George ja Harmony Sisters kohtaavat Viipurissa 1937

George de Godzinsky ja Valtosen siskokset Raija (vasemmalla), Maire ja Vera kotonaan Kotkassa 1937. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

George de Godzinsky ja kotkalainen laulutrio Harmony Sisters eli Valtosen sisarukset Vera, Maire ja Raija kohtasivat ensi kerran Viipurissa hotelli Knut Possen aulassa 7. tammikuuta 1937. Viipurista alkoi Georgen ja Harmony Sistersin vuosien tiivis yhteistyö.

 

Yleisradio toimi Helsingin keskustassa osoitteessa Fabianinkatu 15 kesäkuusta 1934. Yleisradio.

YLEISRADION TOIVO HAAPANEN: "MITÄ TUUMITTE NIMESTÄ HARMONY SISTERS?"

Maaliskuussa 1935 kotkalaiset Valtoset sisarukset Vera, Maire ja Raija oli kutsuttu Helsingin Fabianinkadulle Yleisradioon koelauluun. “Olimme suuressa studiossa, jonka lasin takana, äänitarkkailijan huoneessa, isot herrat silmäilivät meitä tarkkaan”, Vera kertoi vuosikymmeniä myöhemmin. Kun koelaulun jälkeen musiikkipäällikkö Toivo Haapanen ja ajanvieteohjelmien päällikkö Alexis af Enehjelm tulivat kiittämään siskoksia, musiikkipäällikkö tiedusteli, oliko triolla nimeä. Tytöt eivät uskaltaneet ehdottaa mitään, joten Haapanen alkoi pohdiskella: “Sen täytyy olla joku sisters… Mitä te tuumitte nimestä Harmony Sisters?”

Vielä samana keväänä, 11. toukokuuta Harmony Sisters esiintyi ensimmäisen kerran suorassa radiolähetyksessä.

Harmony Sisters Rytmi-lehden kansikuvatyttöinä 1936. Rytmi.

Radioesiintymisestä alkoi poikia Harmony Sistersille esiintymiskutsuja. Loka-marraskuun vaihteessa 1936 trio oli jälleen esiintymässä Yleisradiossa. Harmony Sisters lauloi Dallapén säestyksellä Pohjoismaisissa radiotanssiaisissa ja äänitti orkesterin kanssa pikalevyjä. Vaikka siskosten trio herätti ihastusta, Rytmi-lehden arvostelija moitti laulusovitusten mielikuvituksettomuutta. Ammattimaiselle sovittajalle oli tarvetta.

Dallapé oli Valtosen tytöille vain nimeltä tuttu kokoonpano. “Emme käyneet Dallapén konserteissa ja tansseissa Kotkassa, koska he aina esiintyivät työväentalolla: sinne me ei menty. Emme olleet kuulleet orkesteria, mutta tiesimme sen kyllä”, Raija on kertonut.

Pikalevyille tallentui Irving Berlinin svengaava Cheek to Cheek elokuvasta Top Hat sekä Hugh Williamsin ja Jimmy Kennedyn hidas foksi Purppurapurjeet (Red Sails in the Sunset), johon suomenkieliset sanat oli tehnyt Dallapén Martti Jäppilä.

Kun entinen kotkalainen Ann-Lis Bäckström kuuli koulutoveriensa laulavan radiossa, hän innostui. Viipurin uuden rouvasväenyhdistyksen jäsenenä Ann-Lis halusi Harmony Sistersit esiintymään yhdistyksen Den sjunde januari -juhlaan 7. tammikuuta 1937. Ann-Lis otti puhelut Valtosen tytöille, joista Veran hän tavoitti Kotka Nyheterin konttorista, Mairen Osuusliike Liiton mainososastolta ja Raijan Kotkan asianajotoimistosta. Asiansa varmistukseksi rouva Bäckström soitti vielä tyttöjen esimiehille.

Viipurin uuden rouvasväenyhdistyksen järjestämä hyväntekeväisyysgaala Den sjunde januari oli vuoden odotetuin tapahtuma kaupungin ruotsinkielisissä seurapiireissä. Tammikuussa 1937 rahaa kerättiin vanhainkodin hyväksi. Juhla oli suunniteltu alkavaksi Viipurin kaupunginteatterissa klo 19.30 Franz Schubertin laulunäytelmällä Jungfruburen pääroolissa teatterin uusi kiinnitys, operettitähti ja elokuvarooleista tunnettu Thure Bahne. Teatterin jälkeen yleisö siirtyisi korttelin toiselle puolelle Raatihuoneelle, missä ilta jatkuisi klo 22 illallisen, musiikkiohjelman ja tanssiaisten merkeissä.

Sanomalehti Karjalan maksetussa ilmoituksessa musiikkiohjelman esiintyjistä mainittiin vain Harmony Sisters. Mutta myös Viipurin satakieli, koloratuurisopraano Frida Sergejeff ja George de Godzinsky Livady-orkestereineen olivat mukana Den sjunde januarissa. George oli esiintynyt juhlassa aikaisemminkin. Livadysta paikalla olivat ainakin Ivan Putilin, Aku Wittenberg ja Nikaroffin veljekset.

Karjalankadun ja Torkkelinkadun risteys Viipurissa. Korkea kivirakennus on hotelli ja ravintola Knut Posse. Lappeenrannan museot / Jalmari Lankinen.

Hotelli Knut Possen sisäänkäynti Karjalankadulla 1934. Lappeenrannan museot / Jalmari Lankinen.

GEORGE JA HARMONY SISTERS KOHTAAVAT VIIPURISSA

“Viipuri olikin näyttämönä ja Livady tanssiorkesterina, kun ensimmäisen kerran tapasin kotkalaiset sisarukset Vera, Maire ja Raija Valtosen tammikuussa 1937”, Godzinsky muisteli vuosia myöhemmin.

George kohtasi siskokset ensi kerran hotelli Knut Possen aulassa. “Huomasin heidät heti. He olivat sieviä tyttöjä, näyttivät enemmän norjalaisilta kuin suomalaisilta.” Georgella itsellään oli päässään venäläistyylinen turkislakki, jonka hän pyyhkäisi pois kumartaen kohteliaasti: “Godzinsky.” Vanhin sisko Vera rohkaistui kysymään, oliko heitä illalla Livady-yhtyeensä kanssa säestävä kapellimestari Gadinsky sama henkilö kuin radiosta tuttu kuuluisuus Godzinsky. George vastasi myöntävästi.

Siskokset pitivät suurena kunniana, että George emigranttiyhtyeen säesti heitä juhlassa. Heille George oli tunnettu emigranttipianisti ja radioesiintyjä. “Aluksi he suhtautuivat niin kunnioittavasti minuun, joka heidän silmissään olin sen ajan julkkis, etteivät he oikein uskaltaneet sinutella. Itse asiassa olin lähes samanikäinen kuin he, olin syntynyt samana vuonna kuin Vera.” Ensikohtaamisen aikaan George oli 22, Vera 22, Maire 20 ja Raija 19-vuotias.

Valtosen siskoille George de Godzinsky oli tunnettu emigranttipianisti, radioesiintyjä ja julkkis. Kuvassa George Yleisradion studiossa 1930-luvun puolivälissä. Wikipedia.

Viipurin esiintymistä varten siskoilla oli mukanaan vain painetut triostemmat muun muassa sellaisista lauluista kuin Home ja Little Man You’ve had a Busy Day, eikä ainoatakaan piano- tai orkesterinuottia. Harjoituksissa he toivat trionuottinsa arastellen Georgen nähtäväksi. George silmäili niitä hetken ja kehitti sitten kappaleelle lennokkaan johdannon. Siskot katsoivat toisiaan; tällaista säestäjää he eivät olleet vielä nähneet!

“En muista ohjelmistoamme Viipurissa, mutta kiinnitin huomioni heidän päächarmiinsa, ääneen. Se kuulosti yhtenäiseltä. Siinä oli sama väri”, George on kertonut. “Mikä kohtalon lahja, että heidät oli siunattu hyvin yhteensointuvilla äänillä! Raija oli sopraano, Vera mezzosopraano ja Maire altto. He olivat laulaneet lapsikuoroista asti yhdessä, esiintyneet Pelastusarmeijassa, ottaneet laulutunteja. He olivat jo ammattilaisia.”

Georgen ja Valtosen siskojen välille syntyi heti lämmin yhteisymmärrys. Tytöt olivat opiskelleet filmeistä miten lauletaan, äännetään ja fraseerataan. “Harmonyihin olivat vaikuttaneet eniten amerikkalaiset sisartriot kuten Andrew Sisters ja sikäläiset neekeritytöt. Heillä oli kuitenkin suurenmoiset lahjat muuhunkin. Sanoinkin heti, älkää jäljitelkö vaan olkaa oma itsenne.”

Harmony Sisters oli Suomessa uranuurtaja. Siihen saakka kevyttä musiikkia olivat esittäneet vain miehet. “Naiset viihteessä oli 1930- ja 1940-luvulla aivan tavaton ilmiö.”

Georgen valokuva Valtosen siskoista pian tutustumisen jälkeen 1937. Vasemmalta nuorin sisko Raija, trion sopraano. Keskellä keskimmäinen sisko Maire, altto ja oikealla vanhin Vera, mezzosopraano. Godzinskyn perhearkisto.

Illalla Raatihuoneella tytöt unohtivat ajan, paikan ja salissa ruokailevat vieraat, he lauloivat Georgen johdolla “puhtaan inspiraation vallassa”. “He olivat hyvin inhimillisiä. He tulivat ja hymyilivät. He olivat kolme kaunista neitoa, joissa oli ihastuttavaa luonnollista, romanttista lavasäteilyä ja laulamisen iloa. Ihmiset pitivät heistä valtavasti. Miehet olivat aivan lääpällään”, George on kertonut. 

 

Myös siskojen muistikuvissa ensimmäinen ilta Georgen kanssa Viipurissa oli täydellinen menestys.

 

Viipurin Seurahuone vasemmalla ja Raatihuone oikealla 1930-luvun alussa. Korttelin toisella puolella sijaitsi Viipurin vanha teatteritalo. Museovirasto.

GEORGE PYÖRÄILEE KOTKAN KAUTTA VIIPURIIN

Helmikuun 17. päivänä George kävi tervehtimässä tyttöjä Kotkassa. Tapaamisesta ravintola Kyminlaaksossa jäi muistoksi Georgen luonnostelema neljän tahdin Liebes Romanze, jonka nuotin alle hän kirjoitti saksaksi: “Einmal im Leben kommt nur das Glück. Als eine freundliche Erinnerung von George Godzinsky Kotka 17/2 1937 Ravintola Kyminlaakso.”

Viipurista alkoi Georgen ja Harmony Sistersin tiivis yhteistyö. Helmikuun 9. päivänä Harmony Sisters esiintyi radion laskiaistanssiaisissa Fred Kiiaksen tanssiorkesterin säestyksellä. Fred Kiias, alkuperäiseltä sukunimeltään Klimscheffsky oli ukrainanjuutalainen viulisti ja saksofonisti. Todennäköisesti jo tuolloin ohjelma sisälsi Georgen triolle tekemiä uusia sovituksia.

Ystävällinen muisto Valtosen siskoksille Georg Godzinskyltä ravintola Kymenlaaksossa 17. helmikuuta 1937. Maarit Niiniluodon kirjasta Sulle salaisuuden kertoa mä voisin.

Myöhemmin keväällä tyttöjen pistäytyessä Helsingissä he vierailivat Georgen kanssa suomenruotsalaisen partioliikkeen johtajan Eric Vasströmin luona. George oli ollut koulupojasta venäjänkielisen Polunlöytäjät-partion jäsen. Myös Vera Valtonen oli partiolainen ja vielä 24-vuotiaana innokkaasti mukana partiolaisten toiminnassa Kotkassa. Harmony Sisters lauloi Georgen säestämänä Vasströmille, joka kannusti siskoja jatkamaan laulamista.

George teki sovituksia Harmony Sistersille ja saatuaan uusia sovituksia valmiiksi, toimitti nuotit henkilökohtaisesti Kotkaan. “Aluksi vein heille Kotkaan sovituksia polkupyörällä, mutta ei se mitään tavatonta ollut. Olinhan pyöräillyt usein Helsingistä Viipuriin, tehnyt pitkiä matkoja Itämeren rannoilla ja kiertänyt Baltian maita Narvassa, Riiassa, Jurmalassa, pitkin Viroa ja Liettuaa.”

Siskokset asuivat Kotkassa äitinsä Ester Valtosen kanssa. Kerran Georgen poiketessa tuomaan 17-sivuista sovitusnippua äiti avasi oven ja kauhistui: “Tehän olette aivan valkoinen pölystä! Miltä te oikein näytätte herra Godzinsky!” Punainen pakettinaru nuottien ympärillä oli kastunut ja värjännyt paperit punaiseksi. George jatkoi pyöräilyään lomalle ystävien luo Viipuriin.

Vera Valtonen (oikealla) ja työkaveri Kotka Nyheter -lehden konttorissa. Kameran takana George de Godzinsky. Godzinskyn perhealbumi.

Kotka Nyheter -lehden toimituksen väkeä. Vera Valtonen oikealla. Kameran takana George. Godzinskyn perhealbumi.

Vera Valtonen (vasemmalla), Veran työkaveri ja George de Godzinsky Kotka Nyheterin toimituksen portailla. Godzinskyn perhearkisto.

George saattoi poiketa Kotkaan myös aivan yllättäen. “Kerran hän joutui odottamaan pitkään, jotta Vera pääsisi töistä. Godzinsky istui kyykyssä lattialla suuren vanhanaikaisen laskukoneen takana ja tiiraili koneen sisään lasiruudun lävitse. Mieluiten hän olisi varmaan purkanut koneen osiksi, niin kiinnostunut hän oli kaikista koneista. Se oli perintöä insinööri-isältä”, Maire on kertonut.


KÖYHÄN YKSINHUOLTAJAÄIDIN KOLME TYTÄRTÄ

Valtoset asuivat Kotkassa pienessä huoneen ja keittiön asunnossa. “Heidän kotinsa oli köyhä, mutta olin itsekin köyhtyneestä emigranttiperheestä”, George on kertonut. Valtosilla ei ollut pianoa, ja kun George tuli käymään, alakerran naapuri lainasi pianoaan harjoituksia varten.

Siskot Raija ja Vera ja tuntematon nuori mies kesäisissä tunnelmissa. Kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto.

Esther Valtonen oli kasvattanut kolme tytärtään yksin. George kuvaili äitiä viisaaksi ja topakaksi naiseksi. “Hän oli lämmin uskovainen nainen, joka koko aikuisikänsä oli Pelastusarmeijan innokas jäsen. Hän oli taiteellisesti lahjakkaille tytöilleen musikaalinen ja ymmärtäväinen äiti. Siskosten perintötekijät, geenirikkaus oli suurenmoinen lahja: isä oli karjalainen, äiti norjalainen. Isä oli herkkä, hieno tyyppi, häneltä tytöt olivat perineet itselleen karjalaisen musiikkinerokkuuden.”

Tyttöjen isä Adolf Valtonen oli syntynyt Pietarin lähellä Laatokan eteläpuolella. Musikaalinen Adolf oli soittanut viulua, balalaikkaa ja urkuja ja laulanut kuorossa. Hän oli työskennellyt konttoristina Inkerinmaalla norjalaisessa puutavarafirmassa tavatessaan tulevan puolisonsa Esther Adolfsenin. Ester oli syntynyt Kotkassa, mutta hänen vanhempansa olivat tulleet Kotkaan laivalla Norjasta.

Kevään 1917 vallankumouksen jälkeen Valtoset muuttivat Inkerinmaalta rauhallisempiin oloihin Tornioon. Adolf Valtonen menehtyi 27-vuotiaana syksyllä 1918 umpisuolentulehdukseen. Isän kuollessa kuopus Raija oli seitsemän kuukauden ikäinen.

Miehensä kuoleman jälkeen Ester Valtonen palasi kolmen tyttärensä kanssa synnyinkaupunkiinsa Kotkaan äitinsä luokse.

 

Harmony Sisters kotkalaisen valokuvaamon ikuistamana. Godzinskyn perhearkisto.

GEORGESTA TULEE SISKOJEN HOVISÄVELTÄJÄ

“Oikeastaan on merkillistä, että me ymmärsimme niin hyvin toisiamme ja musisoimme niin hyvin yhteen”, George on sanonut. “Koko minun musiikkiminäni on slaavilainen, ja se oli oikeastaan sangen kaukana sisarusten lähes amerikkalaistyylisestä triolaulusta. Kuitenkin uskallan väittää, että me yhdessä, heidän esiintymisensä ja minun sovitukseni olivat todella Suomen kansan mieleen.”

Ei ollut suinkaan itsestään selvää, että George ja Valtosen siskot heti ensi tapaamisesta Viipurissa ymmärsivät toisinaan. Siskoilla oli takanaan toisenlainenkin kokemus, kun tunnettu säveltäjä, sovittaja ja pianisti Harry Bergström oli vieraillut Kotkassa. “Hän tuli jo 1930-luvulla Kotkan klubille soittamaan pianoa, kun me esiinnyimme suurissa juhlissa. Hän sanoi sovittavansa meille, mutta halusi jokaisesta kappaleesta 50 markkaa. Me ei sanottu suoraan ettei me haluta, jotenkin kiemurreltiin”, Maire on kertonut. Kun Maire myöhemmin lauloi Bergströmin kanssa tämän kappaleita, ensivaikutelma osoittautui oikeaksi: “Bergströmin piano ei vain millään tavoin inspiroinut. Bergströmin melodiat olivat aina samanlaisia, niissä ei ollut vaihtelua eikä mielikuvitusta.”

George ei laskuttanut Valtosen siskoksia sovituksistaan, vaan katsoi, että laulajat olivat häneen itseensä verrattuna heikommassa asemassa. “Matkustelin radion lähettämänä, enkä pyytänyt tytöiltä rahaa sovituksista. Levyfirmat maksoivat minulle säveltäjänä, mutta eivät tytöille esittäjinä mitään korvauksia.”

Yhteistyö Harmony Sistersin kanssa oli silti myös Georgelle taloudellisesti tärkeää. “Olin tyttöjen hovisäveltäjä ja teimme levytyksiä yhdessä. Harmony Sistersillä oli minulle suuri merkitys, eikä ainoastaan hyvinä ystävinä. He myös lisäsivät minun suosiotani ja samalla rahallisia ansioitani, mikä oli erityisen tervetullutta 1930- ja 1940-lukujen laihoina vuosina. Yhtye oli kerta kaikkiaan tärkeä elatukseni kannalta”, George on kertonut.

George toimi uransa aikana lukuisten solistien, orkesterien ja lauluyhtyeiden taustahahmona, mutta työskentely Harmony Sistersin kanssa oli hänelle ehdottomasti tärkeimmästä päästä.

Harmony Sisters 1950-luvulla. Georgelle omistettu kuva Godzinskyn perhearkistossa.

SISKOJEN OHJELMISTO LAAJENEE JAZZISTA KLASSISEEN

Koska siskot asuivat Kotkassa, ei George tavannut heitä kovinkaan usein. Hän toi uudet sovitukset Kotkaan ja soitti ne läpi, minkä jälkeen trion taiteellinen johtaja, nuorin sisko Raija huolehti stemmojen harjoittamisesta. “Aina kun me tyttöjen kanssa tavattiin, kaikki oli yhteistyötä. Minä vain annoin tukeni. He olivat hyvin tarmokkaita, ja heillä oli päämäärä.”

“Jazz oli alkuperäisesti meidän ideamme, ja pidimme siitä eniten. Mutta sitten tuli Godzinsky, ja ohjelmistomme muuttui paljon slaavilaisemmaksi ja suomalaisemmaksikin. Godzinskyhän ei osannut ollenkaan jazzia”, Vera on kertonut.

Aluksi Harmony Sisters oli laulanut pelkästään ikivihreitä sävelmiä englanniksi. Ohjelmisto laajentui huomattavasti, kun George ryhtyi sovittamaan swingin ja jazzin oheen puoliklassisia kappaleita, Lisztiä, Tšaikovskia, Fritz Kreisleria, Straussin valssisikermiä, kansainvälisiä iskelmiä, amerikkalaisia hittejä, ranskalaisia chansoneja sekä venäläisiä, saksalaisia ja suomalaisia kansanlauluja. Englannin lisäksi tytöt ryhtyivät esittämään lauluja italiaksi, espanjaksi, portugaliksi, ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi, venäjäksi ja suomeksi.

Ohjelmiston monipuolistuminen oli Harmony Sistersille ratkaisevan tärkeää. “Suomessa ei siihen aikaan yksinkertaisesti ollut tilaa tällaiselle swingiä laulavalle tyttötriolle. Missä he olisivat esiintyneet, ja kuka olisi julkaissut heidän levyjään? Suomessa ei vielä tuolloin 1930-luvun lopulla ollut kysyntää jazzille. Esimerkiksi tunnettu jazzmuusikko Eugen Malmstén koetti turhaan saada tilaisuutta levyttää jazzia. Viisi vuotta myöhemmin, sota-aikana ilmapiiri oli jo muuttunut, ja Suomessa alettiin järjestää swing-konsertteja”, musiikintutkija Pekka Gronow on valaissut 1930-luvun viimeisten vuosien tilannetta.


HARMONY SISTERS DEBYTOI KAIVOHUONEELLA

Elokuun 17.-28. päivinä 1937 Harmony Sisters esiintyi yhdeksän kertaa illallistanssiaisten kabarettiohjelmassa Helsingin Kaivohuoneella. Tyttöjä säesti radion laskiaistanssiaisista tuttu Fred Kiiaksen orkesteri.

Ravintola Kaivohuone Helsingin Kaivopuistossa 1930-luvun lopulla. Helsingin kaupunginmuseo.

Trion toistaiseksi melko tyhjästä keikkakalenterista kertoo se, että keväällä Maire oli matkustanut au pairiksi Englantiin. Hän oli ollut perillä neljä kuukautta, kun sai Veralta ja Raijalta sähkeen: “Tule kotiin mitä pikimmin ja osta kangasta, sillä me tarvitsemme uudet iltapuvut Kaivohuoneen esiintymistä varten.” Mairen onnistui hankkia Lontoosta edullisesti roosakuvioista brokadia ja vihreää silkkikreppiä, joista kotkalainen ompelija loihti kaikille siskoille samanlaiset, aavistuksen rouvamaiset iltapuvut.

Harmony Sistersin lisäksi Kaivohuoneen kabarettiohjelmassa esiintyivät ksylofoninumeroita soittava 3 Nehrings, revyytansseja häikäisevissä puvuissa esittävät La Mara ja Thein sekä akrobaattitanssijatar Miss Gloria Dolores.

Siskojen osuus sisälsi Georgen uusia sovituksia. “Kotimaiset radiolaulajattaret” aloittivat joka ilta esityksensä englanninkielisellä johdannolla, jonka George oli sanoittanut amerikkalaiseen elokuvasävelmään You: “Good evening you, good evening you, here we are all three, now we begin to sing for you, so soft and tenderly.” Yleisö taputti käsiään ihastuksissaan, kun Harmony Sisters asteli estradille terhakka Raija ensimmäisenä.

Kaivohuoneen debyytti oli Harmony Sistersille suuri menestys. Musiikin tekeminen Kiiaksen orkesterin kanssa svengasi hienosti esimerkiksi kappaleissa Jeepers Creepers ja Slap the Bass.

Kaivohuoneen välipäivänä, 24. elokuuta klo 20.55 siskot ehtivät vielä Tanssi-illan suoraan radiolähetykseen Georgen kanssa.

Kaivohuoneen ravintolasali 1932. Helsingin kaupunginmuseo / Anton Rönnberg.

KAIVOHUONEEN JÄLKINÄYTÖS KOTKASSA

Kotka Nyheterissä työskentelevä Vera oli käyttänyt kesälomansa alun partioleirin järjestämiseen Kotkan saaristossa ja viimeiset kaksi viikkoa Kaivohuoneen esiintymiseen.

Menestyksen jälkeen Veraa odotti Kotkassa pikkukaupungin arki: “Kotikaupungissamme eivät kaikki voineet menestystämme sulattaa. Kotkalaiset rouvat puhuivat, että mitä ne Valtosen tytöt ovat menneet sellaiseen paikkaan kuin Kaivohuoneelle esiintymään. Partiojohtajamme, noin 30-vuotias Kotkan Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen tyypillinen edustaja, ilmoitti minulle, että nyt te olette kaltevalla pinnalla kaikki kolme. Hän haukkui oikein vienolla ja sievällä äänellä nykyaikaisia vaatteitamme, hattujamme ja meikkejämme - kaikki oli hänen mielestään väärin.”

Vera veti puheenjohtajan ilmoituksesta omat johtopäätöksensä ja erosi partiosta.


"KATO, TULTA TULEE SATAMAN VALOT!"

Loka-marraskuun vaihteessa 1937 oli Harmony Sistersin ensimmäinen varsinainen levytys. Levymerkkinä oli Odeon ja orkesterina Dallapén suuri tanssiorkesteri. Kun George näki Veran, Mairen ja Raijan saapuvan paikalle, hän kuuli harmonikkavirtuoosi Vili Vesterisen huudahtavan: “Kolme satakieltä tuli studioon!”

Äänityspaikkana toimi Helsingin Vanhankaupungin nuorisoseuratalo. “Se oli ihan kuin lato. Paikalla oli vain yksi mikrofoni koko orkesterille ja meille, joten kaikki meni samalla kertaa sisään”, Raija on muistellut. Solisteina lauloivat vuorotellen A. Aimo, Georg Malmstén ja Harmony Sisters.

“Me ei uskallettu puhua ennen levytystä eikä sen jälkeenkään muusikoiden kanssa. Mutta olihan se jännittävää. Raija aina kertoo, kuinka hänelle tuli kesken levytystä hätä, mutta hän ei uskaltanut kysyä missä on se paikka, vaan pidätteli koko ajan”, Vera on muistellut.

Harmony Sisters levytti Jimmy Kennedyn ja Hugh Williamsin hitaan foksin Harbour Lights, jonka Kerttu Mustonen oli suomentanut Sataman valoiksi. “Se oli kyllä amerikkalainen, mutta hidas, joten siihen sopi hyvin suomalainen teksti. Sataman valoista tuli Harmony Sistersin ensimmäinen varsinainen levy vuonna 1937. B-puolena oli Dallapén laulusolistin A. Aimon Sinitaivas, ehkä meihin ei vielä niin paljon uskottu, että olisimme saaneet savikakun molemmat puolet itsellemme”, Raija on kertonut.

Levyn julkistamisen jälkeen Sataman valot soi usein radiossa. “Sen kuunteleminen tuntui aika humoristiselta”, Maire on muistellut. “Meistä se oli kauhean kivaa. Usein kun kävelimme kolmisin kadulla, pojat sanoivat, kato, tuolta tulee Sataman valot! Saimme ensilevystä heti tällaisen lempinimen kotikaupungissa."

Helsingin etelä-satama 1929. Museovirasto / Hugo Sundström.

Lue seuraavaksi Annikki Arni laulaa radiossa ja levyllä Georgen sävellyksiä

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEOEGE OCH HARMONY SISTERS TRÄFFADES I VIBORG 1937

George de Godzinsky och Valtonens systrar Raija (t.v.), Maire och Vera i sitt hem i Kotka 1937. Familjen Godzinskys arkiv.

Suomeksi

George de Godzinsky och den Kotka-baserade sångtrion Harmony Sisters, systrarna Vera, Maire och Raija Valtonen träffades för första gången i lobbyn på Hotel Knut Posse i Viborg den 7 januari 1937. Det var i Viborg som åren av nära samarbete mellan George och Harmony Sisters inleddes.

Rundradion på Fabiansgatan. Yleisradio.

 
RUNDRADIONS TOIVO HAAPANEN: "VAD TYCKER NI OM NAMNET HARMONY SISTERS?"

I mars 1935 bjöds systrarna Valtonen, Vera, Maire och Raija från Kotka in till Fabiansgatan i Helsingfors för att göra en audition för Rundradion. "Vi befann oss i en stor studio och bakom glaset i ljudkontrollörens rum satt de stora herrarna och tittade noga på oss", berättade Vera flera decennier senare. Efter auditionen, när musikchefen Toivo Haapanen och Alexis af Enehjelm, chef för underhållningsprogrammen, kom för att tacka systrarna, frågade musikchefen om trion hade något namn. Flickorna vågade inte föreslå något, så Haapanen började fundera: "Det måste vara något med systrar... Vad tycker ni om namnet Harmony Sisters?"

Senare samma vår, den 11 maj, gjorde Harmony Sisters sitt första direktsända radioframträdande.

Harmony Sisters på Rytmi-tidningens omslag 1936. Rytmi.

Efter radioframträdandet började Harmony Sisters få förfrågningar om att uppträda. I månadsskiftet oktober-november 1936 var trion åter i Helsingfors i Rundradions studio, den här gången för att spela in snabbskivor med Dallapé. Dallapé var endast känt som namn för Valtonen-flickorna. "Vi gick inte på Dallapés konserter och danser i Kotka, eftersom de alltid uppträdde i Arbetarhuset: vi gick inte dit. Vi hade inte hört orkestern, men vi kände till den", säger Raija.

Irving Berlins svängiga  Cheek to Cheek  från filmen Top Hat och Hugh Williams och Jimmy Kennedys långsamma fox Purppurapurjeet som Dallapés Martti Jäppilä hade skrivit den finska texten till, spelades in på snabbskivor.

När Ann-Lis Bäckström, tidigare bosatt i Kotka, hörde sina skolkamrater sjunga i radion blev hon inspirerad. Som medlem i Viborgs nya damfolksförening ville Ann-Lis att Harmony Sisters skulle uppträda på föreningens Den sjunde januari-festen den 7 januari 1937. Ann-Lis ringde till flickorna Valtonen. Hon fick tag på Vera på Kotka Nyheters kontor, Maire på Andelsförbundets reklamavdelning och Raija på Kotka advokatbyrå. För att bekräfta sin sak ringde Bäckström upp ännu flickornas chefer.

Välgörenhetsgalan Den sjunde januari, som arrangerades av den nya Viborgska damfolksföreningen, var årets mest efterlängtade evenemang i stadens svenskspråkiga umgängeskretsar. I januari 1937 samlade man in pengar till ålderdomshemmet. Festen skulle börja kl. 19.30 på Viborgs stadsteater med en sångpjäs av Franz Schubert, Jungfrubure, med teaterns nytillskott, operettstjärnan och filmstjärnan Thure Bahne i huvudrollen. Efter teatern skulle publiken föflytta sig tvärs över kvarteret till Rådhuset, där kvällen skulle fortsätta kl. 22.00 med middag, musik och dans.

I den betalda annonsen i den tidningen Karjala nämndes endast Harmony Sisters som artister i musikprogrammet. Men George de Godzinsky och hans Livady-orkester var också närvarande på Den sjunde januari. George hade uppträtt på festivalen tidigare. Från Livady var åtminstone Ivan Putilin, Aku Wittenberg och bröderna Nikaroff närvarande.

Korsningen mellan Karelaragatan och Torkkelgatan i Viborg. Den höga stenbyggnaden är hotell- och restaurang Knut Posse. Villmanstrands museer / Jalmari Lankinen.

Ingången till hotell Knut Posse på Karelaragatan 1934. Villmanstrands museer / Jalmari Lankinen.

GEORGE OCH HARMONY SISTERS MÖTS I VIBORG

"Viborg var scenen och Livady dansorkestern när jag för första gången träffade Kotka-systrarna Vera, Maire och Raija Valtonen i januari 1937", mindes Godzinsky flera år senare.

George träffade systrarna för första gången i lobbyn på Hotel Knut Posse. "Jag lade genast märke till dem. De var vackra flickor som såg ut att vara mer norska än finska." Själv bar George en pälsmössa i rysk stil, som han borstade av sig och bugade artigt: "Godzinsky." Äldsta systern Vera tog sig friheten att fråga om dirigenten Gadinsky, som ackompanjerade dem den kvällen med sitt Livady-band, var samma person som radiokändisen Godzinsky. George svarade jakande på frågan.

Systrarna ansåg att det var en stor ära att George med sin emigrantorkester ackompanjerade dem på festen. För dem var George en välkänd emigrantpianist och radiokändis. "Till en början var de så respektfulla mot mig, som de såg som en dåtida kändis, att de inte vågade kalla mig vid förnamn. Faktum är att jag var nästan lika gammal som de, född samma år som Vera." När de träffades första gången var George 22, Vera 22, Maire 20 och Raija 19 år.

För Valtonens systrar var George de Godzinsky en välkänd emigrantpianist, radiouppträdare och kändis. George fotograferad i en studio på Finska Rundradion i mitten av 1930-talet. Wikipedia.

Till framträdandet i Viborg hade systrarna bara med sig tryckta triostämmor med sånger som Home och Little Man You've had a Busy Day, och inte en enda piano- eller orkesternot. Till repetitionerna tog de blygt med sig sina trionoter till George. George tittade på dem en stund och gjorde sedan en flygande introduktion till låten. Systrarna tittade på varandra; de hade aldrig sett tidigare en sådan ackompanjatör!

"Jag minns inte vår repertoar i Viborg, men min uppmärksamhet drogs till deras främsta charmör, rösten. De lät samstämda. De hade samma färg", har George berättat. "Vilken ödets gåva att de var välsignade med mycket kompatibla röster! Raija var sopran, Vera mezzosopran och Maire alt. De hade sjungit tillsammans sedan de var barn, uppträtt i Frälsningsarmén och tagit sånglektioner. De var redan proffs."

George och Valtonens systrar bildade genast en varm gemenskap. Flickorna hade lärt sig från filmer hur man sjöng, artikulerade och fraserade. "Harmony hade påverkats mest av amerikanska systertrion Andrew Sisters och av negerflickorna där. Men de hade också en underbar talang för annat. Så jag sa genast, imitera inte, var er själva."

Harmony Sisters var pionjär i Finland. Fram till dess hade underhållningsmusik endast framförts av män. "Kvinnor inom underhållningsbranschen var ett ganska ovanligt fenomen på 1930- och 1940-talen."

Georges fotografi av Valtonens systrar strax efter att de träffats 1937. Från vänster den yngsta systern Raija, sopran i trion. I mitten mellersta systenr Maire, alt, och till höger den äldsta Vera, mezzosopran. Familjen Godzinskys arkiv.

På kvällen i stadshuset sjöng flickorna, utan att bry sig om tid, plats och gäster som åt middag i salen, under Georges ledning "i ett tillstånd av ren inspiration". "De var väldigt mänskliga. De kom och log. De var tre vackra damer med en härlig naturlig, romantisk scennärvaro och glädjen att sjunga. Folk tyckte enormt mycket om dem. Männen var helt förtjusta", har George berättat. Systrarna minns också sin första kväll med George i Viborg som en fullständig succé.

Viborgs Societetshus till vänster och rådhuset till höger i början av 1930-talet. På andra sidan kvarteret låg Viborgs gamla teaterhus. Museiverket.

GEORGE CYKLAR GENOM KOTKA TILL VIBORG

Den 17 februari besökte George flickorna i Kotka för att säga hej. Mötet på restaurangen Kyminlaakso ihågkoms av en fyra takters låt Liebes Romanze skissad av George, under noten skrev han på tyska: "Einmal im Leben kommt nur das Glück [Lyckan kommer bara en gång i livet]. Som ett vänligt minne av George Godzinsky, Kotka 17/2 1937 Restaurang Kyminlaakso."

Det var i Viborg som George och Harmony Sisters inledde sitt nära samarbete. Den 9 februari uppträdde Harmony Sisters på radions fastlagsfest tillsammans med Fred Kiias dansorkester . Fred Kiias, som ursprungligen hette Klimscheffsky i efternamn, var en ukrainsk-judisk violinist och saxofonist. Det är troligt att programmet även då innehöll nya arrangemang som George gjort för trion.

En vänligt minne till Valtonens systrar från Georg Godzinsky på restaurang Kymenlaakso den 17 februari 1937. Från Maarit Niiniluotos bok Sulle salaisuuden kertoa mä voisin.

Senare på våren, när flickorna var på besök i Helsingfors, besökte de tillsammans med George ledaren för den finlandssvenska scoutrörelsen, Eric Vasström. George hade varit medlem i den ryskspråkiga patrullen Stigfinnarna sedan han var skolpojke. Vera Valtonen hade också varit scout och var fortfarande vid 24 års ålder entusiastiskt engagerad i scoutverksamheten i Kotka. Harmony Sisters, ackompanjerade av George, sjöng för Vasström, vilket uppmuntrade systrarna att fortsätta sjunga.

George gjorde arrangemang för Harmony Sisters och efter att ha slutfört nya arrangemang levererade han personligen noterna till Kotka. "Först förde jag dem till Kotka på min cykel, men det var inget ovanligt. Jag hade ju ofta cyklat från Helsingfors till Viborg, gjort långa resor längs Östersjöns stränder och rest runt i de baltiska länderna i Narva, Riga, Jurmala, längs Estland och Litauen."

Systrarna bodde i Kotka tillsammans med sin mor Ester Valtonen. En dag när George stack sig in för att överlåta ett 17-sidors arrangemang, öppnade modern dörren och blev förskräckt: "Ni  är ju vit av damm! Hur ser ni ut, herr Godzinsky!" Det röda paketsnöret runt notbladen hade blivit blött och färgat pappren röda. George fortsatte sin cykelsemester för att besöka vänner i Viborg.

Vera Valtonen (t.h.) och en kollega på Kotka Nyheters tidningsredaktion. George de Godzinsky bakom kameran. Familjen Godzinskys familjealbum.

Kotka Nyheters redaktion. Vera Valtonen till höger. Bakom kameran George. Godzinskys familjealbum.

Vera Valtonen (t.v.), Veras kollega och George de Godzinsky på trappan till Kotka Nyheters redaktion. Familjen Godzinskys arkiv.

George kunde också göra avstickare till Kotka helt oväntat. "En gång fick han vänta länge på att Vera skulle komma hem från jobbet. Godzinsky satt på huk på golvet bakom en stor gammaldags räknemaskin och tittade in i maskinen genom en glasruta. Han skulle nog ha föredragit att plocka isär maskinen, så intresserad var han av alla maskiner. Det var ett arv från hans far som var ingenjör", berättade Maire.


DEN FATTIGE ENSAMSTÅENDE MAMMANS TRE DÖTTRAR

Valtonens bodde i Kotka i en liten lägenhet med ett rum och kök. "Deras hem var fattigt, men jag kom ju själv från en fattig emigrantfamilj", säger George. Familjen Valtonen hade inget piano, och när George kom på besök lånade grannen våningen under sitt piano för övningarna.

Systrarna Raija och Vera och en okänd ung man i sommarstämmning. George bakom kameran. Familjen Godzinskys arkiv.

Esther Valtonen hade uppfostrat sina tre döttrar ensam. George beskriver modern som en klok och stark kvinna. "Hon var en varm religiös kvinna som var en ivrig medlem av Frälsningsarmén under hela sitt vuxna liv. Hon var en musikalisk och förstående mor till sina konstnärligt begåvade döttrar. Systrarnas arvsmassa, deras genetiska rikedom, var en stor gåva: fadern var karelare, modern norska. Fadern var en känslig och fin man, från vilken flickorna hade ärvt det karelska musikgeniet."

Flickornas far, Adolf Valtonen, var född i närheten av S:t Petersburg, söder om Ladoga. Den musikaliske Adolf hade spelat violin, balalajka och orgel samt sjungit i kör. Han arbetade som kontorist i Ingermanland för ett norskt timmerbolag när han träffade sin blivande hustru Esther Adolfsen. Esther var född i Kotka, men hennes föräldrar hade kommit till Kotka med båt från Norge.

Efter revolutionen våren 1917 flyttade paret Valtonen från Ingermanland till lugnare förhållanden i Torneå. Adolf Valtonen avled i blindtarmsinflammation 27 år gammal hösten 1918. När fadern dog var hans yngsta dotter Raija sju månader gammal.

Efter sin makes död återvände Ester Valtonen med sina tre döttrar till sin födelsestad Kotka för att bo hos sin mor.

GEORGE BLIR SYSTRARNAS HOVKOMPOSITÖR

George backade upp många solister, orkestrar och sånggrupper under sin karriär, men arbetet med Harmony Sisters var det absolut viktigaste för honom.

“Det är egentligen märkligt att vi förstod varandra så väl och musicerade så bra tillsammans", har George sagt. "Hela min musikstil är slavisk, och den var faktiskt ganska långt ifrån systrarnas nästan amerikanska triosång. Men jag vågar påstå att vi tillsammans, deras framförande och mitt arrangemang verkligen föll det finska folket i smaken."

Det var ingalunda självklart att George och Valtonens systrar ända från det första mötet i Viborg genast förstod varandra. En annan upplevelse hade systrarna haft när den kände kompositören, arrangören och pianisten Harry Bergström besökte Kotka. "På 1930-talet kom han till Kotkaklubben för att spela piano när vi uppträdde på stora fester. Han sa att han skulle arrangera för oss, men ville ha 50 mark för varje låt. Vi sa inte rakt ut att vi inte ville ha det, utan vi bara slingrade oss ur det", säger Maire. När Maire senare sjöng Bergströms låtar tillsammans med honom visade sig hennes första intryck vara korrekt: "Bergströms piano inspirerade inte på något sätt. Bergströms melodier var alltid likadana, utan variation eller fantasi."

George tog inte betalt av Valtonens systrar för arrangemangen, utan ansåg att sångerskorna var i en sämre position än han själv. "Jag reste runt på på uppdrag av Rundradion och bad inte flickorna om pengar för arrangemangen. Skivbolagen betalade mig som kompositör, men inte flickorna som artister."

Men samarbetet med Harmony Sisters var ändå viktigt för George även ekonomiskt. "Jag var hovkompositör åt flickorna och vi gjorde skivinspelningar tillsammans. Harmony Sisters var mycket viktiga för mig, och inte bara som goda vänner. De ökade också min popularitet och samtidigt mina ekonomiska intäkter, vilket var särskilt välkommet under de magra åren på 1930- och 1940-talen. Gruppen var en gång för alla viktig för mitt uppehälle", säger George.

Harmony Sisters på 1950-talet. Bild tillägnad George i familjen Godzinskys arkiv.

SYSTRARNAS REPERTOAR UTVIDGAS FRÅN JAZZ TILL KLASSISKT

Eftersom systrarna bodde i Kotka träffade George dem inte så ofta. Han tog med sig nya arrangemang till Kotka och spelade igenom dem, varefter trions konstnärliga ledare, den yngsta systern Raija, tog hand om repetitionerna. "När flickorna och jag träffades var allt ett gemensamt samarbete. Jag gav bara mitt stöd. De var väldigt energiska och de hade ett mål."

"Jazz var ursprungligen vår idé, och vi tyckte bäst om det. Men sedan kom Godzinsky och vår repertoar blev mycket mer slavisk och finsk. Godzinsky kunde inte jazz överhuvudtaget", har Vera berättat.

Till en början hade Harmony Sisters bara sjungit evergreens på engelska. Repertoaren utvidgades avsevärt när George började anpassa swing och jazz till halvklassiska sånger, Liszt, Tjajkovskij, Fritz Kreisler, Strauss valspotpurri, internationella schlagers, amerikanska hits, franska chansoner, ryska, tyska och finska folksånger. Förutom engelska började flickorna framföra sånger på italienska, spanska, portugisiska, franska, svenska, tyska, ryska och finska.

Att bredda repertoaren var avgörande för Harmony Sisters. "På den tiden fanns det helt enkelt inget utrymme i Finland för en sådan flicktrio som sjöng swing. Var skulle de ha uppträtt och vem skulle ha gett ut deras skivor? Det fanns ingen efterfrågan på jazz i Finland vid den här tiden i slutet av 1930-talet. Till exempel den kände jazzmusikern Eugen Malmstén försökte förgäves få en chans att spela in jazz. Fem år senare, under kriget, hade stämningen redan förändrats och det ordnades swingkonserter i Finland", säger musikforskaren Pekka Gronow, som har belyst situationen under 1930-talets sista år.

HARMONY SISTERS DEBUTERAR I BRUNNSHUSET

Den 17-28 augusti 1937 uppträdde Harmony Sisters nio gånger i kabaréprogrammet på dansbalen i Brunnshuset. Flickorna ackompanjerades av Fred Kiias orkester, som var bekant från fastlagsdagens dansbal i radion.

Restaurang Brunnshuset i Brunnsparken i Helsingfors i slutet av 1930-talet. Helsingfors stadsmuseum.

Faktumet att Maire hade rest till England som au pair på våren visar att trions spelkalender fortfarande var ganska tom. Hon hade varit där i fyra månader när hon fick ett telegram från Vera och Raija: "Kom hem så fort som möjligt och köp tyg, för vi behöver nya aftonklänningar till föreställningen i Brunnshuset." Maire lyckades få tag på förmånlig rosenbroderad brokad och grön sidencrepe från London, av vilka en sömmerska från Kotka skapade identiska, lätt damaktiga aftonklänningar till alla systrarna.

I kabaréföreställningen på Brunnshuset medverkade förutom Harmony Sisters även 3 Nehrings som spelade xylofonnummer, La Mara och Thein som framförde revydanser i bländande kostymer och akrobatiska dansösen Miss Gloria Dolores.

Systrarnas bidrag bestod av nya arrangemang av George. "De inhemska radiosångerskorna" inledde varje kväll med en engelsk introduktion, som George hade tonsatt till den amerikanska filmsången You: "Good evening you, good evening you, here we are all three, now we begin to sing for you, so soft and tenderly." Publiken klappade händerna av förtjusning när Harmony Sisters intog scenen, med Raija käckt i spetsen.

Harmony Sisters debut i Brunnshuset blev en stor framgång. Musicerandet med Kiias orkester fick musiken att svänga, t.ex. i låtarna Jeepers Creepers och Slap the Bass.

Den 24 augusti klockan 20.55, på Brunnshusets mellandag, hann systrarna ännu delta i den direktsända radiosändningen av Dansaftonen med George.

Restaurangsalen i Brunnshuset år 1932. Helsingfors stadsmuseum / Anton Rönnberg.

BRUNNHUSETS EPILOG I KOTKA

Vera, som arbetade på Kotka Nyheter, hade ägnat början av sommarlovet åt att ordna ett scoutläger i Kotkas skärgård och de två sista veckorna åt att uppträda på Brunnshuset.

Efter framgången väntade småstadsvardagen Vera: "Det var inte alla i vår hemstad som kunde smälta vår framgång. Damerna i Kotka pratade om varför Valtonen-flickorna hade åkt till en plats som Brunnshuset för att uppträda. Vår patrulledare, en typisk representant för Kotkas kristna förening för unga kvinnor i 30-årsåldern, sade till mig att nu är ni på ett sluttande plan, alla tre. Hon skällde ut oss med en mycket subtil och vacker röst för våra moderna kläder, hattar och smink - allt var fel enligt henne."

Vera drog sina egna slutsatser av ordförandens uttalande och lämnade scouterna.

"TITTA, DÄR KOMMER HAMNENS LJUS!"

I månadsskiftet oktober-november 1937 gjorde Harmony Sisters sin första riktiga skivinspelning. Skivbolaget var Odeon och orkestern var Dallapés stora dansorkester. När George såg Vera, Maire och Raija anlända hörde han dragspelsvirtuosen Vili Vesterinen utbrista "Tre näktergalar kom till studion!"

Som inspelningspalts fungerade Gammelstadsvikens ungodmsförenings hus i Helsingfors. "Det var precis som en lada. Det fanns bara en mikrofon för hela orkestern och oss, så allt gick in samtidigt", minns Raija. Solisterna turades om att sjunga, A. Aimo, Georg Malmstén och Harmony Sisters.

"Vi vågade inte prata med musikerna före inspelningen och inte heller efteråt. Men det var spännande. Raija berättar alltid om hur hon fick behov för ett toalettbesök mitt under inspelningen, men hon vågade inte fråga var den var, så hon höll sig hela den tiden", minns Vera.

Harmony Sisters spelade in Jimmy Kennedys och Hugh Williams långsamma foxlåt Harbour Lights, som Kerttu Mustonen hade översatt till  Sataman valot. "Den var amerikansk, men långsam, så den finska texten passade bra in. Sataman Valot blev Harmony Sisters första riktiga skiva 1937. B-sidan var Dallapés sångsolist A. Aimos Sinitaivas, kanske trodde de inte tillräckligt mycket på oss för att vi skulle få ha båda sidorna av lerkakan för oss själva", säger Raija.

Efter utgivningen av skivan spelades Sataman Valot ofta på radion. "Det kändes ganska humoristiskt att lyssna på den", minns Maire. "Vi tyckte att det var fruktansvärt roligt. Ofta när vi gick nerför gatan tillsammans alla tre sa pojkarna: "Titta, där kommer hamnens ljus! Vi fick genast ett sådant smeknamn i vår hemstad från och med det första albumet."

Helsingfors Södra hamn 1929. Museiverket / Hugo Sundström.

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky