Georgen ensimmäinen kesäkiertue Suomessa eli Lennokki 1937

Helsingin Kansanteatterin Lennokki-kiertueen esiintyjiä tupakkitauolla jossain päin Suomea. Vasemmalta Orvokki Siponen, golf-housuinen Georg Malmstén, Arvi Tikkala, Eine Laineen rutistuksessa Onni Elo ja tuntematon nuori mies. Ratin takana Elli Ranta ja kameran takana kiertueen säestäjä George de Godzinsky. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

Sen lisäksi että 22-vuotias George de Godzinsky alkoi keväällä 1937 tehdä sovituksia Harmony Sistersille, hän jatkoi keikkailua Livadyn ja Sweet Swing Serenades orkesterien kanssa. Kesäkuussa George oli ensimmäistä kertaa pitkällä kotimaan kiertueella, kun Helsingin Kansanteatterin näyttelijät esittivät Serpin ja Georg Malmsténin Lennokki-operettia ympäri Suomea. Malmsténin itsensä lisäksi kiertueeseen osallistuivat muun muassa ohjaaja-näyttelijä Eine Laine ja operettitähti ja iskelmälaulaja Arvi Tikkala. Georgen ura kevyen musiikin säveltäjänä sai hyvät alkuvauhdit, kun Tikkala levytti lokakuussa Kööpenhaminassa kolme hänen schlageriaan Eine Laineen sanoihin.

Kesäkuun 25. päivänä 1937 Godzinsky sai Teostolta kirjeen, jossa häntä kehottiin liittymään järjestön jäseneksi. Godzinskyn perhearkisto.

LIVADY KARNEVAALEISSA JA KEVÄTTANSSIAISISSA

Huhtikuun 11. päivänä jatkui Georgen yhteistyö Suomalaisen Oopperan balettimestarin, Alexander Saxelinin kanssa, kun Grandissa eli hotelli-ravintola Fenniassa järjestettiin suuri venäläisten taiteilijoiden karnevaali. Ohjelmassa oli kolme osaa: I Taiteilijan sydän - kultainen paletti, jonka musiikin George oli säveltänyt, II Värien flirtti ja III Apollon triumfi ja bakkanaali. Karnevaalissa esiintyi Saxelinin johdolla 20 tanssijaa Suomalaisesta Oopperasta. Musiikista huolehtivat Rytmi-Pojat ja Livady.

Karnevaalin jälkeen 12. huhtikuuta klo 19.40 George soitti radiossa ajanvietemusiikkia ystäviensä viulisti Fred Kiiaksen, kitaristi Ivan Putilinin ja trumpetisti Harry Långströmin kanssa. Huhtikuun 16. päivänä hän esiintyi radiossa kahdesti: klo 17.00 Helsingin balalaikkaorkesterin mukana ja klo 19.40 “välittäen kuulijoille 25 minuuttia wieniläistunnelmia”.

Seuraavana päivänä, lauantaina 17. huhtikuuta Georgen johtama Livady ja Saxelinin tanssijat esiintyivät “kevätriemukkaissa kutsutanssiaisissa” Lohjan Suojeluskuntatalossa. Tilaisuuden järjestäjä Lohjan Reima kehotti yleisöä pukeutumaan iltapukuun ja “laittamaan keveän keväisen mielen ylimmäksi”.

Livady-orkesterin käyntikortti. Godzinskyn perhearkisto.

Paikallislehden mukaan tanssiaiset olivat Lohjalla odotettu tapahtuma: “Niin, niistä Reiman huomisista tanssiaisista puhutaan sekä kauppalassa että naapuripitäjissäkin hyvin myönteisessä ja kiinnostuneessa mielessä. Niistä näet kuuluu tulevan oikein ultra-erikoiset, tavallisesta tanssiaisreseptistä poikkeavat. Kauniimpi sukupuoli on jo tämän viikkoa laitellut tanssiaisleninkejänsä paraatikuntoon ja kavaljeerit ovat tarkastelleet iltapukujaan, jotta ne olisivat huomenillalla tip-top. Sillä täytyyhän toki kerran vuodessa Lohjallakin olla ensiluokkainen tanssiaistilaisuus, johon vaativampiluontoinenkin voi itseään alentamatta osallistua. Tämä Reiman järjestämä tilaisuus on näet sellainen. Suojeluskuntatalon sali tulee olemaan tunnelmallinen jo somistukseensa nähden. Ja orkesteri, tunnetun pianistin George de Godzinskyn johtama helsinkiläinen 9-miehinen Livady, jonka jokainen mies on taituri, tempaa kyllä mukaansa uneliaimmankin. Orkesteri soittaa aivan viimeisimpiä tanssisävellyksiä, ja sen jäsenet esittävät erilaisilla instrumenteilla monia soolonumeroita. Ohjelmassa on myös muutamia tanssiesityksiä - esiintyjät Oopperan baletista.”

 

Viipurin vilkasta konserttielämää sanomalehti Karjalan ilmoitussivulla 16. huhtikuuta 1937. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Lohjalta George kiiruhti Viipuriin, missä hän säesti 21. huhtikuuta emigranttilaulajia, tenori Harry Heinrichsenia ja baritoni Nikolai Starostinia ja esitti soolonumerona muun muassa oman sävellyksensä Barcarolan. Karjalan nimimerkki B. eli Theodor Björklund nosti Georgelle hattua: “Illan säestäjä, taiteilija G. de Godzinsky oli jälleen mestari paikallaan. Kylmäverisesti hän säilytti mielen malttinsa silloinkin, kun solisti joutui harhateille. Hänen soolosuorituksensa olivat niinikään korkeata luokkaa, teknillisesti, kuin tulkinnallisestikin. Hra G sai kukkia.”

"VENÄLÄINEN SWING-KAPELLIMESTARI" LOISTAA POISSAOLOLLAAN

Franciszek de Godzinskyn François-orkesteri oli soittanut Kulosaaren kasinolla monena kesänä aina 1920-luvun lopulta lähtien. Vappuna 1937 kesäkauden Kulosaaressa aloitti Georgen johtama Sweet Swing Serenades. Samanniminen orkesteri oli esiintynyt Georgen johdolla muutamia kertoja jo 1933. Nyt uudelleen kootussa Sweet Swing Serenadesissa soittivat Yrjö Hofström, Valto Koria, Allan Teräsvuori, Erik Tidlund, Toivo Aro, Igor Nicanoff, Atso Fagerström, Anatol Lybimov ja Tauno Kopola. Jos George oli estynyt, kapellimestarina toimi saksofonisti Kopola ja pianistiksi hälytettiin Topi Lampen.

Sweet Swing Serenadesin soittajia matkalla Kulosaaren kasinolle. Taustalla Rantahotelli. Godzinskyn perhearkisto.

Sweet Swing Serenadesin herroja Kulosaaressa toukokuussa 1937. Godzinskyn perhearkisto.

Tanssiorkesteripiireissä kesä Kulosaaren kasinolla oli selvästi haluttu kiinnitys. Näin voi päätellä artikkelista, jonka Suomen tanssimuusikerien Rytmi-lehti julkaisi kesäkuun alun numerossaan. Rytmi päätti selvittää, mitä helsinkiläiset ravintolat ja orkesterit tarjosivat kesällä 1937 yleisölleen. Selvitykseen valittiin mukaan myös Kulosaaren kasino ja Swing Sweet Serenades.

“Venäläisen n.s. tanssimusiikin ja laulujen erikoistuntija nykyaikaisen swingorkesterin johtajana, lienee varmasti mielenkiintoa herättävä niin tanssimusiikin tuntijoille kuin itselleen tanssivalle yleisöllekin. Kulosaaren Kasino mainostaa, että siellä soittaa Sweet Swing Serenades kapellimestari George de Godzinskyn johdolla, ja sen vuoksi suunnistauduimmekin sinne”, Rytmi kirjoitti.

 

Sweet Swing Serenades Kulosaaren kasinon katolla. Taustalla Rantahotelli. George kameran takana. Godzinskyn perhearkisto.

 

Sweet Swing Serenades ja kapellimestarinsa George de Godzinsky (keskellä). Godzinskyn perhearkisto.

Sweet Swing Serenades. Godzinskyn perhearkisto.

Sweet Swing Serenades pituusjärjestyksessä. Kapellimestari George de Godzinsky toinen oikealta. Godzinskyn perhearkisto.

“Sensatio kuivui kuitenkin tyhjiin, sillä koko kapellimestarista emme nähneet jälkeäkään. Yhdeksän miehen suuruinen yhtye oli kuitenkin parempi kuin olimme odottaneet, ja jos “toiminimi” olisi ollut hieman vaatimattomampi, olisimme varmasti nauttineet siitä pienestäkin swingistä, mitä kuulimme. Ei liene liikaa vaadittu kapellimestarilta osoittaa hieman suurempaa mielenkiintoa kiinnitystään kohtaan ja jättää toiset paremmat “keikat” vähemmälle. Joka leikin alkaa, se sen kestäköönkin. Hänen henkilökohtainen mukana olonsa vaikutti kuitenkin ratkaisevasti orkesterin kiinnityksessä, mikäli olemme käsittäneet oikein”, Rytmi sivalsi.

Rytmin mielestä Sweet Swing Serenades esiintyi kuitenkin edukseen ilman nimekästä kapellimestariaan ja kiitokset saivat erityisesti keikkapianisti Topi Lampen, kitaristi ja vibrafonin soittaja Erik Tidlund ja basisti Toivo Aro.

Sweet Swing Serenades esiintymässä Kulosaaren kasinolla kesällä 1937. Tällä kertaa ilman Georgea. Museovirasto / Pietinen.

Jos Rytmi osui Kulosaaren kasinolle 4. toukokuuta, George oli klo 19.55 suorassa radiolähetyksessä säestämässä mandoliinin soittaja Waldemar Kuutiota. Jos taas Rytmi oli paikalla 27. toukokuuta, George säesti radiossa klo 19.15 solistikonserttia, jossa esiintyivät sellisti Albin Öfverlund ja klarinetisti Kalle Åcker. Ja jos Rytmi tuli Kulosaaren kasinolle 31. toukokuuta ja kuukausi eteenpäin, George oli säestämässä Helsingin Kansanteatterin näyttelijöitä Lennokki-operetin Suomen kiertueella.

Kulosaaren kasinon ravintolasali 1937. Museovirasto / Pietinen.

Kulosaaren kasino rannalta kuvattuna. Hotelli- ja ravintolamuseo.

HELSINGIN KANSANTEATTERIN KEVÄÄN 1937 MENESTYSOPERETTI LENNOKKI

Lennokki oli saanut ensi-iltansa Helsingin Kansanteatterissa Ylioppilastalolla tapaninpäivänä 26. joulukuuta 1936. Ohjaaja Eine Laine on kertonut muistelmissaan kuuluisan revyyoperetin synnystä: "Lennokki oli alunperin Eino Salmelaisen keksimä ajatus. Hän esitti ideansa Seere Salmiselle, Serpille, joka kirjoitti sen. Ja koko harjoitusajan me kolme, Eino, Serp ja minä kävimme intensiivisiä neuvotteluja, muokkasimme tekstiä, vaihdoimme kohtauksia, ja Serp kirjoitti lisää. Operetissa oli 32 kuvaelmaa ja nopeita näyttämönvaihdoksia, jotka piti välikuvaelmilla ja kolmella esiripulla saada sujumaan kitkattomasti. Kuvaavaa tälle työskentelytavalle oli, että kun eräässä harjoituksessa sain idean, millä liittää kaksi kohtausta toisiinsa, sanoin Georg Malmsténille, joka sävelsi musiikin: "Tähän kohtaukseen tarvitsemme ison valssin, tee se huomiseksi valmiiksi!" Ja seuraavana iltana, kun Jori toi valmiin valssinsa, minä sanoin: "Ei, ei, se kohtaus onkin kokonaan muuttunut. Ei siihen tulekaan valssia, siihen tulee fokstrotti!"

Vaikka Lennokissa ei ollut kiinteää juonta, ja esitys oli - arvostelijoiden mielestä - lähinnä “sukkeluuksia täyteen ahdettua harmitonta pilaa”, revyy oli ajankohtainen, rohkea ja vauhdikas. Lennokki oli keväällä 1937 Helsingissä ilmiömäinen menestys, se toi rahaa teatterille, sitä esitettiin täysille saleille ennätykselliset yli sata kertaa.

Lennokki oli sarja kuvaelmia, joissa Ateneumista karannut Lemminkäinen eli Lennokki esiintyy Tukkukauppias Tukkulan perheen kanssa mitä erilaisimmissa tilanteissa nuorisoseuran illanvietosta Pariisin apashiluoliin ja Berliinin olympialaisiin. Kuvaelmien väliin oli sijoitettu erillisiä musiikki- ja tanssinumeroita. Ylioppilastalolla orkesteria oli johtanut Väinö Rantanen, mutta kiertueella säestyksestä huolehti “kuulu Shaljapin-pianisti Georg de Godzinsky”. Georgella oli myös harmonikkansa matkassa mukana.

 

Lennokin esittäjät panevat Georgen harmonikan tahdissa tanssiksi. Tummapukuinen nainen harmonikan takana, tanssija Klaus Salinin käsivarsilla on Eine Laine. Godzinskyn perhearkisto.

Kiertuebussi lähestyy rantaa. Godzinskyn perhearkisto.

 

Lossi vie yli virran. Godzinskyn perhearkisto.

 

Lossi tuo. Godzinskyn perhearkisto.

Yhteiskuvassa lossivahdin kanssa. Godzinskyn perhearkisto.

Kiertueella jossain päin Suomea. Godzinskyn perhearkisto.

Onni Elo ja kiertuebussi. Godzinskyn perhearkisto.

Tauko. Godzinskyn perhearkisto.

Myös George on mukana kuvassa. Godzinskyn perhearkisto.

Jori Malmstén ja tuntemattomalla nuorukaisella on jokin ongelma. Godzinskyn perhearkisto.

Helsingin Kansanteatterin Lennokki-kiertue taukopaikalla kesäkuussa 1937. Vasemmalta Onni Elo, Kaarlo Kytö, Klaus Salin, Elli Ranta, Rosi Rinne, Sylvi Palo, Georg Malmstén, Orvokki Siponen ja kaksi tuntematonta miestä. Kuvasta puuttuvat Eine Laine ja George de Godzinsky, joka on kameran takana. Godziskyn perhearkisto.

Lounasta odottelemassa vasemmalta Eine Laine, Onni Elo, Sylvi Palo, George harmonikkoineen, Rosi Rinne ja Elli Ranta. Godzinskyn perhearkisto.

Joku on tarttunut Georgen kameraan ja näpsäissyt kuvan. Godzinskyn perhearkisto.

Lennokin esittäjät lounaan jälkeen. Vasemmalta Sylvi Palo, Elli Ranta, Kaarlo Kytö, Eine Laine, Arvi Tikkala, Georg Malmstén, Rosi Rinne, Onni Elo ja tanssipari Orvokki Siponen ja Klaus Salin. Kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto.

Lennokin ohjaaja Eine Laine lähti mukaan kiertueelle ja näytteli naispääroolin, rouva Hiltu Tukkulan. Hänen miehenään tukkukauppiaana esiintyi itse säveltäjä Malmstén, jolla oli takanaan menestyksekkäät kiertueet Dallapén kanssa edellisinä kesinä 1935 ja 1936. Malmsténin ja Dallapén läheinen yhteistyö oli päättynyt loppuvuodesta 1936.

Nimiroolissa Lennokkina esiintyi Kaarlo Kytö ja muissa rooleissa Rosi Rinne, Sylvi Palo ja Onni Elo. Lavasteiden puuttuminen latisti tunnelmaa vain siihen saakka, kunnes suosittu tanssipari Orvokki Siponen ja Klaus Salin aloitti reippaan esityksensä. Laulunumeroista vastasivat operettitähdet Elli Ranta ja Arvi Tikkala, ja varsinkin Tikkalan laulama Vanhan merimiehen koti-ikävä puhutteli yleisöä vahvasti.

Välikaronkka majapaikassa. Vasemmalta Sylvi Palo ja Arvi Tikkala sekä Rosi Rinne ja tuntematon herrasmies. Godzinskyn perhearkisto.

Sylvi Palo (vasemmalla) ja Elli Ranta ja Eine Laine (selin) kahvilla. Mutta mikä kaupunki näkyy ikkunoista? Godzinskyn perhearkisto.

Kiertueen esitystahti ei olisi voinut olla tiukempi. Jokainen päivä oli matkapäivä, ja joka ilta esiinnyttiin uudella paikkakunnalla: 31.5. Lahti, 1.6. Jämsä, 2.6. Jyväskylä, 3.6. Varkaus, 4.6. Savonlinna, 5.6. Käkisalmi, 6.6. Enso, 7.6. Lappeenranta, 8.6. Vuoksenniska, 9.6. Värtsilä, 10.6. Joensuu, 11.6. Kuopio, 12.6. Iisalmi, 13.6. Kajaani, 14.6. Oulu, 15.6. Kemijärvi, 16.6. Rovaniemi, 17.6. Kemi, 19.6. Raahe, 20.6. Seinäjoki, 21.6. Vaasa, 22.6. Pori, 23.6. juhannusaattona Tervakoski ja 24.6. juhannuspäivänä Sysmä.

 

 

Väsyneet esiintyjät, tanssija Orvokki Siponen ja näyttelijä Rosi Rinne. Godzinskyn perhearkisto.

Suomalaista maisemaa. Godzinskyn perhearkisto.

Suomalaista rantamaisemaa. Godzinskyn perhearkisto.

Silta, jota kulkevat niin junat, autot kuin jalankulkijatkin. Godzinskyn perhearkisto.

Eikös pojat mennä sisään Pohjanhoviin, ehdottaa Jori Malmstén Rovaniemellä. Godzinskyn perhearkisto.

Kaarlo Kytö (keskellä) ja Arvi Tikkala (oikealla) tuntemattoman herrasmiehen seurassa Puijon tornissa. Godzinskyn perhearkisto.

Näkymä Puijon tornista. Godzinskyn perhearkisto.

Kohta mennään taas. Godzinskyn perhearkisto.

Kohtaaminen pientareella mustalaisnaisten kanssa. Godzinskyn perhearkisto.

Esiintymispaikan edustalla Arvi Tikkala (vasemmalla), Klaus Salin ja Jori Malmstén. Godzinskyn perhearkisto.

Lennokin poikia koskea ihmettelemässä. Godzinskyn perhearkisto.

Koski kuohuu. Godzinskyn perhearkisto.

Lennokin poikia kosken partaalla. Godzinskyn perhearkisto.

Lennokin poikia. Godzinskyn perhearkisto.

Lepotauko puutarhassa. Godzinskyn perhearkisto.

Elli Ranta ja Sylvi Palo haaveellisina. Godzinskyn perhearkisto.

Arvi Tikkala ja Sylvi Palo soutelemassa. Kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto.

George samassa veneessä. Kameran takana ehkä Arvi Tikkala. Godzinskyn perhearkisto.

GEORGE JA LILLI LÄHETTELEVÄT POSTIKORTTEJA

Kun näyttelijät saapuivat Kuopion Seurahuoneelle 11. kesäkuuta, Georgea odotti vastaanotossa postikortti Lilliltä. Kortti oli päivätty Helsingissä 9. kesäkuuta, joten lähettäjän oli täytynyt tietää kiertueen esityspaikat, aikataulu ja näyttelijöiden yöpymispaikat.

George ja Lilli eli Elisabeth Urbanowicz Kulosaaressa kesällä 1937. Elisabeth säilytti tätä kuvaa lompakkonsa avattavassa kuvataskussa koko elämänsä. Godzinskyn perhearkisto.

 

George kirjoitti Lillille käyntikortin kääntöpuolelle Lennokki-kiertueen esiintymisjärjestyksen. Godzinskyn perhearkisto.

“Heissan Pani! Tack för kortet", Lilli kirjoitti. "Jag fickte det i dag kl. 9.15 på förmid. Du har det säkert skönt där borta? Jag hoppas du blir riktigt brun. Här är också mycket varmt och vackert. Jag skriver kortet här på affaren och för det med det samma tågposten. Skriv snart igen och må väl! Mycket hälsningar Lilli.”

Tyylitietoinen Lilli valkoisissaan 1930-luvun lopulla. Godzinskyn perhearkisto.

Lilli, jolle George oli ensin lähettänyt kortin, oli häntä vuoden nuorempi 22-vuotias Elisabeth Urbanowicz. George ja Lilli olivat nähneet toisensa ensimmäisen kerran Venäläisen klubin illanvietossa, missä George oli ollut esiintymässä. Polkkatukkainen 15-vuotias Lilli oli hiipinyt klubille sisarensa kanssa kyökin kautta ja katsellut Georgea "vaivihkaa ja varkain" väliverhon raosta. "Hän oli silloin 16-vuotias ja hän istui pianotuolilla ja soitti sen ajan suurinta menestysiskelmää Sonny Boyta. Minusta hän oli aivan ihmeellinen, kun hän osasi soittaa ilman nuotteja", Lilli on muistellut ensikohtaamista vuosia myöhemmin.

Georgen mielestä siskot kuin kaksi marjaa, Lilli ja Nina. Godzinskyn perhearkisto.

Myös George pani merkille Lillin ja tämän siskon Antoninan, jotka olivat kuin kaksi marjaa. Vaikka nuoria ei vielä Venäläisellä klubilla esitelty toisilleen, George otti heti selvää, kuka tämä vielä pikkutytönoloinen neitonen oikein oli. Esittely tapahtui sitten myöhemmin eräillä kutsuilla.

Emigranttipiirien lisäksi George ja Lilli olivat törmänneet toisiinsa tuon tuosta Wulffin toimistotarvikeliikkeessä, missä Lilli työskenteli somistajana ja George kävi ostamassa nuottipaperia. 

Näihin aikoihin, vuonna 1937 George omisti Lillille melodian, jonka hän sekä sävelsi, sanoitti että lauloi itse levylle. Levyä tehtiin vain yksi kappale, ja George antoi sen lahjaksi Lillille, jota hän kutsui lempinimellä Puck.   

 

Emigranttien illalliskutsut vuonna 1936. Vasemmalla edessä Elisabeth Urbanowicz ja oikealla Georgen pikkusisko Elisé de Godzinsky. Kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto.

Elisabeth oli syntynyt Suomessa, mutta hän oli sekä isänsä että äitinsä puolelta puolalaista sukua. Hänen isänsä oli liikemies Witold Urbanowicz ja äitinsä Helena Pjaczyk. Perheen kotikieli oli ruotsi. Isä Witold oli muuttanut Suomeen Liettuan Kaunasista. Helenan äiti taas oli tullut Ahvenanmaalle Luoteis-Puolasta.

Lilli ehti kirjoittaa Georgelle toisenkin kortin 12. kesäkuuta ja osoittaa sen Oulun teatteriin. Viestittely oli vilkasta molemmin puolin, sillä Lilli kiitti jälleen Georgea saamastaan kortista: “How do you Mr. Pani! Tack för kortet. Du har det säkert skönt där borta. I morgon, söndag skall jag fara till landet och sola mej, fast det är nästan lönlöst för mej. Inte blir jag ändå brun. Hur är det med din harmonika? Motorbåten blir väl färdig till midsommaren. Du har mycket hällsningar från Brändö musiker Herr Niganoff och av honom som tog fotot av oss. Jag har sett provkortet det är riktigt bra. Jag skriver det här på affaren. pt. en na 2. Nu måst jag fortsätta mitt arbete. Hej på Dej så länge! Hjärtlig hälsning! Lilli.”

Vakava nuori Lilli. Godzinskyn perhearkisto.

Lilli oli törmännyt todennäköisesti työpaikallaan Wulffinkulmassa Kulosaaren kasinolla soittaviin Sweet Swing Serenades -orkesterin muusikoihin. 

GEORGE SOITTAA RADIOSSA SAMISEITA

Kun Swing-orkesteri 28. kesäkuuta klo 18 soitti radiossa ajanvietemusiikkia, muun muassa Georgen sovituksia, orkesteria johti Tauno Kopola. Syyskuun alussa orkesteri muuttui 5-miehiseksi ja siirtyi Kulosaaresta Seurahuoneelle, missä se talvikauden soitti lähinnä konserttimusiikkia. Kolmesti viikossa järjestetyssä tanssi-illassa orkesteri laajeni 7-miehiseksi. Todennäköisesti George ei ollut enää syksyllä mukana orkesterissa, vaan tahtipuikkoa heilutti Kopola.

Kun Ivan Putilinin mandoliiniorkesteri soitti radiossa 2. heinäkuuta klo 18 ajanvietemusiikkia, mukana oli Georgen säveltämä Wieniläisvalssi sekä hänen sovituksensa kansanlaulusta Yksin istun ja lauleskelen.

Heinäkuun 19. päivänä klo 20.30 George säesti radiossa laulajatar Margherita Violanti-Schaumania, joka lauloi japanilaista musiikkia ja yhden Georgen sovituksen. George soitti lähetyksessä pianon lisäksi samiseita, banjoa muistuttavaa kolmikielistä soitinta, johon hän oli tutustunut Kaukoidän kiertueella Japanissa ollessaan.

Elokuun 24. päivänä George esiintyi radion tanssi-illassa yhdessä Harmony Sistersien kanssa, jotka debytoivat juuri tuolloin Kaivohuoneella.

Syyskuun 6. päivänä klo 18.10 George säesti radiossa jälleen Waldemar Kuution mandoliinisooloja.

Lokakuun 7. päivänä George säesti Yliopiston juhlasalissa laulajatar Eva Allimania ja 15. lokakuuta Elli Tompurin Eino Leino -illassa Konservatoriolla hän säesti lausujaa yhdessä viulisti J. Kärkkäisen ja sellisti Artto Granrothin kanssa.

OPERETTITÄHTI ARVI TIKKALASTA TULEE ISKELMÄLAULAJA

Kansanteatterin kesäkuisella kiertueella solmittuja tärkeitä tuttavuuksia olivat varsinkin ohjaaja ja näyttelijä Eine Laine ja näyttelijä, operettitähti ja iskelmälaulaja Arvi Tikkala.

Georgea 8 vuotta vanhempi Tikkala oli aloittanut harrastajanäyttelijänä ensin Tapanilan Työväen Näyttämöllä ja siirtynyt sitten Koiton näyttämölle. Tikkalasta tuli teatterin ammattilainen, kun hän sai kiinnityksen näyttelijäksi Porin teatteriin. Varsinaisen läpimurtonsa hän teki 1930-luvun alussa Viipurissa, missä hän näytteli ensin Viipurin Työväen Teatterissa ja sitten Viipurin kaupunginteatterissa. Komean lauluäänensä ansiosta Tikkala sai rooleja erityisesti laulunäytelmissä ja opereteissa.

Arvi Tikkala ja Irma Wikström nuorina rakastavaisina Viipurin Työväen Teatterissa 1930-luvun alussa. Museovirasto.

Tuovi Hirvisuo ja Arvi Tikkala Viipurin kaupunginteatterin näytelmässä Olen 26-vuotias 1933-1934. Näytelmän teemana oli työttömyys. Arvi Tikkalan perhearkisto / Eino Partanen.

Keväällä 1936 Tikkala ryhtyi myös iskelmälaulajaksi ja levyttämään. Kun Valentin Vaalan ohjaama romanttinen komedia Vaimoke sai ensi-iltansa 12. huhtikuuta, Tikkala oli levyttänyt Tukholmassa jo kuukautta aikaisemmin, 10. maaliskuuta Harry Bergströmin säveltämän elokuvan tunnuskappaleen Vaimoke, foxtrotin Bulu bulu bulu ja wienervalssin Sävelhurmaa. Tukholman studiossa Tikkalaa oli säestänyt Sune Waldimirin johtama H.M.V. - tanssiorkesteri.

Vaimokkeesta ja Bulu bulu bulusta tuli Tikkalan varsinaiset menestyskappaleet. Niiden sanat oli kirjoittanut salanimi A. Puhto eli Eine Laine. Wienervalssin tekstin oli laatinut puolestaan salanimi Reino Ranta eli Yleisradion kamreeri R.R. Ryynänen.

Arvi Tikkala levyttämässä 1936. Arvi Tikkalan perhearkisto.

Vaikka Arvi Tikkala aloitti uransa levylaulajana myöhään, hän kuului pian Malmsténin veljesten ja Matti Jurvan kanssa Suomen ahkerimmin levyttäisiin laulajiin 1930-luvulla. Tikkala oli monipuolinen tulkitsija, joka hallitsi balladit, tangot ja jazziskelmät siinä missä kansanomaiset jenkat, polkat ja kupletit. Huhtikuussa 1937 hän oli levyttänyt Tukholmassa muun muassa useita Radio-orkesterin sooloklarinetistin Matti Rajulan säveltämiä ja Y. Joran eli Yrjö Gunaropuloksen sovittamia lauluja, joiden sanat oli kirjoittanut Ela eli Eine Laine. Gunaropuloksen Rajulalle 1935 säveltämä saksofonikonsertto odotti lähestyvää kantaesitystään. 

Arvi Tikkanen levytti Tukholmassa myös foxtrotin Ota minkä onni tuo, jonka taakse kätkeytyi kolme salanimeä; säveltäjä M. Mikko, sovittaja Y. Jora ja sanoittaja Ela. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun George piiloutui nimen M. Mikko taakse.  

Radio-orkesterin sooloklarinetisti ja saksofonivirtuoosi Matti Rajula 1937. Arvi Tikkala levytti useita Rajulan sävellyksiä, muun muassa jenkan Riippukoivun alla. Museovirasto / Pietinen.

GEORGE SÄVELTÄÄ, EINE LAINE SANOITTAA JA ARVI TIKKALA LEVYTTÄÄ

Kun Arvi Tikkala matkusti jälleen lokakuun puolivälissä ulkomaille levyttämään, painavassa matkalaukussa oli myös viiden Georgen säveltämän ja sovittaman schlagerin orkesteristemmat. Äänitysstudio sijaitsi tällä kertaa Kööpenhaminassa, missä Tikkala äänitti 16. ja 17. lokakuuta Fazerin yhteistyökumppanin Gramophone-yhtiön His Master's Voice -levymerkille. Todennäköisesti kappaleet olivat syntyneet jo kesäkuussa yhteisen Lennokki-kiertueen aikana, sillä kaikkiin lauluihin sanat oli kirjoittanut nimimerkki Ela eli Eine Laine. 

Eine Laine oli nuorena näyttelijättärenä tullut tunnetuksi erityisesti operettirooleistaan. Myöhemmin hän ryhtyi näyttelemisen, ohjaamisen, elokuva- ja radiotöiden lisäksi tekemään myös iskelmien sanoituksia. Laine on muistelmissaan kertonut rahapulastaan Lennokin aikoihin: "Olin jäänyt yksin kahden koulua käyvän tyttäreni ja velkojeni kanssa. Tarvitsin lisäansioita. Rupesin tekemään käänöstöitä. Suomensin ruotsalaisia ja saksalaisia näytelmiä vapaa-aikoinani, toisin sanoen: öisin, eihän päivisin jäänyt aikaa sellaiseen. Koko ikäni olen riimitellyt pieniä leikkirunoja syntymäpäiviksi ja muihin juhliin. Operettien lauluja olen suomentanut ja korjaillut, ja filmiin Kaikki rakastavat tein erääseen melodiaan kokonaan uudet sanat. Joku sattui sanomaan, että tuolla taidollasihan sinä voisit ansaita rahaa. Nyt sitä rahaa tarvittiin. Tein ensimmäiset iskelmätekstit kokeeksi, ne hyväksyttiin ilomielin, ja niin tulin jatkaneeksi edelleen, kun oli sitä pientä rahan puutetta. Tein Fazerille tekstejä vakituisesti monta vuotta. Mutta voimia se kysyi. Lapset muistavat vieläkin kammolla niitä aikoja, jolloin jäin iltaisin heidän nukkumaan mennessään istumaan kirjoituspöytäni ääreen nuotit ja paperia edessäni ja kahvikuppi vieressäni, ja aamulla kouluun herätessään he usein löysivät minut siitä samasta tuolista työn touhussa - tai torkkumassa täysissä pukimissani."

Eine Laineen teksti Georgen Arvi Tikkalalle säveltämään foxiin Puszta syntyi kuitenkin todennäköisesti valoisassa kesäyössä säveltäjän ja tähtilaulajan kanssa yhdessä viinistä nauttien.

Puszta

Rinnan sävel helää he-lei jo taas riemuiten,
kun kuulen soiton Puszta-poikien.
Kylmäks’ enää jäädä en voi,
kun soi tuo laulu kuuma, villi tulinen.

Ah sinne mulla aina mieli ikävöi,
miss’ tummat tulisilmät säihkyin säkenöivät.
Sieltä tanssin soiton taito osataan
ja siellä vapaa olla saan.

Siell’ tummat neidot unelmiin houkuttavat,
siellä kiihottavat viinit ilohon ain.
Niin sinne mulla aina mieli ikävöi,
miss silmät säihkyy, säkenöi.

Arvi Tikkala ja Martta Kontula harjoittelemassa yhteistä konserttia varten. Kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto.

Ennen kuin Tikkala matkusti Kööpenhaminaan, George paiski laulajan kanssa vielä lujasti töitä. Reilun 2 - 3 minuutin mittaiset schlagerit sisälsivät orkesterin alku-, väli- ja loppusoitot, ja George oli kirjoittanut niihin lukuisia lyhyitä, mutta teknisesti vaativia sooloja eri soittimille.

Tikkala levytti Kööpenhaminassa Georgen nopean foxtrotin Puszta, tangot Tango Venetsia ja Niin monta iltaa sekä valssit Syksyn tuulet ja Ethän voi kieltää. Tikkalaa säestävä studio-orkesteri sai levyn keskiössä nimekseen H.M.V.-Tanssiorkesteri.

Georgen ura kevyen musiikin säveltäjänä sai nyt kunnolla tuulta purjeisiin.

Iskelmälaulaja Arvi Tikkala 1930-luvun loppupuolella. Arvi Tikkalan perhearkisto.

Samalla matkalla Arvi Tikkala levytti lisää Matti Rajulan jenkkoja ja polkkia, muun muassa vetävän Riippakoivun alla, josta tuli suuri menestys. Rajulan sävellykset oli sovittanut jälleen nimimerkki Y. Jora eli Yrjö Gunaropulos ja tekstit olivat Elan eli Eine Laineen käsialaa.

George ei päässyt matkustamaan Tikkalan mukana Kööpenhaminaan, vaan säesti 18. ja 21. lokakuuta Konservatoriolla tummaihoista laulajaa Jules Bledsoeta ja siinä välissä, 19. lokakuuta koloratuurisopraano Daggi Hägerström-Forsbergiä. Uuden Suomen arvostelijalle Heikki Klemetille “taitava, konserttielämässämme uusi säestäjä” oli uusi tuttavuus. Yhtä aikaa Bledsoe’n toisen konsertin kanssa Sweet Swing Serenades viihdytti Finnish-British Societyn tilaisuudessa Balderin salissa. Jos George vielä toimi orkesterin kapellimestarina, alkuillan orkesteri joutui tulemaan toimeen ilman johtajaa.

SIRPON MUSIIKKIOPISTOSSA KUOHUU

Marraskuun 2. päivänä George säesti Elannon juhlasalissa operetti-illassa Wienistä palannutta Annikki Arnia ja kiiruhti sitten Viipuriin, missä Musiikkiopiston toverikunta piti 8. marraskuuta ensimmäisen vuosikokouksensa sitten opiston perustamisen syksyllä 1918. Musiikkiopistossa kuohui. Johtaja Boris Sirpo oli ajautunut vakaviin erimielisyyksiin opettajakuntansa kanssa, ja kärjistynyt tilanne pakotti opettajat järjestäytymään.

Opettajat olivat tyytymättömiä Sirpon itsevaltaiseen tapaan johtaa opistoa. Parikymmentä opettajaa ehdotti johtokunnalle, että sen kokouksissa pitäisi olla läsnä myös opettajien edustaja, niin kuin oli esimerkiksi Helsingin Konservatoriossa. Myöskään opettajien palkkoja ei ollut tarkistettu vuosiin.

Toverikunnan kokouksessa valittiin puheenjohtajaksi viulunsoiton opettaja Onni Suhonen, varapuheenjohtajaksi viulunsoiton opettaja Eero Selin ja sihteeriksi partituurinsoiton opettaja professori Andrej Rudnev. George oli yksi kokouksen jälkeisen illanvieton esiintyjistä. Selin ja Rudnev ja monet muut opettajat olivat hänen hyviä ystäviään, mutta tärkeä ystävä ja tukija oli myös Boris Sirpo. Ilmeisesti George onnistui säilyttämään luottamukselliset välit molempiin osapuoliin ja pysyttelemään riidan ulkopuolella. Tulehtunut tilanne Viipurin Musiikkiopistossa jatkui ja paheni koko seuraavan kevään.

George antoi viipurilaisviulisti Dina Enderille käyntikorttivalokuvansa muistoksi yhteisestä konsertista Keskuskansakoululla 9. marraskuuta 1937. Museovirasto.

Illanviettoa seuraavana päivänä 9. marraskuuta George säesti Keskuskansakoululla Dina Enderiä. Georgea kahdeksan vuotta vanhempi Dina oli Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin viulisti, joka teki lisäksi solistista uraa. George ja Dina olivat myös ystäviä, sillä Georgen perheellä oli tapana lomailla kesäisin Enderien täysihoitolassa Terijoen Käkösenpäässä. George ja Dina olivat esiintyneet aiemmin yhdessä Terijoella.

 

Huveja Viipurissa Karjala-lehden ilmoitussivulla 9. marraskuuta 1937. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

 

Viipurilainen viulutaiteilija Dina Ender 1936. Museovirasto Fazerin konserttitoimiston kokoelma / Kustaa Wilhelm Miettinen.

Tämän jälkeen 10. marraskuuta George säesti Raatihuoneella venäläistä kuplettilaulajaa Sergei Veseloffia. Marraskuun 27. päivänä saapui jälleen “helsinkiläinen loisto-orkesteri” Livady säestämään Raatihuoneen tanssiaisia.

 

Venäläisen kuplettilaulaja Sergei Veseloffin konsertti-ilmoitus julkaistiin kahdella kielellä Karjalassa 10. marraskuuta 1937. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Kun viipurilainen basso Eino Halme antoi 1. joulukuuta ensikonserttinsa Helsingin yliopiston juhlasalissa, ei edes George pystynyt pelastamaan tilannetta. Halme sai Helsingin Sanomien Uuno Klamilta murskakritiikin.

PIKKUJOULUJA JA TANSSIAISIA

Joulukuun 4. päivänä klo 20.25 suorassa radiolähetyksessä otsikolla Jazzin tahdissa George säesti jälleen Matti Rajulaa, jonka soittimena oli tällä kertaa klarinetti. Georgen ja Rajulan lisäksi ohjelmassa esiintyi Miss Elsie, amerikansuomalainen laulajatar ja "oikea jazztyttö" Elsie Vivienne Granitz. Elsie oli syntynyt New Yorkissa suomalaisista vanhemmista ja muuttanut syksyllä 1934 äitinsä ja sisarensa kanssa Suomeen. Lahjakas Elsie pääsi nopeasti mukaan musiikkipiireihin ja esiintyi muun muassa Dallapén ja Rytmi-Poikien solistina konserteissa ja radiossa. 

Joulukuun 11. päivänä George toimi kapellimestarina ravintola Royalissa järjestetyissä Cercle Franco-Finlandais’n ranskankielisissä pikkujouluissa. Ohjelma sisälsi puvustettuja kohtauksia Gounod’n oopperasta Faust rooleissa Frida Sergejeff, Leif Wager ja H. Stenberg, neiti Fogelholmin viulusooloja, Mary Paischeffin balettioppilaiden esityksiä sekä joululauluja. Joulupukkia varten jokaista vierasta pyydettiin tuomaan mukanaan pieni lahja.

Joulun ja uudenvuoden välissä, 29. joulukuuta klo 21 radio lähetti “wieniläissuomalaista tanssi-iloa” otsikolla Nyt kanssani tanssihin käy. George esiintyi ensimmäisen kerran suorassa radiolähetyksessä yhdessä Georg Malmsténin kanssa. Muita esiintyjiä olivat suuri tanssiorkesteri, Piano de Forten johtama Schrammel-kvartetti ja taiteilijanimi Sirkka.

Uutta vuotta juhlittiin jo perinteiseen tapaan Royalissa, missä musiikista vastasi kolme orkesteria; Georgen Livady, isän François-orkesteri ja Melody Makers.

Lue seuraavaksi George tulevaisuudestaan 1938: "Wieniin opiskelemaan orkesterinjohtoa ja sävellystä"

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEORGES FÖRSTA SOMMARTURNÉ I FINLAND, LENNOKKI 1937

Helsingfors Folkteaters artister i Lennokki-turnén vid en cigarettpaus någonstans i Finland. Från vänster Orvokki Siponen, Georg Malmstén, Arvi Tikkala, Onni Elo kramad av Eine Laine och en okänd ung man. Bakom ratten Elli Ranta och bakom kameran turnéledaren George de Godzinsky. Familjen Godzinskys arkiv.

Suomeksi

Förutom att börja göra arrangemang för Harmony Sisters våren 1937 fortsatte den 22-årige George de Godzinsky att turnera med orkestrarna Livady och Sweet Swing Serenades. I juni var George på sin första längre inhemska turné, då skådespelarna på Helsingfors Folkteater framförde Serpins och Georg Malmsténs operett Lennokki över hela Finland . I turnén deltog förutom Malmstén själv även regissören och skådespelerskan Eine Laine samt operettstjärnan och popsångerskan Arvi Tikkala. Georges karriär som kompositör av underhållningsmusik fick en bra start när Tikkala spelade in på skiva tre av hans schlagers till texter av Eine Laine i Köpenhamn i oktober.

LIVADY SPELAR PÅ KARNEVALER OCH VÅRBALAR

Den 11 april fortsatte Georges samarbete med Finska Operans balettmästare Alexander Saxelin vid en stor karneval med ryska artister på Grand, alltså i Fennias hotellrestaurang. Programmet bestod av tre delar: I  Artistens hjärta - en gyllene palett med musik komponerad av George, II Färgernas flirt och III Apollos triumf och backanal. I karnevalen medverkade 20 dansare från Finska Operan under ledning av Saxelin. För musiken svarade Rytmi-Pojat och Livady.

Efter karnevalen den 12 april kl. 19.40 spelade George underhållningsmusik i radion med sina vänner violinisten Fred Kiias, gitarristen Ivan Putilin och trumpetisten Harry Långström. Den 16 april medverkade George i radion två gånger: kl. 17.00 med Helsingfors Balalajkaorkester och kl. 19.40 ”för att bjuda lyssnarna på 25 minuter av wienerstämning”.

Dagen därpå, lördagen den 17 april, uppträdde Livady ledd av George samt Saxelins dansare på en ”sprudlande inbjudningsvårbal” i Skyddskårens hus i Lojo. Arrangören Lohjan Reima uppmanade publiken att klä sig i aftonklänning och ”placera en lätt vårkänsla högst i sina sinnen”.

Livady-orkesterns visitkort. Familjen Godzinskys arkiv.

Enligt lokaltidningen var balen en efterlängtad händelse i Lojo: ”Ja, Reimas bal i morgon talas det om både i rådhuset och i grannbyarna på ett mycket positivt och intresserat sätt. Det sägs att det blir en alldeles speciell tillställning, som avviker från det vanliga balreceptet. Det varckare könet har redan gjort i ordning sina balklänningar den här veckan och kavaljererna har kontrollerat sina aftonkostymer för att se till att de är tip-top inför morgondagen. En gång om året måste det trots allt finnas ett förstklassigt dansevenemang i Lojo, där även de mer krävande kan delta utan att nedvärdera sig själva. Det här evenemanget som arrangeras av Reima är just ett sådant evenemang. Skyddskårens sal kommer att vara stämningsfull redan på grund av sin utsmyckning. Och orkestern, den 9 man starka Livady från Helsingfors under ledning av den berömde pianisten George de Godzinsky, där varje man är en konstnär, kommer garanterat att fängsla även de sömnigaste. Orkestern spelar de allra senaste danskompositionerna och medlemmarna framför många solonummer på en mängd olika instrument. Det blir också en del dansuppvisningar - med artister från Operabaletten."

Från Lojo skyndade George till Viborg, där han den 21 april ackompanjerade emigrantsångarna tenoren Harry Heinrichsen och barytonen Nikolai Starostin och framförde som solonummer bl.a. sin egen komposition Barcarola. Den karelske signaturen B., eller Theodor Björklund, lyfte på hatten för George: ”Kvällens ackompanjatör, artisten G. de Godzinsky, var än en gång en mästare i sin egen rätt. Han behöll kallblodigt lugnet även när solisten förirrade sig. Hans soloframträdanden var också av högsta klass, både tekniskt och tolkningsmässigt. Herr G fick blommor.”

"DEN ”RYSKE SWING-KAPELLMÄSTAREN" LYSER MED SIN FRÅNVARO

Franciszek de Godzinskys François Orchestra hade spelat på Brändö Casino under många somrar sedan slutet av 1920-talet. Den första maj 1937 inledde Sweet Swing Serenades under ledning av George sommarsäsongen på Brändö. Orkestern med samma namn hade uppträtt under Georges ledning några gånger redan 1933. Sweet Swing Serenades, som nu återsamlats, bestod av Yrjö Hoffström, V. Koria, Allan Teräsvuori, Erik Tidlund, T. Aro, Igor Nicanoff, Atso Fagerström, A. Lubinoff och Tauno Kopola. Om George var förhindrad var saxofonisten Kopola dirigent och Topi Lampen pianist.

Sweet Swing Serenades musiker på väg till Brändö Casino. I bakgrunden syns Strandhotellet. Familjen Godzinskys arkiv..

Herrarna i Sweet Swing Serenades på Brändö i maj 1937. Familjen Godzinskys arkiv..

I dansorkesterkretsar var en sommar på Brändö Casino helt klart ett eftertraktad bokning. Detta framgår av en artikel som publicerades i början av juni i den finska dansmusikertidningen Rytmi. Rytmi hade bestämt sig för att ta reda på vad Helsingfors restauranger och orkestrar hade att erbjuda sin publik sommaren 1937. Brändö Casino och Swing Sweet Serenades valdes även med i undersökningen.

”En specialist på rysk s.k. dansmusik och sånger som ledare för en modern swingorkester borde vara intressant både för kännare av dansmusik och för den dansande publiken. Brändö Casino annonserar att de kommer att vara värd för Sweet Swing Serenades under ledning av George de Godzinsky, och det var därför vi sökte oss dit”, skrev Rytmi.

Sweet Swing Serenades med sin kapellmästare George de Godzinsky (i mitten). Familjen Godzinskys arkiv..

Sweet Swing Serenades. Familjen Godzinskys arkiv.

Sweet Swing Serenades i längdordning. Dirigenten George de Godzinsky andra från höger. Familjen Godzinskys arkiv.

"Sensationen uteblev dock, eftersom vi inte såg något spår av den ordinarie kapellmästaren. Den nio man starka ensemblen var dock bättre än vi hade förväntat oss, och om 'orkesternamnet" hade varit lite mer blygsamt hade vi säkert njutit av den lilla swing vi hörde. Det är nog inte för mycket begärt att dirigenten skulle visa lite mer intresse för sitt engagemang och lämna de andra bättre ” uppträdandena”. Den som börjar leken måste genomlida den. Hans personliga engagemang var dock en avgörande faktor för orkesterns bokning, om vi har förstått det rätt”, suckar Rytmi.

Rytmi anser dock att Sweet Swing Serenades klarade sig bra utan sin kända kapellmästare och berömmer särskilt konsertpianisten Topi Lampen, gitarristen och vibrafonisten Erik Tidlund samt basisten Toivo Aro.

Sweet Swing Serenades uppträder på Kulosaari Casino sommaren 1937. Den här gången utan George. Museiverket / Pietinen.

Om Rytmi besökte Brändö Casino den 4 maj, var George då med i den direktsända radiosändningen kl. 19.55 och ackompanjerade mandolinspelaren Waldemar Kuutio. Om Rytmi var där den 27 maj var George med i radion kl. 19.15 som ackompanjatör i en solistkonsert med cellisten Albin Öfverlund och klarinettisten Kalle Åcker. Och om Rytmi kom till Brändö Casino den 31 maj och månaden därpå, ackompanjerade George skådespelarna vid turnéen med Helsingfors Folkteater som framförde Lennokki-operetten omkring i Finland.

Brändö Casinos restaurangsal år 1937. Museiverket / Pietinen..

Brändö Casino sett från stranden. Hotell- och restaurangmuseet.

DEN FRAMGÅNGSRIKA OPERETTEN LENNOKKI VÅREN 1937 MED HELSINGFORS FOLKTEATER

Lennokki hade premiär med Helsingfors Folkteater på Studenthuset den 26 december 1936. Operettens text skrevs av Serp, alltså Seere Salminen, och musiken hade komponerats av Georg Malmstén. Trots att Lennokki inte hade någon egentlig handling utan i huvudsak var ett ”harmlöst skoj fullproppat med skämt” var revyn aktuell, djärv och fartfylld. På våren hade Lennokki varit en fenomenal succé i Helsingfors och spelats för fulla hus hundra gånger.

Lennokki var en serie porträtt där Lemminkäinen, alltså Lennokki, som hade rymt från Ateneum, uppträdde tillsammans med grosshandlaren Tukkulas familj  i en mängd olika situationer, från utekväll på ungdomsklubb till primitiva klubblokaler Paris och OS i Berlin. Separata musik- och dansnummer varvades mellan scenerna. Orkestern dirigerades av Väinö Rantanen i Studenthuset, men på turnén ackompanjerades de av den ”berömde Shaljapin-pianisten Georg de Godzinsky”. Georg hade också med sig sitt dragspel på resorna.

Lennokki-turnén med Helsingfors Folkteater på en rastplats i juni 1937. Från vänster Onni Elo, Kaarlo Kytö, Klaus Salin, Elli Ranta, Rosi Rinne, Sylvi Palo, Georg Malmstén, Orvokki Siponen och två okända män. Från bilden saknas Eine Laine och George de Godzinsky, som står bakom kameran. Familjen Godzinskys arkiv.

I väntan på lunchen ses från vänster Eine Laine, Onni Elo, Sylvi Palo, George med sitt dragspel, Rosi Rinne och Elli Ranta. Familjen Godzinskys arkiv.

Någon har tagit Georges kamera och knäppt en bild. Familjen Godzinskys arkiv.

Lennokkis medverkande artister efter lunch. Från vänster Sylvi Palo, Elli Ranta, Kaarlo Kytö, Eine Laine, Arvi Tikkala, Georg Malmstén, Rosi Rinne, Onni Elo samt dansparet Orvokki Siponen och Klaus Salin. George bakom kameran. Familjen Godzinskys arkiv.

Lennoks regissör Eine Laine var med på turnén och spelade den kvinnliga huvudrollen, fru Hiltu Tukkula. Som hennes make och grosshandlare, uppträdde kompositören Malmstén själv, som hade turnerat framgångsrikt med Dallapé under de föregående somrarna 1935 och 1936. Malmsténs nära samarbete med Dallapé hade slutat i slutet av 1936.

Kaarlo Kytö spelade titelrollen som Lennokki och övriga roller spelades av Rosi Rinne, Sylvi Palo och Onni Elo. Avsaknaden av en scendekor dämpade stämningen ända tills det populära dansparet Orvokki Siponen och Klaus Salin inledde sitt fartfyllda framträdande. Operettstjärnorna Elli Ranta och Arvi Tikkala stod för sångnumren, och särskilt Tikkalas sång i Vanhan merimiehen koti-ikävä talade starkt till publiken.

Mellakaronka på värdshuset. Från vänster till höger Sylvi Palo och Arvi Tikkala, Rosi Rinne och en okänd herre, kanske chauffören i turnébussen. Familjen Godzinskys arkiv.

Sylvi Palo (till vänster), Elli Ranta och Eine Laine (med ryggen till) dricker kaffe. Men vilken stad kan man se genom fönstren? Familjen Godzinskys arkiv.

Takten på resan kunde inte ha varit mer intensiv. Varje dag var en resdag och varje kväll besöktes en ny ort: 31.5. Lahtis, 1.6. Jämsä, 2.6. Jyväskylä, 3.6. Varkaus, 4.6. Nystlott, 5.6. Käkisalmi, 6.6. Enso, 7.6. Vilmanstrand, 8.6. Vuoksenniska, 9.6. Värtsilä, 10.6. Joensuu, 11.6. Kuopio, 12.6. Iisalmi, 13.6. Kajana, 14.6. Uleoborg, 15.6. Kemijärvi, 16.6. Rovaniemi, 17.6. Kemi, 19.6. Brahestad, 20.6. Seinäjoki, 21.6. Vasa, 22.6. Björneborg, 23.6., på midsommarafton Tervakoski och 24.6. på midsommardagen Sysmä.

Vilopaus i trädgården. Familjen Godzinskys arkiv.

Elli Ranta och Sylvi Palo dagdrömmer. Familjen Godzinskys arkiv.

Arvi Tikkala och Sylvi Palo ute och ror. George bakom kameran. Familjen Godzinskys arkiv.

George i samma båt. Bakom kameran eventuellt Arvi Tikkala. Familjen Godzinskys arkiv.

GEORGE OCH LILLI SKICKAR VYKORT

När skådespelarna anlände till Socis i Kuopio den 11 juni möttes George av ett vykort i receptionen från Lilli. Vykortet var daterat den 9 juni i Helsingfors, så avsändaren måste ha känt till spelplatserna, tidtabellen och var skådespelarna skulle bo. 

Lilli hade faktistk antecknat turnéns all orter på baksidan på ett visitkort före turnéns början.

”Hej Pani! Tack för kortet”, skrev Lilli. ”Jag fick det i dag kl. 9.15 på förmid. Du har det säkert skönt där borta? Jag hoppas du blir riktigt brun. Här är också mycket varmt och vackert. Jag ska skriva kortet här på affären och för den med samma post. Skriv snart igen och må väl! Mycket hälsningar Lilli.”

Lilli, som George först hade skickat kort till, var den ett år yngre 22-åriga Elisabeth Urbanowicz. George och Lilli hade träffats på emigranternas restaurang Tarina på Lönnrotsgatan. Lilli arbetade som dekoratör i Wulffs kontorsmaterielaffär, där George brukade köpa notpapper.

En stilmedveten Lilli i sitt vita kjol i slutet av 1930-talet. Familjen Godzinskys arkiv.

Elisabeth föddes i Finland, men hade Polskt blod på både sin fars och mors sida. Hennes far var affärsmannen Witold Urbanowicz och hennes mor var Helena Pjaczyk. Familjens modersmål var svenska. Fadern Witold hade flyttat till Finland från Kaunas i Litauen. Helenas mor hade kommit till Åland från nordvästra Polen.

Lilli hann skriva ett nytt kort till George den 12 juni och adresserade det till teatern i Uleåborg. Kommunikationen var livlig på båda sidor och Lilli tackade återigen George för kortet hon hade fått: ”How do you Mr. Pani! Tack för kortet. Du har det säkert skönt där borta. I morgon, söndag skall jag fara till landet och sola mej, fast det är nästan lönlöst för mej. Inte blir jag ändå brun. Hur är det med din harmonika? Motorbåten blir väl färdig till midsommaren. Du har mycket hälsningar från Brändö musiker Herr Niganoff och av honom som tog fotot av oss. Jag har sett provkortet det är riktigt bra. Jag skriver det här på affaren. pt. en na 2. Nu måst jag fortsätta mitt arbete. Hej på Dej så länge! Hjärtlig hälsning! 

Lilli.”

Allvarliga unga Lilli. Familjen Godzinskys arkiv.

Lilli hade förmodligen stött ihop med musikerna i orkestern Sweet Swing Serenades som spelade på Brändö Casino vid sin arbetsplats vid Wulffska hörnet. 

GEORGE SPELAR SHAMISEN I RADIO

När Swing Serenades spelade underhållningsmusik på radion den 28 juni kl. 18.00, bl.a. med arrangemang av George, leddes orkestern av Tauno Kopola.

I början av september blev orkestern 5-manna och flyttade från Brändö till Socis, där den under vinterhalvåret främst spelade konsertmusik. Orkestern utökades till 7 medlemmar under de tre danskvällarna varje vecka. Det är troligt att George inte längre var med i orkestern på hösten, utan Kopola tog över taktpinnen.

När Ivan Putilins mandolinorkester spelade underhållningsmusik i radion den 2 juli kl. 18.00 hördes bl.a. en wienervals komponerad av George och hans arrangemang av folkvisan ”Yksin istun ja lauleskelen”.

Den 19 juli kl. 20.30 ackompanjerade George sångerskan Margherita Violanti-Schauman i radio, som sjöng japansk musik och ett av Georges arrangemang. Förutom piano spelade George shamisen, ett tresträngat instrument som liknar en banjo, som han hade upptäckt under sin rundresa i Fjärran Östern när han var i Japan.

Den 24 augusti uppträdde George i radions danskväll med Harmony Sisters, som just då gjorde sin debut i Brunnshuset.

Den 6 september kl. 18.10 ackompanjerade George återigen Waldemar Kuutios mandolinsolon i radion.

Den 7 oktober ackompanjerade George sångerskan Eva Alliman i Universitetets festsal och den 15 oktober på Elli Tompuris Eino Leino-kväll på Konservatoriet, ackompanjerade han sångerskan tillsammans med violinisten J. Kärkkäinen och cellisten Artto Granroth.

OPERETTSTJÄRNAN ARVI TIKKALA BLIR SCHLAGERSÅNGARE

Under Folkteaterns sommarturné knöts viktiga bekantskaper, i synnerhet regissören och skådespelerskan Eine Laine och skådespelerskan, operettstjärnan och popsångerskan Arvi Tikkala.

Tikkala, som var 8 år äldre än George, hade börjat som amatörskådespelare på Mosabackas arbetarteaters och Koittos scener. Tikkala blev professionell när han fick jobb som skådespelare på Björneborgs teater, och det verkliga genombrottet kom i början av 1930-talet i Viborg, först på Viborgs arbetarteater och sedan på Viborgs stadsteater. Tack vare sin sångröst fick Tikkala roller framför allt i sångspel och operetter.

Arvi Tikkala och Irma Wikström som unga älskande på Viborgs arbetarteater i början av 1930-talet. Museiverket.

Tuovi Hirvisuo och Arvi Tikkala i pjäsen "Jag är 26 år gammal" 1933-1934 på Viborgs stadsteater. Pjäsens tema var arbetslöshet. Arvi Tikkalas familjearkiv / Eino Partanen.

Våren 1936 hade Tikkala också börjat uppträda som schlagersångare och skivartist. När den romantiska komedin Vaimoke, i regi av Valentin Vaala, hade premiär den 12 april hade Tikkala redan en månad tidigare, den 10 mars, spelat in i Stockholm filmens ledmotiv Vaimoke, foxtroten Bulu bulu bulu och wienervalsen Sävelhurmaa. komponerad av Harry Bergström. I studion i Stockholm ackompanjerades Tikkala av dansorkestern H.M.V. under ledning av Sune Waldimir.

Vaimokke och Bulu bulu bulu blev Tikkalas verkliga hitlåtar. Texterna skrevs av pseudonymen A. Puhto allstå Eine Laine. Texten till wienervalsen var skriven av pseudonymen Reino Ranta, eller R.R. Ryynänen, som var kamrer på Yle.

Arvi Tikkala vid en inspelning 1936. Arvi Tikkalas familjearkiv.

Trots att Arvi Tikkala inledde sin karriär som skivartist sent blev han snart en av Finlands flitigaste skivartister på 1930-talet, tillsammans med bröderna Malmstén och Matti Jurva. Tikkala var en mångsidig tolkare som behärskade såväl ballader, tangos och jazzmelodier som de traditionella jenkorna, polkorna och kupletterna. Våren 1937 hade han i Stockholm bl.a. spelat in flera sånger komponerade av Matti Rajula, soloklarinettist i Radioorkestern, och Y. Jora, allstå Yrjö Gunaropulos, med text av Ela, allstå Eine Laine. Saxofonkonserten som Gunaropulos komponerat för Rajula 1935 väntade på sitt stundande uruppförande.

Matti Rajula, soloklarinettist och saxofonvirtuos i Radioorkestern 1937. Arvi Tikkala spelade in flera av Rajulas kompositioner, bl.a. jenkan Riippukoivun alla. Museiverket / Pietinen.

ARVI TIKKALA SPELAR IN GEORGES SCHLAGERS PÅ SKIVA I KÖPENHAMN

När Arvi Tikkala i mitten av oktober åter reste utomlands för att spela in musik på skiva, hade han i sin tunga resväska med sig orkesterarrangemangen till tre schlagerkompositioner av George. Den här gången var inspelningsstudion i Köpenhamn, där Tikkala den 16 och 17 oktober spelade in för Fazers samarbetspartner Gramophone med skivmärket His Master's Voice.

Det är troligt att George redan hade komponerat låtarna under den gemensamma Lennokki-turnén i juni, eftersom texterna till alla tre låtarna var skrivna av Ela. Som ung skådespelerska hade Eine Laine blivit särskilt känd för sina operettroller. Senare började hon vid sidan av skådespeleri och regissering också skriva sångtexter, ett nödvändigt tillskott i hushållet för en ensamstående mor till två döttrar. Under pseudonymen Ela föddes hennes texter ofta i slutet av arbetsdagen under nattens lugna timmar.

Eine Laines text till Georges foxtrot Puszta, komponerad för Arvi Tikkala, skrevs säkert en ljus sommarnatt när de njöt av ett glas vin tillsammans..

Puszta

Rinnan sävel helää he-lei jo taas riemuiten,
kun kuulen soiton Puszta-poikien.
Kylmäks’ enää jäädä en voi,
kun soi tuo laulu kuuma, villi tulinen.

Ah sinne mulla aina mieli ikävöi,
miss’ tummat tulisilmät säihkyin säkenöivät.
Sieltä tanssin soiton taito osataan
ja siellä vapaa olla saan.

Siell’ tummat neidot unelmiin houkuttavat,
siellä kiihottavat viinit ilohon ain.
Niin sinne mulla aina mieli ikävöi,
miss silmät säihkyy, säkenöi.

Innan Tikkala åkte till Köpenhamn jobbade George hårt tillsammans med sångaren. De drygt 2-3 minuter långa schlagermelodierna innehöll orkesterns inledning, mittparti och avslutning, och George hade skrivit ett stort antal korta men tekniskt krävande solon för olika instrument.

I Köpenhamn spelade Tikkala in Georges snabba foxtrot  Puszta, tangon Niin monta iltaa och den långsamma valsen Syksyn tuulet. Den studioorkester som ackompanjerade Tikkala fick namnet H.M.V.-Tanssiorkesteri på skivetiketten.

Georges karriär som kompositör av underhållningsmusik tog nu på allvar full fart.

Skivartisten Arvi Tikkala i slutet av 1930-talet. Arvi Tikkalas familjearkiv.

Under samma resa spelade Arvi Tikkala in fler av Matti Rajulas jenkor och polkor, bland annat den medryckande  Riippakoivun alla, som blev en stor framgång. Rajulas kompositioner arrangerades återigen av pseudonymen Y. Jora, eller Yrjö Gunaropulos, och texterna var skrivna av Elan, eller Eine Laine.

George kunde inte resa med Tikkala till Köpenhamn, utan ackompanjerade den mörkhyade sångaren Jules Bledsoe på konservatoriet den 18 och 21 oktober, och däremellan, den 19 oktober, koloratursopranen Daggi Hägerström-Forsberg. För tidningnen Uusi Suomis recensent Heikki Klemet var ”den skickliga ackompanjatören som är ny i vårt konsertliv” en ny bekantskap. I samband med Bledsoes andra konsert underhöll Sweet Swing Serenades Finsk-Brittiska sällskapet i Baldersalen. Om George fortfarande dirigerade orkestern fick den kvällens inledande orkester klara sig utan ledare.

DET SJUDER I SIRPOS MUSIKINSTITUT

Den 2 november ackompanjerade George Annikki Arni, som hade återvänt från Wien, på en operettkväll i Elantos festsal och skyndade sedan till Viborg, där musikinstitutets kamrater höll sitt första årsmöte sedan institutet grundades hösten 1918. Musikinstitutet var i uppror. Direktören Boris Sirpo hade hamnat i allvarliga meningsskiljaktigheter med sin lärarkår, och den eskalerande situationen tvingade lärarna att organisera sig.

Lärarna var missnöjda med Sirpos enväldiga sätt att leda musikinstitutet. Tjugo lärare föreslog för styrelsen att en lärarrepresentant skulle närvara vid styrelsemötena, vilket t.ex. var fallet vid Helsingfors konservatorium. Lärarnas löner hade inte heller setts över på flera år.

Vid styrelsemötet valdes violinläraren Onni Suhonen till ordförande, violinläraren Eero Selin till vice ordförande och partiturläraren professor Andrei Rudnev till sekreterare. George var en av dem som uppträdde på kvällen efter mötet. Selin och Rudnev och många andra lärare var goda vänner med George, men Boris Sirpo var också en viktig vän och supporter. Tydligen lyckades George upprätthålla ett förtroendefullt förhållande med båda sidor och hålla sig utanför bråken. Den spända situationen vid musikskolan i Viborg fortsatte och förvärrades under hela den följande våren.

George gav ett fotografi av sig själv till violinisten Dina Ender till minne av de gemensamma konserten vid Centralfolksolan den 9 november 1937. Museiverket.

Följande dag efter kvällstilställningen den 9 november, ackompanjerade George Dina Ender, violinist i Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteri. Hon gjorde också solistkarriär. George och Dina kände varandra sedan tidigare, eftersom de tidigare hade uppträtt tillsammans i Terijoki.

Viborgsviolinisten Dina Ender år 1936. Fazers konsertbyrås samling / Kustaa Wilhelm Miettinen.

Därefter, den 10 november, ackompanjerade George den ryske kuplettsångaren Sergej Veseloff i rådhuset. Den 27 november anlände Livady igen, den ”fantastiska orkestern från Helsingfors”, för att ackompanjera balen i stadshuset.

När Eino Halme, bassångaren från Viborg, den 1 december gav sin första konsert i Helsingfors universitets festsal kunde inte ens George rädda situationen. Halme fick en svidande kritik av Uuno Klami i Helsingin Sanomat.

LILLAJULSFESTER OCH DANSBALAR

I en direktsändning i radion den 4 december kl. 20.25 med titeln I jazzens takt ackompanjerade George igen Matti Rajula, vars instrument denna gång var klarinett. George och Matti Rajula fick sällskap i programmet av den gåtfulla Miss Elsie.

Den 11 december var George dirigent vid Cercle Franco-Finlandais franskspråkiga julfest so m ordnades på Restaurant Royal. Programmet innehöll kostymklädda scener ur Gounods opera Faust med Frida Sergejeff, Leif Wager och H. Stenberg i rollerna, violinsolon av fröken Fogelholm, uppträdanden av Mary Paischeffs balettelever samt julsånger. Varje gäst ombads att ta med sig en liten present till julgubben.

Mellan jul- och nyårsafton, den 29 december kl. 21.00, sände radion ”Wiensk-finsk dansglädje” under rubriken Kom och dansa med mig. För första gången uppträdde George direkt i radio tillsammans med Georg Malmstén. Andra medverkande var en stor dansorkester, Schrammelkvartetten under ledning av Piano de Forte och artistnamnet Sirkka.

Nyåret firades traditionsenligt på Royal med musik av tre orkestrar; Georges Livady, pappan François Orchestra och Melody Makers.

Läs härnäst: George om sin framtid 1938: "Till Wien för att studera orkesterdirigering och komposition"

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky