Tammi-maaliskuu 1945: George johtaa Suomalaisessa Oopperassa Tšaikovskin Jevgeni Oneginin

Pjotr Tšaikovskin Jevgeni Onegin sai ensi-iltansa Suomalaisessa Oopperassa 16. syyskuuta 1936. Oopperan ohjasi Riikan kansallisoopperasta vieraileva Dmitri Arbenin ja johti talon oma vakituinen kapellimestari Leo Funtek. Arbenin ohjasi myös Oneginin uusintaensi-illan 1. maaliskutta 1945, kun kapellimestarina vieraili George de Godzinsky. Suomen Kansallisoopperan arkisto.

"Hyvää uutta vuotta iloisin sävelin" Pohjanlahden molemmin puolin toivotettiin radiossa 3. tammikuuta 1945 klo 21.20. Iloisia säveliä lähetettiin sekä Helsingistä että Tukholmasta, ja Suomen puolella musiikista vastasivat Harmony Sisters, Georg Malmstén ja George de Godzinsky. Todennäköisesti kyseessä olivat äänilevyt, sillä seuraavana päivänä George oli yhtyeineen Suonenjoella, missä Finlandia-ohjelmapalvelu järjesti Torstain toiveillan nro 5. Suonenjoen Juhlatalossa esiintyivät myös JR2:n soittokunta, Onni Palomäen yhtye, Mary Hannikainen, Eino Hyyrynen, Sointu Kouvo ja Uolevi Kemppainen. Kuuluttajana toimi Tauno Lautamatti. Varsinaisen ohjelman päätyttyä Godzinskyn yhtye huolehti tanssimusiikista.

Ilmoitus Uudessa Suomessa 17. tammikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Kaksi viikkoa myöhemmin, 18. tammikuuta Torstain toiveillassa nro 7 George johti Helsingin Messuhallissa Leijona-orkesteria. Muita ohjelman suorittajia olivat Anna Mutanen, Jorma Huttunen, Eija Hiltunen, Sointu Kouvo, Yrjö Syllberg, Esko Könönen, tanssipari Vappu ja Kaarlo Alanen, Arvo Lehesmaa, Strömbergin kuoro ja Helsingin varuskuntasoittokunta Artturi Ropen johdolla. Kuuluttajana toimi Veikko Itkonen. - Radioselostaja Itkonen oli suuntaamassa keväällä 1945 elokuva-alalle. Toukokuussa sai ensi-iltansa ensimmäinen hänen ohjaamansa ja tuottamansa kotimainen elokuva Kohtalo johtaa meitä, johon Godzinsky sovitti musiikin.

Toive-illan suoran lähetyksen jälkeen klo 21.40 Harmony Sisters lauloi radiossa Georgen säestyksellä.

 

ISKELMÄKALENTERI 1945

Tammikuun lopulla sanomalehdissä mainostettiin vuoden 1945 Iskelmäkalenteria. Järjestyksessä toisen kalenterin olivat toimittaneet George ja Eino Partanen. Lappeenrantalainen musiikkikauppias, manageri ja säveltäjä Partanen oli toimittanut ensimmäisen Iskelmäkalenterin 1941 yhdessä Georg Malmsténin kanssa.

Ilmoitus Lahti-lehdessä 27. tammikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Iskelmäkalenteri oli iskelmää käsittelevä kirja, joka sisälsi muusikkojen haastatteluja, artikkeleita, sanoituksia ja nuotteja. Vuoden 1945 kalenteri sisälsi säveltäjä Robert von Essenin, kitaristi Viljo Immosen, hanuristien Lasse Pihlajamaan ja Toivo Mannisen sekä swing-pianisti Aarre Koskelan haastattelut. Artikkelit esittelivät “suomalaisen iskelmän isän”, kuplettimestari J. Alfred Tannerin ja lahtelaisen Suomen Soittimen harmonikkatehtaan.

 

SUOMALAIS-VENÄLÄINEN KONSERTTI

Tammikuun 19. päivänä laulajattaret Martta Tiger ja Sofie Bulitsch-Starck antoivat Helsingin Työväentalolla suomalais-venäläisen konsertin. Tilaisuudessa avustivat George ja ystävänsä kitaristi ja kontrabasisti Ivan Putilin, joka soitti tällä kertaa balalaikkaa.

Ilmoitus Uudessa Suomessa 17. tammikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Martta Tiger oli Georgen vanha tuttu. George oli tutustunut "railakkaaseen karjalaistyttöön" Marttaan ollessaan 16-vuotias. Martta oli monipuolinen muusikko, oopperasopraano,  schlaagerlaulajatar, pianisti ja harmonikansoittaja. Hän oli se pianisti, joka aikoinaan oli avannut nuorelle Konservatorion opiskelijalle oven elokuvateatteriin mykkäfilmien säestäjäksi. Martta oli laulanut 1920-luvun lopulla Suomalaisessa Oopperassa muun muassa Rigoletton Gildan ja La bohèmen Musettan sekä levyttänyt Georgen isän Tango Caritan.

Työväentalolla Martta Tigerin ohjelmassa oli Sibeliuksen Souda souda sinisorsa, Merikannon Kun päivä paistaa, Kuulan Suutelo, Ikosen Joutsenlaulua ja Luolajan-Mikkolan Katsopas tätä tytärtä. Lisäksi Martta lauloi suomalaisia ja itä-karjalaisia kansanlauluja, joita olivat sovittaneet Ilmari ja Väinö Hannikainen, Eino Linnala, ja Kosti Vehanen.

Myös mezzosopraano ja säveltäjä Sofie Bulitsch-Starck oli tuttu, jota George oli säestänyt vuosien varrella emigranttien tilaisuuksissa usein. Sofie esitti aariat Tšhaikovskin oopperasta Patarouva, Musorgskin oopperasta Hovantšina, Rimski-Korsakovin oopperasta Snegurotška (Lumityttö) sekä Gretšaninovin laulun Aro. Lisäksi Sofie lauloi Putilinin balalaikan säestyksellä venäläiset kansanlaulut Nuorikko, Ruohonen, Kello, Tallukat, Lemmenlaulu ja Menetkö. Illan muut numerot säesti George. 

Ivan Putilin esitti vielä balalaikkasooloina Wassilenkon Romanssin ja muunnelmia sovittamastaan venäläisestä kansanlaulusta. 

 

"ILTA OLI ENSIMMÄINEN OSOITUS SIITÄ, MITÄ UUTTA TERVEELLISTÄ LISÄÄ VENÄLÄINEN MUSIIKKI TULEE TUOMAAN MUSIIKKIELÄMÄÄMME"

Lähes kaikki musiikkiarvostelijat kirjoittivat konsertista perinteiseen tapaan keskittyen laulajiin. Karjala kehui Martta Tigerin sopraanoa hallituksi ja raikkaaksi ja esityksiä virkeiksi, sekä Sofie Bulitsch-Stackin mezzosopraanoa muhkeasointiseksi ja tulkintatahtoa vahvaksi. Suomen Sosialidemokraatti piti Martan ääntä kirkkaana ja vivahdusrikkaana ja Sofien ääntä komeana ja esitystä dramaattisena. Uuden Suomen mielestä Martta oli hyvässä lauluvireessä ja suorituksia leimasi välitön luonnollisuus, kun taas Sofie tulkitsi elävästi ja joustavasti. Helsingin Sanomien mukaan tunnelma salissa nousi väliajan jälkeen, kun siirryttiin laulajattarien temperamenteille sopiviin kansanlauluihin.

Muista arvostelijoista poiketen Kansan Sanomien nimimerkki Forte painotti erityisesti konsertin venäläisyyttä: “Rva Bulitsch-Strack lauloi yksinomaan venäläisiä sävellyksiä: Tshaikovskyn, Musorgskyn, Gretschanovin ja Rimsky-Korsakovin ooppera-aarioita sekä useita kansanlauluja. Oli ilo aikojen takaa taas kuulla venäläisiä sävellyksiä alkukielellä esitettyinä. Ylipäänsä laulajattaret ja laulajathan aina yrittävät esittää säveltäjien lauluja alkukielellä, mutta meillä venäläisiä laulusävellyksiä on esitetty vaikka millä muulla kielellä paitsi venäjänkielellä”, Forte kirjoitti. “Rva Bulitsch-Starck’lla on slaavilaista leveyttä äänessään ja esitykset olivatkin vaikuttavia. George de Godzinsky säesti tunnetulla taidollaan. Avustajana oli I. Putilin, joka paitsi balalaikkasäestyksiä soitti muutamia soolonumeroita. Hra Putilin hallitsee hyvin instrumenttiaan ja yleisö oli kiitollinen. Ilta oli ensimmäinen osoitus siitä, mitä uutta terveellistä lisää venäläinen musiikki tulee tuomaan musiikkielämäämme.” Kansan Sanomat oli lokakuussa 1944 perustetun Suomi-Neuvostoliitto-Seuran lehti.

Ilmoitus Loviisan Sanomissa 9. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

George säesti Martta Tigeriä seuraavan kerran 16. helmikuuta Loviisan Seurahuoneella, missä Martta piti Populääri-konsertin "Kaikille jotain". Konsertissa avusti lisäksi tenoribaritoni Gunnar Hänninen. Ohjelma sisälsi Sibeliuksen, Puccinin, Merikannon, Straussin, Millöckerin ja Tostin lauluja, kevyttä musiikkia ja toivekonsertin. Lopuksi Martta ja George soittivat sooloja kahdella harmonikalla.

 

PUNA-ARMEIJAN KUORO KIERTUEELLA SUOMESSA

Merkki muuttuneesta ilmapiiristä kulttuurielämässä oli myös Puna-armeijan kuoron vierailu Suomessa tammikuun lopulla. Äärivasemmistolainen kirjailija ja liikenainen Hella Wuolijoki oli vapautunut vankilasta 24. syyskuuta 1944 ja joulukuussa hän oli ehdottanut valvontakomission puheenjohtajalle Andrei Ždanoville, että Puna-armeijan kuoron pitäisi konsertoida Suomessa.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 2. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Konserttikiertue järjestyi nopeasti. Kuoro saapui Helsinkiin omalla junalla perjantaina 26. tammikuuta ja esiintyi suurella menestyksellä Messuhallissa lauantai-iltana 27. tammikuuta. Helsingin jälkeen kuoro konsertoi Tampereella ja Turussa ja antoi vielä ennen kotimatkaansa kaksi ylimääräistä konserttia pääkaupungissa.

 

SUOMALAINEN OOPPERA "SYVENTÄÄ KULTTUURISUHTEITA ITÄÄN"

Oliko syynä muuttunut poliittinen tilanne, että Suomalaisessa Oopperassa ryhdyttiin harjoittelemaan Tšhaikovskin Jevgeni Oneginia? Ainakin Uuden Suomen mukaan Oneginin ottamisessa ohjelmistoon oli kysymys “kulttuurisuhteiden syventämisestä itään”.

Tammikuun lopulla sanomalehdet julkaisivat Oopperan tiedotteen, jossa korostettiin, että “Jevgeni Onegin on aina kuulunut oopperamme ohjelmiston suosituimpiin”. Suosittua oopperaa esitettiin parhaillaan Moskovassa ja Leningradissa, ja kahdeksan vuoden tauon jälkeen Onegin tulisi jälleen Suomalaisen Oopperan ohjelmistoon. Ohjaajana vierailisi Dmitri Arbenin ja kapellimestarina Kreivitär Marizan johtajana ansioitunut George de Godzinsky. 

Uutinen Ilta-Sanomissa 29. tammikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

SUOMI-FILMIN LAULAVA TÄHTIPARAATI

Ennen Oneginin ensi-iltaa 1. maaliskuuta Georgella oli harjoitusten lisäksi hoidettava lukuisia esiintymisiä. Helmikuun 1. päivänä hän esiintyi Torstain toiveillassa Kauttualla ja 2. helmikuuta Noormarkun Seuratalolla. 

Helmikuun 3. päivänä George oli takaisin Helsingissä ja Messuhallissa. Helsingin Muusikoiden juhlassa esiintyivät George Malmstén, Viljo Vesterinen, Toivo Manninen, Onni Laihanen, tanssiduo Hämeensalo ja Invenius, Eino Katajavuori, Olavi Virta, Trio Ohoi ja Toivo Lampén. Illan jymy-yllätys oli Georgen johtama 20-miehinen harmonikkaorkesteri. Kuulutuksista ja huumorista vastasi Toivo Alajärvi, ja tanssimusiikista Helge Pahlmanin johtama Dallapé.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 30. tammikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Helmikuun 4. päivänä klo 18.25 ystävykset George ja Viljo Vesterinen esiintyivät radiossa. Kyse oli äänilevyistä, sillä George oli samaan aikaan Konservatoriolla säestämässä vanhaa viipurilaistuttuaan koloratuurisopraano Frida Sergejeffiä. Kun Viipurin satakieli oli edellisen kerran lokakuussa 1943 konsertoinut Helsingissä Georgen avustuksella, Helsingin Sanomien Tauno Karila oli todennut, ettei “lyyrinen tunnelma enää tahtonut kohota taiteilijattaren tunteen mukaiseen lennokkuuteen”. Tällä kertaa ilta oli menestys, ja kaksi viikkoa myöhemmin 18. helmikuuta rouva Sergejeff antoi Georgen avustuksella Konservatoriolla toisen konsertin.

Helmikuun 5. päivänä George oli Keravan Seuratalolla, mistä käynnistyi Suomi-Filmin laulava tähtiparaati. “Keravalaisilla oli ilo saada nähdä kokonainen joukko Suomi-Filmin loistavimpia tähtiä, jotka ovat lähteneet kiertueelle antaakseen täten osuutensa Kansanavun hyväksi”, Keski-Uusimaa -lehden nimimerkki H.K. kirjoitti. “Seuratalon sali oli ääriään myöten täynnä innostunutta yleisöä. Aluksi kiertueen molemmat “orkesterit” Georg de Godzinsky ja Harry Bergström soittivat marssin, minkä jälkeen johtaja Risto Orko hauskassa tervehdyspuheessaan luonnehti Satakielten, Suomin Filmin näyttelijättärien kuoron syntyä.” Esiintyjäjoukkoon kuului muun muassa sotavuosina viihdyttänyt Eine Laineen johtama Suomi-Filmin Satakielet -naiskuoro.

Ilmoitus Keski-Uusimaa -lehdessä 2. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

“Nyt kuoro astui rivissä esille. Ensimmäisenä Hilkka Helinä kukallisessa atlassilkkisessä iltapuvussa, Emma Väänänen elegantissa vihertävässä lamépuvussa, Kaija Rahola tiilenvärisessä moiréssa, Majlis Vaaja tiukasti vartalonmukaisessa hopealamépuvussa ja Lea Joutseno tylliunelmassa, vaan muutamia mainitakseni”, Keski-Uusimaa selosti. 

“Tähtikuoro lauloi Eine Laineen johdolla Harry Bergströmin kuorolle omistaman sävellyksen sekä sen jälkeen eräitä muita lauluja solisteina Kaija Rahola ja Tauno Palo. Runsaan lauluohjelman lisäksi Emma Väänänen lausui Kantelettaresta ja Reino Valkama kertoi juttuja. Tauno Palo lauloi Soittoniekan ja Kolme muskettisoturia esittäen ne kerrassaan mukaantempaavasti. Väliajan jälkeen puhui Uudenmaanläänin Vapaan Huollon Keskuksen johtaja Julius Bellén. Kuollut mies alias Joel Rinne esiintyi kertoillen aito penttilämäiseen tyyliin nimensä synnystä. Edelleen nähtiin SF:n uusin tulokas Majlis Vaaja, joka esitti tansseja. Tämän jälkeen astui näyttämölle kenraaliluutnantti T.J.A. Heikkilä alias Tauno Palo viehättävän donna Camillan (Regina Linnanheimo) seurassa. Kuuluttajana toimi temperamenttisesti hauskuuksia singoten Eine Laine. Kansanavun hyväksi kertyi sievoinen summa, mitä osaltaan kartuttivat pidetyt huutokaupat.” 

Suomi-Filmin 30 tähtinäyttelijän laulava tähtiparaati Kansanavun hyväksi järjestettiin kevään aikana kahdeksan kertaa. Keravan jälkeen esiinnyttiin 13. helmikuuta Vihdin kunnantalolla, 26. helmikuuta Mäntsälän Seurojentalolla, 27. helmikuuta Orimattilan Jymylinnassa, 5. maaliskuuta Hyvinkään Kansantalolla, 8. maaliskuuta Aulangolla ja 22. huhtikuuta ja vappuna 1. toukokuuta Helsingin Kino-Palatsissa. George tuskin ehti mukaan säestämään kaikkiin konsertteihin, työt kapellimestarina Suomalaisessa Oopperassa ja tanssijoiden pianistina täyttivät myös hänen kalenteriaan.

George de Godzinsky ja harmonikka. Elonet.

Helmikuun 5. päivänä Georgen oli tultava Keravan tähtiparaatista kiireen vilkkaa Helsinkiin, sillä Kallion Palloseura järjesti samana iltana Työväentalolla “riemukkaan tanssi-illan loisto-ohjelmineen”. Siltasaaren graniittilinnassa esiintyivät Georgen lisäksi Anna Mutanen, tanssipari Invenius & Hämeensalo, Eino Katajavuori, Suomisen perheen Pipsa ja Olli, Olavi Virta, harmonikansoittaja Eini Kotiranta - tuleva rouva Kauko Käyhkö - ja Dallapé. Kuuluttajana toimi Toivo Alajärvi.

Seuraavana päivänä 6. helmikuuta George esiintyi Lahden teatteritalossa Lahden Kokoomuksen nuorten talvijuhlassa yhdessä Tauno Palon, Kalle Viherpuun ja Maija-Liisa Hyvärisen kanssa. Kolme päivää myöhemmin 9. helmikuuta oli vuorossa Helsingin Kokoomuksen nuorten vuosikokous.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 6. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 

Seuraavana päivänä 7. helmikuuta George oli esiintymässä sekä Messuhallissa että ravintola Adlonissa, joissa järjestettiin arvoituksellisen X-yhtymän esittäytyminen. Kyseessä oli "ainutlaatuinen liikeyritys Suomessa", jonka oikea nimi ja toimialue kerrottiin "rajoitetulle piirille" vasta tilaisuuksissa paikan päällä. Georgen lisäksi olivat esiintymässä Maaria Eira, Viljo Vesterinen, Jorma Huttunen, Reino Valkama, A. Aimo, Kullervo Kalske ja Olavi Virta. Kuuluttajana toimi Toivo Alajärvi. Tanssimusiikista huolehti Dallapé Helge Pahlmanin johdolla ja Rytmipojat Allu Kososen johdolla.  

Lauantaina 10. helmikuuta klo 21 George sekä laulajat Elli Pihlaja ja Olavi Rahkonen esiintyivät radion iltakonsertissa “iloisten ja haikeitten sävelten merkeissä”. Sunnuntai-iltana 11. helmikuuta klo 20.35 Georgen yhtye viihdytti radiossa otsikolla "Jokaiselle jotakin".

Helmikuun 15. päivänä George oli harmonikkoineen ravintola Adlonissa purjehdusseurojen illassa.

 

JUSSI BJÖRLING HELSINGIN MESSUHALLISSA

Helmikuun 17. päivänä klo 20 tanskalainen Marguerite Viby lauloi radiossa Georgen Solistiyhtyeen säestyksellä. Radiossa soivat äänilevyt, sillä George oli samaan aikaan Messuhallissa. “Suomalaisen Oopperan taiteilijat järjestävät Messuhallissa lauantaina helmikuun 17 pnä klo 20 suuren juhlan, jolle antaa aivan erikoista loistoa Jussi Björlingin esiintyminen siellä. Paitsi “Tampereen Jussia”, avustavat tässä kevätkauden huippuhuvitilaisuudessa Tukholman Oopperan ensitanssijat Teodora Lagerborg ja Teddy Rhodin. Kaikkien ruotsalaisten vieraiden säestäjänä on tunnettu kapellimestari Sixten Ehrling Tukholmasta”, Helsingin Sanomat kirjoitti ennakkoon 14. helmikuuta. 

Ilmoitus Suomen Sosialidemokraatissa 13. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 

“Oopperan koko lauluväki, solistit ja kuoro on mukana suorittamassa lauluohjelmaa, joka on sijoitettu prinssi Orlovskin juhlakohtaukseen operetista Lepakko. Oopperan koko balettikunta esiintyy ohjelmanumeroissa, jonka nimenä on "Tanssi kiertää maailmaa", jossa tulee myös vierailemaan suosittu balettitähtemme Lucia Nifontowa. Juhlassa arvotaan tai huutokaupataan Tukholman Oopperan solistiyhdistyksen lahjoittamat tortut ja suklaamakeiset.”

Georgen johtama suuri orkesteri aloitti yleiset tanssit Straussin Keisarivalssilla, minkä jälkeen tanssit jatkuivat Dallapén säestyksellä. “Suuret laulu- ja tanssinumerot ovat järjestäneet Matti Visapää, Georges de Godzinsky ja Alexander Saxelin. Kuuluttajana toimii Väinö Sola”, Helsingin Sanomat selosti.

Helmikuun 22. päivänä George esiintyi Riihimäen Kansallisseuran illanvietossa Riihimäen Seurahuoneella.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 21. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Kalevalan päivänä 28. helmikuuta esiintymisiä oli kaksi. Iltapäivällä klo 15.30 George säesti ravintola Adlonissa Gerda Ryseliniä kahvikonsertissa ja mannekiininäytöksessä, jonne oli saatu Ruotsista hienoimmat mannekiinit ja makeisia arvontaa varten. Illaksi hän kiirehti oopperalaulaja Antti Koskisen kanssa Keravan Seuratalolle, missä pidettiin paikallisen Kansallisseuran talvijuhla.

Suomalainen Ooppera Bulevardilla 1930-luvulla. Helsingin kaupunginmuseo / Gustaf Heurlin.

"GODZINSKY JOKA VIIMEKSI ON JOHTANUT MARIZAA, SANOO PITÄVÄNSÄ UUDESTA TEHTÄVÄSTÄÄN PALJON ENEMMÄN"

Ensi-illan kynnyksellä Helsingin Sanomien nimimerkki Ka-Ti oli Oopperalla seuraamassa Jevgeni Oneginin harjoituksia: “Lempi, ah niin slaavilaisen tulinen, riuduttava ja tappava on Eugen Oneginin mukana jälleen ilmestynyt oopperamme lavalle. Ja se tuntuu todella viihtyvän siellä. Pitsimyssyinen Liisa Rope - Larina kuuntelee kartanonsa lehdoista kaikuvia kaihoisia romansseja, jotka soivat hänen muinaisen lempensä ikävää komeaan upseeriin. Menneitä muistelee myös Filipjevna - Aino Elenius. Jorma Huttunen rakastaa huoletonta ja reipasta Olgaa, Doris Hovimaata, runoniekka Lenskin polttavilla tunteilla. Mutta Tatjana - Irja Aholainen ei aluksi uneksi muusta kuin romaanien maailmasta. Tästä hänet tempaa todellisten tunteiden pariin Onegin - Oiva Soini”.

“Tatjanan tunteet ovat mitä kauneimmat ja puhtaimmat, mutta Onegin-raukka ymmärtää niiden arvon vasta liian myöhään. Sitä ennen on tarvittu onneton kaksintaistelu ja vuosien oleskelu ulkomailla. Ja tänä aikana ruhtinas on vienyt nuoren Tatjanan, joka tunteistaan huolimatta pysyy puolisolleen uskollisena”, Ka-Ti kirjoitti. Tatjanan puolison ruhtinas Greminin roolin lauloi Lasse Wager.

“Väliverho paljastaa värikkään venäläisen maiseman tai kauniin interiöörin toisensa jälkeen. Avustajat, kuoro ja tanssijat ovat saaneet suoniinsa tulta. Huivipäiset, koreahameiset tytöt ja saapasjalkaiset kavaljeerit pyörähtelevät ja hypähtelevät vinhaa vauhtia kuuman tanssin pyösteissä”, Ka-Ti jatkoi.

“Ohjaaja Dimitri Arbenin ei ole suotta tartuttanut kansansa temperamenttia esiintyjiin. Ja Godzinsky, joka viimeksi on johtanut Marizaa, mutta sanoo pitävänsä uudesta tehtävästään paljon enemmän, saa Tshaikovskin ihanan musiikin soimaan niin tulista intohimoa ja riuduttavaa kaihoa, niin räiskyvää elämänriemua ja polttavaa tuskaa.”

Jevgeni Oneginin kaksintaistelukohtaus Suomalaisessa Oopperassa 16. syyskuuta 1936. Suomen Kansallisoopperan arkisto.

BALETIN HARJOITUSPIANISTISTA OOPPERAKAPELLIMESTARIKSI

Jevgeni Oneginin uusintaensi-ilta Suomalaisessa Oopperassa 1. maaliskuuta 1945 oli Godzinskyn kapellimestarin uralla merkkitapaus. George oli opiskellut Konservatoriossa, kun hänet 1934 oli kiinnitetty Suomalaiseen Oopperaan baletin harjoituspianistiksi. Hän oli saanut pian säestystehtäviä myös laulunäyttämön puolelta, ja syksyllä 1935 talossa vieraillut Fjodor Šaljapin oli kiinnittänyt hänet pianistikseen Kaukoidän kiertueelle keväällä 1936. 

Kiertueen jälkeen Oopperalla oli tarjota Georgelle vähemmän harjoituspianistin tehtäviä kuin aikaisemmin. Hän tutustui kevyen musiikin suuriin nimiin, Georg Malmsténiin, Viljo Vesteriseen ja muihin Dallapén muusikoihin. Vaikka Georgelle avautuivat uudet mahdollisuudet säveltäjänä, sovittajana, pianistina, kapellimestarina ja harmonikan soittajana viihteen puolella, hän ei luopunut haaveestaan tulla kansainväliseksi oopperakapellimestariksi. Georgella oli matkarahat säästettynä ja taskussa kutsu Felix von Weingartnerin kapellimestariluokalle Zürichiin, kun talvisota syttyi marraskuussa 1939.

Sotavuosina Georgesta tuli täystyöllistetty viihdyttäjä. Asemiesilloissa hän sai runsaasti kokemusta orkesterin johtamisesta, mikä pantiin merkille myös Suomalaisessa Oopperassa. Maaliskuussa 1943 hänet kutsuttiin Oopperaan johtamaan Emmerich Kálmánin Kreivitär Mariza. Menestysoperetti vietiin myös kiertueille, ja kesäkuussa 1944 George huolehti Marizan kotimaan kiertueen musiikista yksin pianon ääressä.

Kun syyskuussa 1944 Mariza annettiin Matti Visapään johdettavaksi, hetken näytti siltä, ettei Oopperalla ollut töitä Godzinskylle. Tätäkin taustaa vasten kiinnitys Oneginin kapellimestariksi oli Georgelle merkittävää. Lisäksi Georgelle oli ilmestynyt Oopperassa muitakin kilpailijoita kuin Matti Visapää. Jussi Jalas oli debytoinut Suomalaisessa Oopperassa tammikuussa 1945 johtaen Wagnerin Tannhäuserin "täydelliseen voittoon”, ja myös Nisse Rinkama aloitteli kapellimestarin uraansa Bulevardilla.

Ketkä Suomalaisessa Oopperassa päättivät ohjelmistosta ja taiteilijoiden kiinnityksistä? Avainasemassa oli Oiva Soini, baritoni, joka oli johtanut taloa Aino Acktén jälkeen kesästä 1939. Vaikutusvaltaa oli myös vakituisella kapellimestarilla Leo Funtekilla ja talouspäällikkö Sulo Räikkösellä. - Karjalankannaksella syntynyt Räikkönen oli baritoni, jonka isä oli ollut Pietarin Pyhän Marian kirkon kanttori.

 

TEATTERIMIES DMITRI ARBENIN

Jevgeni Onegin alkuperäinen ensi-ilta oli ollut Suomalaisessa Oopperassa 16. syyskuuta 1936. Kapellimestarina oli toiminut talon vakituinen kapellimestari, Georgen kamarimusiikin opettaja Leo Funtek, ja ohjaajana sama Dmitri Arbenin, joka vieraili ohjaajana keväällä 1945. George pääsi työskentelemään kokeneen ja kuuluisan venäläisen teatterimiehen kanssa, joka lisäksi oli ollut Šaljapinin henkilökohtainen ystävä.

Ohjaaja Dmitri Arbenin. Eesti Kunstimuuseum.

Kiovassa 1876 syntynyt Arbenin oli tehnyt uransa oopperalaulajana ja ohjaajana Pietarissa Kansantalon oopperassa ja kreivi Aleksandr Šeremetjevin musiikkihistoriallisen seuran oopperaesityksissä. Vallankumouksen jälkeen Arbenin oli paennut Latviaan, missä hän oli jatkanut uraansa ohjaajana Riikan kansallisoopperassa.

Keväällä 1936 Edvard Fazer oli onnistunut kiinnittämään Dmitri Arbeninin vuodeksi Suomalaiseen Oopperaan. Tuona aikana Arbenin oli ohjannut Bulevardilla kahdeksan oopperaa. Tammikuussa 1936 oli saanut ensi-iltansa Boris Godunov, helmikuussa Aida, maaliskuussa Carmen, syyskuussa Jevgeni Onegin, Pajatso ja Cavalleria rusticana, lokakuussa Halka, ja joulukuussa Hugenotit. Vuoden 1937 tammikuussa Arbenin oli ohjannut Mustalaisparoonin, marraskuussa Dargomyžskinin Vedenneidon, ja huhtikuussa 1938 Tšhaikovskin Patarouvan.

Dmitri Arbeninin ohjaama Jevgeni Onegin Suomalaisessa Oopperassa 16. syyskuuta 1936. Suomen Kansallisoopperan arkisto.

Joko Arbenin oli kotiutunut Suomeen tai sitten levoton maailmantilanne oli saanut hänet jäämään Helsinkiin. Syksyllä 1939 ja 1940 hän oli pitänyt Helsingin Kansankonservatoriossa oopperaluokkaa sekä toiminut yksityisesti opettajana ja roolien valmentajana.

Keväällä 1945 Albenin ohjasi Oneginin lisäksi Helsingin Ruotsalaiselle Teatterille Leo Tolstoin näytelmän Elävä ruumis. Marraskuussa 1945 Arbenin ohjasi Oopperalle Boris Godunovin uusintaensi-illan. Tammikuussa 1946 oli vuorossa Ruhtinas Igor ja Pajatso, ja lokakuussa Sevillan parturi. Dmitri Arbeninin viimeinen ohjaus Suomalaiselle Oopperalle oli Patarouva maaliskuussa 1947. Arbenin kuoli Helsingissä 12. helmikuuta 1955.

 

VIIHDEKAPELLIMESTARI ONNISTUU OOPPERASSA

Arviot Suomalaisen Oopperan Jevgeni Oneginista olivat luettavissa ensi-iltaa seuraavan päivän sanomalehdistä. Varsinkin ruotsinkieliset lehdet paneutuivat Dmitri Arbeninin ja George de Godzinskyn suorituksiin.

Nya Pressen nimimerkki E.B. eli Erik Bergman kirjoitti: “Reprispremiären på denna Tjaikovskis så gouterade opera blev en av de kvällar, som beredde publiken rik njutning. Under hela föreställningens förlopp hade man en känsla av att det hade arbetats grundlingt och under insiktsfull ledning. Gästregissören Dmitrij Arbenin hade gett liv åt de olika scenerna, inte minst vad körens livfulla andel beträffar. Där fanns rikligt med till synes obetydliga detaljer, men som man fäste sig vid, ty de voro psykologiskt så välträffade, så effektfullt och på samma gång så naturligt invävda i händelseloppet. Regin röjde även en äkta känsla för stil och tidsepok. Vad som i hög grad understödde den sceniska handlingen var musiken som även den låg i händerna på en gasterande herre, kapellmästare Georges de Godzinsky. Denne begåvade och kultiverade musiker, som av omständigheternas tvång ägnat sig nästan uteslutande åt den lättare musiken visade i går att han förmår göra även en stor opera med framgång. Han sammanhöll i allmänhet hela apparaten, orkester, kör och solister med fast hand. Ett par ojämnheter i förhållandet mellan kör och orkester förekom visserligen men de kunde till stor del ha berott på körmedlemmarnas livliga engagerande i spelet på scenen. En speciell eloge förtjänar hr G. för klangbalansen i orkestern och mellan denna och solisterna, och inte minst för den slaviskt anslagna tonen.”

Ilmoitus Hufvudstadsbladetissa ensi-iltapäivänä 1. maaliskuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Hufvudstadsbaletin nimimerkki F-d t. piti molempia vierailijoita esityksen onnistumisen kannalta ratkaisevina: “Eugen Onegin gavs i går reprispremiär på Finska Operan med gästrande regissör och dirigent. Det är säkerligen till stor del dessa herrars förtjänst, att den vackra operan vunnit en hel del sedan sist. Dmitrij Arbenin vars uppskattade tidigare arbete som regissör lever i färskt minne, hade skapat en levande scenisk helhet, där inte minst körens aktion startkt poängterades. Säkerligen hade de agerande fått en god personlig scenisk instruktion att döma av spelet hos många artister, vilkas begåvning i så påtaglig grad mera ligger för sångarens än skådespelarens fack. Georges de Godzinsky som med framgång fört taktpinnen vid operettföreställningar, framträdde nu för första gången som operadirigent och gjorde det med övertygande framgång. Den äktslaviska mjukheten i orkestern var en detalj som man genast fäste sig vid Greppet om uppgiften var dessutom temperamentsfullt och säkert. On den livligt agerande kören kunde förmås att litet mera ge akt på taktpinnen och slippa sitt släpande, vore ett väsenligt fel avhjälpt."

Suomenkieliset lehdet kirjoittivat Georgesta myönteisesti, mutta lyhyemmin. Uuden Suomen Yrjö Suomalainen kiitteli: “Erityinen kiitos vierailevalle johtajalle Georges de Godzinskylle ja Kaupunginorkesterille. Soitinpuoli oli dynaamisesti elävää ja taas kerrankin oikeassa suhteessa näyttämöesitykseen. Vaivatta erotti solistien sanat.”

Suomen Sosialidemokraatin nimimerkki -la eli Väinö Pesola oli varauksellisempi: “Kapellimestarina esiintyi Georges de Godzinsky edukseen, sikäli ettei hän milloinkaan eksynyt liikatunteellisiin aikamittoihin; vaikea polyfoniakin ensi näytöksessä meni kohtalaisesti ja yhteisesitys pysyi saumattomasti koossa. Muutamia liian nopeita tempoja oli todettavissa.” Helsingin Sanomien nimimerkki T. K-a eli Tauno Karila totesi puolestaan: “Johtajana vieraili Georges de Godzinsky, joka varmalla kädellä piti kokonaisuuden koossa.”

Jevgeni Oneginin käsiohjelma 1. maaliskuuta 1945. Suomen Kansallisoopperan arkisto.

Lue seuraavaksi Maalis-kesäkuu 1945: George säveltää musiikin Ilmari Unhon jännityselokuvaan Kolmastoista koputus

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen