Lapsuus vallankumouksen ja sisällissodan Pietarissa

Vappumielenosoitus Pietarissa 1917. Bolshevikkien edustaja puhuu väkijoukolle Iisakin kirkon edustalla. Museovirasto / Karl Bulla.

Kolme viikkoa George de Godzinskyn syntymän jälkeen, heinä-elokuun vaihteessa 1914 puhkesi ensimmäinen maailmansota. Georgen kuutta ensimmäistä elinvuotta varjostivat suursota, vallankumoukset helmikuussa ja lokakuussa 1917 sekä verinen sisällissota. 

 

Lue Georgen varhaislapsuudesta Pikku-George hellytti äitinsä laulamalla, isästä Puolalainen talousinsinööri Franciszek de Godzinsky ja äidistä Pianisti Maria Neuschellerin upporikas perhe.

 

Nikolai II perheineen 1915. Kansa otti tsaarin ilmoituksen sodan alkamisesta innostuneesti vastaan. Pietarin valtasi isänmaallinen kiihko. Sodan arveltiin kestävän korkeintaan kolme kuukautta. Museovirasto.

 

Georgen synnyinkodista Kivisaaressa Godzinskyt muuttivat 1916 kaksikerroksiseen puutaloon Hiekkakadulle Vasilinsaarelle. Koti sijaitsi puolen kilometrin päässä Pietarin keskustasta. “Uskoakseni asuinympäristössämme oli vielä niihin aikoihin melko rauhallista, mutta ilmassa oli kyllä levottomuutta, jonka lapsikin saattoi aistia. Aikuisten puhetapa muuttui, uusilla sanoilla oli pelottava kaiku", Godzinsky on kertonut haastattelijalleen 1980-luvun lopulla. 

 

Pikkupojan muistikuviin jäivät sekä vierailut Neuschellerien kaupunkikodissa että kesät ja joulut Suur-Merijoella. Kartanossa Georgea kiinnosti erityisesti valokuvausta harrastaneen äidinisän Maximilian Othmar Neuschellerin valokuvalaboratorio. Aikuisena George kiinnostui itsekin valokuvauksesta. 

 

George vanhempiensa kanssa Suur-Merijoella kesällä 1915. Godzinskyn perhearkisto.

 

RIKKAAN MUSIIKKIKODIN ELÄMÄÄ

 

Maailmansodasta huolimatta kulttuurielämä Venäjän pääkaupungissa oli vilkasta. Franciszek ja Maria Godzinsky osallistuivat musiikkirientoihin ahkerasti, heillä oli muun muassa kausiliput Mariinski-teatterin kaikkiin ensi-iltoihin.

 

Varakkaan porvariskodin salissa seisoi kaksi Becker-flyygeliä. Kun äiti soitti toisella pianokonserton solistina, isä säesti toisella orkesteriosuutta. “Tietysti minä kuuntelin, kun äiti ja isä musisoivat.” Toisinaan, jos flyygeleitä ei oltu lukittu, George kokeili itsekin soittaa salaa. “Mutta siitä eivät vanhempani tienneet mitään.” Kahden vanhana George kiipesi flyygelin ääreen improvisoimaan. 

 

Vasemmalla Nikolai II:n kansantalo ja oikealla Mariinski-teatteri. Sodan sytyttyä elokuussa 1914 kaupungin liian saksalaiselta kalskahtava nimi Sankt-Peterburg muutettiin Petrogradiksi. Museovirasto.

 

Georgen ollessa 3-vuotias perheeseen hankittiin alkeellinen gramofoni. “Kuuntelin yhden lastenlevyn puhki. Se oli venäläinen lastenlaulu, jossa kerrottiin isoäidin pienestä vuohesta. Sen lauloi naisääni torviorkesterin säestämänä. Siihen aikaan ei ollut mitään elektroakustista tekniikkaa, vaan suuri torvi, johon kaikki tähtäsivät.” 

 

Vilinää ja vilskettä Nevan valtakadulla. Tampereen historialliset museot.

GEORGE SAA TUNNUSTUSTA GLAZUNOVILTA

 

Helsingfors-Journalenille 1938 antamassaan haastattelussa nuori George kertoi, kuinka oli innostunut säveltämisestä jo lapsena Pietarissa. Hän oppi nuotit varhain ja tuhlasi nuottipaperia sävellyksiinsä sellaiset määrät, että lopulta isä lukitsi kalliit paperit laatikkoon. Sekään ei estänyt poikaa säveltämästä. George haki silkkipaperia, piirsi viivaston, ja kohta oli säveltäminen taas täydessä käynnissä. 

 

Aleksandr Glazunov, Pietarin keisarillisen konservatorion legendaarinen rehtori ja Godzinskyjen perhetuttu. Sibelius-museo / Herman Leiser.

Kun Pietarin keisarillisen konservatorion rehtori, säveltäjä Aleksandr Glazunov tuli Godzinskyille käymään, hän huomasi flyygelin päälle unohtuneen silkkipaperin ja huudahti: “Tämähän on oikea sävellys!” Päivällispöydässä Glazunov pyysi “kollegaansa” ojentamaan itselleen palan leipää. Kollegaksi tituleerattu George punastui hiusmartoaan myöten. Vanhoilla päivillään Godzinsky muisteli tyytyväisenä, kuinka oli saanut ensimmäisen tunnustuksensa säveltäjänä itseltään Glazunovilta. Rohkaistunut George sävelsi oitis valssin, jonka on arvellut olevan esityskelpoinen vielä tänäkin päivänä. 

 

PIETARIN PUOLALAISET

 

Aleksandr Glazunovin lisäksi Franciszek de Godzinskyllä oli useita nimekkäitä musiikkituttuja kuten bassobaritoni Fjodor Shaljapin, pianisti Ignacy Paderewski ja säveltäjä Sergei Rahmaninov. Franciszekin kerrotaan soittaneen pianoa nelikätisesti Rahmaninovin kanssa. 

 

Talvipalatsin aitauksen keisarilliset vaakunat ja nimikirjaimet on verhottu vallankumouksen merkiksi sotilasmantteleilla ja punaisilla vaatteilla. Museovirasto / Karl Bulla.

Pietarissa asui 1900-luvun alussa suuri määrä puolalaisia, jotka tapasivat toisiaan puolalaisessa seurassa. Franciszek oli seuran innokas jäsen. Helmikuussa 1917 tapahtuneen vallankumouksen jälkeen puolalaisissa niin kuin suomalaisissakin heräsi toivo, että Venäjä antaisi omalle maalle vapauden. Kun Suomi sai itsenäisyyden joulukuussa 1917, itsenäinen Puolan tasavalta perustettiin marraskuussa 1918. Pianotaiteilija Paderewskista tuli maan ensimmäinen pääministeri.  

 

Talvipalatsin aukio vappuna 1917. Museovirasto / Karl Bulla.

  

Mielenosoitus Talvipalatsin aukiolla vappuna 1917. Museovirasto / Karl Bulla.

 

GEORGE SAA PIKKUSISKON

 

Huhtikuun 8. päivänä 1917 George sai pikkusiskon. Maria ja Franciszek de Godzinskyn toinen lapsi, Elise Magdalena - perheen kesken Ljusja tai Loucia - syntyi Etelä-Venäjällä Kaukasuksella Kislowodskissa. Marian oli ollut tarkoitus palata kylpylälomaltaan kotiin Pietariin hyvissä ajoin ennen synnytystä, mutta vallankumous suisti maan sekasortoon. Junat lakkasivat kulkemasta. Lopulta kylpylään jumiin jääneet naiset ja lapset selvisivät kotiin sotilasjunan kyydissä. 

 

George ja Elise. Godzinskyn perhearkisto.

 BOLSHEVIKIT OTTAVAT VALLAN

 

Boshevikkivallankumous lokakuussa 1917 ja sitä seurannut sisällissota olivat Godzinskyille järkyttävää aikaa. Porvariskodissa kuunneltiin vallankumouksen kanuunoita kauhunsekaisin tuntein. Kaupungilla ammuttiin, ja kun tulituksen äänet lähestyivät, paettiin talon kellariin. Kolme ja puolivuotias George ja puolivuotias Elise istuivat lastenhoitajansa kanssa kellarissa tuntikausia tykkien jyskettä kuunnellen.

 

Katutaistelu Nevski Prospektilla lokakuussa 1917 Leninin bolshevikkien ja pääministeri Kerenskin kannattajien välillä. Musovirasto / Karl Bulla.

Bolshevikkikaappausta seurannut sisällissota piti perhettä jatkuvan synkän pelon vallassa. Sotilaat, poliisit ja miliisit mellakoivat kaduilla, eikä ulos uskaltanut mennä. Levottomuudet ja ahdistus olivat liikaa Franciszekin äidille Elisé de Godzinskylle, joka oli paennut Varsovasta sotaa poikansa perheen luo Pietariin. “Isänäitini, joka asui meidän kanssa, kuoli yhtenä näistä vallankumouksen päivistä tapahtumien aiheuttamaan järkytykseen.”

 

Godzinskyillä tiedettiin, että tsaariperhe oli kuljetettu pois kaupungista. Isän ystävät pelkäsivät henkensä puolesta ja piiloutuivat. Myös Franciszek hävisi joksikin aikaa maan alle. Vuonna 1919 hänet pidätettiin, ja hän virui vankilassa useita kuukausia. “Vallankumous traagisesti hajoitti koko perheen", Godzinsky on kertonut myöhemmin. 

 

TEHTAILIJAN KUOLEMA

 

Tehtailija Maximilian Othmar Neuscheller pidätettiin 1919, ja hänet kuljetettiin oikeuden eteen Moskovaan. Oikeus kuitenkin vapautti Neuschellerin, mistä hän todennäköisesti sai kiittää kirjailija Maksim Gorkia. Gorki, joka oli Leninin ystävä, oli yksi niistä lukuisista taiteilijoista, joiden mesenaattina Neuscheller oli toiminut. Kirjailijalla oli rohkeutta puolustaa pidätettyjä bolshevikkijohtajan edessä.

 

Kirjailija Maksim Gorki Viipurin rautatieasemalla 1921. Gorki puolusti Neuschelleriä Leninille. Museovirasto / Karjalan Liiton kokoelma.

Vangitseminen ja oikeudenkäynti olivat 59-vuotiaalle Neuschellerille kuitenkin liikaa. Elokuussa 1919 heti sen jälkeen, kun hänet oli vapautettu, santarmin saattamana raitiovaunussa istunut Neuscheller sai sydänkohtauksen ja kuoli. Toisen, lähempänä totuutta olevan tarinan mukaan Neuscheller murhattiin moskovalaisessa raitiovaunussa heti vapauttamisensa jälkeen. 

 

Tehtailija Maximilian Othmar Neuscheller (1859-1919). Godzinskyn perhearkisto.

Perheenisän kuoleman jälkeen pelästyneet ja järkyttyneet Neuschellerit pakenivat Neuvosto-Venäjältä. Perheenjäsenten ensimmäinen etappi oli Suur-Merijoki, jonne äidinäiti Cornelia Neuscheller ja aikuiset lapset yksi toisensa jälkeen saapuivat. 

 

Tyttäristä Alexandra oli paennut hevosreellä pitkin Suomenlahtea maaliskuussa 1919 yhdessä erään valkovenäläisen perheen kanssa. “Matka syöpyi niin syvälle hänen sieluunsa, että joka vuosi koko pitkän elämänsä ajan hän muisteli sitä kevättalvisin", Godzinsky on kertonut tädistään. "Hän muisti kuinka oli nähnyt Kronstadtin valot ja kuinka kovasti hän oli pelännyt. Hän oli pidellyt ohjaksia, hän joka ei koskaan ennen ollut joutunut tekemisiin hevosten kanssa. Hänen ansiostaan he pääsivät lopulta Terijoelle.”

 

GODZINSKYJEN PAKO SUOMEEN

 

Vapauduttuaan vankilasta myös Franciszek de Godzinsky ryhtyi valmistelemaan pakoa Suomeen. Vaikka Franciszekilla, 5-vuotiaalla Georgella ja 3-vuotiaalla Elisellä oli Puolan passit, ja perheen kotiopettajalla Elise Regenassilla Sveitsin passi, kolme kertaa heidät käännytettiin rajalla takaisin. “Yritimme muutamia kertoja, mutta aina oli militäärejä rajalla. Oli massoittain eurooppalaisia pakolaisia erilaisia kansallisuuksia, jotka jättivät Venäjän Suomen kautta.” 

 

Vasta Godzinskyjen neljäs pakoyritys 19. helmikuuta 1920 onnistui. Mutta sillä kertaa Franciszek valitsikin eri reitin.

 

Maria de Godzinsky ei todennäköisesti ollut enää perheensä mukana neljännellä pakomatkalla, vaan hän lienee paennut Suur-Merijoelle sukulaistensa mukana. George de Godzinsky on vihjannut, että äiti olisi menettänyt traagisten tapahtumien keskellä hermonsa.

 

Lue seuraavaksi millaista oli elää sisällissodan kauhujen ja kaaoksen keskellä Pietarissa eli Petrograd 1914-1920 ja lue sitten Godzinskyjen pako Pietarista Suomeen

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen