George debytoi sinfoniaorkesterin kapellimestarina Viipurissa 1939

Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteri Keskuskansakoulun salissa 1934 ja George de Godzinsky 1938. Lahden Konservatorion arkisto / Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

George de Godzinsky ja hänen viipurinpuolalainen ystävänsä, pianotaiteilija Cyril Szalkiewicz olivat säestäneet helmikuussa 1938 yhdessä ballerina Lucia Nifontovan tanssikiertuetta ja lokakuussa kuuluisaa venäläistä tenoria, Dmitri Smirnovia. Tammikuun 7. päivänä 1939 George ja Cyril esiintyivät jälleen yhdessä. Kyseessä oli suora radiolähetys klo 19.35 otsikolla Musiikkia kahdelle pianolle. Nimimerkki Sinkko arvioi esityksen Musiikkitieto-lehteen: “Herrat de Godzinsky ja Szalkiewicz soittivat kahdella pianolla Weberin, Arenskyn ja Straussin sävellyksiä. Ensin mainitun Rondo ei erityisemmin ollut laadittu juuri kahden pianon mahdollisuuksia silmälläpitäen, mutta sitä enemmän olivat sitä Arenskyn sävellykset sekä Godzinskyn oma sovitus Straussin tutusta Frühlingstimmen valssista. Viimemainittu oli sekä virtuoosimaisesti laadittu, että myös esitetty. Pirteää sekä kuuntelemisen arvoista yhteissoittoa, jota mielellään kuulisi toistekin.”

Yleisradio Fabianinkadulla 1930-luvulla. Helsingin kaupunginmuseo.

George esiintyi samana iltana radiossa toisenkin kerran. Kello 23.15 käynnistyi pohjoismainen yhteislähetys Helsingistä, Tukholmasta, Kööpenhaminasta ja Oslosta. Helsingin osuus sisälsi tanssi- ja kabarettiohjelmaa; operettipari Gerda Ryselin ja Victor Boije lauloi Georgen johtaman tanssiorkesterin säestyksellä.

Radion ohella emigranttien kulttuuririennot työllistivät Georgea keväällä 1939 entiseen tapaan. Tammikuun 15. päivänä hän oli Konservatoriolla avustamassa Aleksandr Gobertin johtaman Helsingin venäläisen laulukuoron 15-vuotisjuhlakonserttia.

Helsingin Venäläisen kuoron 15-vuotisjuhlakonsertti Konservatoriolla 15. tammikuuta 1939. Godzinskyn perhearkisto.

Aleksandr Gobertin johtama Helsingin venäläinen laulukuoro 1932. Sibelius-museo.

Myös laulajien säestystehtävät jatkuivat. Tammikuun 23. päivänä George avusti Konservatoriolla Greta Almqvistin lauluoppilaita.

KAKSI VIHTORIA - YHTÄ HYVÄ KUIN ULKOMAILLA TUOTETUT FILMIFARSSIT

Helmikuun 5. päivänä koitti Kaksi Vihtoria -elokuvan ensi-ilta. Harmony Sistersin revyykohtauksessa esittämä Hymyillen ei saanut sitä huomiota, jota George odotti, mutta muuten elokuvan vastaanotto oli myönteinen. Uuden Suomen nimimerkki S.S. eli Salama Simonen kirjoitti: "Kaksi Vihtoria on kevyimmän lajin farssi, jonka ainoana tarkoituksena on tuottaa katsojilleen harmitonta hupia. Nyrki Tapiovaaran ja Erik Blombergin yhteistyö on saanut aikaan vauhdikkaan elokuvafarssin, jossa kepeästi siirrytään kohtauksesta toiseen kekseliäin ylimenoin. Pääpaino on pantu yleisön hauskutukseen ja sellaisena filmi on yhtä hyvä, ellei parempikin, kuin vastaavat ulkomailla tuotetut filmifarssit."

Kaksi Vihtoria -musiikki-ilottelua mainostettiin naurupommina. Kaksi Vihtoria / Elonet.

George ei päässyt itse Bio-Bioon tarkkailemaan ensi-iltayleisön reaktioita, sillä hän oli Konservatoriolla säestämässä viipurilaista viulistiystäväänsä Dina Enderiä. Georgen ja Dinan yhteistyö jatkui radiossa 9. helmikuuta klo 19.35, kun he esittivät Vieuxtemps’n Balladin ja Poloneesin.

Pari päivää myöhemmin, 11. helmikuuta klo 19.40 George esiintyi radiossa ystäviensä saksofonistien Matti Rajulan ja Aku Wittenbergin kanssa ohjelmassa Puoli tuntia tunteellista ja vauhdikkaampaa.

Seuraavana päivänä 12. helmikuuta järjestettiin Valkoisessa salissa perinteiset suuret venäläiset markkinat. Musiikillinen ohjelma sisälsi balettia, Gobertin johtaman venäläisen kuoron laulua ja Georgen johtaman Livadyn soittoa.

Helmikuun 14. päivänä klo 21.15 George esiintyi ystäviensä Georg Malmsténin ja kitaristi Ivan Putilinin kanssa radiohuvittelussa Naurua ja kyyneleitä samasta pussista. Helmikuun 20. päivänä hän oli Yliopiston juhlasalissa säestämässä vanhaan tuttuaan, sopraano Martta Tigeriä.

Helmikuun 18. päivänä 1939 George johti mustalaiskuoroa emigranttien seurapiirigaalassa Seurahuoneella. Godzinskyn perhearkisto.

Helmikuun 23. päivänä klo 17.50 George soitti radion kevyessä solistikonsertissa harmonikkaa ja Hammond-urkuja. Muita esiintyjiä olivat viipurilaisviulisti Toivo Salovuori, Radio-orkesterin klarinetisti ja saksofonisti Harald Mannerström ja Ivan Putilin, joka tällä kertaa soitti balalaikkaa.

KAPELLIMESTARIDEBYYTTI VIIPURISSA

Helsingin Ruotsalainen Teatteri oli ottanut toukokuussa 1938 ohjelmistoonsa Emmerich Kálmánin operetin Mustalaisruhtinatar. Kerran operetin kapellimestari, Georgen ystävä Sven Sandberg ei päässytkään esitykseen. “Hän oli juuri sairastunut, ja minä sain hypätä harjoittelematta hänen tilalleen Mustalaisruhtinattaren esitykseen.” Tätä Ruotsalaisen Teatterin hälytystä Godzinsky on pitänyt vuosikymmeniä myöhemmin ensimmäisenä kapellimestarikiinnityksenään.

Todellisuudessa George oli toiminut lukuisia kertoja kapellimestarina sen jälkeen, kun hän 18-vuotiaana oli johtanut emigranttien esityksenä Rimsky-Korsakovin oopperan Kultainen kukko.

Näkymä Viipurin uuden tuomiokirkon katolta 1936. Etualalla näkyy kaupungin keskeinen konserttipaikka, Keskuskansakoulu. Lappeenrannan museot / Jalmari Lankinen.

George de Godzinskyn varsinainen ensiesiintyminen sinfoniaorkesterin kapellimestarina tapahtui Viipurissa kevättalvella 1939. Hän johti sunnuntai-iltana 26. helmikuuta Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteria kansankonsertissa Keskuskansakoulun salissa. Kyseessä ei ollut mikään hälytys tuurata sairastunutta kapellimestaria, vaan vierailu, josta oli sovittu hyvissä ajoin etukäteen. Viipurissa ilmestyvä sanomalehti Karjala oli pannut jo tammikuussa merkille orkesterin kevätkalenterista konsertin, jossa “erikoinen kapellimestari- ja pianistilahjakkuus George de Godzinsky” oli tulossa johtajavierailulle Viipuriin.

BORIS SIRPON VIIPURIN KAUPUNGINORKESTERI

Viipurin Musiikin Ystäväin Yhdistys oli järjestänyt sinfoniakonsertteja vuodesta 1894 ja ryhtynyt pitämään yllä omaa sinfoniaorkesteria neljä vuotta myöhemmin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteria olivat johtaneet muun muassa Armas Järnefelt, Leo Funtek, Erkki Melartin ja Leevi Madetoja. Syksystä 1916 orkesterin kapellimestarina oli toiminut säveltäjä Toivo Kuula. Kuulan väkivaltaisen kuoleman jälkeen toukokuussa 1918 orkesteri oli lopettanut toimintansa.

Hiljaisuutta kesti tammikuuhun 1929, jolloin - kiitos Boris Sirobin syksyllä 1918 perustaman korkeatasoisen Viipurin Musiikkiopiston - Musiikin Ystäväin Orkesteri aloitti jälleen toimintansa. Sirob - joka 1935 muutti nimensä enemmän suomalaiselta kalskahtavaksi Sirpoksi - oli Musiikkiopiston johtaja ja opettaja, minkä lisäksi hänet valittiin syksyllä 1929 myös kaupunginorkesterin kapellimestariksi. Näissä johtotehtävissä hän toimi yhä keväällä 1939.

Viipurin Musiikkiopiston kasvatti Heimo Hatto soitti Radio-orkesterin solistina syksyllä 1939. Yleisradio.

Heimon soittaessa solistina Radio-orkesteria johti hänen opettajansa Boris Sirpo. Yleisradio.

Boris Sirpo oli nuoren Godzinskyn vankimpia tukijoita. Kun 24. helmikuuta 1939 Sirpolla itsellään oli tähdellisempää tekemistä; hän johti Helsingin kaupunginorkesteria Heimo Haiton ensikonsertissa, hän antoi Viipurin kaupunginorkesterinsa Georgen käyttöön. Heimo oli 13-vuotias ihmelapsi ja Sirpon kasvatti. Myös George tunsi Heimon. "Heimo Haittoa säestin, kun hän vielä oli polvihousu."

Vuosikymmeniä myöhemmin Godzinsky on kertonut: "Heimon kanssa me olemme vanhoja tuttuja. Aina halataan, kun nähdään. Hän on aina sama hulivili, kultainen ihminen. Hän on myös boheemi. Kaikki hänessä on ylimitoitettua. Kun ryypätään, se menee yli. Kun pelataan, hän pelaa itsensä rutiköyhäksi. Mutta sellainen on hänen luonteensa. Ja samanlaista on soitto. Hän on Suomen Paganini. Koskaan ei Suomessa ole ollut viulistia, joka antautuu musiikille kuin hän. Heimo Haitto on nero."  

14-vuotias Heimo Haitto syksyllä 1939. Yleisradio.

Karjala kirjoitti ennakkojutun Georgen konserttia edeltävänä päivänä: “Huominen kansankonsertti on tällä kertaa tavallista mielenkiintoisempi siksi, että sen johtajana esiintyy pianistina tunnettu George de Godzinsky, kun pianosolistina on Viipurin Musiikkiopiston entinen oppilas ja kasvatti Anatol Ljubimov, jonka kehityksen kaarta viipurilaisyleisöllä ei ollut tilaisuus seurata sitten hänen lähtönsä täältä, tarjoavat nämä nimet jo sinänsä kiinnostusta ja odotusta.”

 

Karjala 25. helmikuuta 1939. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 

Karjala kirjoitti Georgen kapellimestaridebyytistä kuvan kanssa kulttuurisivullaan vielä konserttipäivänä 26. helmikuuta 1939. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Pianosolisti Anatol Lybimov kuului Georgen viipurilaiseen ystäväpiiriin. Kesäisin George kävi tapaamassa Anatolia myös Terijoen Käkösenpäässä, missä Lybimoveilla oli huvila.

"TAHTIPUIKON PÄTEVÄ KÄYTTÄJÄ"

Konsertin jälkeisenä päivänä nimimerkki B eli Theodor Björklund kirjoitti Karjalaan myönteisen arvostelun: “Pianotaiteilija Georges Godzinsky vieraili eilisen kansankonsertin johtajana osoittautuen tällöin harvinaisen monipuolisena muusikkona myöskin tahtipuikon käyttäjänä päteväksi taitajaksi.

Jo alkunumeron, alkusoiton Smetanan oopperasta Myyty morsian tulkitsi hän tavalla, joka vakuuttavasti todisti hänen taidoistaan orkesterinjohtajana. Richard Straussin Valssi operetista Rosenkavalier esitettiin niin ikään joustavan lennokkaasti ja Lisztin Unkarilaisen rapsodian, ohjelman päätösnumeron valinta, jolloin vieraileva johtaja ja orkesteri täysin olivat löytäneet toisensa, henki taiteilija Godzinskyn johtamana plastillista notkeutta ja samalla rytmin nasevaa iskevyyttä.

Kaiken kaikkiaan oli taiteilija Godzinskyn vierailu yhtä mielenkiintoinen, kun antoisakin. Anatol Lybimov, konsertin solisti soitti elähyttävällä temperamentilla ja ilmehikkäästi ensiosan Rubinsteinin Pianokonsertista (d) op. 70. Myöskin hänen teknillinen taitamisensa on kunnioitettava, joskin se paikoitellen niin kuviossa kuin iskussa jätti toivomisen varaa. Ansiokasta esitystä säesti orkesteri valppaasti ja mukautuvasti. Vierailijat saivat runsaasti kukkia.”

Georgen ystävä, Viipurin Musiikkiopiston opettaja Väinö Haapalainen arvosteli Kansankonsertin Maakansa -sanomalehteen. Godzinskyn perhearkisto.

 

"SYNTYNYT KAPELLIMESTARIKSI"

Kaksi päivää konsertin jälkeen 28. helmikuuta Georgen debyytin arvosteli Wiborgs Nyheter -sanomalehteen nimimerkki A.R. Kirjainten taakse kätkeytyi Georgen emigranttiystävä, Viipurin Musiikkiopiston partituurinsoiton opettaja, professori Andrej Rudnev.

”Sunnuntain kansankonsertissa esiintyi kaksi nuorta, impulsiivista, tulisieluista ja taitavaa taiteilijaa.

Georges de Godzinsky kapellimestarikorokkeella on jo nyt lahjakkuus, joka kannattaa painaa mieleen. Hänellä on intuitiivista voimaa, joka vaikuttaa orkesteriin ja saa sen mukaansa. Tämä selittämätön ”se”, tämä ”jokin” ratkaisee, onko henkilöstä orkesterinjohtajaksi vai ei. Hänessä se näkyy niin, että sen tuntee. Voidakseen saavuttaa sellaiset tulokset, joita sunnuntaina todistimme, pelkällä tahdonvoimalla - tai kuten useiden kappaleiden kohdalla tapahtui, vain yhdellä harjoituskerralla - on oltava syntynyt kapellimestariksi. Ja sellainen Godzinsky on.

Otan muutaman näytteen ohjelmasta: Smetanan Myydyn morsiamen juoksutukset - tarkkuudella ja puhtaudella, joka oli hämmästyttävää. Joustavuus Sukin Pisn lásky’ssa (erinomainen orkestraatio) ja erityisesti Rich. Straussin Ruusuritarissa. Teknisessä mielessä valssi oli keskeneräinen: orkesteri ei selviytynyt kaikista haasteista, koska se ei ole tottunut soittamaan aitoa valssia. Mutta nautimme intentioista ja kaikesta hyvästä, mitä esitys tarjosi. Olisi tarvittu määrällisesti suurempi, vahvempi jousisto. Ja lopuksi Lisztin ensimmäinen rapsodia, joka unkarilaisessa autenttisuudessaan jätti hyvin vähän toivomisen varaa. Smetanassa jäin kaipaamaan hitaampiin cantilene-osiin hieman enemmän slaavilaista ilmeikkyyttä (ilman sentimentaalisuutta).

Rubinsteinin d-molli-konserton säestys oli erinomainen. Ensimmäisen osan soitti solisti Anatol Lybimow upealla elämänilolla ja nuorekkaalla innolla.”

"HUOMATTAVA JOHTAJAKYKY"

Tiistaina 28. helmikuuta ilmestyi myös Karjalan suunta -lehdessä nimimerkki H:n arvio konsertista: “Temperamentikas ja pirteä kapellimestari oli vieraileva johtaja Georges de Godzinsky. Sen huomion teki jo ensi tahdeista Smetanan overtyyrissä oopp. Myyty morsian. Siinä oli kerrankin vauhtia ja vireätä menoa, niin ettei ihmettele, jos sen kuviot eivät kaikin paikoin aivan viimeistellyn selviä olleetkaan. Joka tapauksessa se oli kumminkin hyvä esitys.

Straussin Ruusuritari-valssi oli myös viimeistellyn herkästi soitettu. Siinä oli jotakin ritarillisen siroa, jota sen juuri tuleekin saada voidakseen esiintyä oikeassa valaistuksessa.

Saman miellyttävän havainnon teki Suk’in Lemmenlaulussakin. Ehjin ja antoisin oli Lisztin Unkaril. rapsodia N:o 1, jonka tempot olivat oikeat ja koko muotoilu aitoa. Jostakin aiheiden korostuksesta olisi ehkä voinut olla erimieltä - olisipa vaan sen unkarilaisuus tullut siten enemmän alleviivatuksia. Tunnustuksen siitä mielihyvin antaa sentään sekä johtajalle että orkesterille. Hra G:ssä on kaikesta päättäen huomattava johtajakyky, jota mielellään haluaa nähdä orkesterin korokkeella vastakin.”

"TEMPERAMENTIKAS JOHTAJA SAA ORKESTERISTA KAIKEN IRTI"

Nimimerkki H. lähetti Etelä-Savo -lehdelle Lappeenrantaan 4. maaliskuuta Musiikkikirjeen Viipurista, jossa hän pakinoivaan tyyliin palasi Viipurin Musiikin Ystäväin konserttiin: “Kahdeksas kansankonsertti kulki johtajan ja solistin puolelta slaavilaisissa merkeissä. Edellisenä oli de Godzinsky, jälkimmäisenä Anatol Ljubimov.

Herra de Godzinskyssä on temperamentikas johtaja, joka saa kyllä orkesterista kaiken irti. Alkoi se temperamentti tuottaa sentään hiukan hallaakin hänen hyvälle sadolleen. Myydyn morsiamen alkusoitto meni nim. niin riivatulla vauhdilla, että se rupesi natisemaan liitoksissaan. Siinä olikin sellainen tahti, että ei siinä soittaja kerinnyt “kuin joka toiseen tahtiin sylkäisemään” - kuten Lahtis-vainaa ennen sanoi. Erittäin edullisen käsityksen tästä de G:stä sentään sai.

Sama herra oli muuten jokunen vuosi sitten maailmankuulun venäläisen bassolaulajan Šaljapinin säestäjänä. Sekin todistaa miehen pätevyyttä, kun tietää että Šaljapin oli tavallista vaativampi säestäjiinsä nähden.”

Näköala Viipurin uuden tuomiokirkon tornista 1936. Etualalla näkyy Keskuskansakoulu ja taustalla Torkkelinpuisto. Lappeenrannan museot / Jalmari Lankinen.

FELIX VON WEINGARTNERIN KAPELLIMESTARILUOKALLE ZÜRICHIIN

Vaikka George loi uraa Suomessa schlagerien ja elokuvamusiikin säveltäjänä, hän tähtäsi vakavissaan kapellimestariksi. Hän tiesi, että jos halusi päästä pitkälle, oli lähdettävä ulkomaille. Ystävistä Cyril Szalkiewicz oli saanut stipendin Pariisiin piano-opintoja varten, ja Nils-Eric Fougstedt oli opiskellut sävellystä ja orkesterinjohtoa Salzburgissa ja Firenzessä 1934, Berliinissä 1936 ja 1938 ja suunnitteli parhaillaan jatkavansa opintojaan vielä Berliinissä ja Pariisissa 1939. Heidän laillaan George halasi Keski-Eurooppaan.

Vielä helmikuussa 1938 George oli kertonut lehtihaastattelussa aikovansa matkustaa jatkamaan sävellys- ja kapellimestariopintojaan Wieniin. Itävallan liittäminen kansallissosialistiseen Saksaan maaliskuussa 1938 sai hänet toisiin ajatuksiin.

Wienin sijasta George alkoi tehdä matkavalmisteluja osallistuakseen Sveitsissä maailmankuulun itävaltalaisen maestron, Felix von Weingartnerin kapellimestariluokalle. “Kapellimestarin uralle tähtäsin. Olin lähettänyt pieniä sävellysnäytteitä Zürichiin ja minut oli hyväksyttykin Zürichin kapellimestarikursseille. Myös rahat olivat koossa.”

George 1930-luvun lopulla. Godzinskyn perhearkisto.

Mistä George oli saanut idean pyrkiä juuri Weingartnerin luokalle? Ystävä Nils-Eric Fougstedt oli seurannut kesällä 1934 Saltzburgin musiikkijuhlilla muun muassa Arturo Toscaninin, Bruno Walterin ja Felix von Weingartnerin orkesteriharjoituksia, jotka olivat tehneet suomalaisopiskelijaan voimakkaan vaikutuksen.

Idea saattoi tulla myös Boris Sirpolta, joka itse oli kesällä 1930 osallistunut Weingartnerin kapellimestarikurssille Sveitsin Baselissa. Sirpon mukaan "Weingartnerin ohjaus oli pätevintä, mitä saattoi saada". Sirpo oli päässyt 12 parhaan oppilaan joukossa johtamaan Baselin sinfoniaorkesteria kurssin julkisessa loppukonsertissa.

Georgen suunnitelmat tulevaisuuden suhteen olivat selvät. “Toivoin saavani opiskella Zürichissä maaliskuusta 1940 alkaen.” Suunnitteliko hän palaavansa opintojen jälkeen Suomeen? Ei. Tähtäimessä oli ura kansainvälisenä oopperakapellimestarina.
 
Lue seuraavaksi Neljän pojan kesäkiertue 1939: Malmstén, Vesterinen, Katajavuori ja Godzinsky

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEORGE GÖR SIN DEBUT SOM DIRIGENT FÖR VIBORGS SYMFONIORKESTER 1939

Viborgs musikvänners orkester i Centralmusikskolans sal 1934 och George de Godzinsky 1938. Lahtis konservatoriums arkiv / Godzinskys familjearkiv.

Suomeksi

George de Godzinsky och hans polska vän från Viborg, pianisten Cyril Szalkiewicz, hade tillsammans ackompanjerat ballerinan Lucia Nifontovas dansturné i februari 1938 och i oktober den berömde ryske tenoren Dmitrij Smirnov. Den 7 januari 1939 uppträdde George och Cyril tillsammans igen. Det var en direktsändning i radion kl. 19.35 med titeln Musik för två pianon. Recensionen av framförandet i tidskriften Musiikkitieto skrevs av pseudonymen Sinkko: ”Herrarna de Godzinsky och Szalkiewicz spelade kompositioner av Weber, Arensky och Strauss på två pianon. Den förstnämndas Rondo hade inte skrivits med tanke på möjligheterna med två pianon, men desto mera var Arensky-kompositionerna och Godzinskys eget arrangemang av Strauss välkända Frühlingstimmen-vals det. Den sistnämnda var både virtuös i sin utformning och i sitt framförande. Ett glädjefyllt och lyssningsvärt ensembleframträdande, som man gärna vill höra igen.”

Rundradion på Fabiansgatan på 1930-talet. Helsingfors stadsmuseum.

George uppträdde i radion en andra gång samma kväll. Klockan 23.15 började en gemensam nordisk sändning från Helsingfors, Stockholm, Köpenhamn och Oslo. Helsingforsdelen innehöll ett dans- och kabaréprogram; operettparet Gerda Ryselin och Victor Boije sjöng tillsammans med en dansorkester under ledning av George.

Förutom i radion höll emigranternas kulturresor George sysselsatt som vanligt under våren 1939. Den 15 januari var han på konservatoriet för att assistera vid Helsingfors ryska sångkörs 15-årsjubileumskonsert under ledning av Aleksandr Gobert.

Helsingfors ryska sångkör under ledning av Aleksandr Gobert 1932. Sibeliusmuseet.

Sångarnas ackompanjemangsuppgifter fortsatte också. Den 23 januari assisterade George Greta Almqvists sångelever vid Konservatoriet.

KAKSI VIHTORIA - LIKA BRA SOM DE I UTLANDET PRODUCERADE FILMFARSERNA

Den 5 februari var det premiär för filmen Kaksi Vihtoria [Toffelhjältar]. Harmony Sisters revyscen Hymyillen fick inte den uppmärksamhet som George hade förväntat sig, men i övrigt fick filmen ett gott mottagande. I Uusi Suomi skrev pseudonymnen S.S., alias Salama Simonen : ”Toffelhjältar är en fars av det lättaste slaget, vars enda syfte är att ge sin publik en harmlös underhållning. Samarbetet mellan Nyrki Tapiovaara och Erik Blomberg har resulterat i en fartfylld filmfars som rör sig från en scen till nästa med uppfinningsrika övergångar. Tonvikten har lagts på att roa publiken och som sådan är filmen lika bra, om inte bättre, än jämförbara utlandsproducerade filmfarser.”

Toffelhjältarnas musikaliska spektakel marknadsfördes som en skrattbomb. Toffelhjältar / Elonet.

George kunde inte närvara vid Bio-Bio för att observera premiärpublikens reaktioner, eftersom han var på konservatoriet och ackompanjerade sin violinistvän Dina Ender från Viborg. Georges och Dinas samarbete fortsatte i radio den 9 februari kl. 19.35, då de framförde Vieuxtemps Ballad och Polones.

Ett par dagar senare, den 11 februari kl 19.40, uppträdde George i radion tillsammans med sina vänner saxofonisterna Matti Rajula och Aku Wittenberg i programmet En halv timme känslosamt och mera fartfyllt.

Nästa dag, den 12 februari, ägde den traditionella stora ryska marknaden rum i Vita salen. Musikprogrammet innehöll balett, sång av den ryska kören under ledning av Gobert och musik av Livady under Georges ledning.

Den 14 februari kl. 21.15 medverkade George tillsammans med sina vänner Georg Malmstén och gitarristen Ivan Putilin i radioprogrammet Skratt och tårar från samma påse. Den 20 februari var han i Universitetets festsal för att ackompanjera sin gamla vän, sopranen Martta Tiger.

Den 23 februari kl. 17.50 spelade George dragspel och Hammondorgel i en lätt solistkonsert i radion. Övriga medverkande var violinisten Toivo Salovuori från Viborg, Radioorkesterns klarinettist och saxofonist Harald Mannerström samt Ivan Putilin, som den här gången spelade balalajka.

KAPELLMÄSTARDEBUTEN I VIBORG

I maj 1938 hade Svenska Teatern i Helsingfors tagit upp Emmerich Kálmáns operett Zigenarprinsessan på sin repertoar. Operettens dirigent, Georges vän Sven Sandberg kunde inte en kväll delta i föreställningen. ”Han hade just blivit sjuk och jag fick hoppa in i hans ställe utan att repetera inför föreställningen av Zigenarprinsessan.” Decennier senare skulle Godzinsky betrakta detta larm från Svenska Teatern som sitt första dirigentengagemang.

I själva verket hade George varit tidigare kapellmästare vid ett flertal tillfällen sedan han som 18-åring dirigerade emigranternas föreställning av Rimskij-Korsakovs opera Den gyllene tuppen.

Utsikt från taket på den nya katedralen i Viborg 1936. I förgrunden ser man stadens centrala konsertlokal, Centralfolkskolan. Villmanstrands museer / Jalmari Lankinen.

George de Godzinskys egentliga debut som kapellmästare för en symfoniorkester ägde rum i Viborg under vårvintern 1939. På söndagskvällen den 26 februari dirigerade han Viborgs musikvänners orkester vid en folkkonsert i Centralfolkskolans sal. Det var inte fråga om ett nödrop för att undsätta den sjuke dirigenten, utan om ett besök som hade planerats långt i förväg. Den Viborgsbaserade tidningen Karjala hade redan i januari noterat en konsert i orkesterns vårkalender där ”den utomordentlige dirigenten och pianisten George de Godzinsky” skulle komma till Viborg på ett dirigentbesök.

BORIS SIRPOS STADSORKESTER I VIBORG

Sällskapet för musikens vänner i Viborg hade ordnat symfonikonserter sedan 1894 och började fyra år senare driva en egen symfoniorkester. Viborgs musikvänners orkester hade dirigerats av bland andra Armas Järnefelt, Leo Funtek, Erkki Melartin och Leevi Madetoja. Från hösten 1916 hade orkestern dirigerats av kompositören Toivo Kuula. Efter Kuulas våldsamma död i maj 1918 hade orkestern upphört att existera.

Tystnaden varade fram till januari 1929, då Musikens Vänners Orkester återupptog sin verksamhet tack vare den högklassiga musikinstitutet i Viborg som Boris Sirpo grundat hösten 1918. Sirpo var musikinstitutets rektor och lärare och hösten 1929 utsågs han också till stadsorkesterns kapellmästare. Han var fortfarande i denna position våren 1939.

Heimo Hatto, som utexaminerats från Viborgs musikakademi, spelade hösten 1939 som solist i radioorkestern. Rundradion.

När Heimo Hatto spelade som solist dirigerades radioorkestern av hans lärare Boris Sirpo. Rundradion.

Boris Sirpo var en av den unge Georges mest hängivna stödjare och uppmuntrare. Sirpo själv var också upptagen på annat håll i slutet av februari då han den 24 februari dirigerade Helsingfors stadsorkester vid debutkonserten för sin fosterelev, det 13-åriga underbarnet Heimo Haitto.

14-åriga Heimo Haitto hösten 1939. Rundradion.

Karjala skrev i en förhandsartikel dagen före Georges konsert: ”Morgondagens folkkonsert blir denna gång intressantare än vanligt, eftersom den leds av pianisten George de Godzinsky och som pianosolist uppträder före detta eleven och lärlingen vid Viborgs musikakademi Anatol Ljubimov, vars utvecklingsbåge publiken i Viborg inte har haft möjlighet att följa sedan han lämnade staden. Dessa namn väcker i sig intresse och förväntan!”

Karjala skrev om Georges dirigentdebut med en bild på sin kultursida ännu på konsertdagen den 26 februari 1939. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Pianisten Anatol Lybimov tillhörde Georges vänkrets i Viborg. Under sommaren besökte George också Anatol i Käkösenpää i Terijoki, där Lybimovs hade en villa.

”EN KOMPETENT ANVÄNDARE AV TAKTPINNEN”

Dagen efter konserten skrev Theodor Björklund en positiv recension i Karjala: ”Pianisten Georges Godzinsky gästade som dirigent under gårdagens folkkonsert, och som en musiker med sällsynt mångsidighet visade han sig också vara en skicklig användare av taktpinnen.

Redan öppningsnumret, ouvertyren till Smetanas opera Brudköpet, tolkades på ett sätt som på ett övertygande sätt visade hans skicklighet som orkesterledare. Richard Strauss vals ur operetten Rosenkavaljeren framfördes också med smidig flykt, och Liszts Ungerska rapsodi, som valdes till programmets avslutningsnummer, när gästdirigenten och orkestern helt hade funnit varandra, utstrålade med artist Godzinskys dirigentskap plastisk spänstighet och samtidigt en benägen slagstyrka.

Allt som allt var konstnären Godzinskys besök lika intressant som givande. Anatol Lybimov, konsertens solist, spelade första satsen av Rubinsteins Pianokonsert (d), op. 70, med sprudlande temperament och uttrycksfullhet. Hans tekniska skicklighet är också berömvärd, även om den på sina ställen lämnade en del övrigt att önska i både mönster och anslag. Orkestern ackompanjerade detta förtjänstfulla framförande med vakenhet och anpassningsförmåga. Det fanns gott om blommor till de gästande artisterna.”

”FÖDD TILL DIRIGENT”

Två dagar efter konserten, den 28 februari, recenserades Georges debut i Wiborgs Nyheter under pseudonymen A.R. Bakom bokstäverna stod Georges emigrantvän, professor Andrej Rudnev, lärare i partiturspel vid musikskolan i Viborg.

”Söndagens folkkonsert bjöd på två unga, impulsiva, eldiga och begåvade artister.

Georges de Godzinsky på dirigentpodiet är redan en talang värd att minnas. Han har en intuitiv kraft som påverkar och engagerar orkestern. Det är detta oförklarliga ”det”, detta ”något” som avgör om en person blir orkesterledare eller inte. Hos honom kan man se det så att det känns. För att kunna uppnå de resultat som vi bevittnade i söndags, genom ren viljekraft - eller, som var fallet med flera stycken, på bara en repetition - måste man vara född till dirigent. Och det är Godzinsky.

Jag ska ta några exempel ur programmet: Smetanas Brudköpets passager - med en precision och renhet som var häpnadsväckande. Flexibiliteten i Suks Pisn lásky (utmärkt orkestrering) och särskilt Richard Strauss Rosenkavaljeren. Tekniskt sett var valsen ofullbordad: orkestern klarade inte av alla utmaningar eftersom den inte är van vid att spela riktig vals. Men vi njöt av intentionerna och allt det goda som framförandet bjöd på. En större och starkare stråksektion skulle ha behövts. Och slutligen Liszts första rapsodi, som i sin ungerska autenticitet lämnade mycket lite övrigt att önska. I Smetana saknade jag lite mer slavisk uttrycksfullhet (utan sentimentalitet) i de långsammare cantilenapartierna.

Ackompanjemanget till Rubinsteins konsert i d-moll var utmärkt. Första satsen spelades av solisten Anatol Lybimow med stor livsglädje och ungdomlig entusiasm.”

”ANMÄRKNINGSVÄRD LEDARFÖRMÅGA”

Tisdagen den 28 februari publicerade Karjalan Suunta också en recension av konserten under namnet H: ”Gästande kapellmästaren Georges de Godzinsky var en temperamentsfull och livlig dirigent. Denna iakttagelse kunde mang göra från de allra första takterna i Smetanas ouvertyr från operan Brudköpet. För en gångs skull fanns det en känsla av fart och fläkt, så man undrar inte om dess mönster inten var helt klart fullbordade på alla ställen. I vilket fall som helst var det ett bra framförande.

Strauss Rosenkavaljeren spelades också med fulländad känslighet. Det fanns något ridderligt graciöst över den, vilket är precis vad den behöver ha för att framstå i rätt ljus.

Samma glädjande iakttagelse gjordes i Suks Kärlekssång. Liszts Ungerska rapsodi nr 1 var den mest äkta och givande, med rätt tempon och den mest autentiska fraseringen. En del av den tematiska betoningen kunde man ha varit oense om - om bara dess ungerska karaktär hade blivit mer understruken. Jag är åtminstone glad över att kunna ge både dirigenten och orkestern ära. Herr G har av allt att döma en anmärkningsvärd ledartalang, som man gärna skulle vilja se åter på orkesterns podium.”

”DEN TEMPERAMENTSFULLA DIRIGENTEN FÅR UT ALLT AV ORKESTERN”

Den 4 mars skickade pseudonymen H. ett brev från Viborg till tidningen Etelä-Savo i Villmanstrand, där hen återkom till Musikens Vänners konsert i Viborg i kåseristil: ”Den åttonde folkkonserten dirigerades och framfördes i slavisk stil av dirigenten och solisten. Den förste var de Godzinsky, den andre Anatol Lyubimov.

Herr de Godzinsky är en temperamentsfull dirigent som får nog ut det mesta av orkestern. Temperamentet började även producera litet frost på hans goda skörd. Ouvertyren till Brudköpet gick i ett sådant rasande tempo att det började gnissla i fogarna. Tempot var sådant att musikerna bara kunde ”spotta under varannan takt” - som den forne Lahtis brukade säga. Man fick i alla fall ett mycket positivt intryck av denhär de G.

Samma herre var för övrigt ackompanjatör till den världsberömde ryske bassångaren Shaljapin för några år sedan. Det bevisar också mannens kompetens, med tanke på att Shaljapin var ovanligt krävande för sina ackompanjatörer.”

Utsikten från tornet på den nya katedralen i Viborg 1936. I förgrunden Centralfolkskolan och i bakgrunden Torkkeli-parken. Villmanstrands museer / Jalmari Lankinen.

TILL FELIX VON WEINGARTNERS DIRIGENTKLASS I ZURICH

Även om George gjorde karriär i Finland som kompositör av schlager- och filmmusik siktade han allvarligt på att bli dirigent. Han visste att om han ville gå långt var han tvungen att åka utomlands. Bland hans vänner hade Cyril Szalkiewicz fått ett stipendium till Paris för att studera pianospel, och Nils-Eric Fougstedt hade studerat komposition och orkesterdirigering i Salzburg och Florens 1934, Berlin 1936 och 1938, och planerade nu att fortsätta sina studier i Berlin och Paris 1939. Liksom dem ville George  till Centraleuropa.

Så sent som i februari 1938 hade George berättat i en tidningsintervju att han tänkte resa till Wien för att fortsätta sina studier i komponerings- och kapellmästartyrket. Österrikes annektering av det nationalsocialistiska Tyskland i mars 1938 fick honom att tänka om.

Istället för Wien började George reseförberedelser för att delta i en kapellmästarskoling i Schweiz med den världsberömde österrikiske maestron Felix von Weingartner. "Jag siktade på en karriär som kapellmästare. Jag hade skickat små prov på mina kompositioner till Zürich och blivit antagen till dirigentkursen i Zürich. Jag hade också pengarna insamlade.”

George i slutet av 1930-talet. Familjen Godzinskys arkiv.

Varifrån hade George fått idén att söka sig just till Weingartners klass? Hans vän, Nils-Eric Fougstedt, hade varit på musikfestivalen i Saltzburg sommaren 1934 och sett orkesterrepetitioner givna av bland andra Arturo Toscanini, Bruno Walter och Felix von Weingartner, som hade gjort ett starkt intryck på den finske studenten.

Idén kan också ha kommit från Boris Sirpo, som själv hade deltagit i Weingartners dirigentkurs i Basel, Schweiz, sommaren 1930. Enligt Sirpo var ”Weingartners dirigering den mest kvalificerade man kunde få”. Sirpo hade varit en av de 12 bästa eleverna som fick dirigera Basels symfoniorkester vid kursens offentliga slutkonsert.

Georges planer för framtiden var tydliga. ”Jag hoppades kunna studera i Zürich från mars 1940.” Planerade han att återvända till Finland efter studierna? Nej, det hade han inte. Siktet var inställt på en karriär som internationell operakapellmästare.

Läs som nästa:  Neljän pojan kesäkiertue 1939: Malmstén, Vesterinen, Katajavuori ja Godzinsky

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky