Tarunhohtoinen Suur-Merijoki oli George de Godzinskyn mummola

George de Godzinskyn mummola, Suur-Merijoen kartano Viipurin lähellä.
Museovirasto / Signe Brander 1912.

På svenska

George de Godzinskyn äiti, pianisti Maria Neuscheller oli pietarilaisen kumitehtailijan Maximilian Othmar Neuschellerin tytär (lue: Pianisti Maria Neuschellerin upporikas perhe). Vuosina 1900-1904 äidinisä rakennutti perheelleen lomapaikaksi Viipurin lähelle Suur-Merijoen kartanon. Suur-Merijoki oli jugendin helmi ja kuuluu suomalaisen arkkitehtuurin menetettyihin mestariteoksiin.

Maximilian Othmar Neuschellerin ystävä ja yhtiökumppani Hendrik van Gilse van der Pals osti Suomesta Lohjalta Paloniemen tilan. Vuonna 1898 suomalaisarkkitehdit Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren ryhtyivät suunnittelemaan hollantilaisen tehtailijan tilauksesta uutta kartanon päärakennusta. Jugendtyylinen Paloniemi valmistui 1900. Samana vuonna arkkitehtikolmikko herätti kansainvälistä huomiota Pariisin maailmannäyttelyssä Suomen paviljongillaan.

LINNATILAUS SUOMALAISARKKITEHDEILLE

Hendrikin innoittamana myös Maximilian osti Suomesta maatilan syksyllä 1900. Suur-Merijoen tila sijaitsi 12 kilometriä Viipurista luoteeseen, Tienhaaraan päin. Suur-Merijoen lisäksi Maximilian hankki Bakkarsin ja Pienmerijoen tilat, jolloin maata oli yhteensä 1548 hehtaaria. Vielä samana syksynä Saarinen, Gesellius ja Lindgren aloittivat suuren kivihuvilan, Metsälinnan suunnittelun.

Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen julkisivupiirustuksia Suur-Merijoen kartanosta. Arkkitehtuurimuseo.

Suur-Merijoen vanha puinen päärakennus purettiin, ja uusi Metsälinna nousi sen viereen tontin korkeimmalle paikalle. Arkkitehtikolmikko piirsi kansallisromanttisen jugendlinnan torneineineen, holvikaarineen, freskoineen, jugendhuonekaluineen ja lasimaalauksineen. Samaan aikaan Kirkkonummelle nousi kolmikon oma Suur-Merijokea muistuttava ateljeekoti Hvitträsk. Metsälinnan sisustamiseen osallistuivat lisäksi taidemaalarit Väinö Blomstedt ja Gabriel Engberg, kuvanveistäjä Felix Nylund sekä taidetakoja Eric. O.W. Ehrström.

Tarumainen Suur-Merijoki. Museovirasto / Signe Brander 1912.

Suur-Merijoen kartano valmistui 1904. Asuinpinta-alaa oli 900 neliömetriä. Kellarikerroksessa oli portinvartijan huoneeksi nimetty palveluskunnan huone, käsityöhuone, pesutupa, mankeli- ja silityshuone, viinikellari, ruokatavarakellari sekä kaksi konehuonetta.

Kartanon keskeisin tila oli alakerran halli, jossa sijaitsi ruokasali. Sieltä avautuivat näkymät tornimaiseen herrainhuoneeseen, kirjastoon, budoaariin ja musiikkihuoneeseen. Aulassa oli urut, joita soitettiin muulloikin kuin jouluna.

Näkymä linnan pääaulaan. Museovirasto / Signe Brander 1912.

Pääaulasta vasemmalla näkyy linnan musiikkihuone. Museovirasto / Signe Brander 1912.

MUSIIKKIHUONE KOVASSA KÄYTÖSSÄ

Musiikkihuoneessa flyygeli oli sijoitettu pari askelmaa korkeammalle korokkeelle. Yhtä musiikkihuoneen seinää peitti Väinö Blomstedtin fresko.

Neuschellerit musisoivat ahkerasti, yhteisinä hetkinä pantiin pystyyn trio tai kvartetti, sillä kaikki perheenjäsenet osasivat soittaa jousisoittimia. Varsinkin pojista vanhin, Leopold oli taitava viulisti. Tyttäristä Maria opiskeli Pietarin keisarillisessa konservatoriossa tullakseen konserttipianistiksi. Kun Neuschellerin ja van Gilse van der Palsin perheet kokoontuivat Suur-Merijoella, musiikkihuoneessa soitettiin Haydnia, Mozartia, Beethovenia, Mendelssohnia ja Brahmsia.

Hendrikin pojista Leopoldista tuli säveltäjä ja Nikolaista kapellimestari ja musiikkitieteilijä. Nikolai opiskeli Pietarin konservatoriossa samalla opettajalla kuin Maria, Aleksandr Silotilla.

Musiikkihuoneesta johti kukkakäytävä biljardihuoneeseen. Metsälinnan tornin toisessa kerroksessa sijaitsi ns. tornihuone, ja jonka kolmannesta kerroksesta avautui näköala ympäröivään maisemaan.

Kolme sisarta. Vasemmalta Maria, Johanna ja Alexandra (myöhemmin Corinne) Neuschellerin perheen kesäpaikassa Suur-Merijoella.
Godzinskyn perhearkisto.

George vanhempineen Suur-Merijoella kesällä 1915.
Godzinskyn perhearkisto.

ISÄNNÄN VALOKUVAUSLABORATORIO JA OBSERVATORIO

Metsälinnan itäseinustalta johtivat portaat yläkertaan ja alatasanteelta pääsi tilaan, jossa oli kaksi poikien huonetta, halli, kylpyhuone, wc sekä kulku keittiöosastolle ja isännän valokuvauslaboratorioon. Kulttuurista ja tekniikasta kiinnostunut Maximilian oli innokas valokuvaaja. Hän oli kuvannut lasinegatiiveille Autochrome-dian väristereokuvia jo 1900-luvun alussa.

Maximilian Othmar Neuschellerin väristereokuva observatorion tornista auringonlaskua vasten.
Suomen valokuvataiteen museo.

Maximilian oli kiinnostunut myös luonnontieteistä. Pietarin kodissa oli observatorio ja erillinen observatorio rakennettiin myös Suur-Merijoen pihapiiriin.

Kartanon suuren keittiön takana sijaitsivat halli, sivuportaiden eteinen ja kolme palveluskunnan huonetta. Yläkerrassa olivat perheen makuuhuoneet, vierashuoneet, yksi palvelijanhuone sekä vanhempien pukeutumishuone, suuri kylpyhuone ja erillinen wc.

Maximilianin väristereokuva Reijosta (vasemmalla) Suur-Merijoen navetan edustalla.
Suomen valokuvataiteen museo.

TOISTASATAA LEHMÄÄ JA REIJO

Metsälinnan rakennuttamisen jälkeen Neuscheller pystytti asuntoja palkoillisille ja korjautti kartanon huonokuntoisia torppia. Samalla rakennettiin talli, jossa oli 55 hevosta ja navetta, jonne mahtui satapäinen siipikarja ja toistasataa ayshire-lehmää. Karjan kantaisä oli Englannista hankittu siitossonni Gary, jonka jälkeläinen sai nimekseen Reijo.

Maximilian oli komeasta Reijosta hyvin ylpeä. Hän ikuisti sonnin stereokamerallaan ja tilasi kuvanveistäjä John Munsterhjelmiltä Reijosta patsaan, joka valettiin pronssiin Saksassa. - Tänä päivänä Suur-Merijoesta on jäljellä vain Munsterhjelmin sonnipatsas, joka seisoo graniittijalustalla Tuusulan maatalouskoulun pihalla.

John Munsterhjelmin Reijo-patsas ja Georgen serkku Irene äitinsä kanssa.
Godzinskyn perhearkisto.

SUOMEN ENSIMMÄINEN TRAKTORI

Metsälinnaa ympäröivät laajat puutarhat ja viljelysmaat. Peltoja oli 615 hehtaaria, ja niillä viljeltiin lähinnä kauraa ja ruista. Maiden uudelleenmuokkaus oli alkanut välittömästi niiden siirryttyä Neuschellerin omistukseen ja työllisti satoja miehiä. Suur-Merijoen maanviljely oli modernia. Matkustellessaan maailmalla Maximilian tutustui uusimpaan viljelytekniikkaan. Kerrotaan, että Suur-Merijoen pellolla nähtiin Suomen ensimmäinen traktori.

Tilalla toimivat myös oma saha ja mylly, ja vuodesta 1910 pellavaöljy- ja vernissatehdas.

Suur-Merijoen rakennuttaja ja isäntä, Maximilian Othmar Neuscheller (1859-1919).
Godzinskyn perhearkisto.

Lue seuraavaksi Lapsuus vallankumouksen ja sisällissodan Pietarissa

Tutustu Suur-Merijoesta tehtyyn valokuva-albumiin vuodelta 1926 Neuschellerit luopuvat Suur-Merijoesta

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

MYTOMSPUNNA SUUR-MERIJOKI VAR GEORGE DE GODZINSKYS MORMORS HEM

George de Godzinskys mormors hus, en herrgård vid floden Stora Merijoki i närheten av Viborg. Museiverket / Signe Brander 1912.

George de Godzinskys mor, pianisten Maria Neuscheller, var dotter till Maximilian Othmar Neuscheller, en gummifabrikör från S:t Petersburg (läs: Pianisten Maria Neuschellers förmögna familj). Mellan åren 1900 och 1904 byggde hennes morfar Suur-Merijoki herrgård i närheten av Viborg som ett semesterhem för sin familj. Suur-Merijoki var en juvel i jugendstil och ett av de förlorade mästerverken i finsk arkitektur.

Maximilian Othmar Neuschellers vän och affärspartnern Hendrik van Gilse van der Pals köpte Paloniemi egendom i Lojo, Finland. År 1898 började de finska arkitekterna Eliel Saarinen, Herman Gesellius och Armas Lindgren rita en ny huvudbyggnad för herrgården, på uppdrag av den holländske industrimannen. Paloniemi i jugendstil stod färdig år 1900. Samma år väckte arkitekttrion internationell uppmärksamhet med sin finska paviljong på världsutställningen i Paris.

FINLÄNDSKA ARKITEKTER FÅR I UPPDRAG ATT BYGGA ETT SLOTT 

Inspirerad av Hendrik köpte Maximilian också en gård i Finland hösten 1900. Gården Suur-Merijoki låg 12 kilometer nordväst om Viborg, i riktning mot Tienhaara. Förutom Suur-Merijoki förvärvade Maximilian även gårdarna Bakkars och Pienmerijoki, vilket gav honom totalt 1 548 hektar mark. Samma höst började Saarinen, Gesellius och Lindgren planera en stora stenvillan, Metsälinna.

Arkitektfirman Gesellius, Lindgren & Saarinen med fasadritningar av Suur-Merijoki herrgård. Arkitekturmuseet.

Den gamla huvudbyggnaden i trä i Suur-Merijoki revs och den nya Metsälinna byggdes bredvid den på tomtens högsta punkt. En trio arkitekter ritade ett nationalromantiskt jugendslott med torn, valvbågar, fresker, jugendmöbler och glasmålningar. Samtidigt byggdes i Kyrkslätt trions eget ateljéhus Hvitträsk, som påminner om Stora Merijoki. Andra som bidrog till inredningen av Metsälinna var målarna Väinö Blomstedt och Gabriel Engberg, skulptören Felix Nylund och konsthantverkaren Eric. O.W. Ehrström.

Det sagolika Suur-Merijoki. Museiverket / Signe Brander 1912.

Suur-Merijoki herrgård stod färdig 1904. Den hade en bostadsyta på 900 kvadratmeter. I källarvåningen fanns ett rum för tjänstefolket, som kallades portvaktarens rum, ett hantverksrum, en tvättstuga, ett stryk- och mangelrum, en vinkällare, ett skafferi och två maskinrum. 

Herrgårdens huvudutrymme var den nedre hallen, som inrymde matsalen. Den hade utsikt över den tornförsedda salongen, biblioteket, boudoaren och musikrummet. I hallen fanns en orgel som spelades även vid andra tillfällen än vid jul.

Vy över slottets stora sal. Museiverket / Signe Brander 1912.

Till vänster om stora salen ses slottets musikrum. Museiverket / Signe Brander 1912.

MUSIKRUMMET I FLITIGT BRUK

I musikrummet var flygeln placerad några trappsteg högre upp på ett podium. Musikrummets ena vägg var täckt med en fresk av Väinö Blomstedt. 

Familjen Neuscheller musicerade mycket och vid speciella tillfällen bildades en trio eller kvartett, eftersom alla familjemedlemmar kunde spela stränginstrument. Leopold, den äldste av sönerna, var en särskilt skicklig violinist. Av döttrarna studerade Maria vid det kejserliga konservatoriet i S:t Petersburg för att bli konsertpianist. När familjerna Neuscheller och van Gilse van der Pals samlades på Suur-Merijoki spelades Haydn, Mozart, Beethoven, Mendelssohn och Brahms i musikrummet. 

Av Hendriks söner blev Leopold tonsättare och Nikolaj dirigent och musikforskare. Nikolaj studerade vid konservatoriet i S:t Petersburg för samma lärare som Maria, Aleksandr Siloti. 

 Från musikrummet ledde en blomstersmyckad korridor till biljardrummet. På andra våningen i Skogsslottets torn fanns det s.k. tornrummet och från tornets tredje våning hade man utsikt över det omgivande landskapet.

Tre systrar, Maria, Alexandra och Johanna Neuscheller på Suur-Merijoki.
Familjen Godzinskys arkiv.

George och hans föräldrar på SUur-Merijoki sommaren 1915.
Familjen Godzinskys arkiv..

VÄRDENS FOTOGRAFISKA LABORATORIUM OCH OBSERVATORIUM

Vid skogsslottets östra vägg ledde en trappa upp till övre våningen och från den nedre våningen fanns tillgång till rummet med de två pojkrummen, en hall, badrum, toalett och tillgång till köksavdelningen och husbondens fotografiska laboratorium. Maximilian var intresserad av kultur och teknik och var en ivrig fotograf. Redan i början av 1900-talet tog han tredimensionella färgfotografier på glasnegativ med Autochrome metoden.

Maximilian Othmar Neuschellers stereodiabild i färg av observatorietornet mot solnedgången.
Finlands fotografiska museum.

Maximilian var också intresserad av naturvetenskaper. Det fanns ett observatorium i hemmet i St Petersburg och ett separat observatorium byggdes också på Suur-Merijokis gårdsplan. 

Bakom herrgårdens stora kök fanns en hall, en sidotrappa och tre rum för tjänstefolket. I övre våningen fanns familjens sovrum, gästrum, ett tjänarrum och föräldrarnas klädkammare, ett stort badrum och en separat toalett.

Maximilians stereodiabild i färg av Reijo (t.v.) framför Stora Merijoki-ladugården.
Finlands fotografiska museum.

HUNDRATALS KOR OCH REIJO

Efter att Skogsslottet hade byggts uppförde Neuscheller bostäder åt drängarna och reparerade de förfallna ekonomibyggnaderna. Samtidigt byggdes ett stall för 55 hästar och en ladugård som kunde hysa hundra fjäderfän och flera hundra Ayshire-kor. Stamfadern till nötkreaturena var Gary, en engelsk tjur, vars avkomma fick namnet Reijo. 

Maximilian var mycket stolt över sin ståtliga Reijo. Han fångade tjuren på bild med sin stereokamera och gav skulptören John Munsterhjelm i uppdrag att skapa en staty av Reijo, som gjöts i brons i Tyskland. Idag återstår från Suur-Merijoki endast Munsterhjelms tjurstaty, som står på en piedestal av granit på gårdsplanen till Tusby lantbruksskola.

John Munsterhjelms Reijo-staty och Georges kusin Irene med sin mor.
Familjen Godzinskys arkiv.

FINLANDS FÖRSTA TRAKTOR

Skogsslottet var omgivet av vidsträckta trädgårdar och jordbruksmark. Det fanns 615 hektar åkermark, som huvudsakligen odlades med havre och råg. Återuppodlingen av marken, som sysselsatte hundratals män,  hade påbörjats omedelbart efter att familjen Neuscheller hade tagit över ägorna. Jordbruket vid Suur-Merijoki var modernt. Under sina resor runt om i världen bekantade sig Maximilian med de senaste jordbruksmetoderna. Det sägs att Finlands första traktor sågs på en åker i Suur-Merijoki. 

Gården hade också ett eget sågverk och en kvarn, och från 1910 framöver en linolje- och vernissagefabrik.

Maximilian Othmar Neuscheller (1859-1919), byggare och godsägare av Suur-Merijoki.
Familjen Godzinskys arkiv.

Läs som näst Barddomen i revolutionens och inbördeskrigets St Petersburg

Text: Tiina-Maija Lehtonen
Svensk översättning: Christian de Godzinsky