Jatkosota kesäkuu 1943: Georgen ja Annikki Vuokniemen surullinen rakkaustarina

George de Godzinskyn rakastettu Annikki Vuokniemi. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

Toukokuun 30. päivänä olivat Kreivitär Marizan esitykset Suomalaisessa Oopperassa kevään 1943 osalta ohi, ja George de Godzinsky palasi takaisin Puolustusvoimiin viihdyttäjäksi. Kesäkuun 8. päivänä hän istui Lahden junassa tanssipari Orvokki Siposen ja Klaus Salinin seurassa ja kirjoitti postikortin ystävälleen Anna-Liisa Autiolle. Liisa oli viihdytyskiertueen mukana esiintymässä Kylmäkosken Nuorisoseuratalolla.

Georgen kortti Anna-Liisa Autiolle Lahden junasta 8. kesäkuuta 1943. Godzinskyn perhearkisto.

“Hei Liisa! Olemme matkalla Lahteen ja junassa on niin kuumaa että hiki juoksee minun otsallani. Olen kyllä kovasti väsynyt ja kaipaan siitä hetkeä, kuin pääsen taas kotiin. Huomenna kirjoitan sinulle kirje. Kuulemisiin Yrjö. Terveisiä kaikille ystäville.”

Anna-Liisa Autio (toinen vasemmalta) sekä sisarensa Eeva ja Maija Georgen seurassa. Kameran takana Olavi Virta. Godzinskyn perhearkisto.

Aution sisarukset Eeva, Anna-Liisa ja Maija ja uransa alussa oleva iskelmälaulaja Olavi Virta. Kameran takana George, joka tutustutti siskokset Olaviin. Liisaa kolme vuotta nuorempi Maija-sisko hakeutui myös teatteriin, toimi näyttelijänä ja tanssijana ja käytti taiteilijanimeä Marja Autio. Sodan jälkeen hän esiintyi kotimaisissa elokuvissa nimellä Maija Routavuo. Godzinskyn perhearkisto.

TANSSIPARI SIPONEN-SALININ SÄESTÄJÄNÄ LAHDESSA JA LAPPEENRANNASSA

Lahdesta George jatkoi tanssiparin kanssa Lappeenrantaan, missä 9. kesäkuuta esiinnyttiin Työväentalon loppuunmyydylle katsomolle. Ohjelma käynnistyi Georgen säveltämällä poloneesilla, minkä jälkeen Orvokki Siponen ja Klaus Salin esittivät yhdeksän erilaista tanssinumeroa. “Illan arvoa lisäsi taiteilija Georges de Godzinsky, joka tanssin säestämisen ohella soitti hienovaraisesti pianolla useita soolonumeroita”, Kansan Työn nimimerkki A.V. kirjoitti.

 

Tanssipari Orvokki Siponen ja Klaus Salin esiintymässä Propaganda-Aseveljien asemiesillassa Messuhallissa 20. toukokuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

 

Tanssipari Siponen ja Salin Messuhallissa 20. toukokuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen. 

Yleisön vastaanotto Lappeenrannassa oli sydämellinen. Etelä-Savon nimimerkki E.S. tiesi, että “tanssipari Siponen-Salin on tällä hetkellä eittämättä maamme tunnetuin alallaan”. “Illan jälkeen voikin ennustaa tälle tanssijaparille menestystä vielä maan rajojen ulkopuolellakin siksi korkealle tasolle he ovat monivuotisen sitkeän koulutuksen jälkeen nyt päässeet. Oli sula nautinto seurata heidän suorastaan vaistonvaraista liikehtimistään, joka oli todella taiturimaista. Musikaalisuus molemmilla taiteilijoilla on suorastaan veressä."

"Kapellimestari George de Godzinsky säesti tanssiparia hänelle ominaisella myötäelämiskyvyllä ja esitti illan kuluessa useita suurella tyydytyksellä kuultuja pianosooloja. Olin vain valitettavaa, että piano oli nostettu näyttämölle, pianon säveleet kun tahtoivat joskus hukkua kulissimereen”, E.S. päätti kirjoituksensa.

PROPAGANDA-ASEVELJIEN 61. ASEMIESILTA VUOKSENNISKALLA

Lappeenrannasta jatkettiin Imatralle Vuoksenniskan Seurojentalolle, missä torstaina 10. kesäkuuta pidettiin Propaganda-Aseveljien 61. asemiesilta. Puolentoista tunnin suora lähetys radiossa alkoi klo 19.30, ja puoli tuntia sen päättymisen jälkeen klo 21.30 ohjelma uusittiin.

Asemiesorkesteri esittää George de Godzinskyn johdolla tämän säveltämän asemiesiltojen alkufanfaarin Helsingin Konservatorion salissa. Elonet / Puolustusvoimain katsaus nro 75.

Asemiesiltoja mainostettiin iskulauseella: “Sotilaallisen reipas ja riemukas - kuten aina!” George oli saanut valmiiksi Propaganda-Aseveljien asemiesilloille säveltämänsä alkufanfaarin, jolla illat aloitettiin tästä eteenpäin. Georgen fanfaari kajahti ensimmäisen kerran 11. kesäkuuta tarkastetussa Puolustusvoimain katsauksessa nro 75.

Vuoksenniskalla esiintyivät Orvokki Siposen, Klaus Salinin ja Georgen lisäksi oopperalaulajat Anna Mutanen ja Thure Bahne, harmonikkavirtuoosi Viljo Vesterinen, kirjailija Hilja Valtonen, korpraali Möttönen, sotamies Tauno Frantsi, Vuoksenlaakson Mieskuoro johtajanaan F.O. Virtanen, Solistikuoro johtajanaan Nils-Eric Fougstedt, Georgen johtama Asemiesorkesteri sekä musiikkikapteeni Artturi Ropen johtama Helsingin varuskuntasoittokunta. Kuuluttajana toimi luutnantti Eero J. Muhonen.

“Viime torstaina vietettiin Vuoksenniskan seurojentalossa tämän seudun ensimmäinen Asemiesilta. Huoneiston pienuuden vuoksi oli sama ohjelma suoritettava kaksi kertaa, mutta siitä huolimatta loppuivat liput kesken, vaikka Ruokolahdelta palautettuja lippuja olikin vielä torstaina myytävänä”, paikallislehti Ylä-Vuoksi selosti.

 

George de Godzinskyn säveltämä asemiesiltojen alkufanfaari esitetään ensimmäisen kerran maaseudulla Propaganda-Aseveljien asemiesillassa nro 61 Vuoksenniskan Seurojentalolla 10. kesäkuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

  

Vuoksenlaakson mieskuoro esiintyy opettaja Virtasen johdolla. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen. 

  

Solistikuoro esiintyy Nils-Eric Fougstedtin johdolla. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

    

Kirjailija Hilja Valtonen esiintyy. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

  

Kersantti Tiainen esittää klarinettisooloa. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

  

Yleisöä Vuoksenniskan Seurojentalolla. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

  

Anna Mutanen ja herra Englund laulavat Mustalaisruhtinattaren operettisäveliä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

  

Tanssipari Orvokki Siponen ja Klaus Salin esiintyy Georgen johtaman Asemiesorkesterin säestyksellä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

 

“Asemiesillat ovat niin piintyneet kansamme torstaiohjelmistoon, että väki korsuista aina presidentin linnaan asti mielellään istuu puolitoistatuntisen radionsa ääressä ja kuuntelee sitä ainutlaatuisen runsasta ja monipuolista ohjelmaa, jota Asemiesillat tarjoavat kuultavaksemme. Vuoksenniskan Asemiesiltaan oli saatu kootuksi aivan harvinaisen rikas ja arvokas ohjelma, joka monella tavoin vieläpä ylittikin monet ennen kuullut Asemiesillat ja joka juhlavuudessaan oli sen silmin seuraajille unohtumaton näky, mutta joka radioitunakin oli korvaan tarttuva ja muistiin jääpä. Musiikkikapteeni A. Rope oli tuonut mukanaan 25-miehisen soittokunnan, joiden joukossa oli useita vuoksenlaaksolaisia”, Ylä-Vuoksi kirjoitti.

 

Musiikkikapteeni Artturi Rope vietti Vuoksenniskan asemiesillan yhteydessä 40-vuotissyntymäpäiviään ja 25-vuotistaiteilijajuhlaansa. Rope oli aiemmalta nimeltään Arthur Robertsson ja alunperin kotoisin Ruokolahdelta. Hän oli toiminut 1920-luvun lopulla Tainionkosken tehdassoittokunnan kapellimestarina, ja vaihtanut 1930 työpaikkaa päittäin Suomenlinnassa sotilaskapellimestarina toimineen Benjami Vuokniemen kanssa.

 

Eversti Leander onnittelee sekä 40-vuotispäiviään että 25-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävää musiikkikapteeni Artturi Ropetta Vuoksenniskan Seurojentalolla 10. kesäkuuta 1943. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

 

Ylä-Vuoksi jatkoi selostustaan 61. asemiesillasta: “Illan viimeisenä loistavana päätteenä oli orkesterin, solistikuoron ja laulajatar Anna Mutasen ja herra Englundin operettiketju Mustalaisruhtinattaresta. Thure Bahne ei äänensä käheyden takia voinut laulaa. Esitys oli kaunis loppuveto, joka täsmällisyydellä ja loistolla päätti illan ohjelmiston johtajana kapellimestari de Godzinsky.”

"SUURENMOINEN ILTA! SINULLE KIITOS KAIKESTA..."

Vuoksenniskan asemiesillassa Georgella oli mahdollisuus nähdä pitkästä aikaa rakastettuaan Annikki Vuokniemeä. Kapellimestarin tehtävät Suomalaisen Oopperan Marizassa olivat sitoneet Georgen Helsinkiin maaliskuusta toukokuun loppuun. Edellisen kerran hän oli esiintynyt Imatralla 6. maaliskuuta Imatran Kinossa ja 7. maaliskuuta Vuoksenniskalla.

Annikki oli luonnollisesti Seurojentalolla innokkaiden kuulijoiden joukossa. Kun nuoret tapasivat seuraavana päivänä, hän lahjoitti Georgelle valokuvansa, jonka oheen oli kirjoittanut kiitoksensa:

Annikin valokuva ja kiitokset Georgelle 10. kesäkuuta 1943 asemiesillan jälkeen. Godzinskyn perhearkisto.

“Kevättempaus. Suurenmoinen ilta! Sinulle kiitos kaikesta, mutta etenkin “virasta” jonka mulle lahjoitit. Ja jonka minä ilomielin täytin. Ymmärrätkö? Monin “sellaisin” piirrän nimeni mun: Pikku Annikki 11/V-43”.

Arvoitukseksi jää, mikä oli “virka”, jonka George Annikille “lahjoitti”. Liittyikö se kenties Annikin toimintaan pikkulottana? Joka tapauksessa Pikku Annikilla neitonen viittasi Georgen hänelle säveltämään valssiin, jonka elokuvatähdet Birgit Kronström ja Tauno Palo olivat levyttäneet duettona marras-joulukuussa 1942.

Georgen ja Annikin rakkaus oli syttynyt maaliskuussa 1942 Tainionkosken Työväentalon Ikäväntorjuntailtamissa, ja tunne oli molemminpuolinen. George oli aikonut kihlata Annikin jo kesälomallaan 1942, mutta työkiireet olivat lykänneet hänen suunnitelmiaan.

ISÄ-VUOKNIEMI SAA VIHIÄ GEORGEN KOSIOAIKEISTA

Oliko Georgella tarkoitus kosia Annikkia kesäkuussa 1943? Todennäköisesti kyllä. George ajatteli varmasti, että kiinnitys Oopperaan Marizan kapellimestariksi teki hänestä toivotun vävykandidaatin imatralaisen sotilaskapellimestarin silmissä. Kävi kuitenkin juuri päinvastoin.

Vuosikymmeniä myöhemmin Annikki uskoutui tapahtumista Georgen vanhimmalle pojalle, Robert de Godzinskylle: “Aseveli-lehdessä oli George de Godzinskyn haastattelu, jossa häneltä kysyttiin, aikoiko hän mennä koskaan naimisiin, kun hänellä oli jo ikää ja kaikki Suomen tytöt olivat häneen, suklaasilmään, niin ihastuneita. Yrjö oli vastannut, että kyllä! Kun hän täyttää 30 vuotta, niin hän menee naimisiin. Ja että hänellä on jo kasvamassa Vuoksen varrella kukkanen.”

Sotilaskapellimestari Benjami Vuokniemi ei lukenut Aseveli-lehteä, mutta sitä lukivat muut, kuten eräs tuttava rouva ja Benjamin veli Aleksi, joka toimi Vaasassa kapellimestarina ja sellistinä. “Silloin isä havahtui. Hän ymmärsi, että Godzinsky meinasi kasvattaa hänen tyttärestään eukon itselleen.”

“Kun Jori tuli käymään seuraavan kerran, isä otti hänet puhutteluun”, Annikki on muistellut. Todennäköisesti tämä tapahtui 61. asemiessillan aikoihin kesäkuun puolivälissä 1943. “Isä sanoi Jorille, että minä olen kapellimestari ja tiedän, että sinä säestät yökaudet oopperassa primadonnia. En halua, että tyttärestäni tulee mustasukkainen. Sopikaa, että olette vain ystäviä. Älkää menkö naimisiin niin kauan kuin elän.”

George oli melkein 29-vuotias. Annikki häntä kymmenen vuotta nuorempi. Se, että Benjamin Vuokniemi ei hyväksynyt liittoa, oli nuorille kova isku. Annikki alistui kuitenkin isänsä tahtoon.

“Niin me lähdettiin Saimaan saareen, Ryssänkirkkoon. Se oli pieni kivinen saari kuin napalakki. Otettiin eväät. Vedettiin siellä saaressa haavat peukaloon ja tehtiin ikuisen ystävyyden liitto. Oltiin niin lapsellisia. Ja isäsi kertoi minulle linnuista”, Annikki on muistellut Robertille.

"Yrjölle pieneksi muistoksi 1.1.-44 Annikilta". Annikki Vuokniemi oli kaunotar, joka kutsuttiin muun muassa koekuvaukseen Suomi-Filmiin. Godzinskyn perhearkisto.

IKUISET SYDÄNYSTÄVÄT

Annikki Vuokniemi rakasti ja arvosti George de Godzinskyä loppuelämänsä. George - tai Jori tai Yrjö, niinkuin Annikki häntä kutsui - oli hänelle aina “taitava, lahjakas, mahtava, sydämellinen Yrjö".

Annikki Vuokniemen ja Kauko Nenosen kihlakuva keväältä 1945. Paula Härkösen perhearkisto.

Uudenvuodenpäivänä 1946 Annikki Vuokniemi solmi avioliiton pieksämäkeläisen veturinkuljettajan Kauko Nenosen kanssa. Saman vuoden lokakuussa syntyi esikoistytär Tuula ja kaksi vuotta myöhemmin toinen tytär Paula.

Myöhemmin Annikilla oli tapana kertoa tarinoita Georgesta lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Hän muisteli heidän välistään vahvaa sydänten ja sielujen yhteyttä ja sitä, kuinka he olisivat nuorina halunneet mennä naimisiin, mutta isä ei hyväksynyt liittoa, ja hänen oli ollut pakko totella.

George viihdyttää Annikkia ja Kaukoa saunan jälkeen Nenosten Pieksämäen kodissa maaliskuussa 1969. Paula Härkösen perhearkisto.

George vierailulla Annikki ja Kauko Nenosen kodissa Pieksämäellä maaliskuussa 1969. Myös Annikin aviomies Kauko ystävystyi Georgen kanssa. Paula Härkösen perhearkisto.

Annikki ja George säilyivät ystävinä koko elämänsä ajan. Tavatessaan he uskoutuivat toisilleen asioista, joista eivät puhuneet koskaan kenellekään muulle. Kun Georgen kolmas lapsi Andrej syntyi kesällä 1974, Annikista tuli pojan kummi.

Annikki Nenonen kuoli 91-vuotiaana maaliskuussa 2015. Elämänsä loppuun saakka hänellä oli Georgen valokuva huoneensa seinällä. Georgen Annikille lähettämät kirjeet ja kortit sekä Annikin Georgesta tekemä leikekirja eivät ole säilyneet, mutta jäljelle on jäänyt Georgen signeeraamia LP-levyjä "rakkaalle Annikille”.

Lue seuraavaksi Jatkosota kesä-heinäkuu 1943: Elokuvatähti Lizzi Walmüller Helsingissä

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

FORTSÄTTNINGSKRIGET JUNI 1943: GEORGES OCH ANNIKKI VUOKNIEMIS OLYCKLIGA KÄRLEKSHISTORIA

George de Godzinskys älskade, den 19-åriga dottern Annikki till militärkapellmästare Benjami Vuokniemi från Imatra. Godzinskys familjearkiv.

Suomeksi

Den 30 maj var föreställningarna av Grevinnan Mariza på Finska Operan för våren 1943 över, och George de Godzinsky återvände till Försvarsmakten som underhållare. Den 8 juni satt han på tåget till Lahtis tillsammans med dansparet Orvokki Siponen och Klaus Salin och skrev ett vykort till sin vän Anna-Liisa Autio. Liisa var med på underhållningsturnén och uppträdde på ungdomsföreningens hus i Kylmäkoski.

Georges kort till Anna-Liisa Autio från tåget i Lahtis den 8 juni 1943. Godzinskys familjearkiv.

“Hej Liisa! Vi är på väg till Lahtis och det är så varmt på tåget att svetten rinner i min panna. Jag är nog väldigt trött och längtar efter stunden då jag får komma hem igen. Imorgon skriver jag ett brev till dig. På återseende, Yrjö. Hälsningar till alla vänner.”

Anna-Liisa Autio (andra från vänster) och hennes systrar Eeva och Marja i Georges sällskap. Bakom kameran Olavi Virta. Godzinskys familjearkiv.

Systrarna Autio - Eeva, Anna-Liisa och Maija och schlagersångaren Olavi Virta i början av sin karriär. Bakom kameran George, som introducerade systrarna för Olavi. Maija, tre år yngre än Liisa, sökte sig också till teatern, arbetade som skådespelerska och dansare och använde artistnamnet Marja Autio. Efter kriget uppträdde hon i inhemska filmer under namnet Maija Routavuo. Godzinskys familjearkiv.

SOM ACKOMPANJATÖR TILL DANSPARET SIPONEN-SALIN I LAHTIS OCH VILLMANSTRAND

Från Lahtis fortsatte George med dansparet till Villmanstrand, där de uppträdde den 9 juni för en utsåld sal på Arbetarnas hus. Programmet inleddes med en polonäs komponerad av George, varefter Orvokki Siponen och Klaus Salin framförde nio olika dansnummer. “Kvällen förhöjdes av konstnären Georges de Godzinsky, som ackompanjerade dansen och dessutom spelade flera solonummer på pianot med finess”, skrev signaturen A.V. i tidningen Kansan Työ.

Mottagandet i Villmanstrand var hjärtligt. Signaturen E.S. i Etelä-Savo visste att “danskaret Siponen-Salin för närvarande utan tvekan är de mest kända i landet inom sitt område”. “Efter kvällen kan man förutsäga att detta danspar kommer att ha framgång även utanför landets gränser, eftersom de har nått en så hög nivå efter många års ihärdig träning. Det var en ren njutning att följa deras nästan instinktiva rörelser, som var verkligt mästerliga. Båda konstnärerna har musikalitet i blodet.”

"Kapellmästare George de Godzinsky ackompanjerade dansparet med sin typiska inlevelseförmåga och framförde under kvällen flera pianosolon som mottogs med stor tillfredsställelse. Det var bara synd att pianot hade lyfts upp på scenen, eftersom pianots toner ibland tenderade att drunkna i kulisshavet”, avslutade E.S. sin text.

PROPAGANDA-VAPENBRÖDERNAS 61:A SOLDATKVÄLL I VUOKSENNISKA

Från Villmanstrand fortsatte man till Imatra och Föreningarnas hus i Vuoksenniska, där Propaganda-Vapenbröderna höll sin 61:a soldatkväll torsdagen den 10 juni. En och en halv timmes direktsändning i radion började kl. 19.30, och en halvtimme efter att den avslutades, kl. 21.30, upprepades programmet.

Soldatorkestern under ledning av George de Godzinsky framförde dennes inledningsfanfar för soldatkvällarna i Helsingfors konservatoriums festsal. Elonet / Försvarsmaktens översikt nr 75.

Soldatkvällarna marknadsfördes med sloganen: “Militärt käck och gladlynt – som alltid!” George hade färdigställt en inledningsfanfar tillägnad Propaganda-Vapenbrödernas soldatkvällar, som hädanefter inledde kvällarna. Georges fanfar hördes för första gången den 11 juni i Försvarsmaktes översikt nr 75.

I Vuoksenniska uppträdde, förutom Orvokki Siponen, Klaus Salin och George, även operasångarna Anna Mutanen och Thure Bahne, dragspelsvirtuosen Viljo Vesterinen, författaren Hilja Valtonen, korpral Möttönen, soldat Tauno Frantsi, Vuoksenlaaksos Manskör under ledning av F.O. Virtanen, Soldatorkestern under ledning av George, samt Helsingfors garnisonsorkester under ledning av musikkapten Artturi Rope. Konferencier var löjtnant Eero J. Muhonen.

“Förra torsdagen firades den första soldatkvällen i detta område i Vuoksenniska ungdomsförenings hus. På grund av lokalens ringa storlek fick samma program framföras två gånger, men trots detta tog biljetterna slut, även om det fanns biljetter returnerade från Ruokolahti som fortfarande såldes på torsdagen”, förklarade lokaltidningen Ylä-Vuoksi.

“Soldatkvällarna har blivit så inrotade i vårt folks torsdagsprogram att folk från korsurna ända till presidentens slott gärna sitter i en och en halv timme vid sin radio och lyssnar på det unikt rika och mångsidiga program som Soldatkvällarna erbjuder. Till Soldatkvällen i Vuoksenniska hade man lyckats samla ett exceptionellt rikt och värdefullt program, som på många sätt överträffade många tidigare Soldatkvällar och som i sin högtidlighet var en oförglömlig syn för dem som såg den, men som även i radio var fängslande och minnesvärd. Musikkapten A. Rope hade med sig en 25 man stark musikkår, bland vilken det fanns flera från Vuoksenlaakso”, skrev Ylä-Vuoksi.

Musikkapten Artturi Rope, tidigare vid namn Arthur Robertsson, var ursprungligen från Ruokolahti. Han hade i slutet av 1920-talet verkat som kapellmästare för Tainionkoski-fabrikens orkester och 1930 bytt arbetsplats med Benjami Vuokniemi, som då var militärkapellmästare i Sveaborg.

Ylä-Vuoksi fortsatte sin redogörelse för den 61:a soldatkvällen: “Kvällens sista lysande avslutning var orkesterns, solistkörens och sångerskan Anna Mutanens och herr Englunds operettpotpurri från Csárdásfurstinnan. Thure Bahne kunde inte sjunga på grund av heshet. Uppförandet var en vacker avslutning som med precision och glans avslutade kvällens program under ledning av kapellmästare de Godzinsky.”

"EN STORARTAD KVÄLL! TACK FÖR ALLT..."

Under soldatkvällen i Vuoksenniska fick George möjlighet att efter en lång tid träffa sin älskade Annikki Vuokniemi. Kapellmästaruppgifterna i Finska Operans Mariza hade bundit George till Helsingfors från mars till slutet av maj. Senast han hade uppträtt i Imatra var den 6 mars på Imatras biograf Kino och den 7 mars i Vuoksenniska.

Annikki var naturligtvis bland de ivriga lyssnarna på Föreningarnas hus. När de unga träffades följande dag, gav hon George ett fotografi av sig själv, på vilket hon hade skrivit en hälsning där hon uttryckte sin tacksamhet:

Annikkis fotografi och tack till George efter soldatkvällen den 10 juni 1943. Godzinskys familjearkiv.

“Vår-happening. En storartad kväll! Tack till dig för allt, men särskilt för 'befattningen' du skänkte mig. Och som jag gladeligen uppfyllde. Förstår du? På många 'sådana' skriver jag mitt namn: Pikku Annikki 11/V-43”.

Det förblir en gåta vilken "befatting" George "skänkte" Annikki. Kanske var det relaterat till hennes verksamhet som liten lotta? Hur som helst, med Pikku Annikki hänvisade hon till valsen som George hade komponerat för henne, och som filmstjärnorna Birgit Kronström och Tauno Palo hade spelat in på skiva som en duett i november-december 1942.

Georges och Annikkis kärlek hade tänts i mars 1942 under en "tristess-kväll" i Tainionkoski Arbetarhus, och känslan var ömsesidig. George hade tänkt förlova sig med Annikki redan under sin sommarsemester 1942, men arbetsuppgifterna hade skjutit upp hans planer.

PAPPA VUOKNIEMI FÅR NYS OM GEORGES FRIERI

Hade George för avsikt att fria till Annikki i juni 1943? Troligtvis ja. George tänkte säkert att anställningen vid Operan som kapellmästare för Mariza gjorde honom till en eftertraktad svärson i den militära kapellmästarens ögon. Det visade sig dock vara precis tvärtom.

Årtionden senare anförtrodde Annikki händelserna till Georges äldste son, Robert de Godzinsky: “I tidningen Aseveli fanns en intervju med George de Godzinsky, där han fick frågan om han någonsin tänkte gifta sig, eftersom han redan hade blivit äldre och alla Finlands flickor var så förälskade i honom, han med chokladögonen. Yrjö hade svarat, att ja! När han fyller 30 år, då ska han gifta sig. Och att han redan hade en blomma som växte vid Vuoksens strand.”

Militärkapellmästare Benjami Vuokniemi hade inte läst tidningen Aseveli, men det gjorde andra, som en bekant dam och Benjamis bror Aleksi, som fungerade som kapellmästare och cellist i Vasa. “Då vaknade pappa upp. Han förstod att Godzinsky tänkte göra sin dotter till sin hustru.”

“När Jori kom på besök nästa gång, kallade pappa till sig honom för ett allvarligt samtal", har Annikki berättat senare. Troligen hände detta i mitten av juni 1943, runt tiden för den 61:a soldatkvällen. “Pappa sa till Jori, att jag är kapellmästare och vet att du ackompanjerar primadonnor på operan nätterna igenom. Jag vill inte att min dotter ska bli svartsjuk. Kom överens om att ni bara är vänner. Gift er inte så länge jag lever.”

George var nästan 29 år gammal. Annikki var tio år yngre. Att Benjami Vuokniemi inte godkände förhållandet var ett hårt slag för de unga. Annikki underkastade sig dock sin fars vilja.

“Så vi åkte till en ö i Saimen, Ryssänkirkko (Rysskyrkan). Det var en liten stenig ö som en kulle med en grop på toppen. Vi tog med oss matsäck. Där på ön skar vi sår i tummen och ingick en pakt om evig vänskap. Vi var så barnsliga. Och din far berättade om fåglar för mig”, har Annikki berättat för Robert.

"Till Yrjö som ett litet minne 1/1-44 från Annikki". Annikki Vuokniemis skönhet väckte uppmärksamhet även hos Suomi-Filmi, och hon blev inbjuden till en provfilmning. Godzinskys familjearkiv.

EVIGA HJÄRTEVÄNNER

Annikki Vuokniemi älskade och uppskattade George de Godzinsky resten av sitt liv. George – eller Jori eller Yrjö, som Annikki kallade honom – var alltid för henne “den skicklige, talangfulle, storslagna, hjärtliga Yrjö".

Annikki Vuokniemis och Kauko Nenosens förlovningsbild från våren 1945. Paula Härkönens familjearkiv.

På nyårsdagen 1946 ingick Annikki Vuokniemi äktenskap med lokföraren Kauko Nenonen från Pieksämäki. I oktober samma år föddes deras första dotter Tuula och två år senare deras andra dotter Paula.

Senare hade Annikki för vana att berätta historier om George för sina barn och barnbarn. Hon mindes deras starka förbindelse mellan hjärtan och själar och hur de som unga hade velat gifta sig, men fadern hade inte godkänt äktenskapet, och hon hade varit tvungen att lyda.

George underhåller Annikki och Kauko efter bastun i Nenonens hem i Pieksämäki i mars 1969. Paula Härköses familjearkiv.

George besöker Annikki och Kauko Nenosens hem i Pieksämäki i mars 1969. Även Annikkis make Kauko blev vän med George. Paula Härkönens familjearkiv.

Annikki och George förblev vänner under hela sina liv. När de träffades anförtrodde de sig åt varandra om saker de aldrig talade om med någon annan. När Georges tredje barn Andrej föddes sommaren 1974, blev Annikki pojkens gudmor.

Annikki Nenonen avled vid 91 års ålder i mars 2015. Ända till slutet av sitt liv hade hon ett fotografi av George på väggen i sitt rum. Breven och korten som George skickade till Annikki, samt Annikkis klippbok om George, har inte bevarats. Men kvar finns Georges signerade LP-skivor "till kära Annikki".

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky