Tokio helmikuu 1936: ensimmäiset konsertit Japanissa ja levytys Victor-yhtiölle

Konserttilavalla George de Godzinsky ja Fjodor Šaljapin.

På svenska

Uuvuttavan viiden viikon mittaisen merimatkan jälkeen George de Godzinsky ja Kaukoidän kiertueen seurue on saapunut perille Japaniin. Ensimmäiset konsertit maailmankuulun oopperabasson Fjodor Šaljapinin kanssa kanssa ovat Tokiossa tammikuun 1936 lopussa. 

Päivät Tokioon saapumisen jälkeen ovat työntäyteiset. Ensimmäisen konsertin koittaessa George saa todellisen käsityksen siitä, millaista on työskennellä temperamenttisen ja oikukkaan maailmantähden kanssa.

Kotiin kirjoitetut kirjeet ovat yhdellä Godzinskyjen kotikielistä, ranskaksi. Joitakin sanoja George on alleviivannut ja välillä hän on kirjoittanut venäjäksi. Kyrilliset osuudet näkyvät käännöksessä kursiivilla.

02.02.1936

 

Rakkaat isä, Dida ja Loucia!

Kiitos kirjeistä, jotka sain eilen Puolan lähetystön sihteeriltä.

Oli erittäin ihanaa saada kuulla teistä 37 päivän jälkeen! Shanghaihin lähetettyjä kirjeitänne en saanut. Ne tulivat perille sinne varmaankin muutama päivä sen jälkeen, kun olimme poikenneet kyseisessä satamassa. Mutta pyysin, että N.Y.K.-varustamo selvittäisi, onko Shanghaissa minulle osoitettuja kirjeitä ja pyytäisi lähettämään ne minulle tänne Tokioon.

En ole voinut kirjoittaa teille ennen tätä iltaa, sillä minulla on ollut aivan valtavasti tekemistä. Eilen meillä oli kolmas konserttimme Fed. Iv:n kanssa. Tokiossa meillä on vielä kaksi konserttia: 4. ja 6. helmikuuta. Sitten lähdemme Nagoyaan (8. helmikuuta) ja Osakaan (12.,14.,16. ja 19. helmikuuta). En tiedä vielä yhtään, minkälaista reittiä jatkamme noiden kymmenen ensimmäisen konsertin jälkeen.

Meillä ei ole ollut hetkeäkään vapaa-aikaa sen jälkeen, kun tulimme Tokioon. Saavuttuamme soitin paljon soolo ja kokonaisia kappaleitani ulkomuistista. Aivan kamalaa! Sitten oli viimeiset harjoitukset Fed. Iv:n kanssa. Nuo harjoitukset eivät olleet hauskoja. Hän oli hyvin hermostunut ennen konsertteja, ja heti kun pieninkin asia meni pieleen, hän huusi minulle ja nimitti minua aasiksi jne. Hän pelkäsi tietysti, että hänen äänensä olisi huono (huonokuntoinen) ja purki sitten kaiken ärtymyksensä minuun ressukkaan.

Tulin tästä itsekin kauhean hermostuneeksi, enkä kyennyt täysin keskittymään säestämiseen. Mutta asioilla on tapana järjestyä, ja tein kaiken voitavani, jotta hän olisi tyytyväinen.

Sattui vielä toinen kamala juttu. Minulla oli kaksi päivää ennen ensimmäistä konserttia kauhea ruoansulatushäiriö. Osakassa meille oli tarjottu japanilainen illallinen, jonka ruokalistalla oli kansallisia ruokalajeja. Kohteliaisuudesta maistoin kaikkia noita japanilaisia herkkuja, vaikka en pitänytkään niistä. Kaikki muutkin matkaseurueestamme tekivät niin. Mutta vain minä jouduin kokemaan mainittujen hienojen herkkujen jälkiseuraamukset! Miten kamalaa! Seuraava iltana luulin kuolevani. Heräsin Tokion hotellissa yöllä kello 12.25 hirvittäviin vatsakipuihin. Olisin voinut kiljua tuskista. Nousin ylös sängystä ja otin heti kaksi puhdistuspilleriä. Ei mitään apua. Yöllä kello 2 en tiennyt mitä tehdä, kun kivut olivat niin ankarat. Sitten alkoi oksentaminen. Minulla oli luullakseni ruokamyrkytys. Sisuskaluni kääntyivät ympäri koko yön ajan, enkä nukkunut silmänräpäystäkään. Sitten otin vielä kaksi puhdistuspilleriä, ja vatsa tyhjeni lopuistakin japanilaisista kaloista (rutto!). Helvettiin kaikki japanilaiset illalliset! Vannoin, etten enää ikinä söisi sokerisia lihoja ja raakaa kalaa.

Seuraavana päivänä olin vielä tosi sairas ja heikko. En voinut nauttia mitään muuta kuin teetä ja paahtoleipää. Minulla oli tietysti kamala olo, ja se oli konserttia edeltävä päivä. Pääni oli aivan sekaisin ja raskas, enkä pystynyt soittamaan enkä säestämään ollenkaan. Konserttipäivänä tunsin kuitenkin kaiken onneksi oloni paremmaksi, olin jo vahvempi ja söinkin hieman. Hermoni olivat tietenkin åt skogen, niinkuin ruotsiksi sanotaan. Fed. Iv. itse oli kovin kiihdyksissään, sillä hänen äänensä oli ollut surkea koko päivän.

Pukeuduin frakkiin kello 6, ja menimme Kašukin kanssa edeltä konserttisaliin katsomaan pianoa. Miten upea teatteri! 2800 katsojan salissa oli valtavan suuri näyttämö (hieman pienempi kuin Kansallisteatterissa). Akustiikka ei ollut paras mahdollinen, eikä pianossa, joka oli vielä ihan upouusi Bechsteinin konserttipiano, ollut miellyttävä ääni. Pianon mekaniikka oli kuitenkin kunnossa ja sitä oli hyvä soittaa.

Kello 7.30 sali oli ääriään myöten täynnä melko tyylikästä yleisöä: 2/3 japanilaisia ja 1/3 eurooppalaisia, naisilla iltapuku ja herrasmiehillä smokki. Fed. Iv. oli hermona, mutta minä olin vielä enemmän hermona kuin hän.

Kaukoidän kiertueen ensimmäisestä konsertista uutisoitiin kotimaassa kuukautta myöhemmin, helmikuun loppupuolella.

En ikinä unohda tuota Tokion-konserttia, ensimmäistä konserttiani Šaljapinin kanssa. Aluksi soitin yksin Bachin Preludin ja fuugan e-molli sekä Sibeliuksen Romanssin. Yleisö piti niistä kovasti ja taputti huomattavan kovaa, vaikka en soittanut erityisen hyvin hermoilun takia.

Sitten F. I. astui esiin, ja suosionosoitukset olivat hirmuiset. Ensiksi esitimme Rimski-Korsakovin Profeetan ("Meitä kiusaa henkinen jano -")

Vasta tuolloin käsitin, kuinka vaikeaa, kuinka kamalan vaikeaa F. Iv:a on säestää. Harjoituksissa olimme käyneet läpi jokaisen kappaleen kahteen tai kolmeen kertaan. (Ohjelmistossa on 210 kappaletta, joista olimme harjoitelleet suunnilleen 120:tä tai 130:tä.) Mutta konsertissa F. I. laulaa kaiken aivan eri tavalla: ensinnäkin täydellä intensiteetillä, mutta myös toisessa tempossa ja pienen pienin rytmi- ja nyanssimuutoksin. Käytin koko aivokapasiteettini ja "vaistoni" ja suoriuduin konsertista ilman yhtäkään kömmähdystä tai virhettä.

Ensimmäisen osan jälkeen F. I. huomautti vain kahdesta asiasta: olin soittanut erään fermaatin jälkeisen sävelen liian aikaisin Prinssi Igorin aariassa (Kaani Kontšak) enkä ollut soittanut loppua riittävän accelerando.

Ja sitten, kun hän laulaa pianissimo, on säestettävä pianissimo, ja se on vaikeaa, vaikka soitan äärimmäisen kevyesti ja käytän hiljennyspedaalia (Martti Similä -parka, Š. olisi tappanut hänet!). Mutta totun siihen kyllä aikanaan, ja se oli vasta ensimmäinen konserttimme. Siellä oli valtavan monta valtuuskuntaa ja paljon kukkia. Kaikki olivat tyytyväisiä ja tietysti meidän piti esittää "Volgan lautturit" ja "Kirppu". Kašuk oli onnensa kukkuloilla ja kutsui minua "pikkuiseksi". Hän sai havaita, etten ollut pettänyt häntä tai hänen taitojani/taiteellisuuttani koskevia odotuksiaan. Konsertin jälkeen olin niin tohkeissani, etten mennyt illalliselle. Join iltateen omassa huoneessani ja menin vuoteeseen tämän ensimmäisen niin onnistuneen debyytin jälkeen.

Seuraavana päivänä menimme tutustumaan Tokion kaupunkiin ja kiertelemään kaupoissa. Illalla olin elokuvissa ja näin kaksi melko kiintoisaa filmiä. Keskiviikkona harjoittelimme taas Fed. Iv:n kanssa ja torstaina oli toinen konsertti. Se ei ollut niin hyvä kuin ensimmäinen, sillä Fed. Iv. oli hermostunut eikä ollut hyvässä vedossa.

Kesken Boris Godunovin kuolemaa joku valokuvaaja käynnisti filmikameransa, jolloin Šaljapin keskeytti laulamisensa ja pyysi, ettei filmattaisi silloin kun hän laulaa ja varsinkaan silloin kun hän esittää jotakin niin vakavaa kuin kyseinen ooppera. Kaikki nuo tapahtumat saivat meidät tietysti hermostumaan.

Mutta kolmas konsertti lauantai-iltana oli kaikista onnistunein. Olin hyvällä tuulella ja niin oli myös F. I.. Soolokappaleet ja säestäminen sujuivat minulta erittäin hyvin. Kun olimme esittäneet An der schönen blauen Donau -valssin parafraasin, piti minun mennä vielä 3–4 kertaa tervehtimään yleisöä.

F. I. lauloi myös oikein hyvin, ja tuon hurmaavan konsertin jälkeen meidät kaikki oli kutsuttu illalliselle Romanian lähettilään luo (katsokaa ruokalistaa).

Eilen eli siis sunnuntaina 2. helmikuuta ryhmä nuoria japanilaisia muusikoita oli kutsunut minut kiertelemään kanssaan Jokohamassa, ja illalla me kaikki olimme kabuki-teatterissa. Kyseessä on japanilaisten eräänlainen perinteinen draamallinen esitys. Se oli erittäin mielenkiintoista, ja minulla oikein hauskaa. Nyt on jo myöhä, menen nukkumaan ja lopetan tältä illalta. Lähetän tämän kirjeen huomenna kello 12.

03.02.1936

Tänään meidät oli kutsuttu lounaalle Ranskan lähettiläälle, joka oli kutsunut ystäviään lounaalle Šaljapinien kunniaksi. Siellä oli suhteellisen hilpeää, ja ruoka oli erittäin hyvää.

Kello 4.30 menimme Victor-yhtiön levytysstudioon äänittämään pianon säestyksellä kaksi savikiekkoa: laulun "Kirppu" - Mussorgskin ja "Volgan lautturit". Sain siitä aika hyvän ylimääräisen palkkion. Vaikka F. I. ei ollutkaan kovin hyvässä vedossa, onnistui äänitys oikein hyvin. Tuon omat savikiekkoni mukanani Suomeen. Kuuntele äänite Yle Soivassa arkistossa

Illalla olin Tokion sinfoniaorkesterin konsertissa, joka oli oikein miellyttävä. Orkesteria johti 28-vuotias kapellimestari, joka on Japanin paras. He esittivät kapellimestarin orkesterille tekemiä sävellyksiä sekä useita dramaattisia lauluja sinfonisella säestyksellä. Niitä esitti japanilainen laulajatar, jolla oli tremolando-ääni (à la neiti Schulz). Kappaleiden harmoniat olivat todella mielenkiintoisia. Japanilainen yleisö on hyvin kummallista eikä aplodeeraa paljoa. Orkesteri soitti hyvin hiljaa, erityisesti puhaltimet ja viulut, jotka eivät kuuluneet lainkaan. Saksassa kahdeksan vuotta opiskellut kapellimestari on lahjakas, mutta kiemurteli kuin mato johtaessaan orkesteria.

Sain juuri viiveellä Shanghaihin lähetetyt kirjeet!

Dida, sinulle aivan erityiset kiitokset pitkästä ja mielenkiintoisesta kirjeestäsi, joka ilahdutti minua valtavasti. Kaikki on onneksi mennyt tähän asti hyvin, ja taistelen parhaani mukaan koti-ikävää vastaan ja keskityn työhöni. Se on tietysti hyvin uuvuttavaa, ja kun palaan Helsinkiin, on minun levättävä ihan kokonaan pari kuukautta. Mitä tulee raha-asioihin, lähetän teille helmikuun 20. ja 22. päivän välillä 2000 Ranskan frangin suuruisen shekin. Ansaitsen äänityksistä vielä ylimääräistä ja ihan sievoisen summan, jos savikiekkoja myydään paljon. Vähintään jotain 300 ja 500 jenin välillä, mutta meille ei ole vielä luvattu mitään. F. Iv. ansaitsee tietysti kymmenen kertaa enemmän. Olen joka tapauksessa tyytyväinen siihen mitä itse ansaitsen, ja sillä kustannamme kesäloman meille kaikille.

Vaatteeni ja pyykkini ovat samassa kunnossa kuin Helsingforsista lähtiessäni! Täkäläisissä hotelleissa pestään pyykki kahdessa päivässä erittäin edulliseen hintaan. Olen koko matkan aikana kadottanut vain yhden taskuliinan! Teetän täällä itselleni kuusi silkkipaitaa yksikköhintaan 65:- (Suomen rahassa). Tuon myös isälle kuusi silkkipaitaa (yhtä numeroa isompia, kauluskoko 40?). Oma kauluskokoni on 38 ja puoli.

Dida ja Loucia, tuon teille Japanista useita ihastuttavia esineitä, jotka saatte nähdä tuonnempana. Täältä voi ostaa mitä erilaisimpia kankaita ja esineitä aivan pikkurahalla ja jos vain matkalaukkuuni (olen ostanut ylimääräisen matkalaukun edellä mainittuja esineitä varten) mahtuisi enemmän, toisin täältä kokonaisen sarjan upeita japanilaisia kuppeja (teekalusto). Sellainen maksaisi 20 jeniä, mutta olisi hankala tullissa ja matkalla.

Täällä on kaupoissa yleisesti niin sieviä esineitä ja niin edullisia, puolella siitä hinnasta mitä meillä.

Oli tosi mukava saada kuulla, miten vietitte joulunpyhät ja miten vastaanotitte uuden vuoden. Kuten hyvin tiedätte, minä olin merellä surullisena ja epätoivoisena. Kun vuosi yöllä vaihtui, kello oli 12 Helsingissä. Samaan aikaan Intian valtamerellä kello jo 5 aamulla enkä minä nukkunut, kuten arvelittekin, vaan ajattelin teitä ja kuvittelin mielessäni, kuinka te juhlitte vuoden vaihtumista.

Kiitos terveisistä Mišalta, vanhalta koiraraukalta. Toivon, että se on vielä elossa, kun palaan kotiin. Milloin se tapahtuu, sitä ei kykene vielä sanomaan. Olemme vasta aloittaneet kiertueemme ja ehkä palaamme Pariisiin toukokuussa tai huhtikuun lopulla. Ei kuitenkaan missään tapauksessa ennen pääsiäistä. Lähetän teille Japan Advertiser -lehdessä ilmestyneen arvostelun konsertistamme. Se on ainoa Tokiossa ilmestyvä eurooppalainen sanomalehti. Lähetän myös yhden Asahi-lehden, joka ei ole niin mielenkiintoinen.

Isä, voitte näyttää tämän arvostelut Van der Palsille tai minun niin sanotuille vihamiehilleni Helsingforsissa ja tietysti johtaja Fazerille, joka on varmasti haltioissaan.

Lähetän teille myöhemmin lisää arvosteluja. Nämä ovat ainoat tähän mennessä ilmestyneet. Kriitikot ovat tietysti turhan myötämielisiä eivätkä ymmärrä paljoakaan musiikista, mutta he kirjoittavat erittäin kulturellisti, mikä on meillä Suomessa sangen harvinaista.

Kannustatte minua kirjoittamaan kirjan. Se ei ole lainkaan huono ajatus, mutta ei nyt ole toteutettavissa, sillä soitan pianoa kolme tuntia päivässä ja muu aika menee harjoituksissa. Saamme myös kutsuja moniin tilaisuuksiin, joihin minun on mentävä kaikkien muiden kanssa. Ja sitten iltaisin olen erittäin väsynyt ja nukun joka yö vähintään 10 tuntia yhtä soittoa eikä minulla olisi yhtään aikaa kirjoittamiselle. Mutta sitten kun olen palannut Hforsiin, voin käyttää aikaa sellaiseen. Muistan kaikki pienimmätkin yksityiskohdat tästä matkasta enkä luultavasti tule unohtamaan niitä pitkään aikaan.

Täällä on miellyttävä ilmasto. Tokiossa on jo koko ajan pilvetön taivas, ja aurinko on paistanut kaikkina niinä 10 päivänä, jotka olemme täällä viettäneet.

Lämpötila vaihtelee –1 C°:een ja –4 C°:een välillä. Ilma on oikein hyvä, eikä minulla ole nuhaa tai mitään muutakaan sellaista mitä Hforsissa talvisin. Yöt nukun kuin tukki. Ainoa mitä en oikein kestä on hotellin ruoka. Minulla on ollut hyvin herkkä vatsa (melkein ripulointia) koko sen ajan, kun olemme olleet täällä, enkä voi syödä yhtään hedelmiä.

On mukavaa, kun meitä kutsutaan eri henkilöiden koteihin syömään "kotitekoista ruokaa". Meidät on Kašukin kanssa kutsuttu kaksi kertaa herra Sirotan kotiin. Hän on todella ystävällinen venäläisen pianisti ja pianonsoiton opettaja, jolla on juutalainen vaimo. Heidän luonaan meille tarjottiin "borssia" ja mustaa puuroa. Täällä on kaiken kaikkiaan paljon venäläisiä muusikkoja: viulisteja ja pianisteja, joilla on monia oppilaita ja jotka elävät melko mukavasti ja rauhallisesti. Sirotov on erinomainen pianisti ja konsertoi kaikkialla Kauko-Idän alueella. Täällä on Mogilevski-niminen viulunsoiton opettaja ja viuluvirtuoosi, joka oli professori Auerin oppilas Pietarissa. Hän vannoi minulle tunteneensa isän ennen sotaa, mutta en tiedä, erehtyykö hän. Ehkä hän tunsikin Vitola-sedän/enon. Täällä on ylipäätään sangen harvoja venäläisiä eivätkä he ole juuri näkyvillä. Hyvä niin, sillä sen ansiosta meillä on rauhallisempaa.

Mitä Hforsin musiikkielämään kuuluu? Miten jakselee meidän vanha kunnon Oopperamme? Esitetäänkö siellä Graf von Luxemburg -operettia ja uutta balettia? Olisin kovasti halunnut tietää, miten Saxelin selvisi kaukasialaisen jatko-osan lavastamisesta.

Entä Heinrichsen-parka, kirjoitin kirjeen hänelle ja myös pojalle. Outoa, ettei kukaan onnittelut minua! En ole yllättynyt! Luultavasti he kaikki ovat jo unohtaneet olemassaoloni. Kuten monet muutkin Hforsissa! (Tiedätte kyllä ketkä! Loucia etenkin)

Sanokaa terveisiä kaikille, joita tapaatte, ja kertokaa, että minä en ole vielä unohtanut ketään!

Kirjoitan teille heti kun matkareittimme on selvillä. Ja joka tapauksessa kirjoittakaa nyt Shanghaihin:

Cathay Hotel
Shanghai
China
Via Syberia

Jos kirjeet tulevat perille myöhässä, ne lähetetään minulle seuraavaan kohteeseen, jos kirjoitatte kuoreen tätä koskevan pyynnön. Olemme Shanghaissa suurin piirtein 25–27. helmikuuta.

Terveisiä kaikille sukulaisille ja tutuille! Olen lähettänyt postikortteja kaikille.

Rakkaat isä, Dida ja Loucia, lähetän lämpimät halaukset teille kaikille ja toivon, että kohtaan teidät yhtä terveinä kuin aiemminkin palatessani keväällä H-kiin. Pian alan laskea jäljellä olevia päiviä. Kohta on kulunut jo kaksi kuukautta siitä, kun viimeksi näimme toisemme, mutta minä teen omasta puolesta kaiken voitavani, jotta F. I. ja hänen perheensä olisivat tyytyväisiä. Toivon myös, että palatessani olisin edistynyt musiikillisesti, taloudellisesti ja oman elämäni kannalta.

Olen jo oppinut paljon sanan kaikissa merkityksissä (F. I:n koulu on paras koulu muusikko-taiteilijalle).

Yhäti uskollinen poikanne ja veljenne

Georges

06.02.1936

 

Rakas isä!

Viimeinen konserttimme Tokiossa alkaa puolen tunnin kuluttua, ja hyödynnän nämä muutamat minuutit kirjoittaakseni teille ja lähettääkseni teille ensimmäisen palkkashekkini, jotta saisitte sen mahdollisimman pian.

Kašuk pyytää lähettämään teille paljon terveisiä. Hän pyysi myös sanomaan, että te kyllä tiedätte, miten on toimittava, että saa rahat käyttöönsä.

Pikaisiin näkemiin ja huomenna kirjoitan enemmän teille kaikille.

Lämpimin halauksin

Uskollinen poikanne

Georges

07.02.1936

Rakkaat isä, Dida ja Loucia!

Meillä oli eilen viimeinen konsertti Japanin pääkaupungissa, ja tänään lähdemme maakuntakierrokselle. Minulla on tunti aikaa kirjoittaa teille.

Olen nyt pakannut kaikki matkalaukkuni, joita on määrällisesti enemmän. Minulla on erillinen matkalaukku lahjoja ja kaikkia täältä ostamiani esineitä varten.

Fed. Iv. saavutti eilen varsinaisen riemuvoiton viimeisessä konsertissaan, enkä itse ollut koskaan aiemmin nähnyt mitään vastaavaa. Hänen äänensä oli hyvässä kunnossa, ja meidän oli esitettävä todella monta ylimääräistä.

Loucia, kiitos kirjeestäsi, uutisista ja kaikista rohkaisevista sanoista. Kykenen hetkittäin tukahduttamaan koti-ikäväni, ja täällä minulla on myös niin paljon tekemistä koko ajan, etten ehdi miettiä. Nyt saan kuulla teistä vasta Shanghaissa, jossa meillä on näillä näkymin melko varmasti konsertit 25. ja 27. helmikuuta. Kirjoittakaa Cathay-hotelliin Shanghaihin Siperian kautta, kuten jo hyvin tiedättekin. Jos kirjeet saapuvat myöhässä, ne lähetetään minulle seuraavaan kohteeseen.

Alan pikkuhiljaa tottua Fed. Iv:n säestämiseen, ja viimeisimmät konsertit ovat onnistuneet oikein hyvin. Hän on pysytellyt rauhallisena ja laulanut aivan "vapaasti". On tietysti vaikeaa muistaa kaikkia ohjelmistoon kuuluvia kappaleita: miten ne menevät ja millaisia nyansseja on käytettävä. Mutta alan oppia tuntemaan nuo seikat jo "kantapään kautta" ja Fed. Iv. on erittäin tyytyväinen ja ilmaisi sen minulle eilen illalla. Ja kaikki tapaamani henkilöt ovat tyytyväisiä säestykseeni, kuten myös musiikkikriitikot.

Lähetän seuraavan kirjeeni Osakasta, ja sen liitteenä tulee teille uusia arvosteluja, joita en ole vielä saanut. Mutta oheiset kaksi (erittäin onnistunutta) valokuvaa otti eräs lehtimies meidän neljännen konserttimme aikana. Fed. Iv. onnistui näissä valokuvissa järkyttävän hyvin.

Kaikki Šaljapinin perheenjäsenet pyytävät lähettämään teille lämpimiä terveisiä, ja niin myös Kašuk.

Elämä on edelleen ihan samanlaista. Aamusta harjoittelen yksin, sitten käymme kävelyllä ja syömme. Sen jälkeen harjoitellaan välillä tunnin ajan laulua Fed. Iv:n kanssa. Jos meillä ei ole konserttia illalla, saatan jäädä kotiin tai menen elokuviin tai teatteriin. Eilen meille kaikille oli järjestetty jäähyväisillallinen Ranskan lähetystössä, ja minäkin menin sinne. Herra ja rouva de la Vérandière (lähettiläs ja hänen puolisonsa) tekivät parhaansa miellyttävän tunnelman luomiseksi, mutta siellä oli aika "tylsää".

Kaiken kaikkiaan diplomaatit ovat kaikkialla samanlaisia. Eivät kiinnostavia.

Minulla ei ole enää mitään uutta kerrottavaa, ja on lopetettava tältä päivältä. Yleisesti ottaen täällä Japanissa ei ole ketään nuorta tai yhtään mukavaa ihmistä. Kaikki pyörivät Šaljapinien helmoissa ja vaikuttavat ääliöiltä. Japanilaiset ovat hyvin ovelia naivin pikkulapsen olemuksensa suojissa, ja heidän koko elämänsä ärsyttää minua jo riittämiin.

Oletteko saaneet rahalähetyksen? Lähetän teille loppukuussa 500 frangia lisää. Olen ansainnut ne äänityksistä. Kun toimin näin, ei kaikki raha tule yhdellä kertaa, ja on mukavampi lähettää vähemmän kerralla, mutta useammin.

Näkemiin, rakkaat isä, Dida ja Loucia

Seuraavalla kerralla saatte kirjeen Osakasta. Voin hyvin, ja kaikki on toistaiseksi sujunut hyvin.

Kirjoittakaa minulle Shanghaihin

08.02.1936 junavaunussa

Himeyaman kukkulalla Kōben lähistöllä sijaitseva Himejin linna on Japanin parhaiten 1600-luvulta säilynyt linnoitus. Himejin linna käsittää yhteensä 83 rakennusta.

Kirjoitan tätä korttia ravintolavaunussa, jossa istun ja ihailen maalauksellisia maisemia. Olemme matkalla Nagoyaan, jossa meillä on konsertti huomenna illalla.

Lämpimät halaukset teille kaikille

Georges

Lue seuraavaksi Osaka helmikuu 1936: Hurjat kiertuesuunnitelmat laajenevat Filippiineille, Havaijille ja Amerikkaan

Teksti: Laila Tarpila

Kirjeiden käännökset ranskasta: Soili Vihavainen.
Venäläiset osuudet (kursiivi): Laila Tarpila.

TOKYO FEBRUARI 1936: FÖRSTA KONSERTERNA I JAPAN OCH INSPELNING FÖR SKIVBOLAGET VICTOR

George de Godzinsky och Feodor Shaljapin på konsertscenen.

Suomeksi

Efter en ansträngande fem veckor lång sjöresa har George de Godzinsky och hans följe på turnén i Fjärran Östern anlänt till Japan. De första konserterna med den världsberömde operabasen Feodor Shaljapin äger rum i Tokyo i slutet av januari 1936. Dagarna efter ankomsten till Tokyo är hektiska. När den första konserten närmar sig får George en verklig försmak av hur det är att arbeta med en temperamentsfull och nyckfull världsstjärna.

Breven hem är skrivna på ett av Godzinskys modersmål, franska. Vissa ord är understrukna av George och ibland skriver han på ryska. Kyrilliska passager är kursiverade i översättningen.

02.02.1936

 

Käre pappa, Dida och Loucia!

Tack för de brev jag fick i går från sekreteraren på polska ambassaden.

Det var mycket trevligt att höra från er efter 37 dagar! Jag fick inte era brev som skickats till Shanghai. De kom dit förmodligen några dagar efter det att vi hade lämnat hamnen. Men jag bad N.Y.K.:s rederikontor att ta reda på om det fanns några brev adresserade till mig i Shanghai och be dem skicka dem till mig hit till Tokyo.

Jag har inte kunnat skriva till er förrän i kväll, eftersom jag har varit så upptagen. Igår hade vi vår tredje konsert på Fed. Iv. Vi har ytterligare två konserter i Tokyo: den 4 och 6 februari. Sedan åker vi till Nagoya (8 februari) och Osaka (12, 14, 16 och 19 februari). Jag har ännu ingen aning om vilken väg vi kommer att ta efter dessa första tio konserter.

Vi har inte haft en enda ledig stund sedan vi kom till Tokyo. När vi kom fram spelade jag en massa solon och hela stycken ur minnet. Helt fruktansvärt! Sedan var det de sista repetitionerna med Fed. Iv. De repetitionerna var inte roliga. Han var väldigt nervös inför konserterna och så fort minsta lilla gick fel så skrek han åt mig och kallade mig för en åsna osv. Naturligtvis var han rädd att hans röst skulle vara usel (i dåligt skick) och då tog han ut all sin irritation på mig stackarare.

Jag blev själv fruktansvärt nervös av detta och kunde inte koncentrera mig fullt ut på ackompanjemanget. Men saker och ting brukar lösa sig och jag gjorde allt jag kunde för att göra honom nöjd.

En annan fruktansvärd sak hände. Två dagar före den första konserten fick jag en fruktansvärd matsmältningsstörning. I Osaka hade vi blivit serverade en japansk middag med en meny av nationella rätter. Av artighet provsmakade jag alla dessa japanska delikatesser, trots att jag inte tyckte om dem. Det gjorde alla andra i vårt sällskap också. Men jag var den enda som fick uppleva efterverkningarna av dessa fina delikatesser! Så fruktansvärt! Nästa natt trodde jag att jag skulle dö. Jag vaknade upp på hotellet i Tokyo kl. 00.25 med fruktansvärda magsmärtor. Jag kunde ha skrikit av smärta. Jag gick upp ur sängen och tog genast två laxeringspiller. Det hjälpte inte. Klockan 02.00 visste jag inte vad jag skulle göra eftersom smärtan var så svår. Sedan började kräkningarna. Jag tror att jag hade matförgiftning. Mina inälvor vände sig hela natten och jag sov inte en blund. Sedan tog jag ytterligare två piller och min mage tömdes på resten av den japanska fisken (pest!). Åt helvete med alla japanska middagar! Jag lovade att aldrig äta sockrat kött och rå fisk igen.

Nästa dag var jag fortfarande riktigt sjuk och svag. Jag kunde inte avnjuta något annat än te och rostat bröd. Naturligtvis mådde jag fruktansvärt dåligt, och det var dagen före konserten. Mitt huvud var helt virrigt och tungt och jag kunde inte spela eller ackompanjera alls. Lyckligtvis mådde jag bättre på konsertdagen, jag var starkare och jag åt lite. Mina nerver var förstås åt skogen, som man säger på svenska. Fed. Iv. själv var mycket upphetsad, för hans röst hade varit eländig hela dagen.

Jag klädde mig i frack klockan sex och Kashuk och jag gick i förväg till konserthuset för att se på pianot. Vilken fantastisk teater! Salen med 2800 platser hade en enorm scen (något mindre än Nationalteatern). Akustiken var inte den bästa möjliga och pianot, som var ett helt nytt Bechstein konsertpiano, hade inte en behaglig klang. Pianots mekanik var dock i skick och det var bra att spela på.

Klockan 19.30 var salen fylld till brädden med en ganska stilfull publik: 2/3 japaner och 1/3 européer, kvinnor i aftonklänning och herrar i smoking. Fed. Iv. var nervös, men jag var ännu mer nervös än han.

Den första konserten på turnén i Fjärran Östern rapporterades hem en månad senare, i slutet av februari.

Jag kommer aldrig att glömma denna konsert i Tokyo, min första konsert med Shaljapin. Först spelade jag Bachs Preludium och fuga i e-moll och Sibelius Romans ensam. Publiken tyckte mycket om dem och applåderade anmärkningsvärt kraftigt, trots att jag inte spelade särskilt bra eftersom jag var nervös.

Sedan steg F.I. fram, och applåderna var enorma. Först framförde vi Rimskij-Korsakovs Profeten ("Vi plågas av andlig törst -").

Det var först då som jag insåg hur svårt, hur fruktansvärt svårt det var att ackompanjera F.I. Under repetitionerna hade vi gått igenom varje stycke två eller tre gånger (programmet innehåller 210 stycken, varav vi hade repeterat 120 eller 130). Men på konserten sjunger F.I. allt på ett helt annat sätt: först med full intensitet, men också med ett annat tempo och små förändringar i rytm och betoningar. Jag använde all min hjärnkraft och "instinkt" och genomförde konserten utan ett enda snedsteg eller misstag.

Efter första delen påpekade F.I. bara två saker: Jag hade spelat ett post-fermata ackord för tidigt i Prins Igors aria (Kaani Kontšak) och jag hade inte spelat slutet tillräckligt accelerando.

Och sedan, när han sjunger pianissimo, måste jag ackompanjera pianissimo, och det är svårt, även om jag spelar extremt lätt och använder dämpningspedal (stackars Martti Similä, S. skulle ha dödat honom!). Men jag kommer att vänja mig med tiden, och det var bara vår första konsert. Det var ett stort antal delegater och massor av blommor. Alla var nöjda och naturligtvis var vi tvungna att spela "Pråmdragarnas sång vid Volga" och "Loppan". Kashuk var överlycklig och kallade mig ”den lille”. Han märkte att jag inte hade svikit hans förväntningar på mina färdigheter/konstnärliga förmågor. Efter konserten var jag så överväldigad att jag inte gick ut på middag. Jag drack kvällste på mitt rum och gick och lade mig efter denna första så lyckade debut.

Nästa dag gick vi för att bekanta oss med staden Tokyo och strosa runt i affärerna. På kvällen gick jag på bio och såg två ganska intressanta filmer. På onsdagen övade vi med Fed. Iv. igen och på torsdagen hade vi en andra konsert. Den var inte lika bra som den första, eftersom Fed. Iv. var nervös och inte i bra form.

Mitt under Boris Godunovs död startade en fotograf sin filmkamera och Shaljapin slutade sjunga och bad att inte bli filmad när han sjöng, särskilt inte när han framförde något så allvarligt som operan i fråga. Alla dessa händelser fick naturligtvis oss att bli nervösa.

Men den tredje konserten på lördagskvällen var den mest lyckade av alla. Jag var på gott humör och det var även F. I.. Solopartierna och ackompanjemanget gick mycket bra för mig. Efter att vi hade framfört parafrasen på valsen An der schönen blauen Donau fick jag gå tre eller fyra gånger till för att hälsa på publiken.

F.I. sjöng också mycket bra, och efter denna charmiga konsert blev vi alla inbjudna till middag hos den rumänske ambassadören (se menyn).

I går, alltså söndagen den 2 februari, hade en grupp unga japanska musiker bjudit in mig att följa med dem på en rundtur i Yokohama, och på kvällen gick vi alla till Kabukiteatern. Det är en slags traditionell japansk dramatisk föreställning. Det var mycket intressant och jag hade mycket roligt. Det är sent nu, jag ska gå och lägga mig och säger godnatt. Jag skickar det här brevet i morgon kl. 12.00.

03.02.1936

Idag blev vi bjudna på lunch av den franske ambassadören, som hade bjudit sina vänner på lunch till Shalyapins ära. Det var relativt muntert och maten var mycket god.

Klockan 16.30 åkte vi till Victorbolagets inspelningsstudio för att spela in två stenkakor till pianoackompanjemang: sången ”Loppan” av Mussorgsky och ”The Volga Lautturit”. Jag fick en ganska bra extra ersättning för det. Trots att F.I. inte var på särskilt gott humör blev inspelningen mycket lyckad. Jag har med mig mina egna stenkakor till Finland. Lyssna på inspelningen i Ylen Soiva arkisto

På kvällen var jag på en konsert given av Tokyos symfoniorkester, som var mycket trevlig. Orkestern leddes av en 28-årig dirigent som är den bästa i Japan. De framförde kompositioner som dirigenten skrivit för orkestern, samt flera dramatiska sånger med symfoniskt ackompanjemang. De sjöngs av en japansk sångerska med tremolandoröst (à la fröken Schulz) och harmonierna var mycket intressanta. Den japanska publiken är mycket märklig och applåderar inte så mycket. Orkestern spelade mycket tyst, särskilt blåsarna och violinerna, som inte kunde höras alls. Dirigenten, som studerade i Tyskland i åtta år, är begåvad, men han slingrade sig som en mask när han dirigerade orkestern.

Jag har just fått de försenade breven från Shanghai!

Dida, ett särskilt tack till dig för ditt långa och intressanta brev, som jag hade stor glädje av. Lyckligtvis har allt gått bra hittills och jag gör mitt bästa för att bekämpa hemlängtan och koncentrera mig på mitt arbete. Det är naturligtvis mycket ansträngande, och när jag återvänder till Helsingfors måste jag vila helt och hållet i ett par månader. När det gäller pengar kommer jag mellan den 20 och 22 februari att skicka en check på 2.000 franska franc till er. Jag kommer att tjäna lite extra för inspelningarna och en ganska bra summa om det säljs många skivor. Åtminstone något mellan 300 och 500 yen, men ingenting har utlovats oss ännu. F. Iv. förtjänar förstås tio gånger mer. Hur som helst är jag nöjd med vad jag tjänar och det är vad vi ska använda för att bekosta en sommarsemester för oss alla.

Mina kläder och min tvätt är i samma skick som när jag lämnade Helsingfors! Hotellen här tvättar på två dagar till ett mycket rimligt pris. Jag har bara tappat bort en enda näsduk under hela resan! Jag har fått sex silkesskjortor sydda här för priset av 65:- (i finska pengar). Jag tar också med mig sex sidenskjortor till pappa (en storlek större, kragstorlek 40?). Min egen kragstorlek är 38 och en halv.

Dida och Loucia, jag har med mig flera vackra saker från Japan som ni kommer att få se senare. Man kan köpa en mängd olika tyger och föremål här för mycket små pengar och om bara min resväska (jag har köpt en extra resväska för ovanstående föremål) kunde rymma mer, skulle jag köpa en hel uppsättning underbara japanska koppar (teserviser). En sådan uppsättning skulle kosta 20 yen, men skulle vara till krångel i tullen och på färden.

Butikerna här är i allmänhet så vackra och så billiga, hälften av våra priser.

Det var verkligen trevligt att höra hur ni tillbringade julhelgen och hur ni tog emot det nya året. Som ni vet var jag till sjöss och kände mig ledsen och förtvivlad. När året bytte år på natten var klockan 12 i Helsingfors. Samtidigt var klockan redan 5 på morgonen i Indiska oceanen och jag sov inte, som ni trodde, utan tänkte på er och föreställde mig hur ni firade årsskiftet.

Tack för hälsningarna från Misha, den stackars gamla hunden. Jag hoppas att han fortfarande lever när jag återvänder hem. När det blir kan jag ännu inte säga. Vi har just påbörjat vår rundresa och kommer kanske tillbaka till Paris i maj eller i slutet av april. Men absolut inte före påsk. Jag skickar er recensionen av vår konsert som publicerades i Japan Advertiser. Det är den enda europeiska tidningen i Tokyo. Jag skickar också en från Asahi, som inte är lika intressant.

Pappa, du kan visa den här recensionen för Van der Pals eller för mina så kallade ovänner i Helsingfors och naturligtvis för direktör Fazer, som kommer att bli mycket glad.

Jag kommer att skicka dig fler recensioner senare. Det här är de enda som hittills har kommit ut. Kritikerna är naturligtvis onödigt sympatiska och förstår inte mycket av musik, men de skriver mycket kulturellt, vilket är ganska sällsynt i Finland.

Ni uppmuntrar mig att skriva en bok. Det är ingen dum idé, men det är inte möjligt för tillfället, eftersom jag spelar piano tre timmar om dagen och resten av tiden går åt till att öva. Vi får också inbjudningar till många evenemang, som jag måste gå på tillsammans med alla andra. Och på kvällarna är jag väldigt trött och sover minst 10 timmar varje natt i ett kör och jag skulle inte ha någon tid att skriva. Men när jag sedan är tillbaka i Hfors kan jag ägna mig åt det. Jag minns varenda liten detalj från den här resan och jag kommer nog inte att glömma dem på länge.

Klimatet här är behagligt. Det är redan molnfritt i Tokyo och solen har skinit under alla de 10 dagar vi varit här.

Temperaturen varierar från -1°C till -4°C. Luften är mycket bra och jag är inte förkyld eller något annat som man blir i Hfors på vintern. Jag sover som en stock på nätterna. Det enda jag inte tål är maten på hotellet. Jag har haft en väldigt känslig mage (nästan diarré) hela tiden vi varit här och jag kan inte äta några frukter.

Det är trevligt att bli inbjuden till olika människors hem för att äta ”hemlagad mat”. Kashuki och jag har blivit inbjudna två gånger till herr Sirotas hem. Han är en mycket vänlig rysk pianist och pianolärare som har en judisk fru. I deras hus serverades vi "borsjtj" och svart gröt. På det hela taget finns det många ryska musiker här: violinister och pianister med många elever, som lever ganska bekvämt och fridfullt. Sirotov är en utmärkt pianist och ger konserter över hela Fjärran Östern. Det finns en violinlärare och violinvirtuos som heter Mogilevski, som var elev till professor Auer i S:t Petersburg. Han svor för mig att han kände min far före kriget, men jag vet inte om han har fel. Kanske kände han farbror Vitola. Det finns väldigt få ryssar här överhuvudtaget och de syns knappt. Det är bra, för det gör vår tillvaro lungare.

Hur är det med musiklivet i Hfors? Hur går det för vår gamla goda Opera? Uppför de Greven av Luxemburgs opera och den nya baletten? Jag skulle gärna ha velat veta hur Saxelin klarade av iscensättningen av den kaukasiska uppföljaren.

Och stackars Heinrichsen, jag skrev ett brev till honom och även till hans son. Märkligt att ingen gratulerade mig! Jag är inte förvånad! De har väl alla glömt bort att jag finns. Liksom många andra i Hfors! (Ni vet vilka! Speciellt Loucia).

Hälsa alla ni träffar och säg att jag inte har glömt någon ännu!

Jag skriver till er så snart vår resplan är klar. Och i vilket fall som helst, skriv till Shanghai nu:

Cathay Hotel
Shanghai
China
Via Syberia

Om brev anländer sent kommer de att skickas till mig till nästa destination om ni skriver en begäran om detta på kuvertet. Vi kommer att vara i Shanghai ungefär 25-27 februari.

Hälsningar till alla släktingar och bekanta! Jag har skickat vykort till alla.

Kära pappa, Dida och Loucia, jag skickar varma kramar till er alla och hoppas att få träffa er lika friska som förut när jag återvänder till H-fors i vår. Snart börjar jag räkna de dagar som återstår. Det har snart gått två månader sedan vi sågs senast, men jag kommer att göra allt för att F.I. och hans familj skall vara glada. Jag hoppas också att jag när jag kommer tillbaka har gjort framsteg musikaliskt, ekonomiskt och i mitt eget liv.

Jag har redan lärt mig mycket i ordets alla bemärkelser (F.I.:s skola är den bästa skolan för en musiker och konstnär).

Fortfarande er trogne son och bror

Georges

06.02.1936

 

Käre pappa!

Vår sista konsert i Tokyo börjar om en halvtimme, och jag utnyttjar dessa få minuter till att skriva till dig och skicka dig min första lönecheck så att du kan få den så snart som möjligt.

Kashuk sänder dig sina bästa hälsningar. Han bad mig också att säga att du vet vad du måste göra för att få pengarna.

Adjö och jag kommer att skriva mer till er alla i morgon.

Med varmaste hälsningar

Er trogne son

Georges

07.02.1936

Kära pappa, Dida och Loucia!

Igår hade vi vår sista konsert i den japanska huvudstaden och idag åker vi på en turné i provinserna. Jag har en timme på mig att skriva till er.

Jag har nu packat alla mina resväskor, som är fler till antalet. Jag har en separat resväska för presenter och alla de saker som jag köpte här.

Fed. Iv. gjorde en stor triumf i går vid sin sista konsert, och jag hade själv aldrig sett något liknande förut. Hans röst var i gott skick och vi var tvungna att spela faktiskt många extranummer.

Loucia, tack för ditt brev, nyheterna och alla de uppmuntrande orden. Jag kan undertrycka min hemlängtan ibland, och här har jag också så mycket att göra hela tiden att jag inte har tid att tänka. Nu kommer jag att höra av er först i Shanghai, där vi med största sannolikhet kommer att ha konserter den 25 och 27 februari. Vänligen skriv till Cathay Hotel i Shanghai via Sibirien, som ni redan vet. Om brev anländer sent kommer de att skickas till mig till nästa destination.

Jag börjar sakta vänja mig vid att ackompanjera  Fed. Iv, och de senaste konserterna har lyckats mycket bra. Han har hållit sig lugn och sjungit ganska ”fritt”. Naturligtvis är det svårt att komma ihåg alla sånger i repertoaren: hur de går och vilka nyanser man ska använda. Men jag lär mig dessa saker ”den hårda vägen” och Fed. Iv. är mycket nöjd och uttryckte det för mig i går kväll. Och alla jag träffar är nöjda med mitt ackompanjemang, liksom musikkritikerna.

Jag kommer att skicka mitt nästa brev från Osaka, och med det bifogar jag nya recensioner till er, sådana som jag ännu inte har fått. Men de bifogade två (mycket lyckade) bilderna togs av en journalist under vår fjärde konsert. Fed. Iv. lyckades chockerande bra på dessa bilder.

Alla medlemmar i Shaljapin-familjen hälsar er varmt, och det gör även Kashuk.

Livet är fortfarande i stort sett detsamma. På morgonen övar jag ensam, sedan tar vi en promenad och äter. Efter det övar vi emellanåt sång med Fed. Iv. i en timme. Om vi inte har någon konsert på kvällen kan jag stanna hemma eller går på bio eller teater. Igår hade de ordnat för oss alla en avskedsmiddag på franska ambassaden, även jag gick dit. Herr och fru de la Vérandière (ambassadören och hans fru) gjorde sitt bästa för att skapa en trevlig stämning, men där var ganska ”tråkigt”.

Allt som allt är diplomater likadana överallt. De är inte intressanta.

Jag har inget mer nytt att berätta och måste sluta för idag. I allmänhet finns det inga unga eller några trevliga människor här i Japan. Alla hänger runt Shaljapin och verkar som dumhuvuden. Japanerna är mycket listiga i sin naiva infantila skepnad, och hela deras liv irriterar mig tillräckligt som det är.

Har ni fått penningförsändelsen? Jag skickar 500 franc till i slutet av månaden. Jag har tjänat dem på inspelningarna. När jag gör så här kommer inte alla pengar på en gång, och det är bekvämare att skicka mindre i gången, men oftare.

Adjö, kära pappa, Dida och Loucia

Nästa gång kommer ni att få ett brev från Osaka. Jag mår bra, och allt har gått bra hittills.

Skriv till mig i Shanghai

08.02.1936 i en tågvagn

Himeyama-slottet på Himeyama-höjden nära Kōbe är den bäst bevarade fästningen i Japan från 1600-talet. Himejis slott består av totalt 83 byggnader.

Jag skriver det här kortet i en restaurangvagn, där jag sitter och beundrar det pittoreska landskapet. Vi är på väg till Nagoya, där vi har en konsert i morgon kväll.

Varma kramar till er alla

Georges

Läs som nästa: Osaka februari 1936: Vilda turnéplanerna utvidgas till Filippinerna, Hawaii och Amerika

Text av Laila Tarpila

Breven är översatta från franska av Soili Vihavainen.
De ryska avsnitten (kursiv stil) av Laila Tarpila.
Svensk översättning: Christian de Godzinsky