppleant i styrelsen. Blev Franciszek utkonkurrerad från ordförandeposten eller ville han själv avgå från posten? Det faktum att Franciszek fick diagnosen Parkinsons sjukdom vid den här tiden kan ha spelat en roll. ”Vid tiden för flyttet till Museigatan hade min fars hälsa börjat svikta. Hans händer hade börjat darra, hans kropp stelnade och hans hållning blev framåtlutad”, berättade Godzinsky flera decennier senare.

Franciszek de Godzinsky vid tiden för flyttet från Brunnsparken och insjuknandet. Godzinskys familjearkiv.

Trots sin sjukdom fortsatte Franciszek att arbeta som restaurangmusiker. Den 24 juni spelade François Orchestra underhållningsmusik i direktsändning i radion från restaurang Royals terrass. När flickorna i Harmony Sisters besökte Royal lade de märke till Georges far, ”en gammal och värdig men tystlåten herre”. Franciszek brukade gå till Royal för att äta middag.

HARMONY SISTERS REPETERAR PÅ MUSEIGATAN

Samarbetet mellan George och Harmony Sisters, som inleddes i januari 1937 i Viborg, fortsatte att vara intensivt trots Georges turnéer, filmproduktioner och utlandsresor. Systrarna kom med buss från Kotka till Helsingfors, där de i Godzinskys hem på Museigatan repeterade Georges nya arrangemang för trion. Harmony Sisters noterade stillsamt att franska var Godzinskys modersmål och att hushållet sköttes av en ”fransk-schweizisk hushållerska”.

Förutom franska talades det i familjen ryska och svenska, men mera sällan polska. George märkte att hans far undvek att tala polska. ”Han hade ingen lust att tala polska med mig. Det var annorlunda med diplomater. Pappa var god vän med den sista polske ambassadören. Han brukade bland annat musicera med ambassadören på Skatudden."

Systrarna Valtonen undrade varför de aldrig stötte på familjens mor hos Godzinskys. Flickorna visste ingenting om Georges mamma. De trodde att Georges föräldrar hade träffats någonstans i Polen och att familjen hade flyttat till Viborg när George var barn. Trots att systrarna och George var vänner fanns det saker som man inte talade om och som det inte var lämpligt att fråga om.

SNÖVIT

När Walt Disneys första animerade långfilm i färg, Snövit och de sju dvärgarna, hade premiär i Finland den 16 oktober 1938, drömde George en dröm efter att ha sett filmen. I drömmen framförde Harmony Sisters sånger från filmen som komponerats av Frank Churchill.

Turun Kivipaino Oy:s gnuggisdekaler från oktober-november 1938, då Walt Disneys animerade film Snövit och de sju dvärgarna hade premiär i Finland. Åbo museicentral.

När George vaknade satte han genast igång med att arrangera ett Snövit-potpurri och gav alten Maire rollen som prins och Raija som sopran blev Snövit. Filmens mest kända sånger är With a Smile och Song and Whistle While You Work. När Harmony Sisters repeterade Snövit-arrangemangen under Georges ledning blev flickorna plötsligt helt tysta. Medan George undrade vad som var på gång började flickorna gråta: "Så vacker musiken är!"

Den 27 november kl. 18.00, när Harmony Sisters sjöng filmsångerna arrangerade av George i radion, var Snövit också med.

Tre dagar senare, den 30 november, spelade Harmony Sisters in sex sånger för skivbolaget Odeon i Helsingfors, ackompanjerade av Dallapé, varav två var från Snövit; Lumikki (With a Smile and Song) och  Laulaen työtäs’ tee (Whistle While You Work). De finska texterna skrevs av pseudonymen Lennart Lommi, alias Dallapé-gitarristen Kauko Käyhkö. I skivinformationen nämdes inte att George skulle ha varit arrangör av Snövitsångerna.

KAKSI VIHTORIA OCH RYTMISKA RUMBAN HYMYILLEN

Harmony Sisters repeterade också på Museigatan revyscenen i Nyrki Tapiovaaras nya film som höll på att spelas in. Efter Den stulna döden fortsatte samarbetet mellan Tapiovaara, Erik Blomberg och George; Blomberg gav George i uppdrag att skriva musiken till farsen Kaksi Vihtoria (Toffelhjältar). George komponerade rumban Hymyillen för filmen med Harmony Sisters i åtanke. Systrarna återvände hem till Kotka med rumba-noterna i sin portfölj för att öva.

Toffelhjältarna, regissören Vihtori Rantamo (Eino Jurkka till vänster) och advokaten Vihtori Hiltunen (Arvi Tuomi). Eino Jurkka och Arvi Tuomi var i verkliga livet svågrar. Eino hade varit gift med Arvis syster Emmi. Toffelhjältar / Elonet.

I december kom Harmony Sisters igen till Helsingfors. I Eloseppos studio på Lilla Hamngatan på Skatudden möttes systrarna av de bekanta Livady-pojkarna Alexander och Boris Wittenberg, vars orkester skötte ackompanjeradet av Georges musik. George själv spelade piano i orkestern. Harmony Sisters behövde sjunga rytmiska rumban bara en gång medan kamerorna rullade. ”Det var klart med det!” ropade regissören.

Toffelhjältar, som skrevs av Blomberg och Tapiovaara, baserades på Tatu Pekkarinens ”tre akters fars” Klaara ja hänen Vihtorinsa. Farsen hade haft urpremiär på Åbo Teater i april 1931.

I filmen reser chefen för mäklarfirman, Vihtori Rantamo, ut till landsorten för att köpa en herrgård, och Vihtori smiter iväg till stan för att festa. Det slutar med att direktören firar med sin namne, advokaten Vihtori Hiltunen, på en varietérestaurang, där svängiga schlagers och berusande alkohol driver vännerna till vildhet. Till slut återvänder Karoliina från landet och sätter ordning och reda på de båda Toffelhjältarna.

Direktör Vihtori Rantamo och hans fru ”Klaara” alias Karoliina (Eino Jurkka och Annie Mörk). Toffelhjältar / Elonet.

RUNDRADIONS NYA HAMMOND-ORGEL

Under denna hektiska period, inför inspelningen av Toffelhjältar, gjorde George även sin debut som solist på Rundradions nya Hammondorgel.

Georges studiekamrat, pianisten, kompositören och dirigenten Nils-Eric Fougstedt hade just utsetts till ansvarig för de svenskspråkiga musikprogrammen på Rundradion. I sin nya roll ville Fougstedt att hans vän George skulle framträda regelbundet och ofta i radion. När Rundradion skaffade det nya instrumentet, Hammondorgeln, kom man överens om att George skulle uppträda som organist i direktsändningar varannan vecka.

Radiolyssnarna fick njuta av Georges hammondorgelspel första gången den 1 december kl. 18.20.

Komedin Toffelhjältar hade premiär den 5 februari 1939. Toffelhjältar / Elonet.

FANTASTISKA MATTI JURVA

Georges musik till komedin Toffelhjältar innehöll framför allt kompositioner av Tatu Pekkarinens arbetspartner  Matti Jurva. George hade träffat Jurva i Berlin i augusti 1936, men det var i Elosepos studio i december 1938 som han lärde känna den 40-årige kuplettmakaren närmare.

Jurva var en mångsidig artist. Han komponerade, skrev texter, spelade, skådespelade, sjöng och spelade in skivor. På 1930-talet var han en av Finlands mest populära och inspelade sångare. Jurva medverkade också i många filmer. Hans mest kända roll är den som ceremonimästare en restaurangscen i Toffelhjältar, där han framför sin sång Väliaikainen. Jurva sjöng i filmen också sångerna  Kun tanssii lambethwalkia, suonissa ei ole kalkkia och Eikö lähdetä pikkasen istumaan.

“En mycket begåvad, rolig kille, fantastisk, alltid på gott humör och glad”, minns Godzinsky Matti Jurva med ett leende på läpparna decennier senare. ”Ibland var han lite trött.” George syftade då på Jurvas stora alkoholkonsumtion.

Matti Jurva i rollen som Kalle i filmen Maskotti, som Yrjö Norta regisserade 1943 för Fenno-Filmi. Elonet.

George arrangerade Jurvas sånger för komedin och ackompanjerade de sjungande skådespelarna under inspelningen, både vid pianot och som dirigent för orkestern. Filmens musikaliska scener spelades in ”100%”, dvs. medan man sjöng, dansade och filmade på studiogolvet spelades ljudet samtidigt också in. Alla var tvungna att lyckas för en användbar tagning.

Redan i ouvertyren tog George med Jurvas sånger Kun tanssii lambethwalkia, Väliaikainen ja Minun iloni on sinun ilosi, och de spelas även senare i filmen. Andra sånger av Jurva och Pekkarinen var Moottorityttö ja Meillä on ja annetaan. Mirjami Kuosmanen framförde också Jurvas sång Sulamith, som ursprungligen skrevs av Abraham Goldfaden.

Georges viktigaste egna musikstycke som han komponerade för den här filmen var Hymyillen, som framfördes av Harmony Sisters. Texten till rumban skrevs av den äldsta av systrarna, Vera Valtonen. Förmodligen var hela idén med att arrangera en scen för den populära låttrion i filmen Georges. George hoppades att man efteråt - tillsammans med Väliaikainen - skulle minnas hans rumba.

Hymyillen började leva sitt eget liv först efter maj 1942, då Harmony Sisters spelade in låten för skivmärket Imperial i ackompanjemang av en dansorkester under ledning av George.

Harmony Sisters framför rumban Hymyillen i filmen Toffelhjältar. Toffelhjältar / Elonet.

Vera Valtonens ord i rumbans refräng uppmanar att ta livet med ett leende.

Hymyillen,
ota elämäsi hymyillen ain,
hyräillen,
kun tanssitaan rumbaa.

Riemuiten,
laula kanssani sä riemuiten ain,
iloiten,
kun tanssitaan rumbaa.

Förutom rumban komponerade George stepp-, vals-, cancan- och apache-dansmusik till filmen, liksom gymnastikmusik som han själv spelade på dragspel.

Filmen innehöll också arian Connais tu le pays ur Ambroise Thomas opera Mignon, och Läppar tiger, hjärtat slår ur Franz Lehárs operett Den glada änkan, som sjöngs med inlevelse av Eino Jurkka och Arvi Tuomi. Musikalisk humor representerades av de Karelska jägarnas marsch Den vackra Karelen, framförd av Victor Boije med brummande läppar.

Toffelhjältar färdigställdes i rask takt. Inspelningen började den 2 december och slutade den 4 januari, vilket tyder på att filmteamet inte tog någon julledighet.

På premiärdagen den 5 februari 1939 lovade annonserna för musikfarsen: "Sprudlande kvickheter! Strålande revyscener! Fängslande schlager! Glädjefyllda kupletter! Ögonfägnande danser!”

Vihtoris och Klaaras dotter Hilkka Rantamo (Sointu Kouvo), till vilken hennes mor planerar en karriär som operasångerska, flirtar med sin fars sekreterare Robert Hokkas (Helmer Kaski) trots dennes förbud. Toffelhjältar / Elonet.

TRADITIONELL NYÅRSMOTTAGNING PÅ ROYAL

Mitt under inspelningarna ackompanjerade George den 18 och 21 december klockan 20.30 sångerskan Annikki Arnis operettnummer i radion. På annandag jul uppträdde han två gånger i radion, först klockan 12 i en lunchkonsert tillsammans med violinisten från Viborg, Toivo Salovuori och hans orkester, och sedan klockan 19.30 i programmet Huoleton tapaninpäivän ilta, tillsammans med Harmony Sisters, Lempi Heinonen och Quartian.

Även nyårsafton rymde två framträdanden. Klockan 20 ackompanjerade George Clary Hilden och Annikki Arni i radiokabaren Hilpeä vuodenloppu. Efter sändningen skyndade han via det hala Kaserntorget och den snöiga Esplanadparken till Royal. På restaurangens traditionella nyårsmottagning spelade återigen tre orkestrar, Georges Livady, hans fars orkester François Orchestra, och Melody Makers.

Läs härnäst:  George debytoi sinfoniaorkesterin kapellimestarina Viipurissa 1939

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky