Kiertuemuistelmat 1953: Shanghaista Harbiniin 2.–6. maaliskuuta

Matka Shanghaista Mantšurian Harbiniin taittui laivalla ja junalla. George ja impressaari Kašuk matkustivat etukäteen huolehtimaan kiertueen konserttijärjestelyistä. Kartta The World 1935. Public domain.

På svenska

Shanghain menestyskonserttien 25. ja 27. helmikuuta 1936 jälkeen George de Godzinskyn Kaukoidän kiertue venäläisbasso Fjodor Šaljapinin säestäjänä suuntautui Mantšuriaan ja Kiinaan.

Merimatka Shanghaista Dalianin satamakaupunkiin on runsaat 800 merimailia, runsaat 1500 km ja kestää laivalla keskimäärin 2–3 vuorokautta. Rautateitse matka Dalianista Harbiniin on runsaat 1000 km. Matkan suunta oli pohjoinen, mikä tarkoitti siirtymistä kohti lunta ja kirpeitä pakkaslukemia.

Muistelmissaan, jotka George kirjoitti 17 vuotta kiertueen jälkeen, hän kirjoitti: 

"Koska Mantšurian konserttimatkamme järjestämisessä oli vielä joitain epävarmuustekijöitä, Šaljapinin impressaari Kašuk päätti lähteä matkaan etukäteen ja järjestää konserttimme Harbinissa, Mukdenissa, Dairenissä [nyk. Dalian] ja Xinjinissä. Koska matkan odotettiin kestävän useita päiviä ja olevan tylsä ja vaikea, Kašuk pyysi minua lähtemään mukaansa. Suostuin epäröimättä, ja nousimme laivaan Shanghain satamassa. Šaljapinin ja hänen palvelijansa Michelin piti seurata meitä kaksi päivää myöhemmin. Maestron vaimo ja tytär päättivät jäädä Shanghaihin, kunnes palaisimme Mantšurian matkalta."

"Matkasimme pienellä japanilaisella laivalla sumussa ja vesi- ja räntäsateessa, mutta kaikki meni hyvin. Aika kului mukavasti ja keskustelimme erilaisista tulevaisuuden suunnitelmista, esimerkiksi mahdollisuudesta, että Šaljapin ja minä matkustaisimme ympäri Etelä-Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa syksyllä 1937."

"Japanilainen impressaarimme herra Strok oli suunnitellut meille kiertuetta Intiaan, Pakistaniin, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Jos maestron terveys olisi pysynyt vähintään samalla tasolla, minulla olisi mitä todennäköisemmin ollut mahdollisuus tutustua näihin kaukaisiin maihin."

LAIVA SAAPUU KIINAN DALIANIIN 4. MAALISKUUTA

"Aikaisin aamulla 4. maaliskuuta saavuimme suureen Dalianin satamakaupunkiin. Se oli Pohjois-Mantšurian rautatien eteläisin piste. Impressaari Kašukille tuli vaikeuksia tullin kanssa, koska hänen passiinsa Japanin konsulaatissa painettu leima oli vanhentunut. Pitkien neuvottelujen ja perusteellisten etsintöjen jälkeen impressaari lopulta vapautui."

"Kaupunki leveine katuineen oli erittäin kaunis. Kaikesta näkyi, että Dalian oli ollut pitkään venäläinen kaupunki. Vaikka Venäjän ja Japanin sodasta oli kulunut yli 30 vuotta, kadunnimet olivat edelleen venäjäksi. Venäläisiä oli vielä paljon jäljellä. He omistivat merkittäviä omaisuuksia."

"Nyt kuitenkin japanilaiset hallitsivat maata. Satamassa oli useita japanilaisia sotalaivoja. Japanilaiset sotilaat marssivat pitkin Dalianin leveitä katuja, ja tulli ja poliisi olivat japanilaisia. Maan alkuperäisasukkaita olivat kuitenkin kiinalaiset, mantšut ja mongolialaiset. Kaduilla näkyvät ihmiset pukeutuivat vaatimattomasti, eikä uusimpia automalleja näkynyt missään. Tyypillinen piirre oli taksinkuljettajien runsaus, ajokit olivat entisiä, kuten kaikkialla muuallakin Venäjällä."

Kuvat: Godzinskyn perhearkisto.

JUNALLA DALIANISTA HARBINIIN 5. MAALISKUUTA

"Vietettyämme yön Dalianissa lähdimme aamulla asemalle matkustaaksemme maan pohjoisille alueille. Laiturilla seisoi kaunis, tyylikäs, harmaa teräksestä valmistettu juna, joka oli koko Mantšurian ylpeys. Sillä oli myös oma erityinen nimi – Aasia. Japanilaiset olivat jatkaneet amerikkalaisten insinöörien avulla entistä Venäjän Siperian rautatietä Harbiniin saakka. Rautatie oli kaksiraiteinen, ja japanilaiset olivat muuttaneet leveän venäläisen raidevälin heidän käyttämäänsä. Tämä mahdollisti yhtenäisen rautatieverkoston luomisen Mantšurian alueelle, Kiinaan ja Koreaan."

"Aasian nopeus oli vaikuttava. Se kulki 940 kilometrin matkan 14,5 tunnissa. Se oli tarkka kopio amerikkalaisista junista. Viimeinen vaunu oli tarkoitettu paikallisten maisemien katselemiseen. Vaunussa oli mukavat tuolit ja pienet pöydät toisen luokan matkustajille. Leveistä ikkunoista saattoi ihailla vieraan maan maisemia."

"Aluksi rautatie kulki karussa ja mäkisessä maastossa. Vähitellen horisonttiin alkoi ilmestyä vuoria. Pysähdyimme Mukdenissa 15 minuutiksi. Kaupunki on tärkeä rautateiden risteysasema. Sieltä rata haarautui Koreaan Pjongjangiin ja Kiinasta Pekingiin. Asemalla oli jo useita junia kiinalaisine matkustajineen."

"Panin merkille, että täällä, kuten muissakin suurissa rautateiden risteyksissä, oli japanilaisia sotilasjunia. Sotilaat oli sijoitettu punaisiin, lämmitettyihin vaunuihin tai he olivat suurilla, neliakselisilla lavoilla, joiden toisessa reunassa oli teltta. Teltasta työntyi ulos savupiippu. Sotilaat näyttivät olevan kylmissään talvipuvuistaan huolimatta. Rautatieasemilla ja kaupungeissa lähellä kaikkia julkisia tiloja päivysti aseistettu sotilaspoliisi."

"Seurasin monimuotoista väkeä Mukdenin asemalla. Siellä oli paljon kiinalaisia ja japanilaisia sekä paljon lapsia, myös aivan pikkulapsia. Minulle kerrottiin, että noihin aikoihin suoritettiin massiivisia väestönsiirtoja alueelta toiselle. Kokonaiset kylät muuttivat Japanin uusiin teollisuuskeskuksiin. Jälleen asemalle saapui sotilasjuna, jossa oli vain tykistöä. Jokaisen tykin vieressä seisoi kaksi aseistettua japanilaista sotilasta, jotka näyttivät olevan jäätymisen partaalla."

"Ennen junan lähtöä onnistuin näkemään aseman parkkipaikalla suuren joukon riksanvetäjiä ja muleteerejä [muulinkuljettajia]. Autoja näin Liaohe-joen laaksossa. Nyt juna rynnisti jokilaaksoon ja vuoret katosivat pian kauas oikealle horisontin taakse. Rata kulki aivan joen rannassa, jota pitkin seilasivat lukemattomat proomut ja siipiratasalukset."

"Vähitellen lähestyimme teollisuusaluetta, jossa oli monia hiilikaivoksia. Pimeyden koittaessa saavuimme Mantšurian pääkaupunkiin, hämärästi valaistuun Hsinkingin [Changchun] kaupunkiin. Asema-alue antoi synkän vaikutelman, kauniin veturimme tilalle vaihdettiin vaatimattomampi ja rata muuttui yksiraiteiseksi."

"Matkan viimeinen 200 kilometrin osuus alkoi. Ulkona oli jo 10 astetta pakkasta, lunta satoi kauniisti ja maa tuli valkoiseksi. Junan ikkunoiden takana oli täysin pimeää. Olin väsynyt ja nukahdin. Heräsin pyörien ääniin junan kolistellessa pitkällä rautatiesillalla yli Songhua-joen. Oli kylmä ja joimme impressaari Kašukin kanssa lämpimiksemme giniä ja rommia."

"Puolenyön aikoihin juna saapui Harbiniin. Asemalla meitä odotti joukko toimittajia, pääasiassa venäläisiä. Olin iloinen, että olin pukeutunut välikauden takkiin kun lähdin Shanghaista. Kaikilla tapaamillamme ihmisellä oli yllään turkki ja talvihatut. Oli mukava hengittää kuivaa talvi-ilmaa. Lämpömittari näytti 21 astetta pakkasta."

"Kellojen soiton säestyksellä ja kuun kirkkaassa valossa ajoimme asemalta noin kolme kilometriä keskustaan. Harbin teki erittäin hyvän vaikutelman. Kadut olivat leveät ja se muistutti venäläistä kaupunkia maaseudun kivitaloineen. Valaistus oli erilainen kaupungin eri alueilla, koska siellä toimi kolme kilpailevaa voimalaitosta. Huonoin valaistus oli kuitenkin asemalla."
 

Harbinista lähti kotiin kirje hotelli Modernen kirjekuoressa. Nopein postiyhteys kesti 12 päivää Siperian kautta. Godzinskyn perhearkisto.

EPÄSELVYYKSIÄ KONSERTTIJÄRJESTELYISSÄ

"Nimestään Modern huolimatta hotellimme oli melko vanha. Se toi mieleen Turun Hamburger Börs -hotellin pölyisine palmuineen ja erikoisine valaistuksineen."

"Harbinissa kaikki puhuivat venäjää. Iltateellä, jonka joimme kello yksi yöllä, toimittajat kertoivat, että Šaljapinin saapuminen oli aiheuttanut paljon väärinkäsityksiä ja vaikeuksia. Sanomalehdet olivat jo tuominneet korkeat lippujen hinnat. Monet julkiset järjestöt taistelivat keskenään oikeudesta järjestää juhlia Šaljapinin kunniaksi. Oli monia juonitteluja, mutta kaikki tämä oli tyypillistä Harbinin kaltaiselle slaavilaiselle kaupungille. Toimittajat kysyivät jatkuvasti impressaari Kašukilta ja minulta Šaljapinista ja olivat erittäin kiinnostuneita hänen henkilökohtaisesta elämästään. Yritimme puhua mahdollisimman vähän."

"Myös konserttijärjestelyissä oli paljon epävarmuutta. Impressaari Kašukin täytyi tehdä paljon töitä laittaessaan asiat kuntoon ennen Šaljapinin saapumista. Kaikki kolme konserttia oli loppuunmyyty ennakkoon."

"Lippujonoissa oli puhjennut tappeluita, joiden seurauksena useita ihmisiä oli viety poliisiasemalle. Japanilaiset viranomaiset olivat joutuneet puuttumaan asiaan, koska lippuja oli myyty enemmän kuin salissa oli paikkoja. Viranomaiset vaativat rahojen palauttamista seisomapaikoista. Lopulta pitkän, sanomalehdissä käydyn keskustelun jälkeen jokaiseen konserttiin myytiin 257 lisälippua. Luulen, ettei kukaan taiteilija ole koskaan esiintynyt sellaisessa ilmapiirissä kuin Šaljapin Harbinissa: sali muistutti tiiviisti pakattua säilykepurkkia."

"Hotellihuoneen lämpötila ei ylittänyt 13 astetta. Tuuli puhalsi ikkunoista, minulla oli hirmuisen kylmä, nukuin huonosti vaikka olin hyvin väsynyt. Keskellä yötä nousin ylös peittääkseni itsensä sadetakilla ja takilla. Aamulla saimme sähkeen Šaljapinilta. Hän oli jo lähtenyt Shanghaista ja sanoi saapuvansa Harbiniin lauantai-iltana 7. maaliskuuta. Lisäksi saimme impressaari Strokilta toisen sähkeen, jossa hän ilmoitti Šaljapinin voineen huonosti ja laivan lääkärin antaneen hänelle kuumetta alentavaa lääkettä."

GEORGE TUTUSTUU HARBINIIN 6. MAALISKUUTA

"Aamulla pukeuduin talvivaatteisiin ja lähdin tutustumaan kaupunkiin. Oli selkeä, aurinkoinen päivä, lämpömittari näytti 20 astetta pakkasta. Lumi kimalteli, aivan kuin kotona Suomessa. Kaduilla kuului vain venäläistä puhetta."

"Kadunnimet olivat kolmella kielellä: englanniksi, venäjäksi ja kiinaksi. Puolet kauppaliikkeiden nimistä oli kuitenkin vain venäjäksi. Liikkeet myivät pääasiassa japanilaisia tuotteita. Hintataso oli yllättävän alhainen. Lähes kaikki siperialaiset turkislajit olivat edustettuina näkemiemme naisten turkeissa. En ole nähnyt missään niin kauniita luonnonvärisiä piisamiturkkeja."

"Kävin myös Harbinin rautatieasemalla. Siellä oli sekä leveä raideleveys että kapea. Harbinista juna kulki Mongoliaan ja sieltä Siperian halki Moskovaan. Nopein postiyhteys Harbinin ja Euroopan välillä kulki Siperian rautatien kautta ja kesti 12 päivää."

"Illalla söimme impressaari Kašukin kanssa kaukasialaisessa ravintolassa. Muistan erityisesti upean kaukasialaisen keiton tältä vierailulta."

"Sitten menimme elokuviin. Elokuvateatteri oli kuitenkin pieni ja varustettu huonoilla akustisilla laitteilla, ja lisäksi amerikkalaista elokuvan pilasi tekstitys – japanilaiset kirjaimet oli kirjoitettu suoraan kuvan päälle."

"Joka tapauksessa lepopäivät Harbinissa tulivat tarpeeseen. Vietimme ne yhdessä Kašukin kanssa odottaessamme maestron saapumista."

Lue seuraavaksi Kiertuemuistelmat 1953: Sairastunut Šaljapin saapuu Harbiniin, George saa ylimääräisen loman ja rakastuu

Teksti: Laila Tarpila

TURNÉMEMOARER 1953: FRÅN SHANGHAI TILL HARBIN DEN 2-6 MARS

Resan från Shanghai till Harbin i Manchuriet gjordes med båt och tåg. George och impressarion Kasjuk reste i förväg för att ordna med konsertarrangemangen för turnén. Karta: The World 1935. Public domain.

Suomeksi

Efter succékonserterna i Shanghai den 25 och 27 februari 1936 fortsatte George de Godzinskys Fjärranöstern-turné som ackompanjatör till den ryske basen Feodor Shaljapin mot Manchuriet och Kina.

Sjöresan från Shanghai till hamnstaden Dalian är drygt 800 nautiska mil, cirka 1500 km, och tar med båt i genomsnitt 2–3 dygn. Med järnväg är resan från Dalian till Harbin drygt 1000 km. Färdriktningen var norrut, vilket innebar en förflyttning mot snö och bitande minusgrader.

I sina memoarer, som George skrev 17 år efter turnén, berättar han:

"Eftersom det fortfarande fanns vissa osäkerhetsfaktorer i arrangemangen för vår konsertresa till Manchuriet, bestämde sig Shaljapins impressario Kasuk för att resa i förväg och ordna våra konserter i Harbin, Mukden, Dairen [nuvarande Dalian] och Xinjin. Eftersom resan förväntades ta flera dagar och vara tråkig och svår, bad Kasuk mig följa med honom. Jag tackade ja utan att tveka, och vi gick ombord på fartyget i Shanghais hamn. Shaljapin och hans betjänt Michel skulle följa oss två dagar senare. Mästarens fru och dotter beslutade att stanna i Shanghai tills vi återvände från Manchuriet-resan."

"Vi reste med ett litet japanskt fartyg i dimma, regn och snöblandat regn, men allt gick bra. Tiden gick angenämt och vi diskuterade olika framtidsplaner, till exempel möjligheten att Shaljapin och jag skulle resa runt i Sydafrika och Sydamerika hösten 1937."

"Vår japanske impressario, herr Strok, hade planerat en turné för oss till Indien, Pakistan, Australien och Nya Zeeland. Om mästarens hälsa hade förblivit åtminstone på samma nivå, skulle jag med största sannolikhet ha fått möjlighet att bekanta mig med dessa avlägsna länder."

FARTYGET ANLÄNDER TILL DALIAN I KINA DEN 4 MARS

"Tidigt på morgonen den 4 mars anlände vi till den stora hamnstaden Dalian. Det var den sydligaste punkten på den nordmanchuriska järnvägen. Impressario Kasuk fick problem med tullen, eftersom stämpeln som det japanska konsulatet hade tryckt i hans pass hade gått ut. Efter långa förhandlingar och grundliga sökningar blev impressarion slutligen frigiven."

"Staden med sina breda gator var mycket vacker. Allt visade att Dalian länge hade varit en rysk stad. Trots att över 30 år hade gått sedan kriget mellan Ryssland och Japan, var gatunamnen fortfarande på ryska. Det fanns fortfarande många ryssar kvar. De ägde betydande tillgångar."

"Nu styrde dock japanerna landet. I hamnen fanns flera japanska krigsfartyg. Japanska soldater marscherade längs Dalias breda gator, och tullen och polisen var japanska. Landets ursprungsbefolkning var dock kineser, manchuer och mongoler. Människorna på gatorna var anspråkslöst klädda, och de senaste bilmodellerna syntes inte någonstans. Ett typiskt drag var överflödet av taxichaufförer; fordonen var gamla, som överallt annars i Ryssland."

Bilder: Godzinskys familjearkiv.

MED TÅG FRÅN DALIAN TILL HARBIN DEN 5 MARS

"Efter att ha tillbringat natten i Dalian åkte vi på morgonen till stationen för att resa till de norra delarna av landet. På plattformen stod ett vackert, elegant, grått tåg av stål, som var hela Manchuriens stolthet. Det hade också ett eget speciellt namn – Asien. Japanerna hade, med hjälp av amerikanska ingenjörer, förlängt den tidigare ryska sibiriska järnvägen ända till Harbin. Järnvägen var dubbelspårig, och japanerna hade ändrat den breda ryska spårvidden till den de använde. Detta möjliggjorde skapandet av ett enhetligt järnvägsnät i Manchuriet, Kina och Korea."

"Asiens hastighet var imponerande. Det färdades 940 kilometer på 14,5 timmar. Det var en exakt kopia av amerikanska tåg. Den sista vagnen var avsedd för att beskåda det lokala landskapet. I vagnen fanns bekväma stolar och små bord för andraklasspassagerare. Från de breda fönstren kunde man beundra det främmande landets landskap."

"Till en början gick järnvägen genom karg och kuperad terräng. Gradvis började berg dyka upp vid horisonten. Vi stannade i Mukden i 15 minuter. Staden är en viktig järnvägsknut. Därifrån grenade sig linjen till Pyongyang i Korea och till Peking i Kina. På stationen fanns redan flera tåg med kinesiska passagerare."

"Jag lade märke till att här, liksom vid andra stora järnvägsknutar, fanns japanska militärtåg. Soldaterna var placerade i röda, uppvärmda vagnar eller på stora, fyraxlade plattformar, med ett tält i ena änden. En skorsten stack ut från tältet. Soldaterna verkade frysa trots sina vinterkläder. Vid järnvägsstationerna och i städer nära alla offentliga platser patrullerade beväpnad militärpolis."

"Jag observerade den mångfacetterade folksamlingen på Mukdens station. Det fanns många kineser och japaner, samt många barn, även mycket små barn. Jag fick veta att vid den tiden utfördes massiva folkomflyttningar från ett område till ett annat. Hela byar flyttade till Japans nya industricentra. Återigen anlände ett militärtåg till stationen, med endast artilleri. Bredvid varje kanon stod två beväpnade japanska soldater som verkade vara på gränsen till att frysa ihjäl."

"Innan tåget avgick lyckades jag se en stor grupp rickshawförare och muleterer [mulåsnedrivare] på stationens parkeringsplats. Jag såg bilar i Liaohe-flodens dalgång. Nu dundrade tåget in i floddalen och bergen försvann snart långt bort till höger om horisonten. Banan gick precis vid flodstranden, längs vilken otaliga pråmar och hjulångare seglade."

"Gradvis närmade vi oss ett industriområde med många kolgruvor. När mörkret föll anlände vi till Manchuriens huvudstad, den svagt upplysta staden Hsinking [Changchun]. Stationsområdet gav ett dystert intryck; vår vackra lokomotiv ersattes med ett mer blygsamt och banan blev enkelspårig."

"Resans sista 200 kilometer började. Utanför var det redan 10 minusgrader, snön föll vackert och marken blev vit. Bakom tågets fönster var det helt mörkt. Jag var trött och somnade. Jag vaknade i ljudet av hjulen när tåget skramlade över en lång järnvägsbro över Songhua-floden. Det var kallt och impressario Kasuk och jag drack gin och rom för att värma oss."

"Vid midnatt anlände tåget till Harbin. På stationen väntade en grupp journalister, främst ryssar. Jag var glad att jag hade klätt mig i en övergångsjacka när jag lämnade Shanghai. Alla vi mötte bar päls och vintermössor. Det var skönt att andas den torra vinterluften. Termometern visade 21 minusgrader."

"Till ackompanjemang av klockors klang och i månens klara ljus körde vi cirka tre kilometer från stationen till centrum. Harbin gjorde ett mycket gott intryck. Gatorna var breda och det påminde om en rysk stad med sina stenbyggnader på landsbygden. Belysningen var olika i stadens olika delar, eftersom det fanns tre konkurrerande kraftverk. Den sämsta belysningen var dock på stationen."

Ett brev hem från Harbin, i ett kuvert från Hotel Modern. Den snabbaste postförbindelsen tog 12 dagar via Sibirien. Godzinskys familjearkiv.

OKLARHETER KRING KONSERTARRANGEMANGEN

"Trots sitt namn 'Modern' var vårt hotell ganska gammalt. Det påminde om Hotell Hamburger Börs i Åbo med sina dammiga palmer och speciella belysning."

"I Harbin talade alla ryska. Vid kvällsteet, som vi drack klockan ett på natten, berättade journalisterna att Shaljapins ankomst hade orsakat många missförstånd och svårigheter. Tidningarna hade redan fördömt de höga biljettpriserna. Många offentliga organisationer kämpade inbördes om rätten att arrangera fester till Shaljapins ära. Det fanns många intriger, men allt detta var typiskt för en slavisk stad som Harbin. Journalisterna frågade ständigt impressario Kasuk och mig om Shaljapin och var mycket intresserade av hans privatliv. Vi försökte prata så lite som möjligt."

"Även konsertarrangemangen var mycket osäkra. Impressario Kasuk fick arbeta hårt för att få ordning på saker och ting innan Shaljapins ankomst. Alla tre konserter var slutsålda i förväg."

"I biljettköerna hade slagsmål brutit ut, vilket resulterade i att flera personer förts till polisstationen. Japanska myndigheter hade tvingats ingripa, eftersom fler biljetter hade sålts än vad det fanns platser i salen. Myndigheterna krävde att pengarna för ståplatserna skulle återbetalas. Slutligen, efter en lång diskussion i tidningarna, såldes ytterligare 257 biljetter till varje konsert. Jag tror inte att någon artist någonsin har uppträtt i en sådan atmosfär som Shaljapin i Harbin: salen liknade en tätt packad konservburk."

"Temperaturen i hotellrummet översteg inte 13 grader. Vinden blåste in genom fönstren, jag frös fruktansvärt, sov dåligt trots att jag var mycket trött. Mitt i natten steg jag upp för att täcka mig med en regnrock och en jacka. På morgonen fick vi ett telegram från Shaljapin. Han hade redan lämnat Shanghai och sa att han skulle anlända till Harbin lördag kväll den 7 mars. Dessutom fick vi ett andra telegram från impressario **Strok**, där han meddelade att Shaljapin mådde dåligt och att fartygsläkaren hade gett honom febernedsättande medicin."

GEORGE BEKANTAR SIG MED HARBIN DEN 6 MARS

"På morgonen klädde jag mig i vinterkläder och gav mig ut för att utforska staden. Det var en klar, solig dag, termometern visade 20 minusgrader. Snön glittrade, precis som hemma i Finland. På gatorna hördes bara ryska."

"Gatunamnen var på tre språk: engelska, ryska och kinesiska. Hälften av butiksnamnen var dock bara på ryska. Butikerna sålde främst japanska produkter. Prisnivån var överraskande låg. Nästan alla sibiriska pälstyper fanns representerade i kvinnornas pälsar som vi såg. Jag har aldrig sett så vackra, naturligt färgade bisampälsar någonstans."

"Jag besökte också Harbins järnvägsstation. Där fanns både bred och smal spårvidd. Från Harbin gick tåget till Mongoliet och därifrån genom Sibirien till Moskva. Den snabbaste postförbindelsen mellan Harbin och Europa gick via den sibiriska järnvägen och tog 12 dagar."

"På kvällen åt impressario Kasuk och jag på en kaukasisk restaurang. Jag minns särskilt en underbar kaukasisk soppa från detta besök."

"Sedan gick vi på bio. Biografen var dock liten och utrustad med dålig akustik, och dessutom förstördes den amerikanska filmen av textningen – japanska tecken var skrivna direkt över bilden."

"Hur som helst var vilodagarna i Harbin välbehövliga. Vi tillbringade dem tillsammans med Kasuk i väntan på mästarens ankomst."

Läs som nästa:  Turnémemoarer 1953: Den insjuknade Feodor Shaljapin anländer till Harbin, George får extra ledigt och blir förälskad

Text: Laila Tarpila

Svensk översättning: Christian de Godzinsky