Kiertuemuistelmat 1953: Harbinista Dalianin ja Tianjinin kautta Pekingiin

Junamatka Mantšurian Harbinista Dalianiin kesti 15 tuntia ja laivamatka sieltä edelleen Tianjiniin hieman vähemmän. Kartta The World 1935. Public domain.

På svenska

Maestro Fjodor Šaljapin, impressaari Mihail Kašuk, Šaljapinin palvelija Michel eli Mihail Šestokryl-Kovalenko ja Šaljapinin kiertuesäestäjä George de Godzinsky lähtivät Mantšurian Harbinista  22. maaliskuuta 1936 kohti Dalianin satamakaupunkia.

Harbinissa oli pidetty kaksi konserttia, mutta Šaljapinin heikon terveystilanteen vuoksi konsertit Mukdenissa ja Xinjingissä peruttiin. Seuraava, kiertueen 16. konsertti oli määrä pitää Dalianissa.

Seitsemäntoista vuotta kiertueen jälkeen vuonna 1953 George kirjoitti muistelmissaan:

"Kahdeksalta aamulla menimme Šaljapinin palvelijan Michelin kanssa asemalle seuraamaan matkatavaroidemme lastausta junaan. Vielä kerran hyvästelin ystäväni, jotka olivat väsymyksestään huolimatta saapuneet asemalle seuraamaan lähtöämme."

"Sain kukkasia ja kauniita lahjoja ja ystäväni Plavkov sanoi: ‘Rakas Georgi! Annoit soitollasi meille ystävillesi niin paljon iloa ja näytit lämpimät tunteesi niin että haluaisimme ettet koskaan unohtaisi meitä ja että me emme koskaan unohtaisi sinua". Näiden sanojen myötä hän ojensi minulle hopeatarjottimen. Seurasi halauksia, tytöt ja nuorimmat mukanaolijat alkoivat itkeä ja pian kaikki itkivät. Oli surullista lähteä. Aivan viime hetkellä, vain viisi minuuttia ennen junan lähtöä Šaljapin ja impressaari saapuivat. Näin jätimme tämän erityisen lämpimän ja ystävällisen kaupungin."

Georgen Harbinin ystäviä. Tyttö vaaleassa turkissa on Georgen ihastus Lidia Belaja. Godzinskyn perhearkisto.

"Jälleen kerran istuimme Aasia-junan kyytiin viidentoista ja puolen tunnin ajaksi. Olimme niin väsyneitä, että torkahtelimme koko matkan. Ulkona oli lumimyrsky, ja juna oli kaksi tuntia myöhässä. Dalianissa kirjoittauduimme Yamamoto-hotelliin ja menimme suoraan sänkyyn. Hotelliin oli saapunut jo illalla kirje ystäviltäni Harbinista lentopostilla. He ilmaisivat pahoittelunsa siitä, etten heidän toivomuksestaan huolimatta pystynyt jäämään Harbiniin ja etten jäänyt asumaan sinne."

PÄIVÄ PORT ARTHURISSA

"Heräsimme myöhään ja päätimme mennä Port Arthuriin Šaljapinin palvelijan kanssa. Saimme vuokrattua auton halvalla. Port Arthur oli suuri satamakaupunki ja Japanin laivaston tukikohta. Valitettavasti en voinut ottaa siellä valokuvia, sillä kaupungin sisäänkäynnin portilla oli tarkastuspiste, johon meidän oli pakko jättää kamera. Valokuvaaminen kaupungissa oli ehdottomasti kielletty. Siksi ostimme paljon postikortteja, joissa oli näkymät tähän historiallisesti kuuluisaan kaupunkiin."

Postikortit Godzinskyn perhearkisto.

 

"Vasta myöhemmin, kun palasin Suomeen, tajusin että Japani valmistautui silloin laajasti sotaan Kiinaa vastaan. Koulutuskeskuksia oli kaikkialla ja näimme marssivia japanilaissotilaita. Useita uudennäköisiä sukellusveneitä telakoitiin Port Arthurin satamaan, ja sotilasjunia tuli ja meni valtavasta rautatieliittymästä."

"Pyysimme japanilaista virkailijaa neuvomaan, missä voisimme nähdä Venäjän ja Japanin sodan muistomerkin. Saimme tietää, että virallinen matkailutoimisto voi tarjota maksullisen oppaan sotamuseoon tutustumiseen. Matkaoppaat puhuivat yksityiskohtaisesti Japanin suuresta voitosta. Valtavat meritaistelumaalaukset näyttivät japanilaisten upottavan venäläisiä sotalaivoja, mutta sanaakaan ei mainittu venäläisten merimiesten sankarillisesta hengestä. Museossa ylistettiin ainoastaan ​​Japanin laivaston ylivoimaa ja sen ylivoimaista sodankäyntitaitoa merellä."

"Näimme amiraali Togon käsinkirjoitetut käskyt, hänen muistiinpanonsa ja muiden Japanin sotilasjohtajien luonnokset sodan strategisista suunnitelmista. Kaikkea tätä tarkasteltaessa oli helppo saada käsitys, että Japani oli Aasian tämän osan tehokkain sotilaallinen voima. Kaikki selitykset olivat kolmella kielellä: kiinaksi, japaniksi ja englanniksi. Propaganda oli selvästi näkyvissä kauttaaltaan. Huomasin, että museovieraissa oli paljon kiinalaisia."

KONSERTTI DALIANISSA APEISSA TUNNELMISSA

"Palasimme autolla Dalianiin, jossa Šaljapinin konsertti pidettiin samana iltana kaupunginteatterissa. Hän oli huonolla tuulella, hänen äänensä oli käheä ja hän kiroili impressaaria, mutta onneksi säestäjän kanssa ei tullut yhteentörmäystä."

"Yritin olla mahdollisimman tarkka ja seurata tarkasti tulkinnan toteutumista. Šaljapinin sairauden vuoksi konsertit Mukdenissa ja Xinjingissä peruttiin, joten sovittuna päivänä hän maksoi minulle vain puolet sovitusta summasta. Konserttien peruuntuminen oli myös hänelle taloudellinen isku, vaikka Dalianin konsertin liput myytiin loppuun."

"Kaupunginteatteri osoittautui kylmäksi ja suorastaan ​​epämiellyttäväksi, eivätkä useat kymmenet venäläiset pystyneet ylläpitämään mielialaa Harbinin suuren vastaanoton jälkeen."

"Harbinin ystäväni olivat kirjoittaneet ystävilleen Dalianiin, he ottivat yhteyttä ja veivät minut pois konsertin jälkeen. Mihailovin siskokset (24- ja 20-vuotiaat) tulivat luokseni ja kutsuivat minut illalliselle Hoshigure-ravintolaan, jossa vietimme hyvän illan venäläistä orkesteria kuunnellen. Maestro Šaljapin tapasi myös vanhoja tuttujaan Moskovan ajoilta."

"Näin kului viimeinen ilta mantereella, ja seuraavana päivänä klo 12.00 japanilainen laivamme Shōhei Maru lähti Kiinan meren halki ensin Tientsin [nyk. Tianjinin] kaupunkiin."

GEORGE SAA TUNNUSTUSTA OIKUKKAAN MAESTRON SÄESTÄJÄNÄ

"Tianjinissa tervehdimme jälleen kevättä. Kaupunki sijaitsee Keltaisenmeren syrjäisellä alueella. Siellä vallitsi lämmin etelätuuli, oli kuusitoista celsiusastetta, ja monet ihmiset kävelivät ilman takkeja. Emme uskaltaneet seurata heidän esimerkkiään, koska vain kolmessa päivässä olimme kokeneet lämpötilan muutoksen 20 pakkasasteesta 16 lämpöasteeseen. Ei uskoisi, että ilmastossa on näin suuri ero vain muutaman sadan kilometrin etäisyydellä."

"Kun saavuimme Tianjiniin ja näytin matkalaukkuni tullitarkastuksessa, huomasin heti, että joku oli jo avannut ne ja ‘tarkastanut’ perusteellisesti koska monet asiat olivat pielessä. Todennäköisesti Dalianissa yhdestä nuottisalkusta katosi kiinalaisia nuotteja yli sadan dollarin edestä."

"Saavuttuaan Tianjiniin Šaljapin oli huomattavasti paremmassa kunnossa. Meillä oli siellä kaksi konserttia. Tähän mennessä oli kertynyt 18 konserttia nämä kaksi mukaan lukien. Konsertit olivat erittäin onnistuneita, ja päätellen siitä että Šaljapin ei kommentoinut mitään, hän hyväksyi säestykseni."

"Jopa Šaljapinin impressaari myönsi minulle eräänä hetkenä, että ehkä olin ensimmäinen Šaljapinin säestäjä, jonka kanssa oli niin vähän riitoja ja että Šaljapin kertoi hänelle olevansa tyytyväinen minuun."

Tianjinista lähti kirje kotiin. Se saapui Helsinkiin 20. huhtikuuta 1936. Godzinskyn perhearkisto.

FJODOR ŠALJAPIN OLI LOISTAVA SEURAMIES

George kuvaili muistelmissaan millainen ihminen maestro Šaljapin oli konserttien ulkopuolella: "Vapaa-ajallani ja matkoillani juttelin paljon maestron kanssa. Me neljä pelasimme bridgeä, ja minä auttelin Šaljapinia hänen lempiharrastuksessaan pasianssin pelaamisessa."

"Šaljapin oli loistava seuramies, hänellä oli hyvä huumorintaju, hän oli viehättävä ja kertoi tuhansia hauskoja tarinoita. Joskus mietin, mistä hän olisi voinut kuulla kaikki nämä monet anekdootit ja kuinka hän onnistui säilyttämään ne muistissaan. Hän itse selitti meille, että jo nuoruudessaan hänen aivoihinsa muodostui erityinen vitseille tarkoitettu lokero, johon hän laittaa ne ja varastoi ne sinne."

"Šaljapinilla oli yksinkertaisesti ilmiömäinen muisti. Usein hän muisteli ja kertoi meille elämästään. Opin siis paljon mielenkiintoisia asioita venäläisestä musiikista ja suuren maan kulttuurista ennen ensimmäistä maailmansotaa. En ole koskaan voinut lukea näistä tapahtumista kirjoista."

"Šaljapin puhui usein venäläisistä säveltäjistä ja muusikoista. Kuinka hän tapasi Tšaikovskin ja Rimski-Korsakovin nuoruudessaan. Hän kertoi kuinka vihaiselta Korsakov näytti ja kuinka hän oli katsonut aivan kuin vakoojan silmin, kun Šaljapin oli laulanut hänelle Pietarin konservatoriossa. Kun heikko hymy oli ilmestynyt Korsakovin huulille, oli kuin kivi olisi pudonnut Šaljapinin sydämeltä."

"Šaljapin muisti kaiken mitä hänelle tapahtui. Myöhemmin Suomessa luin molemmat Šaljapinin kirjoittamat kirjat, jotka on käännetty monille kielille. Vasta myöhemmin ymmärsin Šaljapinin luonteen psykologiaa ja sen monia piirteitä. Bassolaulajana Šaljapin esitti monia vaikeita rooleja, hän tottui sellaisiin rooleihin kuin Mefistofele ja Iivana Julma, jotka saivat hänet itsensä kärsimään. Niissä hänen taiteellinen minänsä ja oma sisimpänsä olivat keskenään ristiriidassa."

VAPAA-AIKAA HARMAASSA TIANJINISSA

"Minulla oli paljon vapaa-aikaa Tianjinissa. Tuttuja ei ollut. Monet Šaljapinin ohjelmistoon kuuluvien teosten nuotit olivat huonossa kunnossa ja rispaantuneita. Laitoin ne järjestykseen tai yksinkertaisesti kopioin ne. Šaljapin oli hyvin kiitollinen tästä huolenpidosta ja antoi minulle kalvosinnapit. Kaiken kaikkiaan oloni oli hyvä, vaikka hermot olivat jännittyneet ja minulla oli vaikeuksia nukkua yöllä."

"Tianjin oli harmaa kaupunki. Se muistutti Shanghaita, mutta oli kooltaan pienempi, eikä siellä ollut niin korkeita rakennuksia. Kaupungin keskusta oli rakennettu eurooppalaiseen henkeen, ja esikaupunkialueilla oli vain kiinalaisia puutaloja."

"Kaupungissa asui noin miljoona kiinalaista. Kuten kaikissa muissakin Kiinan kaupungeissa, siellä oli monia tanssiravintoloita, joissa sai tanssia tyttöjen kanssa. Elokuvateattereissa esitettiin amerikkalaisia ​​elokuvia. Kävelin ympäri kaupunkia ja katselin näyteikkunoita, joissa oli esillä monia tyylikkäitä asioita, kankaita ja kiinalaisia ​​maljakoita, upeita lamppuja ja muita käsitöitä. Ostin matkamuistoksi kauniin silkkipöytäliinan, jossa oli kuvia paratiisilinnuista."

RISTIRIITAINEN PEKING

"Huhtikuun 2. päivänä nousimme junaan, joka vei meidät kahdessa tunnissa Kiinan pääkaupunkiin Pekingiin. Tämä miljoonakaupunki oli sinänsä mielenkiintoinen nähtävyys. Seuraavana aamuna onnistuimme Šaljapinin palvelijan Michelin kanssa vuokraamaan auton halvalla neljäksi tunniksi. Kävimme läpi kaikki kuuluisat temppelit, entisen keisarillisen palatsin, jota ympäröi suuri puisto, ja keisarin oman temppelin, jossa pidettiin Kiinan keisarien virkaanastujaisseremoniat."

"Kuinka paljon värejä näissä rakennuksissa olikaan! Minulla on unohtumattomia vaikutelmia Pekingistä. Nytkin sulkiessani silmäni, voin kuvitella suurimman temppelin taivaansinisen katon, salaperäisesti hymyilevän valtavan Buddhan hahmon, keisarillisen palatsin puiston iltavaloissa sekä tämän palatsin kauniit suuret kullatut salit."

"Ihmettelin miksi saleissa ei ollut huonekaluja. Tarinoiden mukaan vallankumouksen päivinä väkijoukko vei ulos kaikki huonekalut ja poltti ne roviolla kaupungin keskustassa."

"Muistan yhden suuren kullatun lohikäärmeen palatsin puiston nurkassa. Se oli 1100-luvulla eläneen kiinalaisen mestarin puuveistos. Rikkaiden mandariinien tilauksesta veistos kunnostettiin säännöllisesti säilyneiden piirustusten mukaan."

"Kiinalaiset ovat ehdottomasti maailman köyhimpiä ihmisiä. Huomasin suuren eron Pekingin ja Shanghain ihmisten välillä tavassa ja kyvyssä pukeutua hyvin. Pekingissä saattoi nähdä monia köyhiä ihmisiä repeytyneissä vaatteissa. Poliisit ja sotilaat näyttivät myös huonosti hoidetuilta ja ihmisistä levisi erityinen kiinalainen haju, joka oli kymmenen kertaa voimakkaampi Pekingissä kuin Shanghain kaduilla. Kerjäläisiä oli paljon joka kadunkulmassa."

"Huolimatta erittäin suurista luokkaeroista rikkaiden ja köyhien välillä, muistan kiinalaiset erittäin mukavina ihmisinä. He olivat rehellisiä, avuliaita ja luonnollisia käytöksessään ja kohteliaita. Sanon suoraan: pidin todella kiinalaisista. Tapasin Pekingissä monia koulutettuja nuoria kiinalaisia, myös musiikinopiskelijoita, jotka olivat aivan hurmaavia ihmisiä. Näin paljon pitkiä, komeita kiinalaisia ​​miehiä ja naisia. Heillä oli hyvä ryhti ja kaunis vartalo."

"Pekingissä yövyimme Grand Hotel de Pekingissä. Sen omistajat olivat ranskalaisia, ja ainoa konserttimme Kiinan pääkaupungissa pidettiin tämän hotellin konserttisalissa. Tapasimme Šaljapinin vaimon ja tyttären Pekingissä. He olivat saapuneet viikkoa meitä aikaisemmin höyrylaivalla Shanghaista Tianjiniin ja sieltä edelleen Pekingiin. He olivat erittäin iloisia tavatessamme."

ŠALJAPIN EI TERVEHDY KOKONAAN JA HALUAA LOPETTAA KIERTUEEN ENNEN AIKOJAAN

"Konsertissa maestro oli huonossa kunnossa. Sairauden jäljet ​​eivät olleet vielä kadonneet. Aloin huomata, että Šaljapin oli väsynyt kiertueeseen, syynä oli hänen huono terveytensä."

"Hän sanoi että jos hänen tilansa ei paranisi, hän peruuttaisi konsertit Filippiineillä ja Japanissa ja palaisi Eurooppaan etuajassa. Ja silti arvostelut Pekingin esityksistä olivat loistavia."

"Yleisö koostui pääasiassa eurooppalaisista. Salissa olivat kaikki Pekingin diplomaatit sekä kaupungin asukkaita. Istumapaikkoja salissa oli noin 1200. Koska arvostelut ovat samanlaisia ​​kuin aiemmin Shanghain ja Japanin konserttien yhteydessä, niitä ei kannata toistaa. On vain syytä mainita, että yksi kriitikoista, Carrick B. McGowan, ylisti Šaljapinin dramaattisia numeroita eniten."

Georgen mainitsema kriitikko Carrick B. MacGowan, joka ylisti Šaljapinin dramaattisia numeroita eniten, nosti myös esille lahjakkaan Georgen, jonka taidot laulajan vaatimattomana partnerina ja soolonumeroiden esittäjänä eivät olleet pienet unohtumattomassa illassa. Godzinskyn perhearkisto.

Lue seuraavaksi Junamatka läpi Kiinan Pekingistä Shanghaihin 4.–8. huhtikuuta

Teksti: Laila Tarpila

TURNÉMEMOARER 1953: FRÅN HARBIN VIA DALIAN OCH TIANJIN TILL PEKING

Tågresan från Harbin i Manchuriet till Dalian tog 15 timmar, och båtresan därifrån vidare till Tianjin något mindre. Karta: The World 1935. Public domain.

Suomeksi

Maestro Feodor Shaljapin, impressario Mihail Kasjuk, Shaljapins betjänt Michel eller Mihail Sjestokryl-Kovalenko, och Shaljapins turnéackompanjatör George de Godzinsky lämnade Harbin i Manchuriet den 22 mars 1936 och styrde mot hamnstaden Dalian.

 Två konserter hade hållits i Harbin, men på grund av Shaljapins svaga hälsa ställdes konserterna i Mukden och Xinjing in. Nästa, turnéns 16:e konsert, skulle hållas i Dalian.

Sjutton år efter turnén, 1953, skrev George i sina memoarer:

"Klockan åtta på morgonen gick jag med Shaljapins betjänt Michel till stationen för att övervaka lastningen av vårt bagage på tåget. Än en gång tog jag farväl av mina vänner, som trots sin trötthet hade kommit till stationen för att följa vår avfärd."

"Jag fick blommor och vackra presenter, och min vän Plavkov sa: 'Käre Georgij! Du gav oss, dina vänner, så mycket glädje med ditt spel och visade dina varma känslor, så att vi önskar att du aldrig skulle glömma oss och att vi aldrig skulle glömma dig.' Med dessa ord räckte han mig en silverbricka. Kramar följde, flickorna och de yngsta närvarande började gråta och snart grät alla. Det var sorgligt att åka. I sista stund, bara fem minuter innan tåget skulle avgå, anlände Shaljapin och impressarion. Så lämnade vi denna särskilt varma och vänliga stad."

Georgen Harbinin ystäviä. Tyttö vaaleassa turkissa on Georgen ihastus Lidia Belaja. Godzinskyn perhearkisto.

"Än en gång satt vi på Asien-tåget i femton och en halv timme. Vi var så trötta att vi slumrade till under hela resan. Utanför var det en snöstorm, och tåget var två timmar försenat. I Dalian checkade vi in på Yamamoto-hotellet och gick direkt till sängs. Ett brev hade redan kvällen innan anlänt till hotellet med flygpost från mina vänner i Harbin. De uttryckte sin beklagan över att jag trots deras önskan inte kunde stanna i Harbin och att jag inte b"Än en gång satt vi på Asien-tåget i femton och en halv timme. Vi var så trötta att vi slumrade till under hela resan. Utanför var det en snöstorm, och tåget var två timmar försenat. I Dalian checkade vi in på Yamamoto-hotellet och gick direkt till sängs. Ett brev hade redan kvällen innan anlänt till hotellet med flygpost från mina vänner i Harbin. De uttryckte sin beklagan över att jag trots deras önskan inte kunde stanna i Harbin och att jag inte bosatte mig där."

EN DAG I PORT ARTHUR

"Vi vaknade sent och bestämde oss för att åka till Port Arthur med Shaljapins betjänt. Vi lyckades hyra en bil billigt. Port Arthur var en stor hamnstad och en japansk flottbas. Tyvärr kunde jag inte ta några bilder där, för vid stadens entréport fanns en kontrollpunkt där vi var tvungna att lämna kameran. Fotografering i staden var strängt förbjudet. Därför köpte vi många vykort med vyer över denna historiskt berömda stad."

Vykorten ur Godzinskys familjearkiv.

 

"Först senare, när jag återvände till Finland, insåg jag att Japan då förberedde sig omfattande för krig mot Kina. Utbildningscentra fanns överallt och vi såg marscherande japanska soldater. Flera nya ubåtar dockades i Port Arthurs hamn, och militärtåg kom och gick från den enorma järnvägsknuten."

"Vi bad en japansk tjänsteman att visa oss var vi kunde se minnesmärket över det rysk-japanska kriget. Vi fick veta att den officiella turistbyrån kunde erbjuda en betald guide för att besöka militärmuseet. Reseguiderna talade detaljerat om Japans stora seger. Enorma sjöstridsmålningar visade hur japanerna sänkte ryska krigsfartyg, men inte ett ord nämndes om de ryska sjömännens heroiska anda. Museet hyllade enbart Japans flottas överlägsenhet och dess överlägsna krigsföring på havet."

"Vi såg amiral Togos handskrivna order, hans anteckningar och andra japanska militärledares skisser av krigets strategiska planer. Vid all denna granskning var det lätt att få uppfattningen att Japan var den mest effektiva militärmakten i denna del av Asien. Alla förklaringar var på tre språk: kinesiska, japanska och engelska. Propagandan var tydligt synlig överallt. Jag märkte att det fanns många kineser bland museibesökarna."

KONSERT I DALIAN I NEDSTÄMD STÄMNING

"Vi återvände med bil till Dalian, där Shaljapins konsert hölls samma kväll på stadsteatern. Han var på dåligt humör, hans röst var hes och han svor åt impressarion, men lyckligtvis blev det ingen konflikt med ackompanjatören."

"Jag försökte vara så exakt som möjligt och noga följa tolkningens genomförande. På grund av Shaljapins sjukdom ställdes konserterna i Mukden och Xinjing in, så på den avtalade dagen betalade han mig bara hälften av den överenskomna summan. Konserternas inställning var också ett ekonomiskt slag för honom, även om biljetterna till Dalian-konserten såldes slut."

"Stadsteatern visade sig vara kall och direkt obehaglig, och ryssarna i flera tiotal kunde inte upprätthålla stämningen efter det stora mottagandet i Harbin."

"Mina vänner i Harbin hade skrivit till sina vänner i Dalian, de tog kontakt och tog med mig efter konserten. Systrarna Mihailov (24 och 20 år gamla) kom till mig och bjöd in mig till middag på restaurang Hoshigure, där vi tillbringade en trevlig kväll lyssnande på en rysk orkester. Maestro Shaljapin träffade också gamla bekanta från Moskva-tiden."

"Så förflöt den sista kvällen på fastlandet, och nästa dag klockan 12.00 lämnade vårt japanska fartyg Shōhei Maru Kinesiska havet, först mot staden Tientsin [nuvarande Tianjin]."

GEORGE FÅR ERKÄNNANDE SOM EN NYCKFULL MÄSTARES ACKOMPANJATÖR

"I Tianjin hälsade vi våren igen. Staden ligger i ett avlägset område vid Gula havet. Där blåste en varm sydlig vind, det var sexton grader Celsius, och många gick utan jackor. Vi vågade inte följa deras exempel, eftersom vi på bara tre dagar hade upplevt en temperaturförändring från 20 minusgrader till 16 plusgrader. Man skulle inte tro att klimatet har en så stor skillnad på bara några hundra kilometers avstånd."

"När vi anlände till Tianjin och jag visade upp mina resväskor vid tullkontrollen, märkte jag genast att någon redan hade öppnat dem och 'granskat' dem grundligt, eftersom många saker var på fel plats. Troligen försvann kinesiska noter för över hundra dollar från en notmapp i Dalian."

"Vid ankomsten till Tianjin var Shaljapin i betydligt bättre skick. Vi hade två konserter där. Hittills hade det blivit 18 konserter inklusive dessa två. Konserterna var mycket framgångsrika, och att döma av att Shaljapin inte kommenterade något, godkände han mitt ackompanjemang."

"Även Shaljapins impressario erkände för mig vid ett tillfälle att jag kanske var den första av Shaljapins ackompanjatörer med så få gräl och att Shaljapin berättade för honom att han var nöjd med mig."

Från Tianjin skickades ett brev hem. Det anlände till Helsingfors den 20 april 1936. Godzinskys familjearkiv.

FEODOR SHALJAPIN VAR ETT STRÅLANDE SÄLLSKAP

George beskrev i sina memoarer vilken sorts person maestro Shaljapin var utanför konserterna: "På min fritid och under resor pratade jag mycket med mästaren. Vi fyra spelade bridge, och jag hjälpte Shaljapin** med hans favoritsysselsättning att lägga patiens."

"Shaljapin var en lysande sällskapsmänniskä, han hade en god humor, han var charmig och berättade tusentals roliga historier. Ibland undrade jag varifrån han kunde ha hört alla dessa många anekdoter och hur han lyckades bevara dem i sitt minne. Han förklarade själv för oss att redan i sin ungdom bildades ett speciellt fack för skämt i hans hjärna, dit han placerade dem och lagrade dem."

"Shaljapin hade helt enkelt ett fenomenalt minne. Ofta mindes han och berättade för oss om sitt liv. Jag lärde mig således många intressanta saker om rysk musik och kulturen i det stora landet före första världskriget. Jag har aldrig kunnat läsa om dessa händelser i böcker."

"Shaljapin talade ofta om ryska kompositörer och musiker. Hur han träffade Tjajkovskij och Rimskij-Korsakov i sin ungdom. Han berättade hur arg Korsakov såg ut och hur han hade tittat med spionögon när Shaljapin hade sjungit för honom på Sankt Petersburgs konservatorium. När ett svagt leende hade dykt upp på Korsakovs läppar, var det som om en sten hade fallit från Shaljapins hjärta."

"Shaljapin mindes allt som hände honom. Senare i Finland läste jag båda böckerna skrivna av Shaljapin, som har översatts till många språk. Först senare förstod jag Shaljapins karaktärspsykologi och dess många drag. Som bassångare framförde Shaljapin många svåra roller, han vande sig vid roller som Mefistofeles och Ivan den förskräcklige, vilka fick honom själv att lida. I dem var hans konstnärliga jag och hans inre väsen i konflikt med varandra."

FRITID I DET GRÅA TIANJIN

"Jag hade mycket fritid i Tianjin. Inga bekanta fanns. Många av noterna till verk i Shaljapins repertoar var i dåligt skick och slitna. Jag ordnade dem eller kopierade dem helt enkelt. Shaljapin var mycket tacksam för denna omsorg och gav mig manschettknappar. Allt som allt mådde jag bra, även om nerverna var spända och jag hade svårt att sova på natten."

"Tianjin var en grå stad. Den påminde om Shanghai, men var mindre i storlek och hade inte så höga byggnader. Stadens centrum var byggt i europeisk stil, och i förortsområdena fanns bara kinesiska trähus."

"Omkring en miljon kineser bodde i staden. Som i alla andra kinesiska städer fanns det många dansrestauranger där man kunde dansa med flickor. På biograferna visades amerikanska filmer. Jag gick runt i staden och tittade på skyltfönster, där många eleganta saker, tyger och kinesiska vaser, underbara lampor och andra hantverk visades. Jag köpte en vacker sidenbordsduk med bilder av paradisfåglar som souvenir."

DET MOTSÄGELSEFULLA PEKING

"Den 2 april steg vi på tåget som tog oss på två timmar till Kinas huvudstad Peking. Denna miljonstad var i sig en intressant sevärdhet. Nästa morgon lyckades jag och Shaljapins betjänt Michel hyra en bil billigt i fyra timmar. Vi besökte alla berömda tempel, det före detta kejserliga palatset, som omgavs av en stor park, och kejsarens eget tempel, där Kinas kejsares kröningsceremonier hölls."

"Hur många färger det fanns i dessa byggnader! Jag har oförglömliga intryck från Peking. Ännu när jag sluter ögonen kan jag föreställa mig det största templets himmelsblå tak, den mystiskt leende enorma Buddha-gestalten, kejsarpalatsets park i kvällsljuset samt detta palats vackra stora förgyllda salar."

"Jag undrade varför det inte fanns några möbler i salarna. Enligt berättelserna förde folkmassan under revolutionens dagar ut alla möbler och brände dem på en bål i stadens centrum."

"Jag minns en stor förgylld drake i ett hörn av palatsparken. Det var en träskulptur av en kinesisk mästare son levde på 1100-talet. På beställning av rika mandariner restaurerades skulpturen regelbundet enligt bevarade ritningar."

"Kineserna är absolut de fattigaste människorna i världen. Jag märkte en stor skillnad mellan människorna i Peking och Shanghai när det gällde sättet och förmågan att klä sig väl. I Peking kunde man se många fattiga människor i trasiga kläder. Poliser och soldater såg också ovårdade ut, och från människorna spreds en speciell kinesisk lukt, som var tio gånger starkare i Peking än på Shanghais gator. Tiggare fanns det gott om vid varje gathörn."

"Trots de mycket stora klasskillnaderna mellan rika och fattiga, minns jag kineserna som mycket trevliga människor. De var ärliga, hjälpsamma och naturliga i sitt beteende och artiga. Jag säger rakt ut: jag tyckte verkligen om kineserna. Jag träffade många utbildade unga kineser i Peking, även musikstudenter, som var helt charmerande människor. Jag såg många långa, stiliga kinesiska män och kvinnor. De hade god hållning och en vacker kropp."

"I Peking bodde vi på Grand Hotel de Peking. Dess ägare var fransmän, och vår enda konsert i Kinas huvudstad hölls i detta hotells konsertsal. Vi träffade Shaljapins fru och dotter i Peking. De hade anlänt en vecka före oss med ångfartyg från Shanghai till Tianjin och därifrån vidare till Peking. De var mycket glada att träffa oss."

FEODOR SHALJAPIN** TILLFRISKNAR INTE HELT OCH VILL AVSLUTA TURNÉN I FÖRTID

"Under konserten var mästaren i dåligt skick. Sjukdomens spår hade ännu inte försvunnit. Jag började märka att Shaljapin var trött på turnén, anledningen var hans dåliga hälsa."

"Han sa att om hans tillstånd inte förbättrades, skulle han ställa in konserterna i Filippinerna och Japan och återvända till Europa i förtid. Och ändå var recensionerna av Peking-föreställningarna lysande."

"Publiken bestod huvudsakligen av européer. I salen fanns alla Pekings diplomater samt stadens invånare. Sittplatser i salen fanns för cirka 1200 personer. Eftersom recensionerna är liknande som tidigare i samband med konserterna i Shanghai och Japan, är det ingen idé att upprepa dem. Det är bara värt att nämna att en av kritikerna, Carrick B. McGowan, mest hyllade Shaljapins dramatiska nummer."

Kritikern Carrick B. MacGowan som George nämnde, hyllade mest Shaljapins dramatiska nummer, men lyfte också fram den begåvade George, vars färdigheter som sångarens blygsamma partner och utövare av solonummer inte var små under den oförglömliga kvällen. Godzinskys familjearkiv.

Läs som nästa:  Tågresa genom Kina från Peking till Shanghai den 4–8 april

Text: Laila Tarpila

Svensk översättning: Christian de Godzinsky