Kiertuemuistelmat 1953: Menestyskonsertti Shanghaissa 21. helmikuuta

Japanista takaisin Shanghaihin. Kartta The World 1935. Public domain.

På svenska

Fjodor Šaljapinin Kaukoidän kiertueen oli alun perin tarkoitus suuntautua vain Shanghaihin ja Japaniin. Mutta kun Mantšuriassa sijaitsevan Harbinin kaupungin venäläiset saivat lukea lehdistä Šaljapinin saapumisesta Shanghaihin, alkoivat määrätietoiset ponnistelut maestron saamisesta kaupunkiin. Harbinilaiset olivat suoraan yhteydessä Šaljapiniin ja pommittivat Kaukoidän impressaaria Avsej Strokia.

Shanghain ja Harbinin välillä oli tiivis yhteys. Harbinissa asui kuitenkin enemmän venäläisiä, se "tuoksui" Venäjältä ja siellä oli hyvin korkeatasoinen venäläinen musiikkikulttuuri oopperoineen ja sinfoniaorkestereineen. Japanin miehitettyä Mantšurian ja perustettua Mantšukuon nukkevaltion 1932, venäläiset alkoivat hiljalleen muuttaa Shanghaihin.

Helmikuun 9. päivänä Harbin Time -lehti kertoi neuvotteluiden impressaari Strokin kanssa tuottaneen tuloksen: Šaljapin oli tulossa kaupunkiin! Sitä ennen oli kuitenkin Shanghain menestyskonsertin vuoro.

Fjodor Šaljapin (oik.) ja Kaukoidän impressaari Avsej Strok. Impressaari Strok oli syntyisin Latvian juutalainen. Hänen 15 vuotta nuoremmasta veljestään Oskar Strokista tuli isoveljeään kuuluisampi. Hänet tunnetaan lisänimellä "Tangon kuningas". Kuuntele Tummat silmät Annikki Tähden esittämänä Kuva Godzinskyn perhearkisto.

NAGASAKI MUISTUTTAA MADAMA BUTTERFLY -OOPPERAA

Muistelmissaan George de Godzinsky kertoo: "Kōbesta suuntasimme edelleen Kiinaan. Matkan alussa aurinko lämmitti, mutta pian alkoi rankkasade, ja Japaninmeren keltaiset aallot alkoivat vyöryä voimakkaina. Matkamme toisen päivän aamiaisella saimme viestin Japanissa tapahtuneesta voimakkaasta maanjäristyksestä. Esimerkiksi Kōbessa 40 ihmistä oli kuollut talojen raunioihin. Hengähdimme helpotuksesta tietäen, että olimme turvallisella etäisyydellä maanjäristyksen keskustasta."

"Reittimme kulki Nagasakin satamaan, joka sijaitsee Kyūshūn saarella. Vietimme tässä idyllisessä pikkukaupungissa useita tunteja ja onnistuimme tutustumaan alueeseen. Sää oli keväisen kaunis, ja ympäristö muistutti jossain määrin Ranskan Rivieraa. Nagasakia ympäröivät korkeat vuoret, ja monet ikivihreät puut reunustivat katuja."

"Satamasta löysimme hauskannäköisen japanilaisen oppaan, jolla oli paljon kultahampaita ja kohtelias hymy. Kiersimme hänen avokattoisella Chevroletillaan kaupunkia ja vierailimme kahdessa kauniisti sisustetussa kirkossa. Näimme kuinka uskovaiset japanilaiset tulivat basaariin tekemään ostoksia, ja menivät temppeleihin rukoilemaan polvistuen ja kumartaen syvään. Lapset katsoivat jumalan hahmoa ihailusta kimaltelevin silmin."

"Toisesta temppelistä poistuimme erityisen uloskäynnin kautta. Uloskäynnin vieressä makasi pronssinen lohikäärme, joka heitti suustaan lappusen kaikille ohikulkijoille. Lapussa oli ennustus japaniksi ja englanniksi. Minulle ennustus lupasi menestyvän tulevaisuuden ja Šaljapinin tyttärelle – molemminpuolisen rakkauden."

Dasja Šaljapina on käynyt ostoksilla. Godzinskyn perhearkisto.

 

"Heitettyään ennustuksen, lohikäärme kohotti pronssisen tassunsa, jonka sisäpuolelle oli kirjoitettu kehotus maksaa onnenlapusta. Tällä tavalla kerätyt varat menivät temppelin papistolle. Lisäksi papit saivat hallitukselta kupin riisiä ja puoli kiloa kalaa joka päivä. Vuosittain heille annettiin uusi kimono. Uskonnollisten sääntöjen mukaan pappien ei tullut tehdä mitään työtä."

"Kaikki Nagasakissa muistutti jossain määrin Madama Butterfly -oopperaa. Tytöt, joilla oli tuoreita kukkia hiuksissaan, kävelivät pitkin katuja. Täällä asui myös se nuori japanilainen tyttö, joka rakastui amerikkalaiseen merivoimien upseeriin."

SHANGHAI 23. HELMIKUUTA

Rauhallisen yön jälkeen laiva saapui Shanghaihin. "Paikka oli meille jo tuttu, eikä virallista tapaamista pidetty. Oli lämmin kevätsää, mutta satoi kaatamalla. Kiinan tulli oli erittäin tiukka ja hidas. Viranomaiset etsivät tupakkaa kaikkialta. Šaljapinin perheen oli pakko jättää useita suuria matkalaukkuja tullivarastoon, josta ne lastattiin suoraan seuraavaan laivaamme. Jätin jälkeeni myös Japanista ostamani lahjat. Tullivirkailijat avasivat kaikki Šaljapinin nuottilaukut ja tarkastivat jokaisen nuottikirjan erikseen. Šaljapinin palvelija Michel tarkastettiin."

Šaljapinin palvelija Michel ja George. Godzinskyn perhearkisto.

"Shanghaissa yövyimme Cathay-hotellissa; sen mukavuus teki meihin vaikutuksen jo ensimmäisen vierailumme aikana. Siellä olivat moderneimmat huoneet, sain erittäin mukavan huoneen, jossa oli niin paljon kaappeja että saatoin ripustaa jokaisen pukuni erilliseen kaappiin."

"Pidin Shanghaista heti todella paljon. Tuhannet neonvalot muuttivat kaupungin iltaisin satumaaksi. Kävin rouva Šaljapinan kanssa monissa kaupoissa, koska meidän piti ostaa kankaita pukuihin ja maestron paitoihin. Kiertueen aikana Šaljapin tilasi itselleen noin 10 pukua, tusinan paitoja, japanilaisia aamutakkeja ja kimonoja. Kaikki nämä ommeltiin mittojen mukaan."

BLINEJÄ, VODKAA JA KONJAKKIA

"Vanha ystävämme, professori Boris Stepanovitš Zaharov ilmestyi uudelleen hotelliimme. Hän raahasi minut melkein väkisin syömään blinejä venäläiseen Renaissance-ravintolaan, joka sijaitsi kaupungin ranskalaisella vyöhykkeellä. Kaikki venäläiset, boheemit ja taiteilijat, kokoontuivat tälle alueelle syömään, juomaan ja laulamaan. Alueen nimi oli Shanghain Montmartre."

"Japanissa oleskeluni jälkeen nautin venäläisen keittiön mauista: aidosti venäläisistä blineistä punaisella ja mustalla kaviaarilla sekä höystettynä viidellä lasillisella puhdistettua venäläistä vodkaa."

"Olen jo aiemmin sanonut, että monet varakkaat venäläiset siirtolaiset asuivat Kaukoidän maissa. He omistivat monia suuria viinitiloja, jotka tuottivat kaikkein kehittyneimpiä viinejä ja alkoholijuomia. Maestro piti Shanghaissa valmistetuista Smirnoff- ja Zubrovka-vodkista niin paljon, että hän kieltäytyi juomasta mitään muuta."

"Šaljapin kirjoitti valmistajalle, ja lähetti kirjeen mukana henkilökohtaisen todistuksen ihailustaan. Kiitokseksi Šaljapinin hovitoimittajan arvonimestä, Smirnoff lähetti Maestrolle 50 laatikkoa vodkaa Pariisin. Smirnoffin veljesten perillisillä on edelleen vodkan tuotantolaitos Pariisissa."

"Samalla tavalla Šaljapin sai shanghailaiselta viinikauppiaalta laatikollisen yli 100 vuotta vanhaa ranskalaista konjakkia. Se lähetettiin myös Ranskaan. Konjakki oli valmistettu Napoleonin aikaan. Šaljapin oli kertakaikkisessa ekstaasissa hieroessaan kauppaa tästä löydöstään."

SHANGHAIN BILETTÄVÄT EMIGRANTIT

"Olin erittäin yllättynyt tyylikkäiden ravintoloiden runsaudesta. Kaupungissa asui monia varakkaita kansainvälisen luokan liikemiehiä, ja heitä saapui sinne paljon, aitoja rahamagneetteja, joille elämän mukavuudet olivat välttämättömiä. Kaikilla Shanghain ravintoloilla meni hyvin."

"Venäläisillä emigranteilla oli Shanghaissa oma venäjänkielinen draama-, ooppera-, operetti- ja balettiteatterinsa. Eräänä iltana katsoimme Tšehovin Kolme sisarta draamateatterissa. Olin erittäin yllättynyt näyttelijäntyön korkeasta tasosta. Esitys oli Euroopan parhaiden teattereiden tasolla."

"Teatterissa tapasin Zaharovin hyvän ystävän, laulaja Vladimir Grigorjevitš Šušlinin, joka oli laulanut Pietarin Mariinski-teatterin kuorossa samaan aikaan kun Šaljapin oli esiintynyt siellä. Vierailin Šušlinin luona, joimme rommilla terästettyä teetä, puhuimme musiikista, soitimme ja lauloimme. Šušlin kertoi monia mielenkiintoisia tarinoita ja anekdootteja Šaljapinista."

"Upea ilta Šušlinin talossa kesti kello kolmeen aamulla, jolloin naapurit, jotka tunsivat Šušlinin hyvin, tiedustelivat näiden juhlien syytä. Saatuaan tietää, että Šaljapinin säestäjä vieraili hänen  luonaan, he vaihtoivat heti parempiinsa ja liittyivät joukkoomme."

"Kello viisi aamulla juhlamme oli vielä täydessä vauhdissa. Näiden mukavien venäläisten ystävien seurassa rentouduin ja sieluni lepäsi. Muutamassa päivässä olo oli taas iloinen ja levännyt. Tuolloin emme vielä tienneet, millaisen voiton Šaljapinin konsertti saisi Shanghaissa, mikä ei ollut yllättävää, koska 80 prosenttia yleisöstä koostui venäläisistä, 15 oli muita eurooppalaisia ja loput kiinalaista älymystöä."

SHANGHAIN MENESTYSKONSERTTI 25. HELMIKUUTA

"Shangain konserttimme pidettiin suuressa elokuvateatterissa. Siellä kaikki konsertit alkoivat klo 21 tai 22. Lavalla oli uusi, kaunis Steinway-flyygeli, ja olin itse hyvässä vireessä. Ensimmäisten soolonumeroiden jälkeen huomasin kuinka lämmin yleisön vastaanotto oli. Tajusin myös, kuinka paljon yleisön myötämielinen huomio merkitsee taiteilijalle."

"Toisen osan alussa esitin jälleen sovitukseni Straussin valssista Tonava kaunoinen, joka sai jylisevät suosionosoitukset. Myös lehdistö suhtautui minuun myönteisesti. Minulle tarjottiin jopa konserttia Shanghaissa. Maestro oli erinomaisessa kunnossa. Hän lauloi tavalla, johon ei voisi kuvitella ihmisen kykenevän. Menestys oli valtava. Sanomalehdet ylistivät konserttiamme."

Venäjänkielisessä Zarja-sanomalehdessä työskennellyt venäläinen musiikkikriitikko Nikolai Grozin kirjoitti Šaljapinin ensimmäisestä konsertista Shanghaissa:

Jos sanoisimme, että eilinen konsertti Shanghaissa oli vertaansa vailla, se olisi yksinkertaistettu banaalius. Todisteena onnistumisesta ei ollut se, että yleisö ei poistunut paikaltaan konsertin päätyttyä, vaan se, että kuuntelijat ryntäsivät lavalle huutaen ilosta.

Se oli todella suuri voitto ehkä maailman suurimmalle laulajalle. Se oli rajaton voitto, puhtaan taiteen voitto. Koko konsertin ajan tupaten täynnä oleva sali ammensi suuren taiteilijan ehtymättömästä lähteestä. Šaljapinin voimakas esiintyminen pakotti yleisön elämään hänen kanssaan hänen edustamiensa sankarien maailmassa.

Kun laulaja ilmoitti esittävänsä viimeisen encoren, yleisö meni tolalataan ja ryntäsi lavalle lähemmäksi taiteilijaa, joka herätti loputonta ihailua. Šaljapin aloitti konsertin Ippolitov-Ivanovin balladilla 'Tarina Jermak Timofejevitšista', ja kuulimme sellaista pianissimoa, johon vain Šaljapin pystyy. Tällä pianissimolla oli kyky tunkeutua salin jokaiseen nurkkaan. Šaljapinin kaltaiselle taiteilijalle tämä oli mahdollista jopa Grand-elokuvateatterin salissa, jossa on erittäin keskinkertainen akustiikka.

Sitten tuli Grigory Lishinin sarkastinen romanssi 'Hän nauroi', joka sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa. Tämän jälkeen Anton Rubinsteinin suurille kontrasteille rakennettu romanssi 'Vanki', joka oli täynnä syvää surua. Šaljapinilla on poikkeuksellinen kyky eläytyä rooliin esittäessään Aleksandr Dargomyzhskinin kuuluisaa teosta 'Vanha korpraali'.

Šaljapinin esitys Schumannin romanssista 'Kaksi kreenatööriä' aiheutti uskomattomat suosionosoitukset. Luultavasti jokainen on kuullut tämän teoksen satoja kertoja, mutta ne, jotka eivät ole kuulleet sitä Šaljapinin tulkitsemana, eivät ole kuulleet sitä ollenkaan. Eilinen tulkinta oli niin mahtava, ettei sitä voi edes arvostella.

Muutama sana on sanottava myös maestron säestäjästä, lahjakkaasta Godzinskystä, jolla oli nuorena ihmisenä onni olla mukana eilisessä voittokonsertissa, ilmeisesti maailman kuuluisimman laulajan kanssa. Hänen musiikillinen säestyksensä oli täydellinen. Nostamme tämän esille, koska koko konsertin aikana maestro koputti vain kerran pianon kanteen. Ainoa virhe, jonka maestro huomasi, jäi meiltä huomaamatta. Godzinskyn esittämät soolonumerot sopisivat varsin hyvin hänen pianoiltansa ohjelmaan. Niiden esitystä leimasivat loistava tekniikka ja syvällinen tulkinta.

Šaljapinin konsertin toinen osa lisäsi entisestään mielihyväämme ja nosti musiikilliset tunteemme huippuunsa. Mestari aloitti Rahmaninovin kappaleella 'Kohtalo', joka on niin vaikea, että vain Šaljapin päätti esittää sen julkisesti. Ja kuinka hän lauloi sen? Erilaisia äänen värisävyjä, joilla hän vei meidät läpi valtavien syvyyksien, vieras tulevaisuus henki hänen laulustaan. Ja kun seuraavassa numerossa Šaljapin henkäisi: "Muistatko toukokuun päivän, kun menimme yhdessä uimaan suuren joen rannalla", koko yleisö huokaisi hänen mukanaan. Šaljapinin esittämät petetyn tytön kokemukset koskettivat yleisöä niin että monilla oli kyyneleet silmissä.

Tämän jälkeen Šaljapin siirtyi venäläisten kansallisten melodioiden pariin, ja hänen voimakas fortissimonsa valloitti meidät täysin, erityisesti silloin kun hän edusti Volgan aaltojen pyörrettä, kun hän lauloi jälleen 'Volgan lautturien laulun'. Kuulimme selvästi, kuinka lautturit lähestyivät kaukaa ja kuinka heidän laulunsa voima kasvoi. Tässä laulussa Šaljapin kuvasi loistavasti lautturien yksitoikkoista elämää ja slaavilaista luonnetta sen epätoivoisessa ponnistelussa. Sitten lautturit loittonivat, heidän laulunsa vaimeni ja maestro pudotti pianissimonsa kuiskaukseksi. Hetken aikaa yleisö oli täydellisen hiljaa, kunnes puhkesi voimakkaisiin suosionosoituksiin, jotka kestivät useita minuutteja.

Tätä seurasi 'Kirppulaulu', ja yhtäkkiä huomasimme että Mefistofeles itse seisoi edessämme, sarkastinen paholainen, joka katsoi meitä toisesta maailmasta. Kun tämä upea taiteilija paljasti pahimmat piirteemme, tunsimme inhimillisen turmeltuneisuutemme.

Sitten maestro esitti vielä kuusi encore-kappaletta, joista viimeinen oli kansanlaulu 'Pitkin Pietarin katuja'. Tässä kappaleessa Šaljapin esiintyi nuorena, iloisena kaverina, joka iloitsee maslenitsasta [venäläinen juhla, joka vastaa Suomen laskiaista]. Kuulimme kuinka koko Pietari tanssi, lauloi ja piti hauskaa kaupungin kaduilla.

Venäläinen toimittaja Mihail Duka, joka sattui olemaan Grand-elokuvateatterissa kulissien takana auttamassa valomestaria, kirjoitti samassa sanomalehdessä:

Kulissien takana näin ensimmäisenä nuoren, frakkipukuisen, hyvin kalpean miehen, joka näytti aristokraatilta. Hän oli Šaljapinin säestäjä, joka käveli hermostuneena edestakaisin. Otin heti esiin muistikirjani ja yritin saada selville hänen mielipiteensä suuresta työnantajastaan.

Hän kertoi, että kohtalo ja sattuma olivat johtaneet hänet yhteen Šaljapinin kanssa. Ajattelin, että tämän nuoren miehen pitäisi olla iloinen yhteistyöstä maestron kanssa. Godzinsky kertoi, että konsertin alusta lähtien hän ei ollut enää säestäjä. Šaljapin on niin vahva taiteilija, että hän alistaa välittömästi valtaansa; hän vaatii, että säestäjä seuraa täysin vain hänen taidettaan.

Sitten ymmärsin nuoren pianistin sanojen todellisen merkityksen. Šaljapin vangitsee yleisönsä, kaikki tietävät hänen persoonansa hypnoottisen vaikutuksen. Hän vaikutti myös minun filistealaiseen sieluuni, kun hänen monisävyinen äänensä sai minut vapisemaan esityksen tahdissa.

Ennen konsertin alkua tarkastelin yleisöä. He istuivat hiljaa juhlapuvuissaan ja odottivat. Kaikki odottivat harvinaista mahdollisuutta nähdä upea laulaja lavalla ja kuulla häntä ehkä ainoan kerran elämässään. Ja kun Šaljapin lauloi myöhemmin, koko sali vapisi jännityksestä. Maestron musiikkielektrodit kiihdyttivät yleisöä yhä enemmän.

Konsertin jälkeen lava oli kukkasten peitossa ja kun innostunut Šaljapin löysi yhdestä korista kaksi ruusua, hän kiinnitti toisen säestäjän takin käänteeseen ja toisen omaansa. Yleisö huusi ilosta ja kiitollisuudesta. Yhdessä muiden shanghailaisten kanssa koin itsekin sanoinkuvaamattoman iloisen hetken elämässäni tämän konsertin myötä. Sitten ymmärsin myös Godzinskyn sanat siitä, kuinka valtavasti tapaaminen Šaljapinin kanssa vaikutti hänen kohtaloonsa.

Sanomalehti Shanghai Times kirjoitti:

Godzinskyn erinomainen suoritus näkyi selvästi monissa paikoissa ohjelmassa. Varsinkin Dargomyzhskinin dramaattisen teoksen 'Vanha korpraali' esityksessä säestys tuki hienovaraisesti laulajan ensiluokkaista uutta tulkintaa.

"SINUT 'LÖYDETTÄISIIN' YHDYSVALLOISSA NOPEASTI"

"Kysyin professori Zaharovin mielipidettä säestykseni laadusta. Zaharov oli säestänyt monia erinomaisia taiteilijoita ympäri maailmaa. Hänen mukaansa säestystaitoa ei voi oppia, se oli jotain, jonka olen saanut syntymässäni. Zaharov ilmaisi uskonsa siihen, että musiikillinen tulevaisuuteni olisi taattu, mikäli muuttaisin Yhdysvaltoihin, missä paikalliset impressaarit ‘löytäisivät’ minut nopeasti. Hänen mielestään olin niin hyvä."

"Hän sanoi myös, että selvisin vaikeasta työstä, koska minulla täytyi olla hyvä musiikillinen koulutus. Sanoin opiskelleeni musiikkia vain Suomessa, jolloin Zaharov ilmaisi ihailunsa Helsingin konservatorion, nykyisen Sibelius-Akatemian opettajia kohtaan."

Lue seuraavaksi Kiertuemuistelmat 1953: Syntinen Shanghai ja Šaljapinin suuret lupaukset

Teksti: Laila Tarpila

TURNÉMEMOARER 1953: SUCCÉKONSERTEN I SHANGHAI DEN 21 FEBRUARI

Från Japan tillbaka till Shanghai Karta: The World 1935. Public domain.

Suomeksi

Feodor Shaljapins Fjärranöstern-turné var ursprungligen bara tänkt att gå till Shanghai och Japan. Men när ryssarna i staden Harbin i Manchuriet läste i tidningarna om Shaljapins ankomst till Shanghai, började målmedvetna ansträngningar för att få mästaren till staden. Harbinborna kontaktade Shaljapin direkt och bombarderade Fjärranösterns impressario, Avsej Strok, med förfrågningar.

Det fanns en stark koppling mellan Shanghai och Harbin. I Harbin bodde dock fler ryssar, det "doftade" av Ryssland och där fanns en mycket högklassig rysk musikkultur med operor och symfoniorkestrar. Efter Japans ockupation av Manchuriet och upprättandet av dockstaten Manchukuo 1932, började ryssarna sakta men säkert flytta till Shanghai.

Den 9 februari meddelade tidningen Harbin Time att förhandlingarna med impressario Strok hade gett resultat: Shaljapin var på väg till staden! Men först var det dags för den framgångsrika konserten i Shanghai.

Feodor Shaljapin (till höger) och Fjärranösterns impressario Avsej Strok. Impressario Strok var ursprungligen en lettisk jude. Hans 15 år yngre bror, Oskar Strok, blev mer berömd än sin storebror. Han är känd under smeknamnet "Tangokungen". Lyssna på  'Tummat silmät' framförd av Annikki Tähti. Bild: Godzinskys familjearkiv.

NAGASAKI PÅMINNER OM OPERAN MADAMA BUTTERFLY

I sina memoarer berättar George de Godzinsky: "Från Kobe fortsatte vi vidare mot Kina. I början av resan värmde solen, men snart började ett kraftigt regn, och Japanska havets gula vågor började rulla in med full kraft. Under frukosten andra dagen av vår resa fick vi ett meddelande om en kraftig jordbävning i Japan. I till exempel Kobe hade 40 människor dött i ruinerna av raserade hus. Vi andades ut i lättnad, med vetskapen om att vi befann oss på säkert avstånd från jordbävningens centrum."

"Vår rutt gick till Nagasakis hamn, som ligger på ön Kyūshū. Vi tillbringade flera timmar i denna idylliska lilla stad och lyckades bekanta oss med området. Vädret var vackert som på våren, och omgivningen påminde till viss del om Franska Rivieran. Nagasaki var omgiven av höga berg, och många vintergröna träd kantade gatorna."

"I hamnen hittade vi en japansk guide med ett sympatiskt utseende, många guldtänder och ett artigt leende. Vi åkte runt i hans öppna Chevrolet genom staden och besökte två vackert inredda kyrkor. Vi såg hur troende japaner kom till basaren för att handla, och gick till templen för att be på knä och buga djupt. Barnen tittade på guds gestalt med ögon som glittrade av beundran."

"Från det andra templet gick vi ut genom en särskild utgång. Bredvid utgången låg en drake i brons som spottade ut en lapp till alla förbipasserande. På lappen fanns en spådom på japanska och engelska. För mig lovade spådomen en framgångsrik framtid och för Shaljapins dotter – ömsesidig kärlek."

Dasja Shaljapina har varit och handlat. Godzinskys familjearkiv..

 "Efter att ha spottat ut spådomen, lyfte draken sin bronstass, på vars insida det stod en uppmaning att betala för lyckolappen. Pengarna som samlades in på detta sätt gick till tempelprästerna. Dessutom fick prästerna en kopp ris och ett halvt kilo fisk från regeringen varje dag. Årligen fick de en ny kimono. Enligt religiösa regler skulle prästerna inte utföra något arbete."

"Allt i Nagasaki påminde till viss del om operan Madama Butterfly. Flickor med färska blommor i håret gick längs gatorna. Här bodde också den unga japanska flickan som förälskade sig i en amerikansk sjöofficer."

SHANGHAI DEN 23 FEBRUARI

Efter en lugn natt anlände fartyget till Shanghai. "Platsen var redan bekant för oss, och inget officiellt möte hölls. Det var varmt vårväder, men det regnade i hällar. Kinesiska tullen var extremt strikt och långsam. Myndigheterna sökte efter tobak överallt. Shaljapins familj tvingades lämna flera stora resväskor i tullens lager, varifrån de lastades direkt på vårt nästa fartyg. Jag lämnade även mina presenter köpta i Japan. Tulltjänstemännen öppnade alla Shaljapins notväskor och granskade varje notbok separat. Shaljapins betjänt Michel kontrollerades."

Shaljapins betjänt Michel och George. Godzinskys familjearkiv.

"I Shanghai bodde vi på Cathay Hotel; dess bekvämlighet imponerade på oss redan vid vårt första besök. Där fanns de modernaste rummen, jag fick ett mycket trevligt rum med så många garderober att jag kunde hänga varje kostym i en separat garderob."

"Jag tyckte genast mycket om Shanghai. Tusentals neonljus förvandlade staden till ett sagoland på kvällarna. Jag besökte många butiker med fru Shaljapina, eftersom vi behövde köpa tyger till kostymer och till mästarens skjortor. Under turnén beställde Shaljapin cirka 10 kostymer, ett dussin skjortor, japanska morgonrockar och kimonos till sig själv. Allt detta skräddarsyddes."

BLINIER, VODKA OCH KONJAK

"Vår gamle vän, professor Boris Stepanovitj Zaharov, dök upp igen på vårt hotell. Han släpade mig nästan med våld för att äta blinier till den ryska restaurangen Renaissance, som låg i stadens franska zon. Alla ryssar, bohemer och artister samlades i detta område för att äta, dricka och sjunga. Områdets namn var Shanghais Montmartre."

"Efter min vistelse i Japan njöt jag av smakerna från det ryska köket: äkta ryska blinier med röd och svart kaviar, samt kryddat med fem glas renad rysk vodka."

"Jag har redan tidigare sagt att många förmögna ryska emigranter bodde i Fjärranösterns länder. De ägde många stora vingårdar som producerade de mest raffinerade vinerna och alkoholhaltiga dryckerna. Mästaren tyckte så mycket om Smirnoff- och Zubrovka-vodkan som tillverkades i Shanghai att han vägrade att dricka något annat."

Feodor Shaljapin skrev till tillverkaren och skickade med brevet ett personligt intyg på sin beundran. Som tack för titeln som Shaljapins hovleverantör skickade Smirnoff 50 lådor vodka till mästaren i Paris. Arvingarna till bröderna Smirnoff har fortfarande en vodkaproduktionsanläggning i Paris."

"På samma sätt fick **Feodor Shaljapin** en låda med över 100 år gammal fransk konjak från en vinhandlare i Shanghai. Den skickades också till Frankrike. Konjaken hade tillverkats under **Napoleons** tid. **Feodor Shaljapin** var i ren extas när han förhandlade om detta fynd."

SHANGHAIS FESTANDE EMIGRANTER

"Jag blev mycket förvånad över överflödet av eleganta restauranger. Staden beboddes av många förmögna affärsmän av internationell klass, och många anlände dit, äkta pengamagneter, för vilka livets bekvämligheter var nödvändiga. Det gick bra för alla restauranger i Shanghai."

"De ryska emigranterna i Shanghai hade sin egen ryskspråkiga drama-, opera-, operett- och balettteater. En kväll såg vi Tjechovs Tre systrar på dramateatern. Jag blev mycket överraskad över skådespelarnas höga nivå. Föreställningen var på samma nivå som i Europas bästa teatrar."

"På teatern träffade jag en god vän till Zaharov, sångaren Vladimir Grigorjevitj Sjusjlin, som hade sjungit i Mariinskijteaterns kör i S:t Petersburg samtidigt som Shaljapin uppträdde där. Jag besökte Sjusjlin, vi drack te spetsat med rom, pratade om musik, spelade och sjöng. Sjusjlin berättade många intressanta historier och anekdoter om Shaljapin."

"Den underbara kvällen i Sjusjlins hus varade till klockan tre på morgonen, då grannarna, som kände *jusjlin väl, frågade om anledningen till dessa fester. När de fick veta att Shaljapins ackompanjatör besökte honom, bytte de genast om till sina bästa kläder och anslöt sig till oss."

"Klockan fem på morgonen var vår fest fortfarande i full gång. I sällskap med dessa trevliga ryska vänner slappnade jag av och min själ vilade. Inom några dagar kände jag mig glad och utvilad igen. Då visste vi ännu inte vilken seger Shaljapins konsert skulle få i Shanghai, vilket inte var förvånande, eftersom 80 procent av publiken bestod av ryssar, 15 procent var andra européer och resten kinesisk intelligentsia."

SHANGHAIS FRAMGÅNGSRIKA KONSERT DEN 25 FEBRUARI

"Vår konsert i Shanghai hölls i en stor biograf. Där började alla konserter klockan 21 eller 22. På scenen stod en ny, vacker Steinway-flygel, och jag var själv i god form. Efter de första solonumren märkte jag hur varmt publikens mottagande var. Jag insåg också hur mycket publikens välvilja betyder för en artist."

"I början av andra delen framförde jag återigen min bearbetning av Strauss vals An der schönen blauen Donau, som fick dundrande applåder. Även pressen var positiv till mig. Jag erbjöds till och med en egen konsert i Shanghai. Mästaren var i utmärkt skick. Han sjöng på ett sätt som man inte kunde föreställa sig att en människa var kapabel till. Framgången var enorm. Tidningarna hyllade vår konsert."

Den ryske musikkritikern Nikolai Grozin, som arbetade på den ryskspråkiga tidningen Zarja, skrev om Shaljapins första konsert i Shanghai:

Om vi skulle säga att gårdagens konsert i Shanghai var oöverträffad, vore det en förenklad banalitet. Beviset på framgången var inte att publiken inte lämnade sina platser efter konserten, utan att åhörarna rusade upp på scenen vrålande av glädje.

Det var verkligen en stor seger för kanske världens största sångare. Det var en gränslös seger, ren konstens seger. Hela konserten igenom öste den fullsatta salen ur den store artistens outtömliga källa. Shaljapins kraftfulla framträdande tvingade publiken att leva med honom i hjältarnas värld som han representerade.

När sångaren meddelade att han skulle framföra sista extranumret, blev publiken galen och rusade upp på scenen närmare artisten, som väckte oändlig beundran. Shaljapin inledde konserten med Ippolitov-Ivanovs ballad 'Berättelsen om Jermak Timofejevitj', och vi hörde ett pianissimo som bara Shaljapin är kapabel till. Detta pianissimo hade förmågan att tränga in i varje hörn av salen. För en artist som Shaljapin var detta möjligt även i Grand-biografens sal, som har en mycket medioker akustik.

Sedan kom Grigory Lishins sarkastiska romans 'Han skrattade', som gav kalla kårar längs ryggraden. Därefter Anton Rubinsteins romans 'Fången', byggd på stora kontraster och fylld av djup sorg. Shaljapin har en exceptionell förmåga att leva sig in i rollen när han framför Aleksandr Dargomyzhskins berömda verk 'Den gamle korpralen'.

Shaljapins framförande av Schumanns romans 'De två grenadjärerna' orsakade otroliga applåder. Förmodligen har alla hört detta verk hundratals gånger, men de som inte har hört det tolkas av Shaljapin har inte hört det alls. Gårdagens tolkning var så magnifik att den inte ens kan bedömas.

Några ord måste också sägas om mästarens ackompanjatör, den talangfulle Godzinsky, som som ung man hade turen att vara med på gårdagens segerkonsert, uppenbarligen med världens mest berömda sångare. Hans musikaliska ackompanjemang var perfekt. Detta lyfter vi fram, eftersom mästaren under hela konserten bara knackade en gång på pianolocket. Det enda felet mästaren märkte, gick oss obemärkt förbi. Godzinskys solonummer skulle passa utmärkt i programmet för hans pianoafton. Deras framförande präglades av briljant teknik och djup tolkning.

Shaljapins konserts andra del ökade ytterligare vårt välbehag och lyfte våra musikaliska känslor till sin kulmen. Mästaren inledde med Rachmaninovs stycke 'Ödet', som är så svårt att bara Shaljapin bestämde sig för att framföra det offentligt. Och hur sjöng han det? Olika färgnyanser i rösten, med vilka han förde oss genom enorma djup, en främmande framtid andades ur hans sång. Och när Shaljapin i nästa nummer viskade: "Minns du majdagen då vi tillsammans badade vid den stora floden", suckade hela publiken med honom. Shaljapins framförande av den bedragna flickans upplevelser berörde publiken så att många hade tårar i ögonen.

Efter detta övergick Shaljapin till ryska nationalmelodier, och hans kraftfulla fortissimo överväldigade oss helt, särskilt när han representerade Volgas vågvirvlar, när han återigen sjöng 'Volgaflottdragarnas sång'. Vi hörde tydligt hur flottdragarna närmade sig från fjärran och hur styrkan i deras sång växte. I denna sång skildrade Shaljapin briljant flottdragarnas monotona liv och den slaviska karaktären i dess desperata ansträngning. Sedan avlägsnade sig flottdragarna, deras sång tystnade och mästaren sänkte sitt pianissimo till en viskning. En stund var publiken helt tyst, tills den brast ut i kraftiga applåder som varade i flera minuter.

Detta följdes av 'Sången om loppan', och plötsligt märkte vi att Mefistofeles själv stod framför oss, den sarkastiske djävulen som såg på oss från en annan värld. När denna underbara artist avslöjade våra värsta drag, kände vi vår mänskliga fördärvning.

Sedan framförde mästaren ytterligare sex extranummer, varav det sista var folkvisan 'Längs Petersburgs gator'. I detta stycke framträdde Shaljapin som en ung, glad kille som gläds åt maslenitsa [en rysk fest som motsvarar Finlands fastlagsfest]. Vi hörde hur hela Petersburg dansade, sjöng och hade roligt på stadens gator.

Den ryske journalisten Mihail Duka, som råkade vara bakom kulisserna på Grand-biografen för att hjälpa ljusmästaren, skrev i samma tidning:

Bakom kulisserna såg jag först en ung, frackklädd, mycket blek man som såg ut som en aristokrat. Han var Shaljapins ackompanjatör, som nervöst gick fram och tillbaka. Jag tog genast fram min anteckningsbok och försökte ta reda på hans åsikt om sin store arbetsgivare.

Han berättade att ödet och slumpen hade fört honom samman med Shaljapin. Jag tänkte att denna unge man borde vara glad över samarbetet med mästaren. Godzinsky berättade att han från konsertens början inte längre var en ackompanjatör. Shaljapin är en så stark artist att han omedelbart underkuvar; han kräver att ackompanjatören helt och hållet följer bara hans konst.

Sedan förstod jag den unge pianistens ords verkliga innebörd. Shaljapin fängslar sin publik, alla känner till hans personlighets hypnotiska effekt. Han påverkade även min filistinska själ, när hans mångfasetterade röst fick mig att darra i takt med framförandet.

Innan konserten började betraktade jag publiken. De satt tysta i sina festkläder och väntade. Alla väntade på den sällsynta möjligheten att se den underbare sångaren på scenen och höra honom kanske den enda gången i sina liv. Och när Shaljapin senare sjöng, darrade hela salen av spänning. Mästarens musikelektroder eggade publiken alltmer.

Efter konserten var scenen täckt av blommor och när den entusiastiske Shaljapin hittade två rosor i en av korgarna, fäste han den ena på ackompanjatörens kavajslag och den andra på sin egen. Publiken skrek av glädje och tacksamhet. Tillsammans med andra shanghaiborna upplevde jag själv en obeskrivligt glad stund i mitt liv med denna konsert. Sedan förstod jag också Godzinskys ord om hur enormt mötet med Shaljapin påverkade hans öde.

Tidningen Shanghai Times skrev:

Godzinskys utmärkta prestation var tydlig på många ställen i programmet. Särskilt i framförandet av Dargomyzhskins dramatiska verk 'Den gamle korpralen' understödde ackompanjemanget subtilt sångarens förstklassiga nya tolkning.

"DU SKULLE 'UPPTÄCKAS' SNABBT I USA"

"Jag frågade professor Zaharovs åsikt om kvaliteten på mitt ackompanjemang. Zaharov hade ackompanjerat många framstående artister runt om i världen. Enligt honom kunde man inte lära sig ackompanjemangskonsten, det var något jag hade fått vid födseln. Zaharov uttryckte sin tro att min musikaliska framtid skulle vara garanterad, om jag flyttade till USA, där lokala impressarier snabbt skulle 'upptäcka' mig. Enligt honom var jag så bra."

"Han sa också att jag klarade av det svåra arbetet eftersom jag måste ha en god musikalisk utbildning. Jag sa att jag bara hade studerat musik i Finland, varpå Zaharov uttryckte sin beundran för lärarna vid Helsingfors konservatorium, nuvarande Sibelius-Akademin."

Läs härnäst: Turnémemoarer 1953: Syndiga Shanghai och Shaljapins stora löften

Text: Laila Tarpila

Svensk översättning: Christian de Godzinsky