Tammi-maaliskuu 1945: George johtaa Suomalaisessa Oopperassa Tšaikovskin Jevgeni Oneginin

 

Pjotr Tšaikovskin Jevgeni Onegin sai ensi-iltansa Suomalaisessa Oopperassa 16. syyskuuta 1936. Oopperan ohjasi Riikan kansallisoopperasta vieraileva Dmitri Arbenin ja johti talon oma vakituinen kapellimestari Leo Funtek. Arbenin ohjasi myös Oneginin uusintaensi-illan 1. maaliskutta 1945, kun kapellimestarina vieraili George de Godzinsky. Suomen Kansallisoopperan arkisto.

På svenska

"Hyvää uutta vuotta iloisin sävelin" Pohjanlahden molemmin puolin toivotettiin radiossa 3. tammikuuta 1945 klo 21.20. Iloisia säveliä lähetettiin sekä Helsingistä että Tukholmasta. Suomen puolella musiikista vastasivat Harmony Sisters, Georg Malmstén ja George de Godzinsky. Todennäköisesti kyse oli äänilevyistä, sillä George oli seuraavana päivänä yhtyeensä kanssa Suonenjoella, missä Finlandia-ohjelmapalvelu järjesti Torstain toiveillan nro 5. Suonenjoen Juhlatalossa esiintyivät myös JR2:n soittokunta, Onni Palomäen yhtye, Mary Hannikainen, Eino Hyyrynen, Sointu Kouvo ja Uolevi Kemppainen. Kuuluttajana toimi Tauno Lautamatti. Varsinaisen ohjelman päätyttyä Godzinskyn yhtye huolehti tunnin tanssimusiikista.

Ilmoitus Uudessa Suomessa 17. tammikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Kaksi viikkoa myöhemmin, 18. tammikuuta Torstain toiveillassa nro 7 George johti Helsingin Messuhallissa Leijona-orkesteria. Muita ohjelman suorittajia olivat Anna Mutanen, Jorma Huttunen, Eija Hiltunen, Sointu Kouvo, Yrjö Syllberg, Esko Könönen, tanssipari Vappu ja Kaarlo Alanen, Arvo Lehesmaa, Strömbergin kuoro ja Helsingin varuskuntasoittokunta Artturi Ropen johdolla. Kuuluttajana toimi Veikko Itkonen. - Radioselostaja Itkonen oli suuntaamassa keväällä 1945 elokuva-alalle. Toukokuussa sai ensi-iltansa ensimmäinen hänen ohjaamansa ja tuottamansa elokuva Kohtalo johtaa meitä, johon Godzinsky sovitti musiikkia.

Toive-illan suoran lähetyksen jälkeen klo 21.40 Harmony Sisters lauloi radiossa Georgen säestyksellä.

ISKELMÄKALENTERI 1945

Tammikuun lopulla sanomalehdissä mainostettiin vuoden 1945 Iskelmäkalenteria. Järjestyksessä toisen kalenterin olivat toimittaneet Godzinsky ja Eino Partanen. Lappeenrantalainen musiikkikauppias, manageri ja säveltäjä Partanen oli toimittanut ensimmäisen Iskelmäkalenterin 1941 yhdessä Georg Malmsténin kanssa.

Ilmoitus Lahti-lehdessä 27. tammikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Iskelmäkalenteri oli iskelmää käsittelevä kirja, joka sisälsi muusikkojen haastatteluja, artikkeleita, sanoituksia ja nuotteja. Vuoden 1945 kalenterista saattoi lukea muun muassa säveltäjä Robert von Essenin, kitaristi Viljo Immosen, hanuristien Lasse Pihlajamaan ja Toivo Mannisen ja swing-pianisti Aarre Koskelan haastattelut sekä artikkelit "suomalaisen iskelmän isästä”, kuplettimestari J. Alfred Tannerista ja lahtelaisesta Suomen Soittimen harmonikkatehtaasta.

SUOMALAIS-VENÄLÄINEN KONSERTTI

Tammikuun 19. päivänä laulajattaret Martta Tiger ja Sofie Bulitsch-Starck antoivat Helsingin Työväentalolla suomalais-venäläisen konsertin. Tilaisuudessa avustivat George ja ystävänsä Ivan Putilin. Kitaristi ja kontrabasisti Putilin soitti konsertissa balalaikkaa.

Ilmoitus Uudessa Suomessa 17. tammikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

"Railakas karjalaistyttö" Martta Tiger oli Georgen ystävä, johon hän oli tutustunut 16-vuotiaana konservatoriolaisena. Martta oli monipuolinen muusikko, oopperasopraano, schlaagerlaulajatar, harmonikansoittaja ja pianisti. Martta oli se muusikko, joka oli aikanaan avannut nuorelle pianonsoiton opiskelijalle oven elokuvateatteriin mykkäfilmien säestäjäksi. Martta oli 1920-luvun lopulla laulanut Suomalaisessa Oopperassa muun muassa Rigoletton Gildan ja La bohèmen Musettan sekä levyttänyt Georgen isän Tango Caritan.

Martta Tigerin ohjelmassa Työväentalon konsertissa oli Sibeliuksen Souda souda sinisorsa, Merikannon Kun päivä paistaa, Kuulan Suutelo, Ikosen Joutsenlaulua ja Luolajan-Mikkolan Katsopas tätä tytärtä. Lisäksi Martta lauloi Ilmari ja Väinö Hannikaisen, Eino Linnalan, ja Kosti Vehasen sovittamia suomalaisia ja itä-karjalaisia kansanlauluja.

Myös mezzosopraano ja säveltäjä Sofie Bulitsch-Starck oli Georgen vanha tuttu emigranttipiireistä. Sofie lauloi aariat Tšhaikovskin Patarouvasta, Musorgskin Hovantšinasta, Rimski-Korsakovin Snegurotškasta (Lumityttö) sekä Gretšaninovin laulun Aro sekä Putilinin balalaikan säestyksellä venäläiset kansanlaulut Nuorikko, Ruohonen, Kello, Tallukat, Lemmenlaulu ja Menetkö. Muut numerot säesti George. 

Lisäksi kuultiin Ivan Putilinin balalaikkasoolona Wassilenkon Romanssi ja muunnelmia venäläisestä kansanlaulusta. 

"ILTA OLI ENSIMMÄINEN OSOITUS SIITÄ, MITÄ UUTTA TERVEELLISTÄ LISÄÄ VENÄLÄINEN MUSIIKKI TULEE TUOMAAN MUSIIKKIELÄMÄÄMME"

Lähes kaikki musiikkiarvostelijat arvioivat konserttia perinteiseen tapaan keskittyen laulajiin. Karjala kehui Martta Tigerin sopraanoa hallituksi ja raikkaaksi ja esityksiä virkeiksi, ja Sofie Bulitsch-Stackin mezzosopraanoa muhkeasointiseksi ja tulkintatahtoa vahvaksi. Suomen Sosialidemokraatti piti Martan ääntä kirkkaana ja vivahdusrikkaana ja Sofien ääntä komeana ja esitystä dramaattisena. Uuden Suomen mielestä Martta oli hyvässä lauluvireessä ja suorituksia leimasi välitön luonnollisuus, kun taas Sofie tulkitsi elävästi ja joustavasti. Helsingin Sanomien mukaan tunnelma salissa nousi varsinkin väliajan jälkeen, kun siirryttiin molempien laulajattarien temperamenttiin sopiviin kansanlauluihin.

Muista poiketen Kansan Sanomien nimimerkki Forte painotti erityisesti konsertin venäläisyyttä: “Rva Bulitsch-Strack lauloi yksinomaan venäläisiä sävellyksiä: Tshaikovskyn, Musorgskyn, Gretschaninovin ja Rimsky-Korsakovin ooppera-aarioita sekä useita kansanlauluja. Oli ilo aikojen takaa taas kuulla venäläisiä sävellyksiä alkukielellä esitettyinä. Ylipäänsä laulajattaret ja laulajathan aina yrittävät esittää säveltäjien lauluja alkukielellä, mutta meillä venäläisiä laulusävellyksiä on esitetty vaikka millä muulla kielellä paitsi venäjänkielellä.”

Forte jatkoi arvosteluaan: “Rva Bulitsch-Starck’lla on slaavilaista leveyttä äänessään ja esitykset olivatkin vaikuttavia. George de Godzinsky säesti tunnetulla taidollaan. Avustajana oli I. Putilin, joka paitsi balalaikkasäestyksiä soitti muutamia soolonumeroita. Hra Putilin hallitsee hyvin instrumenttiaan ja yleisö oli kiitollinen. Ilta oli ensimmäinen osoitus siitä, mitä uutta terveellistä lisää venäläinen musiikki tulee tuomaan musiikkielämäämme.”  

Kansan Sanomat oli lokakuussa 1944 perustetun Suomi-Neuvostoliitto-Seuran lehti.

Ilmoitus Loviisan Sanomissa 9. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Seuraavan kerran George säesti Martta Tigeriä 16. helmikuuta Loviisan Seurahuoneella, missä Martta piti "Kaikille jotain" -populäärikonsertin. Tilaisuudessa avusti tenoribaritoni Gunnar Hänninen. Ohjelma sisälsi Sibeliuksen, Puccinin, Merikannon, Straussin, Millöckerin ja Tostin lauluja sekä kevyttä musiikkia ja toivekonsertin. Päätteeksi Martta ja George soittivat sooloja kahdella harmonikalla.

PUNA-ARMEIJAN KUORO KIERTUEELLA SUOMESSA

Muuttunut poliittinen ilmapiiri näkyi kulttuurielämässä. Vasemmistolainen kirjailija Hella Wuolijoki oli vapautunut vankilasta 24. syyskuuta 1944. Joulukuussa Wuolijoki ehdotti valvontakomission puheenjohtajalle Andrei Ždanoville, että Puna-armeijan kuoron pitäisi konsertoida Suomessa. Konserttikiertue järjestyikin nopeasti.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 2. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Puna-armeijan kuoro saapui Helsinkiin omalla junallaan perjantaina 26. tammikuuta 1945 ja esiintyi Messuhallissa lauantai-iltana 27. tammikuuta. Helsingin jälkeen kuoro konsertoi Tampereella ja Turussa ja antoi vielä ennen kotimatkaansa yleisömenestyksen kannustamana kaksi ylimääräistä konserttia pääkaupungissa.

SUOMALAINEN OOPPERA "SYVENTÄÄ KULTTUURISUHTEITA ITÄÄN"

Oliko muuttunut poliittinen tilanne syynä myös siihen, että Suomalaisessa Oopperassa ryhdyttiin harjoittelemaan Tšhaikovskin Jevgeni Oneginia? Ainakin Uuden Suomen mukaan oopperan ottamisessa ohjelmistoon oli kyse “kulttuurisuhteiden syventämisestä itään”.

Tammikuun lopulla sanomalehdet julkaisivat Suomalaisen Oopperan tiedotteen, jossa korostettiin, että “Jevgeni Onegin on aina kuulunut oopperamme ohjelmiston suosituimpiin”. Suosittua teosta esitettiin parhaillaan Moskovassa ja Leningradissa, ja kahdeksan vuoden tauon jälkeen Onegin tulisi jälleen myös Suomalaisen Oopperan ohjelmistoon. Ohjaajana vierailisi Dmitri Arbenin ja kapellimestarina Kreivitär Marizan johtajana ansioitunut George de Godzinsky. 

Uutinen Ilta-Sanomissa 29. tammikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

SUOMI-FILMIN LAULAVA TÄHTIPARAATI

Jevgeni Oneginin ensi-ilta häämötti 1. maaliskuuta. Sitä ennen Georgella oli oopperan harjoitusten lisäksi lukuisia tehtäviä hoidettavanaan. 

Helmikuun 1. päivänä hän esiintyi Torstain toiveillassa Kauttualla ja 2. helmikuuta Noormarkun Seuratalolla. 

Helmikuun 3. päivänä George oli takaisin Helsingissä ja Messuhallissa. Helsingin Muusikoiden juhlassa esiintyivät hänen lisäkseen George Malmstén, Viljo Vesterinen, Toivo Manninen, Onni Laihanen, tanssiduo Hämeensalo ja Invenius, Eino Katajavuori, Olavi Virta, Trio Ohoi ja Toivo Lampén. Illan jymy-yllätys oli Georgen johtama 20-miehinen harmonikkaorkesteri. Kuulutuksista ja huumorista vastasi Toivo Alajärvi, ja tanssimusiikista Helge Pahlmanin johtama Dallapé.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 30. tammikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Helmikuun 4. päivänä klo 18.25 ystävykset George ja Viljo Vesterinen esiintyivät radiossa. Kyse oli äänilevyistä, sillä samaan aikaan George oli Konservatoriolla säestämässä vanhaa viipurilaistuttuaan koloratuurisopraano Frida Sergejeffiä. Kun Viipurin satakieli oli edellisen kerran lokakuussa 1943 konsertoinut Helsingissä Georgen avustuksella, Helsingin Sanomien Tauno Karila oli todennut, ettei “lyyrinen tunnelma enää tahtonut kohota taiteilijattaren tunteen mukaiseen lennokkuuteen”. Kaksi viikkoa myöhemmin 18. helmikuuta rouva Sergejeff antoi Georgen avustuksella Konservatoriolla vielä toisen konsertin.

Helmikuun 5. päivänä George oli Keravan Seuratalolla, mistä käynnistyi Suomi-Filmin laulava tähtiparaati. “Keravalaisilla oli ilo saada nähdä kokonainen joukko Suomi-Filmin loistavimpia tähtiä, jotka ovat lähteneet kiertueelle antaakseen täten osuutensa Kansanavun hyväksi”, Keski-Uusimaa -lehden nimimerkki H.K. kirjoitti. “Seuratalon sali oli ääriään myöten täynnä innostunutta yleisöä. Aluksi kiertueen molemmat “orkesterit” Georg de Godzinsky ja Harry Bergström soittivat marssin, minkä jälkeen johtaja Risto Orko hauskassa tervehdyspuheessaan luonnehti Satakielten, Suomin Filmin näyttelijättärien kuoron syntyä.” 

Ilmoitus Keski-Uusimaa -lehdessä 2. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Suomi-Filmin Satakielet oli Eine Laineen johtama sotavuosina koottu naiskuoro. “Nyt kuoro astui rivissä esille. Ensimmäisenä Hilkka Helinä kukallisessa atlassilkkisessä iltapuvussa, Emma Väänänen elegantissa vihertävässä lamépuvussa, Kaija Rahola tiilenvärisessä moiréssa, Majlis Vaaja tiukasti vartalonmukaisessa hopealamépuvussa ja Lea Joutseno tylliunelmassa, vaan muutamia mainitakseni”, Keski-Uusimaa selosti. 

“Tähtikuoro lauloi Eine Laineen johdolla Harry Bergströmin kuorolle omistaman sävellyksen sekä sen jälkeen eräitä muita lauluja solisteina Kaija Rahola ja Tauno Palo. Runsaan lauluohjelman lisäksi Emma Väänänen lausui Kantelettaresta ja Reino Valkama kertoi juttuja. Tauno Palo lauloi Soittoniekan ja Kolme muskettisoturia esittäen ne kerrassaan mukaantempaavasti. Väliajan jälkeen puhui Uudenmaanläänin Vapaan Huollon Keskuksen johtaja Julius Bellén. Kuollut mies alias Joel Rinne esiintyi kertoillen aito penttilämäiseen tyyliin nimensä synnystä. Edelleen nähtiin SF:n uusin tulokas Majlis Vaaja, joka esitti tansseja. Tämän jälkeen astui näyttämölle kenraaliluutnantti T.J.A. Heikkilä alias Tauno Palo viehättävän donna Camillan (Regina Linnanheimo) seurassa. Kuuluttajana toimi temperamenttisesti hauskuuksia singoten Eine Laine. Kansanavun hyväksi kertyi sievoinen summa, mitä osaltaan kartuttivat pidetyt huutokaupat.” 

Suomi-Filmin 30 tähtinäyttelijän laulava tähtiparaati Kansanavun hyväksi järjestettiin kevään aikana kahdeksan kertaa. Keravan jälkeen esiinnyttiin 13. helmikuuta Vihdin kunnantalolla, 26. helmikuuta Mäntsälän Seurojentalolla, 27. helmikuuta Orimattilan Jymylinnassa, 5. maaliskuuta Hyvinkään Kansantalolla, 8. maaliskuuta Aulangolla ja 22. huhtikuuta ja vappuna 1. toukokuuta Helsingin Kino-Palatsissa. 

George tuskin ehti mukaan jokaiseen konserttiin, sillä työt oopperakapellimestarina ja tanssijoiden pianistina täyttivät hänen kalenteriaan keväällä 1945.

George de Godzinsky ja harmonikka. Elonet.

Helmikuun 5. päivänä Georgen oli tultava Suomi-Filmin tähtiparaatista Keravalta kiireen vilkkaa Helsinkiin, sillä Kallion Palloseura järjesti samana iltana Työväentalolla “riemukkaan tanssi-illan loisto-ohjelmineen”. Siltasaaren graniittilinnassa esiintyivät Georgen lisäksi Anna Mutanen, tanssipari Invenius & Hämeensalo, Eino Katajavuori, Suomisen perheen Pipsa ja Olli, Olavi Virta, harmonikansoittaja Eini Kotiranta - tuleva rouva Kauko Käyhkö - ja Dallapé. Kuuluttajana toimi Toivo Alajärvi.

Seuraavana päivänä 6. helmikuuta George esiintyi Lahden teatteritalossa Lahden Kokoomuksen nuorten talvijuhlassa yhdessä Tauno Palon, Kalle Viherpuun ja Maija-Liisa Hyvärisen kanssa. Kolme päivää myöhemmin 9. helmikuuta oli vuorossa Helsingin Kokoomuksen nuorten vuosikokous.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 6. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Seuraavana päivänä 7. helmikuuta George oli esiintymässä sekä Messuhallissa että ravintola Adlonissa, joissa järjestettiin arvoituksellisen X-yhtymän esittäytyminen. Kyseessä oli "ainutlaatuinen liikeyritys Suomessa", jonka oikea nimi ja toimialue kerrottiin "rajoitetulle piirille" vasta tilaisuuksissa paikan päällä. Georgen lisäksi olivat esiintymässä Maaria Eira, Viljo Vesterinen, Jorma Huttunen, Reino Valkama, A. Aimo, Kullervo Kalske ja Olavi Virta. Kuuluttajana toimi Toivo Alajärvi. Tanssimusiikista huolehtivat Dallapé Helge Pahlmanin johdolla ja Rytmipojat Allu Kososen johdolla.  

Lauantaina 10. helmikuuta klo 21 George sekä laulajat Elli Pihlaja ja Olavi Rahkonen esiintyivät radion iltakonsertissa “Iloisten ja haikeitten sävelten merkeissä”. Sunnuntai-iltana 11. helmikuuta klo 20.35 Georgen yhtye viihdytti radiossa otsikolla "Jokaiselle jotakin".

Helmikuun 15. päivänä George esiintyi harmonikkoineen ravintola Adlonissa purjehdusseurojen illassa.

JUSSI BJÖRLING HELSINGIN MESSUHALLISSA

Helmikuun 17. päivänä klo 20 tanskalainen Marguerite Viby lauloi radiossa Georgen Solistiyhtyeen säestyksellä. Radiossa soivat äänilevyt, sillä George oli samaan aikaan Messuhallissa. 

“Suomalaisen Oopperan taiteilijat järjestävät Messuhallissa lauantaina helmikuun 17 pnä klo 20 suuren juhlan, jolle antaa aivan erikoista loistoa Jussi Björlingin esiintyminen siellä. Paitsi “Tampereen Jussia”, avustavat tässä kevätkauden huippuhuvitilaisuudessa Tukholman Oopperan ensitanssijat Teodora Lagerborg ja Teddy Rhodin. Kaikkien ruotsalaisten vieraiden säestäjänä on tunnettu kapellimestari Sixten Ehrling Tukholmasta”, Helsingin Sanomat kirjoitti ennakkoon 14. helmikuuta. 

Ilmoitus Suomen Sosialidemokraatissa 13. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 “Oopperan koko lauluväki, solistit ja kuoro on mukana suorittamassa lauluohjelmaa, joka on sijoitettu prinssi Orlovskin juhlakohtaukseen operetista Lepakko. Oopperan koko balettikunta esiintyy ohjelmanumeroissa, jonka nimenä on "Tanssi kiertää maailmaa", jossa tulee myös vierailemaan suosittu balettitähtemme Lucia Nifontowa. Juhlassa arvotaan tai huutokaupataan Tukholman Oopperan solistiyhdistyksen lahjoittamat tortut ja suklaamakeiset.”

Juhla päättyi yleisiin tansseihin, jotka aloitti suuren orkesterin soittama Straussin Keisarivalssi Georgen johdolla, ja jotka jatkuivat Dallapén säestyksellä. “Suuret laulu- ja tanssinumerot ovat järjestäneet Matti Visapää, Georges de Godzinsky ja Alexander Saxelin. Kuuluttajana toimii Väinö Sola”, Helsingin Sanomat selosti.

Helmikuun 22. päivänä George esiintyi Riihimäen Kansallisseuran illanvietossa Riihimäen Seurahuoneella.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 21. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Kalevalan päivänä 28. helmikuuta George ehti esiintymään kahteen eri tilaisuuteen. Iltapäivällä klo 15.30 hän säesti operettitähti Gerda Ryseliniä ravintola Adlonissa. Kahvikonserttiin kuului mannekiininäytös, jossa Ruotsin kuuluisin mannekiini Hjördis Genberg tukholmalaisen tavaratalo NK:n ranskalaiselta osastolta esitteli viimeisintä ateljeemuotia. Lisäksi arvottiin Ruotsista saatuja makeisia. Tilaisuus järjestettiin Sotainvaliidien Veljesliiton hyväksi.

Illaksi George kiirehti oopperalaulaja Antti Koskisen kanssa Keravan Seuratalolle, missä pidettiin paikallisen Kansallisseuran talvijuhla.

Suomalainen Ooppera Bulevardilla 1930-luvulla. Helsingin kaupunginmuseo / Gustaf Heurlin.

"GODZINSKY JOKA VIIMEKSI ON JOHTANUT MARIZAA, SANOO PITÄVÄNSÄ UUDESTA TEHTÄVÄSTÄÄN PALJON ENEMMÄN"

Jevgeni Oneginin ensi-illan kynnyksellä Helsingin Sanomien nimimerkki Ka-Ti järjesti itsensä Bulevardille seuraamaan harjoituksia: “Lempi, ah niin slaavilaisen tulinen, riuduttava ja tappava on Eugen Oneginin mukana jälleen ilmestynyt oopperamme lavalle. Ja se tuntuu todella viihtyvän siellä. Pitsimyssyinen Liisa Rope - Larina kuuntelee kartanonsa lehdoista kaikuvia kaihoisia romansseja, jotka soivat hänen muinaisen lempensä ikävää komeaan upseeriin. Menneitä muistelee myös Filipjevna - Aino Elenius. Jorma Huttunen rakastaa huoletonta ja reipasta Olgaa, Doris Hovimaata, runoniekka Lenskin polttavilla tunteilla. Mutta Tatjana - Irja Aholainen ei aluksi uneksi muusta kuin romaanien maailmasta. Tästä hänet tempaa todellisten tunteiden pariin Onegin - Oiva Soini”.

“Tatjanan tunteet ovat mitä kauneimmat ja puhtaimmat, mutta Onegin-raukka ymmärtää niiden arvon vasta liian myöhään. Sitä ennen on tarvittu onneton kaksintaistelu ja vuosien oleskelu ulkomailla. Ja tänä aikana ruhtinas on vienyt nuoren Tatjanan, joka tunteistaan huolimatta pysyy puolisolleen uskollisena”, Ka-Ti kirjoitti. Tatjanan puolison ruhtinas Greminin roolin lauloi Lasse Wager.

“Väliverho paljastaa värikkään venäläisen maiseman tai kauniin interiöörin toisensa jälkeen. Avustajat, kuoro ja tanssijat ovat saaneet suoniinsa tulta. Huivipäiset, koreahameiset tytöt ja saapasjalkaiset kavaljeerit pyörähtelevät ja hypähtelevät vinhaa vauhtia kuuman tanssin pyösteissä”, Ka-Ti jatkoi.

“Ohjaaja Dimitri Arbenin ei ole suotta tartuttanut kansansa temperamenttia esiintyjiin. Ja Godzinsky, joka viimeksi on johtanut Marizaa, mutta sanoo pitävänsä uudesta tehtävästään paljon enemmän, saa Tshaikovskin ihanan musiikin soimaan niin tulista intohimoa ja riuduttavaa kaihoa, niin räiskyvää elämänriemua ja polttavaa tuskaa.”

Jevgeni Oneginin kaksintaistelukohtaus Suomalaisessa Oopperassa 16. syyskuuta 1936. Suomen Kansallisoopperan arkisto.

BALETIN HARJOITUSPIANISTISTA OOPPERAKAPELLIMESTARIKSI

Jevgeni Oneginin uusintaensi-ilta Suomalaisessa Oopperassa 1. maaliskuuta 1945 oli Godzinskyn kapellimestarin uralla merkkitapaus. George oli ollut Konservatorion piano-oppilas, kun hänet 1934 oli kiinnitetty Suomalaiseen Oopperaan baletin harjoituspianistiksi. Pian hän oli alkanut saada säestystehtäviä myös laulunäyttämön puolelta. 

Syksyllä 1935 Bulevardin oopperatalossa vieraillut Fjodor Šaljapin oli pannut merkille nuoren harjoituspianistin ja kiinnittänyt Georgen säestäjäkseen Kaukoidän kiertueelle kevääksi 1936.

Kun George syksyllä 1936 oli takaisin kiertueelta, Oopperalla oli tarjota hänelle vähemmän töitä kuin lähtiessä. Samoihin aikoihin George tutustui suomalaisen kevyen musiikin suuriin nimiin, Georg Malmsténiin, Viljo Vesteriseen ja Dallapén muusikoihin. Vaikka Georgelle nyt avautuivat uudet mahdollisuudet viihteen puolella säveltäjänä, sovittajana, pianistina, kapellimestarina ja harmonikan soittajana, hän ei luopunut haaveestaan tulla kansainväliseksi oopperakapellimestariksi. Kun talvisota syttyi marraskuussa 1939, hänellä oli taskussaan matkarahat ja kutsu Felix von Weingartnerin kapellimestariluokalle Zürichiin.

Sotavuosina Georgesta tuli täystyöllistetty viihdyttäjä. Asemiesilloissa hän sai runsaasti kokemusta orkesterin johtamisesta, mikä pantiin merkille myös Suomalaisessa Oopperassa. Maaliskuussa 1943 hänet kutsuttiin Oopperaan johtamaan Emmerich Kálmánin Kreivitär Mariza. Menestysoperettia käytiin esittämässä myös sodanrunteleman Bulevardin oopperatalon ulkopuolella. Kesäkuussa 1944 George huolehti Marizan kotimaan kiertueen musiikista yksin pianon ääressä.

Kun syyskuussa 1944 Mariza annettiin Matti Visapään johdettavaksi, näytti hetken siltä, ettei Oopperalla ollut enää töitä Godzinskylle. Kiinnitys Oneginin vierailevaksi kapellimestariksi oli siksikin Georgelle tärkeä tapahtuma. Georgelle oli ilmestynyt Oopperassa muitakin kilpailijoita kuin Visapää. Jussi Jalas oli debytoinut kapellimestarina tammikuussa 1945 johtaen Wagnerin Tannhäuserin "täydelliseen voittoon”, ja nuori Nisse Rinkama otti kapellimestarin uransa ensiaskelia Bulevardilla.

Ketkä sitten Suomalaisessa Oopperassa päättivät ohjelmistosta ja taiteilijoiden kiinnityksistä? Avainasemassa oli johtaja Oiva Soini, baritoni, joka oli johtanut taloa Aino Acktén jälkeen kesästä 1939. Vaikutusvaltaa oli myös vakituisella kapellimestarilla Leo Funtekilla, balettimestari Alexander Saxelinilla ja talouspäällikkö Sulo Räikkösellä. Karjalankannaksella syntynyt Räikkönen oli baritoni, jonka isä oli toiminut ennen vallankumousta Pietarin Pyhän Marian kirkon kanttorina.

TEATTERIMIES DMITRI ARBENIN

Jevgeni Onegin alkuperäinen ensi-ilta oli ollut Suomalaisessa Oopperassa 16. syyskuuta 1936. Kapellimestarina oli toiminut talon vakituinen kapellimestari, Georgen kamarimusiikin opettaja Leo Funtek, ja ohjaajana samainen Dmitri Arbenin, joka vieraili ohjaajana keväällä 1945. George pääsi työskentelemään kokeneen venäläisen teatterimiehen kanssa, joka lisäksi oli ollut Šaljapinin henkilökohtainen ystävä.

Jevgeni Oneginin ohjaaja Dmitri Arbenin. Eesti Kunstimuuseum.

Kiovassa 1876 syntynyt Arbenin oli tehnyt uransa oopperalaulajana ja ohjaajana Pietarissa Kansantalon oopperassa ja kreivi Aleksandr Šeremetjevin ylläpitämän musiikinhistoriallisen seuran järjestämissä oopperaesityksissä. Vallankumouksen jälkeen Arbenin oli paennut Latviaan, missä hän oli jatkanut uraansa ohjaajana Riikan kansallisoopperassa.

Keväällä 1936 Edvard Fazer oli onnistunut kiinnittämään kuuluisan Dmitri Arbeninin vuodeksi Suomalaiseen Oopperaan. Tuona aikana Arbenin oli ohjannut Bulevardilla kahdeksan oopperaa. Tammikuussa 1936 oli saanut ensi-iltansa Boris Godunov, helmikuussa Aida, maaliskuussa Carmen, syyskuussa Jevgeni Onegin, Pajatso ja Cavalleria rusticana, lokakuussa Halka, ja joulukuussa Hugenotit. Vuoden 1937 tammikuussa Arbenin oli ohjannut Mustalaisparoonin, marraskuussa Dargomyžskinin Vedenneidon, ja huhtikuussa 1938 Tšhaikovskin Patarouvan.

Dmitri Arbeninin ohjaama Jevgeni Onegin Suomalaisessa Oopperassa 16. syyskuuta 1936. Suomen Kansallisoopperan arkisto.

Joko Arbenin oli kotiutunut hyvin Suomeen tai sitten levoton maailmantilanne oli pakottanut hänet jäämään Helsinkiin. Joka tapauksessa syksyillä 1939 ja 1940 hän oli pitänyt Helsingin Kansankonservatoriossa oopperaluokkaa ja toiminut yksityisesti opettajana ja roolien valmentajana.

Keväällä 1945 Arbenin ohjasi Oneginin lisäksi Helsingin Ruotsalaiselle Teatterille Leo Tolstoin näytelmän Elävä ruumis. Marraskuussa 1945 oli Oopperalla Boris Godunovin uusintaensi-ilta. Tammikuussa 1946 Arbenin ohjasi Ruhtinas Igorin ja Pajatson, ja lokakuussa Sevillan parturin. Arbeninin viimeinen ohjaus Suomalaiselle Oopperalle oli Patarouva maaliskuussa 1947. 

Dmitri Arbenin kuoli Helsingissä 12. helmikuuta 1955.

VIIHDEKAPELLIMESTARI ONNISTUU OOPPERASSA

Arviot Suomalaisen Oopperan Jevgeni Oneginista olivat luettavissa ensi-iltaa seuraavan päivän sanomalehdistä. Varsinkin ruotsinkieliset lehdet paneutuivat ohjaajan ja kapellimestarin suorituksiin.

Nya Pressen nimimerkki E.B. eli Erik Bergman kirjoitti: “Tämän Tšaikovskin niin suositun oopperan uusintaensi-ilta muodostui yhdeksi niistä illoista, jotka tuottivat yleisölle runsasta nautintoa. Koko esityksen ajan vallitsi tunne siitä, että teosta oli harjoitettu perusteellisesti ja asiantuntevassa johdossa. Vieraileva ohjaaja Dmitrij Arbenin oli saanut eri kohtaukset elämään, etenkin kuoron eloisan osuuden osalta. Mukana oli runsaasti näennäisesti vähäpätöisiä yksityiskohtia, mutta niihin kiinnitti huomiota, sillä ne olivat psykologisesti niin osuvia, niin vaikuttavia ja samalla niin luonnollisesti tapahtumien kulkuun kudottuja. Ohjaus osoitti myös aitoa tyylin ja aikakauden tajua. Se, mikä suuresti tuki näyttämötoimintaa, oli musiikki, joka sekin oli vierailijavieraan käsissä, kapellimestari Georges de Godzinskyn johdossa. Tämä lahjakas ja sivistynyt muusikko, joka olosuhteiden pakosta on omistautunut lähes yksinomaan kevyemmälle musiikille, osoitti eilen kykenevänsä menestyksekkäästi johtamaan myös suurta oopperaa. Hän piti yleisesti koko koneiston — orkesterin, kuoron ja solistit — lujasti käsissään. Pari epätasaisuutta kuoron ja orkesterin yhteistoiminnassa kyllä esiintyi, mutta ne saattoivat suurelta osin johtua kuorolaisten eläytyvästä näyttämötoiminnasta. Erityisen kiitoksen herra G. ansaitsee orkesterin sointitasapainosta sekä orkesterin ja solistien välisestä tasapainosta, ja ennen kaikkea slaavilaisesta sävystä, jonka hän onnistui luomaan.”

Ilmoitus Hufvudstadsbladetissa ensi-iltapäivänä 1. maaliskuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Hufvudstadsbaletin nimimerkki F-d t. piti molempia vierailijoita esityksen onnistumisen kannalta ratkaisevina: “Eugen Onegin esitettiin eilen uusintaensi-iltana Suomalaisessa Ooperassa vierailevan ohjaajan ja kapellimestarin johdolla. Varmasti suurelta osin juuri näiden herrojen ansiota on, että kaunis ooppera on sitten viime näkemän voittanut paljon puolelleen. Dmitrij Arbenin, jonka aiempi arvostettu työ ohjaajana on yhä tuoreessa muistissa, oli luonut elävän näyttämöllisen kokonaisuuden, jossa etenkin kuoron toiminta oli voimakkaasti korostettu. Esiintyjät olivat selvästi saaneet hyvää henkilökohtaista näyttämöohjausta, päätellen monien taiteilijoiden ilmaisusta — sellaistenkin, joiden lahjakkuus näkyvästi painottuu enemmän laulajan kuin näyttelijän alalle.

Georges de Godzinsky, joka on menestyksekkäästi johtanut operettiesityksiä, esiintyi nyt ensimmäistä kertaa oopperakapellimestarina ja teki sen vakuuttavalla menestyksellä. Orkesterin aidosti slaavilainen pehmeys oli yksityiskohta, johon huomio heti kiinnittyi. Hänen otteensa tehtävästä oli lisäksi temperamentikas ja varma. Jos vilkkaasti näyttelevä kuoro saataisiin hieman tarkemmin seuraamaan tahtipuikkoa ja pääsemään eroon laahaavasta rytmistään, olisi eräs olennainen puute korjattu."

Suomenkieliset lehdet kirjoittivat Georgesta myönteisesti, mutta lyhyemmin. Uuden Suomen Yrjö Suomalainen kiitteli: “Erityinen kiitos vierailevalle johtajalle Georges de Godzinskylle ja Kaupunginorkesterille. Soitinpuoli oli dynaamisesti elävää ja taas kerrankin oikeassa suhteessa näyttämöesitykseen. Vaivatta erotti solistien sanat.”

Suomen Sosialidemokraatin nimimerkki -la eli Väinö Pesola oli varauksellisempi: “Kapellimestarina esiintyi Georges de Godzinsky edukseen, sikäli ettei hän milloinkaan eksynyt liikatunteellisiin aikamittoihin; vaikea polyfoniakin ensi näytöksessä meni kohtalaisesti ja yhteisesitys pysyi saumattomasti koossa. Muutamia liian nopeita tempoja oli todettavissa.” 

Helsingin Sanomien nimimerkki T. K-a eli Tauno Karila totesi puolestaan: “Johtajana vieraili Georges de Godzinsky, joka varmalla kädellä piti kokonaisuuden koossa.”

Jevgeni Oneginin käsiohjelma 1. maaliskuuta 1945. Suomen Kansallisoopperan arkisto.

Lue seuraavaksi Maalis-kesäkuu 1945: George säveltää musiikin Ilmari Unhon jännityselokuvaan Kolmastoista koputus

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

JANUARI-MARS 1945: GEORGE DIRIGERAR TJAJKOVSKIJS EUGEN ONEGIN PÅ FINSKA OPERAN

Pjotr Tjajkovskijs Eugen Onegin hade premiär på Finska Operan den 16 september 1936. Operan regisserades av Dmitri Arbenin, gäst från Lettlands nationalopera, och dirigerades av husets egna ordinarie kapellmästare Leo Funtek. Arbenin regisserade även nypremiären av Onegin den 1 mars 1945, då George de Godzinsky gästade som kapellmästare. Finlands Nationaloperas arkiv.

Suomeksi

"Gott nytt år med glada toner" önskades på båda sidor om Bottniska viken i radion den 3 januari 1945 kl. 21.20. Glada toner sändes från både Helsingfors och Stockholm. På den finländska sidan stod Harmony Sisters, Georg Malmstén och George de Godzinsky för musiken. Troligen rörde det sig om grammofonskivor, då George nästa dag befann sig i Suonenjoki med sin ensemble, där Finlandia-programtjänst arrangerade "Torsdagens önskekväll nr 5". I Suonenjoki festsal uppträdde även JR2:s musikkår, Onni Palomäkis ensemble, Mary Hannikainen, Eino Hyyrynen, Sointu Kouvo och Uolevi Kemppainen. Presentatör var Tauno Lautamatti. Efter det egentliga programmets slut stod Godzinskys ensemble för en timmes dansmusik.

Annons i Uusi Suomi den 17 januari 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Två veckor senare, den 18 januari vid Torsdagens önskekväll nr 7, dirigerade George Leijona-orkestern i Helsingfors Mässhall. Övriga medverkande var Anna Mutanen, Jorma Huttunen, Eija Hiltunen, Sointu Kouvo, Yrjö Syllberg, Esko Könönen, dansparet Vappu och Kaarlo Alanen, Arvo Lehesmaa, Strömbergs kör och Helsingfors garnisonsmusikkår under ledning av Artturi Rope. Presentatör var Veikko Itkonen. – Radioreportern Itkonen var på väg in i filmbranschen våren 1945. I maj hade den första filmen han regisserade och producerade premiär, Kohtalo johtaa meitä (Ödet leder oss), till vilken Godzinsky arrangerade musiken.

Efter önskekvällens direktsegment kl. 21.40 sjöng Harmony Sisters i radion till Georges ackompanjemang.

SCHLAGERKALENDERN 1945

I slutet av januari 1945 annonserades Iskelmäkalenteri (Schlagerkalendern) för i tidningarna. Denna andra kalendern i ordningen hade redigerats av Godzinsky och Eino Partanen. Musikhandlaren, managern och kompositören Partanen från Villmanstrand hade redigerat den första Schlagerkalendern 1941 tillsammans med Georg Malmstén.

Annons i tidningen Lahti den 27 januari 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Schlagerkalendern var en bok om populärmusik som innehöll musikerintervjuer, artiklar, texter och noter. I 1945 års kalender kunde man bland annat läsa intervjuer med kompositören Robert von Essen, gitarristen Viljo Immonen, basisterna Lasse Pihlajamaa och Toivo Manninen och swingpianisten Aarre Koskela, samt artiklar om "den finska schlagerns fader", kuplettmästaren J. Alfred Tanner och dragspelsfabriken Suomen Soitin i Lahtis.

FINSK-RYSK KONSERT

Den 19 januari gav sångerskorna Martta Tiger och Sofie Bulitsch-Starck en finsk-rysk konsert i Helsingfors Arbetarhus. Vid tillfället biträdde George och hans vän Ivan Putilin. Gitarristen och kontrabasisten Putilin spelade balalaika under konserten.

Annons i Uusi Suomi den 17 januari 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

"Den hurtiga karelarka" Martta Tiger var Georges vän, som han hade lärt känna som 16-årig konservatoriestudent. Martta var en mångsidig musiker: operasopran, schlagersångerska, dragspelare och pianist. Det var Martta som i tiden hade öppnat dörren till biografen för den unge pianostudenten som ackompanjatör till stumfilmer. Martta hade i slutet av 1920-talet sjungit roller som Gilda i Rigoletto och Musetta i La bohème vid Finska Operan samt spelat in Georges fars Tango Carita.

Martta Tigers program vid Arbetarhusets konsert inkluderade Sibelius Souda souda sinisorsa, Merikantos Kun päivä paistaa, Kuulas Suutelo, Ikosens Joutsenlaulua och Luolajan-Mikkolas Katsopas tätä tytärtä. Dessutom sjöng Martta finska och östkarelska folkvisor arrangerade av Ilmari och Väinö Hannikainen, Eino Linnala och Kosti Vehanen.

Även mezzosopranen och kompositören Sofie Bulitsch-Starck var en gammal bekant till George från emigrantkretsarna. Sofie sjöng arior ur Tjajkovskijs Spader dam, Musorgskijs Chovansjtjina, Rimskij-Korsakovs Snegurotjka (Snöflickan) samt Gretjaninovs sång Aro och, till ackompanjemang av Putilins balalaika, de ryska folkvisorna Nuorikko, Ruohonen, Kello, Tallukat, Lemmenlaulu och Menetkö. Övriga nummer ackompanjerades av George.

Dessutom hördes Ivan Putilin i ett balalaikasolo med Wassilenkos Romans och variationer på en rysk folkvisa.

"KVÄLLEN VAR DET FÖRSTA TECKNET PÅ VAD FÖR NYTT HÄLSOSAMT TILLSKOTT DEN RYSKA MUSIKEN KOMMER ATT TILLFÖRA VÅRT MUSIKLIV"

Nästan alla musikrecensenter bedömde konserten på traditionellt sätt med fokus på sångarna. Karjala berömde Martta Tigers sopran som behärskad och fräsch och framträdandena som livliga, och Sofie Bulitsch-Starcks mezzosopran som klangfull med en stark tolkningsvilja. Suomen Sosialidemokraatti ansåg Marttas röst vara klar och nyansrik och Sofies röst ståtlig och framförandet dramatiskt. Uusi Suomi tyckte att Martta var i god sångform och att prestationerna präglades av en omedelbar naturlighet, medan Sofie tolkade levande och flexibelt. Enligt Helsingin Sanomat steg stämningen i salen särskilt efter pausen när man gick över till folkvisor som passade båda sångerskornas temperament.

Till skillnad från de andra betonade Kansan Sanomats signatur Forte särskilt det ryska inslaget i konserten: “Fru Bulitsch-Starck sjöng uteslutande ryska kompositioner: operaarior av Tjajkovskij, Musorgskij, Gretjaninov och Rimskij-Korsakov samt flera folkvisor. Det var en glädje att efter lång tid åter få höra ryska kompositioner framförda på originalspråket. I allmänhet försöker sångerskor och sångare alltid framföra tonsättarnas sånger på originalspråket, men hos oss har ryska sångkompositioner framförts på nästan vilket annat språk som helst utom ryska.”

Forte fortsatte sin recension: “Fru Bulitsch-Starck har en slavisk bredd i sin röst och framträdandena var imponerande. George de Godzinsky ackompanjerade med sin kända skicklighet. Som medverkande fanns I. Putilin, som förutom balalaikaackompanjemang spelade några solonummer. Herr Putilin behärskar sitt instrument väl och publiken var tacksam. Kvällen var det första tecknet på vad för nytt hälsosamt tillskott den ryska musiken kommer att tillföra vårt musikliv.”

Kansan Sanomat var organ för Samfundet Finland-Sovjetunionen, som grundats i oktober 1944.

Annons i Loviisan Sanomat den 9 februari 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Nästa gång ackompanjerade George Martta Tiger den 16 februari på Societetshuset i Lovisa, där Martta höll en populärkonsert med titeln "Något för alla". Vid tillfället medverkade tenorbarytonen Gunnar Hänninen. Programmet innehöll sånger av Sibelius, Puccini, Merikanto, Strauss, Millöcker och Tosti samt lättare musik och en önskekonsert. Som avslutning spelade Martta och George solon på två dragspel.

RÖDA ARMÉNS KÖR PÅ TURNÉ I FINLAND

Det förändrade politiska klimatet syntes i kulturlivet. Den vänstersinnade författaren Hella Wuolijoki hade frigivits från fängelset den 24 september 1944. I december föreslog Wuolijoki för kontrollkommissionens ordförande Andrej Zjdanov att Röda arméns kör borde ge konsert i Finland. Konsertturnén arrangerades snabbt.

Annons i Helsingin Sanomat den 2 februari 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Röda arméns kör anlände till Helsingfors med eget tåg fredagen den 26 januari 1945 och uppträdde i Mässhallen på lördagskvällen den 27 januari. Efter Helsingfors gav kören konserter i Tammerfors och Åbo och gav ännu innan hemresan, sporrade av publikframgången, två extrakonserter i huvudstaden.

FINSKA OPERAN "FÖRDJUPAR DE KULTURELLA RELATIONERNA ÖSTERUT"

Var den förändrade politiska situationen också orsaken till att man vid Finska Operan började repetera Tjajkovskijs Eugen Onegin? Åtminstone enligt Uusi Suomi handlade det om att "fördjupa de kulturella relationerna österut" när operan togs med i repertoaren.

I slutet av januari publicerade tidningarna ett pressmeddelande från Finska Operan där det betonades att "Eugen Onegin alltid har hört till de mest populära verken i vår operas repertoar". Det populära verket spelades för närvarande i Moskva och Leningrad, och efter ett uppehåll på åtta år skulle Onegin återigen ingå i Finska Operans program. Som regissör gästade Dmitri Arbenin och som kapellmästare George de Godzinsky, som gjort sig förtjänt av uppskattning som dirigent för Grevinnan Mariza.

Nyhet i Ilta-Sanomat den 29 januari 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

SUOMI-FILMIS SJUNGANDE STJÄRNPARAD

Premiären på Eugen Onegin närmade sig den 1 mars. Innan dess hade George, förutom operarepetitioner, många uppdrag att sköta.

Den 1 februari uppträdde han vid Torsdagens önskekväll i Kauttua och den 2 februari på föreningshuset i Norrmark.

Den 3 februari var George tillbaka i Helsingfors och Mässhallen. Vid Helsingfors Musikers fest uppträdde förutom han även George Malmstén, Viljo Vesterinen, Toivo Manninen, Onni Laihanen, dansduon Hämeensalo och Invenius, Eino Katajavuori, Olavi Virta, Trio Ohoi och Toivo Lampén. Kvällens stora överraskning var en 20-manna dragspelsorkester ledd av George. För presentationerna och humorn stod Toivo Alajärvi, och dansmusiken spelades av Dallapé under ledning av Helge Pahlman.

Annons i Helsingin Sanomat den 30 januari 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Den 4 februari kl. 18.25 hördes vännerna George och Viljo Vesterinen i radion. Det rörde sig om grammofonskivor, för vid samma tidpunkt befann sig George på Konservatoriet för att ackompanjera sin gamla bekant från Viborg, koloratursopranen Frida Sergejeff. När "Viborgs näktergal" senast i oktober 1943 gett konsert i Helsingfors med Georges hjälp, hade Helsingin Sanomats Tauno Karila konstaterat att "den lyriska stämningen inte längre ville höja sig till den flykt som konstnärinnans känsla krävde". Två veckor senare, den 18 februari, gav fru Sergejeff ytterligare en konsert på Konservatoriet med Georges hjälp.

Den 5 februari var George på Kervo föreningshus, där Suomi-Filmis sjungande stjärnparad startade. “Kervoborna hade glädjen att få se en hel skara av Suomi-Filmis mest lysande stjärnor, som gett sig ut på turné för att på detta sätt bidra till Kansanapu (Folkhjälpen)”, skrev signaturen H.K. i tidningen Keski-Uusimaa. “Föreningshusets sal var fylld till bristningsgränsen av en entusiastisk publik. Till en början spelade turnéns båda ”orkestrar” Georg de Godzinsky och Harry Bergström en marsch, varefter regissör Risto Orko i ett trevligt hälsningstal karaktäriserade uppkomsten av Satakielet (Näktergalarna), en kör av Suomi-Filmis skådespelerskor.”

Annons i tidningen Keski-Uusimaa den 2 februari 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Suomi-Filmis Satakielet var en damkör som samlats under krigsåren under ledning av Eine Laine. “Nu steg kören fram i led. Först Hilkka Helinä i en blommig aftonklänning av atlassiden, Emma Väänänen i en elegant grönaktig laméklänning, Kaija Rahola i tegelfärgad moiré, Majlis Vaaja i en tätt åtsittande silverlaméklänning och Lea Joutseno i en tyllvision, för att nämna några”, rapporterade Keski-Uusimaa.

“Stjärnkören sjöng under ledning av Eine Laine en komposition av Harry Bergström tillägnad kören samt därefter några andra sånger med Kaija Rahola och Tauno Palo som solister. Förutom det rikliga sångprogrammet deklamerade Emma Väänänen ur Kanteletar och Reino Valkama berättade historier. Tauno Palo sjöng Soittoniekka och Kolme muskettisoturia (Spelmannen och de tre musketörerna) och framförde dem på ett rent av medryckande sätt. Efter pausen talade chefen för Vapaa Huoltos central i Nylands län, Julius Bellén. Den döde mannen alias Joel Rinne uppträdde och berättade i äkta Penttilä-stil om sitt namns ursprung. Vidare sågs SF:s senaste tillskott Majlis Vaaja som framförde danser. Därefter steg generallöjtnant T.J.A. Heikkilä alias Tauno Palo upp på scenen i sällskap med den förtjusande donna Camilla (Regina Linnanheimo). Presentatör var Eine Laine som temperamentsfullt slungade ur sig roligheter. En ansenlig summa samlades in till Folkhjälpen, vilket auktionerna som hölls bidrog till.”

Suomi-Filmis sjungande stjärnparad med 30 stjärnskådespelare till förmån för Folkhjälpen arrangerades åtta gånger under våren. Efter Kervo uppträdde man den 13 februari i Vihtis kommunhus, den 26 februari på Mäntsälä föreningshus, den 27 februari på Orimattila Jymylinna, den 5 mars på Hyvinkää folkhus, den 8 mars på Aulanko och den 22 april samt på första maj den 1 maj på Kino-Palatsi i Helsingfors.

George hann knappast med på varje konsert, då arbetet som operadirigent och pianist för dansare fyllde hans kalender våren 1945.

George de Godzinsky och dragspel. Elonet.

Den 5 februari var George tvungen att i all hast ta sig från Suomi-Filmis stjärnparad i Kervo till Helsingfors, då Kallion Palloseura samma kväll arrangerade en “jublande danskväll med glansnummer” i Arbetarhuset. I granitslottet på Broholmen uppträdde förutom George även Anna Mutanen, dansparet Invenius & Hämeensalo, Eino Katajavuori, Pipsa och Olli från familjen Suominen, Olavi Virta, dragspelaren Eini Kotiranta – blivande fru Kauko Käyhkö – och Dallapé. Presentatör var Toivo Alajärvi.

Följande dag, den 6 februari, uppträdde George i teaterhuset i Lahtis vid Samlingspartiets ungas vinterfest tillsammans med Tauno Palo, Kalle Viherpuu och Maija-Liisa Hyvärinen. Tre dagar senare, den 9 februari, var det dags för Helsingfors Samlingspartis ungas årsmöte.

Annons i Helsingin Sanomat den 6 februari 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Nästa dag, den 7 februari, uppträdde George både i Mässhallen och på restaurang Adlon, där den gåtfulla X-koncernen presenterades. Det rörde sig om ett "unikt affärsföretag i Finland", vars rätta namn och verksamhetsområde avslöjades för en "begränsad krets" först på plats. Förutom George medverkade Maaria Eira, Viljo Vesterinen, Jorma Huttunen, Reino Valkama, A. Aimo, Kullervo Kalske och Olavi Virta. Presentatör var Toivo Alajärvi. För dansmusiken svarade Dallapé under ledning av Helge Pahlman och Rytmipojat under ledning av Allu Kosonen.  

Lördagen den 10 februari kl. 21 uppträdde George samt sångarna Elli Pihlaja och Olavi Rahkonen i radions kvällskonsert “I glada och vemodiga toners tecken”. Söndagskvällen den 11 februari kl. 20.35 underhöll Georges ensemble i radion under rubriken "Något för alla".

Den 15 februari uppträdde George med sitt dragspel på restaurang Adlon under segelsällskapens kväll.

JUSSI BJÖRLING I HELSINGFORS MÄSSHALL

Den 17 februari kl. 20 sjöng danska Marguerite Viby i radion ackompanjerad av Georges Solistensemble. I radion spelades grammofonskivor, för George befann sig samtidigt i Mässhallen.

“Finska Operans artister arrangerar en stor fest i Mässhallen lördagen den 17 februari kl. 20, som ges en alldeles särskild glans genom Jussi Björlings framträdande där. Förutom ”Tammerfors-Jussi” medverkar i detta vårterminens höjdpunktsevenemang Stockholmsoperans premiärdansare Teodora Lagerborg och Teddy Rhodin. Ackompanjatör för alla de svenska gästerna är den kände kapellmästaren Sixten Ehrling från Stockholm”, skrev Helsingin Sanomat i förväg den 14 februari.

Annons i Suomen Sosialidemokraatti på premiärdagen den 13 februari 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

 “Operans hela sångarskara, solister och kör, medverkar i sångprogrammet som placerats i prins Orlovskijs festscen ur operetten Läderlappen. Operans hela balettkår uppträder i programnummer med namnet "Dansen går jorden runt", där även vår populära balettstjärna Lucia Nifontowa gästspelar. Vid festen lottas eller auktioneras tårtor och chokladkonfekt bort som skänkts av Stockholmsoperans solistförening.”

Festen avslutades med allmän dans, som inleddes med Strauss Kejsarvals spelad av en stor orkester under ledning av George, och som fortsatte till ackompanjemang av Dallapé. “De stora sång- och dansnumren har arrangerats av Matti Visapää, Georges de Godzinsky och Alexander Saxelin. Presentatör är Väinö Sola”, rapporterade Helsingin Sanomat.

Den 22 februari uppträdde George vid Riihimäki Nationalförenings kväll på Societetshuset i Riihimäki.

Annons i Helsingin Sanomat den 21 februari 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

På Kalevaladagen den 28 februari hann George uppträda vid två olika tillfällen. På eftermiddagen kl. 15.30 ackompanjerade han operettstjärnan Gerda Ryselin på restaurang Adlon. Till kaffekonserten hörde en mannekänguppvisning där Sveriges mest kända mannekäng Hjördis Genberg från Stockholmsvaruhuset NK:s franska avdelning visade det senaste ateljémodet. Dessutom lottades sötsaker från Sverige ut. Evenemanget arrangerades till förmån för Krigsinvalidernas Brödraförbund.

Till kvällen skyndade George tillsammans med operasångaren Antti Koskinen till Kervo föreningshus, där den lokala Nationalföreningens vinterfest hölls.

Finska Operan på Bulevarden på 1930-talet. Helsingfors stadsmuseum / Gustaf Heurlin.

"GODZINSKY SOM SENAST DIRIGERADE MARIZA, SÄGER ATT HAN TYCKER MYCKET MER OM SIN NYA UPPGIFT"

Inför premiären av Eugen Onegin begav sig Helsingin Sanomats signatur Ka-Ti till Bulevarden för att följa repetitionerna: “Kärlek, ack så slaviskt glödande, tärande och dödlig har med Eugen Onegin återigen dykt upp på vår operascen. Och den verkar verkligen trivas där. I spetsmössa lyssnar Liisa Rope – Larina på de vemodiga romanser som ljuder från hennes gårds lundar, och som besjunger hennes forna kärleks saknad efter en ståtlig officer. Det förflutna minns också Filipjevna – Aino Elenius. Jorma Huttunen älskar den bekymmerslösa och pigga Olga, Doris Hovimaa, med poeten Lenskis brinnande känslor. Men Tatjana – Irja Aholainen drömmer till en början inte om annat än romanernas värld. Från denna rycks hon in i de verkliga känslornas värld av Onegin – Oiva Soini.”

“Tatjanas känslor är de vackraste och renaste, men stackars Onegin förstår deras värde först för sent. Innan dess har det krävts en olycklig duell och år av vistelse utomlands. Och under denna tid har fursten tagit den unga Tatjana, som trots sina känslor förblir sin make trogen”, skrev Ka-Ti. Rollen som Tatjanas make, furst Gremin, sjöngs av Lasse Wager.

“Ridån avslöjar det ena färgstarka ryska landskapet eller vackra interiören efter den andra. Statister, kör och dansare har fått eld i sina ådror. Flickor i huvuddukar och färggranna kjolar och kavaljerer i stövlar snurrar och hoppar i en rasande fart i den heta dansens virvlar”, fortsatte Ka-Ti.

“Regissören Dmitri Arbenin har inte förgäves smittat av sitt folks temperament på de medverkande. Och Godzinsky, som senast dirigerade Mariza, men säger att han tycker mycket mer om sin nya uppgift, får Tjajkovskijs härliga musik att klinga med en så glödande passion och tärande längtan, så sprakande livsglädje och brännande smärta.”

Duellscenen i Eugen Onegin på Finska Operan den 16 september 1936. Finlands Nationaloperas arkiv.

FRÅN BALETTENS REPETITIONSPIANIST TILL OPERAKAPELLMÄSTARE

Nypremiären av Eugen Onegin på Finska Operan den 1 mars 1945 var en milstolpe i Godzinskys karriär som kapellmästare. George hade varit pianoelev vid Konservatoriet när han 1934 anställdes vid Finska Operan som repetitionspianist för baletten. Snart började han få ackompanjemangsuppdrag även på sångscenens sida.

Hösten 1935 hade den gästande Feodor Shaljapin i operahuset på Bulevarden lagt märke till den unge repetitionspianisten och engagerat George som sin ackompanjatör för en turné till Fjärran Östern våren 1936.

När George återvände från turnén hösten 1936 hade Operan mindre arbete att erbjuda honom än när han åkte. Vid samma tid lärde George känna de stora namnen inom den finska populärmusiken: Georg Malmstén, Viljo Vesterinen och musiker från Dallapé. Trots att nya möjligheter nu öppnade sig för George inom underhållningen som kompositör, arrangör, pianist, kapellmästare och dragspelare, gav han inte upp sin dröm om att bli en internationell operakapellmästare. När vinterkriget bröt ut i november 1939 hade han resepengar och en inbjudan till Felix von Weingartners kapellmästarklass i Zürich i fickan.

Under krigsåren blev George en fullsysselsatt underhållare. Vid soldatkvällarna fick han riklig erfarenhet av att dirigera orkestrar, vilket noterades även vid Finska Operan. I mars 1943 bjöds han in till Operan för att dirigera Emmerich Kálmáns Grevinnan Mariza. Den framgångsrika operetten framfördes även utanför det krigshärjade operahuset på Bulevarden. I juni 1944 skötte George musiken vid Marizas inrikesturné ensam vid pianot.

När Mariza i september 1944 gavs till Matti Visapää att leda, såg det för ett ögonblick ut som om Operan inte längre hade arbete för Godzinsky. Engagemanget som gästkapellmästare för Onegin var därför en viktig händelse för George. Andra konkurrenter än Visapää hade också dykt upp för George vid Operan. Jussi Jalas hade debuterat som kapellmästare i januari 1945 genom att leda Wagners Tannhäuser till en "fullständig seger", och den unge Nisse Rinkama tog sina första steg i karriären som kapellmästare på Bulevarden.

Vilka var det då vid Finska Operan som beslutade om repertoar och engagemang av artister? En nyckelposition hade direktör Oiva Soini, baryton, som lett huset efter Aino Ackté sedan sommaren 1939. Inflytande hade även den ordinarie kapellmästaren Leo Funtek, balettmästaren Alexander Saxelin och ekonomichefen Sulo Räikkönen. Räikkönen, född på Karelska näset, var en baryton vars far före revolutionen verkat som kantor i S:t Maria kyrka i S:t Petersburg.

TEATERMANNEN DMITRI ARBENIN

Den ursprungliga premiären av Eugen Onegin hade varit på Finska Operan den 16 september 1936. Kapellmästare hade varit husets ordinarie kapellmästare, Georges lärare i kammarmusik Leo Funtek, och regissör samma Dmitri Arbenin som gästade som regissör våren 1945. George fick arbeta med en erfaren rysk teaterman som dessutom hade varit personlig vän till Feodor Shaljapin.

Regissören för Eugen Onegin, Dmitri Arbenin. Eesti Kunstimuuseum.

Arbenin, född i Kiev 1876, hade gjort sin karriär som operasångare och regissör i S:t Petersburg vid Folkhusets opera och vid de operaföreställningar som arrangerades av det musikhistoriska sällskap som upprätthölls av greve Aleksandr Sjeremetjev. Efter revolutionen hade Arbenin flytt till Lettland, där han fortsatt sin karriär som regissör vid nationaloperan i Riga.

Våren 1936 hade Edvard Fazer lyckats engagera den berömde Dmitri Arbenin för ett år vid Finska Operan. Under den tiden hade Arbenin regisserat åtta operor på Bulevarden. I januari 1936 hade Boris Godunov premiär, i februari Aida, i mars Carmen, i september Eugen Onegin, Pajatso och Cavalleria rusticana, i oktober Halka, och i december Hugenotterna. I januari 1937 hade Arbenin regisserat Zigenarbaronen, i november Dargomyzjskijs Vattenfrun, och i april 1938 Tjajkovskijs Spader dam.

Eugen Onegin regisserad av Dmitri Arbenin på Finska Operan den 16 september 1936. Finlands Nationaloperas arkiv.

Antingen hade Arbenin funnit sig väl till rätta i Finland eller så hade det oroliga världsläget tvingat honom att stanna i Helsingfors. Hur som helst ledde han under höstarna 1939 och 1940 operaklassen vid Helsingfors Folkkonservatorium och verkade privat som lärare och rollcoach.

Våren 1945 regisserade Arbenin förutom Onegin även Leo Tolstojs pjäs Det levande liket för Svenska Teatern i Helsingfors. I november 1945 var det nypremiär för Boris Godunov på Operan. I januari 1946 regisserade Arbenin Furst Igor och Pajatso, och i oktober Barberaren i Sevilla. Arbenins sista regi för Finska Operan var Spader dam i mars 1947.

Dmitri Arbenin dog i Helsingfors den 12 februari 1955.

UNDERHÅLLNINGSKAPELLMÄSTARE LYCKAS PÅ OPERAN

Recensionerna av Finska Operans Eugen Onegin fanns att läsa i tidningarna dagen efter premiären. Särskilt de svenskspråkiga tidningarna fördjupade sig i regissörens och kapellmästarens prestationer.

Nya Pressens signatur E.B. dvs Erik Bergman skrev: “Reprispremiären på denna Tjaikovskis så gouterade opera blev en av de kvällar, som beredde publiken rik njutning. Under hela föreställningens förlopp hade man en känsla av att det hade arbetats grundlingt och under insiktsfull ledning. Gästregissören Dmitrij Arbenin hade gett liv åt de olika scenerna, inte minst vad körens livfulla andel beträffar. Där fanns rikligt med till synes obetydliga detaljer, men som man fäste sig vid, ty de voro psykologiskt så välträffade, så effektfullt och på samma gång så naturligt invävda i händelseloppet. Regin röjde även en äkta känsla för stil och tidsepok. Vad som i hög grad understödde den sceniska handlingen var musiken som även den låg i händerna på en gasterande herre, kapellmästare Georges de Godzinsky. Denne begåvade och kultiverade musiker, som av omständigheternas tvång ägnat sig nästan uteslutande åt den lättare musiken visade i går att han förmår göra även en stor opera med framgång. Han sammanhöll i allmänhet hela apparaten, orkester, kör och solister med fast hand. Ett par ojämnheter i förhållandet mellan kör och orkester förekom visserligen men de kunde till stor del ha berott på körmedlemmarnas livliga engagerande i spelet på scenen. En speciell eloge förtjänar hr G. för klangbalansen i orkestern och mellan denna och solisterna, och inte minst för den slaviskt anslagna tonen.”

Annons i Hufvudstadsbladet på premiärdagen den 1 mars 1945. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Hufvudstadsbladets signatur F-d t. ansåg båda gästerna vara avgörande för föreställningens framgång: “Eugen Onegin gavs i går reprispremiär på Finska Operan med gästrande regissör och dirigent. Det är säkerligen till stor del dessa herrars förtjänst, att den vackra operan vunnit en hel del sedan sist. Dmitrij Arbenin vars uppskattade tidigare arbete som regissör lever i färskt minne, hade skapat en levande scenisk helhet, där inte minst körens aktion startkt poängterades. Säkerligen hade de agerande fått en god personlig scenisk instruktion att döma av spelet hos många artister, vilkas begåvning i så påtaglig grad mera ligger för sångarens än skådespelarens fack. Georges de Godzinsky som med framgång fört taktpinnen vid operettföreställningar, framträdde nu för första gången som operadirigent och gjorde det med övertygande framgång. Den äktslaviska mjukheten i orkestern var en detalj som man genast fäste sig vid Greppet om uppgiften var dessutom temperamentsfullt och säkert. On den livligt agerande kören kunde förmås att litet mera ge akt på taktpinnen och slippa sitt släpande, vore ett väsenligt fel avhjälpt."

De finskspråkiga tidningarna skrev positivt om George, men kortare. Uusi Suomis Yrjö Suomalainen tackade: “Ett särskilt tack till den gästande dirigenten Georges de Godzinsky och Stadsorkestern. Instrumentalsidan var dynamiskt levande och återigen i rätt proportion till scenframträdandet. Man kunde utan svårighet urskilja solisternas ord.”

Suomen Sosialidemokraattis signatur -la dvs Väinö Pesola var mer reserverad: “Som kapellmästare framträdde Georges de Godzinsky till sin fördel, såtillvida att han aldrig förirrade sig i överdrivet sentimentala tempi; även den svåra polyfonin i första akten gick någorlunda och det gemensamma framförandet hölls samman sömlöst. Några alltför snabba tempi kunde konstateras.”

Helsingin Sanomats signatur T. K-a dvs Tauno Karila konstaterade för sin del: “Som dirigent gästade Georges de Godzinsky, som med säker hand höll samman helheten.”

Programblad för Eugen Onegin den 1 mars 1945. Finlands Nationaloperas arkiv.

Läs härnäst Mars-juni 1945: George komponerar musiken till Ilmari Unhos thriller 13de Varseln

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky