Maalis-kesäkuu 1945: George säveltää musiikin Ilmari Unhon jännityselokuvaan Kolmastoista koputus

Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaama Simo Penttilä -jännityselokuva Kolmastoista koputus sai ensi-iltansa 1. huhtikuuta 1945. Kolmastoista koputus oli George de Godzinskyn 15. musiikki Suomi-Filmille. Elonet / Kolmastoista koputus.

Perjantaina 2. maaliskuuta 1945, heti seuraavana päivänä Suomalaisen Oopperan Jevgeni Oneginin ensi-illan jälkeen, George de Godzinsky oli jälleen oopperatalossa. Ryhmä Oopperan balettitanssijoita aikoi osallistua Tukholmassa tanssikilpailuun ja kartutti matkakassaansa esittämällä kilpailuohjelmansa. George toimi tanssiryhmän pianistina.

Ilmoitus Suomen Sosialidemokraatissa 27. helmikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

SAXELININ TANSSIRYHMÄ TUKHOLMAAN KILPAILEMAAN

Kaikki esitykset olivat balettimestari Alexander Saxelinin koreografioita, sillä Tukholman kansainvälinen tanssikilpailu oli ennen kaikkea koreografien kilpailu. Saxelinin lisäksi kisaan osallistuivat Suomesta Maggie Gripenbergin ja Esther Naparstokin tanssiryhmät. Klassinen baletti ja moderni tanssi kilpailivat samassa sarjassa, ja Saxelin balettilaisineen edusti Tukholmassa ainoana klassista balettia.

Illan aluksi nähtiin kohtauksia useita eri baleteista ja lopuksi Saxelinin kilpailua varten laatima uusi yksinäytöksinen baletti Fête de danse. Alkupuolella esitettiin Sulho Rannan musiikkiin laadittu Lappalaistanssi, jossa tanssivat Lucia Nifontowa ja Arvo Martikainen; Pas de trois Saxelinin Soirée de bal -baletista keväältä 1943, jossa tanssivat Nifontowa, Unto Lätti ja Olavi Kuorikoski; Allegrias, jonka tanssi Martikainen; Petite suite, jossa tanssivat Irja Koskinen ja Saxelin; Episodi, jossa tanssivat Eva Hemming ja Kuorikoski; Cake Walk, jossa tanssivat Laila Jokimo ja Kaarlo Hiltunen; Variation, jonka tanssi Sirkka Leiwo; Aurore, jonka tanssi Mary Grönroos, sekä Husaari, jonka tanssi Lätti.

Fête de danse -baletissa ei ollut varsinaista juonta, vaan teos oli iloinen juhla, jossa vuoroin rakastuttiin ja vuoroin kamppailtiin. Musiikki oli koottu Sergei Rahmaninovin, Aleksandr Skrjabinin ja Edvard Griegin sävellyksistä. Pääparina tanssivat Lucia Nifontowa ja juuri asepalveluksesta palannut Arvo Martikainen, ja muut tanssijat olivat Hemming, Hiltunen, Lätti, Kuorikoski, Jokimo, Grönroos ja Leiwo.

Tanssijoiden puvut oli suunnitellut Martha Platonoff. Pukuihin panostettiin tavallista enemmän, sillä puvustus oli yksi tekijä, joka huomioitiin kilpailun arvostelussa.

Kilpailuohjelman lisäksi George soitti välisoittona kaksi sooloaan, Antonín Dvořákin Slaavilaisen tanssin nro 10 ja oman sovituksensa Riccardo Drigon valssista Valse bluette.

Kun George seuraavana päivänä 3. maaliskuuta lähti Saxelinin ryhmän kanssa Tukholmaan, kyseessä oli hänen kolmas Ruotsin matkansa. Ensimmäisen kerran hän oli ollut Ruotsissa venäläisen partion mukana 1920-luvulla ja toisen kerran helmi-maaliskuussa 1941 tehdessään kahden viikon kiertueen Georg Malmsténin, Viljo Vesterisen ja Eino Katajavuoren kanssa.

 

SODASTA HUOLIMATTA SUOMI TARJOAA TAIDETTA

Kun maanantai-iltana 5. maaliskuuta klo 18.10 ruotsalainen Lil Yunkers lauloi radiossa ruotsalaisia, ranskalaisia ja amerikkalaisia lauluja Georgen säestyksellä, Godzinsky istui pianon ääressä Tukholman Konserttitalossa säestämässä Saxelinin ryhmän kilpailuesitystä.

Ensimmäisenä kilpailupäivänä esiintyivät Saxelinin ryhmä ja kolme modernia kilpailijaa, Piero Cimarcon, Birgit Cullbergin, ja Ivor Cramérin tanssiryhmät.

Saxelinin Fete de danse sai yleisöltä myrskyisät suosionosoitukset. “Suomalainen baletti saavutti loistomenestyksen. Suosion myrsky ja kymmeniä laakereita”, Uusi Suomi otsikoi. “Alexander Saxelinin baletin eilinen esiintyminen Konserttitalossa saavutti suurenmoisen yleisömenestyksen ja tänä aamuna lehtien arvostelijat antavat suomalaisten esityksille hyvin kiittäviä mainintoja. Saxelinin tanssitaiteilijat tekivät illasta suuren juhlaillan, jollaista Tukholma ei pitkään aikaan ole nähnyt ja osoittivat taaskin kerran ruotsalaiselle yleisölle, että Suomi sodan aiheuttamista vaikeuksistaan huolimatta pystyy edelleen maailmalle tarjoamaan taidetta, jota ei ole voitu luoda puolueettoman maan yltäkylläisyydenkään keskellä. Suurin kiitos tästä lankeaa balettimestari Alexander Saxelinille, josta eilisillan jälkeen on tullut suuri nimi kansainvälisessä tanssimaailmassa, mutta hänen rinnallaan on mainittava Lucia Nifontowa ja Arvo Martikainen, jotka konserttitalon mahtavan katsomon edessä melkeinpä yllättivät itsensä.” Lucia Nifontowasta sanottiin, että hän toi tuulahduksen Anna Pavlovan ja Tamara Karsavinan päiviltä.

Balettitanssija Lucia Nifontowa 1940-luvulla. Museovirasto / Fazerin Konserttitoimiston kokoelma / Trond Hedström.

Godzinskya Uuden Suomen kirjeenvaihtaja kutsui “tunnetuksi tuhattaituriksi” ja totesi tämän olleen illan ylivoimaisesti paras säestäjä.

Uusi Suomi lainasi artikkeliinsa Svenska Dagbladetia: “Alexander Saxelinin tanssijat antoivat verrattoman komean näytöksen klassillisesta korkeasta koulusta. Ruotsalaiset ovat aika lailla oman oopperabalettinsa hemmottelemia, mutta tämä suomalainen esitys, erinomaisen Nifontowan tanssiessa pääosan, osoitti kuitenkin selvästi, että Helsinki on lähempänä Moskovaa ja Venäjän suurta, klassillista koulua.”

Torstaina 8. maaliskuuta George oli jo takaisin Helsingissä ja johtamassa Oopperalla Jevgeni Oneginia, jonka Lenskinä vieraili ensimmäisen kerran Antti Koskinen. Yleisön joukossa istui Helsingin Sanomien arvostelija, säveltäjä Uuno Klami, joka totesi kapellimestarista: “Hän on löytänyt teokselle luonteenomaisen pehmeän ja sulavan soinnin.”

Tukholman kilpailun tulokset ratkesivat perjantai-iltana 9. maaliskuuta. Ensimmäisen palkinnon voitti Tukholman kuninkaallisen oopperan balettimestari Julian Algo, toisen ruotsalainen Birgit Cullberg ja kolmannen suomalainen Maggie Gripenberg. Ylimääräinen neljäs palkinto annettiin ruotsalaiselle Ivo Cramérille. Suomalainen Ester Naparstok palkittiin parhaasta humoristisesta esityksestä. Lucia Nifontowa sai parhaan naistanssijan palkinnon, mitä pidettiin kunnianosoituksena Alexander Saxelinille.

 

GEORGE TUKHOLMASSA HARMONIKANSOITON TUOMARINA

Maaliskuun 10. päivänä George johti Oopperalla jälleen Oneginin. Kaksi päivää myöhemmin, 12. maaliskuuta hän esiintyi Kokoomuksen Uudenmaan piirin talvijuhlissa Aku Korhosen ja Kalle Ruususen kanssa, kun Kokoomus perusti Kansallisseurat sekä Munkkiniemeen elokuvateatteri Bio Ritassa klo 12.30 että Lauttasaareen elokuvateatteri Kultaisessa lyhdyssä klo 14.

Kun 14. maaliskuuta Oopperassa esitettiin Jevgeni Onegin, Tatjanan roolissa vieraili Liisa Linko.

George matkusti Tukholmaan uudelleen 17. ja 18. maaliskuuta toimiakseen tuomarina harmonikansoiton Suomi-Ruotsi-maaottelussa. Suomea kilpailussa edustivat Toivo Manninen, Onni Laihanen, Lasse Pihlajamaa ja Aarre Lievonen. Ottelun puuhamiehenä toimi Dallapén Martti Jäppilä, ja matkalle mukaan lähti myös nelinkertainen mestari Viljo Vesterinen.

 

PUNAINEN VALPO HERÄTTÄÄ KAUHUA EMIGRANTEISSA

Georgen arvostellessa Tukholmassa harmonikansoittoa Suomessa pidettiin 17. ja 18. maaliskuuta eduskuntavaalit. Voittajaksi selviytyi kommunistien liittolaisineen perustama SKDL, joka nousi eduskunnan suurimmaksi puolueeksi ja sai J.K. Paasikiven muodostamaan uuteen hallitukseen suurimman ryhmän, kuusi ministeriä. Sisäministeriksi tuli Suomen Kommunistisen Puolueen Yrjö Leino.

Kommunistien vaatimuksesta Valtiollisen poliisin - eli valkoisen Valpon - tilalle perustettiin Valpo II eli punainen Valpo, joka oli pitkälle kommunistien miehittämä. Punainen Valpo valvoi, että välirauhansopimuksessa lakkautettaviksi määrätyt 400 järjestöä - mukana muun muassa suojeluskunnat, Lotta Svärd, Suomen Aseveljien Liitto, Isänmaallinen Kansanliike ja Akateeminen Karjala-Seura - lopettivat toimintansa. Lisäksi lakkautettiin kansallissosialistisia järjestöjä ja pakolaisjärjestöjä.

Valtiollisen poliisin päämaja Ratakadun ja Fredrikinkadun kulmassa Helsingissä. Kuva liittyy Punaisen Valpon aikaan 1945-1948. Työväen Arkisto. 

Jos aikaisemmin oli pidetty kortistoa vasemmistolaisista henkilöistä, nyt perustettiin rinnalle kortisto lakkautetuista järjestöistä ja niiden jäsenistä. Kun punainen Valpo ryhtyi tutkimaan pakolaisten tekemisiä, ahdistus venäläisemigranttien keskuudessa kasvoi. Monien mielen valtasi jälleen vanha Tšeka-kauhu.

 

LEINON VANGIT

Venäläisemigranttien pahimmat pelot kävivät toteen kuukausi vaalien jälkeen, kun yöllä 20.-21. huhtikuuta 19 emigranttia pidätettiin ja luovutettiin Neuvostoliittoon. Emigranttipiireissä levisi välittömästi huhu jopa 200 venäläisen vangitsemisesta. Niin kutsuttujen Leinon vankien pidättäminen ja luovuttaminen Neuvostoliittoon tapahtui valvontakomission vaatimuksesta.

Neuvostoliiton mukaan luovutetut henkilöt olivat sotarikollisia ja terroristeja. Jotkut luovutetuista olivat olleet mukana itään suuntautuneessa tiedustelussa. Jotkut olivat 1930-luvulla yrittäneet lähettää tihutyöntekijöitä Neuvostoliittoon. Useimpien kohdalla luovutuskäskylle ei löytynyt muuta perustetta, kuin että henkilöt olivat kuuluneet emigranttijärjestöön, toimineet sotavuosina propagandisteina tai sotavankien kuulustelijoina.

Georgen nuoruudenystävät, Livady-orkesterin muusikot, veljekset Alexander ja Boris Wittenberg siirtyivät kesällä 1945 Ruotsiin pysyvästi. Molemmat veljekset olivat toimineet jatkosodan aikana venäläisten sotavankien kuulustelijoina.

 

YLEISRADION PÄÄJOHTAJAKSI HELLA WUOLIJOKI

SKDL:n voitto maaliskuun 1945 eduskuntavaaleissa vaikutti Yleisradioon. Pääjohtaja J.V. Vakio joutui jättämään paikkansa, ja uudeksi pääjohtajaksi valittiin 26. huhtikuuta kansandemokraattien mandaatilla kirjailija Hella Wuolijoki.

Kirjailija Hella Wuolijoki toimi Yleisradion pääjohtajana 1945-1949. Wikipedia.

Wuolijoki aloitti uudessa tehtävässään toukokuussa ja ryhtyi käyttämään ohjelmapoliittista valtaansa myös Yleisradion musiikkiohjelmiin. Wuolijoen johtajakaudella radiossa käytiin jatkuvasti keskustelua siitä, tuliko kansalaisia kasvattaa musiikkimaun suhteen, vai tuliko kansalle tarjota sitä, mitä se halusi kuunnella. Pääjohtaja pyrki vaalimaan sivistystä ja nostamaan radiossa soitetun kevyen musiikin tasoa.

“Musiikin alalla aion tehdä voitavani kansan maun kasvattamiseksi. Kansa on selostusten avulla saatava ymmärtämään todella hyvää musiikkia. Silti en vastusta jazz-musiikkiakaan, päinvastoin olen sitä mieltä, että nuorison on saatava osansa, mutta sitä olisi esitettävä vain määrättyinä iltoina eikä ala-arvoista musiikkia olisi sekoitettava muuhun ohjelmaan”, Wuolijoki lausui Helsingin Sanomille heti valintansa jälkeen.

Ala-arvoisella musiikilla Wuolijoki tarkoitti esimerkiksi amerikansuomalaisen Hiski Salomaan siirtolaiselämää kuvaavaa rallia Lännen lokari. Pääjohtaja piti kappaletta sivistymättömänä ja alhaisena renkutuksena sekä työväenlaulujen vastaisena. Wuolijoki jopa rikkoi Lännen lokarin savikiekon vasaralla, jotta kappaletta ei enää soitettaisi radiossa. Kyseessä ei ollut kuitenkaan Yleisradion levystön viimeinen Lännen lokarin levy.

Wuolijoen mukaan “kansa oli sotavuosina totutettu Malmsténin ja Pallen sekä saksalaisten renkutuksiin”. Niinpä hänen mielestään Georg Malmsténin musiikin esittämistä radiossa piti vähentää: "Malmsténit ja hanurit olemme suuresti vähentäneet, mutta kansanmusiikki ja kansanlaulut huomattavien taiteilijoiden laatimina ja suorittamina ketjuesityksinä ovat saavuttaneet suuremman sijan. Samoin olemme selostaneet korkeampaa musiikkia ja tulemme näitä selostuksia vastaisuudessa vielä kansantajuistamaan.”

 

HELLA VASTAAN PALLE

Jos Hella Wuolijoen tultua pääjohtajaksi George Malmsténia kuultiin radiossa vähemmän, Pallen 15-vuotinen ura radiossa päättyi kokonaan. 

Kapteeni Reino Palmroth, Propaganda-Aseveljien perustaja alias kirjailija Reino Hirviseppä alias kuplettien ja poliittisten laulujen sanoittaja Palle tunnettiin 1930-luvulta lähtien suosituista radiorevyistään. Revyyt sisälsivät runsaasti musiikkia, ja Godzinsky oli ollut usein mukana Pallen suorissa radiolähetyksissä.

Kapteeni Reino Palmroth eli Palle Yleisradion studiossa sodan aikana. Sotamuseo.

Kun Palle sodan jälkeen erotettiin armeijan palveluksesta, hän päätti toteuttaa vanhan haaveensa suomalaisen revyyteatterin perustamisesta. Uudenvuodenaattona 1945 sai ensi-iltansa Pallen ja Ossi Elstelän revyy Painajaisuni, jonka tähtinä esiintyivät Georg Malmstén ja Dallapé. Painajaisunen esitykset jatkuivat helmikuun puoliväliin. Maaliskuussa aloitti Pallen ja Elstelän perustama Iloinen teatteri, joka ammensi aiheensa ajankohtaisista tapahtumista. - Kysyikö Palle Georgea mukaan teatteriinsa, siitä ei ole tietoa. George ei osallistunut Iloiseen teatteriin, sillä keväällä 1945 häntä työllisti Suomalainen Ooppera.

Sodan loppuvaiheessa Yleisradion pääjohtaja Vakio oli kaavaillut Pallea radion ajanvieteosaston päälliköksi. Tätä suunnitelmaa ei uusi pääjohtaja kuitenkaan hyväksynyt, vaan kutsui Pallen neuvotteluun. Wuolijoki tarjosi työtä radiossa, mutta Pallen olisi pitänyt esiintyä jollakin toisella nimimerkillä ja pääjohtajan antamien ohjeiden mukaan. “Se minun täytyy tehdä puoluetovereitteni tähten, ymmärrättehän”, Wuolijoki oli perustellut. Pallen kieltäydyttyä tarjouksesta Wuolijoki oli todennut: ”Hyvästi nyt sitten, entinen Suomen kansan suursuosikki.”

Kesän 1945 lopulla SKDL:n lehdistö alkoi arvostella Pallea ja Iloista teatteria. Muistutettiin Pallen propaganda-tehtävistä sodan aikana ja katsottiin, että teatterin ohjelmisto oli neuvostovastaista. Revyitten käsikirjoitukset oli tarkistettava etukäteen viranomaisilla. Näytöksiä peruttiin “hyvien tapojen vastaisina” ja uusintaesityksiä kiellettiin. Iloinen teatteri lopetettiin kesäkuussa 1946 poliittisiin syihin vedoten.

 

SUURET FILMIMUSIIKKIKONSERTIT

Marianpäivänä, 24. maaliskuuta ja palmusunnuntaina 25. maaliskuuta SuFi eli Suomen Filmiväki r.y. järjesti Konservatoriolla kaksi filmimusiikin suurkonserttia.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 24. maaliskuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Kapellimestarisäveltäjät Heikki Aaltoila, George de Godzinsky, Harry Bergström, Nils-Eric Fougstedt, Väinö Haapalainen ja Martti Similä esittäytyivät konserteissa jokainen johtaen omaa elokuvamusiikkiaan. Orkesterina oli vahvistettu Helsingin Teatteriorkesteri ja avustamaan oli koottu myös suuri kuoro. Solistit Birgit Kronström, Tauno Palo, Sylvelin Långholm ja Thure Bahne lauloivat “suomalaisten elokuvien parhaita iskelmiä”, ja kuuluttajina toimivat elokuvatähdet Hilkka Helinä, Toini Vartiainen, Kullervo Kalske, Leif Wager ja Tauno Majuri.

 

ILMARI UNHON KOLMASTOISTA KOPUTUS ENSI-ILLASSA 1. HUHTIKUUTA 1945

Huhtikuun 1. päivänä sai ensi-iltansa Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaama jännityselokuva Kolmastoista koputus viidellä paikkakunnalla, Helsingissä, Kuopiossa, Porissa, Tampereella ja Turussa. Kolmastoista koputus oli Simo Penttilä -elokuva. Penttilän aiempien elokuvien Kuollut mies rakastuu 1942 ja Kuollut mies vihastuu 1944 tapaan Kolmastoista koputus oli mannermainen jännityskomedia, jossa sankaria näytteli Joel Rinne. Godzinskylle Kolmastoista koputus oli hänen 15. musiikkinsa Suomi-Filmille ja seitsemäs yhteistyö Ilmari Unhon kanssa.

Kapteeni Pentti Kalho (Joel Rinne), tanssijatar Mirja Somer (Hilkka Helinä) ja perämies Timo Lehtonen (Tauno Palo). Elonet / Kolmastoista koputus.

Elokuvia tuotettiin kiivaaseen tahtiin. Kun Unhon edellisen elokuvan, Kartanon naisten kuvaukset päättyivät 8. marraskuuta 1944, Kolmannentoista koputuksen kuvaukset alkoivat kaksi viikkoa myöhemmin 22. marraskuuta. Kuvauksia tehtiin Turun satamassa, Chrichton-Vulcanin telakan varastorakennuksessa sekä Munkkisaaren ja Salmisaaren studioilla. Ne kestivät kaksi kuukautta ja päättyivät 31. tammikuuta 1945. Leikkaukselle, musiikille ja muille jälkitöille jäi aikaa vajaat kaksi kuukautta.

 

VAKOILUJÄRJESTÖ VÄLITTÄÄ TIETOJA LAIVOISTA SODAN AIKANA

Kolmastoista koputus -elokuvassa eletään toisen maailmansodan aikaa. Kapteeni Pentti Kalhon (Joel Rinne) ja ensimmäisen perämiehen Timo Lehtosen (Tauno Palo) laiva on torpedoitu. Miehet ovat saapuneet Göteborgiin ottaakseen pestin uuteen laivaan Maduraan. Yöpyäkseen hotellissa ja syödäkseen ravintolassa he panttaavat taskukellon Mattsonin osto- ja myyntiliikkeessä.

Kalho ja Lehtonen seuraavat Cabaret Carmenissa laulajatar Doran (Eine Laine) ja tanssijatar Bellan (Mailis Vaaja) esitystä. Naiset kuuluvat varieteeseurueeseen, jota johtaa selvänäkijänä esiintyvä häikäilemätön tohtori Velmar (Sasu Haapanen) apurinaan veitsenheittäjä Manuel (Joel Asikainen). 

Tanssijattaret Mirja Somer (Hilkka Helinä) ja Bella (Mailis Vaaja) sekä varieteeseurueen tirehtööri ja vakoilijaliigan johtaja tohtori Velmar (Sasu Haapanen). Elonet / Kolmastoista koputus.

 

Kabareen suojissa toimii vakoilujärjestö, joka hankkii tietoja laivojen liikkeistä ja välittää niitä eteenpäin. Seurueen uusi tyttö Mirja Somer (Hilkka Helinä) saa Manuelilta käskyn hankkiutua Kalhon ja Lehtosen tuttavuuteen. Kalho pelastaa Mirjan humalaisen lähentelyltä ja kutsuu Mirjan ja Bellan pöytäänsä.

Kapteeni Kalho (Joel Rinne), tanssijatar Bella (Mailis Vaaja), perämies Lehtonen (Tauno Palo) ja tanssijatar Mirja Somer (Hilkka Helinä). Elonet / Kolmastoista koputus.

 

Samana iltana vietetään Maduran vanhan kapteenin Sjöbergin (Paavo Jännes) läksiäisiä. Miehistö on taikauskoisen pelon vallassa. Miehistölle on uskoteltu kuolleen merimiehen palanneen kummittelemaan koputuksin. Kymmenen koputusta on jo kuultu ja kolmastoista koputus on oleva kohtalokas.

Maduran miehistö on taikauskoisen pelon vallassa. Elonet / Kolmastoista koputus.

Huonot enteet jatkuvat aamulla. Kalhon ottaessa vastaan laivan päällikkyyden laivanvarustajan toimistossa Maduran kuva putoaa seinältä. Kalho huomaa, että seinän takana sijaitsevasta Mattsonin osto- ja myyntiliikkeestä käsin on helppo järjestää taulun putoaminen. Käy myös ilmi, että kummitusjuttua levittävä Velmarin apuri Linkku (Vilho Siivola) käyttää huoneistoa ja kellaria yhteystoimintaansa.

Velmar määrää, että Mirjan on saatava Kalho rakastumaan itseensä. Mirja kuitenkin paljastaa juonen Kalholle ja kertoo, miten Velmar on kiristänyt hänet mukaan puuhiinsa.

Satamassa Bella tottelee Velmarin määräystä vietellä Maduran toinen perämies Mäkelä (Kaarlo Halttunen). Bella teeskentelee joutuneensa ahdistelun kohteeksi. Kirkaisun hälyttämä Mäkelä rientää pelastamaan Bellan.

Kalho ottaa kiinni satama-alueella hiiviskelevän pianistin Sohon (Oke Tuuri), joka Velmarin esiintyessä selvänäkijänä välittää soitollaan yleisön joukossa olevan Linkun merkit Velmarille. Esitys epäonnistuu, kun Soho noudattaa Kalhon ja Lehtosen merkkejä ja Velmarin avustajaksi sattuukin Maduran puosu Sorri (Reino Valkama).

Linkku (Vilho Siivola) ja kaverinsa Grisu (Kaarlo Aavajoki) välittävät tietoja laivojen liikkeistä viholliselle. Elonet / Kolmastoista koputus.

Lehtonen seuraa Linkkua Mattsonin kellariin ja yllättää Linkun kumppaneineen lähettämässä vakoiluviestiä. Liikkeensä ryöstöä epäilevä Mattson yllättää Lehtosen, joka potkaisee yhden miehistä kellariin, sokaisee Linkun vaahtosammuttimella ja lukitsee Mattsonin toiseen huoneeseen.

Maa Velmarin jalkojen alla alkaa polttaa. Velmar valmistautuu pakoon, määrää Sohon tapettavaksi, antaa Manuelin ilmi poliisille ja jättää Bellalle aikapommin, jonka on määrä räjähtää kello kaksi yöllä Madurassa. Kalho tunkeutuu Velmarin huoneeseen, lannistaa tämän pistoolilla, heittää ruukun päähän ja jättää tajuttomana lattialle.

Varieteeseurueen tirehtööri ja vakoojaliigan johtaja, tohtori Velmar (Sasu Haapanen) ja kapteeni Pentti Kalho (Joel Rinne). Elonet / Kolmastoista koputus.

Lehtonen on pukenut Sohon kummitukseksi, joka huokailuillaan pelästyttää Linkun ja Manuelin.

Dora aikoo myös paeta ja paljastaa Kalholle, että Maduralla on helvetinkone. Mirja mukanaan Kalho ja Dora kiiruhtavat laivalle, missä Mäkelään aidosti rakastunut Bella kertoo heittäneensä kirjapaketiksi naamioidun pommin mereen.

Tointunut Velmar on vanginnut pakoon yrittäneet Linkun ja Manuelin moottoriveneeseen ja virittänyt heidän päänmenokseen toisen aikapommin.

Kun Maduran puosu Sorri paljastaa, ettei kuullut Bellan pudottaman pommin loiskahdusta, Kalho antaa hälytyksen. Pommi löytyy köysinipun päältä, ja Lehtonen heittää sen viime hetkellä yli laidan. Räjähtäessään pommi tappaa Velmarin, joka on väijynyt veneessä laivan vierellä. Ennen kuolemaansa Velmar ehtii koputtaa kolmannentoista kerran. "Tätä se tiesi se kolmastoista koputus", Kalho lausuu hellästi Mirjalle.

Kapteeni Kalho (Joel Rinne) ja Mirja Somer (Hilkka Helinä). Elonet / Kolmastoista koputus.

13 KONGIN LYÖNTIÄ

Kolmastoista koputus alkaa mustalla, jonka aikana kuullaan 13 kongin lyöntiä. Vasta sen jälkeen käynnistyy Helsingin Teatteriorkesterin Georgen johdolla soittama alkusoitto Maestoso, ja kuvaan ilmestyvät alkutekstit.

Elokuvassa on käytetty musiikkia runsaasti, ja enimmäkseen se soi taustalla luoden tunnelmaa. Musiikki soi myös säännönmukaisesti, kun siirrytään seuraavaan kohtaukseen tai lähes huomaamattoman hiljaa dialogin taustalla. Georgen säveltämää taustamusiikkia kabaree-orkesterille ovat tango, jenkka, säestysmusiikkia sirkuksen veitsenheittoon ja ranskalaistyyppinen valssi, jossa harmonikalla on keskeinen rooli.

Laulajatar Dora (Eine Laine) esittää Cabaret Carmenin asiakkaille kappaleen Maailmanrannan kiertäjäks' mua sanotaan. Elonet / Kolmastoista koputus.

Kohtauksia, joissa musiikki soi 100% on myös useita. Vanhan kapteenin läksiäisissä miehet istuvat pöydän ympärillä laulaen Stephen Collins Fosterin laulua Oi Susanna. Eine Laineen Dora esittää orkesterin säestyksellä laulun Maailmanrannan kiertäjäks’ mua sanotaan. Kabaree-orkesterin muusikoista kuvassa näkyvät haitaristi, rumpali, trumpetisti, pasunisti ja basisti

Selvännäkijän esityksen aikana Oke Tuurin Soho soittaa playbackinä kapakkapianoa. Ääniraidalla pianistina toimii Godzinsky. Samoin kun Tauno Palon perämies Lehtonen laulaa playbackinä It's a Long Way to Tipperary, pianoa soittaa säveltäjä. Maduran miehistö hyräilee harmonikan säestyksellä playbackinä Georgen sovituksen Hanna Hagbomin sävelmästä Seiskarin kaunis Siiri.

Elokuvan loppumusiikki alkaa taustalla jännitysmusiikkina, joka pommin räjähdyksen jälkeen kasvaa mahtipontiseksi loppusoitoksi.

 

VAUHTIA, HUUMORIA JA NASEVAT VUOROSANAT

Kolmastoista koputus sai arvostelijoilta kauttaaltaan myönteisen vastaanoton. "Älykäs seikkailuelokuva, laatutyötä, ajanvietefilminä hyvää luokkaa", Aamulehden nimimerkki O. V-hl eli Olavi Vesterdahl kirjoitti ja jatkoi: "Katsoja ei aina jaksa pysyä mukana kaikissa hienouksissa, jokin räiskähtelevä repliikki saattaa liukua ohi korvien ja silloin jää jälkeen. Toisin sanoen filmin seuraaminen vaatii lakkaamatonta huomiokyvyn jännittämistä ja omienkin johtopäätösten tekoa, sillä muuten jää monta paprikkaa hämäräksi."

"Simo Penttilä -elokuvia on totuttu odottamaan mielenkiinnolla ja luottamuksella, koska niiden jo ennakolta tietää sisältävän huumoria, vauhtia ja kotimaisen elokuvatuotannon nasevimmat vuorosanat. Kolmastoista koputus on thriller, jossa on runsain mitoin juuri näitä aineksia yhtyneenä tällä kertaa yhtiön taholta entistäkin huolellisempaan teknilliseen valmiuteen”, Uuden Suomen nimimerkki S.S. eli Salama Simonen arvioi.

"Suomi-Filmis senaste alster står på helt annan nivå än det mesta vi fått skåda av inhemsk produktion under detta för finsk film så trista år", Hufvudstadsbladetin nimimerkki H. K. eli Hans Kutter kirjoitti. "Därmed vill recensenten inte ha sagt att 13:de varslet hör till bolagets bästa eller ens bättre filmer, som äventyrskomedi överglänses den av både Herre och excellens och Död man blir kär men man märker genast att Ilmari Unho är en karl som vet hur man håller regitömmarna också då han inte är i allra yppersta form, och Kalle Peronkoski visar att man kan prestera gott kameraarbete även om man har ett allt annat än gott råmaterial till sitt förfogande."

Kiitetty kuvaaja Kalle Peronkoski. Elonet / Kolmastoista koputus.

Myös Suomen Sosialidemokraatin nimimerkki T. A. eli Toini Aaltonen nosti esille lavastajan ja kuvaajan osuudet: “Upea ja erinomaisen tehokas lavastus on Royn & Siitosen käsialaa. Sellaisella asettelulla huonompikin aihe vaikuttaa hyvältä, kun tehokkuutta lisää vielä erinomainen kameran käyttö, josta Kalle Peronkoski vastaa."

Helsingin Sanomien nimimerkki P. Ta-vi eli Paula Talaskivi kiinnitti huomiota myös säveltäjän osuuteen: "Tällä kerralla Unho, oikeata tehoa tavoittaessaan, on siekailematta antautunut jopa ylen rohkeisiin 'keikauksiin', ja tällä voittanutkin paljon. Mutta toisinaan nämä hillittömät hypähdykset - jotka toisaalta lienevät tarinan hajanaisuuden ja perinteisen löyhäpohjaisuuden peitteenä - vaikeuttavat juonestakin kiinnostuneen rattailla pysymistä. Georges de Godzinskyn ilmeikäs, monesti suorastaan 'puhuva' musiikki onnistuneine merimieslauluineen auttaa tällöin kuitenkin paljon."

 

HISTORIAN VIIMEINEN TORSTAIN TOIVEILTA

Huhtikuun 13. päivänä George säesti Ruotsalaisessa Teatterissa ruotsalaisen balettimestarin Ivo Cramérin tanssiryhmän esitystä. Illan otsikkona oli Satuja ja mukaelmia. Cramér oli alkanut herättää huomiota sen jälkeen, kun hän oli saanut Tukholman kansainvälisessä tanssikilpailussa ylimääräisen neljännen palkinnon satuaiheisesta baletistaan. Esityksessä avustivat tanssijat Merrit Ohlsson, Dagny Nilsson ja Per-Arne Qvarsebo.

Huhtikuun 15. päivänä klo 19.30 Sirkkaliisa Ainamo, Antti Koskinen ja Kollega-kvartetti lauloivat Georgen johtaman Radio-orkesterin säestyksellä radiossa sikermän Toivo Kärjen ja Erkki Ainamon sovittamia unkarilaisia lauluja.

Huhtikuun 18. päivänä George oli Anna Mutasen ja Arvo Lehesmaan kanssa Uudenkylän nuorisoseuratalolla, missä voimistelu- ja urheiluseura Kaukaan yrittäjät järjesti Iloisen illan. Tilaisuuden lopuksi tanssittiin tunti Georgen säestyksellä.

Ilmoitus Lahti-lehdessä 15. huhtikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Uudestakylästä Georgella oli lyhyt matka Lahteen, missä seuraavana iltana järjestettiin 13. Torstain-toiveilta. Asemiesiltoja oli ryhdytty järjestämään välirauhan aikana keväällä 1941, ja sodan jälkeen joulukuussa 1944 illan nimeksi oli muutettu Torstain toiveilta. Huhtikuun 19. päivänä Lahdessa järjestetty Torstain toiveilta oli historian viimeinen. Lahden teatteritalo oli kahdessa peräkkäin järjestetyssä konsertissa täynnä yleisöä. Georgen kanssa esiintyivät Anna Mutanen, Hilkka Helinä, Vilho Siivola, tanssipari Vappu ja Kaarlo Alanen sekä Viipurissa syntynyt harmonikansoittaja Aarre Lievonen.

 

HYVÄNTEKEVÄISYYSKONSERTTEJA

Huhtikuun 22. päivänä helmikuussa käynnistynyt Suomi-Filmin laulava tähtiparaati oli edennyt Helsingin Kino-Palatsiin. Elokuvasäveltäjät Godzinsky ja Harry Bergström olivat paikalla ja säestivät pianon ääressä elokuvayhtiön satakieliä.

Huhtikuun 23. päivänä klo 17.15 George oli pianistina Konservatoriolla Suomen Punaisen Ristin hyväksi järjestetyssä tilaisuudessa. Ohjelma sisälsi sekä tanssia että luentaa. George säesti kuuluisaa ruotsalaista ballerinaa, kreivitär Elsa-Marianne von Rosenia, joka esitti preludin ja valssin Sylfideistä sekä Espanjalaisen tanssin. Toinen esiintyjä oli kirjailija Jascha Golowanjuk, joka luki omat tekstinsä Nera, På jakt efter solglasögon ja sadun Råttan.

Kirjailija Jascha Golowanjuk Suomessa 1940-luvulla. Museovirasto / Eero Liesimaa.

Homoseksuelli Golowanjuk viihtyi sodan jälkeen Suomessa. Odessassa 1905 syntynyt juutalainen Golowanjuk oli adoptoitu 8-vuotiaana tanskalaisen pankkiirin perheeseen. Hän oli opiskellut viulunsoittoa ja toiminut viulistina, kunnes 1929 hän oli muuttanut Ruotsiin ja ryhtynyt näyttelijäksi ja kirjailijaksi. Golowanjukin kirjallinen tuotanto sisälsi romaaneja ja muistelmia, joissa hän kertoi levottomasta lapsuudestaan. Sodan jälkeen lukuisia hänen teoksiaan käännettiin ja julkaistiin suomeksi.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 22. huhtikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Konservatoriolta George kiirehti Kansallisteatteriin, missä klo 19.30 alkoi Kansanavun kevätjuhla. Muita esiintyjiä olivat Birgit Kronström, Kalle Ruusunen, Sylvelin Långholm, ballerina Lucia Nifontowa ja Helsingin varuskuntasoittokunta Artturi Ropen johdolla. Kuuluttajana toimi Ture Ara.

Seuraavana päivänä 24. huhtikuuta George kiirehti Mikkelin lyseolle, missä hän esiintyi Georg Malmsténin ja komentajakapteeni, kirjailija Martti Juutilaisen kanssa Mikkelin merikerhon merimiesillassa. Suomen laivastoliiton nuorisotyön hyväksi järjestetyssä illassa nimekkäiden vieraiden lisäksi esiintyi joukko paikallisia merikerholaisia.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 22. huhtikuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 

Huhtikuun 27. päivänä George oli Birgit Kronströmin ja tanssijatar Eva Hemmingin kanssa Kalastajatorpalla kevätjuhlassa, joka järjestettiin Koteja kodittomille lapsille -yhdistyksen hyväksi. Pukukoodina oli iltapuku. Tilaisuudessa pidettiin huutokauppa sekä arvottiin Ruotsista saatuja herkkuja.

Vapunpäivänä klo 12 George viihdytti Suomi-Filmin laulava tähtiparaatin joukoissa elokuvateatteri Kino-Palatsissa. 

Kun 2. toukokuuta klo 20.50 radiossa kuultiin ketju Georgen “järjestämiä” suosittuja uuden maailman säveliä, George itse oli Bulevardilla johtamassa Jevgeni Oneginia. Myös seuraavana päivänä 3. toukokuuta, kun Harmony Sisters lauloi radiossa klo 21.40 Georgen säestyksellä, George oli johtamassa Oneginia. 

Toukokuun 4. päivänä klo 18.10, kun radiosta kuultiin Kevyttä ja keväistä, George istui Hammond-urkujen ääressä ja Eino Katajavuori soitti ksylofonia.

 

IRJA KOSKISEN, UNTO LÄTIN JA OLAVI KUORIKOSKEN TANSSIKIERTUE

Toukokuun 7. päivänä George oli Kansallisteatterissa säestämässä Suomalaisen Oopperan tanssijoiden Irja Koskisen, Unto Lätin ja Olavi Kuorikosken Tanssi-iltaa. Ohjelma sisälsi sekä klassista että modernia tanssia. Tukholman tanssikilpailussa maaliskuussa huomiota herättänyt Alexander Saxelin oli nosteessa; kaikki tanssit olivat hänen uusia koreografioitaan. Ensi-illassa Kansallisteatterin katsomo oli loppuunmyyty.

Kansallisteatterin jälkeen tanssi-ilta lähti kiertueelle. Toukokuun 11. päivänä esiinnyttiin Tampereen Työväen Teatterissa, 14. toukokuuta Kotkan Teatteritalossa, 29. toukokuuta Helsingin Työväentalossa, ja vielä 1. kesäkuuta Lahden Teatteritalossa.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 6. toukokuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Toukokuun 10. päivänä George johti Helsingin Teatteriorkesteria Kalastajatorpalla Suomen Filmiväen SuFin kevätjuhlassa. Juhla järjestettiin Kansanavun hyväksi, ja siinä esiintyivät Ansa Ikonen, Suomisen perheen Olli eli Lasse Pöysti, Paavo Jännes, Uuno Laakso ja tanssijatar Eva Hemming. Kuuluttaja toimi Helena Kara. Järjestäjä huolehti iltapukuihin sonnustautuneet juhlijat raitiovaunuilla Munkkiniemeen Kalastajatorpalle ja yöllä takaisin kaupunkiin.

Toukokuun 13. päivänä George johti jälleen Oopperassa Oneginin.

 

SUOMALAISEN OOPPERAN ILOINEN LESKI LÄHTEE KIERTUEELLE

Toukokuun puolivälissä Suomalaisen Oopperan kesän 1945 operettikiertue otti varaslähdön Lahdessa. Franz Lehárin Iloinen leski esitettiin Lahden Teatteritalossa täydelle huoneelle kahdesti peräkkäin. Lehtitietojen mukaan esityspäivä Lahdessa oli 14. toukokuuta, mutta todennäköisempi päivä oli 15. toukokuuta, sillä 14. toukokuuta George oli säestämässä tanssi-iltaa Kotkassa.

Iloisen lesken pääparina Hanna Glavarina ja Danilona lauloivat Kreivitär Marizasta tutut Elli Pihlaja ja Thure Bahne, joista jälkimmäinen myös ohjasi operetin. Valencienne oli Sylvelin Långholm-Bergman, Camille de Rosillon Martti Seilo, Njegus Yrjö Ikonen ja paroni Mirko Zeta Lauri Lahtinen. Pienemmissä rooleissa nähtiin tanssijat Hilkka Hynninen, Mary Grönroos ja Kaarlo Hiltunen, joka vastasi koreografiasta. Lavastuksen oli suunnitellut Suomi-Filmin palkittu Roy, ja puvustuksesta vastasivat Oopperan ateljeen Mimmi Grönroos sekä Alli Heikelin ja Helinin muotisalongit. George huolehti musiikista pianon ääressä.

Ilmoitus Uudenkaupungin Sanomissa 29. toukokuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Lahden jälkeen Iloinen leski esitettiin 20. toukokuuta Hämeenlinnassa, 22. toukokuuta Karkkilan Työväentalolla, ja 28. toukokuuta Kotkan VPK-talolla. Kun Suomalainen Ooppera sulki ovensa, alkoi 4. kesäkuuta Iloisen lesken varsinainen kesäkiertue: 4.6. Valkeakoski, 5.6. Rauma, 6.6. Pori, 7.6. Uusikaupunki, 8. ja 9.6. Turku, 10.6. Orivesi, 11.6. Jyväskylä, 12. ja 13.6. Vaasa, 15.6. Kokkola, 14. ja 18.6. Oulu, 16.6. Kemi, 17.6. Veitsiluoto, 19.6. Kajaani, 20.6. Iisalmi, 21. ja 22.6. Kuopio, 23.6. Suonenjoki, 24.6. Outokumpu, 25. ja 26.6. Joensuu, 27.6. Varkaus, 28.6. Savonlinna, 29.6. Mikkeli, 30.6. Lappeenranta, 1.7. Vuoksenniska ja 3.7. Nokia. 

Iloinen leski esitettiin 28 maaseutupaikkakunnalla, mutta ei Helsingissä.

 

RIEMUISIA KEVÄTKONSERTTEJA

Toukokuun 15. päivänä George oli Tervakosken Seurahuoneella esiintymässä Riemuisassa solisti-illassa yhdessä Viljo Vesterisen, Onni Laihasen, Henry Theelin ja Pentti Viljasen kanssa.

Toukokuun 17. päivänä oli vuorossa Onegin Bulevardilla.

Ensimmäisen  helluntaipäivän iltapäivällä 20. toukokuuta George oli esiintymässä viisimiehisen harmonikkaryhmän kanssa Hyvinkään Sveitsissä Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvaliidien Liiton järjestämässä Iloisessa kevätjuhlassa. Muita esiintyjiä olivat 20-vuotiasta taivaltaan juhliva Dallapé Helge Pahlmanin johdolla, Olavi Virta ja Olavi Koskela sekä tanssijat Nella Salo ja Terttu Miekkalinna. Kuuluttajana toimi Toivo Alajärvi.

Eino Katajavuori valkoisessa smokissa ksylofoninsa ääressä Veikko Itkosen jännityselokuvassa Kohtalo johtaa meitä. Elonet / Kohtalo johtaa meitä.

Samana iltana sai Helsingin Kino-Palatsissa ensi-iltansa Veikko Itkosen omalle tuotantoyhtiölleen Filmi-Kuva Oy:lle ohjaama jännityselokuva Kohtalo johtaa meitä. Heikki Aaltoila sävelsi elokuvan musiikin, ja Eino Katajavuori vastasi ksylofonisooloista. George teki ensimmäisen kerran yhteistyötä Itkosen kanssa huolehtimalla ksylofonimusiikin sovituksesta.

Toisena helluntaipäivänä 21. toukokuuta Iloinen kevätjuhla toistettiin Tampereella Pyynikin kentällä, missä esiintyjäjoukkoon liittyivät vielä elokuvatähti Tauno Majuri ja Miss Tampere.

Ilmoitus Aamulehdessä 18. toukokuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 

Toukokuun 22. päivänä klo 18.05 radiossa kuultiin osia Tšaikovskin Jevgeni Oneginista. George johti Helsingin kaupunginorkesteria Suomalaisessa Oopperassa äänitetyssä esityksessä, ja säveltäjä Tauno Pylkkänen esitteli oopperan. Samaan aikaan George oli säestämässä Iloista leskeä Karkkilan Työväentalolla.

Toukokuu 25. päivänä George oli Viljo Vesterisen solistiyhtyeen, Georg Malmsténin, Onni Laihasen ja Wolde Jussilan kanssa Kevään suurtempauksessa Turun palokunnantalolla.

 

EERO VÄRE LEVYTTÄÄ VALSSIN SULLE KAUNEIMMAN LAULUNI LAULAN

Kesäkuun 1. päivänä klo 21.20 Eero Väre lauloi radiossa Godzinskyn Solistiyhtyeen säestyksellä. Ohjelmassa soivat toukokuussa Rytmin studiossa Töölön Niittykadulla äänitetyt uudet levyt.

Väre oli levyttänyt Georgen johtaman Rytmin Solistiorkesterin säestyksellä kaksi Georgen omaa sävellystä, tangon On silmäsi tummat ja valssin Sulle kauneimman lauluni laulan. Sanat molempiin oli kirjoittanut Kerttu Mustonen. Viehkeästä hitaasti valssista Sulle kauneimman lauluni laulan tuli yksi Godzinskyn ikivihreistä, jonka säveltäjä on kertonut omistaneensa nuorikolleen Elisabethille.

Toivo Kärjen sovituksina oli levytetty Mihail Obytshaikon valssi Kaipaus (Tosca) ja Maurice Ribot’n valssi Eron kyyneleet (Valse pleurante), joihin suomenkieliset sanat oli laatinut Ela eli Eine Laine, sekä Ilja Schatrowin valssi Mandsurian kukkuloilla (Na sopkah Mantshuri), johon suomenkieliset sanat oli tehnyt Kerttu Mustonen.

Väre levytti myös Kärjen sovittaman Yrjö Purren eli Onni Vuorisalon valssin Pikku paratiisi Harry Etelän tekstiin. Georgen johtaman Rytmi-orkesterin kanssa Väre levytti Kärjen foxtrotit Uinu unta rauhaisaa Auvo Kurvisen sanoihin ja Kaksi yötä Kari Aavan eli Kärjen omiin sanoihin.

Godzinsky levytti Rytmi-orkesterin kanssa lisäksi orkesterimusiikkia kuten Alfred Lybäckin Pauligin marssin, kaksi sikermää Wieniläisvalssin tahdissa sekä Emil Waldteufelin valssit Estudiantina ja Luistelijat (Les patineurs).

Rytmin-konserttiorkesteriksi nimetyn kokoonpanon kanssa George levytti Emmerich Kálmánin Sirkusprinsessasta, Mustalaisruhtinattaresta, ja Kreivitär Marizasta sekä Johann Strauss Juniorin Lepakosta kaikista kaksi potpourria. Rytmin Konserttiorkesteriin liitetyn balalaikkaorkesterin kanssa George levytti vielä kaksi sikermää Venäläisiä säveliä.

 

GEORGE ERÄMAAN LAULUN KAPELLIMESTARINA

Kesäkuun 2. ja 3. päivinä George ehti vierailla Suomalaisessa Oopperassa vielä Sigmund Rombergin 1926 säveltämän operetin Erämaan laulun kapellimestarina. Matti Visapää oli johtanut operetin ensi-illan aiemmin keväällä 22. maaliskuuta, joten oliko Visapää kenties sairastunut? Joka tapauksessa nämä kaksi Oopperan kevätkauden viimeistä näytäntöä olivat ainoat Erämaan laulut, jotka Godzinsky johti Bulevardilla.

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 2. kesäkuuta 1945. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Seuraavana päivänä 4. kesäkuuta Iloinen leski Valkeakoskella käynnisti Suomalaisen Oopperan kuukauden kestävän kesäkiertueen.

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen