Kiertuemuistelmat 1953: Syntinen Shanghai ja Šaljapinin suuret lupaukset

Katu Shanghaissa. Kuvaaja George de Godzinsky. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

Kun Kaukoidän kiertueen ensimmäisen Japanin-osuuden kymmenen konserttia oli pidetty, Fjodor Šaljapin seurueineen palasi takaisin Shanghaihin.

Kiertueen yhdestoista konsertti pidettiin Shanghaissa 25. päivänä helmikuuta 1936. Muistelmissaan 17 vuotta myöhemmin George de Godzinsky kirjoittaa:

"Kuten ehkä muistatte, ensimmäisessä Shanghain konsertissa Šaljapin oli tyytymätön säestykseeni yhden numeron aikana. Esittäessään Mendelssohnin Syyslaulun, hän teki yllättäen pitkän fermaatin, jota en ollut odottanut. Harjoituksissa sovimme, että näin ei tapahtuisi. Šaljapin osoitti nuottia sanoen, että tässä paikassa se kertoisi huonosta mausta. Yllätyksekseni aloin soittaa ennen kuin maestro oli lopettanut laulamisen. Vaistoni ei toiminut sillä hetkellä, ja maestro oli hyvin vihainen.

"Kun tulimme takahuoneeseen, Šaljapin heitti minulle nuottikansion ja huusi: 'Piru sinut periköön!' Tehtäväni ei ollut helppo, koska hänen suorituksensa oli kerta toisensa jälkeen erilainen kuin edellinen ja pysyi silti loistavana. Onneksi konsertin jälkeen hän oli jo unohtanut tapahtuneen, halasi minua ja kiitti kaiken kaikkiaan suuresta menestyksestä."

Fjodor Šaljapin puolisonsa Marija Valentinovnan ja nuorimman tyttärensä Dasjan kanssa Hakone Maru -laivan kannella menomatkalla Kaukoitään. Godzinskyn perikunta.

"Toisen Shanghain konsertin jälkeen Šaljapin ilmoitti minulle, että jokaisen hyvän säestäjän pitäisi ostaa uusi frakki. Hän sanoi, että palattuamme Pariisiin, hän tilaisi hoviräätäliltään minulle uuden frakin ja uuden arkipuvun. Madame Šaljapina oli samaa mieltä ja sanoi, että minun täytyy ehdottomasti pukeutua paremmin kuin millainen oli Suomesta ostamani vaatimaton puku. Koko Šaljapinin perhe kohteli minua suurella myötämielisyydellä arjessamme. Yli kahden kuukauden yhdessä asumisen jälkeen olimme yhtä suurta perhettä. Maestro vitsaili toistuvasti, että hän adoptoisi minut."

ŠALJAPIN USKOO GEORGEN TULEVAISUUDEN OLEVAN PARIISISSA

"En koskaan saanut Šaljapinilta frakkia, mutta minulle ostettiin uusi arkipuku Japanista heti kun palasimme sinne. Šaljapin sanoi sata kertaa, että nyt kun hän oli rakastunut minuun, hän oli jo alkanut salaa suunnitella musiikillista tulevaisuuttani. Hän uskoi että minun pitäisi kiireesti muuttaa Suomesta Pariisiin. Siellä voisin olla hänen säestäjänsä hänen konserttimatkoillaan ja opiskella musiikkia osan vuodesta missä tahansa laadukkaassa musiikkikoulussa Euroopassa."

"Šaljapin tiesi, että halusin tulla oopperakapellimestariksi ja johtaa orkesteria. Šaljapinin impressaari, herra Kašuk, antaisi minulle töitä säestäjänä. Hänen kanssaan työskentelivät monet kuuluisat taiteilijat, jotka tarvitsivat säestäjiä eri puolilla Eurooppaa. Minun oli määrä lähteä kiertueelle Jan Kiepuran ja Martha Eggertin kanssa. Tapasin edellä mainitun laulajan Pariisissa ja tapasin hänet myöhemmin vuonna 1938 hänen Helsingin kiertueellaan. Sillä kertaa hän tuli herra Kašukin kanssa."

Georgen kiertueseuralaiset (vas.) Šaljapinin palvelija Michel (Mihail Šestokryl-Kovalenko), impressaari Mihail Kašuk ja Šaljapinin tytär Dasja. George jakoi laivahyttinsä ja hotellihuoneensa Michelin kanssa. Godzinskyn perhearkisto.

"Šaljapin tarjosi minulle myös ilmaista majoitusta Pariisin matkoilleni. Hänen tarjoamansa asunto sijaitsi sen rakennuksen siivessä, jossa hän asui perheineen. Šaljapin alkoi omasta aloitteestaan opettaa minulle venäläisiä ja joitakin muita oopperoita. Minun piti oppia hänen tulkintansa eri rooleista. Šaljapin muisti ulkoa kaiken, myös musiikin sävyt."

"Kuinka antelias olikaan tarjous, jonka tämä suurisydäminen mies teki minulle. Hänen mielestään olin tarpeeksi hyvä muusikko välittämään Šaljapin-perinteitä näissä teoksissa. Voisin maestron kuoleman jälkeen jatkaa näitä perinteitä niissä oopperoissa, joita minun olisi mahdollisuus johtaa."

"Onnistuimme käymään Šaljapinin kanssa läpi viisi partituuria, Prinssi Igor, Don Carlos, Boris Godunov, Ruslan ja Ljudmila ja Rusalka. Šaljapin oli syvällinen ja erinomainen opettaja. Hän lauloi oopperat alusta loppuun, hyvin loogisesti ja yksinkertaisesti, myös kuoro-osat. Muistan suurella kiitollisuudella näitä oppitunteja, joiden aikana opin paljon."

UNELMA KAPELLIMESTARIOPINNOISTA PARIISIN KONSERVATORIOSSA

"Šaljapinin impressaari lupasi myös paljon. Jos Šaljapinin terveys olisi sen sallinut, suunnitelmissa oli Etelä-Amerikan kiertue vuodelle 1937. Lisäksi Kašuk kutsui minut Kaukoidän kiertueelta palattuani jatkamaan Pariisissa Opera Comiquessa samaa työtä, jota tein Suomen Oopperaa ennen lähtöä, eli apulaiskapellimestarin työtä. Samalla voisin jatkaa opintojani Pariisin konservatoriossa kapellimestariluokalla. Kašuk vakuutti minulle, että hyvien artistien säestäjänä esiintyminen edistäisi kehitystäni erittäin hyvällä tavalla ja ennen kaikkea taloudellisesti."

"Olin kiitollinen kaikille tulevaisuuttani miettineille heidän ystävällisistä neuvoistaan, mutta ajatus rakkaan Suomen jättämisestä ikuisesti sai minut surulliseksi ja nostalgiseksi. Tietysti ajattelin, että ehkä myös perheeni voisi muuttaa Ranskaan ja isäni saisi sieltä jonkinlaista työtä. Joka tapauksessa päätin, että Kaukoidän kiertueen päätyttyä, kun konserttikausi ympäri maailmaa päättyisi keväällä, palaisin kotiin miettimään asiaa huolellisesti ja rentoutumaan."

"Äkillinen elämänsuunnitelmien muutos on aina pelottavaa. Mutta tälläkin kertaa kohtalo päätti toisin, suunnitelmat jäivät suunnitelmiksi. Vaikka Šaljapinin tulevaisuuttani koskevat ehdotukset olivat rehellisiä ja vilpittömiä, hänen jatkuvasti huonontuvasta terveydentilastaan tuli ylitsepääsemätön este. Mutta palaan tähän aiheeseen myöhemmin."

KAKSI VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ SHANGHAISSA

"Nyt haluaisin puhua kahdesta viimeisestä päivästäni Shanghaissa, jotka olivat täysin vapaat töistä. Shanghain ystäväni Boris Stepanovitš Zaharov ja Vladimir Grigorjevitš Šušlin veivät minut ensin venäläiseen teatteriin katsomaan operettia. Ohjelmistossa oli draamallisia esityksiä, operetteja ja balettia. Kaksi kertaa kuukaudessa he pitivät sinfoniakonsertteja. Vaikka kaikki esitettiin vain venäjäksi, teatteri pärjäsi hyvin ilman valtion tukia. Taiteilijat kävivät kiertueilla muissa Kiinan kaupungeissa sekä Mantšuriassa ja Koreassa. Esitys oli hyvää eurooppalaista tasoa, ja laulajien äänet olivat ensiluokkaisia. Myös balettitanssijat esiintyivät erinomaisesti. Shanghaissa oli kolme venäläistä balettikoulua, joissa työskenteli vain venäläisiä opettajia."

"Teatterin jälkeen vierailimme kahdessa tai kolmessa tanssiravintolassa, joista suurin ja tyylikkäin oli Paramount. Se sijaitsi kahdessa kerroksessa ja sisään mahtui 600-700 ihmistä. Ravintola oli joka ilta täynnä ja pöydistä piti taistella. Naiset tulivat loistavissa iltapuvuissa ja herrat smokeissa. Neljäntoista venäläisen muusikon orkesteri esitti tanssimusiikkia, jonka tasoista en ole koskaan kuullut Suomessa. Jokainen muusikko soitti kolmea tai neljää instrumenttia täydellisesti. Esimerkiksi kun he soittivat wieniläisiä valsseja, lavalle jäi vain pianisti, kontrabasisti ja rumpali. Yksitoista muusikkoa soitti viuluja ja käveli salissa pöytien välissä."

"Kun orkesteri jäi tauolle, salin keskelle tuotiin piano, jota soitti musta pianisti ja yleisö tanssi hänen ympärillään. Huippuluokan kabareetaiteilijat esiintyivät myös koko illan ajan. Tapasin tietysti muusikot vasta neljältä aamulla, kun he olivat lopettaneet työnsä. Päätimme tavata eräässä kaukasialaisessa ravintolassa grilliruokien merkeissä."

SYNTINEN SHANGHAI

"Kävimme myös vähemmän tyylikkäissä paikoissa. Menimme ensin filippiiniläiseen yökerhoon katsomaan, kuinka eri kansallisuuksia edustavat merimiehet pitivät hauskaa kevytkenkäisten tyttöjen kanssa... suuressa ja syntisessä Shanghaissa oli satoja bordelleja. Istuimme siellä puoli tuntia ja nauroimme kippurassa, kun amerikkalaiset merimiehet tanssivat pienten kiinalaisten tyttöjen kanssa jonkinlaista boogie-woogieta. Jouduimme kuitenkin lähtemään, sillä emme voineet sietää mustien muusikoiden orkesterin raivokkaita trumpetteja."

"Puoli kahden aikaan lähdimme ulos ja otimme kolme riksaa. Minun kävi sääliksi näitä köyhiä miehiä, jotka ansaitsivat surkean leipänsä tällaisina vetoeläiminä. Heitä oli Shanghaissa noin viisi tuhatta. Shanghaissa asuvat eurooppalaiset kertoivat nopeasti tottuneensa riksoihin ja unohtaneensa niukan toimeentulonsa. Suuntasimme kaupungin japanilaiseen satamaosaan, jossa sijaitsivat kuumimmat paikat. Monet yökerhot olivat suljettuja valkoisilta, ja moniin oli yksinkertaisesti vaarallista mennä sisään. Näissä paikoissa  tehtiin usein murhia, ja jos poliisipartio löysi sieltä valkoisen miehen, hänet lähetettiin automaattisesti kolmeksi kuukaudeksi vankilaan."

"Lopulta menimme yhteen vähemmän vaaralliseen paikkaan... Katsottuamme alastoman naisen tanssivan kolmen elävän käärmeen kanssa, siirryimme ulos lämpimään ja kosteaan Shanghain yöhön. Minä suorastaan pelkäsin Kaukoidän yöelämän irstailua. Lähdin yökerhosta suuresti helpottuneena, koska suomalainen vanhanaikainen moraalini nosti päätään, vaikka kokemukseni oli täysin viaton. Huomasin, että maailma on sama kaikkialla: ihmisiä vailla henkisiä arvoja ja naisia, jotka palvelivat vain inhimillisiä tarpeita. Oli ihmisiä, joiden päätavoitteena oli ansaita koko ajan enemmän saavuttaakseen pelkästään aineellista hyvinvointia."

"Kävelimme hitaasti leveää Nanjingin valtatietä pitkin. Amsterdam-kaduilla ‘yönaiset’ istuivat näyttävästi ikkunoissaan. Huomasin, että heidän joukossaan oli paljon filippiiniläisiä ja indonesialaisia, jotka kovasta elämästään huolimatta olivat suhteellisen kauniita. Lisäksi he koristelivat havaijilaisten tapojen mukaisesti hiuksensa tuoreilla kukilla. Koko alue oli täynnä pieniä, meluisia ravintoloita, gramofonimusiikkia, ja paikalla oli myös uteliaita turisteja ja merimiehiä."

"Matkalla kaupungin ranskalaiseen osaan tunsimme yhtäkkiä itsemme nälkäisiksi. Kysyin ystäviltäni, olisiko mahdollista ostaa lämmintä makkaraa kadulta. ‘Tietenkin voit’, Zaharov vastasi, ‘mutta nyt kokeillaan kiinalaisia makkaroita’. Eli murskatuissa korppujauhoissa paistettuja kastematoja kasvissalaatin kanssa. Näitä herkkuja myytiin paperilautasilla. Kadulta sai myös ostaa kiinalaisia piirakoita ja kanankoivista valmistettua lihahyytelöä. Ystäväni nauroivat, kun otin käteeni paperilautasen, jossa oli kaksi höyryävää kastematoa. On kuitenkin myönnettävä, että annos oli erittäin maukas; curryllä maustettu annos muistutti ankeriasta ja nakkimakkaraa. Etikalla ja sokerilla maustettu vihannessalaatti oli myös erittäin maukasta."

"Kiinalaiset pitävät herkullisista ruoista ja heillä on uskomattomia kulinaarisia taitoja. Kiinassa oleskeluni aikana kokeilin monia aidosti kiinalaisia ruokia ja voin sanoa, että niistä minulle jäi miellyttävämmät muistot kuin japanilaisesta ruoasta. Kiinalainen ruoanlaittotaide on säilynyt muuttumattomana tuhansia vuosia. Tavallinen kiinalainen kokkaa riisiä ja kalaa erittäin usein. Jopa Kiinan köyhimmät ihmiset kohtelevat ruokaa kunnioituksella. Maassa on säilynyt papyrukseen kirjoitettu keiton valmistusresepti, joka juontaa juurensa mandariinien ajalta, noin 1000 eaa."

"Palasin hotellille vasta aamulla, kun aurinko oli jo noussut. Tämä hauska yö ystävieni seurassa jäi ikuisesti mieleeni. Yön aikana soitimme vuorotellen, ja minä puolestaan esitin kaksi ystäville kirjoittamaani tangoa. Samana iltana kirjoitin kumppaneideni pyynnöstä näiden tangojen nuotit viimeisen ruokalistamme taakse. Kun palasin Shanghaihin melkein kuukautta myöhemmin, ystäväni esittivät sävellykseni kauniina sovituksina."

"ENSIMMÄISTÄ KERTAA SAIN VALITA KENEN KANSSA VIETÄN VAPAA-AIKANI"

"Viimeisenä päivänä Shanghaissa menin venäläiseen baariin. Kaksi pianistia soitti samanaikaisesti kahdella pianolla – mies ja nainen. He olivat kansallisuudeltaan unkarilaisia ja soittivat kaikkea klassisesta musiikista populaarikappaleisiin. Mies oli muokannut teokset kahdelle pianolle. Tähän päivään mennessä en ole koskaan nähnyt vastaavaa taitoa ja virtuositeettia missään. He improvisoivat yhdessä loistavasti mistä tahansa teemasta."

"Näin viimeiset päiväni Shanghaissa sujuivat mukavan rauhallisesti. Šaljapinin perhe vietti myös iloista elämää Shanghaissa. He liikkuivat jatkuvasti diplomaattipiireissä, osallistuivat tyylikkäisiin illallisiin ja viettivät yhden illan venäläisen klubin kunniavieraina. Heitä varten oli järjestetty mahtava ohjelma, jossa esiintyi laulajia ja tanssijoita. Tilaisuudessa olivat paikalla Shanghain rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat perheet. Myös monet kuuluisat  kulttuurihenkilöt kunnioittivat tilaisuutta läsnäolollaan."

"Olin iloinen, että saatoin pysyä ystävien seurassa, eikä minun tarvinnut jatkuvasti pukea frakkia ylleni. Ensimmäistä kertaa tämän matkan aikana sain itsenäisesti valita, kenen kanssa vietän vapaa-aikani ja olla etäällä Šaljapinin ohjauksesta. Minulla on edelleen todella hyviä ystäviä Shanghaissa. Olin kirjeenvaihdossa heidän kanssaan sotaan asti. Juuri viime vuonna (1952) sain yhdeltä heistä kirjeen, jossa hän muisteli tapahtumarikasta ajanjaksoa Kiinassa vuosia sitten."

Lue seuraavaksi Kiertuemuistelmat 1953: Shanghaista Harbiniin 2.–6. maaliskuuta

Teksti: Laila Tarpila

TURNÉMEMOARER 1953: SYNDIGA SHANGHAI OCH FEODOR SHALJAPINS STORA LÖFTEN

En gata i Shanghai. Fotograf George de Godzinsky. Godzinskys familjearkiv.

Suomeksi

Efter att de tio konserterna i Japan, den första delen av Fjärranöstern-turnén, hade hållits, återvände Feodor Shaljapin med sitt sällskap till Shanghai.

Turnéns elfte konsert hölls i Shanghai den 25 februari 1936. I sina memoarer, 17 år senare, skriver George de Godzinsky:

"Som ni kanske minns, under den första Shanghai-konserten var Shaljapin missnöjd med mitt ackompanjemang under ett nummer. När han framförde Mendelssohns Höstsång, gjorde han plötsligt en lång fermat som jag inte hade förväntat mig. På repetitionerna hade vi kommit överens om att detta inte skulle ske. Shaljapin pekade på noten och sa att på denna plats skulle det vittna om dålig smak. Till min förvåning började jag spela innan mästaren hade slutat sjunga. Min instinkt fungerade inte i det ögonblicket, och mästaren var mycket arg."

"När vi kom till omklädningsrummet kastade Shaljapin notmappen på mig och ropade: 'Fan ta dig!' Min uppgift var inte lätt, eftersom hans framförande gång på gång var annorlunda än det föregående och ändå förblev briljant. Lyckligtvis hade han efter konserten redan glömt det inträffade, kramade mig och tackade för den stora framgången i överlag."

Feodor Shaljapin med sin maka Marija Valentinovna och sin yngsta dotter Dasja på däcket av fartyget Hakone Maru på väg till Fjärranöstern. Godzinskys familjearkiv.

"Efter den andra Shanghai-konserten meddelade Shaljapin mig att varje bra ackompanjatör borde köpa en ny frack. Han sade att när vi återvände till Paris skulle han beställa en ny frack och en ny vardagskostym åt mig från sin hovskräddare. Madame Shaljapina höll med och sade att jag absolut måste klä mig bättre än min blygsamma kostym jag köpt i Finland. Hela Shaljapins familj behandlade mig med stor välvilja i vår vardag. Efter över två månaders gemensam vistelse var vi som en stor familj. Mästaren skämtade upprepade gånger om att han skulle adoptera mig."

FEODOR SHALJAPIN TROR PÅ GEORGES FRAMTID I PARIS

"Jag fick aldrig någon frack av Shaljapin, men en ny vardagsdräkt köptes åt mig i Japan så fort vi återvände dit. Shaljapin sa hundra gånger att nu när han hade blivit förtjust i mig, hade han redan i hemlighet börjat planera min musikaliska framtid. Han trodde att jag snarast borde flytta från Finland till Paris. Där skulle jag kunna vara hans ackompanjatör på hans konsertresor och studera musik en del av året vid vilken kvalitetsmusikhögskola som helst i Europa."

"Shaljapin visste att jag ville bli operakapellmästare och dirigera orkester. Shaljapins impressario, herr Kasjuk, skulle ge mig arbete som ackompanjatör. Många berömda artister som behövde ackompanjatörer i olika delar av Europa arbetade med honom. Jag var tänkt att åka på turné med Jan Kiepura och Martha Eggert. Jag träffade den förstnämnda sångaren i Paris och mötte honom senare 1938 på hans Helsingfors-turné. Den gången kom han tillsammans med herr Kasjuk."

Georges ressällskap (från vänster): Shaljapins betjänt Michel (Mihail Sjestokryl-Kovalenko), impressario Mihail Kasjuk och Shaljapins dotter Dasja. George delade hytt och hotellrum med Michel. Godzinskys familjearkiv.

"Shaljapin erbjöd mig också gratis boende för mina resor till Paris. Lägenheten han erbjöd låg i den flygel av byggnaden där han bodde med sin familj. Shaljapin började på eget initiativ att lära mig ryska och några andra operor. Jag skulle lära mig hans tolkningar av olika roller. Shaljapin mindes allt utantill, även musikens nyanser."

"Hur generöst var inte det erbjudande som denne storsinte man gav mig. Enligt honom var jag en tillräckligt bra musiker för att förmedla Shaljapin-traditionerna i dessa verk. Jag skulle kunna, efter mästarens död, fortsätta dessa traditioner i de operor som jag skulle få möjlighet att dirigera."

"Vi lyckades gå igenom fem partitur med Shaljapi*: Prins Igor, Don Carlos, Boris Godunov, Ruslan och Ludmila och Rusalka. Shaljapin var en djupsinnig och utmärkt lärare. Han sjöng operorna från början till slut, mycket logiskt och enkelt, även körpartierna. Jag minns med stor tacksamhet dessa lektioner, under vilka jag lärde mig mycket."

DRÖMMEN OM KAPELLMÄSTARSTUDIER VID KONSERVATORIET I PARIS

"Shaljapins impressario lovade också mycket. Om Shaljapins hälsa hade tillåtit det, fanns det planer på en Sydamerika-turné för 1937. Dessutom bjöd Kasjuk mig, efter att jag återvänt från Fjärranöstern-turnén, att fortsätta i Paris på Opéra Comique med samma arbete som jag gjorde innan jag åkte till Finlands Opera, det vill säga som assisterande kapellmästare. Samtidigt skulle jag kunna fortsätta mina studier vid Pariskonservatoriet i kapellmästareklassen. Kasjuk försäkrade mig att uppträdandet som ackompanjatör för framstående artister skulle främja min utveckling på ett mycket gott sätt, och framför allt ekonomiskt."

"Jag var tacksam för alla som tänkte på min framtid för deras vänliga råd, men tanken på att lämna mitt älskade Finland för alltid gjorde mig ledsen och nostalgisk. Naturligtvis tänkte jag att kanske min familj också kunde flytta till Frankrike och att min far skulle få någon form av arbete där. Hur som helst bestämde jag mig för att när Fjärranöstern-turnén var slut, när konsertsäsongen världen över avslutades på våren, skulle jag återvända hem för att noga överväga saken och koppla av."

"En plötslig förändring av livsplaner är alltid skrämmande. Men även denna gång ville ödet annorlunda, planerna förblev bara planer. Även om Shaljapins förslag angående min framtid var ärliga och uppriktiga, blev hans ständigt försämrade hälsotillstånd ett oöverstigligt hinder. Men jag återkommer till detta ämne senare."

DE TVÅ SISTA DAGARNA I SHANGHAI

"Nu vill jag berätta om mina två sista dagar i Shanghai, som var helt fria från arbete. Mina vänner i Shanghai, Boris Stepanovitj Zaharov och Vladimir Grigorjevitj Sjusjlin, tog mig först till den ryska teatern för att se en operett. Repertoaren innehöll dramatiska föreställningar, operetter och balett. Två gånger i månaden höll de symfonikonserter. Även om allt bara framfördes på ryska, klarade sig teatern bra utan statligt stöd. Artisterna turnerade i andra städer i Kina samt i Manchuriet och Korea. Föreställningarna var av god europeisk standard, och sångarnas röster var förstklassiga. Även balettdansarna uppträdde utmärkt. I Shanghai fanns tre ryska balettskolor där endast ryska lärare arbetade."

"Efter teatern besökte vi två eller tre dansrestauranger, varav den största och mest eleganta var Paramount. Den låg på två våningar och rymde 600-700 personer. Restaurangen var full varje kväll och man fick kämpa om borden. Kvinnorna kom i strålande aftonklänningar och herrarna i smoking. En orkester med fjorton ryska musiker spelade dansmusik av en kvalitet som jag aldrig har hört i Finland. Varje musiker spelade tre eller fyra instrument perfekt. Till exempel, när de spelade wienervalser, stannade bara pianisten, kontrabasisten och trummisen kvar på scenen. Elva musiker spelade fiol och gick runt i salen mellan borden."

"När orkestern tog paus, bars ett piano in i mitten av salen, som spelades av en svart pianist och publiken dansade runt honom. Toppklassiga kabaréartister uppträdde också under hela kvällen. Jag träffade förstås musikerna först klockan fyra på morgonen, när de hade slutat sitt arbete. Vi bestämde oss för att träffas på en kaukasisk restaurang för att äta grillmat."

SYNDIGA SHANGHAI

"Vi besökte också mindre eleganta ställen. Först gick vi till en filippinsk nattklubb för att se hur sjömän från olika nationaliteter hade roligt med lättfotade flickor... i det stora och syndiga Shanghai fanns hundratals bordeller. Vi satt där en halvtimme och skrattade så vi kiknade när amerikanska sjömän dansade någon slags boogie-woogie med små kinesiska flickor. Vi var dock tvungna att gå, för vi stod inte ut med de svarta musikernas orkesters våldsamma trumpeter."

"Vid halv tvåtiden gick vi ut och tog tre rickshaws. Jag tyckte synd om dessa stackars män som förtjänade sitt usla uppehälle som sådana dragdjur. De var omkring femtusen i Shanghai. Européerna som bodde i Shanghai berättade att de snabbt vande sig vid rickshaws och glömde deras knappa försörjning. Vi styrde mot stadens japanska hamndel, där de hetaste ställena låg. Många nattklubbar var stängda för vita, och många var helt enkelt farliga att gå in på. På dessa ställen begicks ofta mord, och om en polispatrull hittade en vit man där, skickades han automatiskt till fängelse i tre månader."

"Till slut gick vi till ett mindre farligt ställe... Efter att ha sett en naken kvinna dansa med tre levande ormar, gick vi ut i den varma och fuktiga Shanghainatten. Jag var rentav rädd för Fjärranösterns nattlivs liderlighet. Jag lämnade nattklubben mycket lättad, eftersom min finska gammalmodiga moral höjde sitt huvud, även om min upplevelse var helt oskyldig. Jag märkte att världen är densamma överallt: människor utan andliga värden och kvinnor som bara tjänade mänskliga behov. Det fanns människor vars huvudsyfte var att tjäna alltmer för att uppnå endast materiellt välstånd."

"Vi gick sakta längs den breda landsvägen i Nanjing. På gator som i Amsterdam satt 'nattkvinnorna' demonstrativt i sina fönster. Jag märkte att det bland dem fanns många filippinskor och indonesiskor som, trots sitt hårda liv, var relativt vackra. Dessutom prydde de sina hår med färska blommor, enligt hawaiianska seder. Hela området var fullt av små, bullriga restauranger, grammofonmusik, och där fanns även nyfikna turister och sjömän."

"På vägen till stadens franska del kände vi plötsligt oss hungriga. Jag frågade mina vänner om det var möjligt att köpa varm korv på gatan. 'Visst kan du', svarade Zaharov, 'men nu provar vi kinesiska korvar'. Alltså daggmaskar stekta i krossat ströbröd med grönsallad. Dessa delikatesser såldes på papperstallrikar. Från gatan kunde man också köpa kinesiska pajer och köttgelé gjord på kycklinglår. Mina vänner skrattade när jag tog en papperstallrik med två ångande daggmaskar i handen. Det måste dock erkännas att portionen var mycket välsmakande; den currykryddade portionen påminde om ål och knackkorv. Grönsalladen kryddad med vinäger och socker var också mycket välsmakande."

"Kineser gillar utsökt mat och de har otroliga kulinariska färdigheter. Under min vistelse i Kina provade jag många äkta kinesiska rätter och jag kan säga att de lämnade mig med behagligare minnen än japansk mat. Kinesisk matlagningskonst har bevarats oförändrad i tusentals år. En vanlig kines kokar ris och fisk mycket ofta. Till och med Kinas fattigaste människor behandlar mat med respekt. I landet har ett recept på soppa, skrivet på papyrus, bevarats, som går tillbaka till mandarinernas tid, omkring 1000 f.Kr."

"Jag återvände till hotellet först på morgonen, när solen redan hade gått upp. Denna roliga natt i mina vänners sällskap etsade sig fast i mitt minne för alltid. Under natten spelade vi turvis, och jag framförde i min tur två tangor som jag hade skrivit för mina vänner. Samma kväll skrev jag, på mina kamraters begäran, noterna till dessa tangor på baksidan av vår sista meny. När jag återvände till Shanghai nästan en månad senare, framförde mina vänner mina kompositioner i vackra arrangemang."

"FÖR FÖRSTA GÅNGEN FICK JAG VÄLJA MED VEM JAG TILLBRINGAR MIN FRITID MED"

"Den sista dagen i Shanghai gick jag till en rysk bar. Två pianister spelade samtidigt på två pianon – en man och en kvinna. De var ungrare och spelade allt från klassisk musik till populära låtar. Mannen hade bearbetat verken för två pianon. Än idag har jag aldrig sett liknande skicklighet och virtuositet någonstans. De improviserade tillsammans briljant över vilket tema som helst."

"Så här lugnt och skönt förflöt mina sista dagar i Shanghai. Shaljapins familj levde också ett glatt liv i Shanghai. De rörde sig ständigt i diplomatkretsar, deltog i eleganta middagar och tillbringade en kväll som hedersgäster på den ryska klubben. För dem hade ett fantastiskt program arrangerats, med sångare och dansare. Vid tillfället närvarade Shanghais rikaste och mest inflytelserika familjer. Även många berömda kulturpersonligheter hedrade tillfället med sin närvaro."

"Jag var glad att jag kunde vara i vänners sällskap, och att jag inte ständigt behövde ta på mig frack. För första gången under denna resa fick jag självständigt välja vem jag tillbringar min fritid med och vara på distans från Shaljapins styrning. Jag har fortfarande väldigt goda vänner i Shanghai. Jag korresponderade med dem fram till kriget. Just förra året (1952) fick jag ett brev från en av dem, där han mindes den händelserika perioden i Kina för många år sedan."

Läs som nästa: Turnéminnen 1953: Från Shanghai till Harbin den 2–6 mars

Text: Laila Tarpila

Svensk översättning: Christian de Godzinsky