Jatkosota loka-joulukuu 1942: Georgen menestyskappaleet Katupoikien laulu, Muistoja Syväriltä ja Sulle kauneimman lauluni laulan levylle

George de Godzinsky (keskellä) ja Viljo Vesterinen (oikealla) sekä muita harmonikansoittajia Propaganda-Aseveljien 42. asemiesillassa Messuhallissa uudenvuodenaattona 31. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Hedenström.

På svenska

Säestettyään sopraano Martta Tigeriä Kuopiossa 29. syyskuuta 1942 puolityhjälle salille George de Godzinsky jatkoi matkaansa kohti pohjoista. Kemin Työväentalossa järjestettiin 1. lokakuuta Propaganda-Aseveljien asemiesilta nro 33, jossa George toimi kapellimestarina johtaen muun muassa tangofantasian La Paloma ja valssin Itävallan kyläpääskysiä.

“Vain osa halukkaista kemiläisistä ja lähimaakunnan asukkaista pääsi sisälle tähän maailman pohjoisimpaan Asemiesiltaan, mutta ne jotka seurasivat sitä radiosta, olivat varmasti lähes yhtä tyytyväisiä siihen kuin onnelliset sisälle päässeet”, sanomalehti Pohjois-Pohja kirjoitti jälkeenpäin. “Valkokankaalla Kemissäkin aikaisemmin nähty Kaija Rahola lauloi sitten Huumaavan tanssiaisyön ja unkarilaisen kansanlaulun yleisön nauttiessa täysin siemauksin sekä näkemästään että kuulemastaan.” Kaija Raholan lisäksi laulusolistina esiintyi Helvi Valkonen-Miettinen.

Asemiesilta nro 33 järjestettiin Kemissä 1. lokakuuta 1942. Hopeatorvet 1.9.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

 

Propaganda-Aseveljien asemiesilta Kemissä 1. lokakuuta 1942. Georgen johtama orkesteri säestää Helvi Valkonen-Miettistä. Sotamuseo / Sotilasvirkailija U. Laukka.

Lokakuun 6. päivänä George oli takaisin Helsingissä ja säestämässä Konservatoriolla koloratuurisopraano Meri Torkleria. Päämajan komennusten, elokuvamusiikkien säveltämisen, radioesiintymisten ja levyttämisten keskellä George kiirehti säestämään laulajia aina kun ehti. Lisätulot olivat tarpeen, sillä hänellä oli pikkusiskon Elisen kanssa elätettävänä Museokadun kodissa kaksi huonokuntoista vanhusta, Parkinsonin tautia sairastava isä Franciszek de Godzinsky ja kotihengetär Elise Regenass.

Kun kaikki oli vielä hyvin ennen sotaa, Franciszek vei Elise Regenassin tanssiin. Godzinskyn perhearkisto.

Sveitsiläinen Elise Regenass tuli pietarilaiseen Godzinskyn perheeseen kotiopettajattareksi 1914, jolloin esikoinen George syntyi. Elise pakeni Franciszek de Godzinskyn ja lasten, Georgen ja Elisen kanssa Suomeen kevättalvella 1920. Hän jäi Godzinskyn perheeseen loppuelämäkseen. Godzinskyn perhearkisto.

George de Godzinskyn iäkäs isä Franciszek. Godzinskyn perhearkisto.

SUURI ASEMIESILTA TURUN PALOKUNNANTALOLLA

Lokakuun 22. päivänä George esiintyi Korsuorkestereineen toivekonsertissa nro 10 Helsingin Työväentalolla. Muita esiintyjiä olivat Gaby Ross, Toivo Salovuori, Eino Katajavuori, Toivo Alajärvi ja Lasse Wager, Asemieskuoro ja soittokunta sekä Helsingin varuskunnan soittokunta Artturi Ropen johdolla. Kuuluttajana toimi Martti Jukola.

Toivekonsertti nro 10 järjestettiin 22. lokakuuta 1942 Helsingin Työväentalolla. Hopeatorvet 1.10.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto. 

 

Seuraavana päivänä, 23. lokakuuta George soitti pianoa ja harmonikkaa Turun Palokunnantalolla, missä järjestettiin Suuri asemiesilta turkulaisten rintamamiesten hyväksi. Loppuunmyydyssä tilaisuudessa esiintyivät muun muassa Georg Malmstén, Laivaston soittokunta, Sirkat, tanssipari Joel Asikainen ja Liisa Tuomi sekä turkulaiset Työväen Teatterin näyttelijät Fanny Halonen ja Valtteri Virmajoki, viulisti Irma Nissinen, laulaja Reino Armio ja Maarian Pyrkivien taitovoimistelujoukkue. Välillä Palokunnantalolla kajahti myös yhteislaulu.

“Eri kiva ilta oli eilen. Ja väkeä oli niin rutkasti, että eiköhän vain jonkun verran menty ylikin siitä määrästä, mitä esivalta on säätänyt korkeintaan VPK:n suojiin otettavaksi”, Sosialisti-lehden nimimerkki Mylläri kirjoitti. “Tapasin tänään aamulla erään synkkäkatseisen naapurin, joka sanoi ei-olleensa Palokunnassa eilen. Lausahti ettei pidä humpuukista. Allekirjoitettu oli puolestaan VPK:ssa ja sanoo, että eläköön humpuuki, kun se on kauttaaltaan eiliseen tapaan onnistunutta ja vielä oivallisen asian hyväksi. Nimittäin kotirintaman keräykseen tuli rintaman hyväksi.”

“Painuessani kansasta kuhisevaan saliin, tuotiin parhaillaan rintamaterveisiä sieltä päin linjoja, joissa on lähinnä Turun puolen poikia", Mylläri jatkoi. "Tervehdys oli värkätty runomuotoon ja lukija oli sotilas. Saatiin muun muassa kehua ja kiitosta radioista ja muusta hyvästä, jota on täällä kotirintamalla pinnitty keräyksellä kokoon kuukauden ajan. Ennen rintamatervehdystä oli saatu kuulla rivakka alkumarssi Laivaston Soittokunnan esittämänä ja musiikkikapteeni A. J. Muukan ollessa tahdinantajana. Hyvin oli nuori Liisa Tuomi, Arvi Tuomen tytär myös tanssinsa suorittanut."

Tanssipari Liisa Tuomi ja Joel Asikainen humoristisen tanssin pyörteissä asemiesillassa nro 34 Helsingin Messuhallissa 8. lokakuuta 1942. Sotamuseo / Sotiasvirkailija Esko Manninen.

“Vuorossa oli sitten turkulainen Reino Armio laulellen kauniisti muutamia ilmeisesti varsinkin naisväkeen meneviä lauluja musiikkitaituri G. Godzinskyn antaessa lisäsäväystä flyygelillä. Ja sitten me veisattiin hartaasti Kodin kynttilöitä Reino Armion ollessa esilaulajana. Miellyttävästi ja väkevästi sävelet aaltoilivat VPK:n suuressa salissa. Tässä yhteydessä voikin mielihyvin todeta, että Asemiesillat tekevät oivallisen palveluksen levittäessään kansaan yhteislauluharrastusta ja -taitoa. Sai pientä säväystä siitä, mimmoista on suurten joukkojen yhteislaulu. Semmoisia olen sattunut aikoinaan kuulemaan kymmenien tuhansien ihmisten laulamana muun muassa Tukholman Skansenilla ja Lontoon Hyde Parkissa”, Mylläri selosti.

“Mutta kyllä ne Maarian Pyrkivän pojat ovat sentään aika mestareita. Heistä 3 heitteli niin monenmoista mutkaa ja koukkua ilmassa, temppuillen taitavasti myös permannolla, että ihmetellä taas kerran täytyi ja todeta, että sirkukseenkin ne pojat voisivat antaa vetonumeroita. Irma Nissinen soitteli viulullaan kauniita ja reippaita säveliä, ummisti välillä silmänsä hyväksi aikaa eläytymisen vahvistukseksi, ja säestäjä Godzinsky antoi nytkin oivallista apuaan. Tunnettu vetonumero, Georg Malmstén astui sitten reippaasti esille kansansuosioitten saattamana. Tunnelma sai sitten vasta oikean kohauksen, kun säestäjä Godzinsky sieppasi esille haitarinsa. Sitten me kansa taas veisattiin Vartiossa, mikä on kaunis, mutta liian haikea laulu, josta eivät rintamajermutkaan kaikki tykkää", Mylläri kirjoitti.

George ja harmonikka. Godzinskyn perhearkisto.

“Tupakkipaussin jälkeen saatiin jälleen kuulla Laivaston Soittokuntaa, sitten näyttelijä Valtteri Virmajoen erinomaista huumoria, rintamakiertue Sirkkain Tellervo Lehtosen johtamaa kaunista laulua, Toverien naisten hienoa lautasvoimistelua, Halosen Fannin veikeää laulua ynnä viheltelyä säestäjänsä Godzinskyn kanssa sekä tämän loistavia haitariesityksiä”, Mylläri kirjoitti.

“Edelleen seurasi Sirkkojen lystikäs radiohaastattelu, välillä yhteisesti Äänisen aaltoja, sitten Liisa Tuomen mainio mustalaistanssi, kansan valitsemana neljä Godzinskyn hanurinumeroa, työväenteatterilaisten vauhdikas pala Sysmäläisistä ja vihdoin soittokunnan puhaltama loppumarssi. Kuuluttajan tehtävää hoiti reippaasti Viljo Vanne. Ei siitä pääse mihinkään, kyllä ilta oli niin sanottu täysosuma sekä taiteelliselta että huumoripuoleltaan ja myös sen vuoksi, että saatiin rahaa tärkeään tarkoitukseen”, Sosialistin Mylläri päätti kirjoituksensa.

Helsingin Konservatorio Pohjoisella Rautatiekadulla 1940-luvun alussa. Museovirasto / Viljo Pietinen.

Kolme päivää myöhemmin, 26. lokakuuta George oli flyygelin ääressä Helsingin Konservatoriolla, missä järjestettiin harppuilta Suomen Punaisen Ristin hyväksi. Harpisteina esiintyivät Elvi Kajanus, Kira Akimov, Tellervo Lehto ja Kerttu Saarinen.

Lokakuussa 1942 ratkesi Propaganda-Aseveljien elokuussa julistama sävellys- ja sanoituskilpailu, jonka tuomaristoon Godzinsky kuului. Hopeatorvet 1.10.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto. 

 

Marraskuun 1. päivänä hän oli jälleen Turun Palokunnantalolla, kun urheiluseura Maarian Pyrkivä järjesti Swingiä! Swingiä! -iskelmäillan ja toivomuskonsertin. Georgen kanssa esiintyivät Olavi Virta ja Mikado-yhtye, ja ohjelmassa oli piano-, kitara- ja harmonikkasooloja sekä tanssiesityksiä.

Turun jälkeen George lähti viihdytyskomennukselle Kajaaniin 11.-14. marraskuuta, ja poikkesi menomatkalla Lahden teatteritalossa säestämässä sopraano Martta Tigeriä. Kajaanissa hän esiintyi ystävänsä kapellimestari ja pianisti, luutnantti Nils-Eric Fougstedtin, tämän laulajatarpuolison Greta Fougstedtin, Yrjö Ikosen, Otto Frestadiuksen ja näyttelijä Reino Valkaman kanssa.

Asemiesilta nro 38 järjestettiin 12. marraskuuta 1942 Kajaanissa. Hopeatorvet 1.11.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehdet.

TOIVEKONSERTTI NRO 11 MESSUHALLISSA

Kajaania seurasi Helsingin Messuhallissa 19. marraskuuta Propaganda-Aseveljien toivekonsertti nro 11, jossa esiintyivät Helsingin varuskuntasoittokunta musiikkikapteeni Artturi Ropen johdolla, asemieskuoro, laulajat Malmi Vilppula, Ture Ara, Kalle Ruusunen, Tauno Palo, Georg Malmstén, Toivo Gerdt ja Korsuorkesteri Georgen johdolla. Tilaisuudessa vieraili myös saksalaisen vuoristojääkärirykmentin soittokunta obermusikmeister A. Krallin johdolla. Kuuluttajana toimi sotilasvirkailija Rolf Simberg.

Toivekonsertti nro 11 järjestettiin 19. marraskuuta 1942 Helsingin Messuhallissa. Hopeatorvet 1.11.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehdet.

 

Helsingin varuskunnan soittokunta esiintymässä Propaganda-Aseveljien toivekonsertissa nro 11 Messuhallissa 19. marraskuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Yleisradion teknikot huolehtivat suoran konsertin välittymisestä koko maahan. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Oopperalaulajat Malmi Vilppula ja Ture Ara ja yhteinen duetto. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Kapellimestari, luutnantti Nils-Eric Fougstedt ja näyttelijä, alikersantti Tauno Palo tutkivat toivekonsertin ohjelmaa. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Rumpalipojat valmiina marssimaan esiintymislavalle. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Yleisö yhtyy lauluun Orvokissa. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Saksalaisen vuoristojääkärirykmentin soittokunta esiintyy obermusikmeister A. Krallin johdolla. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Lämpimästi pukeutunut yleisö osoittaa suosiotaan Messuhallissa 19. Marraskuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Musiikkivänrikki Georg Malmstén esiintyy. Etualalla (toinen vasemmalta) Radio-orkesterin sooloklarinetisti Matti Rajula. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Elokuvatähti, alikersantti Tauno Palo toimii esilaulajana. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

BIRGIT KRONSTRÖM JA TAUNO PALO LEVYTTÄVÄT PIKKU ANNIKIN

Marras-joulukuun vaihteessa George vietti jälleen useita päiviä äänitysstudiossa, kun Oskar Rokkasen omistaman Pohjoismainen Sähkö Oy:n levymerkeille Odeon ja Columbia levytettiin suomalaista kevyttä musiikkia. Orkesteri nimettiin milloin Odeon-orkesteriksi, milloin Columbia-orkesteriksi. Käytännössä kokoonpanoissa soittivat Dallapén ja Rytmi-Poikien muusikot.

Birgit Kronström ja Tauno Palo Toivo Särkän Suomen Filmiteollisuudelle ohjaamassa musiikkikomediassa Onnellinen ministeri, jonka ensi-ilta oli 21. joulukuuta 1941. Elonet / Onnellinen ministeri.

Marraskuun 26. päivänä äänitysstudioon saapuivat Onnellinen ministeri -elokuvan tähdet Birgit Kronström ja Tauno Palo. He levyttivät nimeämättömän orkesterin ja kapellimestarin - eli Godzinskyn - säestäminä foxtrotin Hetkinen rakkautta. Kyseessä oli Georgen sävellys ja sovitus, johon sanat oli kirjoittanut Kerttu Mustonen.

Hetkinen rakkautta kuten muutkin kappaleet äänitettiin Helsingissä, ja prässättiin levyiksi Saksassa. Levyeriä Suomeen kuljettanut laiva joutui kuitenkin Gotlannin lähistöllä pommituksen kohteeksi ja vajosi Itämeren pohjaan vieden levyt mukanaan. Jotkut kappaleet säilyivät, sillä niistä jäi jäljelle matriisi tai koelevy, toiset katosivat lopullisesti hylyn mukana. Hetkinen rakkautta kuului jälkimmäisiin.

Kronström ja Palo ja Georgen johtama Odeon-orkesteri levyttivät myös Georgen säveltämän ja sovittaman valssin Pikku Annikki. Vaikka Annikki Vuokniemen innoittaman valssin sanat muusan itsensä mukaan olivat Georgen kynästä, levytietoihin sanoittajaksi merkittiin Palle eli Reino Palmroth.

Pikku Annikki eli imatralaisen sotilaskapellimestari Benjami Vuokniemen tytär Annikki. Godzinskyn perhearkisto.

Tauno Palo äänitti vielä Helge Pahlmanin johtaman Columbia-Tanssiorkesterin säestyksellä Bela Vollgrafin valssin Mein Herz sehnt sich nach Liebe eli Sydämeni kaipaa rakkautta, joka tunnetaan myös nimellä On syömmein lemmensairas. Sovituksen oli laatinut A. Salo, ja suomenkieliset sanat Kerttu Mustonen.

BIRGIT KRONSTRÖM LEVYTTÄÄ KATUPOIKIEN LAULUN

Birgit Kronströmin Columbia-merkille äänittämästä vauhdikkaasta foxista, Katupoikien laulusta tuli kertakaikkinen menestys ja todellinen ikivihreä. George oli säveltänyt ja sovittanut foxin Toivo Särkän Suomen Filmiteollisuudelle ohjaamaan elokuvaan Onnellinen ministeri, joka oli saanut ensi-iltansa vuotta aikaisemmin, 21. joulukuuta 1941. Levytyksessä George johti itse kokoonpanoa, joka oli nimetty tällä kertaa Columbia-orkesteriksi.

Katupoikien laulun sanat oli kirjoittanut elokuvan käsikirjoittaja Turo Kartto, joka oli sekä monipuolinen näyttelijä että elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja. Kartto oli kuollut hukkumisonnettomuudessa neljä kuukautta aikaisemmin, 19. heinäkuuta 1942. Hän oli kuollessaan 32-vuotias.

Katupoikien laulun valovoimainen tulkitsija Birgit Kronström. Elonet / Onnellinen ministeri.

Birgit Kronström levytti Columbia-Tanssiorkesterin säestämänä myös Theo Mackebenin säveltämän ja Walter Borchertin sanoittaman schlagerin Nur nicht aus Liebe weinen, jolle salanimi K. Sara eli Kyllikki Solanterä antoi suomenkielisen nimen Itke en lemmen tähden. Laulu tunnettiin ruotsalaisen Zarah Leanderin tulkitsemana 1939 valmistuneessa elokuvassa Es war eine rauschende Ballnacht eli Hurmaava tanssiaisyö.

Kronström äänitti lisäksi Ernfrid Ahlinin ja Stig Rybrantin rumban Säg det med en rumba eli Soita rumbaa oivaa, jonka oli samoin suomentanut K. Sara ja sovittanut Godzinsky. Kapellimestarina levytyksessä toimi Eugen Malmstén.

Kronströmin ja Palon jälkeen äänitystudioon saapui 28. marraskuuta Georg Malmstén, joka levytti Odeon-orkesterin kanssa Godzinskyn Kerttu Mustosen sanoihin säveltämän ja sovittaman foxtrotin Odotan sua. Tällä foxilla oli sama kohtalo kuin Hetkisellä rakkautta; levyerä painui laivan mukana Itämeren pohjaan jättämättä jälkeensä matriisia tai koelevyä. Malmstén levytti myös muun muassa Georgen sovittaman Onni Laihasen valssin Sulle muistoksi laulu on tää Martti Jäppilän tekstiin.

Samaisena marraskuun iltana klo 20.05 Godzinsky esiintyi solistiyhtyeineen radion Kotoisassa musiikkihetkessä. Ohjelmassa soivat kuitenkin pikalevyt, sillä George oli samaan aikaan Jyväskylässä.

Hotelli Jyväshovi Jyväskylässä elokuussa 1942. Museovirasto / Viljo Pietinen.

"SUURESTI SUOSITTU GEORG GODZINSKY SAAPUU JYVÄSKYLÄÄN"

Kotilieden Jyväskylän kummikerho järjesti 28. marraskuuta Jyväshovissa Moment Musical! -illan. Työn voima -lehden nimimerkki Anna-Liisa mainosti tilaisuutta pariapäivää etukäteen: “Ja sitten kuomaseni! Olethan kuullut, että suuresti suosittu Georg Godzinsky saapuu Jyväskylään vierailemaan. Näillä Jyväskylän kummikerho tätilöillä on aina yhtä ja toista touhuttavaa saadakseen kokoon varoja, joilla he osaltaan, ja hyvinkin suurelta osalta, kuten tiedämme, auttavat eteenpäin elämään isättömiä ja avun tarpeessa olevia perheitä. Näiden samojen tätien toimesta vietetään ensi lauantaina mukava musikaalinen hetki Jyväshovissa, jonne myöskin kapellimestari Godzinsky saapuu esiintymään. Tilaisuudessa laulaa Olavi Virta uusimpia iskelmiä ja muutenkin on ohjelma kaikin puolin mukava.”

Kun George esitti Jyväshovissa pianosooloja ja haitarinsoittoa, “kevyempää puolta edusti puolustusvoimien lähetyksistä aseveli-illoista ym. tunnettu iskelmälaulaja Olavi Virta”.

Paikallislehti Sisä-Suomi palasi tilaisuuteen seuraavana päivänä: “Sali oli täynnä yleisöä ja hilpeä mieliala vallitsi. Georg de Godzinsky soitti pianolla valssin operetista Lepakko ilmeikkäästi. Olavi Virta lauloi muutamia schlagereita, italialaisen ja suomalaisen kansanlaulun sekä prologin oopperasta Pajatso. Godzinsky soitti haitaria ja näyttelijä Kalle Wilska esitti huumoria ja kupletteja sekä toimi kuuluttajana. Yllätys oli taiteilija Eino Hyyrysen esiintyminen. Esitykset palkittiin myrskyisin suosionosoituksin. Välillä laulettiin yhteisesti useaan otteeseen ja kaikilla oli hauskaa. Kummikerho sai tarkoituksiinsa runsaasti rahaa.”

Seuraavana iltana, 29. marraskuuta klo 17.45 radio lähetti Georgen ja Viljo Vesterisen hanurinsoittoa. Yleisradion teettämien pikalevyjen käyttö lähetyksissä yleistyi vauhdilla.

GEORG MALMSTÉN LEVYTTÄÄ MUISTOJA SYVÄRILTÄ

Georg Malmstén jatkoi levytysurakkaansa äänittämällä 2. joulukuuta Georgen valssin Muistoja Syväriltä. Laulusolistin ja orkesterin lisäksi kokoonpanoon kuului mieskuoro. Äänisen aaltojen menestysvalssin tekijät löytyvät Syväri-valssin takaa; sanat oli jälleen kirjoittanut Kerttu Mustonen.

Malmstén levytti lisäksi Georgen Kerttu Mustosen sanoihin säveltämän ja sovittaman Mustalaistangon, jonka kohtalona oli painua merenpohjaan.

Georg Malmstén esiintymässä Propaganda-Aseveljien uudenvuodenaaton asemiesillassa 31. joulukuuta 1942 Helsingin Messukeskuksessa. Sotamuseo / Hedenström.

Malmsténin äänityksiin 2. joulukuuta kuuluivat hänen omat sävellyksensä, Godzinskyn sovittamat Sotainvalidien marssi ja Laivaston marssi. Sotainvalidien marssissa oli Reino Hirvisepän sanat, kun taas Laivaston marssi, jossa oli mukana myös mieskuoro, oli Reino Rannan eli R.R. Ryynäsen käsialaa. Georgen säveltämässä ja sovittamassa Vallilan Pataljoonan taistolaulussa mieskuoro muuttui Vallila-kvartetiksi. Marssin sanat oli laatinut tenori Auvo Nuotio.

Kun Georgen johtama Odeon-Konserttiorkesteri äänitti Helge Pahlmanin säveltämän ja Kauko Käyhkön sanoittaman Rajavartijat-marssin, mieskuorosta tuli Metro-kvartetti. Sovittaja oli tällä kertaa Alvar Kosonen. Lisäksi Kauko Käyhkö äänitti George ja Odeon-tanssiorkesterin kanssa oman foxtrottinsa Muistoissa, joka oli Godzinskyn sovitus.

OLAVI RAHKONEN LEVYTTÄÄ SULLE KAUNEIMMAN LAULUNI LAULAN

Samaisena joulukuun 2. päivänä Olavi Rahkonen levytti Odeon-orkesterin säestyksellä Georgen Kerttu Mustosen sanoihin säveltämän ja sovittaman tangon On silmäsi tummat sekä valssin Sulle kauneimman lauluni laulan, joiden molempien levyerät vajosivat merenpohjaan.

Sulle kauneimman lauluni laulan -valssin George on myöhemmin kertonut säveltäneensä kihlatulleen Elisabeth Urbanowiczille. Oliko valssi Elisabethille vai kenties Pikku Annikille, Annikki Vuokniemelle, jota Georgen oli aikonut kosia kesällä 1942? Toisaalta George oli tuntenut puolalaiseen perheeseen Helsingissä syntyneen Elisabethin vuosia, ja ollut tämän kanssa kirjeenvaihdossa jo kesäkuussa 1937. Sulle kauneimman lauluni laulan -valssin levytti uudelleen toukokuussa 1945 Eero Väre Georgen johtaman Rytmi-orkesterin säestyksellä.

Joulukuun 2. päivän iltana Georgen työt jatkuivat vielä Työväentalolla, missä Sinisen prikaatin Vallilan pataljoona järjesti musiikki-illan kaatuneiden omaisten hyväksi. Georgen kanssa olivat viihdyttämässä muun muassa pataljoonan kantajermu Möttönen ja duo Rahkonen-Nuotio eli samat laulajat kuin päivällä äänitysstudiossa, Olavi Rahkonen ja Auvo Nuotio. Kvartettilaulun ja wienervalssien lisäksi ohjelma sisälsi laulua stadin kielellä.

Levytykset jatkuivat vielä 3. joulukuuta, jolloin Georg Malmstén ja tanssiorkesteri äänittivät Georgen säveltämän ja sovittaman foxtrotin Kerran ostin haitarin. Kouvolan harmonikkatehtaan soittimia mainostavan foxin sanat laati Martti Jäppilä, ja levytyksessä harmonikkasolistina esiintyi Godzinsky itse.

Lisäksi Kauko Käyhkö levytti oman sävellyksensä ja sanoituksensa, Georgen sovittaman slowfoxin Anteeksi anna, joka tuhoutui pommitetun laivan mukana.

Todennäköisesti samoihin aikoihin George levytti Columbia-orkesterin kanssa sekä oman tangonsa Pilvien yllä että useita Herman Sjöblomin sovituksia kuten Suomi sävelissä 1 ja 2, Oskar Merikannon Merellä ja Romanssi, Merikanto-albumi III - 1 ja III - 2, Erkki Melartinin Prinsessa Ruususen juhlamarssi, Toivo Kuulan Syystunnelma, Gabriel Linsénin Kesäpäivä Kangasalla ja Frans Linnavuoren Minä laulan sun iltasi tähtihin.

TOIVEKONSERTTI NRO 12 KONSERVATORIOLLA

Joulukuun 3. päivän iltana George kiirehti äänitysstudiosta Konservatoriolle, missä järjestettiin Propaganda-Aseveljien 12. Toivekonsertti.

Laulajattaret Elli Pihlaja ja Martta Kinnunen luovat viimeisen silmäyksen peiliin ennen lavalle astumista Propaganda-Aseveljien toivekonsertissa nro 12 Konservatoriolla 3. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Oopperalaulajat Elli Pihlaja ja Thure Bahne ja suuren suosion saanut operettiketju toivekonsertissa Konservatoriolla 3. joulukuuta 1942. Taustalla kapellimestari George de Godzinsky ja Korsuorkesteri. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Toivekonsertin nuoret solistit odottavat esiintymisvuoroaan Konservatoriolla 3. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Itäkarjalaisia vieraita yleisönä Konservatoriolla toivekonsertissa 3. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Toivekonsertin radiointi Konservatoriolta käynnissä 3. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Näyttelijät Toppo Elonperä (vasemmalla) ja Arvo Lehesmaa tupakkatauolla toivekonsertin kulisseissa 3. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen

Näyttelijä Arvo Lehesmaa hauskuuttaa yleisöä kertomalla Ollin pakinoita. Sotamuseo / Sotilasvirkailija Esko Manninen.

Joulukuun 15. päivänä klo 17 radion Puolustusvoimien ohjelmassa Godzinsky soitti Yleisradion Hammond-urkuja. Todennäköisesti ohjelmassa soivat jälleen pikalevyt, sillä George oli samana ja vielä seuraavanakin päivänä Sulho Rannan ja Georg Malmsténin kanssa Työväentalolla Suomen harmonikkamestaruuskilpailujen tuomarina. Kyseessä oli samalla karsinta harmonikansoiton Suomi-Ruotsi -maaottelua varten. Suomen mestariksi valittiin Onni Laihanen, joka sai myös yleisön kunniapalkinnon, toiseksi tuli Toivo Manninen, kolmanneksi Arvo Nyström, neljänneksi Aarre Lievonen, viidenneksi Mauri Liukkonen ja kuudenneksi Lasse Pihlajamaa.

Joulukuun 17. päivänä klo 21.20 radion Aina soi -ohjelmassa kuultiin Georgen “järjestämiä” romanttisia säveliä, joita esittivät Birgit Kronström, Olavi Virta ja Godzinskyn solistiyhtye. George soitti itse pianoa, harmonikkaa ja Hammond-urkuja.

JOULUTEMPAUKSET IMATRALLA

Vähän ennen joulua George pääsi vihdoin Imatralle Annikkia tapaamaan. Vuoksenniskan Seurojentalolla, Jääsken Kuitu Oy:n tehdassalissa ja Imatran elokuvateatteri Kinossa järjestettiin 19. ja 20. päivinä joulutempaukset, joissa Georgen lisäksi esiintyivät Olavi Virta, Jaakko Kauhanen, Urho Virta, Antti Väisänen, Erik Tidlund, Solmu Mäkelä ja Alvi Palho Kalle Patoluodon toimiessa kuuluttajana.

Ilmoitus Etelä-Saimaa -lehdessä 20. joulukuuta 1942. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

OPERETTI PUNAINEN LANKA LAPPEENRANNASSA

Samalla matkalla George poikkesi varmuudella Lappeenrannassa, missä Työväen Näyttämöllä valmistauduttiin uuden kotimaisen operetin ensi-iltaan. Arvi Kääriäisen kirjoittama ja Eino Partasen säveltämä rakastuneita pareja, sukkeluuksia, väärinkäsityksiä, tilannekomiikkaa ja näyttäviä tanssi- ja kuorokohtauksia sisältävä 3-näytöksinen Punainen lanka sai kantaesityksensä Tapaniniltana.

Viidessätoista eri operettiroolissa karaistunut Arvi Kääriäinen, joka kuului teatterin omaan näyttelijäkuntaan oli hauduttanut tekstiä seitsemän vuotta. Eino Partanen, joka muun muassa omisti Lappeenrannassa musiikkikaupan ystävänsä Viljo Vesterisen kanssa, tunnettiin “taitavana iskelmänikkarina”. Partanen ei ollut kuitenkaan niin pätevä, etteikö olisi tarvinut sovitustyössä ystäviensä Godzinskyn ja Toivo Kärjen apua.

“Musiikkipuolesta on huolehtinut Eino Partanen, joten operetti läpeensä on lappeenrantalaisten ikioma. Kahden ensimmäisen esitysillan loistavuutta lisää orkesteri, joka saapuu 8 miehisenä myötäilemään valsseja ja tansseja. Operetti sisältää ainakin 20 laulua, jotka Godzinsky ja T. Kärki ovat sovittaneet. Näistä lauluista on jo muutamia soitettu levyllekin, joten niitä pian saadaan kuulla muuallakin kuin Lappeenrannan teatterissa, mutta täällä ne kuullaan ensi kerran Tapaninpäivän iltana, jolloin saadaan nähdä, mikä oikeastaan on se Punainen lanka”, Etelä-Saimaan nimimerkki Pauliina kirjoitti ensi-illan kynnyksellä 20. joulukuuta.

Punaisessa langassa George ja rintamalla tykistöupseerina palveleva Toivo Kärki tekivät touko-kesäkuun levytysten jälkeen toisen kerran yhteistyötä. Etelä-Saimaan nimimerkki Kallenpoika kirjoittikin: “Punaisen langan sovitukset olivat on tällä hetkellä maamme parhaitten iskelmäsäveltäjien käsialaa." Punaisen langan musiikki ei ollut varsinaista operettimusiikkia, vaan revyymäistä iskelmämusiikkia.

Paikallislehtien mukaan kahdeksan soittoniekkaa saapui Helsingistä säestämään operetin kahta ensimmäistä esitystä tapaninpäivänä ja sitä seuraavana sunnuntaina. Orkesteriin kuuluivat 1. ja 2. viulut, sello, basso, klarinetti, trumpetti ja piano. Esitykset johti pianisti Margit Happonen, joka oli myös harjoittanut operetin laulut. George kuului tuskin soittoniekkojen joukkoon, mutta oliko hän paikalla ensi-illassa? Ja viettikö hän kenties joulun Imatralla sotilaskapellimestari Benjami Vuokniemen perheessä?

Vauhdikas operetti sai suuren yleisömenestyksen ja siitä tuli teatterille oikea kassakappale. Kaksi orkesterin säestämää esitystä olivat täpötäynnä suosiollista yleisöä. Etelä-Savon arvostelija E.S. kuvasi Punaista lankaa “harmittomaksi välipalaksi, joka näin sota-aikana saisi yleisön unohtamaan hetkeksi huolensa ja viettämään parituntisen kevyen hupailun parissa”.

Vallilan Pataljoona kiittää säveltäjää Taistomarssista jouluaattona 1942. Godzinskyn perhearkisto.

UUDENVUODENAATON JUHLAVA ASEMIESILTA NRO 42

Geschwister Waltonen eli Harmony Sisters tuli jouluksi kotiin Saksasta, sillä keskimmäinen sisko Maire ikävöi sulhastaan luutnantti Olli Ojosta. Samalla sisarukset konsertoivat Suomessa Georgen, Olavi Virran ja Viljo Immosen kanssa ja herättivät arvostelijoissa ihastusta: “Erityisesti kevyemmän tyylin viihdekonsertit vetävät paljon väkeä. Useimpia ei voi käsitellä musiikkipalstalla, mutta yhtä ja toista kuuntelee kiinnostuksella ja kriittisesti. Kun Harmony Sisters laulaa Kreislerin Liebesleidin, voi todella ihastuneena todeta homogeenisen yhteensopivuuden. On vain kysymys kolmesta kauniista luonnonäänestä, mutta sävelvarmuus ja yhteinen sointi ovat sellaisia, joita harvoin kuulee.”

Uudenvuodenaaton juhlava asemiesilta nro 42 Messuhallissa 31. joulukuuta 1942. Hopeatorvet 1.12.1942. Kansalliskirjasto / Aikakauslehtien digiarkisto.

 

Propaganda-Aseveljien asemiesilta nro 42 Messuhallissa 31. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Hedenström.

Uudenvuodenaattona 31. joulukuuta Propaganda-Aseveljet järjesti Messuhallissa tavallista juhlavamman asemiesillan nro 42. Esiintymässä olivat koloratuurisopraano Lea Piltti, joka oli suuri nimi Saksassa, Harmony Sisters, Helsingin varuskuntasoittokunta musiikkikapteeni A. Ropen johdolla, Korsuorkesteri Godzinskyn johdolla, asemieskuoro, Georg Malmstén, Olavi Haapalainen, humoristi Möttönen ja hanuriryhmä. Illan kuuluttajana toimi vänrikki Veikko Itkonen.

Pikkupoika lähettää radion välityksellä terveiset isälleen rintamalle. Vasemmalla asemiesillan kuuluttaja vänrikki Veikko Itkonen. Sotamuseo / Hedenström.

Grossmanin mandoliiniyhtye esiintyy asemiesillassa 31. joulukuuta 1942. Etualalla Radio-orkesterin klarinetistit Matti Rajula ja Cosimo Sgobba. Sotamuseo / Hedenström.

Georg Malmstén ja kvartetti asemiesillassa 31. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Hedenström.

Yleisö seuraa ulkovaatteissa Propaganda-Aseveljien asemiesillan ohjelmaa 31. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Hedenström.

Harmony Sisters ja Kodin kynttilät asemiesillassa 31. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Hedenström.

“Kun me tultiin nätit leningit päällä sotilaiden eteen, kuului syvä huokaus. Oli juhlavaa, kun lauloimme Kodin kynttilät teitä unhoita en milloinkaan. Isänmaallinen tunnelma oli itsestään selvä asia. Usein yleisö istui päällystakeissa, karvalakeissa, naisilla muhvit ja miehillä univormut, koska sisätiloissa Messuhallissa oli sodan aikana niin kylmä”, Maire on muistellut.

“Ne olivat aina suuria ja komeita juhlia, joissa oli viihdyttäjien ja muusikoiden lisäksi oopperalaulajiakin, kuten Aulikki Rautawaara ja Lea Piltti. Salit olivat täynnä univormupukuisia miehiä ja tunnelma oli lämmin ja arvokas. Ne radioitiin aina koko kansalle rintamia myöten”, Harmony Sistersin Raija on kertonut puolestaan.

Koloratuurisopraano Lea Piltti esiintymässä Messuhallissa 31. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Hedenström.

Myös George on palannut myöhemmin uudenvuodenaaton asemiesiltaan: “Harmony Sisters esiintyi. Tytöt oli houkuteltu kotiin Saksasta, jossa he olivat konsertoineet ahkerasti samoin kuin koko Euroopassa. Geschwister Waltonen oli saavuttanut suosiota kaikkialla. Valtosen sisarukset lumoavan kauniissa puvuissaan lauloivat muun muassa Kodin kynttilät ja minun sävellykseni Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, ja yleisö oli joka kerran sekä liikuttunut että tyytyväinen.”

Propaganda-Aseveljien juhlava asemiesilta nro 42 Messuhallissa uudenvuodenaattona 31. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Hedenström.

Asemieskuoro ja orkesteri Messuhallissa 31. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Hedenström.

Asemieskuoro esiintyy Messuhallissa 31. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Hedenström.

Messuhallin jälkeen George ja humoristi Möttönen kiirehtivät KY:n juhlasalin kautta ravintola Espilään. Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta järjesti vuoden 1943 vastaanottajaiset Espilässä, missä viihdyttäjien seuraan liittyi sopraano Anna Mutanen.

George de Godzinsky (keskellä) ja Viljo Vesterinen (oikealla) sekä muita harmonikansoittajia esiintymässä Propaganda-Aseveljien asemiesillassa nro 42 uudenvuodenaattona 31. joulukuuta 1942. Sotamuseo / Hedenström.

Lue seuraavaksi Jatkosota tammi-maaliskuu 1943: George säveltää musiikin Risto Orkon sotilasfarssiin Jees ja just

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

FORTSÄTTNIGNSKRIGET OKTOBER-DECEMBER 1942: GEORGES SUCCÉLÅTAR  'KATUPOIKIEN LAULU', 'MUISTOJA SYVÄRILTÄ' OCH 'SULLE KAUNEIMMAT LAULUNI LAULAN' PÅ SKIVA

George de Godzinsky (till höger) instruerar dragspelare under Propaganda-vapenbrödernas önskekonsert nr 12 på Konservatoriet den 3 december 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Suomeksi

Efter att ha ackompanjerat sopranen Martta Tiger i Kuopio den 29 september 1942 inför en halvtom sal, fortsatte George de Godzinsky sin resa norrut. I folkets hus i Kemi ordnades den 1 oktober Propaganda-vapenbrödernas soldatkväll nr 33, där George verkade som kapellmästare och bland annat ledde tangofantasin La Paloma och valsen Dorfschwalben aus Österreich.

"Endast en del av de intresserade invånarna i Kemi och närliggande landskap kom in till denna världens nordligaste soldatkväll, men de som följde den på radion var säkert nästan lika nöjda med den som de lyckliga som kom in", skrev tidningen Pohjois-Pohja efteråt. "Kaija Rahola som tidigare setts även här i Kemi på vita duken sjöng sedan Huumaava tanssiaisyö och en ungersk folksång medan publiken njöt i fulla drag av både det de såg och hörde." Förutom Kaija Rahola uppträdde även Helvi Valkonen-Miettinen som sångsolist.

Propaganda-vapenbrödernas soldatkväll i Kemi den 1 oktober 1942. Georges orkester ackompanjerar Helvi Valkonen-Miettinen. Krigsmuseet / Militärtjänsteman U. Laukka.

Den 6 oktober var George tillbaka i Helsingfors och ackompanjerade koloratursopranen Meri Torkler på Konservatoriet. Mitt bland kommenderingar från Högkvarteret, komponerande av filmmusik, radioframträdanden och inspelningar, skyndade George sig att ackompanjera sångare så ofta han hann. Extra inkomster var nödvändiga, då han tillsammans med sin yngre yster Elise försörjde två skröpliga äldre personer i hemmet på Museigatan, sin far Franciszek de Godzinsky som led av Parkinsons sjukdom, och hemsjälen Elise Regenass.

När allt fortfarande var bra före kriget, tog Franciszek Elise Regenass med på dans. Familjen Godzinskys arkiv.

Schweiziskan Elise Regenass kom till den petersburgska familjen Godzinsky som guvernant 1914, när den förstfödde George kom till världen. Elise flydde med Franciszek de Godzinsky och barnen, George och Elise, till Finland tidigt på våren 1920. Hon stannade hos familjen Godzinsky resten av sitt liv. Familjen Godzinskys arkiv.

George de Godzinskys åldrade far Franciszek. Familjen Godzinskys arkiv.

STOR SOLDATKVÄLL PÅ ÅBO BRANDKÅRSHUS

Den 23 oktober spelade George både piano och dragspel på Åbo Brandkårshus, där en stor soldatkväll anordnades till förmån för frontsoldaterna från Åbo. Vid det utsålda evenemanget uppträdde bland andra Georg Malmstén, Flottans musikkår, Sirkat, dansparet Joel Asikainen och Liisa Tuomi, samt Åbo Arbetarteaters skådespelare Fanny Halonen och Valtteri Virmajoki, violinisten Irma Nissinen, sångaren Reino Armio och Maarian Pyrkiväts trupp i konstgymnastik. Emellanåt ljöd även allsång i Brandkårshuset.

"En riktigt trevlig kväll var det igår. Och det var så mycket folk att vi nog gick över den gräns som myndigheterna har fastställt som maximalt antal för brandkårens lokaler", skrev signaturen Mylläri i tidningen Sosialisti. "Jag mötte en dysterögd granne i morse som sade att han inte hade varit på Brandkårshuset igår. Han utbrast att han inte gillar nonsens. Undertecknad var däremot på Brandkårshuset och säger, leve nonsens, när det är helt och hållet så lyckat som igår och dessutom till förmån för en utmärkt sak. Nämligen en insamling för hemmarfronten där man samlade in pengar till förmån för fronten."

"När jag trängde mig in i den folkmyllrande salen, förmedlades just då fronthälsningar från de delar av linjerna där pojkarna från Åbo-trakten befinner sig", fortsatte Mylläri. "Hälsningen var formulerad i rim och uppläsaren var en soldat. Vi fick bland annat beröm och tack för de radioapparater och annat gott som samlats in här på hemmafronten under en månads tid. Innan fronthälsningen hade vi fått höra en rivig startmarsch framförd av Flottans Musikkår med musikkapten A. J. Muukka som taktivare. Den unga Liisa Tuomi, Arvi Tuomis dotter, hade också utfört sin dans mycket bra."

Dansparet Liisa Tuomi och Joel Asikainen i en humoristisk dansvirvel på soldatkvällen nr 34 i Helsingfors Mässhall den 8 oktober 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen..

"Sedan var det tur för åbobon Reino Armio som sjöng vackert några sånger som uppenbarligen särskilt tilltalade kvinnorna, med musiktalangen G. Godzinsky som gav extra krydda på flygeln. Och sedan sjöng vi innerligt Kodin kynttilät med Reino Armio som försångare. Behagligt och kraftfullt böljade melodierna i FBK:s stora sal. I detta sammanhang kan man med nöje konstatera att soldatkvällarna gör en utmärkt tjänst genom att sprida allsångsintresse och -färdigheter bland folket. Man fick en liten aning om hur allsång med stora folkmassor låter. Sådant har jag tidigare hört tiotusentals människor sjunga på bland annat Skansen i Stockholm och Hyde Park i London", förklarade Mylläri.

"Men visst är pojkarna från Maarian Pyrkivä ändå riktiga mästare. Tre av dem kastade så många krumbukter och krokar i luften, och utförde skickliga konster på mattan, att man återigen fick förundras och konstatera att de pojkarna kunde även vara dragplåster på en cirkus. Irma Nissinen spelade vackra och pigga toner på sin fiol, slöt ibland ögonen en god stund för att förstärka inlevelsen, och ackompanjatören Godzinsky gav även nu sin utmärkta hjälp. Det kända dragplåstret, Georg Malmstén, steg sedan piggt fram åtföljd av folkets hyllningar. Stämningen fick sedan den stora upplyftet när ackompanjatören Godzinsky plockade fram sitt dragspel. Sedan sjöng vi folket återigen Vartiossa, som är en vacker men för sorgsen sång, som inte alla frontmän gillar", skrev Mylläri.

George och hans dragspel. Familjen Godzinskys arkiv.

"Efter en tobakspaus fick vi återigen höra Flottans Musikkår, sedan skådespelaren Valtteri Virmajokis utmärkta humor, frontturnén Sirkkains Tellervo Lehtonens vackra sång, Toverien naisten fina tallriksgymnastik, Fanny Halonens lustiga sång och vissling tillsammans med sin ackompanjatör Godzinsky samt hans lysande dragspelsframträdanden", skrev Mylläri.

"Vidare följde Sirkkornas roliga radiointervju, emellanåt gemensamt Äänisen aallot, sedan Liisa Tuomis utmärkta zigenardans, fyra av Godzinskys dragspelsnummer, valda av folket, arbetarteaterns fartfyllda stycke från Sysmäläisiä och slutligen hornorkesterns blåsning av slutmarschen. Konferenciersuppgiften sköttes piggt av Viljo Vanne. Man kan inte förneka det, kvällen var en så kallad fullträff både konstnärligt och humoristiskt, och även för att pengar samlades in för ett viktigt syfte", avslutade Sosialistis Mylläri sin skrift.

Helsingfors konservatorium vid Norra Järnvägsgatan i början av 1940-talet. Museiverket / Viljo Pietinen.

Tre dagar senare, den 26 oktober, satt George vid flygeln på Helsingfors Konservatorium, där en harpkonsert hölls till förmån för Finlands Röda Kors. Som harpister uppträdde Elvi Kajanus, Kira Akimov, Tellervo Lehto och Kerttu Saarinen.

Den 1 november var han återigen på Åbo Brandkårshus, när idrottsföreningen Maarian Pyrkivä anordnade schlagerkvällen Swingiä! Swingiä! samt en önskekonsert. Tillsammans med George uppträdde Olavi Virta och Mikado-orkestern, och programmet innehöll piano-, gitarr- och dragspelssolon samt dansframträdanden.

Efter Åbo begav sig George på en underhållningskommendering till Kajana den 11-14 november, och stannade på vägen i Lahtis teaterhus för att ackompanjera sopranen Martta Tiger. I Kajana uppträdde han med sin vän kapellmästaren och pianisten, löjtnant Nils-Eric Fougstedt, hans sångerskehustru Greta Fougstedt, Yrjö Ikonen, Otto Frestadius och skådespelaren Reino Valkama.

ÖNSKEKONSERT NR 11 I MÄSSHALLEN

Efter Kajana följde Propaganda-vapenbrödernas önskekonsert nr 11 i Helsingfors Mässhall den 19 november, där Helsingfors garnisonsorkester under ledning av musikkapten Artturi Rope, en soldatkör, sångarna Malmi Vilppula, Ture Ara, Kalle Ruusunen, Tauno Palo, Georg Malmstén, Toivo Gerdt och Korsuorkestern uppträdde  under Georges ledning. Evenemanget gästades även en blåsorkester från ett tyskt bergsjägarregemente under ledning av obermusikmeister A. Krall. Konferencier var militärtjänsteman Rolf Simberg.

Helsingfors garnisonsorkester uppträder under Propaganda-vapenbrödernas önskekonsert nr 11 i Mässhallen den 19 november 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Rundradions tekniker skötte direktsändningen av konserten till hela landet. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Operasångarna Malmi Vilppula och Ture Ara i en duett. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Kapellmästare, löjtnant Nils-Eric Fougstedt och skådespelare, undersergeant Tauno Palo studerar önskekonsertens program. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Trumslagarpojkarna redo att marschera in på scenen. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Publiken sjunger med i Orvokki. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Blåsorkestern från det tyska bergsjägarregementet uppträder under ledning av obermusikmeister A. Krall. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Varmt klädd publik visar sin uppskattning i Mässhallen den 19 november 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Musikfänrik Georg Malmstén uppträder. I förgrunden (andra från vänster) Radioorkesterns soloklarinettist Matti Rajula. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Filmstjärnan, undersergeant Tauno Palo fungerar som försångare. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

BIRGIT KRONSTRÖM OCH TAUNO PALO SPELAR IN 'PIKKU ANNIKKI'

Vid månadsskiftet november-december tillbringade George återigen flera dagar i inspelningsstudion, när finsk populärmusik spelades in för skivmärkena Odeon och Columbia, vilka tillhörde Pohjoismainen Sähkö Oy som ägdes av Oskar Rokkanen. Orkestern döptes ibland till Odeon-orkestern, ibland till Columbia-orkestern. I praktiken spelade musiker från Dallapé och Rytmi-Pojat i ensemblerna.

Birgit Kronström och Tauno Palo i musikkomedin Onnellinen ministeri (Ministern är lycklig), regisserad av Toivo Särkkä för Suomen Filmiteollisuus, med premiär den 21 december 1941. Elonet / Onnellinen ministeri.

Den 26 november anlände Onnellinen ministeri-filmens stjärnor Birgit Kronström och Tauno Palo till inspelningsstudion. De spelade in foxtroten Hetkinen rakkautta (Ett ögonblick av kärlek), ackompanjerade av en oidentifierad orkester och dirigent – alltså Godzinsky. Detta var Georges komposition och arrangemang, med text skriven av Kerttu Mustonen.

Hetkinen rakkautta, liksom andra låtar, spelades in i Helsingfors och pressades till skivor i Tyskland. Dock blev fartyget som transporterade skivpartierna till Finland utsatt för bombning nära Gotland och sjönk till Östersjöns botten, och skivorna gick förlorade. Vissa låtar överlevde, då matriser eller provskivor fanns kvar, medan andra försvann för gott med vraket. Hetkinen rakkautta tillhörde de senare.

Kronström och Palo, tillsammans med Odeon-orkestern ledd av George, spelade också in valsen  Pikku Annikki, komponerad och arrangerad av George. Även om texten till valsen, inspirerad av Annikki Vuokniemi, enligt musan själv kom från Georges penna, angavs Palle, det vill säga Reino Palmroth, som textförfattare i skivinformationen.

Pikku Annikki, det vill säga Annikki, dotter till militärkapellmästaren Benjami Vuokniemi från Imatra. Familjen Godzinskys arkiv.

Tauno Palo spelade även in Bela Vollgrafs vals Mein Herz sehnt sich nach Liebe eller Sydämeni kaipaa rakkautta (Mitt hjärta längtar efter kärlek), eller även känd som On syömmein lemmensairas (Mitt hjärta är kärlekssjukt), ackompanjerad av Helge Pahlmans Columbia-Dansorkester. Arrangemanget hade gjorts av A. Salo, och de finska texterna av Kerttu Mustonen.

BIRGIT KRONSTRÖM SPELAR IN 'KATUPOIKIEN LAULU'

Birgit Kronströms fartfyllda foxtrot Katupoikien laulu, inspelad för Columbia-märket, blev en dundersuccé och en riktig evergreen. George hade komponerat och arrangerat foxtroten för filmen "Onnellinen ministeri", regisserad av Toivo Särkkä för Suomen Filmiteollisuus, som hade haft premiär ett år tidigare, den 21 december 1941. Vid inspelningen dirigerade George själv ensemblen, som denna gång kallades Columbia-orkestern.

Texten till Katupoikien laulu hade skrivits av filmens manusförfattare Turo Kartto, som var en mångsidig skådespelare samt filmmanusförfattare och -regissör. Kartto hade dött i en drunkningsolycka fyra månader tidigare, den 19 juli 1942. Han var 32 år gammal vid sin död.

 Strålande tolkaren av Katupoikien laulu, Birgit Kronström. Elonet / Onnellinen ministeri.

Birgit Kronström spelade även in schlagern Nur nicht aus Liebe weinen, komponerad av Theo Mackeben och med text av Walter Borchert, ackompanjerad av Columbia-Dansorkestern. Kyllikki Solanterä, under pseudonymen K. Sara, gav låten den finska titeln Itke en lemmen tähden (Jag gråter inte för kärlekens skull). Låten var känd genom Zarah Leanders tolkning i filmen Es war eine rauschende Ballnacht (En brusande balnatt), som hade premiär 1939.

Kronström spelade dessutom in Ernfrid Ahlins och Stig Rybrants rumba Säg det med en rumba, som också översatts till finska (Soita rumbaa oivaa) av K. Sara och arrangerats av Godzinsky. Eugen Malmstén furneragde som dirigent vid inspelningen.

Efter Kronström och Palo anlände Georg Malmstén till inspelningsstudion den 28 november och spelade in foxtroten Odotan sua (Jag väntar på dig) med Odeon-orkestern. Låten hade komponerats och arrangerats av Godzinsky till text av Kerttu Mustonen. Denna foxtrot hade samma öde som "Hetkinen rakkautta"; skivpartiet sjönk med fartyget till Östersjöns botten och lämnade inga matriser eller provskivor efter sig. Malmstén spelade även in bland annat Onni Laihanens vals Sulle muistoksi laulu on tää, arrangerad av George, till text av Martti Jäppilä.

Samma novemberkväll klockan 20.05 uppträdde Godzinsky med sin solistensemble i radions Kotoisa musiikkihetki (Hemtrevlig musikstund). Programmet spelades dock upp från snabbskiva, eftersom George befann sig samtidigt i Jyväskylä.

Hotell Jyväshovi i Jyväskylä i augusti 1942. Museiverket / Viljo Pietinen.

"DEN MYCKET POPULÄRE GEORG GODZINSKY ANLÄNDER TILL JYVÄSKYLÄ"

Tidningen Kotiliesis understödsklubb i Jyväskylä anordnade en Moment Musical!-kväll på Jyväshovi den 28 november. Tidningen Työn voima:s signatur Anna-Liisa annonserade evenemanget ett par dagar i förväg: "Och sedan, min käre vän! Har du hört att den mycket populäre Georg Godzinsky kommer till Jyväskylä för att besöka oss. Dessa tanter i Jyväskyläs kvinnoklubb har alltid en massa att syssla med för att samla in medel, med vilka de, och till mycket stor del, som vi vet, hjälper faderlösa och behövande familjer framåt i livet. Genom samma tanters försorg firas nästa lördag en trevlig musikalisk stund på Jyväshovi, dit även kapellmästare Godzinsky kommer för att uppträda. Vid evenemanget sjunger Olavi Virta de senaste schlagerlåtarna och programmet är för övrigt trevligt på alla sätt."

När George framförde pianosolon och spelade dragspel på Jyväshovi, "representerades den lättare sidan av schlagersångaren Olavi Virta, känd från försvarsmaktens sändningar, vapenbrödrakvällar m.m".

Lokaltidningen Sisä-Suomi återkom till evenemanget följande dag: "Salen var full av publik och en munter stämning rådde. Georg de Godzinsky spelade valsen från operetten Läderlappen på piano med uttrycksfullhet. Olavi Virta sjöng några schlagers, en italiensk och en finsk folksång samt prologen från operan Pajazzo. Godzinsky spelade dragspel och skådespelaren Kalle Wilska framförde humor och kupletter samt agerade som konferencier. En överraskning var artisten Eino Hyyrynens upptädande. Framträdandena belönades med stormande applåder. Mellanåt sjöngs allsång vid flera tillfällen och alla hade roligt. Kvinnoklubben fick rikligt med pengar för sina ändamål."

Följande kväll, den 29 november klockan 17.45, sände radion Georges och Viljo Vesterisens dragspelsmusik. Användningen av snabbpressade (direktskurna) skivor som Rundradion lät göra blev snabbt allt vanligare i sändningarna.

GEORG MALMSTÉN SPELAR IN 'MUISTOJA SYVÄRILTÄ'

Georg Malmstén fortsatte sitt inspelningsarbete genom att den 2 december spela in Georges vals Muistoja Syväriltä. (Minnen från Svär). Förutom sångsolisten och orkestern ingick en manskör i ensemblen. Upphovsmännen till succévalsen  Äänisen aallot återfinns bakom Svär-valsen; och texten hade återigen skrivits av Kerttu Mustonen.

Malmstén spelade dessutom in Mustalaistango (Zigenartango), komponerad och arrangerad George och med  Kerttu Mustonens text, vars öde var att sjunka till havets botten.

Georg Malmstén uppträder på Propaganda-Vapenbrödernas nyårsaftonens soldatkväll den 31 december 1942 i Helsingfors Mässcentrum. Krigsmuseet / Hedenström.

Malmsténs inspelningar den 2 december inkluderade hans egna kompositioner, de av Godzinsky arrangerade Sotainvalidien marssi (Krigsinvalidernas marsch) och Laivaston marssi (Flottans marsch). Sotainvalidien marssi hade text av Reino Hirviseppä, medan Laivaston marssi, som även inkluderade en manskör, var skriven av Reino Ranta, det vill säga R.R. Ryynänen. I den av George komponerade och arrangerade Vallilan Pataljoonan taistelulaulu (Vallila Bataljons stridssång) förvandlades manskören till Vallila-kvartetten. Texten till marschen hade författats av tenoren Auvo Nuotio.

När den av George ledda Odeon-Konsertorkestern spelade in Rajavartijat-marschen (Gränsbevakarnas marsch), komponerad av Helge Pahlman och med text av Kauko Käyhkö, blev manskören Metro-kvartetten. Arrangör var denna gång Alvar Kosonen. Dessutom spelade Kauko Käyhkö in sin egen foxtrot Muistoissa (I minnen) i arrangemang av Godzinsky, tillsammans med George och Odeon-dansorkestern.

O. RAHKONEN SPELAR IN 'SULLE KAUNEIMMAN LAULUNI LAULAN'

Samma dag, den 2 december, spelade O. Rahkonen in tangon On silmäsi tummat (Dina ögon är mörka) och valsen Sulle kauneimman lauluni laulan (Till dig jag sjunger min vackraste sång), båda komponerade och arrangerade av George till text av Kerttu Mustonen, med ackompanjemang av Odeon-orkestern. Båda skivpartierna sjönk till havets botten.

Valsen Sulle kauneimman lauluni laulan har George senare berättat att han komponerade för sin fästmö Elisabeth Urbanowicz. Var valsen till Elisabeth eller kanske till Lilla Annikki, Annikki Vuokniemi, som George hade tänkt fria till sommaren 1942? Å andra sidan hade George känt Elisabeth, född i en polsk familj i Helsingfors, i åratal och hade varit i brevväxling med henne redan i juni 1937. Valsen  Sulle kauneimman lauluni laulan spelades in på nytt i maj 1945 med Eero Väre, ackompanjerad av Rytmi-orkestern under ledning av George.

Kvällen den 2 december fortsatte Georges arbete på Arbetarhuset, där den Blå brigadens Vallila-bataljon anordnade en musikkväll till förmån för de stupades anhöriga. Bland dem som underhöll tillsammans med George fanns bataljonens avdankade militär Möttönen och duon Rahkonen-Nuotio, det vill säga samma sångare som i inspelningsstudion under dagen, O. Rahkonen och Auvo Nuotio. Förutom kvartettsång och wienervalser innehöll programmet sång även på stading slangi (Helsingforsslang).

Inspelningarna fortsatte den 3 december, då Georg Malmstén och en dansorkester spelade in  foxtroten Kerran ostin haitarin. (En gång köpte jag ett dragspel), komponerad och arrangerad av George. Texten till foxtroten, som gjorde reklam för Kouvolas dragspelsfabriks instrument, skrevs av Martti Jäppilä, och Godzinsky själv uppträdde som dragspelssolist vid inspelningen.

Dessutom spelade Kauko Käyhkö in sin egen komposition och text, den av George arrangerade slowfoxtroten Anteeksi anna (Förlåt mig), som förstördes med det bombade fartyget.

Sannolikt vid samma tid spelade George in med Columbia-orkestern både sin egen tango Pilvien yllä (Ovan molnen) och flera av Herman Sjöbloms arrangemang, såsom Suomi sävelissä 1 och 2 (Finland i toner 1 och 2), Oskar Merikantos Merellä (På havet) och Romanssi (Romans), Merikanto-albumen III - 1 och III - 2, Erkki Melartins Prinsessa Ruususen juhlamarssi (Prinsessan Törnrosas festmarsch), Toivo Kuulas Syystunnelma (Höststämning), Gabriel Linséns Kesäpäivä Kangasalla (Sommardag i Kangasala) och Frans Linnavuoris Minä laulan sun iltasi tähtihin (Jag sjunger din kväll till stjärnorna).

ÖNSKEKONSERT NR 12 PÅ KONSERVATORIET

På kvällen den 3 december skyndade George från inspelningsstudion till Konservatoriet, där Propaganda-Vapebrödernas12:e önskekonsert anordnades.

Sångerskorna Elli Pihlaja och Martta Kinnunen tar en sista titt i spegeln innan de går upp på scenen vid Propaganda-vapenbrödernas önskekonsert nr 12 på Konservatoriet den 3 december 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Operasångarna Elli Pihlaja och Thure Bahne och en mycket populär operettmedley under önskekonserten på Konservatoriet den 3 december 1942. I bakgrunden kapellmästare George de Godzinsky och Korsuorkestern. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen. 

George instruerar dragspelare på Konservatoriet den 3 december 1942. Till vänster Helge Pahlman. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Önskekonsertens unga solister väntar på sin tur att uppträda på Konservatoriet den 3 december 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Gäster från Östkarelen som publik på Konservatoriet vid önskekonserten den 3 december 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Radiosändningen av önskekonserten från Konservatoriet pågår den 3 december 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Skådespelarna Toppo Elonperä (till vänster) och Arvo Lehesmaa på rökpaus bakom kulisserna vid önskekonserten den 3 december 1942. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Skådespelaren Arvo Lehesmaa roar publiken genom att berätta Ollis kåserier. Krigsmuseet / Militärtjänsteman Esko Manninen.

Den 15 december klockan 17 spelade Godzinsky på Rundradions Hammondorgel i radions försvarsprogram. Troligen spelades återigen snabbpressade skivor, då George samma dag och även följande dag befann sig med Sulho Ranta och Georg Malmstén på Folkets hus som domare i Finska dragspelsmästerskapen. Detta var samtidigt en kvalificering för landskampen i dragspel mellan Finland och Sverige. Finsk mästare blev Onni Laihanen, som också fick publikens hederspris, tvåa kom Toivo Manninen, trea Arvo Nyström, fyra Aarre Lievonen, femma Mauri Liukkonen och sexa Lasse Pihlajamaa.

Den 17 december klockan 21.20 hördes i radions program Aina soi (Det klingar alltid) Georges "arrangerade" romantiska melodier, framförda av Birgit Kronström, Olavi Virta och Godzinskys solistensemble. George spelade själv piano, dragspel och Hammondorgel.

JULEVENEMANG I IMATRA

Strax före jul fick George äntligen åka till Imatra för att träffa Annikki. På Vuoksenniska ungdomsföreningshus, vid Jääsken Kuitu Oy:s fabrikslokal och i Imatras biograf Kino anordnades den 19 och 20 december julevenemang där, förutom George även Olavi Virta, Jaakko Kauhanen, Urho Virta, Antti Väisänen, Erik Tidlund, Solmu Mäkelä och Alvi Palho uppträdde, med Kalle Patoluoto som konferencier.

Annons i tidningen Etelä-Saimaa den 20 december 1942. Nationalbiblioteket / Tidningarnas digitala arkiv.

OPERETTEN 'DEN RÖDA TRÅDEN' I VILLMANSTRAND

På samma resa gjorde George säkerhet ett avstickare till Villmanstrand, där man på Työväen Näyttämö (Arbetarteatern) förberedde premiären av en ny inhemsk operett. Punainen lanka (Den röda tråden), en 3-aktsoperett skriven av Arvi Kääriäinen och komponerad av Eino Partanen hade sin urpremiär på Annandag jul. Operetten innehöll förälskade par, kvickheter, missförstånd, situationskomik och spektakulära dans- och körscener.

Arvi Kääriäinen, som tillhörde teaterns egen skådespelartrupp och hade härdats i femton olika operettroller, hade bearbetat texten i sju år. Eino Partanen, som bland annat ägde en musikaffär i Villmanstrand tillsammans med sin vän Viljo Vesterinen, var känd som en "skicklig schlagerkompositör". Partanen var dock inte så kompetent att han inte skulle ha behövt hjälp av sina vänner Godzinsky och Toivo Kärki med arrangemangen.

"Musiksidan har skötts av Eino Partanen, så operetten är rakt igenom Villmanstrandbornas alldeles egna. Praktfullheten under de två första föreställningarna förstärks av orkestern, som anländer med 8 man för att ackompanjera valserna och danserna. Operetten innehåller minst 20 sånger, som Godzinsky och T. Kärki har arrangerat. Några av dessa sånger har redan spelats in på skiva, så de kommer snart att höras även på andra platser än i Villmanstrands teater, men här hörs de för första gången på Annandag jul, då man får se vad 'Den röda tråden' egentligen är", skrev signaturen Pauliina i Etelä-Saimaa inför premiären den 20 december.

I "Punainen lanka" samarbetade George och Toivo Kärki, som tjänstgjorde som artilleriofficer vid fronten, för andra gången efter maj-junis inspelningar. Etelä-Saimaa:s signatur Kallenpoika skrev: "Arrangemangen i 'Punainen lanka' var för närvarande utförda av landets bästa schlagerkompositörer." Musiken i "Punainen lanka" var inte egentlig operettmusik, utan revymässig schlagermusik.

Enligt lokaltidningarna anlände åtta musiker från Helsingfors för att ackompanjera operettens två första föreställningar på Annandag jul och följande söndag. Orkestern bestod av 1:a och 2:a fiol, cello, bas, klarinett, trumpet och piano. Föreställningarna dirigerades av pianisten Margit Happonen, som också hade övat in operettens sånger. George tillhörde knappast musikerna, men var han närvarande vid premiären? Och tillbringade han kanske julen i Imatra hos militärkapellmästaren Benjami Vuokniemis familj?

Den fartfyllda operetten blev en stor publiksuccé och en riktig kassasuccé för teatern. De två föreställningarna med orkesterackompanjemang var fullsatta med en entusiastisk publik. Tidningen Etelä-Savos recensent E.S. beskrev Punainen lanka som "ett harmlöst mellanmål, som under denna krigstid får publiken att glömma sina bekymmer för en stund och tillbringa ett par timmar med lättsam underhållning".

NYÅRSAFTONENS FESTLIGA SOLDATKVÄLL NR 42

Geschwister Waltonen, det vill säga Harmony Sisters, kom hem till Finland från Tyskland till jul, då den mellersta systern Maire längtade efter sin fästman, löjtnant Olli Ojonen. Samtidigt konserterade systrarna i Finland tillsammans med George, Olavi Virta och Viljo Immonen och väckte beundran bland recensenterna: "Särskilt underhållningskonserter av lättare stil lockar mycket folk. De flesta kan inte behandlas i musikkolumnen, men det ena och andra lyssnar man på med intresse och kritiskt. När Harmony Sisters sjunger Kreisler:s Liebesleid, kan man verkligen med hänförelse konstatera en homogen samstämmighet. Det handlar bara om tre vackra naturliga röster, men tonhöjdssäkerheten och den gemensamma klangen är sådana som man sällan hör."

Propaganda-vapenbrödernas soldatkväll nr 42 i Mässhallen den 31 december 1942. Krigsmuseet / Hedenström.

På nyårsafton den 31 december anordnade Propaganda-vapenbröderna en mer festlig soldatkväll, nr 42, i Mässhallen. På scenen fanns koloratursopranen Lea Piltti, som var ett stort namn i Tyskland, Harmony Sisters, Helsingfors garnisonsorkester under ledning av musikkapten A. Rope, Korsuorkestern under Godzinskys ledning, soldatkören, Georg Malmstén, Olavi Haapalainen, humoristen Möttönen och en dragspelsgrupp. Kvällens konferencier var fänrik Veikko Itkonen.

En liten pojke skickar via radion hälsningar till sin far vid fronten. Till vänster soldatkvällens konferencier, fänrik Veikko Itkonen. Krigsmuseet / Hedenström.

Grossmans mandolinensemble uppträder vid soldatkvällen den 31 december 1942. I förgrunden Radioorkesterns klarinettister Matti Rajula och Cosimo Sgobba. Krigsmuseet / Hedenström.

Georg Malmstén och en kvartett vid soldatkvällen den 31 december 1942. Krigsmuseet / Hedenström.

Publiken följer i ytterkläder programmet under Propaganda-vapenbrödernas soldatkväll den 31 december 1942. Krigsmuseet / Hedenström.

Harmony Sisters sjunger 'Kodin kynttilät' vid soldatkvällen den 31 december 1942. Krigsmuseet / Hedenström.

"När vi kom in i våra vackra klänningar inför soldaterna hördes en djup suck. Det var högtidligt när vi sjöng  Kodin kynttilät teitä unhoita en milloinkaan. Den patriotiska stämningen var självklar. Ofta satt publiken i ytterrockar, pälsmössor, kvinnorna med muffar och männen i uniformer, eftersom det var så kallt inomhus i Mässhallen under kriget", har Maire berättat.

"Det var alltid stora och ståtliga fester, där det förutom underhållare och musiker även fanns operasångare, som Aulikki Rautawaara och Lea Piltti. Salarna var fyllda med uniformsklädda män och stämningen var varm och värdig. De sändes alltid i radio till hela landet, ända till fronten", har Raija från Harmony Sisters i sin tur berättat.

Koloratursopranen Lea Piltti uppträder i Mässhallen den 31 december 1942. Krigsmuseet / Hedenström.

Även George har senare återkommit till nyårsaftonens soldatkväll: "Harmony Sisters uppträdde. Flickorna hade lockats hem från Tyskland, där de hade konserterat flitigt liksom i hela Europa. Geschwister Waltonen hade nått popularitet överallt. Systrarna Valtonen, i sina förtrollande vackra dräkter, sjöng bland annat Kodin kynttilät och min komposition Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, och publiken var varje gång både rörd och nöjd.”

Propaganda-vapenbrödernas festliga soldatkväll nr 42 i Mässhallen på nyårsafton den 31 december 1942. Krigsmuseet / Hedenström.

Soldatkören och orkestern i Mässhallen den 31 december 1942. Krigsmuseet / Hedenström.

Soldatkören uppträder i Mässhallen den 31 december 1942. Krigsmuseet / Hedenström.

Efter Mässhallen skyndade George och humoristen Möttönen via KY:s festsal till restaurang Espilä. Handelshögskolans studentkår anordnade nyårsmottagningen 1943 i Espilä, där sopranen Anna Mutanen anslöt sig till underhållarna.

George de Godzinsky (i mitten) och Viljo Vesterinen (till höger) samt andra dragspelare uppträder vid Propaganda-vapenbrödernas soldatkväll nr 42 på nyårsafton den 31 december 1942. Krigsmuseet / Hedenström.

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky