Tarunhohtoinen Suur-Merijoki oli George de Godzinskyn mummola

George de Godzinskyn mummola, Suur-Merijoen kartano Viipurin lähellä. Museovirasto / Signe Brander 1912.

 

George de Godzinskyn äiti, pianisti Maria Neuscheller oli pietarilaisen kumitehtailijan Maximilian Othmar Neuschellerin tytär (lue: Pianisti Maria Neuschellerin upporikas perhe). Vuosina 1900-1904 äidinisä rakennutti perheelleen lomapaikaksi Viipurin lähelle Suur-Merijoen kartanon. Suur-Merijoki oli jugendin helmi ja kuuluu suomalaisen arkkitehtuurin menetettyihin mestariteoksiin.

 

Maximilian Othmar Neuschellerin ystävä ja yhtiökumppani Hendrik van Gilse van der Pals osti Suomesta Lohjalta Paloniemen tilan. Vuonna 1898 suomalaisarkkitehdit Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren ryhtyivät suunnittelemaan hollantilaisen tehtailijan tilauksesta uutta kartanon päärakennusta. Jugendtyylinen Paloniemi valmistui 1900. Samana vuonna arkkitehtikolmikko herätti kansainvälistä huomiota Pariisin maailmannäyttelyssä Suomen paviljongillaan.

 

LINNATILAUS SUOMALAISARKKITEHDEILLE

 

Hendrikin innoittamana myös Maximilian osti Suomesta maatilan syksyllä 1900. Suur-Merijoen tila sijaitsi 12 kilometriä Viipurista luoteeseen, Tienhaaraan päin. Suur-Merijoen lisäksi Maximilian hankki Bakkarsin ja Pienmerijoen tilat, jolloin maata oli yhteensä 1548 hehtaaria. Vielä samana syksynä Saarinen, Gesellius ja Lindgren aloittivat suuren kivihuvilan, Metsälinnan suunnittelun. 

 

Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen julkisivupiirustuksia Suur-Merijoen kartanosta. Arkkitehtuurimuseo.

 

Suur-Merijoen vanha puinen päärakennus purettiin, ja uusi Metsälinna nousi sen viereen tontin korkeimmalle paikalle. Arkkitehtikolmikko piirsi kansallisromanttisen jugendlinnan torneineineen, holvikaarineen, freskoineen, jugendhuonekaluineen ja lasimaalauksineen. Samaan aikaan Kirkkonummelle nousi kolmikon oma Suur-Merijokea muistuttava ateljeekoti Hvitträsk. Metsälinnan sisustamiseen osallistuivat lisäksi taidemaalarit Väinö Blomstedt ja Gabriel Engberg, kuvanveistäjä Felix Nylund sekä taidetakoja Eric. O.W. Ehrström.  

 

Tarumainen Suur-Merijoki. Museovirasto / Signe Brander 1912.

Suur-Merijoen kartano valmistui 1904. Asuinpinta-alaa oli 900 neliömetriä. Kellarikerroksessa oli portinvartijan huoneeksi nimetty palveluskunnan huone, käsityöhuone, pesutupa, mankeli- ja silityshuone, viinikellari, ruokatavarakellari sekä kaksi konehuonetta. 

 

Kartanon keskeisin tila oli alakerran halli, jossa sijaitsi ruokasali. Sieltä avautuivat näkymät tornimaiseen herrainhuoneeseen, kirjastoon, budoaariin ja musiikkihuoneeseen. Aulassa oli urut, joita soitettiin muulloikin kuin jouluna. 

 

Näkymä linnan pääaulaan. Museovirasto / Signe Brander 1912.

  

Pääaulasta vasemmalla näkyy linnan musiikkihuone. Museovirasto / Signe Brander 1912.

 

MUSIIKKIHUONE KOVASSA KÄYTÖSSÄ

 

Musiikkihuoneessa flyygeli oli sijoitettu pari askelmaa korkeammalle korokkeelle. Yhtä musiikkihuoneen seinää peitti Väinö Blomstedtin fresko. 

 

Neuschellerit musisoivat ahkerasti, yhteisinä hetkinä pantiin pystyyn trio tai kvartetti, sillä kaikki perheenjäsenet osasivat soittaa jousisoittimia. Varsinkin pojista vanhin, Leopold oli taitava viulisti. Tyttäristä Maria opiskeli Pietarin keisarillisessa konservatoriossa tullakseen konserttipianistiksi. Kun Neuschellerin ja van Gilse van der Palsin perheet kokoontuivat Suur-Merijoella, musiikkihuoneessa soitettiin Haydnia, Mozartia, Beethovenia, Mendelssohnia ja Brahmsia. 

 

Hendrikin pojista Leopoldista tuli säveltäjä ja Nikolaista kapellimestari ja musiikkitieteilijä. Nikolai opiskeli Pietarin konservatoriossa samalla opettajalla kuin Maria, Aleksandr Silotilla. 

 

Musiikkihuoneesta johti kukkakäytävä biljardihuoneeseen. Metsälinnan tornin toisessa kerroksessa sijaitsi ns. tornihuone, ja jonka kolmannesta kerroksesta avautui näköala ympäröivään maisemaan. 

 

Kolme sisarta, Maria, Alexandra ja Johanna Neuscheller Suur-Merijoella. Godzinskyn perhearkisto.

 

 

George vanhempineen Suur-Merijoella kesällä 1915. Godzinskyn perhearkisto.

ISÄNNÄN VALOKUVAUSLABORATORIO JA OBSERVATORIO

 

Metsälinnan itäseinustalta johtivat portaat yläkertaan ja alatasanteelta pääsi tilaan, jossa oli kaksi poikien huonetta, halli, kylpyhuone, wc sekä kulku keittiöosastolle ja isännän valokuvauslaboratorioon. Kulttuurista ja tekniikasta kiinnostunut Maximilian oli innokas valokuvaaja. Hän oli kuvannut lasinegatiiveille Autochrome-dian väristereokuvia jo 1900-luvun alussa. 

 

Maximilian Othmar Neuschellerin väristereokuva observatorion tornista auringonlaskua vasten. Suomen valokuvataiteen museo.

Maksimilian oli kiinnostunut myös luonnontieteistä. Pietarin kodissa oli observatorio ja erillinen observatorio rakennettiin myös Suur-Merijoen pihapiiriin. 

 

Kartanon suuren keittiön takana sijaitsivat halli, sivuportaiden eteinen ja kolme palveluskunnan huonetta. Yläkerrassa olivat perheen makuuhuoneet, vierashuoneet, yksi palvelijanhuone sekä vanhempien pukeutumishuone, suuri kylpyhuone ja erillinen wc. 

 

Maximilianin väristereokuva Reijosta (vasemmalla) Suur-Merijoen navetan edustalla. Suomen valokuvataiteen museo.

TOISTASATAA LEHMÄÄ JA REIJO

 

Metsälinnan rakennuttamisen jälkeen Neuscheller pystytti asuntoja palkoillisille ja korjautti kartanon huonokuntoisia torppia. Samalla rakennettiin talli, jossa oli 55 hevosta ja navetta, jonne mahtui satapäinen siipikarja ja toistasataa ayshire-lehmää. Karjan kantaisä oli Englannista hankittu siitossonni Gary, jonka jälkeläinen sai nimekseen Reijo. 

 

Maximilian oli komeasta Reijosta hyvin ylpeä. Hän ikuisti sonnin stereokamerallaan ja tilasi kuvanveistäjä John Munsterhjelmiltä Reijosta patsaan, joka valettiin pronssiin Saksassa. - Tänä päivänä Suur-Merijoesta on jäljellä vain Munsterhjelmin sonnipatsas, joka seisoo graniittijalustalla Tuusulan maatalouskoulun pihalla.  

 

John Munsterhjelmin Reijo-patsas ja Georgen serkku Irene äitinsä kanssa. Godzinskyn perhearkisto.

SUOMEN ENSIMMÄINEN TRAKTORI

 

Metsälinnaa ympäröivät laajat puutarhat ja viljelysmaat. Peltoja oli 615 hehtaaria, ja niillä viljeltiin lähinnä kauraa ja ruista. Maiden uudelleenmuokkaus oli alkanut välittömästi niiden siirryttyä Neuschellerin omistukseen ja työllisti satoja miehiä. Suur-Merijoen maanviljely oli modernia. Matkustellessaan maailmalla Maximilian tutustui uusimpaan viljelytekniikkaan. Kerrotaan, että Suur-Merijoen pellolla nähtiin Suomen ensimmäinen traktori. 

 

Tilalla toimivat myös oma saha ja mylly, ja vuodesta 1910 pellavaöljy- ja vernissatehdas. 

 

Suur-Merijoen rakennuttaja ja isäntä, Maximilian Othmar Neuscheller (1859-1919). Godzinskyn perhearkisto.

 

Lue seuraavaksi Lapsuus vallankumouksen ja sisällissodan Pietarissa

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen