|
|
George de Godzinsky syntyi varakkaaseen perheeseen
Pietarissa 5. heinäkuuta 1914. | |
På svenska
George de Godzinsky
syntyi Venäjän pääkaupungissa Pietarissa 5. heinäkuuta 1914. Hän oli
vanhempiensa esikoinen. Hänen isänsä oli puolalainen talousinsinööri
Franciszek de Godzinsky ja äitinsä Pietarissa syntynyt Sveitsin
kansalainen Maria Othmar Neuscheller. Äiti opiskeli Pietarin
keisarillisessa konservatoriossa pianistiksi. Vanhemmilla oli 20 vuoden
ikäero. Avioliiton he olivat solmineet edellisenä vuonna 1913.
|
|
Harvinainen kuva Godzinskyistä yhdessä. Kuva on otettu Marian
perheen Suur-Merijoen kartanolla kesällä 1915, jolloin George oli
vuoden ikäinen.
|
KANSALLISUUKSIA JA KIELIÄ
“Minun persoonaani on sulautunut seitsemää eri kansallisuutta. Nimenikin
lausutaan seitsemällä eri tavalla, mutta kaikki ovat oikein", George de
Godzinsky selvitti syntyperäänsä haastattelijalle 1980-luvun lopulla. “On
vaikea kuvitella sitä kansallisuuksien sekamelskaa, joka minussa on. On
slaavilaista, puolalais-tsekkiläis-ukrainalaista, on gallialaista,
romanialais-ranskalaista ja vielä äitini puolelta
hollantilais-sveitsiläistä.”
Pitkästä kansallisuuksien rimpsusta Godzinsky unohti yhden, juutalaisuuden.
Hänen isänäitinsä oli ranskanjuutalainen, mistä seurasi, että isä Franciszek
de Godzinsky oli myös juutalainen. Tätä isän juutalaisuutta ei koskaan
korostettu.
|
|
Georgen isä, Pietariin asettunut puolalainen talousinsinööri
Franciszek de Godzinsky.
|
Godzinskyjen perheessä puhuttiin venäjää, puolaa, saksaa ja ranskaa. Kun
George syntyi, äidin pikkusiskon Johannan sveitsiläinen kotiopettaja Elise
Regenass siirtyi Neuschellereiltä Godzinskyjen palvelukseen ja ryhtyi
puhumaan pikkuiselle ranskaa.
Georgen musikaalisia vanhempia yhdisti rakkaus musiikkiin. Muuten
Franciszek ja Maria olivat temperamentiltaan hyvin erilaisia. Franciszek
tunnettiin kiihkeänä, tulisena ja hallitsevana, mutta myös välittömänä ja
huumorintajuisena. On sanottu, että George muistutti luonteeltaan enemmän äitiään.
|
|
Lapsi hoitajansa sylissä. Vaikka kuva kuuluu Godzinskyjen
perhearkistoon, pikkuinen ei todennäköisesti ole George.
|
RAKKAUTTA LAULAMALLA
Kotiopettajan lisäksi Godzinskyjen palvelusväkeen kuului muun muassa
lastenhoitaja. Hoitajiensa keskellä pieni George kaipasi äitiään, äidin läheisyyttä ja lämmintä syliä. Rikkaiden elämään ja
itsekin lastenhoitajiin tottuneen Marian tapoihin ei kuulunut kuitenkaan lapsen
paapominen ja sylittely.
|
|
Georgen äiti Maria Othmar Neuscheller opiskeli pianonsoittoa Pietarin
keisarillisessa konservatoriossa kuuluisan Aleksandr Silotin
johdolla.
|
Kun isän puolalainen sukulainen vieraili Godzinskyillä, hän pani
merkille, että pikku-George oli keksinyt keinon päästä äidin luo. Poika
meni äidin makuuhuoneen oven taakse ja alkoi laulaa. Hän yritti laulullaan
herättää äidin huomion ja onnistuikin. Georgen laulu hellytti Marian
avaamaan ovensa ja ottamaan pojan syliin.
Maria Neuschellerin kuoleman jälkeen 1967 hänen jäämistöstään löytyi
pieni vahakantinen vihko, johon hän oli kirjoittanut runoja, muistoja ja
ajatuksiaan. Ensimmäiset merkinnät hän oli tehnyt vihkoon
Suur-Merijoella huhtikuussa 1920, pian sen jälkeen, kun tiet
Franciszekin ja lasten kanssa olivat erkaantuneet. Victor Hugon
ranskankielisen runon jälkeen Maria oli merkinnyt sivulle kaksi lyhyttä
saksankielistä mainintaa ja pienen ranskankielisen laulun säkeen. Säkeen
viereen hän oli kirjoittanut: “Pikku Georgeik lauloi tätä laulua joka
aamu makuuhuoneeni oven ulkopuolella.”
|
|
Maria de Godzinsky tuli rikkaasta perheestä. Hänen isänsä oli
kumitehtailija Maximilian Othmar Neuscheller.
|
Robert de Godzinskyn, Georgen vanhimman pojan mukaan hänen isänsä
oppi jo aivan pienenä, että musiikki oli taikasana. “Kun osasi laulaa,
niin äiti antoi rakkautta. Tavallaan isäni lapsena oli altavastaajan
asemassa, kun hän vain suorittamalla saattoi saada rakkautta. Hän oli
hyljeksitty ja hänet pidettiin etäällä, kun hänen äitinsä ehdollisti oman
rakkautensa antamisen. Tämä isäni lapsuudenkodin asetelma ei voinut olla
vaikuttamatta hänen persoonaansa. Sama asetelma jatkui ja jatkui aina
vaan, koko hänen elämänsä.”
|
|
Neva virtaa Leningradissa 1950-luvulla.
|
SYNTYMÄKOTI LÖYTYI LENINGRADISTA
Godzinskyjen koti sijaitsi Pietarissa äidin vanhempien
Othmar Neuschellerien naapurissa arvostetussa huvilakaupunginosassa
Kamennyi Ostrovilla, Kivisaaressa. Kun George de Godzinsky neuvostoaikaan
1950-luvulla vieraili puolisonsa Elisabethin kanssa
syntymäkaupungissaan, jonka nimi oli nyt Leningrad, katua kutsuttiin Kirovin
valtakaduksi.
|
|
George de Godzinsky etsimässä syntymäkotiaan Leningradissa 50
vuotta myöhemmin.
|
|
|
Georgen puoliso Elisabeth mukana Leningradin matkalla.
|
|
|
Elisabethin eleganssia Leningradissa noin 1950-luvun lopulla.
|
Godzinsky onnistui löytämään oikean talon ja asunnon, joka oli
hänen syntymäkotinsa. Asunnossa toimi lastenseimi. “Siellä oli
lapsiryhmä, joka otti vieraan hyvin vastaan ja naishoitaja, joka
hämmästeli kovasti, että olin syntynyt siinä talossa ja asuin nyt
Suomessa ja olin muusikko. Siitä lähtien olemme muistaneet toisiamme
joulukortteilla."
|
Godzinskyt tutustumassa Pietarhoviin Leningradin matkallaan.
Elisabeth katsoo kameraan väkijoukon keskellä.
|
Teksti: Tiina-Maija Lehtonen
Kuvat: Godzinskyn perhearkisto
LILLA GEORGE UPPMUNTRADE SIN MAMMA GENOM ATT SJUNGA
|
|
|
George de Godzinsky föddes i en förmögen familj i S:t Petersburg
den 5 juli 1914.
|
George de Godzinsky föddes i Rysslands huvudstad S:t Petersburg den
5 juli 1914. Han var sina föräldrars förstfödde son. Hans far var
Franciszek de Godzinsky, en polsk finansingenjör, och hans mor var
Maria Othmar Neuscheller, en schweizisk medborgare född i St
Petersburg. Modern studerade piano vid det kejserliga konservatoriet i S:t
Petersburg. Det skilde 20 år i ålder mellan föräldrarna. De hade gift sig
året innan, 1913.
|
|
|
En sällsynt bild av familjen Godzinsky tillsammans. Bilden är
tagen på familjen Marias herrgård i Stor-Merijoki sommaren 1915,
då George var ett år gammal.
|
NATIONALITETER OCH SPRÅK
"Sju olika nationaliteter har smält samman i min personlighet. Mitt namn
uttalas på sju olika sätt, men alla är korrekta", förklarade George de
Godzinsky sin härkomst för en intervjuare i slutet av 1980-talet. "Det är
svårt att föreställa sig den blandning av nationaliteter som jag har. Jag är
slavisk, polsk-tjeckisk-ukrainsk, gallisk, rumänsk-fransk och på min mors
sida holländsk-schweizisk."
Av den långa listan på nationaliteter glömde Godzinsky en: judendomen. Hans
farmor var fransk-judisk, vilket innebar att hans far, Franciszek de
Godzinsky, också var jude. Faderns judiskhet betonades dock aldrig.
|
|
Georges far, Franciszek de Godzinsky, var en polsk
finansingenjör som bosatte sig i S:t Petersburg.
|
I familjen Godzinsky talades ryska, polska, tyska och franska. När George
föddes flyttade hans mors yngre syster Johannas schweiziska
guvernant Elise Regenass från familjen Neuscheller till familjen
Godzinsky och började tala franska med den lille pojken.
Georges föräldrar förenades av sin musikalitet och kärlek till
musiken. Annars var Franciszek och Maria mycket olika till sina temperament.
Franciszek var känd för att vara passionerad, eldig och dominerande, men
också för sin rättframhet och sin humor. George sägs ha varit mer lik sin
mor.
|
|
|
Ett barn i famnen på sin sköterska. Även om bilden tillhör
familjen Godzinskys arkiv är den lille förmodligen inte George.
|
KÄRLEK GENOM SÅNG
Förutom guvernanten fanns det en barnflicka bland Godzinskys personal.
Bland de många vårdarna saknade dock lille George sin mamma, värmen från
hennes armar och hennes närhet. Maria, som var van vid de rikas liv och
själv van vid barnflickor, hade inte för vana att kela och gosa med
barnen.
|
|
|
Georges mor, Maria Othmar Neuscheller, studerade piano vid det
kejserliga konservatoriet i S:t Petersburg för den berömde Alexander
Siloti.
|
När en polsk släkting besökte Godzinskys märkte han att lille George hade
hittat ett sätt att ta sig till sin mamma. Pojken gick in bakom sin mammas
sovrumsdörr och började sjunga. Han försökte få hennes uppmärksamhet med sin
sång och lyckades. Georges sång lockade Maria att öppna dörren och ta honom
i famnen.
Efter Maria Neuschellers död 1967 hittades i hennes kvarlåtenskap en liten
vaxbunden anteckningsbok där hon hade skrivit dikter, minnen och tankar. De
första anteckningarna i häftet hade hon gjort i april 1920 i Suur-Merijoki,
kort efter att hon skiljt sig från Franciszek och barnen. Efter
Victor Hugos dikt på franska hade Maria skrivit två korta
anteckningar på tyska och en liten vers av en sång på franska. Bredvid
versen hade hon skrivit: "Lilla Georgeik sjöng denna sång varje morgon
utanför min sovrumsdörr.
|
|
|
Maria de
Godzinsky kom från en förmögen familj. Hennes far var Maximilian
Othmar Neuscheller, en gummifabrikör.
|
Enligt Robert de Godzinsky, Georges äldste son, lärde sig hans far
redan i mycket unga år att musiken var magisk. "När du kunde sjunga gav
din mamma dig kärlek. På sätt och vis var min far som barn den undergivne,
eftersom han bara kunde få kärlek genom att uppträda. Han var utstött och
hölls på avstånd när hans mor villkorade sitt eget kärleksgivande. Denna
miljö i min fars barndomshem kan inte ha undgått att påverka hans
personlighet. Samma miljö fortsatte och fortsatte och fortsatte, hela hans
liv."
|
|
|
Neva flyter i Leningrad på 1950-talet.
|
FÖDELSEHEMMET HITTADES I LENINGRAD
Godzinskys hem låg
granne med hans mors föräldrar Othmar Neuscheller i det
prestigefyllda villaområdet Kamennyi Ostrov vid Kivisaari. Under sovjettiden
på 1950-talet, när George de Godzinsky besökte sin födelsestad, som nu heter
Leningrad, tillsammans med sin fru Elisabeth, kallades gatan för Kirovs
huvudgata.
|
|
|
George de Godzinsky letar efter sitt födelsehem i Leningrad 50 år
senare.
|
|
Georges fru Elisabeth följde med honom på hans resa till
Leningrad.
|
|
Elisabeths elegans i Leningrad i slutet av 1950-talet.
|
Godzinsky lyckades hitta rätt hus och lägenhet, som var hans födelsehem.
Il ägenheten fanns en förskola. "Där fanns en grupp barn som tog väl emot
besökaren och en kvinnlig sjuksköterska som blev mycket förvånad över att
jag hade fötts i det huset och nu bodde i Finland och var musiker. Sedan
dess har vi kommit ihåg varandra med julkort."
|
|
Paret Godzinsky besöker Petershof på sin resa till Leningrad.
Elisabeth
tittar in i kameran mitt i folkmassan.
|
Text: Tiina-Maija Lehtonen
Bilder: Godzinskys familjealbum
Översättning: Christian de Godzinsky
