Annikki Arni laulaa radiossa ja levyllä Georgen sävellyksiä

Operetti- ja schlager-laulajatar Annikki Arni ja George de Godzinsky 1930-luvun lopulla. Annikki Arni lauloi ensimmäisenä Georgen säveltämän tangon radiossa marraskuussa 1934 sekä levytti ensimmäisenä Georgen säveltämän valssin Berliinissä huhtikuussa 1937. Museovirasto.

På svenska

George de Godzinskyn uran käännekohta keväällä 1937 oli tutustuminen Harmony Sistersiin tammikuun alussa Viipurissa. Sen jälkeen 22-vuotiaan muusikon arki sujui muun muassa laulajia, tanssijoita ja radioesiintyjiä säestäessä. Kevääseen 1937 osui useita yhteisiä esiintymisiä äänialaltaan alton, operetti- ja schlager-laulajatar Annikki Arnin kanssa. 

Helmikuun 1. päivänä George säesti suorassa radiolähetyksessä Arnia ja Olavi Nybergiä, jotka lauloivat katkelmia Franz Léharin opereteista. Sekä Georgella, Annikilla että Olavilla oli kaikilla vahva sidos Viipuriin. Annikki oli viettänyt kaupungissa onnellisen lapsuuden, Olavi toimi Boris Sirpon Musiikkiopistossa laulunopettajana.

George de Godzinsky Yleisradion Fabianinkadun studiossa 1930-luvun puolivälissä. Wikipedia.

PERHETYTTÖ HALUAA LAULAJAKSI

Georgea 16 vuotta vanhempi Annikki oli elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Viipurissa, missä hänen isänsä Emil Forsström toimi Hovioikeuden jäsenenä. Kun perhe 1914 isän työn takia muutti Helsinkiin, Annikki aloitti pianotunnit Erkki Melartinin johtamassa Helsingin Musiikkiopistossa. Pianonsoiton ohessa hän ryhtyi ottamaan vaivihkaa laulutunteja serkultaan, oopperalaulaja Greta von Haartmanilta. Vaikka laulumaailma lumosi Annikin täysin, hän vei piano-opinnot päätökseen, sillä isä oli luvannut kustantaa hänet pariksi vuodeksi ulkomaille opiskelemaan musiikkia.

Syyskuussa 1920 Annikki Fohström matkusti Ariadne-laivalla Stettiniin ja sieltä edelleen junalla Berliiniin, missä aloitti laulutunnit Julie Trebitschin johdolla.

Toisena Berliinin vuotenaan Annikki tutustui eräillä kutsuilla nuoreen wieniläiseen taidehistorioitsijaan, rakastui, meni kesällä 1922 naimisiin ja asettui miehensä kanssa Wieniin. Annikista tuli kotirouva, hän sai uuden sukunimen, Itävallan kansalaisuuden ja passin. Maaliskuussa 1924 pariskunnalle syntyi poika Erkki.

Operetti- ja schlager-laulaja Annikki Arni 1920-luvun lopulla. Museovirasto / Aarne Tenhovaara.

Vuonna 1933 Annikki erosi miehestään ja palasi poikansa kanssa Suomeen. Anoessaan takaisin Suomen kansalaisuutta hän päätti suomentaa sukunimensä. Ystävänsä Erkki Melartinin avustuksella hän löysi Suomalaisuuden Liiton julkaisemasta suomalaisten nimien vihkosta uuden nimen, hänestä tuli Annikki Arni. Saman sukunimen otti myös hänen diplomi-insinööriveljensä Paavo, joka toimi Yleisradiossa radioteknikkona.

Pian Annikin paluun jälkeen hänen molemmat vanhempansa kuolivat, minkä seurauksena perheen talous romahti. Maailmalta palannut, eronnut yksinhuoltajaäiti kohtasi Suomessa karun todellisuuden. Annikki päätti jatkaa keskeytyneitä lauluopintojaan ja antoi ensikonsertin, mutta: “Ymmärsin, ettei minulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia elättää itseäni ja poikaani laulajattarena ellen keksisi jotain uutta, löytäisi oman erikoisalaani.”

ANNIKKI ARNI LAULAA RADIOSSA GEORGEN TANGON 1934

Kun Annikki alkuvuodesta 1934 lauloi radiossa itävaltalaisen operetti- ja elokuvasäveltäjä Robert Stolzin lauluja, Taneli Kuusisto kannusti häntä Kuuntelija-lehdessä keskittymään operettiin. Keväällä 1934 hän tutustui myös 19-vuotiaaseen George de Godzinskyyn, joka toimi säestäjänä Annikin ja oopperasopraano Martta Tigerin yhteisessä operetti- ja schlager-illassa. Konsertti keräsi Balderin salin täyteen yleisöä.

Annikki päätti omistautua operetti- ja wieniläislauluille ja schlagereille ja matkusti kesäksi Wieniin opiskelemaan tunnetun kapellimestari Richard Veithin johdolla. Palattuaan hän piti 25. syyskuuta Konservatoriolla konsertin, jonka ohjelma sisälsi tunnettujen operettisäveltäjien, Ralph Benatzkyn, Paul Abrahamin ja Franz Lehárin musiikkia. Säestäjänä toimi tällä kertaa “lämmin, rohkaiseva ja huumorintajuinen” Martti Similä. Suopean vastaanoton rohkaisemana Annikki alkoi esiintyä ravintoloissa, juhlissa ja radiossa. Muistelmissaan hän on kertonut, kuinka sai törmätä jatkuvasti vähättelevään asenteeseen kevyttä musiikkia kohtaan.

Marraskuun 14. päivänä klo 20 Annikki Arni lauloi radion suorassa lähetyksessä Léhárin valssin operetista Giuditta, Brodszkyn Csibin, Kreislerin kaksi laulua operetista Sissi ja George de Godzinskyn Tangon. Säestäjänä toimi todennäköisesti George. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Godzinskyn oma sävellys esitettiin radiossa.

Keväällä 1935 Yleisradio - Annikin Paavo-veli etunenässä - ryhtyi kokeilemaan omien musiikkiäänitysten tekemistä. Maaliskuun 16. päivänä Annikki lauloi pikalevylle Friedrich Hollaenderin laulun Ich bin von Kopf bis Fuss auf Liebe eingestellt. Kappale oli Josef von Sternbergin 1930 ohjaamasta elokuvasta Der blaue Engel (Sininen enkeli), jonka tähtenä loisti Marlene Dietrich.

Operetti- ja schlager-laulaja sekä toimittaja Annikki Arni 1930-luvun lopulla. Museovirasto.

ANNIKKI ARNI GEORGESTA: "SÄESTÄJÄNÄ HÄN ON NIITÄ ARMOITETTUJA, JOTKA PARI SEKUNTIA ENNEN SOLISTIA ITSEÄÄN VAISTOAVAT TÄMÄN YLLÄTTÄVIMMÄTKIN REAKTIOT"

Helmikuussa 1937 Annikki Arnin ja Olavi Nybergin radioesiintymisen jälkeen Arni ja Godzinsky konsertoivat Konservatoriolla laskiaistiistaina 9. helmikuuta. Operettinumeroiden ja schlagerien lisäksi ohjelma sisälsi Georgen pianosooloja.

Helmikuun 24. ja 27. päivinä he äänittivät Yleisradiossa pikalevylle operettimusiikkia; Léharin En saata ymmärtää (Meine Lippen, sie küssen so heiss) operetista Giuditta, foxtrotin Luvata saan, uskoa saan (Gigoletten) operetista Libellentanz, unkarilaisen Carlo (Karoly) de Friesin laulun Verbotene Fruechte ja Ralph Benatzkyn laulun Gebundene Hände musiikkikomediasta Axel an der Himmelstuer (Akseli taivaan portilla).

Maaliskuun 9. päivänä oli vuorossa Arnin ja Godzinskyn operetti- ja schlager-ilta Viipurin Keskuskansakoululla. Sanomalehti Karjalan arvostelija B. eli Theodor Björklund kirjoitti: “Taiteilija George de Godzinsky on mestarisäestäjä ja myöskin solistina suuria mittoja täyttävä.”

 

Ilmoitus Karjalassa 9. maaliskuuta 1937. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

  

Mainoksessa Viipurin konsertin käsiohjelmassa Annikki Arni vakuutti: "Uskollisin seuralaiseni niin kotona kuin ulkomaillakin on Havin Palmu-saippua, sillä sen veroista ei löydy mistään." Godzinskyn perhearkisto.

Kiertue Kaukoidässä Šaljapinin säestäjänä oli jättänyt Georgeen jälkensä. “Hänestä jos kenestä voi sanoa, että hän on todellinen gentleman. Hän on laajasti sivistynyt, hienotunteinen, aina avulias ja järkkymättömän rauhallinen. Säestäjänä hän on niitä armoitettuja, jotka pari sekuntia ennen solistia itseään vaistoavat tämän yllättävimmätkin reaktiot”, Annikki Arni luonnehti Godzinskya muistelmissaan.

ANNIKKI ARNI LEVYTTÄÄ GEORGEN VALSSIN BERLIINISSÄ 1937

Huhtikuun alussa Annikki Arni oli matkalla Wieniin, kun hän pysähtyi Berliiniin levyttämään. Ennen lähtöään hän oli sopinut Pohjoismainen Sähkö Oy:n Oskar Rokkasen kanssa, että äänittäisi Odeon-merkille Berliinissä kaksi schlageria, Godzinskyn valssin R.R. Ryynäsen sanoihin Nuo silmät mi tähtinä loisti ja Hans-Otto Borgmannin tangon Mun syömmein kaipaa (Mein Herz hat Heimweh).

Lindströmin studiolla Arnia säesti Otto Dobrindtin johtama Deutschlandsenderin viihdeorkesteri, mutta levyn keskiöön säestäjäksi merkittiin Odeon-orkesteri. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Godzinskyn sävellys levytettiin.

POLA NEGRI JA TANGO NOTTURNO

Kun Annikki Arni 6. huhtikuuta saapui Lindströmin studiolle, tunnelma käytävässä oli hermostunut ja aikataulut sekaisin. Arni joutui odottamaan omaa vuoroaan kaksi tuntia. Kaaoksen aiheutti yksi sen hetken kirkkaimmista elokuvatähdistä - Pola Negri.

“Istuin, istuin ja istuin ja vihdoin odotettuani miltei kaksi tuntia, punainen valo sammui ja ovesta asteli itse diiva seurueensa saattamana. Katselin häntä uteliaana. Ilmeisesti hänellä oli lila-päivänsä, koska hänen asunsa kiireestä kantapäähän oli sinipunertava. Hän oli tyylikäs ja kaunis, mutta vaikutti tyytymättömältä ja nyrpeältä”, Arni on kertonut muistelmissaan.

“Kapellimestari Dobrindt pyyhki nenäliinalla otsaansa ja yritti parhaansa mukaan selittää: Lauloitte ihanasti, etenkin viimeisen otoksen. Huomasin, että taaempana seisova nuori, vaalea nainen hymyili tämän kuullessaan ivallisesti ja kuiskasi jotakin konserttimestarin korvaan, joka teki moniselitteisen eleen. Kuunneltuaan hetkisen kapellimestarin kohteliaisuuksia Polan ilme kirkastui, hän nyökkäsi armollisesti hallissa oleville ja pyyhälsi ohitseni kadulla odottavaan autoonsa. Manageri kiirehti sanomaan, että orkesteri nyt pitäisi pienen lepohetken, koska levytys oli venynyt näin pitkäksi. Konserttimestari, jonka tunsin ennestään oli vihainen kuin ampiainen ja sadatteli, että tuo kirottu nainen oli tehdä koko orkesterin hulluksi. “Typerä diiva, joka ei edes osaa laskea kolmeen ja meidän on raadettava hänen takiaan tuntikaupalla. Kaiken huipuksi hänelle maksetaan palkkio, joka on suurempi kuin meidän vuositulomme!”

Tango Notturnon tähti Pola Negri elokuvan mainoksessa 1937. Wikipedia.

Pola Negri oli Fritz Kirchhoffin samana vuonna 1937 ohjaaman Tango Notturno -elokuvan päätähti sekä samannimisen vetävän ja kohtalokkaan tangon tulkitsija. Tangon säveltäjä oli Hans-Otto Borgmann ja sanoittaja Hans-Fritz Beckman.

Annikki Arni kiirehti itse äänittämään Tango Notturnon Dallapén kanssa Odeonille vielä samana vuonna. Tangon saksankieliset sanat suomensi Yleisradion kamreeri R.R. Ryynänen.

GEORGE ANNIKKI ARNISTA: "FRUKTANSVÄRD RÖST"

Vuosikymmeniä myöhemmin - tietämättä, että haastattelussa mikrofoni oli vielä auki - George de Godzinsky totesi Annikki Arnin lauluäänestä: “Fruktansvärd röst”. Silti George säesti laulajatarta usein 1930-luvun lopulla ja jatkosodan vuosina ja teki hänen kanssaan myös kiertueita Suomessa.

Operetti- ja iskelmälaulaja ja toimittaja Annikki Arni 1940-luvun alussa. Museovirasto / Fazerin konserttitoimisto.

Annikki Arnin oli tarkoitus jatkaa laulajanuraansa sodan jälkeen, mutta toisin kävi: “Osoittautui, että olin menettänyt ääneni viihdytyskiertueilla. Kurkkuni ei yksinkertaisesti ollut kestänyt epätavallisia rasituksia. Jatkosodan aikana ollessani tovereitteni kanssa vaihtotaiteilijana pohjoisessa, vuorokauden ajat talvisessa hämärässä olivat usein menneet tyystin sekaisin. Oli matkattu milloin minkinlaisissa olosuhteissa ja useinkin maattu hangella viholliskoneiden lähestyessä. Toisinaan pommit olivat putoilleet niin lähelle, että sydän oli pelosta takonut haljetakseen. Majoitus oli joskus järjestetty parakkeihin, joiden lattialla oli lunta, mutta katonrajassa kuuma kuin saunan lauteilla. Olin vähän väliä vilustunut, yskäinen ja käheä ja laulaminen oli käynyt yhä työläämmäksi. Levosta, hoidosta ja varovaisista harjoituksista huolimatta ääneni ei korjautunut, päinvastoin. Todettiin, että äänihuuliin oli tullut pysyvä vika. Urani laulajattarena oli kerta kaikkiaan lopussa.”

Laulajanuransa ohessa Annikki Arni oli 1930-luvun alkupuolelta lähtien työskennellyt myös toimittajana, missä roolissa hän käytti nimimerkkiä Marja-Leena. Sodan jälkeen äänensä menettänyt Arni ryhtyi päätoimiseksi lehtinaiseksi. Hän oli ensimmäisten joukossa perustamassa elokuvajournalistien yhdistystä 1944. (Kuuntele radio-ohjelma Yleisradion arkistosta: Annikki Arni ja Aulikki Rautawaara Berliinissä UFA:n studioilla 1934

Lue seuraavaksi Georgen ensimmäinen kesäkiertue Suomessa eli Lennokki 1937

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

ANNIKKI ARNI SJUNGER GEORGES LÅTAR I RADION OCH PÅ SKIVA

Operett- och schlagersångerskan Annikki Arni och George de Godzinsky i slutet av 1930-talet. Annikki Arni var den första som sjöng en tango komponerad av George i radion i november 1934 och den första som spelade in i Berlin i april 1937 en vals komponerad av George. Museiverket.

Suomeksi

Vändpunkten våren 1937 i Georgede Godzinskys karriär var när han bekantade sig med Harmony Sisters i januari i Viborg. Efter det tillbringade den 22-årige musikern sin vardag med att ackompanjera bland annat sångare, dansare och radioartister. Under våren 1937 gjorde han flera gemensamma framträdanden med operett- och schlagersångerskan Annikki Arni.

Den 1 februari ackompanjerade George i en direktsändning i radion Arni och Olavi Nyberg, vilka sjöng utdrag ur Franz Léhars operetter. George, Annikki och Olavi hade alla starka band till Viborg. Annikki hade tillbringat en lycklig barndom i staden, Olavi var sångpedagog vid Boris Sirpos musikakademi.

George de Godzinsky i Finska Rundradions studio på Fabiansgatan i mitten av 1930-talet. Wikipedia.

FAMILJEFLICKAN VILL BLI SÅNGERSKA

Annikki, som var 16 år äldre än George, hade tillbringat sin barndom och ungdom i Viborg, där hennes far Emil Forsström var ledamot i Hovrätten. År 1914, när faderns arbete flyttade familjen till Helsingfors, började Annikki ta pianolektioner vid Helsingfors Musikinstitut, som leddes av Erkki Melartin. Vid sidan av pianolektionerna började hon ta sånglektioner av sin kusin, operasångerskan Greta von Haartman. Trots att hon var helt fängslad av sångens värld slutförde hon sina pianostudier eftersom hennes far hade lovat bekosta henne utomlands för att studera musik under ett par år.

I september 1920 reste Annikki Fohström med Ariadne till Stettin och därifrån med tåg till Berlin, där hon började ta sånglektioner hos Julie Trebitsch.

Under sitt andra år i Berlin träffade Annikki en ung konsthistoriker från Wien på en inbjudning, blev förälskad, gifte sig sommaren 1922 och bosatte sig med sin man i Wien. Annik blev hemmafru, fick ett nytt efternamn, österrikiskt medborgarskap och pass. I mars 1924 fick paret en son, Erkki.

Operett- och schlagersångerskan Annikki Arni i slutet av 1920-talet. Museiverket / Aarne Tenhovaara..

År 1933 skilde sig Annikki från sin man och återvände till Finland med sin son. När hon ansökte om att få sitt finska medborgarskap tillbaka bestämde hon sig för att byta efternamn. Med hjälp av sin vän Erkki Melartin hittade hon ett nytt namn i den broschyr med finska namn som gavs ut av Suomlaisuuden Liitto, och hon blev Annikki Arni. Samma efternamn tog också hennes bror Paavo, som var diplomingenjör och arbetade som radiotekniker på Rundradion.

Kort efter Annikkis hemkomst avled båda hennes föräldrar med följden att familjens ekonomi kollapsade. En frånskild ensamstående mamma som återvände från en annan del av världen möttes av en hård verklighet i Finland. Annikki bestämde sig för att återuppta sina avbrutna sångstudier och gav sin första konsert, men ”jag insåg att jag inte hade någon chans att försörja mig själv och min son som sångerska om jag inte uppfann något nytt, hittade min egen specialitet.”

ANNIKKI ARNI SJUNGER GEORGES TANGO 1934 I RADION

I början av 1934, när Annikki sjöng sånger av den österrikiske operett- och filmkompositören Robert Stolz i radion, uppmuntrade Taneli Kuusisto henne att koncentrera sig på operetter i tidskriften Kuuntelija. Våren 1934 träffade hon också den 19-årige George de Godzinsky, som var ackompanjatör vid en gemensam operett- och schlagerkväll med Annikki och operasopranen Martta Tiger. Konserten samlade Baldersalen full med publik.

Annikki bestämde sig för att ägna sig åt operett och wienermusik och schlagers och reste till Wien över sommaren för att studera under ledning av den berömde dirigenten Richard Veith. När hon kom tillbaka gav hon en konsert på Konservatoriet den 25 september med musik av de kända operettkompositörerna Ralph Benatzky, Paul Abraham och Franz Lehár. Ackompanjatör vid detta tillfälle var den ”varma, uppmuntrande och humoristiska” Martti Similä. Uppmuntrad av det varma mottagandet började Annikki uppträda på restauranger, på fester och i radion. I sina memoarer har hon berättat om hur hon ständigt möttes av en avvisande inställning till den lätta musiken.

Den 14 november kl. 20.00 sjöng Annikki Arni Léhárs vals ur operetten Giuditta, Brodskys Csib, Kreislers två sånger ur operetten Sissi och George de Godzinskys Tango i direktsänd radio. Ackompanjatören var förmodligen George. Det var första gången som Godzinskys egen komposition framfördes i radion.

Våren 1935 började det finska public service-bolaget Rundradion - med Annikkis bror Pavo i spetsen - att experimentera med egna musikinspelningar. Den 16 mars sjöng Annikki in på en snabbskiva Friedrich Hollaenders sång  Ich bin von Kopf bis Fuss auf Liebe eingestellt. (Jag är inställd på kärlek från topp till tå), från 1930 års film Der Blaue Engel (Den blå ängeln) i regi av Josef von Sternberg och med Marlene Dietrich i huvudrollen.

Operett- och schlagersångerskan samt journalisten Annikki Arni i slutet av 1930-talet. Museiverket.

ANNIKKI ARNI OM GEORGE: ”SOM ACKOMPANJATÖR ÄR HAN EN AV DE VÄLSIGNADE SOM KAN ANA ÄVEN DE MEST OVÄNTADE REAKTIONER HOS SOLISTEN, NÅGRA SEKUNDER FÖRE SOLISTEN SJÄLV ”

I februari 1937, efter ett radioframträdande med Annikki Arni och Olavi Nyberg, gav Arni och Godzinsky en konsert på Konservatoriet på skärtorsdagen den 9 februari. Förutom operettnummer och schlagers innehöll programmet pianosolon av George.

Den 24 och 27 februari spelade de in på Rundradion på snabbskiva operettmusik, bland annat Léhars En saata ymmärtää (Meine Lippen, sie küssen so heiss) från operetten Giuditta, foxtroten Luvata saan, uskoa saan (Gigolette) från operetten Libellentanz, ungerske Carlo (Karoly) de Fries sång Verbotene Fruechte och Ralph Benatzkys sång Gebundene Hände från musikalkomedin Axel an der Himmelstuer (Axel vid himlens portar).

Den 9 mars hölls en operett- och schlagerkväll med Arni och Godzinsky på Viborgs Centralfolkskola. Recensenten för tidningen Karjala B., Theodor Björklund, skrev ”Artisten George de Godzinsky är en mästerlig ackompnjatör och dessutom en solist av stora mått.”

I en annons i programbladet för konserten i Viborg konstaterade Annikki Arni: ”Min trognaste följeslagare, både hemma och utomlands, är Havis Palmu-tvålen, för ingen annanstans kan man hitta något liknande.” Familjen Godzinskys arkiv..

Turnén i Fjärran Östern som Shaljapins ackompanjatör hade satt sina spår hos George. "Om honom, om någon, kan man säga att han är en sann gentleman. Han är brett bildad, diskret, alltid hjälpsam och orubbligt lugn. Som ackompanjatör är han en av dessa barmhärtiga människor som några sekunder före solisten själv kan ana även de mest oväntade reaktioner hos solisten”, beskriver Annikki Arni Godzinsky i sina memoarer.

ANNIKKI ARNI SPELAR IN PÅ SKIVA GEORGE'S VALS I BERLIN 1937

I början av april var Annikki Arni på väg till Wien när hon stannade i Berlin för att spela in. Innan hon åkte hade hon kommit överens med Oskar Rokkanen på Pohjoismainen Sähkö Oy om att spela in två schlagers för skivmärket Odeon i Berlin, Godzinskys vals till text av R.R. Ryynänen  Nuo silmät mi tähtinä loisti och  Hans-Otto Borgmannin tango Mun syömmein kaipaa (Mein Herz hat Heimweh).

I Lindströms studio ackompanjerades Arni av Deutschlandsenders underhållningsorkester under ledning av Otto Dobrindt, men Odeonorkestern krediterades på skivans centeretikett. Detta var första gången som Godzinskys komposition spelades in på skiva.

POLA NEGRI OCH TANGO NOTTURNO

När Annikki Arni anlände till Lindströms studio den 6 april var stämningen i korridoren nervös och tidtabellerna huller om buller. Arni fick vänta två timmar på sin tur. Kaoset orsakades av en av dåtidens mest lysande filmstjärnor - Pola Negri.

"Jag satt och satt och satt och till slut, efter att ha väntat i nästan två timmar, släcktes den röda lampan och divan själv kom ut genom dörren tillsammans med sitt följe. Jag tittade nyfiket på henne. Hon hade tydligen sin lila dag, för hennes klädsel var blåröd från topp till tå. Hon var elegant och vacker, men verkade missnöjd och grinig”, minns Arni i sina memoarer.

”Dirigenten Dobrindt torkade sig i pannan med en näsduk och gjorde sitt bästa för att förklara: 'Du sjöng underbart, särskilt i sista satsen. Jag lade märke till att en ung blond kvinna som stod bakom mig log hånfullt när hon hörde detta och viskade något i konsertmästarens öra, som gjorde en tvetydig gest. Efter att ha lyssnat på dirigentens komplimanger en stund blev Polas ansiktsuttryck ljusare, hon nickade vänligt till människorna i salen och svepte förbi mig till sin bil som väntade på gatan. Chefen skyndade sig att säga att orkestern nu skulle ta en kort vilopaus, eftersom inspelningen hade dragit ut på tiden så länge. Konsertchefen, som jag kände sedan tidigare, var rasande som ett bi och förbannade sig om att den där jävla kvinnan höll på att driva hela orkestern till vansinne. "En dum diva som inte ens kan räkna till tre och vi måste slita för henne i timmar. Till råga på allt får hon ett arvode som är större än vår årsinkomst!”

Tango Notturno-stjärnan Pola Negri i en reklam för filmen från 1937. Wikipedia.

Pola Negri var huvudrollsinnehavare i Tango Notturno, regisserad av Fritz Kirchhoff 1937, och tolk för den framryckande och ödesdigra tangon med samma namn. Kompositören till tangon var Hans-Otto Borgmann och textförfattaren Hans-Fritz Beckman.

Annikki Arni själv skyndade sig att spela in Tango Notturno med Dallapé för Odeon samma år. Den tyskspråkiga texten till tangon översattes till finska av Rundradions kamrer R.R. Ryynänen.

GEORGE OM ANNIKKI ARNI: ”FRUKTANSVÄRD RÖST”

Årtionden senare - utan att veta att mikrofonen fortfarande var öppen under intervjun - konstaterade George de Godzinsky om Annikki Arnis sångröst: ”Fruktansvärd röst”. George ackompanjerade dock ofta sångerskan i slutet av 1930-talet och under fortsättningskriget och turnerade också med henne i Finland.

Operett- och schlagersångerskan samt journalisten Annikki Arni i början av 1940-talet. Museiverket / Fazer Konsertbyrå.

Det var meningen att Annikki Arni skulle fortsätta sin sångkarriär efter kriget, men det blev inte så. ”Det visade sig att jag hade tappat rösten på underhållningsturnéerna. Min hals hade helt enkelt inte klarat av den ovanliga påfrestningen. Under fortsättningskriget, när jag var med mina kamrater i norr som utbytesartist, var tiderna på dygnet i vinterskymningen ofta helt i otakt. Vi hade rest under alla möjliga förhållanden och ofta legat i snödrivor när fiendens flygplan närmade sig. Ibland hade bomberna fallit så nära att hjärtat bultade av skräck. Ibland hade man inkvarterats i baracker med snö på golvet, men där taket var lika varmt som en bastu. Jag frös, hostade och var hes emellanåt och det hade blivit allt svårare att sjunga. Trots vila, vård och noggranna repetitioner återhämtade sig inte rösten, snarare tvärtom. Det upptäcktes att hade uppkommit en permanent defekt i mina stämband. Min karriär som sångerska var över en gång för alla.”

Vid sidan av sångkarriären hade Annikki Arni sedan början av 1930-talet också arbetat som journalist under pseudonymen Marja-Leena. Annikki Arni, som förlorade sin röst efter kriget, blev journalist på heltid. Hon var en av de första som grundade Filmjournalisternas förening 1944. (Lyssna på radioprogrammet i Yles arkiv: Annikki Arni ja Aulikki Rautawaara Berliinissä UFA:n studioilla 1934

Läs som nästa Georges första sommarturé i Finland, Lennokki 1937

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky