Kiertuemuistelmat 1953: Singaporessa 12.–14. ja Hong Kongissa 18. tammikuuta 1936

Kartta The World 1935. Public domain.

På svenska

Hakone Maru saapui Singaporeen 12. tammikuuta klo 17, päivän aikataulusta jäljessä. Fjodor Šaljapin ei pystynyt matkustamaan tuntemattomana, sillä hänen matkoistaan kirjoitettiin lehdissä ja hänen tulonsa tiedettiin aina etukäteen. Näin oli myös Singaporessa.

Šaljapin otettiin aina ilolla vastaan ja myös maestro suhtautui ihailijoihinsa positiivisest. Paikallisen Victoria-teatterin johtaja yritti saada järjestettyä Šaljapinin konsertin Singaporeen siinä onnistumatta. Lehtikirjoituksen mukaan yritys kariutui, koska palkkiosta ei päästy sopimukseen.

Šaljapin palkitsi ihailijoitaan omistuskirjoituksella varustetuilla valokuvillaan. Godzinskyn perhearkisto.

Seitsemäntoista vuotta Kaukoidän kiertueen jälkeen George de Godzinsky kirjoitti muistelmissaan kaikesta näkemästään ja kokemastaan, kaikesta uudesta ja ihmeellisestä:

"Olimme koko päivän katselleet Malesian niemimaan rannikkoa. Pelkästään paljain silmin pystyi erottamaan vaikuttavan, koskemattomien metsien vyön. Yöllä Malaccan salmessa, valoisassa kuutamossa ohitsemme lipui suuri purjealus. Ilman minkäänlaista valaistusta se sivuutti meidät kuin Lentävä hollantilainen."

"Päivällä näimme salmessa ensimmäistä kertaa vasarahain, ja ympärillämme vilahtelivat lukuisat pienet kalastusveneet. Kaukoidän meriltä saapuva laivaliikenne oli myös vilkasta. Aurinko oli lähes zeniitissä ja paahtoi armottomasti. Kirkkauden vuoksi minun oli pakko pitää koko ajan aurinkolaseja. Viimeisen päivän ennen Singaporea vietimme lähes kokonaan kannella päivänvarjon alla tietysti käyttäen hyödyksemme laivan jääkaapin antimia."

"Elinvoimainen Singapore sijaitsi matalalla, metsäisellä rannikkokaistaleella ja sitä ympäröivät kauniit palmupuiden rivistöt. Itse asiassa Singaporella ei ollut oikeaa satamaa. Oli laaja luonnonlahti, noin Kruuvuvuoren selän kokoinen, jonka erotti merestä kymmenien pienten saarten joukko. Jokaiselle saarelle oli noussut puolustuslinnoitus. Jo kaukaa saatoimme erottaa rannikon kyltit, joissa varoitettiin maihinnoususta. ‘Pääsy kielletty. Puolustusvoimien alue.’ "

"Yli 6000 tonnin alukset eivät voineet saapua matalaan satamaan. Meidän rantautuessamme satamassa oli noin 150 eri maista saapunutta alusta. Pienet olivat kiinnittyneet laitureihin, kun isoja purettiin ja lastattiin käyttäen lauttoja."

PÄIVÄ SINGAPORESSA SISÄLSI VAIN VIERAILUN ELÄINTARHASSA

"Meidän suunnitelmamme oli viipyä Singaporessa puolitoista päivää. Levättyäni yön laivassa, tunsin aamulla itseni jälleen turistiksi. Kuumuus kävi kaikkien hermoille, ja pahantuulisuus sai ihmiset jäämään alukseen. Ainoat kaupungille kanssani lähteneet matkustajat olivat Colombossa laivaan noussut hollantilaisen suurlähetystön työntekijä, sekä Hong Kongissa majaansa pitäneen englantilaisen kauppiaan tytär. Tytär oli käynyt Madrasissa tapaamassa tätiään ja oli nyt palaamassa kotiin. Nämä kaksi olivat olleet laivassa vasta niin lyhyen aikaa, että heillä riitti kiinnostusta lähteä tutkimaan uusia paikkoja, myös tätä satamaa."

"Pääsimme kiinalaisveneen kyydissä satamaan. Matkasta veloitettiin 2,5 shillinkiä. Ennen laivasta lähtöä englantilainen poliisi, pitkä ja parrakas intialaismies tuli leimaamaan passimme. Britit käyttivät paljon hänen kaltaisiaan, kunnioitettavan herrasmiehen perikuvia. Matkaa maihin oli puolisen kilometriä, ja jo sillä matkalla huomasin, että sataman vesi oli likaista ja haisi öljylle."

"Noustuamme laiturille huomasimme olevamme satama-aukiolla, jossa suurin osa ihmisistä oli kiinalaisia. Kaikki viralliset instituutiot, kuten pankit ja hotellit sijaitsivat Singaporen päätien varrella. Talot olivat pääsääntöisesti nelikerroksisia ja liikenne oli vilkasta. Vuoden 1925-mallisten autojen vierellä komeilivat viimeisimmät amerikkalaiset luksusautot. Varakkaat ulkomaalaiset liikkuivat joka paikassa ja paikalliset ympäröivät heidät kärryineen."

"Turistitoimistosta saimme oppaan, mulattinaisen, joka kertoi välittömästi että Singaporessa ei ole muuta nähtävää kuin eläintarha, minne päätimme mennä."

"Pian puolenyön jälkeen palasimme laivaan, joka hehkui neonvaloineen. Vuokrasimme satamasta soutuveneen ja soudimme omin voimin takaisin alukselle. Vedessä näkyi tuhansia meritähtiä, jokunen kampela ui ohitsemme  ja suuri kalmari liikutteli valtavia lonkeroitaan. Kalastaminen sataman alueella oli täydessä vaudissa: verkkokalastusta harrastettiin veneiden kylkeen sidottujen palavien soihtujen avulla."

"Kun saavuimme laivalle, siellä oli yhä paikallisia kauppiaita. He myivät suuria huiveja, ja kokki osti heiltä muutamia eläviä hummereita. Eräs kauppias yritti kovasti saada myytyä pornografisia tuotteitaan. Joka tapauksessa, Singapore jäi mieleeni hyvin erityisenä, eksoottisena ja trooppisena satamakaupunkina, joka sykki elämää."

SINGAPORESTA HONG KONGIIN 14.–18. TAMMIKUUTA

Singaporen jälkeen matka jatkui Hong Kongiin ja suunta kääntyi kohti pohjoista. Silloin ilmat viilenivät ja olot laivalla muuttuivat inhimillisemmiksi. Muistelmissaan George ei kerro sitä mitä kertoi kirjeessään kotiin. Etapilla Singaporesta Hong Kongiin George oli saanut kuulla kiertueen konserttisuunnitelmista, jotka olivat hurjat. Mikäli kaikki olisi toteutunut, George olisi saanut kiertää koko maapallon. 

"Olen saanut kuulla, että meillä on Tokiossa konsertit 27. ja 30. tammikuuta sekä 1. ja 6. helmikuuta. Nuo ovat siis meidän neljä ensimmäistä konserttiamme, ja myöhemmin meillä on lisää konsertteja muissa Japanin kaupungeissa: Osakassa, Kobessa, Nagoyassa, Kiotossa jne. Sen jälkeen kohteemme ovat Harbin ja Mukden Mantšuriassa, Soul ja Pingtsin Koreassa sekä lopuksi Peking, Tientsin ja Shanghai Kiinassa. Maaliskuun lopulla ja huhtikuussa olemme todennäköisesti Jaavan ja Filippiinien saarilla, sitten (luultavimmin) Honolulussa. Palaamme Ranskaan Amerikan kautta. Tämä kaikki on vielä suunnitteluasteella, ja asioista päätetään, kun saavumme Tokioon."

Muistelmissa George keskittyi kuvailemaan matkan etenemistä: 

"Kierrettyämme Malakan kärjen käännyimme koilliseen kohti Etelä-Kiinan merta. Voimakas itätuuli, 6-8 boforia puhalsi avoimella merellä ja nostatti nelimetriset aallot. Hakone Maru keinui hurjasti, ja neljä viidestä matkustajasta jätti saapumatta aamiaiselle. Suurin osa, myös Šaljapinin perhe jäi hytteihinsä."

"En tuntenut itseäni varsinaisesti sairaaksi, mutta vatsassani oli jotain vikaa enkä halunnut syödä mitään. Yöllä tuuli vielä yltyi, ja aamulla impressaari Kašuk oli niin sairas, että luuli kuolevansa. Silloin kiersimme jo Indokiinan niemimaata ja olimme niin lähellä, että rannikkoalueen saaret näkyivät selvästi. Ilma viileni nopeasti. Mittari näytti enää +10 astetta."

"Matka Singaporesta Hong Kongiin kestää yleensä neljä päivää. Tuulinen sää päättyi vasta kolmen päivän kuluttua, mutta siitä huolimatta saavuimme Hong Kongiin vain neljä tuntia myöhässä."

"Taivas oli pilvinen, mikä loi tahattomasti syksyisen tunnelman. Keli kuitenkin parani nopeasti ja kun aurinko pilkisti esiin pilvien takaa, mielialani kohosi huomattavasti. Pian näimme hurmaavan Hong Kongin paistattelevan auringonpaisteessa. Englannin siirtomaa sijaitsee saarella, jonka korkeimmat kohdat kohoavat yli tuhannen metrin korkeuteen merenpinnasta, ja on viiden kilometrin päässä Kiinan rannikosta."

JUHLALLINEN VASTAANOTTO HONG KONGISSA 18. TAMMIKUUTA

"Hong Kongin satamaa lähestyessämme meille kerrotiin, että satamassa odotti juhlallinen vastaanotto, sillä Hong Kongissa asui runsaasti venäläisiä emigrantteja. Satamalaiturilla oli sata venäläistä ja noin parisataa Šaljapinin kiinalaista fania. Yllätykseksemme lähes kaikilla oli kamerat, ja myös minä otin kuvia siitä kirjavasta joukosta."

"Heti kun laiva oli kiinnittynyt laituriin, meluisa tervehtijöiden joukko tungeksi laivaan. Kaikki halusivat nähdä Šaljapinin. Suurella vaivalla tytöt onnistuivat ojentamaan kukkakimppuja. Tervehdyksiä, hymyjä ja suudelmia jaeltiin loppumattomiin. Tilaisuus oli juhlallinen ja sydämellinen."

Šaljapin laivan reelingillä. Godzinskyn perhearkisto.

"Laiva tulisi viipymään satamassa 12 tuntia, ja niin meidät jaettiin kahteen ryhmään ja vietiin tutustumaan kaupunkiin. Ensimmäiseen ryhmään kuului Šaljapinin perhe ja toisessa ryhmässä olivat kaikki muut."

"Aluksi tutkimme kaupungin vilkkaita katuja, kävimme parissa tyylikkäässä kaupassa ja valkoisella kuningatar Victorian marmorisella monumentilla. Sen jälkeen nautimme aamiaisen Šaljapinin perheen kanssa hotelli Hong Kongissa."

"Aamiainen oli kaikella tapaa erinomainen. Venäläisistä soittajista koostunut orkesteri soitti meille. Heidän johtajansa oli Moskovan konservatorion professori Mahletsov, joka oli asunut maanpaossa Hong Kongissa jo kuuden vuoden ajan. Suuri säveltäjä Rahmaninov oli ollut hänen opiskelutoverinsa. Mahletsov kertoi mistä hän piti Hong Kongissa: orkesterimuusikot saivat melko hyvää palkkaa, heillä oli täysihoito hotellissa sekä muita etuoikeuksia. Professorilla itsellään oli paljon oppilaita. Hänen mukaansa eläminen Hong Kongissa oli hyvin edullista, johtuen useiden tuontitavaroiden tullivapaudesta."

"Aamiaisen jälkeen professori Mahletsov vaimoineen oli järjestänyt minulle retken kaupungin laitamille. Ajoimme hammaspyöräradalla korkealle ylös vuorille. Sieltä aukesi sanoinkuvaamattoman kaunis näkymä kaupunkiin ja sen edessä avautuvalle merelle. Merellä näkyi kymmeniä saaria ja pohjoisessa Kiinan rannikko. Onneksemme keli oli kirkas ja ilma puhdasta, samalla tavalla kuin joskus Suomessa syksyllä. Nyt oli kuitenkin tammikuu."

"Viehättävässä vuoristokahvilassa nautimme vuohenmaidolla ja suolalla maustetut kiinalaiset kahvit ja palasimme satamaan puoli tuntia ennen laivan lähtöä. Tiivis hyvästelijöiden joukko seisoi jo laiturin tuntumassa."

"Šaljapin jakeli kymmenittäin nimikirjoituksella varustettuja kuviaan, joita hän ojensi hyvästelijöilleen. Lähdön hetkellä laivan kaiuttimista alkoivat soida jäähyväismarssin sävelet. Musiikki oli hyvin lujalla, ja minulle kerrottiin syy siihen: Kaukoidässä se oli tarpeellista siksi etteivät hyvästelijät alkaisi itkeä."

Lue seuraavaksi Kiertuemuistelmat 1953: Viimeinen etappi ennen saapumista Japaniin 23. tammikuuta 1936

Teksti: Laila Tarpila

TURNÉMEMOARER 1953: SINGAPORE 12-14 JANUARI OCH HONGKONG 18 JANUARI 1936

Karta The World 1935. Public domain.

Suomeksi

Hakone Maru anlände till Singapore den 12 januari kl. 17, en dag efter tidtabellen. Feodor Shaljapin kunde inte resa inkognito, eftersom hans resor rapporterades i tidningarna och hans ankomst var alltid känd i förväg. Så var det även i Singapore.

Shaljapin togs alltid emot med glädje och maestro bemötte också sina beundrare positivt. Chefen för den lokala Victoria-teatern försökte arrangera en Shaljapin-konsert i Singapore men lyckades inte. Enligt en tidningsartikel misslyckades försöket eftersom man inte kunde komma överens om arvodet.

Shaljapin belönade sina beundrare med signerade fotografier. Familjen Godzinskys arkiv.

Sjutton år efter sin Fjärranöstern-turné, skrev George de Godzinsky i sina memoarer om allt han hade sett och upplevt, allt nytt och underbart:

"Hela dagen hade vi betraktat Malackahalvöns kust. Bara med blotta ögat kunde man urskilja ett imponerande bälte av orörda skogar. På natten, i Malackasundet, gled ett stort segelfartyg förbi oss i det ljusa månskenet. Utan någon som helst belysning passerade det oss som den flygande holländaren."

"På dagen såg vi för första gången en hammarhaj i sundet, och otaliga små fiskebåtar blixtrade förbi omkring oss. Fartygstrafiken från haven i fjärran östern var också livlig. Solen stod nästan i zenit och brände obarmhärtigt. På grund av ljusstyrkan var jag tvungen att ständigt bära solglasögon. Den sista dagen före Singapore tillbringade vi nästan helt på däck under ett parasoll, naturligtvis med att utnyttja fartygets kylskåpsutbud."

"Det livskraftiga Singapore låg på en låg, skogbevuxen kustremsa och omgavs av vackra palmlundar. I själva verket hade Singapore ingen riktig hamn. Det fanns en stor naturlig bukt, ungefär lika stor som Kronobergsfjärden, som avskildes från havet av tiotals små öar. På varje ö hade det uppförts en försvarsfästning. Redan på långt håll kunde vi urskilja kustskyltarna som varnade för landstigning. 'Tillträde förbjudet. Försvarsmaktens område.'"

"Fartyg över 6000 ton kunde inte komma in i den grunda hamnen. När vi lade till låg det cirka 150 fartyg från olika länder i hamnen. Små var förtöjda vid kajerna, medan de stora lastades av och på med hjälp av pråmar."

EN DAG I SINGAPORE INNEHÖLL ENDAST BESÖK PÅ DJURPARKEN

"Vår plan var att stanna i Singapore i en och en halv dag. Efter att ha vilat en natt på fartyget kände jag mig på morgonen återigen som en turist. Värmen tog på allas nerver, och dåligt humör fick folk att stanna ombord. De enda passagerare som följde med mig till staden var en anställd vid den holländska ambassaden som gått ombord i Colombo, samt dottern till en engelsk köpman som bodde i Hongkong. Dottern hade besökt sin faster i Madras och var nu på väg hem. Dessa två hade bara varit ombord en så kort tid att de fortfarande var intresserade av att utforska nya platser, även denna hamn."

"Vi tog oss med en kinesisk båt till hamnen. Resan kostade 2,5 shilling. Innan vi lämnade fartyget kom en engelsk polis, en lång och skäggig indisk man, för att stämpla våra pass. Britterna använde många sådana, inkarnationer av en respektabel gentleman. Vägen till land var en halv kilometer, och redan på den sträckan märkte jag att hamnvattnet var smutsigt och luktade olja."

"När vi kom upp på kajen befann vi oss på hamntorget, där de flesta människor var kineser. Alla officiella institutioner, som banker och hotell, låg längs Singapores huvudgata. Husen var i regel fyravåningshus och trafiken var livlig. Vid sidan av bilar från 1925 års modell stod de senaste amerikanska lyxbilarna. Rika utlänningar rörde sig överallt och lokalbefolkningen omgav dem med sina kärror."

"Från turistbyrån fick vi en guide, en mulattkvinna, som genast berättade att det inte fanns något annat att se i Singapore än djurparken, dit vi bestämde oss för att åka."

"Kort efter midnatt återvände vi till fartyget, som glödde av neonljus. Vi hyrde en roddbåt i hamnen och rodde för egen maskin tillbaka till fartyget. I vattnet syntes tusentals sjöstjärnor, några flundror simmade förbi oss och en stor bläckfisk rörde sina enorma tentakler. Fiske i hamnområdet var i full gång: nätfiske bedrevs med hjälp av brinnande facklor bundna till båtarnas sidor."

"När vi kom fram till fartyget var det fortfarande lokala handlare där. De sålde stora sjalar, och kocken köpte några levande humrar av dem. En handlare försökte intensivt sälja sina pornografiska produkter. Hur som helst, Singapore stannade kvar i mitt minne som en mycket speciell, exotisk och tropisk hamnstad, som vibrerade av liv."

FRÅN SINGAPORE TILL HONGKONG 14–18 JANUARI

Efter Singapore fortsatte resan till Hongkong och riktningen vände norrut. Då blev vädret svalare och förhållandena ombord blev mänskligare. I sina memoarer berättar George inte det han berättade i sitt brev hem. På sträckan från Singapore till Hongkong hade George fått höra om turnéns konsertplaner, som var vilda. Om allt hade genomförts skulle George ha fått turnera runt hela jordklotet.

"Jag har fått höra att vi har konserter i Tokyo den 27 och 30 januari samt den 1 och 6 februari. Dessa är alltså våra fyra första konserter, och senare har vi fler konserter i andra japanska städer: Osaka, Kobe, Nagoya, Kyoto osv. Därefter är våra destinationer Harbin och Mukden i Manchuriet, Seoul och Pingtsin i Korea samt slutligen Peking, Tientsin och Shanghai i Kina. I slutet av mars och april är vi troligen på öarna Java och Filippinerna, sedan (förmodligen) i Honolulu. Vi återvänder till Frankrike via Amerika. Allt detta är fortfarande på planeringsstadiet, och besluten fattas när vi anländer till Tokyo."

I memoarerna fokuserade George på att beskriva resans framfart:

"Efter att ha rundat Malackahalvöns spets vände vi nordost mot Sydkinesiska havet. En kraftig östvind, 6-8 Beaufort, blåste på öppet hav och reste fyra meter höga vågor. Hakone Maru gungade vilt, och fyra av fem passagerare uteblev från frukosten. De flesta, inklusive Shaljapins familj, stannade i sina hytter."

"Jag kände mig inte direkt sjuk, men det var något fel med magen och jag ville inte äta något. På natten ökade vinden ännu mer, och på morgonen var impressarion Kasjuk så sjuk att han trodde han skulle dö. Då rundade vi redan Indokinesiska halvön och var så nära att kustområdets öar syntes tydligt. Luften kyldes snabbt. Termometern visade endast +10 grader."

"Resan från Singapore till Hongkong tar vanligtvis fyra dagar. Det blåsiga vädret slutade först efter tre dagar, men trots det anlände vi till Hongkong bara fyra timmar försenade."

"Himlen var molnig, vilket oavsiktligt skapade en höstliknande stämning. Vädret förbättrades dock snabbt och när solen tittade fram bakom molnen, höjdes mitt humör avsevärt. Snart såg vi det charmiga Hongkong bada i solsken. Den engelska kolonin ligger på en ö vars högsta punkter sträcker sig över tusen meter över havet, och ligger fem kilometer från den kinesiska kusten."

HÖGTIDLIGT MOTTAGANDE I HONGKONG 18 JANUARI

"När vi närmade oss Hongkongs hamn fick vi veta att ett högtidligt mottagande väntade i hamnen, eftersom det bodde gott om ryska emigranter i Hongkong. På hamnkajen fanns hundra ryssar och cirka tvåhundra kinesiska fans till Shaljapin. Till vår förvåning hade nästan alla kameror, och även jag tog bilder av den brokiga skaran."

"Så snart fartyget lagt till vid kajen trängde en högljudd skara av hälsande personer sig ombord. Alla ville se Shaljapin. Med stor möda lyckades flickorna överräcka blomsterbuketter. Hälsningar, leenden och kyssar utdelades i oändlighet. Tillfället var högtidligt och hjärtligt."

Shaljapin vid fartygets reling. Familjen Godzinskys arkiv.

"Fartyget skulle stanna i hamnen i 12 timmar, och så delades vi in i två grupper och fördes för att bekanta oss med staden. Den första gruppen bestod av Shaljapins familj och i den andra gruppen var alla andra."

"Först utforskade vi stadens livliga gator, besökte ett par eleganta butiker och det vita marmormonumentet över drottning Victoria. Därefter åt vi frukost med Shaljapins familj på hotellet Hong Kong."

"Frukosten var i alla avseenden utmärkt. En orkester bestående av ryska musiker spelade för oss. Deras ledare var professor Mahletsov från Moskvakonservatoriet, som hade bott i exil i Hongkong i sex år. Den store kompositören Rachmaninov hade varit hans studiekamrat. Mahletsov berättade vad han gillade med Hongkong: orkestermusikerna fick ganska bra lön, de hade fullt uppehälle på hotellet samt andra förmåner. Professorn själv hade många elever. Enligt honom var det mycket billigt att leva i Hongkong, på grund av tullfriheten för flera importvaror."

"Efter frukosten hade professor Mahletsov med fru arrangerat en utflykt för mig till stadens utkanter. Vi åkte med bergbanan högt upp i bergen. Därifrån öppnade sig en obeskrivligt vacker utsikt över staden och havet som bredde ut sig framför den. På havet syntes tiotals öar och norrut den kinesiska kusten. Lyckligtvis var vädret klart och luften ren, på samma sätt som ibland i Finland på hösten. Nu var det dock januari."

"På ett charmigt bergscafé njöt vi av kinesiskt kaffe smaksatt med getmjölk och salt och återvände till hamnen en halvtimme före fartygets avgång. En tät skara av avskedstagare stod redan vid kajen."

"Shaljapin delade ut tiotals signerade bilder, som han överlämnade till sina avskedstagare. Vid avgångsögonblicket började avskedsmarschens toner spelas från fartygets högtalare. Musiken var mycket hög, och jag fick veta orsaken till det: i Fjärranöstern var det nödvändigt för att avskedstagarna inte skulle börja gråta."

Läs nästa del: Turnémemoarer 1953: Sista etappen före ankomsten till Japan 23 januari 1936

Text: Laila Tarpila

Svensk översättning: Christian de Godzinsky