Jatkosota tammi-maaliskuu 1943: George säveltää musiikin Risto Orkon sotilasfarssiin Jees ja just

 

Suomi-Filmin toinen Ryhmy ja Romppanen -elokuva Jees ja just sai ensi-iltansa 14. maaliskuuta 1943. George de Godzinsky (vasemmalla), harmonikan soittaja Onni Laihanen, mandoliinin soittaja Waldemar Baronin ja balalaikan soittaja Viljo Immonen osallistuivat kuvauksiin Suomi-Filmin studiolla alkutalvesta 1943. Oikealla valkoisessa takissa ohjaaja Risto Orko. Jees ja just / Elonet.

På svenska

George de Godzinskyn vuosi 1943 käynnistyi maaseutukiertueella operetti- ja schlagerlaulajatar Annikki Arnin kanssa. “Minulla oli onni saada Godzinsky säestäjäkseni paitsi konserteissa myös maaseutukiertueilla", Arni on kertonut muistelmissaan. Maanantaina 4. tammikuuta taiteilijat oli kutsuttu esiintymään Porin suojeluskuntatalolle.

"Kuluttaaksemme aikaamme pitkillä ja yksitoikkoisilla junamatkoilla leikimme tietokilpaa: minä kysyin ja Godzinsky vastasi", Arni on muistellut yhteistä matkantekoa. "Hän on aina ollut kiinnostunut koneista ja tunsi junien aikataulut yhtä hyvin kuin konsanaan Turisti. Vaikka olisin tiedustellut miten pientä asemaa tai miten vaivaista pysäkkiä tahansa, hän heti tiesi tarkkaan niiden sijainnin ja lateli minuutin tarkkuudella yhtä hyvin pika- kuin muidenkin junien tulo- ja lähtöajat syrjäisimmilläkin seuduilla.”

Suomen rataverkko 1943. Suomen Rautatiemuseo.

"GODZINSKY ON YLEISÖN SUOSIKKI NUMERO YKSI"

“Godzinsky tuo mukanaan harmonikkansa, jota hän osaa käyttää mestarillisesti ja esittää sillä konserttiyleisön toivomia kappaleita”, Satakunnan Kansa lupasi ennakkoon. Iloinen ilta Porin suojeluskuntatalolla sisälsi operetti- ja schlagermusiikkia kuten Franz Lehárin Valssiparafraasin, Norbert Schulzen laulut Heimweh ja Drei rote Rosen, Rudolf Zinkin laulun Es fährt ein Schif  ja Werner Egkin sovittaman laulun Ballade du Charlemagne, Jacob Gaden Jalousi’n, Dino Olivierin laulun J’attendrai ja Ernfrid Ahlinin Lauantai-illan, Heinrich Streckerin laulun On tuolla Lobau ja Ralph Benatskyn Wieniläisvalssin. George esitti soolonumeroinaan pianolla Fritz Kreislerin Liebesfreud’in, Johann Straussin Frühlingsstimmen ja Mustalaisvalssin sekä harmonikalla Unkarilaiseen tapaan ja Suomalaisen polkan. Lipputulot kerättiin Porin Rajaseudun Ystäväin hyväksi.

“Väkeä olikin kertynyt salin täydeltä, sillä ajanvietemusiikki on ymmärrettävistä syistä nykyisenä aikana korkeassa kurssissa”, Uuden Ajan nimimerkki H.S. kirjoitti konsertin jälkeen. Godzinsky oli aloittanut illan “parilla ensiluokkaisesti esitetyllä pianokappaleeilla”. “Oli suuri nautinto pitkin iltaa saada kuulla tätä temperamentikasta ja rutineerattua taiteilijaa. Straussin Frühlingsstimmen, Kreislerin Liebesfreud, minkälaisella musikaalisella ilolla hän antoikaan parastaan vastaanottavaiselle yleisölle. Kerta kaikkiaan taiteilijalle näkyi olevan suuri nautinto leikitellä sekä pianon että harmonikan koskettimilla (viimeksimainitusta saatiin kuulla erinomainen pikku pala, suomalainen polkka), kuuntelijalle se oli vieläkin mieluisampaa”, Uusi Aika kiitteli.

Operetti- ja schlagerlaulajatar Annikki Arni 1940-luvun alkupuolella. Museovirasto / Fazerin konserttitoimiston kokoelma.

Laulajattaren kohdalla lehti oli varauksellisempi: “Annikki Arnilla oli varattuna useita lauluja. Operetti- ja valssilauluissa sai laulajatar kaijutella kantavaa ääntään useaan otteeseen. Muun ohjelmiston muodostivat pikku laulut ja schlaagerit. Edelliset tuntuvat paremmin olevan rouva Arnin alaa, iskelmiin sen sijaan olisi kaivannut ulkonaisesti elävämpää otetta. Olivierin J’attendraissa on kyllä sekä tunnetta että säveltä, mutta se on sittenkin vain tanssimusiikkia, eikä kaipaa arvokasta ooppera-asennetta liikuttaakseen kuulijan sydäntä. Reipas pikku numero oli Ahlinin Lauantai-ilta. Molemmat taiteilijat ansaitsevat kiitoksen vaivoistaan ja saivat he todistaa yleisön kannatuksen useilla toistoilla.”

Satakunnan Kansan arvostelijan nimimerkki A.J.:n mielestä Iloinen konsertti “vastasi vain osalta nimeään”. “Lähes täysilukuinen yleisö seurasi ohjelman kulkua melko lailla vakavana, istuttiin enimmäkseen totisina niin kuin ainakin konsertissa tavataan istua. Ja myöntää täytyy, että kuulijakunnalla on sentään aika hyvä annos arvostelukykyä, koska se ei suotta ruvennut innostumaan."

"Ensimmäisiä menestymisen ehtoja näin iskelmiä ajatellen on mielestäni se, että kuulija käsittää mistä on kysymys", A.J. jatkoi arvosteluaan. "Kun ei nyt äänellinen puoli, sen paremmin kuin esityksellinenkään, ole oikeastaan huippuluokkaa. Molemmat tosin sellaisinaan varsin laatuunkäypiä ja miellyttäviäkin – niin ainakin sanallinen sisältö pitäisi olla helposti ymmärrettävä. Kuulijalle vieras kieli asettaa kuitenkin vaikeanlaisen esteen innostumisen, mukanaolon tielle. Ja tässä tapauksessa tätä lajia estettä oli luvattoman paljon. Olla hyvä ja kääntyä vaikka Pallen puoleen, sieltä kyllä lähtevät sanat, joita ymmärretään. Neiti Arnin tekstinlausunnalle yleensä voi antaa tunnustuksen.”

Annikki Arni on kertonut muistelmissaan, että viihdytyskiertueilla laulaminen ulkoilmassa vahingoitti hänen kurkkuaan ja sai hämet lopulta menettämään lauluäänensä. Ilmeisesti äänelliset vaikeudet olivat jo kuultavissa Porin konsertissa.

George ja harmonikka. Godzinskyn perhearkisto.

Äänensävy muuttui, kun A.J. siirtyi kirjoittamaan Georgesta: “Mutta Godzinsky, siinä on todella musikantti! Vetää varmaan yleisön mukaansa, eikä hänen seurassaan haukotuta. Ottaapas soittimestaan, jollaisina tällä kertaa palvelivat flyygeli ja haitari, irti selvät sävelet, niin kuin sanotaan. Tuhattaituri kun on, hänellä on nuotit omassa päässään, tai olisikohan sormien päissä, fantiseeraa ja sovittelee “missä, koska ja kuinka vaan” suurella taidolla ja harvinaisen nokkelasti. Ja säestäjänä herra de Godzinsky on vallan erinomainen, tarkka ja solistille oikeutta ja tukea antava. Ei ole ollenkaan ihme, että tämä taiteilija on yleisön suosikki numero yksi.”

GODZINSKYN KYMMENEN UUTTERAA SORMEA

Annikki Arni on kertonut muistelmissaan Georgen hämmästyttävästä keskittymiskyvystä: “Entä miten tasapainoinen hän aina oli! Hänellä olikin ihmeellinen latautumistaito! Godzinskyllä oli tapana sanoa: “Kunhan saan hieman levätä, ovat pää ja sydän jälleen täynnä musiikkia.”

“Vain kerran näin hänet vimmastuneena, ja silloin hänellä oli siihen aihettakin”, Arni on muistellut. “Konsertissamme Kokkolassa Godzinsky oli soittanut soolonsa hänelle ominaisella herkkyydellä ja yleisö oli innokkaasti osoittanut suosiotaan. Paikkakunnan lehdessä oli kuitenkin joku typerys seuraavana päivänä kirjoittanut, ilmeisesti ollakseen vitsikäs: “Herra Godzinsky todisti omaavansa kymmenen uutteraa sormea ja uskomattoman määrän tarmoa!”

Porista George matkusti Raumalle, missä Raumanlinnassa järjestettiin torstaina 7. tammikuuta vuoden ensimmäinen, järjestyksessä 43. asemiesilta. 

Asemiesilta nro 43 järjestettiin 7. tammikuuta 1943 Raumalla. Hopeatorvet 1.1.1943. Kansallisarkisto / Aikakauslehtien digiarkisto.

AJANVIETE-KONSERTIT HELSINGISSÄ JA TURUSSA

Rauman jälkeen 9. ja 10. tammikuuta George esiintyi 12-miehisen solistiyhtyeensä kanssa kahdessa Ajanviete-Konsertissa Konservatoriolla. Solisteina esiintyivät Olavi Virta, amerikkalainen swing-laulaja Peggy Solin, ja Saksasta vielä joululomalla oleva Harmony Sisters. Georgen yhtyeessä soittivat tiettävästi ainakin kitaristi Viljo Immonen, klarinetisti Matti Rajula ja saksofonisti Ville Virtanen. Konserttien käytännön asioista vastasi Taiteellisten ohjelmien järjestelytoimiston Toppo Elonperä.

Viikkoa myöhemmin, 17. tammikuuta samat esiintyjät pitivät kaksi Ajanviete-Konserttia Turussa, ensin Ruotsalaisessa Teatterissa klo 16 ja heti perään Palokunnantalolla klo 19.30. Urheiluseura Maarian Pyrkivän järjestämien tilaisuuksien tulot käytettiin nuorisotyön hyväksi. Turun jälkeen Harmony Sisters matkusti kolmannelle esiintymismatkalleen Saksaan.

Joululomalle Suomeen tullut Harmony Sisters esiintyi 31. joulukuuta 1942 Messuhallissa Propaganda-Aseveljien asemiesillassa nro 42. Sotamuseo / Hedenström.

UUSI TENORIKYKY HENRY THEEL

Ajanviete-Konserttien välissä, torstaina 14. tammikuuta George ehti esiintyä vielä Helsingin Työväentalon juhlasalissa Propaganda-Aseveljien toivekonsertissa nro 13. Toivekonserttien tunnukseksi oli vakiintunut lause: “Kansan suosimaa - kansan toivomaa”. Työväentalolla lavalle nousivat Helsingin varuskuntasoittokunta musiikkikapteeni Artturi Ropen johdolla, Korsuorkesteri Georgen johdolla, asemieskuoro, tenori Henry Theel, sopraano Taru Linnala, haitaristi Onni Laihanen, kitaristi Viljo Immonen, näyttelijät Uuno Laakso ja Siiri Angerkoski sekä kuuluttajana luutnantti Arvo Alanne.

Toivekonsertti nro 13 Helsingin Työväentalolla 14. tammikuuta 1943. Hopeatorvet 1.1.1943. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

 

George harmonikkarivistössä toinen oikealta. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen

 

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 10. tammikuuta 1943. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Näyttelijä Uuno Laakso naurattaa yleisöä Työväentalon toivekonsertissa 14. tammikuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Kuuluttaja luutnantti Arvo Alanne lukee onnitteluja. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Taru Linnala laulaa Georgen johtaman Korsuorkesterin säestyksellä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Godzinsky oli esiintynyt Henry Theelin kanssa vuotta aikaisemmin Propaganda-Aseveljien asemiesillassa Messuhallissa 24. helmikuuta 1942, jolloin uusi laulajakyky oli kajauttanut Ernesto de Curtisin bravuurin Palaja Sorrentoon. Suuren yleisön tietoisuuteen Theel oli murtautunut todenteolla seuraavana kesänä levytettyään Columbia-merkille Arvo Koskimaan tangon Syyspihlajan alla. Menestystangon ja Koskimaan Keinumorsian-valssin lisäksi Theel oli levyttänyt Toivo Kärjen säveltämät Venheessä Laatokalla, Nimetön valssi, Laulu morsiamelleni ja Kun olit lähtenyt, Robert von Essenin Anteeksi suon, Kaarlo Valkaman Lähtiessä ja Armas Piispasen Sankarien kehtolaulun.

Alikersantti, tenori Henry Theel sotamies Godzinskyn johtaman Korsuorkesterin solistina toivekonsertissa Helsingin Työväentalon juhlasalissa 14. tammikuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

YLEISRADION INSINÖÖRIEN LEVYMERKKI RYTMI

Vuonna 1943 Theelin ja Godzinskyn yhteistyö jatkui Rytmin levytysstudiossa Georgen toimiessa sekä sovittajana että Rytmin Solistiorkesterin ja Rytmi-Sekstetin kapellimestarina.

Ennen talvisodan syttymistä suomalaiset äänilevyt oli käyty tekemässä Euroopassa. Kun yhteydet Eurooppaan sodan takia katkesivat, ja levyjen hankinta sekä suomalaisten muusikoiden levytysmahdollisuudet vaikeutuivat, perustettiin marraskuussa 1940 ensimmäinen täysin kotimainen levy-yhtiö, Oy Rytmi Ab.

Hankkeen takana olivat Yleisradion insinöörit Paavo Arni - laulajatar Annikki Arnin veli - ja Rafael Ylkänen, jotka houkuttelivat mukaan Yleisradion toimitusjohtajan J.V. Vakion, ja Radiolaite Oy:n toimitusjohtajan Osmo Vainikaisen. Ylkäsestä tuli Oy Rytmi Ab:n johtaja. Kun Yleisradio lähti yhtenä osakkaana mukaan uuteen yhtiöön, Rytmistä tuli radion oma levyfirma. Rytmillä oli oma studio, missä äänitykset tehtiin levyille ja oma levyprässäämö. Oy Rytmi Ab ei keskittynyt niinkään äänilevyjen julkaisemiseen liiketoimintana, vaan lähinnä äänitystekniikkaan.

Kun Henry Theel ja George de Godzinsky 1943 kohtasivat Rytmin studiossa - tarkasta päivämäärästä ei ole tietoa - insinöörien yhtiö oli julkaissut ensimmäiset levynsä vasta edellisenä vuonna. Theel ja Godzinskyn johtama orkesteri äänittivät Georgen sovittamaa amerikkalaista elokuvamusiikkia kuten Harry Warrenin rumbafoxin Tropical magic eli Tropiikin yössä elokuvasta Viikonloppu Havannassa (1941), Joe Burken slowfoxin Moon over Miami eli Kuutamo Miamissa elokuvasta Kesäloma Miamissa (1941), Eduardo Biancon tangon Plegaria, Herbert Stothartin valssin Auld lang syne eli Farewell Waltz eli suomeksi Hyvää yötä elokuvasta Sumujen silta (1940) sekä Kulkurin valssin Toivo Särkän samannimisestä menestyselokuvasta (1941), jonka musiikin George oli säveltänyt. George oli sovittanut elokuvan nimivalssin J. Alfred Tannerin sovittamasta ruotsalaisesta kansansävelmästä.

GEORGE VIERAILEE ÄÄNISLINNAN KAUPUNGINORKESTERIN KAPELLIMESTARINA

Torstaina 21. tammikuuta George oli jälleen rintaman tuntumassa, kun Propaganda-Aseveljet järjesti asemiesillan Äänislinnassa. Kolme sanomalehteä, Kansallissosialisti, Uusi Suomi ja Suomen sosialidemokraatti julkaisivat Äänisen kuudennesta asemieskonsertista täsmälleen saman tekstin.

Yleisradion selostaja Pekka Tiilikainen ja pyssy. Sotamuseo.

“Tämän kuun 21. päivänä kajahti Äänisen fanfaari kuudennen kerran Äänislinnan teatteritalossa Asemieskonsertin alkamisen merkiksi. Sama fanfaari on kaikunut lukemattomia kertoja Aunuksen Radion väliaika merkkinä, ja sen vuoksi esittelikin illan kuuluttaja, vänrikki Pekka Tiilikainen tämän kaikille Äänisen sotureille tutuksi käyneen fanfaarin säveltäjän, musiikkivänrikki Kajavan. Ensimmäisen kerran kuultiin nyt sen sijaan Äänisen fanfaari -marssi, jonka on säveltänyt kaikkien äänislinnalaisten tuntema musiikkimies, musiikkikapteeni Onni Palomäki. Marssin esittivät säveltäjän johdolla mieskuoro ja Äänislinnan Varuskunnan Soittokunta.”

Suomalaisia sotilaita Äänislinnan rautatieaseman edustalla 1943. Suomen Rautatiemuseo.

Äänislinnan kaupunginorkesteri harjoittelee 31. maaliskuuta 1943 Onni Palomäen johdolla. Sotamuseo / Aarne Pietinen.

Äänislinnan teatteritalo kesällä 1942. Suomen Rautatiemuseo / Kaarlo Jokela.

“Konsertissa oli kolmekin vierailijaa, George de Godzinsky, Elli Pihlaja ja Thure Bahne. Ensimmäisenä esiintyi Godzinsky soittaen toivomusohjelman haitarilla. Laulajatar Elli Pihlaja esitti sitten kotimaisia lauluja. Ennen väliaikaa esiintyi vielä sotilasvirkailija Oke Tuuri kertoen hauskoja juttuja ja yleisö päätti ohjelman ensimmäisen osan yhteislaululla”, lehdet selostivat.

“Väliajan jälkeen soitti Äänislinnan kaupunginorkesteri George de Godzinskyn johdolla wienervalssin ja illan toinen solisti Thure Bahne lauloi kaksi laulua. Äänislinnan kaupunginorkesteri esitti sitten George de Godzinskyn johdolla tangon elokuvasta Kuollut mies rakastuu, säveltänyt Godzinsky. Illan molemmat solistit esittivät yhdessä orkesterin säestyksellä lauluketjun operetista Mustalaisruhtinatar. Äänislinnan Varuskunnan Soittokunnan ja Äänislinnan Varuskunnan mieskuoron esitettyä marssin Voiton polku, seurasi yhteislaulua. Ilta päättyi soittokunnan esittämään Margareta-marssiin.”

TERVEISET LIISALLE ITÄKARJALASTA

Konsertin jälkeisenä päivänä 22. tammikuuta George muisti ystäväänsä Anna-Liisa Autiota Äänislinnassa päivätyllä postikortilla. Liisa oli muuttanut Lappeenrannasta Helsinkiin, joten kortti oli lähetetty osoitteeseen Päivänrinnekatu 3 Liiketoimisto “AKU”.

Anna-Liisa Autio 8. joulukuuta 1942. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

“Äänislinna 22.1.43 Hyvä Liisa! Sydämelliset terveiset sinulle täältä Itäkarjalasta. Täällä on oikein kiva ja viihdyn oikein hyvin. Eilen oli se suuri asemieskonsertti ja tänään lähden pohjoiseen. Kova pakkanen ahdistaa meitä kyllä mutta ilma on kaunis ja sievä. Olen vielä koko ensi viikon poissa ja silloin tule taas Hesan ja tulen visiitille Liisan luokse. Voin oikein hyvin ja kuulemiin Yrjö.”

Georgen kortti Liisalle Äänislinnasta 22. tammikuuta 1943. Godzinskyn perhearkisto.

Georgen edellisestä kortista Liisalle oli kulunut aikaa. Oliko romanssi Liisan kanssa muuttunut ystävyydeksi sen jälkeen, kun Annikki Vuokniemi oli valloittanut Georgen sydämen keväällä 1942?

George soittaa harmonikkaa, jossa on hänen nimensä. Kuulijoiden joukossa Liisa (neljäs vasemmalta) ja siskonsa Maija Autio (Liisan takana tumma rusetti kaulassa). Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

PROPAGANDA-ASEVELJIEN ASEMIESILTA NRO 45

Viisi päivää myöhemmin, keskiviikkona 27. tammikuuta George oli jo takaisin Helsingissä ja säesti Konservatoriolla emigranttituttuaan laulajatar Sofie Starckia.

Seuraavana päivänä, torstaina 28. tammikuuta hän toimi Korsuorkesterin kapellimestarina Messuhallissa Propaganda-Aseveljien asemiesillassa nro 45. Muita esiintyjiä olivat laulajat Tuire Orri ja Martta Kontula, kersantti Kalle Ruusunen, sotamies Tauno Frantsi, Erik Tidlund, korpraali Möttönen, vänrikki L.H. von Willebrandt ja kumppanit, Kollega-kvartetti, Hanuriryhmä, asemieskuoro ja Helsingin varuskuntasoittokunta musiikkikapteeni Artturi Ropen johdolla. Illan kuuluttajana toimi luutnantti Tauno Lautamatti.

Asemiesilta nro 45 Messuhallissa 28. tammikuuta 1943. Hopeatorvet 1.1.1943. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Helmikuun 1. päivänä George oli Turun entisessä Akatemiatalossa säestämässä koloratuurisopraano Hélène Bourgeois-Wickströmiä. Sotasokeat ry:n hyväksi järjestetyssä konsertissa avusti myös Turun kaupunginorkesterin konserttimestari Irma Nissinen.

HARMONIKANSOITON SUOMI-RUOTSI -MAAOTTELU

Joulukuussa George oli toiminut Sulho Rannan ja Georg Malmsténin kanssa tuomarina Suomen harmonikkamestaruuskilpailussa. Kyseessä oli ollut samalla karsinta harmonikansoiton Suomi-Ruotsi -maaottelua varten.

Maaottelu järjestettiin Messuhallissa 6. helmikuuta 1943. Georgen ja Rannan lisäksi juryyn kuului nyt kuoronjohtaja Väinö Pesola. Runsas yleisö seurasi Messuhallissa kisaa, jonka suomalaiset voittivat ylivoimaisesti. Voittajaksi julistettiin jälleen kerran - Georgen henkiystävä - harmonikkavirtuoosi Viljo Vesterinen. Jos Suomen mestaruuskilpailussa Onni Laihanen oli vienyt voiton ja Toivo Manninen tullut toiseksi, nyt osat vaihtuivat; Laihanen jäi kolmanneksi ja Manninen kiri toiseksi. Paras ruotsalainen sijoittui neljänneksi.

Harmonikkavirtuoosi Viljo Vesterinen esiintymässä 27. heinäkuuta 1943. Sotamuseo / Korpraali E. Heinänen.

GEORGE JOHTAA ENSIMMÄISEN KERRAN HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERIA

Kaksi päivää myöhemmin, 8. helmikuuta Kansallisteatterissa järjestettiin Rajaseudun ystäväinliiton suuri juhlanäytäntö. Kenraalimajuri A. E. Martolan tervehdyksen ja tohtori Vilho Helasen juhlapuheen jälkeen tilaisuudessa soitti Helsingin kaupunginorkesteri Toivo Haapasen johdolla, oopperalaulajat Hervor Bertrand ja Oiva Soini esiintyivät Georgen säestyksellä, itäkarjalainen nuorisokuoro lauloi kotiseutunsa lauluja, kuultiin Cyril Szalkiewiczin pianosooloja, ja näyttelijä Ella Erosen lausuntaa.

Ohjelman huipensi Suomalaisen Oopperan baletin uusi teos Soirée de bal, johon koreografian oli laatinut Alexander Saxelin. Tanssijoina oli tähtipari Lucia Nifontova ja Arvo Martikainen sekä 12 balettilaista. Musiikki oli koottu Theo Mackebenin, J. Sukin ja J. Rixnerin teoksista, ja säestyksestä vastasi Georgen johtama Helsingin kaupunginorkesteri.

Juhlanäytäntö oli merkkitapaus Georgen uralla; hän pääsi johtamaan ensimmäisen kerran Helsingin kaupunginorkesteria. Merkittävää oli myös se, että George säesti baritoni Oiva Soinia. Professori Soini oli tähän aikaan Suomalaisen Oopperan johtaja.

Suomalaisen Oopperan johtaja, professori ja oopperalaulaja, baritoni Oiva Soini 1940-luvulla. Sibelius-museo / Atelier Apollo.

Kolme päivää myöhemmin, 11. helmikuuta George esiintyi Helsingin Työväentalolla Propaganda-Aseveljien toivekonsertissa nro 14. Tilaisuudessa, joka radioitiin suorana klo 19.30 esiintyivät Georgen johtaman asemiesorkesterin lisäksi musiikkikapteeni Artturi Ropen johtama Helsingin varuskuntasoittokunta, asemieskuoro, upseerikuoro Hakkaa päälle, laulajat Greta Liesegang, Yrjö Ikonen, Ilona Juutilainen, tanssijat Irja Koskinen ja Alexander Saxelin, musiikkiluutnantti Sulho Ranta sekä jousikvartetti, jossa soittivat viulistit Toivo Salovuori ja Eino Ertamo, alttoviulisti Arne Laukkonen ja sellisti Artto Granroth.

Toivekonsertti nro 14 järjestettiin 11. helmikuuta 1943 Helsingin Työväentalolla. Hopeatorvet 1.2.1943. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Viikkoa myöhemmin, torstaina 18. helmikuuta George esiintyi asemiesillassa Tampereella yhdessä ystävänsä luutnantti Nils-Eric Fougstedtin, luutnantti Päiviön, luutnantti ja rouva Aron, korpraali Möttösen, Pentti Viljasen, Thure Bahnen, Armas Piispasen, Onni Palomäen, Teijo Joutselan, Haapalaisen, Luukkosen, Evert Lindenin, Eino Ertamon, Anatol Ljubimovin, Harry Sikströmin, Rönnqvistin, Kiilaksen, Viljo Immosen ja Josef Kaartisen kanssa.

Asemiesilta Tampereen Työväentalossa 18. helmikuuta 1943. Hopeatorvet 1.2.1943. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Maaliskuun 3.- 6. päivinä hän matkusti viihdytysjoukkueen mukana Varkauteen, missä järjestettiin torstaina 4. maaliskuuta asemiesilta. Georgen ohella tilaisuudessa esiintyivät luutnantit Päiviö ja Lautamatti, oopperasopraano Elli Ranta, korpraali Möttönen, Pentti Viljanen, Helge Pahlman, Matti Näsäkkälä, Evert Linden, Toivo Ruusuvaara, Harry Sikström, Tauno Marttinen ja Leif Wager.

Asemiesillan nro 49 ohjelma Varkaudessa 4. maaliskuuta 1943. Hopeatorvet 1.3.1943. Kansallisarkisto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Kuukautta aikaisemmin miespääosa Toivo Särkän Suomen Filmiteollisuudelle ohjaamassa romanttisessa elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi oli tehnyt 21-vuotiaasta Leif Wagerista ihaillun filmitähden. Elokuvan ensi-ilta oli ollut tammikuun viimeisenä päivänä. Wagerin laulamasta ja Nils-Eric Fougstedtin säveltämästä Romanssista (Sua vain yli kaiken mä rakastan) tuli yksi sota-ajan suosikki-iskelmistä ja ikivihreä.

Juuri syttynyt filmitähti Leif Wager esiintyy Godzinskyn johtaman sotilasorkesterin solistina asemiesillassa Varkaudessa 4. maaliskuuta 1943. Museovirasto / Pauli Jänis.

Varkaudesta George kiirehti rakastettunsa Annikki Vuokniemen luo Imatralle. Yksikkö 3594 järjesti lauantaina 6. maaliskuuta yhden laskiaistempauksen Imatran Kinossa ja kaksi tempausta sunnuntaina 7. maaliskuuta Vuoksenniskan Seurojentalossa klo 13 ja klo 20. Georgen kanssa loppuunmyydyille saleille esiintyivät Elli Pihlaja, Georg Malmstén, Toppo Elonperä, Toivo Gerdt, sellisti Vili Pullinen, hanuristi Alvi Palho ja Talikkalan taitovoimistelijat.

“Laskiaistempaus tempasi eilen Imatran Kinossa kokonaan mukaansa täysilukuinen katsomon”, Ylä-Vuoksi selosti. “Ohjelma oli kauttaaltaan peräti hauska. Suurimpina suosikkeina olivat Talikkalan taitovoimistelijat, laulajatar Elli Pihlaja, joka esitti kansanlauluja ja ooppera-aarioita, edelleen Georg Malmsten ja de Godzinsky sekä Toppo Elonperä, jonka humoristiset numerot tietysti huvittavat sekä nuoria että vanhoja. Toivo Gerdt soitteli harjalla ja rikkalapiolla alkusoiton oopperasta Sateet tulivat ja luteet menivät sekä aarian oopperasta Siellä ei sada, siellä tuulee. Vili Pullinen soitti selloa. Godzinsky pianoa ja hanuria sekä Palho niinikään haitaria. Kerta kaikkiaan iloinen ilta.”

Ylä-Vuoksi kirjoitti laskiaistempauksesta Imatran Kinossa 7. maaliskuuta 1943. Godzinskyn perhearkisto. 

GEORGE SAA JOHTAA RADIO-ORKESTERIA TOISEN KERRAN

Samana sunnuntai-iltana 7. maaliskuuta klo 20.35 radion Iskelmäkavalkaadissa soitettiin pikalevyiltä Godzinskyn sovittama ketju “viime vuosikymmenten maailman valloittaneita sävelmiä”. George johti itse Radio-orkesteria ja solistikuoroa ja solisteina esiintyivät laulajat Gaby Ross, Anna Mutanen, Ture Ara ja Olavi Virta.

Tämä oli toinen kerta, kun George sai tilaisuuden johtaa Radio-orkesteria. Ensimmäisestä kerrasta toukokuussa 1941 oli kulunut melkein kaksi vuotta. Silloin George oli johtanut omaa musiikkiaan elokuvaan Kulkurin valssi. Ottaen huomioon Georgen lukuisat johtamistehtävät eri orkestereissa kapellimestarin ura Yleisradiossa urkeni hitaasti.

Iskelmälaulajatar Gaby Ross esiintymässä asemiesillassa 22. lokakuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Imatralta George jatkoi Porvooseen, missä säesti keskiviikkona 10. maaliskuuta operettitähti Gerda Ryseliniä. Konsertissa kuultiin myös näyttelijä Runar Schaumanin runolausuntaa. Samana keskiviikkoiltana klo 20.40 radio lähetti Kirjavaa kabarettiohjelmaa, jossa Georgen kanssa esiintyivät laulavat näyttelijät Ansa Ikonen, Birgit Kronström, Tauno Palo ja Toppo Elonperä.

PROPAGANDA-ASEVELJIEN ASEMIESILTA NRO 50 MESSUHALLISSA

Seuraavana päivänä, torstaina 11. maaliskuuta Propaganda-Aseveljet järjestivät Messuhallissa tavallista juhlavamman asemiesillan, jonka järjestysnumero oli 50. Tilaisuudessa oli mukana Mannerheim-ristin ritareita ja talkoomestareita sekä esiintyjinä Ansa Ikonen, Irja Simola, Elli Pihlaja, Elviira Suulasvuo eli Eine Laine, Tauno Palo, Matti Rajula, Thure Bahne, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori, Georg Malmstén, korpraali Möttönen, Suomalaisen Oopperan baletti, Helsingin varuskuntasoittokunta, Helsingin asemieskuoro, Helsingin upseerilaulajat, Kadettikuoro, Merimieskuoro, Radio-orkesteri ja Asemiesorkesteri. Johtajina toimivat sotilaskapellimestari Artturi Rope, kuoronjohtaja Martti Turunen, kapellimestarit Nils-Eric Fougstedt ja George de Godzinsky sekä balettimestari Alex Saxelin. Kuuluttajana saliyleisölle toimi Palle eli Reino Hirviseppä, ja selostajana radiokuuntelijoille Veikko Itkonen.

Kesän 1939 neljän pojan kiertueen taiteilijat, Malmstén, Vesterinen, Katajavuori ja Godzinsky kohtasivat taas pitkästä aikaa samalla esiintymislavalla.

Asemiesilta nro 50 Messuhallissa 11. maaliskuuta 1943. Hopeatorvet 1.3.1943. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

 

Propaganda-Aseveljien asemiesilta nro 50 Messuhallissa 11. maaliskuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

George de Godzinsky, Viljo Vesterinen ja muut muusikot säestävät ksylofonisti Eino Katajavuoren humoristisia sooloja. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Asemiesillan arvokasta yleisöä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Oopperalaulajat Elli Pihlaja, Thure Bahne ja Irja Simola vuorossa. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Filmitähdet Ansa Ikonen ja Tauno Palo esittävät laulun Äänislinnan kirjeenkantaja. Sotamueo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Musiikkiluutnantti Georg Malmstén ja mieskuoro kajauttavat reippaita merimieslauluja. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Tanssiryhmä astumassa lavalle. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Palle alias majuri Reino Hirviseppä tilaisuuden kuuluttajana. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Eine Laineen roolihahmo Elviira "vallan juu" Suulasvuo naurattaa yleisöä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

RISTO ORKON SOTILASFARSSI JEES JA JUST ENSI-ILLASSA

Georgen edellisestä elokuvaensi-illasta, Jorma Nortimon Synnin puumerkistä oli kulunut puoli vuotta, kun seuraava, Riston Orkon Suomi-Filmille ohjaama Jees ja just tuli teattereihin 14. maaliskuuta 1943. Ensi-ilta paikkakunnat olivat Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Oulu, Pori, Tampere, Turku ja Vaasa. Maaliskuun 28. päivänä Jees ja just nähtiin vielä Lahdessa ja 4. huhtikuuta Viipurissa.

Suomi-Filmin toinen Ryhmy ja Romppainen -sotilasfarssi Jees ja just sai ensi-iltansa 14. maaliskuuta 1943. Jees ja just / Elonet.

Sotilasfarssin kuvaukset oli aloitettu loppusyksystä 1942 ja niitä oli jatkettu alkutalvesta 1943. Jees ja just oli Godzinskyn kahdeksas elokuvamusiikki Suomi-Filmille ja neljäs yhteistyö johtaja Risto Orkon kanssa. “Kommelluksista muodostuu pirteä farssi jossa tietenkin ryssän edesottamukset esitetään hirtehishuumorin värittämänä”, Sosialisti kirjoitti. Jees ja just oli jatkoa Orkon ohjaamalle Ryhmylle ja Romppaiselle, joka oli saanut ensi-iltansa marraskuussa 1941.

George (vasemmalla), harmonikan soittaja Onni Laihanen, mandoliinin soittaja Waldemar Baronin ja balalaikan soittaja Viljo Immonen kuvauksissa Suomi-Filmin studiolla alkutalvesta 1943. Oikealla valkoisessa takissa ohjaaja Risto Orko. Jees ja just / Elonet.

Ohjaaja Risto Orko Jees ja just -farssin kuvauksissa. Jees ja just / Elonet.

Pakinoitsija Armas J. Pullan ensimmäiset sotajutelmat rintamalta “Ja pöh!” sanoi sotamies Ryhmy ja “Jees, punamultaa!” sanoi kersantti Ryhmy olivat ilmestyneet talvella 1940. Pullan hahmot, vääpeli Kalle Ryhmy ja vänrikki Ville Romppainen olivat turhaa tärkeyttä vieroksuvia, urheita ja viisaasti höperöitä suomalaisia sotilaita. Ryhmy haisi sipuliviinalta ja sanoi "jees", kun taas Romppainen totesi aina "juu ja just".

Pullan romaanit olivat myyneet hyvin ja saaneet elokuvamies Orkon innostumaan suruttomien sotasankareiden seikkailuista. Ensimmäinen Ryhmy ja Romppainen -farssi, jonka lähtökohtana oli ollut Pullan toinen romaani Jees, punamultaa olikin saanut hyvän yleisömenestyksen.

Suosion siivittämänä Pulla oli kirjoittanut sotajutelmia lisää, ja 1941 ilmestyi "Jees, mullikuhnuri!” sanoi vääpeli Ryhmy ja 1942 “Oikea antifilatelisti!” sanoi vääpeli Ryhmy. Orkon toinen Ryhmy ja Romppainen -filmi pohjautui Pullan 1940 julkaisemiin romaaneihin "Ja pöh!" sanoi sotamies Ryhmy ja "Ole viisaasti höperö!" sanoi vääpeli Ryhmy.

Jees ja just -sotilasfarssin alussa esikunnan eversti määrää vänrikki Romppaisen ja vääpeli Ryhmyn suorittamaan tehtävää linjojen tuolle puolelle; vihollisen ammusvarasto on räjäytettävä. Jees ja just / Elonet.

TEHTÄVÄNÄ VIHOLLISEN AMMUSVARASTON RÄJÄYTTÄMINEN

Jees ja just -farssin alussa eversti määrää vänrikki Romppaisen ja vääpeli Ryhmyn räjäyttämään vihollisen ammusvaraston. Venäläisten hyökkäys muskaa kuitenkin miesten korsun, ja Ryhmy, Romppainen, korpraali Lumperi (Vilho Siivola) ja sotamies Tiuskanen (Arvo Lehesmaa) jäävät loukkuun. Päästäkseen vihollisen puolelle miehet päättävät antautua vangeiksi.

Korpraali Lumperi (Vilho Siivola), joka on siviilissä vanginvartija, ihmettelee sortuneessa korsussa puristuksiin jäänyttä vänrikki Romppaista (Reino Valkama). Jees ja just / Elonet.

Sotavankeudessa Ryhmy veljeilee vartijan kanssa ja onnistuu hankkimaan säilykkeitä. Tiuskanen, entinen pankinjohtaja ja nykyinen vanki sekä vanginvartijansa Lumperi irrottavat parakin kalterit, tainnuttavat vartijan ja pakenevat omien puolelle. Ryhmy, Romppainen ja Mörökölli-kissa jäävät linjojen taakse suorittamaan tehtävää.

Vangeiksi jääneet luutnantti Peikko (Kullervo Kalske) ja morsiamensa lotta Eila (Kaija Rahola) ovat kovapintaisen naiskomissaari Vengrovskan (Kirsti Hurme) kuulusteltavina. Yrittäessään vapauttaa heidät Ryhmy ja Romppainen jäävät itse kiinni. He säikäyttävät Vengrovskan huutamalla "hiiri" ja piiloutuvat puna-armeijan sairaalaan. Naamioituneina ensin lääkäreiksi ja sitten haavoittuneiksi he hämäävät Vengrovskaa, joka joutuu välillä itsekin sidotuksi. Mörökölli paljastaa miehet, jolloin nämä pakenevat pihalle pysäköidyllä autolla.

La femme fatale, tumma Kirsti Hurme naiskomissaari Vengrovskana. Jees ja just / Elonet.

Ryhmyn ja Romppaisen piileskellessä saunassa Otto Ville Kuusisen kansanarmeijan kapteeni Töhkönen ja luutnantti Andersson törmäävät autollaan saunan salvameen. Ryhmy ja Romppainen kolkkaavat miehet, varastavat univormut ja henkilöllisyydet ja ilmoittautuvat kapteeni Grigorieville (Ville Salminen), joka antaa heille erikoistehtävän. Kun Peikkoa ja Eilaa kuulustellaan ammusvarastossa, Ryhmy ja Romppainen tainnuttavat vartijat. Grigorievien yllättäessä suomalaiset Eila pudottaa Molotovin kipsipystin hänen päähänsä.

Peikko, Eila ja Romppainen pakenevat autolla, ja Ryhmy jää järjestämään ammusvaraston räjäytystä. Vengrovska on seurannut Mörökölliä ja tulee ammusvarastolle, mutta joutuu Ryhmyn ansaan. Sytytyslanka palaa jo, kun Ryhmy huomaa varastonoven juuttuneen kiinni. Viime hetkellä hän keksii, että ovi onkin liukuovi.

Räjähdys heittää Ryhmyn (Oiva Luhtala) ja naiskomissaari Vengrovskan (Kirsti Hurme) metsään. Jees ja just / Elonet.

Räjähdys heittää Ryhmyn ja Vengrovskan metsään. Tajuihin tultuaan Ryhmy ottaa Mörököllin ja pakenee.

Ryhmy löytää metsämökistä kenttäpostivirkailija Hempposen (Erkki Karjala), joka on odottanut virallista lähtökäskyä talvisodasta lähtien eläen kotirintaman pakettien ruokavaroilla. Romppaisen, Peikon ja Eilan ilmestyessä mökille heitä luullaan ensin venäläisiksi.

Ryhmy (Oiva Luhtala) löytää metsämökistä kenttäpostivirkailija Hempposen (Erkki Karjala). Jeest ja just / Elonet.

Nälkäiset suomalaiset piileskelevät mökin ullakolla, kun alakertaan on majoittunut punadivisioonan esikunta. Divisioona on motissa ja sen komentaja haluaa antautua. Kun komissaari vastustaa antautumista, suomalaiset poistavat hänet keskustelusta nostamalla miehen köydellä ullakolle. Komentajan selostaessa läpimurtosuunnitelmaa suomalaiset ilmestyvät yläkerrasta ja vangitsevat esikunnan, joka antautuu mielellään.

Palattuaan esikuntaan Ryhmy ja Romppainen kertovat everstille urotöistään ansiomitalin toivossa. Yleisradion saapuessa paikalle he luulevat, että heitä tullaan haastattelemaan, mutta reportteri kääntyykin pikajuoksija Kimalaisen ja painonnostaja Tokkarin puoleen. Kun keikarimainen luutnantti Hely komentaa Ryhmyn ja Romppaisen varusmestarin luo tekemään selkoa hukatuista varusteista, Romppanen toteaa "jees", ja Ryhmy lisää "ja just".

Yleisradion reportteri (Einari Ketola) tuottaa Ryhmylle ja Romppaiselle pettymyksen. Jees ja just / Elonet.

PORILAISTEN MARSSI VIHELTÄEN, RIPASKA JA WAH-WAH-TRUMPETTI

Georgen musiikkia kuullaan Jees ja just -farssissa 15 eri kohtauksessa. Kaikki musiikki on sävelletty orkesterille ja se soi kuvien taustalla. Edellisessä Ryhmy ja Romppanen -elokuvassa samettisen alttoäänen omaava Kirsti Hurme lauloi kohtalokkaan valssin Laulu laiturilla. La femme fatale Hurme on mukana myös Jees ja just -farssissa ja esittää naiskomissaari Vengrovskaa, mutta ei laula. Vain sotamiehet laulelevat lystikseen, viheltävät Sillanpään marssilaulua ja Porilaisten marssia. Venäläisten sotilaiden tanssikohtauksessa ripaskaa säestävät haitari ja balalaikka.

Puna-armeija tanssii ripaskaa. Jees ja just / Elonet.

Kolme pidempää musiikkia ovat alkuplanssien alla soiva alkusoitto, joka sisältää mahtipontisen, vauhdikkaan marssin ja foxtrotin ja loppusoitto sekä ammusvaraston räjäytystä säestävä orkesterinumero. Siinä kuullaan trumpettien fanfaareja, jännitysefektejä, foxtrottia, pianon glissandoja ja lopuksi viulusoolo. Godzinsky kokeilee myös ensimmäisen kerran trumpetilla Harmon-sordiinoa, joka tuottaa humoristisen, sammakkomaisen wah-wah -efektin.

Jees ja just sisältää myös lyhyitä orkesterinumeroita, jotka toimivat kuin ääniefekteinä lyhyissä kuvallisissa ylimenoissa, sellaisissa kuin venäläisten pommikoneiden ilmestyminen yllättäen taivaalle, tai venäläisten sotilaiden hälytys takaa-ajoon.

SUPISUOMALAISIA SUTKAUKSIA JA HUUMORIN VILJELYÄ

Arvostelijat pitivät Suomi-Filmin toista Ryhmy ja Romppainen -elokuvaa onnistuneempana kuin ensimmäistä; rakenne oli kiinteämpi ja juoni hallitumpi. Helsingin Sanomien P. T-vi eli Paula Talaskivi kirjoitti: “Elokuvan ansiona ovat ennen kaikkea nokkelat, lystikkäät ja samalla perin kansanomaiset sekä supisuomalaiset sanasutkaukset, jotka ilmeisesti ovat poikien kirjallisen isän, Armas J. Pullan, sanontaa sellaisenaan."

Komissaari Vengrovska ja pyssy. Jees ja just / Elonet.

Suomen Sosialidemokraatin T.A. eli Toini Aaltonen oli samaa mieltä: “Uuden elokuvan käsikirjoitus on yhtäjaksoisempi ja kiinteämpi, kuin mitä edellinen elokuva oli, vaikka juonen kehittelyssä tässäkin toisinaan sattuu epäuskottavia käänteitä. Mutta sehän ei kai ole niin suuresta merkityksestä tämän suuntaisten elokuvien ollessa kyseessä. Runsas huumorin viljely on pääasia, ja siinä suhteessa on todella onnistuttu. Rakkausjuonen liittäminen itse aiheeseen on kuitenkin kaikesta päättäen tuottanut vaikeuksia käsikirjoituksen laatijalle, sillä se on totisesti jäänyt liitteeksi, jossa on havaittavissa selvä päälleliimatun vaikutelma."

Svenska Pressenin B-s eli Greta Brotherus piti elokuvaa varmana yleisömenestyksenä: "Suomi-Filmi har inte slarvat ifrån sig denna säkra kassafilm. Risto Orkos regi har satt lagom fart på historien: inte för snabb för det passar inte ihop med Ryhmys och Romppainens lynne, och inte för släpig för det skulle hindra upptågslusten, och Erkki Majavas fotografi är utmärkt."

Ryhmy ja Romppainen ja pyssyt. Jees ja just / Elonet.

Myös Hufvudstadsbladetin H.K. eli Hans Kutter kiinnitti huomiota kuvaukseen: “Risto Orko hade i sin regi tagit omsorgsfullt vara på stoffets humoristiska poänger, samt dessutom bestått filmen en gedigen teknisk genomarbetning. Inte minst Erkki Majavas kameraarbete var av utmärkt kvalitet."

Uuden Suomen S.S. eli Salama Simonen kiitteli osuvaa replikointia, mutta suhtautui varauksella esikunnan kuvauksen paikkansapitävyyteen, sillä “farssillakin on sentään rajansa".

Ilta-Sanomien nimimerkki -tomi- epäili satiirin osuvuutta: "Jees ja just on sitä samaa suomalaisen elokuvan viimeaikaista tasoa, jota on tarjoiltu niin kovin paljon laadun kustannuksella."

Aamulehden O. V-hl eli Olavi Vesterdahl piti yksittäisiä kohtauksia elävästi ja hauskajuonteisesti toteutettuina, mutta: “Yleisvire sen sijaan on liian hidas, tapaukset liian hajanaisia ja muita näyttelijöitä paitsi nimiosan esittäjiä vaivaa merkillinen saamattomuus ja töksähteleväisyys, joka usein on kiusallista." Vesterdahl katsoi venäläisten ominaisuuksien satiirisen paisuttelun kuuluvan "talvisodan aikaiseen, psykologisesti vähemmän onnistuneeseen propagandaan, niin huvittavaa aineistoa kuin se tarjoaakin".

Oiva Luhtala ja Reino Valkama valloittivat Ryhmynä ja Romppaisena. Jees ja just / Elonet.

Arvostelijat kiittivät yksimielisesti nimiroolien Reino Valkamaa ja Oiva Luhtalaa. Demarin Toini Aaltonen kiteytti: “Reino Valkamassa meillä onkin oikea koomikkojen koomikko, mutta ei Oiva Luhtalakaan Valkamasta paljon jälkeen jää. Nämä kaksi kaverusta todella täydentävät toisensa sekä luonteenpiirteiltään että näyttelemislaadultaan. Heidän rempseä ja lupsakka esiintymisensä on riemastuttavaa."

Georgen musiikista arvostelijat eivät kirjoittaneet sanaakaan.

Ryhmy (Oiva Luhtala) ja kissansa Mörökölli. Jees ja just / Elonet.

TOIVEKONSERTTI NRO 15 KONSERVATORIOLLA ILMAHÄLYTYKSEN KESKELLÄ

Maaliskuun 25. päivänä Propaganda-Aseveljien toivekonsertti nro 15 veti Konservatorion salin täyteen. “Helsingin varuskunnan soittokuntaa johti tällä kertaa musiikki kapteeni Onni Palomäki Äänislinnasta. Hän soitti mm. itse säveltämäänsä komean marssin”, Uusi Suomi selosti. “Alfons Almi oli tullut Kannakselta ja lauloi mm. Carmen-aarian, jota edelsi Jouko Tolosen pakina. Ja Jorma Huttunen tuli Naamiohuiveista viittoineen ja saappaineen laulaen Rigolettoa. Mary Hannikainen ja Maaria Eira olivat illan viehättävät laulajattaret. Alikersantti Toivo Gerdt ja Hannes Häyrinen pitivät huolta huumoripuolesta. George de Godzinsky johti asemiesyhtyettä, soitti välillä pienen toivekonsertin ja avusti sitten useaan otteeseen, kun kersantti C. E. Creutz oli ilmoittanut toivekonsertin päättyneen ja toivekonsertin jatkuvan.”

Toivekonsertin nro 15 ohjelma Konservatoriolla 25. maaliskuuta 1943. Hopeatorvet 1.3.1943. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

 

Oopperalaulaja Jorma Huttunen laulaa Naamiohuvien rooliasussa Rigolettoa. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Etulinjan jermu, vääpeli ja tenori Alfons Almi esittää aarian Bizet'n oopperasta Carmen. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Syynä siihen, että toivekonsertti radiointeineen sekä päättyi että jatkui, oli ilmahälytys. Konsertti jouduttiin keskeyttämään, mutta kun vaara oli ohi, jatkettiin epävirallisella ohjelmalla improvisoinnin merkeissä. “Illan mittaan – tilaisuus kun olosuhteiden vuoksi venyi hyvinkin pitkäksi – kuultiin paljon improvisoitua ohjelmaa, mm. Sulo Aron viulunsoittoa sekä kvartettilaulua, ja loppupuolella esiintyivät muun muassa Jussi Björling, STT ja monet muut, nämä tietysti kovaäänisten välityksellä”, Uusi Suomi selosti. 

Hopeatorvet palasi toivekonserttiin huhtikuun alun numerossaan ja kirjoitti, että kersantti Creutz voi tämän toivekonsertin jälkeen "hyvällä syyllä kehua suorittaneensa tällaisten tilaisuuksien pisimmän kuuluttajanurakan". 

"Kun it-tykistön sulkutulen jylinä oli kantautunut Konservatorion  saliin yli Palomäen Äänisen fanfaarien, oli selvää, että illanistujaiset muodostuisivat tavallista pidemmäksi. Creutzin ilmoitettua radioimisajan päätyttyä, että ohjelma jatkuu niillä esittäjävoimilla, joita vain käytettävissä oli, tervehdittiin häntä raikuvin kättentaputuksin", Hopeatorvet selosti. 

"Ja mitäpäs hätää syntyikään, kun ohjelmatoimikunnan herrat Päiviö, Fougstedt, Utrio ja Godzinsky olivat paikalla. Viimemainittu oli heti nahureineen valmiina jatkamaan pientä toivekonserttiaan ja istui pian sen jälkeen flyygelin ääressä improvisoimassa mitä mielikuvituksellisimpia muunnelmia Liisa pienestä nelikätisesti Fougstedtin kanssa. Almi sai jatkaa laulujaan ja hänelle ilmestyi kilpailijakin, pieni lähettipoika, joka esiintyi vallan carusomaiseen tyyliin. Sulo Aro soitti taiturimaisesti Montin Czardaksen ja Matti Rajulakin haettiin esiin klarinetteineen. Sello- ja kornettisolistit löydettiin helposti eikä mustalaisorkesteriakaan tarvinnut kauaa kokoon haalia. Soolokvartetille saatiin vallan vankka runko: Almi, Creutz ja muhkeana toisena bassona itse Yleisradion toimitusjohtaja Jamppa Vakio. Puuttuva toinen tenori kuulutettiin katsomosta esiin ja mainio kvartetti voi aloittaa esityksensä. Yleisön joukosta saatiin vielä kolme hauskoja haastelevaa neitosta ja taikuri, joiden lisäksi Hopeatorvia myyvät partiotytöt nousivat lavalle esittämään maakuntahuutoja."

Toivekonsertin epävirallisen osuuden yhä vaan jatkuessa Helsingin varuskuntasoittokunnan nuorimpia jäseniä alkoi uni painaa. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

 

Sotamies Godzinsky ja luutnantti Fougstedt improvisoivat nelikätisesti. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen

Improvisointi pommitusten keskellä vei Godzinskyn ja Fougstedtin 1. huhtikuuta 1943 ilmestyneen Hopeatorvet-lehden kanteen. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

Lue seuraavaksi: Jatkosota maalis-toukokuu 1943: George johtaa Suomalaisessa Oopperassa Kreivitär Marizan

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

FORTSÄTTNINGSKRIGET JANUARI-MARS 1943: GEORGE KOMPONENRAR MUSIKEN TILL RISTO ORKOS MILITÄRFARS 'JEES JA JUST'

Suomi-Filmis andra Ryhmy och Romppanen-film, 'Jees ja just', hade premiär den 14 mars 1943. George de Godzinsky (till vänster), dragspelaren Onni Laihanen, mandolinspelaren Waldemar Baronin och balalajkaspelaren Viljo Immonen deltog i inspelningarna på Suomi-Filmis studio i början av vintern 1943. Till höger i vit jacka står regissören Risto Orko. Jees ja just / Elonet.

Suomeksi

George de Godzinskys år 1943 inleddes med en landsbygdsturné tillsammans med operett- och schlagersångerskan Annikki Arni. "Jag hade turen att få Godzinsky som min ackompanjatör inte bara vid konserter utan också på landsbygdsturnéer", har Arni berättat i sina memoarer. Måndagen den 4 januari hade artisterna blivit inbjudna att uppträda på skyddskårshuset i Björneborg.

"För att fördriva tiden under de långa och enformiga tågresorna lekte vi frågesport: jag frågade och Godzinsky svarade", har Arni minnsat deras gemensamma resor. "Han har alltid varit intresserad av maskiner och kände till tågtiderna lika bra som Turisti [en tryckt tidtabellsbok i form av en guide för turister]. Även om jag skulle ha frågat efter hur liten station eller hur obetydlig hållplats som helst, visste han genast deras exakta läge och rabblade på minuten exakta ankomst- och avgångstider för både snabbtåg och andra tåg även i de mest avlägsna trakterna."

Finlands järnvägsnät 1943. Finlands Järnvägsmuseum.

"GODZINSKY ÄR PUBLIKENS FAVORIT NUMMER ETT"

"Godzinsky har med sig sitt dragspel, som han behärskar mästerligt, och framför med det stycken som konsertpubliken önskar", lovade Satakunnan Kansa i förväg. Den glada kvällen på skyddskårshuset i Björneborg innehöll operett- och schlagermusik såsom Franz Lehárs Valsparaphras, Norbert Schulzes sånger Heimweh och Drei rote Rosen, Rudolf Zinks sång Es fährt ein Schif  och  sången Ballade du Charlemagne arrangerad av Werner Egkin, Jacob Gades Jalousi, Dino Oliviers sång J’attendrai och Ernfrid Ahlins Lördagskväll, Heinrich Streckers sång On tuolla Lobau och Ralph Benatskys Wienervals. George framförde som solonummer på piano Fritz Kreisler's Liebesfreud, Johann Strauss' Frühlingsstimmen och Zigenarvalsen samt på dragspel I ungersk stil och Finska polkan. Biljettintäkterna samlades in till förmån för Porin Rajaseudun Ystävät (Björneborgs Gränsbygdsvänners förening).

"Folk hade faktiskt samlats så att salen var full, eftersom underhållningsmusik av förklarliga skäl är högt i kurs i dessa tider", skrev signaturen H.S. i Uusi Aika efter konserten. Godzinsky hade inlett kvällen "med ett par förstklassigt framförda pianostycken". "Det var ett stort nöje under hela kvällen att få höra denna temperamentsfulla och rutinerade konstnär. Strauss' Frühlingsstimmen, Kreisler's Liebesfreud, med vilken musikalisk glädje han gav sitt bästa till den mottagliga publiken. Det verkade överhuvudtaget vara ett stort nöje för konstnären att leka med både pianots och dragspelens tangenter (av den senare fick man höra ett utmärkt litet stycke, en finsk polka), för lyssnaren var det ännu trevligare", berömde Uusi Aika.

Operett- och schlagersångerskan Annikki Arni i början av 1940-talet. Museiverket / Fazers konsertbyrås samling.

Beträffande sångerskan var tidningen mer reserverad: "Annikki Arni hade flera sånger reserverade. I operettsångerna och valserna fick sångerskan genljuda med sin bärande röst vid flera tillfällen. Resten av repertoaren bestod av små sånger och schlagrar. De förra verkar bättre vara fru Arnis område, men i schlagers hade man å andra sidan önskat ett utåt sett livligare grepp. Olivier's J'attendrai har visserligen både känsla och melodi, men det är trots allt bara dansmusik, och kräver ingen värdig operahållning för att röra lyssnarens hjärta. Ett piggt litet nummer var Ahlins Lauantai-ilta. Båda artisterna förtjänar tack för sina ansträngningar och de fick bevisa publikens stöd med flera repriser."

Satakunnan Kansas recensent med signaturen A.J. tyckte att den Glada konserten "endast delvis levde upp till sitt namn". "Den nästan fulltaliga publiken följde programmet ganska allvarligt, man satt mest allvarsam som man brukar sitta på en konsert. Och man måste medge att lyssnarskaran trots allt har en ganska god dos av omdömesförmåga, eftersom den inte i onödan visade sin entusiasm."

"En av de första förutsättningarna för framgång, med tanke på dessa schlagrar, är enligt mig att lyssnaren förstår vad det handlar om", fortsatte A.J. sin recension. "När varken det röstmässiga eller det framförandemässiga egentligen är i toppklass – båda visserligen i sig ganska lämpliga och även trevliga – så borde åtminstone det verbala innehållet vara lättförståeligt. Ett främmande språk för lyssnaren skapar dock ett svårt hinder för entusiasm och engagemang. Och i detta fall fanns det oacceptabelt många sådana hinder. Var snäll och vänd dig till till exempel Palle, därifrån kommer ord som förstås. Man kan generellt sett berömma fröken Arnis textframförande."

Annikki Arni har berättat i sina memoarer att sjungandet utomhus under underhållningsturnéer skadade hennes hals och till slut fick henne att förlora sin sångröst. Uppenbarligen var de röstmässiga svårigheterna redan hörbara vid konserten i Björneborg.

George och dragspelet. Godzinskys familjearkiv.

Tonen ändrades när A.J. övergick till att skriva om George: "Men Godzinsky, där har vi verkligen en musiker! Drar säkert med sig publiken, och i hans sällskap gäspar man inte. Han lockar fram, som man säger, klara toner ur sina instrument, vilka den här gången var flygeln och dragspelet. Han är en tusenkonstnär, han har noterna i sitt eget huvud, eller kanske i fingertopparna, fantiserar och arrangerar 'var, när och hur som helst' med stor skicklighet och sällsynt kvickhet. Och som ackompanjatör är herr de Godzinsky alldeles utmärkt, noggrann och ger solisten rättvisa och stöd. Det är ingen undran alls att denna konstnär är publikens favorit nummer ett."

GODZINSKYS TIO FLITIGA FINGRAR

Annikki Arni har i sina memoarer berättat om Georges häpnadsväckande koncentrationsförmåga: "Och hur balanserad han alltid var! Han hade en underbar förmåga att ladda om! Godzinsky brukade säga: 'Bara jag får vila lite, så är huvudet och hjärtat fulla av musik igen.'"

"Bara en gång såg jag honom rasande, och då hade han också orsak till det", minns Arni. "Under vår konsert i Karleby hade Godzinsky spelat sitt solonummer med sin karaktäristiska känslighet och publiken hade entusiastiskt applåderat. I lokaltidningen dagen efter hade dock någon dumbom skrivit, förmodligen för att vara vitsig: 'Herr Godzinsky bevisade att han äger tio flitiga fingrar och en otrolig mängd energi!'"

UNDERHÅLLNINGSKONSERTER I HELSINGFORS OCH ÅBO

Efter Björneborg uppträdde George den 9 och 10 januari med sin 12-manna solistorkester i två underhållningskonserter på Konservatoriet. Solister var Olavi Virta, den amerikanska swing-sångerskan Peggy Solin, och Harmony Sisters som fortfarande var på jullov från Tyskland. I Georges orkester spelade såvitt känt åtminstone gitarristen Viljo Immonen, klarinettisten Matti Rajula och saxofonisten Ville Virtanen. För konserternas praktiska arrangemang ansvarade Toppo Elonperä från Byrån för arrangemang av konstnärliga program.

En vecka senare, den 17 januari, höll samma artister två underhållningskonserter i Åbo, först på Svenska Teatern klockan 16 och omedelbart därefter på Brandkårshuset klockan 19.30. Intäkterna från evenemangen, arrangerade av idrottsföreningen Maarian Pyrkivä, användes till förmån för ungdomsarbetet. Efter Åbo reste Harmony Sisters på sin tredje turné till Tyskland.

Harmony Sisters, som kommit till Finland på jullov, uppträdde den 31 december 1942 i Mässhallen vid Propaganda-Vapenbrödernas soldatkväll nr 42. Krigsmuseet / Hedenström.

DET NYA TENORLÖFTET HENRY THEEL

Mellan underhållningskonserterna, torsdagen den 14 januari, hann George även uppträda i festsalen i Helsingfors Arbetarhus under Propaganda-Vapenbrödernas önskekonsert nr 13. Önskekonserternas kännetecken hade blivit frasen: "Folkets favorit – folkets önskan". På Arbetarhuset intog Helsingfors garnisonsorkester scenen under ledning av musikkapten Artturi Rope, Korsuorkestern under Georges ledning, en soldatkör, tenoren Henry Theel, sopranen Taru Linnala, dragspelaren Onni Laihanen, gitarristen Viljo Immonen, skådespelarna Uuno Laakso och Siiri Angerkoski samt som konferencier löjtnant Arvo Alanne.

Annons i Helsingin Sanomat den 10 januari 1943. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

Skådespelaren Uuno Laakso roar publiken vid önskekonserten i Arbetarhuset den 14 januari 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Konferencieren löjtnant Arvo Alanne läser gratulationer. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Taru Linnala sjunger ackompanjerad av Korsuorkestern under Georges ledning. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Godzinsky hade uppträtt tillsammans med Henry Theel ett år tidigare vid Propaganda-Vapenbrödernas soldatkväll i Mässhallen den 24 februari 1942, då den nya sångartalangen hade brustit ut i Ernesto de Curtis' bravur  Palaja Sorrentoon. Theel hade verkligen slagit igenom hos den stora allmänheten sommaren därpå när han spelade in Arvo Koskimaas tango Syyspihlajan alla. Förutom succétangon och Koskimaas Keinumorsian-vals hade Theel spelat in Toivo Kärkis kompositioner Venheessä Laatokalla, Nimetön valssi, Laulu morsiamelleni och Kun olit lähtenyt, Robert von Essens Anteeksi suon, Kaarlo Valkamas Lähtiessä och Armas Piispanens Sankarien kehtolaulu.

Undersergeant, tenor Henry Theel som solist med Korsuorkestern ledd av soldat Godzinsky vid önskekonserten i Helsingfors Arbetarhus festsal den 14 januari 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

RUNDRADIONS INGENJÖRERS SKIVMÄRKE RYTMI

År 1943 fortsatte samarbetet mellan Theel och Godzinsky i Rytmis inspelningsstudio, där George fungerade både som arrangör och som kapellmästare för Rytmis Solistorkester och Rytmi-Sextetten.

Före vinterkrigets utbrott hade de finska skivinspelningarna gjorts i Europa. När förbindelserna med Europa bröts på grund av kriget, och det blev svårt att skaffa skivor samt för finska musiker att göra skivinspelningar, grundades i november 1940 det första helt inhemska skivbolaget, Oy Rytmi Ab.

Bakom projektet stod Rundradions ingenjörer Paavo Arni – sångerskan Annikki Arnis bror – och Rafael Ylkänen, som lockade med sig Rundradions verkställande direktör J.V. Vakio och Radiolaite Oy:s verkställande direktör Osmo Vainikainen. Ylkänen blev VD för Oy Rytmi Ab. När Rundradion gick in som delägare i det nya bolaget, blev Rytmi radions eget skivbolag. Rytmi hade sin egen studio där inspelningarna graverades på skivor och en egen skivpress. Oy Rytmi Ab fokuserade inte så mycket på att ge ut ljudinspelningar som affärsverksamhet, utan snarare på inspelningstekniken.

När Henry Theel och George de Godzinsky möttes i Rytmis studio 1943 – den exakta datumet är okänt – hade ingenjörernas bolag gett ut sina första skivor först året innan. Theel och orkestern under Godzinskys ledning spelade in amerikansk filmmusik arrangerad av George, såsom Harry Warrens rumbafox Tropiikin yössä från filmen Weekend i Havanna (1941), Joe Burkes slowfox Moon over Miami eller Kuutamo Miamissa från filmen Semester i Miami (1941), Eduardo Biancos tango Plegaria, Herbert Stotharts vals Auld lang syne eller Farewell Waltz , på finska Hyvää yötä från filmen Dimmornas bro (1940) samt Kulkurin valssi från Toivo Särkkäs succéfilm med samma namn (1941), vars musik George hade komponerat. George hade arrangerat filmens titelvals efter en svensk folksång arrangerad av J. Alfred Tanner.

GEORGE GÄSTAR SOM KAPELLMÄSTARE FÖR ONEGABORGS  STADSORKESTER

Torsdagen den 21 januari var George åter nära fronten, då Propaganda-Vapenbröderna arrangerade en soldatkväll i Onegaborg [Äänislinna/Petroskoj]. Tre tidningar, Kansallissosialisti, Uusi Suomi och Suomen sosialidemokraatti, publicerade exakt samma text om den sjätte soldatkonserten vid Onegaborg.

Rundradions kommentator Pekka Tiilikainen och en bössa. Krigsmuseet.

“Den 21:a denna månad ljöd Onegabords fanfar för sjätte gången i Onegaborgs (Petroskojs) teaterhus som tecken på att soldatkonserten skulle börja. Samma fanfar har ljudit otaliga gånger som Olonets (Aunuksen) Radios paus-signal, och därför presenterade kvällens konferencier, fänrik Pekka Tiilikainen, kompositören av denna för alla Ääninens krigare bekanta fanfar, musikfänrik Kajava. För första gången hördes nu istället Onegaborgs fanfar – marsch, komponerad av den för alla invånare i Onegaborg kände musikern, musikkapten Onni Palomäki. Marschen framfördes under kompositörens ledning av en manskör och Onegaborgs Garnisonsorkester.”

Finska soldater framför järnvägsstationen i Onegaborg 1943. Finlands Järnvägsmuseum.

Onegaborgs stadsorkester övar den 31 mars 1943 under ledning av Onni Palomäki. Krigsmuseet / Aarne Pietinen.

Onegaborgs teaterhus sommaren 1942. Finlands Järnvägsmuseum / Kaarlo Jokela.

"I konserten deltog tre gästspelare: George de Godzinsky, Elli Pihlaja och Thure Bahne. Först uppträdde Godzinsky och spelade ett önskeprogram på dragspel. Sångerskan Elli Pihlaja framförde sedan inhemska sånger. Före pausen uppträdde militärtjänstemannen Oke Tuuri och berättade roliga historier, och publiken avslutade programmet första del med allsång", rapporterade tidningarna.

"Efter pausen spelade Onegaborgs stadsorkester under ledning av George de Godzinsky en wienervals, och kvällens andra solist Thure Bahne sjöng två sånger. Onegaborgs stadsorkester framförde sedan, under George de Godzinskys ledning, en tango från filmen Död man blir kär, komponerad av Godzinsky. Kvällens båda solister framförde tillsammans, ackompanjerade av orkestern, en sångsvit från operetten Zigenarprinsessan. Efter att Onegaborgs Garnisonsorkester och Onegaborgs Garnisons manskör framfört marschen Voiton polku följde allsång. Kvällen avslutades med att orkestern framförde Margareta-marschen."

HÄLSNINGAR TILL LIISA FRÅN ÖSTKARELEN

Dagen efter konserten, den 22 januari, mindes George sin vän Anna-Liisa Autio med ett vykort daterat i Onegaborg. Liisa hade flyttat från Villmanstrand till Helsingfors, så kortet skickades till adressen Päivänrinnekatu 3 Affärskontor "AKU".

Anna-Liisa Autio den 8 december 1942. Anna-Liisa Rantasens familjearkiv.

"Onegaborg  22.1.43 Bäste Liisa! Hjärtliga hälsningar till dig från Östkarelen. Det är riktigt trevligt här och jag trivs mycket bra. Igår var det den stora soldatkonserten och idag åker jag norrut. Den stränga kölden plågar oss visserligen, men luften är vacker och fin. Jag är borta hela nästa vecka också och då kommer jag tillbaka till Helsingfors och kommer på besök till Liisa. Jag mår riktigt bra och på återhörande Yrjö."

Georges kort till Liisa från Petroskoj den 22 januari 1943. Godzinskys familjearkiv.

Det hade gått ett tag sedan Georges förra kort till Liisa. Hade romansen med Liisa övergått till vänskap efter att Annikki Vuokniemi hade erövrat Georges hjärta våren 1942?

George spelar på sitt dragspel som bär hans namn. Bland åhörarna finns Liisa (fjärde från vänster) och hennes syster Maija Autio (bakom Liisa, med mörk rosett kring halsen). Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

PROPAGANDA-VAPENBRÖDERNAS SOLDATKVÄLL NR 45

Fem dagar senare, onsdagen den 27 januari, var George redan tillbaka i Helsingfors och ackompanjerade på Konservatoriet sin emigrantbekant, sångerskan Sofie Starck.

Nästa dag, torsdagen den 28 januari, var han kapellmästare för Korsuorkestern i Mässhallen vid Propaganda-Vapenbrödernas soldatkväll nr 45. Andra artister var sångarna Tuire Orri och Martta Kontula, sergeant Kalle Ruusunen, soldaten Tauno Frantsi, Erik Tidlund, korpral Möttönen, fänrik L.H. von Willebrandt med flera, Kollega-kvartetten, Dragspelsgruppen, soldatsångkören och Helsingfors garnisonsorkester under ledning av musikkapten Artturi Rope. Som kvällens konferencier fungerade löjtnant Tauno Lautamatti.

Den 1 februari var George i Åbo, i det före detta Akademihuset, och ackompanjerade koloratursopranen Hélène Bourgeois-Wickström. I konserten, som arrangerades till förmån för Krigssynskadade rf, medverkade också konsertmästaren Irma Nissinen från Åbo stadsorkester.

FINLAND–SVERIGE-LANDSKAMP I DRAGSPEL

I december hade George tillsammans med Sulho Ranta och Georg Malmstén suttit i juryn för finska mästerskapen i dragspel. Tävlingen hade samtidigt varit en uttagning till en landskamp i dragspel mellan Finland och Sverige.

Landskampen arrangerades i Mässhallen den 6 februari 1943. Förutom George och Ranta ingick nu körledaren Väinö Pesola i juryn. I Mässhallen följde en stor publik tävlingen, vilken finländarna vann överlägset. Till vinnare utropades än en gång – Georges själsfrände – dragspelsvirtuosen Viljo Vesterinen. När Onni Laihanen hade vunnit i finska mästerskapen och Toivo Manninen kommit tvåa, så bytte rollerna nu; Laihanen kom trea och Manninen kämpade sig upp till andra plats. Bästa svensken placerade sig som fjärde.

Dragspelsvirtuosen Viljo Vesterinen uppträder den 27 juli 1943. Krigsmuseet / Korpral E. Heinänen.

GEORGE DIRIGERAR HELSINGFORS STADSORKESTER FÖR FÖRSTA GÅNGEN

Två dagar senare, den 8 februari, arrangerades Föreningen Gränsbygdsvänners stora festföreställning på Nationalteatern. Efter generalmajor A. E. Martolas hälsning och doktor Vilho Helanens festtal, spelade Helsingfors stadsorkester under ledning av Toivo Haapanen, operasångarna Hervor Bertrand och Oiva Soini uppträdde ackompanjerade av George, en östkarelsk ungdomskör sjöng sånger från sin hembygd, Cyril Szalkiewiczs framförde pianosolon, och skådespelaren Ella Erosens reciterade.

Programmet kulminerade i Finska Operans baletts nya verk Soirée de bal, med koreografi av Alexander Saxelin. Dansare var stjärnparet Lucia Nifontova och Arvo Martikainen samt 12 dansare från baletten. Musiken var sammanställd från verk av Theo Mackeben, J. Suk och J. Rixner, och för ackompanjemanget stod Helsingfors stadsorkester under Georges ledning.

Festföreställningen var en milstolpe i Georges karriär; han fick för första gången dirigera Helsingfors stadsorkester. Märkbart var också att George ackompanjerade baritonen Oiva Soini. Professor Soini var vid denna tid chef för Finska Operan.

Finska Operans chef, professorn och operasångaren, barytonen Oiva Soini på 1940-talet. Sibeliusmuseum / Atelier Apollo.

Tre dagar senare, den 11 februari, uppträdde George i Helsingfors Arbetarhus vid Propaganda-Vapenbrödernas önskekonsert nr 14. Vid evenemanget, som sändes direkt i radio klockan 19.30, medverkade förutom den av George ledda soldatsorkestern även Helsingfors garnisonsorkester under ledning av musikkapten Artturi Rope, soldatsångkören, officerskören Hakkaa päälle, sångarna Greta Liesegang, Yrjö Ikonen, Ilona Juutilainen, dansarna Irja Koskinen och Alexander Saxelin, musiklöjtnant Sulho Ranta samt en stråkkvartett med violinisterna Toivo Salovuori och Eino Ertamo, altviolinisten Arne Laukkonen och cellisten Artto Granroth.

En vecka senare, torsdagen den 18 februari, uppträdde George vid en soldatkväll i Tammerfors tillsammans med sin vän löjtnant Nils-Eric Fougstedt, löjtnant Päiviö, löjtnant och fru Aro, korpral Möttönen, Pentti Viljanen, Thure Bahne, Armas Piispanen, Onni Palomäki, Teijo Joutsela, Haapalainen, Luukkonen, Evert Linden, Eino Ertamo, Anatol Ljubimov, Harry Sikström, Rönnqvist, Kiilas, Viljo Immonen och Josef Kaartinen.

Mellan den 3 och 6 mars reste han med underhållningsteamet till Varkaus, där en soldatkväll arrangerades torsdagen den 4 mars. Förutom George uppträdde löjtnanterna Päiviö och Lautamatti, operasopranen Elli Ranta, korpral Möttönen, Pentti Viljanen, Helge Pahlman, Matti Näsäkkälä, Evert Linden, Toivo Ruusuvaara, Harry Sikström, Tauno Marttinen och Leif Wager vid evenemanget.

En månad tidigare hade huvudrollen i Toivo Särkkäs romantiska film Katarina och Greven av Munksnäs, regisserad för Suomen Filmiteollisuus, gjort den 21-årige Leif Wager till en beundrad filmstjärna. Filmen hade premiär den sista dagen i januari. Wagers sång  Romanssi (Sua vain yli kaiken mä rakastan), komponerad av Nils-Eric Fougstedt, blev en av krigstidens mest populära schlagers och en evergreen.

Den nyblivna filmstjärnan Leif Wager uppträder som solist med den av Godzinsky ledda militärorkestern vid en soldatkväll i Varkaus den 4 mars 1943. Museiverket / Pauli Jänis.

Från Varkaus skyndade George till sin älskade Annikki Vuokniemi i Imatra. Enhet 3594 arrangerade lördagen den 6 mars en fastlagshändelse på Kino Imatra och två händelser söndagen den 7 mars på Vuoksenniskas Föreninshus klockan 13 och klockan 20. Med George uppträdde för utsålda salar Elli Pihlaja, Georg Malmstén, Toppo Elonperä, Toivo Gerdt, cellisten Vili Pullinen, dragspelaren Alvi Palho och Talikkalas artistiska gymnaster.

"Fastlagshändelsen drog igår med sig en fullsatt publik på Imatras Kino", rapporterade Ylä-Vuoksi. "Programmet var rakt igenom mycket roligt. De största favoriterna var Talikkalas skickliga gymnaster, sångerskan Elli Pihlaja, som framförde folksånger och operaarior, vidare Georg Malmstén och de Godzinsky samt Toppo Elonperä, vars humoristiska nummer naturligtvis roade både unga och gamla. Toivo Gerdt spelade med kvast och skyffel ouvertyren till operan 'Sateet tulivat ja luteet menivät' och en aria från operan 'Siellä ei sada, siellä tuulee'. Vili Pullinen spelade cello. Godzinsky spelade piano och dragspel och Palho likaså dragspel. En helt igenom glad kväll."

GEORGE FÅR DIRIGERA RADIOORKESTERN FÖR ANDRA GÅNGEN

Samma söndagskväll, den 7 mars klockan 20.35, spelades i radions Schlagerkavalkad från snabbskivor en svit "melodier som erövrat världen under de senaste decennierna", arrangerad av Godzinsky. George ledde själv Radioorkestern och solistkören, och som solister uppträdde sångarna Gaby Ross, Anna Mutanen, Ture Ara och Olavi Virta.

Detta var andra gången George fick tillfälle att dirigera Radioorkestern. Nästan två år hade gått sedan första gången i maj 1941. Då hade George dirigerat sin egen musik till filmen En vandrares vals. Med tanke på Georges många dirigeringsuppdrag med olika orkestrar, gick karriären som kapellmästare vid Rundradion långsamt framåt.

Schlagersångerskan Gaby Ross uppträder vid en soldatkväll den 22 oktober 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Från Imatra fortsatte George till Borgå, där han onsdagen den 10 mars ackompanjerade operettstjärnan Gerda Ryselin. Vid konserten hördes även skådespelaren Runar Schaumans diktläsning. Samma onsdagskväll klockan 20.40 sände radion programmet Kirjava kabaree (Färgglad kabaré), där de sjungande skådespelarna Ansa Ikonen, Birgit Kronström, Tauno Palo och Toppo Elonperä uppträdde tillsammans med George.

PROPAGANDA-VAPENBRÖDERNAS SOLDAKVÄLL NRO 50 I MÄSSHALLEN

Nästa dag, torsdagen den 11 mars, arrangerade Propaganda-Vapenbröderna en mer festlig soldatkväll än vanligt i Mässhallen, med ordningsnumret 50. Vid evenemanget medverkade Riddare av Mannerheimkorset och talkomästare, samt artister som Ansa Ikonen, Irja Simola, Elli Pihlaja, Elviira Suulasvuo alias Eine Laine, Tauno Palo, Matti Rajula, Thure Bahne, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori, Georg Malmstén, korpral Möttönen, Finska Operans balett, Helsingfors garnisonsorkester, Helsingfors soldatsångkör, Helsingfors officersångare, Kadettkören, Sjömanskören, Radioorkestern och Soldatorkestern. Som dirigenter fungerade militärkapellmästaren Artturi Rope, körledaren Martti Turunen, kapellmästarna Nils-Eric Fougstedt och George de Godzinsky samt balettmästaren Alex Saxelin. Som konferencier för publiken fungerade Palle alias Reino Hirviseppä, och som kommentator för radiolyssnarna Veikko Itkonen.

Sommarens 1939 turné med de fyra pojkarna och konstnärerna, Malmstén, Vesterinen, Katajavuori och Godzinsky, möttes igen på samma scen efter lång tid.

Propaganda-Vapenbrödernas soldatkväll nr 50 i Mässhallen den 11 mars 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

George de Godzinsky, Viljo Vesterinen och andra musiker ackompanjerar xylofonisten Eino Katajavuoris humoristiska solon. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Soldatkvällens förnäma publik. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Operasångarna Elli Pihlaja, Thure Bahne och Irja Simola i ordning. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Filmstjärnorna Ansa Ikonen och Tauno Palo framför sången 'Äänislinnan kirjeenkantaja'. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Musiklöjtnant Georg Malmstén och manskören dånar ut i pigga sjömanssånger. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Dansgruppen kliver upp på scenen. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Palle alias major Reino Hirviseppä som konferencier för evenemanget. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Eine Laines rollfigur Elviira 'vallan juu' Suulasvuo roar publiken. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

RISTO ORKOS MILITÄRFARS 'JEES JA JUST' HAR PREMIÄR

Ett halvår hade gått sedan Georges förra filmpremiär, Jorma Nortimos Syndens bomärke, när nästa film  Jees och just, regisserad av Risto Orko, kom till biograferna den 14 mars 1943. Premiärplatserna var Helsingfors, Jyväskylä, Kuopio, Uleåborg, Björneborg, Tammerfors, Åbo och Vasa. Den 28 mars visades 'Jees och just' även i Lahtis och den 4 april i Viborg.

.

Suomi-Filmis andra Ryhmy och Romppanen -militärfars Jees och just hade premiär den 14 mars 1943. Jees ja just / Elonet.

Inspelningarna av militärfarsen hade påbörjats i slutet av hösten 1942 och fortsatt i början av vintern 1943. 'Jees och just' var Godzinskys åttonde filmmusik för Suomi-Filmi och det fjärde samarbetet med regissören Risto Orko. "Ur förvecklingar uppstår en pigg fars där ryssarnas ageranden naturligtvis framställs med en svart humor", skrev Sosialisti. "Jees ja just" var en fortsättning på Orkos regisserade Ryhmy och Romppainen, som hade premiär i november 1941.

George (till vänster), dragspelaren Onni Laihanen, mandolinspelaren Waldemar Baronin och balalajkaspelaren Viljo Immonen under inspelningen i Suomi-Filmis studio i början av vintern 1943. Till höger i vit jacka regissören Risto Orko. Jees ja just / Elonet.

Regissör Risto Orko under inspelningen av farsen "Jees och just". Jees ja just / Elonet.

Kåsören Armas J. Pullas första soldatberättelser från fronten, "Ja pöh!" sanoi sotamies Ryhmy och "Jees, punamultaa!" sanoi kersantti Ryhmy, hade publicerats vintern 1940. Pullas karaktärer, fältväbel Kalle Ryhmy och fänrik Ville Romppainen, var finska soldater som undvek onödig viktighet, var modiga och klokt tokiga. Ryhmy luktade lökbrännvin och sade "jees", medan Romppainen alltid sade "juu ja just".

Pullas romaner hade sålt bra och fått filmmannen Orko att entusiastiskt dyka in i de sorglösa krigshjältarnas äventyr. Den första Ryhmy och Romppanen-farsen, som utgick från Pullas andra roman Jees, punamultaa, hade blivit en stor publiksuccé.

Driven av framgången hade Pulla skrivit fler krigshistorier, och 1941 kom "Jees, mullikuhnuri!" sanoi vääpeli Ryhmy och 1942 "Oikea antifilatelisti!" sanoi vääpeli Ryhmy. Orkos andra Ryhmy och Romppanen-film baserades på Pullas romaner från 1940, "Ja pöh!" sanoi sotamien Ryhmy och "Ole viisaasti höperö!" sanoi vääpeli Ryhmy.

I början av militärfarsen 'Jees och just' beordrar stabens överste fänrik Romppainen och fältväbel Ryhmy att utföra ett uppdrag bakom fiendens linjer; fiendens ammunitionslager måste sprängas. Jees ja just / Elonet.

I UPPDRAG ATT SPRÄNGA FIENDENS AMMUNITIONSLAGER

I början av farsen 'Jees och just' beordrar översten fänrik Romppainen och fältväbel Ryhmy att spränga fiendens ammunitionslager. Ryssarnas attack krossar dock männens korsu, och Ryhmy, Romppainen, korpral Lumperi (Vilho Siivola) och soldaten Tiuskanen (Arvo Lehesmaa) blir instängda. För att komma bakom fiendens linjer bestämmer sig männen för att kapitulera som fångar.

Korpral Lumperi (Vilho Siivola), som i det civila är fångvaktare, förvånas över fänrik Romppainen (Reino Valkama) som blivit inklämd i den raserade korsun. Jees ja just / Elonet.

I krigsfångenskapen umgås Ryhmy med en vakt och lyckas skaffa konserver. Tiuskanen, en före detta bankdirektör och nuvarande fånge, samt hans fångvaktare Lumperi lösgör barackens galler, slår vakten medvetslös och flyr till de egnas sida. Ryhmy, Romppainen och katten Mörökölli blir kvar bakom linjerna för att utföra uppdraget.

Löjtnant Peikko (Kullervo Kalske) och hans fästmö lottan Eila (Kaija Rahola), som blivit tillfångatagna, förhörs av den hårdhudade kvinnliga kommissarien Vengrovska (Kirsti Hurme). När Ryhmy och Romppainen försöker befria dem blir de själva gripna. De skrämmer Vengrovska genom att ropa "mus" och gömmer sig i röda arméns sjukhus. Utklädda först som läkare och sedan som sårade vilseleder de Vengrovska, som emellanåt själv blir fastbunden. Mörökölli avslöjar männen, som sedan flyr i en bil som är parkerad på gården.

La femme fatale, mörkhåriga Kirsti Hurme som den kvinnlig kommissarien Vengrovska. Jees ja just / Elonet.

Medan Ryhmy och Romppainen gömmer sig i bastun krockar kapten Töhkönen och löjtnant Andersson från Otto Ville Kuusinens folkarmé med sin bil mot bastudörrens spärr. Ryhmy och Romppainen övermannar männen, stjäl deras uniformer och identiteter och anmäler sig till kapten Grigoriev (Ville Salminen), som ger dem ett specialuppdrag. När Peikko och Eila förhörs i ammunitionförrådet, bedövar Ryhmy och Romppainen vakterna. När Grigoriev överraskar finländarna, fäller Eila Molotovs gipsbyst på hans huvud.

Peikko, Eila och Romppainen flyr med bil, och Ryhmy stannar kvar för att arrangera sprängningen av ammunitionslagret. Vengrovska har följt efter Mörökölli och kommer till ammunitionslagret, men hamnar i Ryhmys fälla. Tändtråden brinner redan när Ryhmy märker att lagerdörren har fastnat. I sista stund inser han att dörren är en skjutdörr.

Explosionen kastar Ryhmy (Oiva Luhtala) och den kvinnliga kommissarien Vengrovska (Kirsti Hurme) ut i skogen. Jees ja just / Elonet.

Explosionen kastar Ryhmy och Vengrovska ut i skogen. När Ryhmy återfår medvetandet tar han Mörökölli och flyr.

Ryhmy hittar i en skogsstuga fältposttjänstemannen Hempponen (Erkki Karjala) som har väntat på officiell avreseorder sedan vinterkriget, levande på matförråd från paket från hemfronten. När Romppainen, Peikko och Eila dyker upp vid stugan misstas de först för ryssar.

Ryhmy (Oiva Luhtala) hittar fältposttjänstemannen Hempponen (Erkki Karjala) i en skogsstuga. Jees ja just / Elonet.

De hungriga finländarna gömmer sig på stugans vind medan den röda divisionens stab har slagit läger i nedre våningen. Divisionen är omringad och dess befälhavare vill kapitulera. När kommissarien motsätter sig kapitulationen, avlägsnar finländarna honom från diskussionen genom att hissa upp mannen till vinden med ett rep. När befälhavaren redogör för sin genombrottsplan dyker finländarna upp från övervåningen och tillfångatar staben, som gärna kapitulerar.

När Ryhmy och Romppainen återvänder till sin stab berättar de för översten om sina hjältedåd i hopp om en förtjänstmedalj. När Rundradion anländer till platsen tror de att de ska intervjuas, men reporten vänder sig istället till sprintern Kimaleinen och tyngdlyftaren Tokkari. När den snobbiga löjtnanten Hely beordrar Ryhmy och Romppainen till förrådsmästaren för att redogöra för förlorad utrustning, konstaterar Romppanen "jees", och Ryhmy tillägger "ja just".

Rundradions reporter (Einari Ketola) gör Ryhmy och Romppanen besvikna. Jees ja just / Elonet.

BJÖRNEBORGARNAS MARSCH VISSLAD, KOSACKDANS OCH WAH-WAH-TRUMPET

Georges musik hörs i 15 olika scener i farsen Jees och just. All musik är komponerad för orkester och spelas i bakgrunden till bilderna. I den föregående Ryhmy och Romppanen-filmen sjöng Kirsti Hurme, med sin sammetslena altstämma, den ödesdigra valsen Laulu laiturilla. Den femme fatale Hurme är också med i farsen Jees och just och spelar den kvinnliga kommissarien Vengrovska, men hon sjunger inte. Bara soldaterna sjunger för skojs skull, visslar Sillanpääs marschsång och Björneborgarnas marsch. I de ryska soldaternas dansscen ackompanjeras kosackdansen av dragspel och balalajka.

Röda armén dansar kosackdans. Jees ja just / Elonet.

De tre längre musikstyckena är ouvertyren som spelas under de inledande planscherna och innehåller en storslagen, fartfylld marsch och en foxtrot, samt finalen och ett orkesternummer som ackompanjerar sprängningen av ammunitionslagret. I detta hörs trumpetfanfarer, spänningseffekter, foxtrot, piano-glissandon och till sist ett violinsolo. Godzinsky experimenterar också för första gången med Harmon-sordinen för trumpet, vilket skapar en humoristisk, grodlåtande wah-wah-effekt.

Jees och just innehåller också korta orkesternummer som fungerar som ljudeffekter vid korta visuella övergångar, såsom när ryska bombplan plötsligt dyker upp på himlen, eller när ryska soldater larmas till jakt.

URFINSKA KVICKHETER OCH ODLING AV HUMOR

Kritikerna ansåg att Suomi-Filmis andra Ryhmy och Romppanen-film var mer lyckad än den första; strukturen var fastare och handlingen mer kontrollerad. P. T-vi, det vill säga Paula Talaskivi, skrev i Helsingin Sanomat: "Filmens förtjänster är framför allt de kvicka, roliga och samtidigt mycket folkliga och typiskt finska ordlekarna, som uppenbarligen är pojkarnas litterära faders, Armas J. Pullas, uttryckssätt i sig."

Kommissarie Vengrovska med sin bössa. Jees ja just / Elonet.

Suomen Sosialidemokraattis T.A. eller Toini Aaltonen var av samma åsikt: "Manuset till den nya filmen är mer sammanhängande och fastare än vad den förra filmen var, även om handlingens utveckling även här ibland innehåller osannolika vändningar. Men det är väl inte av så stor betydelse när det gäller filmer av detta slag. En riklig odling av humor är huvudsaken, och i det avseendet har man verkligen lyckats. Att införliva en kärlekshistoria i själva ämnet har dock, av allt att döma, orsakat svårigheter för manusförfattaren, ty den har verkligen blivit en bilaga, där ett tydligt intryck av att vara påklistrad kan observeras."

Svenska Pressens B-s, eller Greta Brotherus, ansåg filmen vara en säker publiksuccé: "Suomi-Filmi har inte slarvat ifrån sig denna säkra kassafilm. Risto Orkos regi har satt lagom fart på historien: inte för snabb för det passar inte ihop med Ryhmys och Romppainens lynne, och inte för släpig för det skulle hindra upptågslusten, och Erkki Majavas fotografi är utmärkt."

Ryhmy och Romppainen med sina bössor. Jees ja just / Elonet.

Även Hufvudstadsbladets H.K., det vill säga Hans Kutter, uppmärksammade fotograferingen: "Risto Orko hade i sin regi omsorgsfullt tagit vara på stoffets humoristiska poänger, samt dessutom gett filmen en gedigen teknisk genomarbetning. Inte minst Erkki Majavas kameraarbete var av utmärkt kvalitet."

Uusi Suomis S.S., det vill säga Salama Simonen, berömde den träffande replikföringen, men förhöll sig reserverad till hur stabens arbete återgavs, eftersom "även en fars har trots allt sina gränser".

Ilta-Sanomas signatur -tomi- tvivlade på satirerns träffsäkerhet: "Jees ja just är av samma senaste nivå av finsk film som har serverats så mycket på bekostnad av kvaliteten."

Aamulehtis O. V-hl, det vill säga Olavi Vesterdahl, ansåg att enskilda scener var levande och roliga, men: "Den allmänna grundtonen är däremot för långsam, händelserna för spridda och de övriga skådespelarna, förutom de som spelar titelrollerna, lider av en märklig initiativlöshet och hackighet, vilket ofta är irriterande." Vesterdahl ansåg att den satiriska överdriften av ryssarnas egenskaper hörde till "vinterkrigstidens, psykologiskt mindre lyckade propaganda, hur underhållande material det än erbjuder".

Oiva Luhtala och Reino Valkama erövrade som Ryhmy och Romppanen. Jees ja just / Elonet.

Kritikerna berömde enhälligt Reino Valkama och Oiva Luhtala i titelrollerna. Demaris Toini Aaltonen summerade: "I Reino Valkama har vi verkligen en komikernas komiker, men inte heller Oiva Luhtala ligger långt efter Valkama. Dessa två kamrater kompletterar verkligen varandra både i karaktärsdrag och skådespelarkvalitet. Deras pigga och jovialiska framträdande är glädjande."

Om Georges musik skrev kritikerna inte ett ord.

Ryhmy (Oiva Luhtala) och hans katt Mörökölli. Jees ja just / Elonet.

ÖNSKEKONSERT NR 15 I KONSERVATORIET MITT UNDER FLYGLARM

Den 25 mars fyllde Propaganda-Vapenbrödernas önskekonsert nr 15 Konservatoriets sal till sista plats. "Helsingfors garnisonsorkester leddes denna gång av musikkapten Onni Palomäki från Onegaborg. Han spelade bland annat en storslagen marsch som han själv komponerat", rapporterade Uusi Suomi. "Alfons Almi hade kommit från Karelska näset och sjöng bland annat en Carmen-aria, föregången av Jouko Tolonens kåseri. Och Jorma Huttunen kom från Maskeradbalen med slängmantel och stövlar sjungande Rigoletto. Mary Hannikainen och Maaria Eira var kvällens charmiga sångerskor. Undersergeant Toivo Gerdt och Hannes Häyrinen tog hand om humordelen. George de Godzinsky ledde soldatensemblen, spelade en liten önskekonsert däremellan och assisterade sedan vid flera tillfällen, när sergeant C. E. Creutz hade meddelat att önskekonserten var slut och att önskekonserten skulle fortsätta."

Operasångaren Jorma Huttunen sjunger Rigoletto i sin rollkostym från 'Maskeradbalen'. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Fronlinjens tuffing, fältväbel och tenor Alfons Almi framför en aria ur Bizets opera Carmen. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Anledningen till att önskekonserten med radiosändning både slutade och fortsatte var ett flyglarm. Konserten måste avbrytas, men när faran var över fortsatte man med ett inofficiellt program med improvisationer. "Under kvällen – eftersom evenemanget drog ut på tiden på grund av omständigheterna – hördes mycket improviserat program, bland annat Sulo Aros fiolspel och kvartettsång, och mot slutet uppträdde bland annat Jussi Björling, STT och många andra, dessa naturligtvis via högtalare", rapporterade Uusi Suomi.

Soldaten Godzinsky och löjtnant Fougstedt improviserar fyrhändigt. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

På Konservatoriet fanns bland annat Georges vän, dirigenten och pianisten Nils-Eric Fougstedt, och ett av de improviserade numren var pianospel, som soldaten Godzinsky och löjtnant Fougstedt framförde fyrhändigt.

Medan önskekonsertens inofficiella del fortfarande pågick, började de yngsta medlemmarna av Helsingfors garnisonsorkester bli sömniga. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky