Puolalainen talousinsinööri Franciszek de Godzinsky
|
|
Georgen isä Franz Xaver de Godzinsky oli syntynyt Varsovassa 11.
marraskuuta 1873. Godzinskyn perhearkisto. |
George de Godzinskyn isä, Franz Xaver de Godzinsky syntyi
Venäjän keisarikuntaan kuuluvan Puolan pääkaupungissa Varsovassa 11.
marraskuuta 1873. Georgen isä tapasi kertoa syntymävuodekseen 1878, ja 1878
on kaiverrettu syntymävuodeksi hänen hautakiveensä. Suomen kansalaisuuden
hakemisen yhteydessä 1930-luvun lopulla Etsivän Keskuspoliisin tietoihin
syntymävuodeksi on kuitenkin merkitty 1873.
Franz Xaverin isä - siis Georgen isoisä - oli puolalainen insinööri Franciszek Godzinsky, jonka suku oli peräisin Veiksel-joen varrelta Pohjois-Puolan Bydgoszcz’ista (saksaksi Bromberg). Georgen kertoman mukaan isoisä oli isän puolelta “puhdas polakki”, mutta että isoisän äidin mukana sukuun tuli tšekkiläis-ukrainalaista verta.
1700-LUVULLA AATELOITU SUKU
Godzinskyn suvulla oli Bydgoszcz’ssa maatila, missä kasvatettiin hevosia kuninkaalle ja armeijalle. "Esivanhempani olivat hevosmiehiä kuningas Sigismundin hovissa 1700-luvun alussa, ja he kasvattivat niin hyviä hevosia, että heidät aateloitiin." Kesällä 1938 vieraillessaan Varsovan Ritaritalossa George oli löytänyt Puolan 729 aatelissuvun joukossa oman sukunsa vaakunan. “Symboleina siinä olivat hevosenpää, ristikkäin olleet miekat sekä kruunut.”
Georgen isä Franciszek oli vaihtanut puolalaisen Godzinski-sukunimensä muotoon Godzinsky valmistuttuaan yliopistosta ja asetuttuaan Pietariin. "Isä otti y:n Venäjällä, jossa se oli sellainen kansainvälinen tapa. Ja sitten hän otti myöskin sen de, koska sukumme oli aateloitu. Minun nimeni on puolaksi Jerzy Godzinski. Mutta isäni pisti sitten tämän de:n, koska näissä piireissä sanottiin: "Aatelismies, eikä sitä näy missään!" Se oli aivan lapsellinen päähänpisto, mutta se de jäi meidän sukuumme."
Georgen isoisä ja veljensä olivat kuuluneet nuorina itsenäisyystaistelijoihin, jotka vastustivat poliisivaltaa, virkamiesten mielivaltaa ja Puolan venäläistämistä. Vuonna 1863 veljekset osallistuivat kapinaan, joka tukahdutettiin kovin ottein. Isoisän veli sai kahakassa kasakan sapelista iskun päähänsä, mutta säilyi hengissä. Rangaistukseksi Godzinskyjen maaomaisuus takavarikoitiin, ja veljekset lähetettiin Siperiaan, mistä he onnistuivat myöhemmin palaamaan.
JUUTALAINEN ISOÄITI
Georgen isänäiti Elisé Magdalena de Simone oli ranskanjuutalainen orpotyttö, jonka suonisssa virtasi myös romanialaista ja tšekkiläistä verta.
Ranskalainen kauppiasperhe otti Elisén kasvattilapsekseen ja lähetti hänet katoliseen luostarikouluun. Kasvatti-isällä oli liiketoimia Puolassa, ja kun Elisé oli päättänyt koulunsa, hän pääsi mukaan Varsovaan. Varsovalaisissa tanssiaisissa Elisé kohtasi tulevan aviomiehensä Franciszek Godzinskyn.
Elisé ei koskaan oikein sopeutunut miehensä kotimaahan, hän ei esimerkiksi suostunut opettelemaan puolan kieltä. Franciszekille ja Elisélle syntyi neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä, jotka kastettiin katolisiksi. Esikoispojasta tuli lääkäri. Toinen poika Franz Xaver (Georgen isä) otti käyttöön isänsä etunimen Franciszek.
TARTON KAUTTA TAMPEREELLE KOTIOPETTAJAKSI
Georgen isä, Franciszek de Godzinsky vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Varsovassa. Hän oli musikaalinen poika ja osallistui innokkaasti kymnaasin orkesteriin, missä hän soitti sekä pianoa, selloa että trumpettia. "Musikaalisuuden hän oli perinyt äidiltään", Godzinsky on kertonut myöhemmin.
Kymnaasin jälkeen Franciszek matkusti jatkamaan opintojaan Viroon ja kirjoittautui Tarton saksan kieliseen yliopistoon.
|
| Von Nottbeckien Lielahden kartano. Tampereen historialliset museot / Wilhelm von Nottbeck. |
|
| Lielahden kartanon salonki. Tampereen historialliset museot / Lagergrén. |
Suomeen Franciszek tutustui jo opiskeluaikoinaan. "Ensimmäisen kerran hän kävi Suomessa jo vuonna 1900 ja tienasi rahaa kesällä kieltenopettajana sekä Tampereella että Hämeenlinnassa. Aulangolla hän vietti pari kesää." Samalla Franciszek sai tuntumaa suomen ja ruotsin kieliin. Tamperelaisen Finlaysonin
baltiansaksalaiset omistajat von Nottbeckit palkkasivat hänet
nuorimman poikansa kotiopettajaksi Lielahden kartanoon. Kurt von
Nottbeckista ja Franciszekista tuli läheiset ystävät.
|
| Franciszekin oppilas (vasemmalla) ja sisarensa Lielahden kartanossa. Tampereen historialliset museot / Kurt von Nottbeck. |
VIRKAMIEHEKSI PIETARIIN
Musiikki veti Franciszekia vahvasti puoleensa. Välillä hän harkitsi jopa vakavasti “merkantiilin” vaihtamista muusikon uraan, mutta vei kuitenkin opinnot Tartossa päätökseen. Franciszek valmistui 1903 talousinsinööriksi. "Isäni oli ekonomi ja talousihminen", Godzinsky on tarkentanut isänsä koulutusta myöhemmin.
Tartosta Franciszek siirtyi Pietariin, missä hänestä tuli valtion virkamies. Venäjän kauppaministeriössä hänen tehtäviinsä kuului toimia valtion rautateiden makuu- ja ravintolavaunuliikenteen tarkastajana. Työ vaati paljon matkustamista, ja Franciszek kulki Siperian rataa Japanin merelle monet kerrat.
|
| Pietarin valtakatu Nevski Prospekt 1900-luvun alussa. Wikimedia. |
|
|
Kuudet vaunut mahtuivat ajamaan rinnakkain Nevan valtakadulla
1900-luvun alussa. Lappeenrannan museot / Albert Felisch. |
|
| Talvipalatsin aukio Pietarissa. Museovirasto. |
VIRKAMIES RYHTYY LIIKEMIEHEKSI
Franciszek de Godzinsky ei tyytynyt olemaan vain virkamies, vaan hän
perusti myös oman vientiliikkeen. "Hänellä oli jo suhteet Suomeen. Hän möi suomalaisille verkatehtaille venäläistä puuvillaa Turkestaniasta." Franciszek
matkusteli usein Suomessa ja oppi kielimiehenä lisää varsinkin ruotsia. Liiketoimet menestyvät. Asiakkaita olivat suomalaiset
kutomot, Tampereen verkatehtaat ja Finlayson-Forssa. Samalla Franciszek
loi Nottbeckien lisäksi uusia suhteita suomalaisiin liikemiehiin niin
Tampereelta kuin Helsingissä.
KIIHKEÄ PUOLALAINEN JA TAITAVA PIANISTI
Vapaa-aikoinaan Franciszek osallistui aktiivisesti puolalaisen seuran toimintaan. "Puolalaiset puuhasivat jo silloin vapaata Puolaa, aivan kuin suomalaiset puuhasivat ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheilla tasavaltaa. Tämän toimintansa takia isä joutui vaikeuksiin."
Pietarin puolalaisessa seurassa Franciszek tutustui moniin nimekkäisiin taiteilijoihin kuten bassobaritoni Fjodor Šaljapiniin, pianisti Ignacy Paderewskiin ja säveltäjä Sergei Rahmaninoviin. Hänen kerrotaan muun muassa soittaneen pianoa nelikätisesti Rahmaninovin kanssa.
"Isäni opiskeli Pietarin konservatoriossa kuuluisan pianisti Aleksandr Silotin privaattioppilaana ja edistyi jopa konserttiasteelle. Mutta talouselämä ja liike vei niin paljon aikaa, että hän ei pystynyt tarpeeksi suurta repertoaaria valmistamaan." Godzinskyn mukaan hänen isänsä oli taitava improvisoija ja tällä oli erinomainen musiikkimuisti.
"Konservatoriossa hän tutustui sitten minun äitiini, joka oli myös ammattipianisti, hyvin lahjakas." Silotin pianoluokassa 40-vuotias Franciszek kohtasi 20-vuotiaan Maria Othmar Neuschellerin.
Lue seuraavaksi Pianisti Maria Neuschellerin upporikas perhe
Teksti: Tiina-Maija Lehtonen
POLSKA FINANSINGENJÖREN
FRANCISEK DE GODDZINSKY
|
|
|
Georges far Franz Xaver de Godzinsky föddes i Warszawa den 11
november 1873. Godzinskys familjearkiv. |
George de Godzinskys far, Franz Xaver de Godzinsky,
föddes i Warszawa, huvudstaden i det kejserliga Polen, den 11 november
1873. Georges far brukade säga att hans födelseår var 1878, och på Franz
gravsten är 1878 inristat som hans födelseår. När han i slutet av
1930-talet ansökte om finskt medborgarskap angav dock
Centralkriminalpolisens register att hans födelseår var 1873.
Släkten Godzinsky hade en gård i Bydgoszcz där de födde upp hästar till kungen och armén. Enligt historien blev Godzinskys adlade i början av 1700-talet och efternamnet försågs då med prefixet ”de”. Sommaren 1938, när George på en resa till Warszawa besökte riddarhuset, upptäckte han sin egen familjs vapensköld bland de 729 adelsfamiljerna i Polen. ”Dess symboler var ett hästhuvud, korsade svärd och kronor.”
Georges farfar och hans bror hade varit unga självständighetskämpar som motsatte sig polisbrutalitet, officiell despotism och förryskningen av Polen. År 1863 deltog bröderna i ett uppror som slogs ner hårt. Under en sammandrabbning träffades farfaderns bror i huvudet av en kosacksabel, men överlevde. Som straff konfiskerades Godzinskys mark och bröderna skickades till Sibirien, varifrån de senare lyckades återvända.
JUDISK MORMOR
Georges farmor, Elisé Magdalena de Simone, var en fransk-judisk föräldralös flicka som också hade rumänskt blod i ådrorna.
Elisé adopterades av en fransk köpmannafamilj och skickades till en katolsk klosterskola. Hennes fosterfar hade affärer i Polen, och när Elisé hade avslutat sin skolgång fick hon följa med honom till Warszawa. På en bal i Warszawa träffade Elisé sin blivande make, Franciszek Godzinsky.
Elisé anpassade sig aldrig riktigt till sin makes hemland, hon vägrade till exempel att lära sig polska. Franciszek och Elisé fick fyra barn, två söner och två döttrar, som döptes till katoliker. Den förste sonen blev läkare. Den andre sonen (Georges far) Franz Xaver, tog sin fars förnamn Franciszek.
FRÅN TARTU TILL TAMMERFORS SOM GUVERNANT
Georges far, Franciszek de Godzinsky, tillbringade sin barndom och ungdom i Warszawa. Han var en musikalisk pojke och deltog flitigt i skolorkestern, där han spelade både piano, cello och trumpet.
Efter avslutad gymnasieutbildning reste Franciszek till Estland för att fortsätta sina studier och skrev in sig vid det tyskspråkiga universitetet i Tartu.
|
|
| Von Nottbecks herrgård i Lielahdti. Tammerfors historiska museer / Wilhelm von Nottbeck. |
|
|
| Salongen på Lielahti herrgård. Tammerfors historiska museer / Lagergrén. |
Franciszek lärde känna Finland redan under studietiden och
bekantade sig samtidigt med finska och svenska språken. De balttyska
ägarna till Finlayson i Tammerfors, familjen von Nottbeck,
anställde honom som privatlärare för deras yngste son på Lielahti
herrgård. Kurt von Nottbeck och Franciszek blev nära vänner.
|
|
|
Franciszeks elev (till vänster) och hans syster på Lielahde
herrgård. Tammerfors historiska museer / Kurt von Nottbeck. |
SOM STATSTJÄNSTEMAN TILL ST PETERSBURG
Franciszek hade en stark dragning till musiken. Ibland övervägde han till och med allvarligt att byta ut sin ”merkantila” karriär mot en musikerkarriär, men han slutförde dock sina studier i Tartu. Franciszek utexaminerades som finansingenjör 1903.
Från Tartu flyttade Franciszek till S:t Petersburg, där han blev statstjänsteman. Som amanuens vid det ryska handelsministeriet hade han bland annat till uppgift att organisera transporten av sov- och restaurangvagnar på de statliga järnvägarna. Jobbet innebar en hel del resande och Franciszek blev bekant med den sibiriska järnvägen.
|
|
| Nevskij Prospekt, S:t Petersburgs huvudgata i början av 1900-talet. Wikimedia. |
|
|
|
Sex vagnar kunde köra sida vid sida på Nevskij Prospekt i början av
1900-talet. Villmanstrands museer / Albert Felisch. |
|
|
| Vinterpalatsets torg i S:t Petersburg. Museiverket. |
TJÄNSTEMAN BLIR AFFÄRSMAN
Franciszek de Godzinsky nöjde sig inte med att bara vara tjänsteman,
han startade också en egen exportverksamhet. Han handlade med bomull och
förmedlade rysk bomull till den finska textilindustrin. Franciszek reste
mycket i Finland och som språkkunnig lärde han sig mer av språken,
särskilt svenska. Affärerna gick bra. Bland kunderna fanns finska
väverier, klädesfabriker i Tammerfors och Finlayson-Forssa. Samtidigt
knöt Franciszek fler kontakter med finska affärsmän och fick nya
bekantskaper i både Tammerfors och Helsingfors.
SJÄLVLÄRD PIANIST
På sin fritid deltog Franciszek i Polska sällskapets verksamhet i S:t Petersburg och lärde därigenom känna många kända artister som bassångaren Fjodor Sjaljapin, pianisten Ignacy Paderewski och kompositören Sergej Rachmaninov - som han bland annat lär ha spelat piano fyrhändigt med.
Franciszek var en självlärd pianist men tog också privatlektioner hos den berömde pianisten Aleksandr Siloti. Enligt George var hans far en skicklig improvisatör och hade ett utmärkt musikaliskt minne. På Kejserliga konservatoriet i S:t Petersburg, i Silots pianoklass, träffade den 40-årige Franciszek sin blivande fru, den 20-åriga Maria Othmar Neuscheller.
