Jatkosota maalis-toukokuu 1943: George johtaa Suomalaisessa Oopperassa Kreivitär Marizan

George de Godzinsky johti ensimmäisen kerran Suomalaisessa Oopperassa julkisesti 31. maaliskuuta 1943. Teos oli unkarinjuutalaisen Emmerich Kálmánin menestysoperetti Kreivitär Mariza vuodelta 1924. Ilta-Sanomat julkaisi ensi-illasta maksetun mainoksen. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

På svenska

Ennen sotaa 1930-luvulla George de Godzinsky oli tähdännyt määrätietoisesti kapellimestariksi ja erityisesti oopperakapellimestariksi. Tarkoitus oli opiskella sävellystä ja orkesterinjohtoa ensin Wienissä, mutta Saksan marssittua Itävaltaan maaliskuussa 1938 opiskelukaupungiksi vaihtui Sveitsin Zürich. George oli hyväksytty Felix Weingartnerin kapellimestarikurssille, jonka oli määrä alkaa maaliskuussa 1940.

Marraskuun viimeisenä päivänä 1939 syttynyt talvisota ja kesä-heinäkuun vaihteessa 1941 alkanut jatkosota sotkivat Georgen suunnitelmat. “Jatkosodan aikana toimin sekä viihdytysjoukoissa että kotirintamalla. Niihin aikoihin tajusin, ettei minua ollut tarkoitettu toimimaan Oopperan kapellimestarina vakavan musiikin parissa”, Godzinsky on todennut myöhemmin. “Työ viihdytyskiertueilla ja elokuvamusiikin parissa vei minut kokonaan, ja minusta tuli täysipäiväinen viihdemusiikin ammattilainen.”


SUOMALAISEN OOPPERAN ODOTETTU KEVÄTOPERETTI KREIVITÄR MARIZA

Keväällä 1943 Georgea kohtasi kuitenkin iloinen yllätys, kun Suomalainen Ooppera kutsui hänet johtamaan Emmerich Kálmánin operetin Kreivitär Mariza. Yleisön hartaasti odottaman Oopperan kevätoperetin ensi-ilta koitti 31. maaliskuuta.

Georgen kapellimestaridebyyttiä Suomalaisessa Oopperassa odotettiin jo laajemmissakin piireissä. “Näytännöllä on erikoinen mielenkiintonsa sen takia, että Georges de Godzinsky on harjoittanut ja johtaa operetin”, Uusi Suomi kirjoitti. Myös Marizan vieraileva ohjaaja, taidemaalari Pekka Halosen luutnantin univormuun pukeutunut kirjailijapoika Antti Halonen oli debytantti. Koreografiasta vastasi Georgen ystävä, balettimestari Alexander Saxelin.

Mariza oli käännekohta 29-vuotiaan Godzinskyn kapellimestarin uralla. Kuinka kävikään, että entinen harjoituspianisti kutsuttiin nyt Suomalaisen Oopperan uuden operettiproduktion vierailevaksi kapellimestariksi? Oopperalla oli sotavuosina kaksi kapellimestaria, Leo Funtek ja Martti Similä. Heistä Funtek vastasi vakavasta ohjelmistosta, ja Similä opereteista ja baleteista. Olivatko vakituiset kapellimestarit suositelleet Georgea? 

Avainasemassa oli tietysti myös Suomalaista Oopperaa kesästä 1939 johtanut baritoni Oiva Soini. Kansallisteatterissa oli järjestetty 8. helmikuuta Rajaseudun ystäväinliiton suuri juhlanäytäntö, jossa George oli toiminut sekä Soinin säestäjänä että Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestarina. Oopperan baletti oli esittänyt juhlassa Alexander Saxelinin uuden koreografian Soirée de bal. Georgelle oli kertynyt aseveli-iltojen kapellimestarina runsaasti johtamiskokemusta ja varmuutta. Viimeistään Kansallisteatterin juhlanäytännössä Soinin on täytynyt panna merkille Godzinskyn valmiudet orkesterinjohtajana. Toki ystävällä balettimestari Saxelinilla oli varmasti myös osuutensa Georgen kiinnitykseen.

POMMITUKSISSA TUHOUTUNUT OOPPERATALO JATKAA TOIMINTAANSA

Talvisodan syttyminen oli katkaissut Suomalaisen Oopperan toiminnan, miehet oli lähetetty rintamalle ja naiset kotirintamalle eri tehtäviin. Bulevardin oopperatalo vaurioitui talvisodan pommituksissa pahoin, mutta rauhan tultua, välttämättömimpien korjausten jälkeen näytännöt alkoivat jälleen huhtikuun puolivälissä 1940 ja jatkuivat välirauhan ajan.

Suomalainen Ooppera Bulevardilla juuri ennen jatkosodan alkamista 20. kesäkuuta 1941. Taustalla Neuvostoliiton suurlähetystö. Sotamuseo / Sjöblom.

Kun jatkosota alkoi, solisteja, kuorolaisia, tanssijoita ja säestävän Helsingin kaupunginorkesterin muusikoita kutsuttiin jälleen palvelukseen. Esityksiä pyrittiin silti jatkamaan, sillä oopperatalon ohjelmistolla oli kysyntää. Varsinkin operetti oli sotavuosina suuressa suosiossa. Näytäntökaudella 1942-1943 järjestettiin kaikkiaan 150 esitystä, joista 66 oli operetti-iltoja.

JUUTALAISEN EMMERICH KÁLMÁNIN MENESTYSOPERETTI KREIVITÄR MARIZA

Kaikkein menestyksekkäin sota-ajan opereteista oli Georgen johtama Emmerich Kálmánin 1924 säveltämä Kreivitär Mariza. Jos kansallissosialistisessa Saksassa juutalaisten säveltäjien musiikki oli esityskiellossa, ei Suomalaisessa Oopperassa unkarinjuutalaisen Kálmánin operetille ollut mitään estettä. Kapellimestari Godzinskyn, ohjaaja Halosen ja koreografi Saxelinin lisäksi Marizan toteuttivat lavastaja Martti Tuukka ja kuoronvalmentaja Taneli Kuusisto. Puvut valmistettiin Oopperan “neulomossa” Mimmi Grönroosin johdolla.

Kreivitär Marizan käsiohjelma Suomalaisessa Oopperassa 31. maaliskuuta 1943. Suomen Kansallisooppera / Encore.

Kreivitär Marizan nimiroolin lauloi Elli Pihlaja, kreivi Moritz Dragomir Populescun Yrjö Ikonen, paroni Koloman Zsupan Martti Seilo, kreivi Tassilo Endrödy Wittenburgin Thure Bahne, hänen sisarensa Lisan Sylvelin Långholm, Karl Stephan Liebenbergin Kalle Ruusunen, ruhtinatar Bozena Cuddensteinin Greta von Haartman, hänen kamaripalvelijansa Penizekin Bruno Jorma, Ilka von Dambössyn Helvi Aunio, Marizan vanhan palvelijan Tschekkon Emil Mantila, mustalaistyttö Manjan Anna Mutanen ja mustalaissoittajan Kaarlo Pennanen. Solisteina tanssivat Eva Hemming, Irja Koskinen, Airi Säilä, Arvo Martikainen ja Alex Saxelin.

Arvostelijoiden mielestä Mariza tarjosi “silmän- ja korvanruokaa ja virkisti mieltä”. Musiikin, lavastuksen, pukujen ja väriloiston lisäksi esitystä hallitsi “liikunnallinen poljento”. Ohjaaja oli antanut tanssille niin suuren roolin, että Ilta-Sanomien Sulho Rannan mielestä tanssin määrä ylitti jo kohtuuden rajat: “Oopperan operettien valtteja on tietenkin tanssi, mutta kun sitä alkaa olla jo niin paljon kuin eilen, on se jo vähän liikaa.” Halonen oli tehnyt operetista revyyn ja liittänyt mukaan ylimääräisiä tanssinumeroita, sellaisia kuin Schulenburgin mustalaistanssin, Lehárin valssin, Steelen foxtrotin, Kunneken tangon ja Brahmsin czardaksen.

Sulho Ranta pelkäsi, että jatkuvien tanssinumeroiden ja primadonnan pukuvaihdosten keskellä katsoja ei kyennyt enää seuraamaan tapahtumien kulkua. Ranta ei ymmärtänyt myöskään Halosen sota-aikaa kommentoivaa huumoria: “Nuo iänikuiset vaatepisteet, suhdanneverot ja mustat pörssit näiden erittäin hienojen, liiankin hienojen aatelisten suussa, eivät enää huvita ketään. Libreton uudistaminen muiltakin kohdilta oli jokseenkin kömpelöä.”

Helsingin Sanomien Tauno Karila oli toista mieltä: “Operetti on taidemuoto, joka vain kevyesti hipaisee elämän mutkikasta menoa, varsinkin sen ikäviä puolia, antaakseen sen sijaan pulppuavalle ilolle sanoin, sävelin, värein ja tansseihin sitä se estämättömämmän ja kylläisemmän ilmaisun. Se on myös sangen ajankohtainen taidemuoto, mikä juuri osaltaan selittääkin operetin viehätysvoiman salaisuuden, joka saa sydämet sekä näyttämöllä että katsomossa sananmukaisesti sykkimään samassa tahdissa, kuten tapahtui Marizan ensi illassa Suomalaisessa Oopperassa. Operetin esitystä oli valmisteltu kauan ja huolellisesti. Uusia voimia tuotiin tuleen, ja tulos oli erinomainen. Ohjaajana vieraili Antti Halonen, joka hämmästytti oopperayleisöä loisteliaalla mielikuvitusrikkaudellaan, keinovarojensa runsaudella sekä niiden tyylikkäällä hallinnalla. Viivakaunis perusasettelu, johdonmukaisesti läpi viety rytmillinen liikunta, vauhdikkaat crescendot ja vaimenevat diminuendot koristeellisine yksityiskohtineen ja loputtomine yllätyksineen, mikä kaikki oli uutta ja elävää tuoden Ikään kuin tuulahduksen suurilta näyttämöiltä. Martti Tuukan lavastuksessa oli väri-iloa, jota täydensi upea pukuloisto, ja joka joustavasti soveltui vierailevan ohjaajan tarkoitusperiin.”

Myös Helsingin Sanomien tanssikriitikko Urho Havukka puolusti Antti Halosen “elävää ohjaajanäkemystä”. Havukan mukaan ohjaajan tarkoituksena oli yhdistää oopperan elementit “värikkääksi musiikillis-liikunnalliseksi kokonaisuudeksi”, eikä sellaista oltu toteutettu Suomessa koskaan aikaisemmin näin määrätietoisesti.

Ilta-Sanomien Ranta ei innostunut myöskään Georgen johtamisesta: “Mitään ihmeen uutta ei soittamisesta kuulunut, kankeammin kuljettiin kuin monesti ennen.” Samoilla linjoilla oli Suomen sosialidemokraatin -la eli Väinö Pesola: “Georges de Godzinsky johti ripeästi ja hän pyrki elävöittämään esitystä vaihtelevin aikamitoin ja varjostuksin; orkesterin suuri koneisto ei kuitenkaan aina vielä ollut hänen hallussaan.”

Myös Georgesta oli Helsingin Sanomien Karila eri mieltä. “Toisena vierailijana, jolle niin ikään lankeaa kunnia operetin saavuttamasta suuresta menestyksestä, oli kapellimestari George de Godzinsky, monipuolinen ja pystyvä musiikkimies. Hänen tahtipuikkonsa piti kokonaisuuden hyvin koossa antaen joukkokohtauksiin helyjä ja leveyttä sekä tansseihin säkenöivää rytmin kiitoa", Karila hehkutti. "Ilta oli todella erinomaisen valloittava. Yleisö puhkesi vuoroin sydämelliseen nauruun, vuoroin taas ihastuneena voimakkaisiin suosionosoituksiin. Lopuksi sekä vieraileva ohjaaja että kapellimestari saivat vastaanottaa yleisön kiitollisuuden raikuvana juhlintana.”

Kukaan arvostelijoista ei epäillyt, etteikö “harvinaisen pukuloiston ja tanssikohtausten” Marizasta tulisi menestys.

MARIZA TYÖLLISTÄÄ GEORGEA LOPPUKEVÄÄN

Suomalaisen Oopperan Mariza työllisti Georgea huhti-toukokuussa 17 iltana. Huhtikuussa operetin esityksiä oli 3., 7.,10., 15., 18., 26. ja 30. päivinä, mikä tiesi Georgelle tervetullutta vapautusta puolustusvoimien viikottaisista viihdytystehtävistä, asemiesilloista ja kiertueista.

Huhtikuun 3. päivänä klo 20, samaan aikaan kun George johti Bulevardilla operettia, radiossa kuultiin hänen “järjestämänsä” Aina soi -ohjelma otsikolla Rytmejä ja sulosointuja. Etukäteen äänitetyssä ohjelmassa esiintyivät George, Solistiyhtyeensä ja laulaja Inga Laure. Huhtikuun 10. päivänä klo 20.15 radiokuulijat pääsivät nauttimaan operetista, kun Marizan toinen näytös lähetettiin suorana Oopperasta.

GEORGE JA ANNA-LIISA AUTIO TAPAAVAT HELSINGISSÄ

Georgen ja lappeenrantalaisen kenkäkaupan myyjätär Anna-Liisa Aution elokuussa 1939 virinnyt ystävyys jatkui keväällä 1943.

Anna-Liisa Autio muutama viikko Emmi-siskonsa kuoleman jälkeen 8. joulukuuta 1942. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

Kirjeenvaihtoa ei ole keväältä 1943 säilynyt, sillä Liisa oli muuttanut Lappeenrannasta Helsinkiin, ja nuoret saattoivat nyt tavata. Liisalla oli työpaikka ja hän asui yhdessä sisarensa Eevan kanssa. Lappeenrannan Työväenteatterissa harrastajanäyttelijänä avustanut Liisa osallistui myös viihdytyskiertueille.

Anna-Liisa Autio (nojaa auton koppiin vasemmalla) mukana viihdytyskiertueella. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

Georgella ja Liisalla oli tapana antaa toisilleen kirjoja lahjaksi. Huhtikuun 12. päivänä George lahjoitti Liisalle omistuskirjoituksella Harald Hornbergin romaanin Tuntematon karoliini.

Samana päivänä, 12. huhtikuuta George oli yhtyeineen Konservatoriolla säestämässä Hélène Bourgeois-Wickströmin laulu- ja schlaageri-iltaa. Keikalla soittivat Godzinskyn luottomuusikot, viulistit Toivo Salovuori ja Boris Wittenberg, sellisti Arno Nieminen, kitaristi Viljo Immonen ja kontrabasisti Väinö Aho.

KEIKKOJA HELSINGISSÄ JA TURUSSA

Huhtikuussa 1943 Georgella oli esiintyminen lähes joka ilta, parhaina kaksi. Perjantaina 16. huhtikuuta hän huolehti ensin Helsingin Kansallisseuran illanvieton musikaalisesta ohjelmasta osoitteessa Mannerheimintie 6. - Heikinkatu oli nimetty kesäkuussa 1942 Carl Gustaf Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Mannerheimintieksi. - Illanvietosta George kiirehti Dallapén kantapaikkaan, ravintola Veljeshoviin osoitteeseen Vuorikatu 2, missä järjestettiin Helsingin Muusikerien “ratkiriemukas Kevät-iloittelu”. Toivo Alajärven juontamassa tilaisuudessa esiintyivät Georgen ohella Erkki Ahon orkesteri, saksofonivirtuoosi Matti Rajula, Yrjö Saarnion polkkayhtye, vibrafoninsoittaja Eric Tidlund, kitaristi Viljo Immonen, ja viulisti Toivo Alanko.

Seuraavana iltana, 17. huhtikuuta George avusti Konservatoriolla pianotaiteilija Orest Bodalewia espanjalaisessa illassa. Viipurin Musiikkiopiston kasvatti, syntyperältään venäläinen Bodalew oli asettunut asumaan Pariisiin, mutta palannut Suomeen ennen talvisodan syttymistä.

Huhtikuun 18. päivänä oli vuorossa jälleen Mariza ja seuraavana päivänä George oli esiintymässä Turussa paikallisen Karja- ja Lihakauppiasyhdistyksen huvitoimikunnan järjestämässä Suuressa kevättempauksessa. Lippujen suuren kysynnän vuoksi tempaus pidettiin kahdesti, klo 19 Turun Teatterissa ja klo 20 ravintola Itämeressä. Georgen lisäksi esiintyjäkaartiin kuuluivat Tauno Palo, Martta Kinnunen, Kay Blomqvist, Viljo Immonen ja Klaus Salmi.

Suomalainen Ooppera piti ovensa auki myös pääsiäisenä, toisena pääsiäispäivänä 26. huhtikuuta George johti Bulevardilla jälleen Marizan.

ENSIMMÄINEN HARMONY SISTERS MENEE NAIMISIIN

Vappuaattona 1943 Harmony Sistersien altto Maire Valtonen vihittiin luutnantti Olli Ojosen kanssa. “Meillä oli sitten suuret upeat iltapukuhäät Vanhassa kirkossa vappuaattona 1943. Godzinsky soitti uruilla itse säveltämänsä häämarssin”, Maire Ojonen on muistellut häitään vuosikymmeniä myöhemmin. Vihkimistä seurasi suuret illalliset Seurahuoneen englantilaisessa salissa. George ei kuitenkaan päässyt mukaan ystävänsä hääjuhlaan, sillä Oopperassa esitettiin vappuaattona Mariza.

 

Vastavihityt Maire o.s. Valtonen ja luutnantti Olli Ojonen Helsingin Vanhassa kirkossa vappuaattona 1943. Kuva Maarit Niiniluodon kirjasta Sulle salaisuuden kertoa mä voisin - Harmony Sistersin tarina.

 

Radiossa kuultiin vappuaattona klo 21.20 Veli Mustosen kuuluttamassa Aina soi -ohjelmassa Georgen “järjestämää” musiikkia otsikolla Kevätromantiikkaa. Georgen ja hänen Solistiorkesterinsa solisteina lauloivat Kay Blomqvist ja Olavi Virta.

Vapunpäivänä ja 4. toukokuuta George oli Oopperalla johtamassa Marizaa.

Perjantaina 5. toukokuuta Helsingin emigranttipiirit järjestivät Balderin salissa Sergei Rahmaninovin muistokonsertin. Venäläinen säveltäjä ja pianisti oli kuollut ihosyöpään Beverly Hillsissä Kaliforniassa 28. maaliskuuta. Rahmaninov oli kuollessaan 69-vuotias. Georgen lisäksi konsertissa esiintyivät laulajatar Sofie Bulitsch-Starck, pianisti K. Komaroff ja viulisti G. Calas.

GEORGE SUOMALAISEN OOPPERAN BALETIN MUKANA TAMPEREELLA

Toukokuun 13. ja 14. päivinä Suomalaisen Oopperan baletti teki vierailun Tampereelle. Tanssijoiden mukana matkustanut George pääsi ensimmäisen kerran elämässään johtamaan Tampereen kaupunginorkesteria. “Loistava baletti-ilta", Aamulehti otsikoi. "Suomalaisen Oopperan baletti ei ole koskaan aikaisemmin esiintynyt kokonaisuudessaan Helsingin ulkopuolella – eilinen baletti-ilta Tampereen Teatterissa oli siis tavallaan teatterihistoriallinen tapaus”, teatteri- ja tanssikriitikko Raoul af Hällström kirjoitti ensimmäisen illan jälkeen.

Aamulehti julkaisi 14. toukokuuta 1943 arvostelun yhteydessä Suomalaisen Oopperan baletista valokuvan. George eturivissä harmaassa puvussa ja mirri kaulassa. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

“Tamperelainen yleisö sai todeta, että baletti näin sota-aikanakin on loistokunnossa huolimatta siitä, että eräät sen parhaimpiin kuuluvat miestanssijat eivät asepalveluksensa vuoksi ole pitkään aikaan voineet olla mukana. Saatamme kuitenkin olla ylpeitä baletistamme sellaisena kuin se nytkin esittäytyy, siitä on parhaana todistuksena eilinen voitokas ilta Tampereen Teatterissa. Yleisön innostus kasvoi numero numeron jälkeen, jopa aivan miltei haltioitumispisteeseen saakka. Balettitaiteilijamme ovat Helsingissä tottuneet todellisiin suosionosoitusten myrskyihin, mutta kyllähän yleisö täällä meilläkin saattaa osoittaa temperamenttiaan. Balettimestari Alexander Saxelin saattaa ylpeillä baletistaan. Se on hienossa teknillisessä kunnossa ja sen jäsenet omaavat suuressa määrin tanssiniloa, charmia, lumousvoimaa.”

Baletin solisteista Tampereella olivat esiintymässä Irja Koskinen, Eva Hemming ja Arvo Martikainen, jotka af Hällströmin mukaan edustivat “oivallisesti siniveristä klassillista tanssia”. “Georges de Godzinsky johti joustavasti ja todella tanssillisesti Tampereen kaupunginorkesteria. Hänellekin kuuluu suuri kunnia tästä loistavasta baletti-illasta”, af Hällström päätti arvostelunsa.

George palasi Tampereelta kiireenvilkkaa Helsinkiin, sillä 15. toukokuuta oli Bulevardilla jälleen Mariza. Seuraavan kerran operetti esitettiin 18. toukokuuta.

Columbian levyuutuuksia. Ilmoitus Uudessa Suomessa 19. toukokuuta 1943. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

SAKSALAINEN ELOKUVA- JA SCHLAAGERTÄHTI ILSE WERNER HELSINGISSÄ

Toukokuun 19. päivänä Georgella oli aamukahvinsa ääressä aihetta tyytyväisyyteen. Uuden Suomen etusivulla mainostettiin Columbian äänilevyuutuuksia, joukossa Birgit Kronströmin ja Columbia-orkesterin marras-joulukuussa levyttämät Georgen foxtrot Katupoikien laulu ja tango Pilven päällä.

Illalla George oli jälleen Konservatoriolla, sillä saksalainen elokuvanäyttelijä ja schlaager-laulajatar Ilse Werner oli saapunut esiintymään Suomeen. Wernerin vierailu liittyi Saksan ja Suomen väliseen kulttuurivaihtosopimukseen. Berliinin UFA-studioiden 21-vuotias tähti oli näytellyt muun muassa Jenny Lindin pääroolin ruotsalaisesta laulajattaresta kertovassa elokuvassa Die schwedische Nachtigall 1941. Wernerin uusin filmi oli 3. maaliskuuta 1943 ensi-iltansa saanut fantasiakomedia Münchausen.

Ilse Wernerin konserttiohjelma Konservatoriolla 19. toukokuuta 1943 Hopeatorvet-lehdessä 1.5.1943. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

 

Hollantilais-saksalainen elokuvatähti Ilse Werner Malmin lentoasemalla 19. toukokuuta 1943. Suomen Ilmailumuseo.

Ilse Werner vastaanottajiensa ympäröimänä Malmin lentokentällä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Ilse Werner ja vastaanottajansa Malmin lentokentällä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Ilse Werner saapumassa Helsingin Konservatoriolle 19. toukokuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Vaikka tähdellä oli mukanaan oma säestäjänsä A. Steimel, Konservatoriolla järjestetyssä gaala-illassa avustamaan tarvittiin myös Godzinskyn 25-jäseninen orkesteri. Lisäksi George ja Harry Bergström soittivat kahdella flyygelillä ja baritoni Ture Ara lauloi.

Gaalan jälkeen Propaganda-Aseveljet järjesti Ilse Wernerin kunniaksi päivälliset hotelli Kämpin juhlakerroksessa. Tilaisuuteen oli kutsuttu vieraita Saksan Suomen lähetystöstä ja muun muassa apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckell. Aseveljien puheenjohtaja eversti Leander ja paroni von Ungern-Sternberg pitivät puheita, ja musiikista huolehtivat salonkikelpoiset ja kielitaitoiset Ture Ara, George de Godzinsky ja Nils-Eric Fougstedt.

Kämpin juhlahuoneistossa flyygelin ääressä 20. toukokuuta A. Steimel (Ilse Wernerin säestäjä) ja George de Godzinsky. Ympärillä vasemmalta kapellimestari Nils-Eric Fougstedt, apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckell, elokuvanäyttelijätär Regina Linnanheimo, oopperalaulaja ja näyttelijä Ture Ara ja tuntematon mieshenkilö univormussa. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Päivälliset Kämpissä Ilse Wernerin kunniaksi. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Päivälliset Kämpissä Ilse Wernerin kunniaksi. Oikealla kapellimestari Nils-Eric Fougstedt ja hänen vieressään pianisti A. Steimel. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Seuraavana päivänä, 20. toukokuuta Ilse Wernerin ohjelmassa oli muun muassa käynti sotasairaalassa ja nimikirjoitusten jakamista ihailijoille elokuvateatteri Rexin aulassa.

Ilse Werner tervehdyskäynnillä sotasairaalassa 20. toukokuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Ilse Werner jakaa nimikirjoituksia ihailijoilleen elokuvateatteri Rexin aulassa 20. toukokuuta 1943. Vasemmalla elokuvanäyttelijä Regina Linnanheimo. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Illalla Ilse Werner esiintyi Propaganda-Aseveljien asemiesillassa Messuhallissa. George olisi ollut varmuudella mukana Messuhallissa, ellei samalle illalle olisi osunut Marizan näytös.

Ilse Werner kukitetaan Messuhallin asemiesillassa 20. toukokuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Ilse Werner esiintyy Messuhallissa 20. toukokuuta. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Toukokuun 22. päivänä neiti Werner kahvitteli Propaganda-Aseveljien seurassa Kalastajatorpalla ja lounasti Kämpissä. Illalla hän esiintyi toistamiseen Konservatoriolla. George ei ollut mukana konsertissa, vaan Oopperalla johtamassa Marizaa.

Ilse Werner kahvilla Kalastajatorpalla 22. toukokuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Ilse Werner saapumassa hotelli Kämpiin 22. toukokuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Ilse Werner huomionosoituksen kohteena Kämpissä 22. toukokuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Ilse Werner ja säestäjänsä A. Steimel kiittämässä yleisöä Konservatoriolla 22. toukokuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Ilse Werner orkesterin solistina Konservatoriolla 22. toukokuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Ilse Werner Konservatoriolla 22. toukokuuta. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Samana iltana klo 21.20 radion Iskelmäkavalkaadissa, joka oli uusinta maaliskuulta, kuultiin Georgen sovittamia “maailman valloittaneita sävelmiä 1930-luvulta”. Esiintyjinä olivat Gaby Ross, Anna Mutanen, Ture Ara ja Olavi Virta yhdessä Solistikuoron ja Georgen johtaman vahvistetun Radio-orkesterin kanssa.

DALLAPÉ KUSTANTAA ÄÄNISEN AALLOT JA MUISTOJA SYVÄRILTÄ

Toukokuun 23. päivänä Helsingin Sanomien etusivulla julkaistiin Dallapé Kustannuksen maksettu mainos uusista nuottijulkaisuista. Ilmoituksessa ylimpänä komeilivat Georgen valssit Äänisen aallot ja Muistoja Syväriltä. Molempien laulu & piano -nuottien hinta oli 26 markkaa. Muita Dallapén kustantamia uutuuksia olivat Georg Malmsténin Kaunis valhe, Suurin onni ja Meripojan preivi, Toivo Kärjen Mä tiedän sen ja Harry Bergströmin Seitsemän tuntia onnehen. 

Toukokuun 1943 uusia nuottijulkaisuja oli mm. Dallapén kustantama Godzinskyn valssi Kerttu Mustosen sanoihin Muistoja Syväriltä. George lahjoitti pianonuotin omistuskirjoituksella Lillille eli Elisabeth Urbanowiczille: "Till min "Puki" Lilli vännen som minne från kompositören, H:fors 1943." Georgella oli tapana käyttää Lillistä lempinimeä Puck. Godzinskyn perhearkisto.

Dallapé Kustannuksen mainos Helsingin Sanomissa 23. toukokuuta 1943. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Toukokuun 25. ja 27. päivinä oli Oopperalla jälleen Mariza. Seuraavana päivänä, perjantaina 28. toukokuuta George oli Ruotsalaisessa Teatterissa avustamassa Suomen Tanssitaiteilijaliiton perinteisessä suuressa kevätnäytöksessä. “Useimmat maamme huomattavimmista tanssitaiteilijaoista ottavat osaa näytökseen. Ryhmätanssia esittävät Maggie Gripenberg -koulu, Mary Hougberg -koulu, Sari Jankelow -koulu ja Esteri Suonpää -koulu, jonka lisäksi esitetään Edit von Bonsdorffin suunnittelema valssi. Soolonumeroita esittävät Lucia Nifontova, Margit Lilius, Irja Koskinen, Bertta Reiho, Airi Säilä, Edith von Bonsdorff, Eva Hemming, Elsa Puolanne, Elsa Sylvestersson, Liisa Tuomi, Maija Warmaala, Sylva Rossi, Kaarina Kuoppamäki, Hagar Lehtikanto, Kerttu Koivisto, Alexander Saxelin, Arvo Martikainen, Arno Kallio, Kaarlo Eronen ja Akseli Vuorisola”, Uusi Suomi selosti. George ja viipurilaispianisti Mikko von Deringer vastasivat näytöksen säestyksestä kahdella flyygelillä.

Kreivitär Marizan kevään viimeiset näytökset olivat 28. ja 30. toukokuuta. Kesätauon jälkeen operetin oli määrä palata ohjelmistoon 4. syyskuuta.

Lue seuraavaksi: Jatkosota kesäkuu 1943: Georgen ja Annikki Vuokniemen surullinen rakkaustarina 

 

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

FORTSÄTTNINGSKRIGET MARS-MAJ 1943: GEORGE DIRIGERAR GREVINNAN MARIZA PÅ FINLANDS NATIONALOPERA

George de Godzinsky dirigerade offentligt för första gången vid Finska Operan den 31 mars 1943. Verket var den ungersk-judiske Emmerich Kálmáns succéoperett Grevinnan Mariza från 1924. Tidningen Ilta-Sanomat publicerade en betald annons för premiären. Nationalbiblioteket / Digitala tidningsarkivet..

Suomeksi

Före kriget, under 1930-talet, hade George de Godzinsky målmedvetet siktat på att bli kapellmästare, särskilt operakapellmästare. Tanken var att studera komposition och orkesterdirigering först i Wien, men efter Tysklands intåg i Österrike i mars 1938 byttes studiestaden till Zürich i Schweiz. George hade blivit antagen till Felix Weingartners dirigentkurs, som skulle ha börjat i mars 1940.

Vinterkriget som bröt ut den sista dagen i november 1939 och fortsättningskriget som började vid skiftet mellan juni och juli 1941 förstörde Georges planer. "Under fortsättningskriget verkade jag både i underhållningstrupperna och på hemmafronten. Vid den tiden insåg jag att jag inte var menad att vara operakapellmästare för seriös musik", konstaterade Godzinsky senare. "Arbetet med underhållningsturnéer och filmmusik tog mig helt, och jag blev en heltidsproffs inom underhållningsmusik."

FINSKA OPERANS VÄNTADE VÅROPERETT GREVINNA MARIZA

Våren 1943 möttes George dock av en glad överraskning när Finska Operan bjöd in honom att dirigera Emmerich Kálmáns operett Grevinnan Mariza. Premiären av operans efterlängtade våroperett var den 31 mars.

Georges dirigentdebut på Finska Operan väntades redan i bredare kretsar. "Föreställningen har sitt särskilda intresse eftersom Georges de Godzinsky har övat in och dirigerar operetten", skrev tidningen Uusi Suomi. Även Marizas gästande regissör, konstnären Pekka Halonens författarson Antti Halonen i löjtnantsuniform, var en debutant. För koreografin ansvarade Georges mångårige vän, balettmästaren Alexander Saxelin.

Finska Operans Mariza var en vändpunkt i den 29-årige Godzinskys dirigentkarriär. Hur kom det sig att den före detta repetitörpianisten nu bjöds in som gästdirigent för en ny operettproduktion? En nyckelperson var förstås operahusets chef, baritonen Oiva Soini, som hade lett Finska Operan sedan sommaren 1939.

På Nationalteatern hade den 8 februari Rajaseudun ystäväinliitto (Vännerna av gränsbygderna)-föreningens hållit en stor festföreställning, där George hade varit både Oiva Soinis pianist och dirigent för Helsingfors stadsorkester. Operans balett hade vid festen framfört Alexander Saxelins nya koreografi Soirée de bal. George hade samlat på sig riklig dirigentvana och säkerhet som kapellmästare vid vapenbrödrakvällarna, och senast vid festföreställningen på Nationalteatern lade Soini märke till hans färdigheter som orkesterdirigent. Vännen Saxelin hade förstås också säkert en del i att George anlitades för Mariza.

OPERAHUSET SOM FÖRSTÖRDES I BOMBNINGARNA ÅTERUPPTAR VERKSAMHETEN

Vinterkrigets utbrott hade avbrutit Finska Operans verksamhet, männen hade skickats till fronten och kvinnorna till olika uppgifter på hemmafronten. Operahuset på Bulevarden skadades svårt i vinterkrigets bombningar, men efter att freden kom, och de mest nödvändiga reparationerna var gjorda, började föreställningarna igen i mitten av april 1940 och fortsatte under mellanfreden.

Finlands Nationalopera vid Bulevarden strax före fortsättningskrigets utbrott den 20 juni 1941. I bakgrunden Sovjetunionens ambassad. Krigsmuseet / Sjöblom.

När fortsättningskriget började, kallades solister, körmedlemmar, dansare och musiker från den ackompanjerande Helsingfors stadsorkester återigen till tjänstgöring. Ändå försökte man fortsätta med föreställningarna, eftersom salongen var fullsatt. Särskilt operett var mycket populärt under krigsåren. Under säsongen 1942-1943 arrangerades totalt 150 föreställningar, varav 66 var operettkvällar.

DEN JUDISKE EMMERICH KÁLMÁNS SUCCÉOPERETT GREVINNAN MARIZA

Den mest framgångsrika operetten under krigstiden var Emmerich Kálmáns Grevinnan Mariza, som Godzinsky dirigerade. Medan musik av judiska kompositörer var förbjuden i det nationalsocialistiska Tyskland, fanns det inget hinder för den ungersk-judiske Kálmáns operett på Finska Operan. Förutom kapellmästare Godzinsky, regissör Halonen och koreograf Saxelin, skapades Mariza av scenografen Martti Tuukka och körtränaren Taneli Kuusisto. Kostymerna tillverkades i Operans "sömnadsverkstad" under ledning av Mimmi Grönroos.

Kreivitär Marizan käsiohjelma Suomalaisessa Oopperassa 31. maaliskuuta 1943. Suomen Kansallisooppera / Encore.

Titelrollen som Grevinnan Mariza sjöngs av Elli Pihlaja, greve Moritz Dragomir Populescu av Yrjö Ikonen, baron Koloman Zsupan av Martti Seilo, greve Tassilo Endrödy Wittenburg av Thure Bahne, hans syster Lisa av Sylvelin Långholm, Karl Stephan Liebenberg av Kalle Ruusunen, furstinna Bozena Cuddenstein av Greta von Haartman, hennes kammarherre Penizek av Bruno Jorma, Ilka von Dambössy av Helvi Aunio, Marizas gamle tjänare Tschekko av Emil Mantila, zigenarflickan Manja av Anna Mutanen och zigenarmusikern av Kaarlo Pennanen. Solodansare var Eva Hemming, Irja Koskinen, Airi Säilä, Arvo Martikainen och Alex Saxelin.

Enligt kritikerna bjöd Mariza på "mat för ögon och öron och livade upp sinnet". Förutom musiken, scenografin, kostymerna och färgrikedomen dominerades föreställningen av en "dynamisk rytm". Regissören hade gett dansen en så stor roll att Sulho Ranta i Ilta-Sanomat ansåg att mängden dans överskred gränsen för det rimliga: "En av operans operett-trumfkort är förstås dansen, men när det börjar vara så mycket som igår, är det lite för mycket." Halonen hade gjort operetten till en revy och lagt till extra dansnummer, såsom en zigenardans av Schulenburg, en vals av Lehár, en foxtrot av Steele, en tango av Kunneke och Brahms csárdás.

Sulho Ranta fruktade att mitt i de ständiga dansnumren och primadonnans klädbyten, kunde publiken inte längre följa händelseförloppet. Ranta förstod inte heller Halonens humor som kommenterade krigstiden: "De eviga klädpunkterna, konjunkturskatterna och svarta börserna i munnen på dessa ytterst fina, alltför fina adelsmän, roar inte längre någon. Förnyelsen av librettot på andra punkter var också ganska klumpig."

Tauno Karila i Helsingin Sanomat var av en annan åsikt: "Operetten är en konstform som bara lätt berör livets komplicerade gång, särskilt dess tråkiga sidor, för att istället ge den sprudlande glädjen, genom ord, melodier, färger och danser, ett allt mer obehindrat och fylligt uttryck. Det är också en mycket aktuell konstform, vilket delvis förklarar hemligheten bakom operettens dragningskraft, som får hjärtan både på scenen och i salongen att bokstavligen slå i takt, precis som hände på premiärkvällen av Mariza på Finska Operan. Operettföreställningen hade förberetts länge och noggrant. Nya krafter sattes in, och resultatet var utmärkt. Antti Halonen gästade som regissör, och han förvånade operapubliken med sin strålande fantasi, rika medel och deras eleganta behärskning. Den vackra grunduppsättningen, den konsekvent genomförda rytmiska rörelsen, de snabba crescendona och dämpade diminuendona med sina dekorativa detaljer och oändliga överraskningar, allt detta var nytt och levande och förde nästan in en fläkt från de stora scenerna. Martti Tuukkas scenografi var full av färg, vilket kompletterades av den magnifika kostymprakten och som smidigt anpassade sig till den gästande regissörens avsikter."

Även Helsingin Sanomats danskritiker Urho Havukka försvarade Antti Halonens "levande regissörsvision". Enligt Havukka var regissörens avsikt att kombinera operans element till en "färgrik musikalisk-motorisk helhet", och något sådant hade aldrig tidigare förverkligats i Finland på ett så målmedvetet sätt.

Ilta-Sanomats Ranta var inte heller entusiastisk över Georges dirigering: "Inget särskilt nytt hördes från orkestern, det gick trögare än många gånger tidigare." Väinö Pesola från tidningen Suomen sosialidemokraatti var på samma linje: "Georges de Godzinsky dirigerade raskt och han strävade efter att liva upp föreställningen med varierande tempoväxlingar och nyanser; orkesterns stora maskineri var dock ännu inte alltid i hans fullständiga kontroll."

Helsingin Sanomats Karila var av en annan åsikt även om George. "Den andra gästen, som också har äran för operettens stora framgång, var kapellmästaren George de Godzinsky, en mångsidig och skicklig musiker. Hans dirigentpinne höll ihop helheten väl och gav de stora gruppscenerna glitter och bredd, och danserna en gnistrande flykt av rytm", hyllade Karila. "Kvällen var verkligen utomordentligt fängslande. Publiken brast omväxlande ut i hjärtliga skratt, omväxlande i kraftiga applåder. Till slut fick både den gästande regissören och kapellmästaren ta emot publikens tacksamhet i en stormande hyllning."

Ingen av kritikerna tvivlade på att Mariza med sin "ovanliga kostymprakt och dansscener" skulle bli en succé.

MARIZA SYSSELSÄTTER GEORGE UNDER RESTEN AV VÅREN

Finska Operans Mariza sysselsatte George 17 kvällar i april och maj. I april var operettföreställningar den 3, 7, 10, 15, 18, 26 och 30, vilket innebar en välkommen befrielse för George från försvarsmaktens veckovisa underhållningsuppgifter, vapenbrödrakvällar och turnéer.

Den 3 april kl. 20.00, samtidigt som George dirigerade operetten på Bulevarden, hördes hans "arrangerade" program Aina soi (Spelar alltid) med titeln Rytmejä ja sulosointuja (Rytmer och ljuva toner) på radion. I det i förväg inspelade programmet medverkade George, hans Solistensemble och sångerskan Inga Laure. Den 10 april kl. 20.15 kunde radiolyssnarna njuta av operetten när Marizas andra akt sändes som direktsändning från Operan.

GEORGE OCH ANNA-LIISA AUTIO TRÄFFAS I HELSINGFORS

Georges och Anna-Liisa Autio, skobutiksförsäljaren från Villmanstrand, hade inlett en vänskap i augusti 1939, och den fortsatte våren 1943.

Anna-Liisa Autio några veckor efter sin syster Emmis död den 8 december 1942. Anna-Liisa Rantas familjearkiv.

Det finns ingen bevarad korrespondens från våren 1943, eftersom Liisa hade flyttat från Villmanstrand till Helsingfors, och de unga kunde nu träffas. Liisa hade ett jobb och bodde tillsammans med sin syster Eeva. Liisa, som var amatörskådespelare vid Villmanstrands Arbetarteater, deltog också i underhållningsturnéer.

Anna-Liisa Autio (lutad mot bilens hytt till vänster) deltar i en underhållningsturné. Anna-Liisa Rantas familjearkiv.

George och Liisa brukade ge varandra böcker i present. Den 12 april gav George Liisa romanen Tuntematon karoliini (Den okände karolinen) av Harald Hornberg med en personlig dedikation.

Samma dag, den 12 april, var George med sin ensemble på Konservatoriet och ackompanjerade Hélène Bourgeois-Wickströms sång- och schlagerkväll. Vid spelningen spelade Godzinskys pålitliga musiker, violinisterna Toivo Salovuori och Boris Wittenberg, cellisten Arno Nieminen, gitarristen Viljo Immonen och kontrabasisten Väinö Aho.

SPELNINGAR I HELSINGFORS OCH ÅBO

I april 1943 hade George en spelning nästan varje kväll, som bäst två. Fredagen den 16 april tog han först hand om den musikaliska underhållningen på Helsingfors Nationella Förenings kvällsunderhållning på Mannerheimvägen 6. - Heikinkatu hade döpts om till Mannerheimintie i juni 1942 för att hedra Carl Gustaf Mannerheims 75-årsdag. - Från kvällen skyndade George till Dallapés stamställe, restaurang Veljeshovi på Berggatan 2, där Helsingfors Musikerförbunds "vår-glädjefest" arrangerades. Vid evenemanget, som leddes av Toivo Alajärvi, medverkade förutom George även Erkki Ahos orkester, saxofonvirtuosen Matti Rajula, Yrjö Saarnios polkaensemble, vibrafonisten Eric Tidlund, gitarristen Viljo Immonen och violinisten Toivo Alanko.

Följande kväll, den 17 april, assisterade George pianisten Orest Bodalew vid en spansk kväll på Konservatoriet. Bodalew, som var uppvuxen vid Viborgs Musikhögskola och av rysk härkomst, hade bosatt sig i Paris, men återvänt till Finland före vinterkrigets utbrott.

Den 18 april var det dags för Mariza igen, och följande dag uppträdde George i Åbo på den Stora Vårfesten som anordnades av den lokala Föreningen för Boskaps- och Köttförsäljare. På grund av den stora efterfrågan på biljetter hölls festen två gånger, kl. 19.00 på Åbo Teater och kl. 20.00 på restaurang Itämeri (Östersjön). Förutom George medverkade även Tauno Palo, Martta Kinnunen, Kay Blomqvist, Viljo Immonen och Klaus Salmi.

Finska Operan höll öppet även under påsken, på annandag påsk den 26 april dirigerade George Mariza igen på Bulevarden.

DEN FÖRSTA AV HARMONY SISTERS GIFTER SIG

På Valborgsmässoafton 1943 gifte sig Maire Valtonen, altsångerskan i Harmony Sisters, med löjtnant Olli Ojonen. "Vi hade sedan ett stort, underbart bröllop med aftonklänningar i Gamla kyrkan på Valborgsmässoafton 1943. Godzinsky spelade en bröllopsmarsch som han själv hade komponerat på orgeln", mindes Maire Ojonen sitt bröllop decennier senare. Vigseln följdes av en stor middag i Societetshusets engelska salong. George kunde dock inte närvara vid sin väns bröllopsfest, eftersom Mariza framfördes på Operan på Valborgsmässoafton.

I radion hördes på Valborgsmässoafton kl. 21.20 i programmet Aina soi, som annonserades av Veli Mustonen, musik "arrangerad" av George med titeln Kevätromantiikkaa (Vårromantik). Som solister med George och hans Solistorkester sjöng Kay Blomqvist och Olavi Virta.

På Valborgsdagen och den 4 maj var George på Operan för att dirigera Mariza.

Fredagen den 5 maj anordnade Helsingfors emigrantkretsar en minneskonsert för Sergei Rachmaninov i Balder-salen. Den ryske kompositören och pianisten hade dött av hudcancer i Beverly Hills, Kalifornien, den 28 mars. Rachmaninov var 69 år gammal när han avled. Förutom George medverkade även sångerskan Sofie Bulitsch-Starck, pianisten K. Komaroff och violinisten G. Calas i konserten.

GEORGE MED FINSKA OPERANS BALETT I TAMMERFORS

Den 13 och 14 maj gjorde Finska Operans balett ett gästspel i Tammerfors. George, som reste med dansarna, fick för första gången i sitt liv dirigera Tammerfors stadsorkester. "En strålande balettkväll", rubriksatte tidningen Aamulehti. "Finska Operans balett har aldrig tidigare uppträtt i sin helhet utanför Helsingfors – gårdagens balettkväll på Tammerfors Teater var alltså på sätt och vis en teaterhistorisk händelse", skrev teater- och danskritikern Raoul af Hällström efter den första kvällen.

Aamulehti publicerade den 14 maj 1943 ett fotografi i samband med en recension av Finlands Nationaloperas balett. George i främre raden i grå kostym och med flug runt halsen. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitalarkiv.

"Den tammerforska publiken fick konstatera att baletten, även i krigstid, är i utmärkt skick, trots att några av dess bästa manliga dansare på grund av militärtjänstgöring inte har kunnat delta på länge. Vi kan dock vara stolta över vår balett som den presenterade sig nu, det bästa beviset på det är den segerrika kvällen på Tammerfors Teater igår. Publikens entusiasm växte efter varje nummer, nästan till en extas. Våra balettartister är vana vid verkliga applådstormar i Helsingfors, men publiken här hos oss kan också visa sitt temperament. Balettmästare Alexander Saxelin kan vara stolt över sin balett. Den är i fin teknisk kondition och dess medlemmar har i stor utsträckning dansglädje, charm och förförisk kraft."

Bland balettens solister i Tammerfors fanns Irja Koskinen, Eva Hemming och Arvo Martikainen, som enligt af Hällström "utmärkt representerade den blåblodiga klassiska dansen". "Georges de Godzinsky dirigerade Tammerfors stadsorkester smidigt och verkligen dansant. Även han förtjänar stor ära för denna strålande balettkväll", avslutade af Hällström sin recension.

George återvände snabbt från Tammerfors till Helsingfors, eftersom Mariza igen framfördes på Bulevarden den 15 maj. Nästa gång operetten framfördes var den 18 maj.

Columbias nya skivutgåvor. Annons i Uusi Suomi den 19 maj 1943. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitalarkiv.

TYSKA FILM- OCH SCHLAGERSTJÄRNAN ILSE WERNER I HELSINGFORS

Den 19 maj hade George anledning att vara nöjd vid sitt morgonkaffe. På Uusi Suomis förstasida annonserades Columbias nya skivor, och bland dem fanns Georges foxtrott Katupoikien laulu (Gatpojkarnas sång) och tangon Pilven päällä (På molnet), som Birgit Kronström och Columbia-orkestern hade spelat in i november-december.

På kvällen var George återigen på Konservatoriet, eftersom den tyska filmskådespelerskan och schlagersångerskan Ilse Werner hade anlänt med flyg för ett besök till Finland. Den 21-åriga stjärnan från Berlins UFA-studior hade bland annat spelat huvudrollen som Jenny Lind i filmen Die schwedische Nachtigall 1941. Werners senaste film var fantasikomedin Münchausen som hade premiär den 3 mars 1943.

Den nederländsk-tyska filmstjärnan Ilse Werner på Malmi flygplats den 19 maj 1943. Finlands flygmuseum.

Ilse Werner omgiven av sina mottagare på Malms flygfält. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Ilse Werner och hennes mottagare på Malms flygfält. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Ilse Werner anländer till Helsingfors konservatorium den 19 maj 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Trots att stjärnan hade med sig sin egen ackompanjatör, A. Steimel, behövdes även Godzinskys 25-mannaorkester för att assistera vid galakvällen som arrangerades på Konservatoriet. Dessutom spelade George och Harry Bergström på två flyglar och baritonen Ture Ara sjöng.

Efter galan anordnade Propaganda-Aseveljet (Propaganda-Vapenbröderna) en middag till Ilse Werners ära på festvåningen på hotell Kämp. Gäster från Tysklands ambassad i Finland och bland annat biträdande stadsdirektör Erik von Frenckell var inbjudna. Föreningens ordförande överste Leander och baron von Ungern-Sternberg höll tal, och musiken sköttes av de salongsdugliga och språkkunniga Ture Ara, George de Godzinsky och Nils-Eric Fougstedt.

I Kämps festvåning vid flygeln den 20 maj: A. Steimel (ackompanjatören till Ilse Werner) och George de Godzinsky. Runt omkring från vänster: dirigenten Nils-Eric Fougstedt, biträdande stadsdirektör Erik von Frenckell, skådespelerskan Regina Linnanheimo, operasångaren och skådespelaren Ture Ara samt en okänd man i uniform. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Middag på Kämp till ära för Ilse Werner. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Middag på Kämp till ära för Ilse Werner. Till höger kapellmästaren Nils-Eric Fougstedt och bredvid honom pianisten A. Steimel. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Följande dag, den 20 maj, inkluderade Ilse Werners program ett besök på ett militärsjukhus och signering av autografer för sina beundrare i foajén på biograf Rex.

Ilse Werner beöker ett krigssjukhus den 20 maj 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Ilse Werner delar autografer till sina beundrare i foajén på biografen Rex den 20 maj 1943. Till vänster skådespelerskan Regina Linnanheimo. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

På kvällen uppträdde Ilse Werner för Propaganda-Aseveljets vapenbrödrakväll i Mässhallen. George skulle med all säkerhet ha varit i Mässhallen, om inte Marizas föreställning hade råkat vara samma kväll.

Ilse Werner får blommor under vapenbrödraaftonen i Mässhallen den 20 maj 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Ilse Werner uppträder i Mässhallen den 20 maj. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Lördagen den 22 maj drack fröken Werner kaffe med Propaganda-Aseveljet på Fiskartorpet och åt lunch på Kämp. På kvällen uppträdde hon för andra gången på Konservatoriet. George medverkade inte under konserten, utan dirigerade Mariza på Operan.

Ilse Werner dricker kaffe på Fiskartorpet den 22 maj 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Ilse Werner anländer till hotell Kämp den 22 maj 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Ilse Werner hedras på Kämp den 22 maj 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Ilse Werner och hennes ackompanjatör A. Steimel tackar publiken på Konservatoriet den 22 maj 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Ilse Werner som orkestersolist på Konservatoriet den 22 maj 1943. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Ilse Werner på Konservatoriet den 22 maj. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Samma kväll kl. 21.20 hördes i radioprogrammet Iskelmäkavalkadi (Schlagerkavalkaden), som var en repris från mars, "världserövande melodier från 1930-talet" som George hade arrangerat. Artisterna var Gaby Ross, Anna Mutanen, Ture Ara och Olavi Virta tillsammans med Solistikuoro (Solistkören) och Georges förstärkta Radioorkester.

DALLAPÉ PUBLICERAR ÄÄNISEN AALLOT OCH MUISTOJA SYVÄRILTÄ

Den 23 maj publicerades en betald annons av Dallapé Kustannus (Dallapés Förlag) på Helsingin Sanomats förstasida om nya notpublikationer. Överst i annonsen fanns Georges valser Äänisen aallot (Onegas vågor) och Muistoja Syväriltä (Minnen från Svir). Priset för båda sång- och pianonoterna var 26 mark. Andra nyheter publicerade av Dallapé var Georg Malmsténs Kaunis valhe (Den vackra lögnen), Suurin onni (Den största lyckan) och Meripojan preivi (Sjöpojkens brev), Toivo Kärkis Mä tiedän sen (Jag vet det) och Harry Bergströms Seitsemän tuntia onnehen (Sju timmar till lyckan).

Dallapé Kustannus Oy:s annons i Helsingin Sanomat den 23 maj 1943. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitalarkiv.

Den 25 och 27 maj var Mariza på Operan igen. Följande dag, fredagen den 28 maj, assisterade George vid Finska Danskonstnärsförbundets traditionella stora vårföreställning på Svenska Teatern. "De flesta av landets mest framstående danskonstnärer deltar i föreställningen. Gruppdanser framförs av Maggie Gripenberg-skolan, Mary Hougberg-skolan, Sari Jankelow-skolan och Esteri Suonpää-skolan, och dessutom framförs en vals koreograferad av Edit von Bonsdorff. Solonummer framförs av Lucia Nifontova, Margit Lilius, Irja Koskinen, Bertta Reiho, Airi Säilä, Edith von Bonsdorff, Eva Hemming, Elsa Puolanne, Elsa Sylvestersson, Liisa Tuomi, Maija Warmaala, Sylva Rossi, Kaarina Kuoppamäki, Hagar Lehtikanto, Kerttu Koivisto, Alexander Saxelin, Arvo Martikainen, Arno Kallio, Kaarlo Eronen och Akseli Vuorisola", rapporterade Uusi Suomi. George och Viborg-pianisten Mikko von Deringer ansvarade för ackompanjemanget på två flyglar.

De sista föreställningarna av Grevinnan Mariza för våren var den 28 och 30 maj. Efter sommaruppehållet skulle operetten återvända till repertoaren den 4 september.

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky