Kiertuemuistelmat 1953: Tarinoita Colombosta 6. tammikuuta 1936 ja edelleen Singaporeen

Kartta The World 1935. Public domain.

På svenska

Hakone Maru ankkuroi Ceylonin (nyk. Sri Lanka) pääkaupungin Colombon edustalle varhain aamulla 6. tammikuuta, kirjoitti George de Godzinsky muistelmissaan. "Pienet moottoriveneet toivat alukselle uusia matkustajia, jotka kaikki olivat intialaisia ja asettuivat tavaroineen ja lapsineen alakannelle. Heidän matkansa suuntautui Singaporeen ja sieltä edelleen Australiaan. Kengurumaa tarvitsi halpaa työvoimaa, ja köyhät intialaiset muuttivat sinne suurin joukoin. Matkalla he valmistivat itse omat ruokansa omista tarvikkeistaan. Tätä varten he asettivat laivan kannelle suuren rautalevyn, jonka päällä he saattoivat sytyttää primuskeittimensä valmistaakseen riisiä." 

Tämä osa Georgen Kaukoidän kiertueen muistelmista venäläisbasso Fjodor Šaljapin säestäjänä liittyy turismiin ja matkailuun, eksotismiin ja nähtävyyksien kuvailuun. Mahdollisuus Colomboon tutustumiseen avautui amerikkalaisten tarpeesta saada kuljetettua autoja Hong Kongiin.

Sekä muistelmissa että kotiin kirjoittamissaan kirjeissä George kertoo ottaneensa valtavan määrän valokuvia. Valitettavasti kaikki Colombossa ja siitä edelleen laivamatkalla Singaporeen otetut kuvat ovat kadonneet. Vain yksi löytyy, kuva nro 615, jonka taakse George on kirjoittanut lakonisesti "Colombossa".

Colombossa 6. tammikuuta 1936. Godzinskyn perhearkisto.

Näin George kertoo eksoottisista ja tarunhohtoisista kokemuksistaan Colombossa 17 vuotta kiertueen jälkeen:

"Aluksi oletus oli, että Hakone Maru ei kiinnity laituriin, sillä laivassa ei ollut mitään satamaan purettavaa eikä sieltä lastattavaa. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua satamaviranomaiset ilmoittivat, että Amerikan Hong Kongin suurlähetystöllä oli kuusi autoa, jotka piti saada kuljetettua Hong Kongiin."

"Autojen omistajat saapuivat laivaan ja vein heidät komentosillalle, missä neuvottelut autojen kuljetuksesta käytiin. Heille ilmoitettiin kohteliaasti kuljetuksen hinta. Viskin karheuttamin äänin jenkit protestoivat sitä liian korkeaksi. Japanilaisekonomi kertoi hinnan olevan kiinteän, eikä hän voinut antaa siitä alennusta." 

"Silloin yksi amerikkalaisista tarjosi purserille suurta palkkiota, mikäli hän ottaisi autot kyytiin puoleen hintaan. Tämä vastasi kohteliaasti kuuluvansa laivayhtiön henkilökuntaan, eikä ottaisi vastaan lahjuksia."

"Amerikkalaisten ei auttanut muu kuin kaivaa sekkivihkonsa esiin ja maksaa täysi hinta. He kuitenkin vaativat, että laiva kiinnittyisi laituriin niin että autot voitaisiin siirtää nosturilla laivaan. Japanilainen kapteenimme suostui tähän ja me matkustajat iloitsimme mahdollisuudesta päästä tutustumaan Colombon kaupunkiin."

"Meille kerrottiin autojen lastaamisen kestävän viisi tuntia. Kapteeni kielsi äänekkäitä kaupustelijoita nousemasta laivaan, mutta pari kaupungin kiertokäyntejä kauppaavaa miestä pääsi sisään. Meille kuitenkin pahoiteltiin, että näin lyhyellä pysähdyksellä emme pystyisi vierailemaan Kandyn pyhässä temppelissä emmekä ehtisi katsomassa Buddhan jalanjälkeä." 

VIISI TUNTIA COLOMBOSSA 6. TAMMIKUUTA

"Colombossa itsessään oli paljon nähtävyyksiä. Tämä kuuluisa Ceylonin portti on kaunis ja viehättävä, näimme trooppiseen tyyliin rakennettuja marmoripalatseja eikä liikekeskus sijainnut kovin kaukana satamasta. Englannin pankki komeine marmoripylväikköineen jäi erityisesti mieleen." 

"Kävimme Michelin [Šaljapinin palvelija Mihail Šestokryl-Kovalenko] kanssa vaihtamassa pari puntaa Ceylonin dollareiksi. On huomionarvoista, että kaikissa Ison Britannian alusmaissa käytetään omaa valuuttaa. Lähes kaikkien valuuttojen vaihtokurssit eroavat toisistaan suhteessa Englannin puntaan. Colombossa vieraillessamme Ceylonin dollarin arvo oli 24 senttiä. Panin merkille, että myymälöissä elintarvikkeilla oli tuplahinnat. Tämä johtui siitä tosiasiasta, että käytössä oli myös Intian rupia, joka oli vahvempi. Rupioita saattoi vaihtaa paremmalla kurssilla kuin Ceylonin dollareita."

"Kaduilla vallitsi varsinainen ihmisten sekamelska, oli intialaisia, kiinalaisia, juutalaisia jne. Uusimpien automallien vieressä kadun varsilla seisoi vanhoja autoja samalla kun valtavat härät vetivät nelipyöräisiä vaunuja. Härkien nenissä oli renkaat, joiden avulla nuoret pojat ohjasivat näitä rauhallisia eläimiä. Colombossa näimme ensimmäistä kertaa rikšan." 

"Paikalliset ihmiset olivat erityinen kiinnostuksemme kohde. He erosivat eurooppalaisista kuin yö päivästä. Katselimme ihmetyksen vallassa myös paikallisia taloja, jotka oli rakennettu tiilestä, bambusta ja puusta. Vain pienellä alalla savupiippujen ympärillä oli käytetty kattotiiliä. Meille kerrottiin, että kymmenesosa Colombon taloista tuhoutui vuosittain tulipaloissa, joita ukkosmyrskyt aiheuttivat. Kaupunki sijaitsi trooppisten sateiden raja-alueella, ja vaikka paikalliset palokunnat olivat hyvin moderneja, palot aiheuttivat suuria vahinkoja."

"Pääkatua käveltyämme saavuimme pienelle aukiolle, jonka keskellä oli kaunis suihkulähde. Tummaihoiset naiset täyttivät keraamisia asioita vedellä, ja kantoivat ne kauniisti harteillaan. Alueella ei ollut lainkaan viemäröintiä. Kaikki likavedet heitettiin katuojiin, joissa virtasi vesi. Joka kadunkulmassa, erillään asuintaloista oli kauppoja, joissa myytiin kaikkea mahdollista. Yhdessä niistä iäkkäämpi rouva myi hyvin edullisesti kauniita intialaisia ja persialaisia mattoja. Mieleeni nousi helsinkiläinen Grenrus-mattokauppa, ajatuksena että näitä upeita mattoja voisi tuoda myös Suomeen."

"Kaduilla oli monin paikoin kangaspuita. Nuoret tytöt, neljä aina rivissä, kutoivat villamattoja avoimen taivaan alla. Maton malli oli painettu luonnonvärein bambuarkille ja työskennellessään tytöt lauloivat melodisia lauluja. Matonkutojien vieressä oli koko joukko piippukauppiaita. He myivät sekä oikeita piippuja että turisteille värikkäitä matkamuistopiippuja. Ceylonilaiset piiput koostuivat aina kahdesta osasta: savu kulki vesiosan läpi, joka antoi niille tyypillisen itämaisen aromin."

"Hindupoliisit olivat komeita ja tärkeitä herrasmiehiä. Kaikki olivat vähintään 190 cm pitkiä ja kuuluivat ylimpään kastiin. Tästä todisteena heidän otsassaan oli pyöreä, sinipunainen, halkaisijaltaan puolen senttimetrin kokoinen merkki."

"Päätimme Michelin kanssa kokeilla rikšakyytiä. Pyysimme rikšakuskia viemään meidät johonkin kauniiseen paikkaan, ja niin menimme valkoiselle merenrantatielle, jota varjostivat paksut palmupuut. Ilma tuoksui suolaiselle, kun lämmin, kostea ilma imi itseensä meren tuoksua. Tapasimme rantatiellä myös Šaljapinin perheen. He olivat käyneet eläintarhassa, ja Šaljapinin tyttären mukaan tekisimme suuren virheen mikäli emme vierailisi siellä. Niinpä hikoileva rikšakuski lähti vetämään meitä kohti eläintarhaa."

KUULUISA CEYLONIN TEE

"Matkan varrella sivuutimme suuren tehdasrakennuksen, jonka fasadissa luki 'Lions Tea'. Uteliaisuudesta menimme sisään. Kyseessä oli Colombon suurin teetehdas. Siellä näimme kuinka teetä kuivattiin, fermentoitiin ja jaoteltiin. Ahtaissa tiloissa työskenteli 1200 ihmistä. Ceylonilla ei ole luonnostaan ollut teepensaita, vaan kaikki tee oli aluksi tuotu Etelä-Kiinasta."

"Teen kasvattaminen on haasteellista työtä. Maata pitää lannoittaa monella tapaa, muun muassa tuhkaa lisäämällä. Lisäksi teepensaita pitää jatkuvasti uusia ettei tuontanto pysähdy kukinnan ja nuorten teelehtien keräämisen jälkeen. Teepensaiden siemenet kuljetetaan Ceylonilta takaisin Kiinaan ja näin saadaan sekalajikkeita, jotka maistuvat poikkeuksellisen hyviltä."

"Teelehdet kerätään kaksi kertaa vuodessa. Jokaisella teevalmistajalla on omat sekoituksensa ja omat makunsa. Aromi on tärkein kilpailuvaltti tällä jalolla alalla. Se, kuinka valmistajat onnistuvat luomaan omat makunsa, on suuri salaisuus. Parhaiden laatujen joukkoon lisätään kuivattuja teekukkia, jotka antavat juomalle hyvän maun. Kuivattamisen jälkeen teelehdet fermentoidaan, jolloin aromit saadaan parhaiten esille."

"Suomessa juodaan tällä tavalla tuotettua teetä. Teetehtaan englantilaiset omistajat asuivat tehtaan lähistöllä. Monet englantilaiset teeasiantuntijat keskittyivät vain tiettyihin lajikkeisiin. Vierailumme aikaan Ceylon oli maailman toiseksi suurin teen valmistaja."

ELÄINTARHA JA FAKIIRIN TEMPUT

"Seuraten Šaljapinien vinkkiä, suuntasimme seuraavaksi eläintarhaan. Sen alueella oli yksi buddhalainen ja kolme Brahman-temppeliä. Jokainen niistä oli omistettu jollekin pyhistä eläimistä. Colombossa oli paljon kauniisti koristeltuja Brahman-temppeleitä, joihin sisään mennessä piti riisua kengät."

"Norsut vaelsivat vapaina eläintarhan käytävillä. Ne saattoivat yhtäkkiä tökätä vierailijoita kärsällään kerjäten herkkupaloja. Yhdelläkään norsuista ei ollut syöksyhampaita, sillä ne oli leikattu pois poikasina. Apinat asustivat ulkosalla omissa kopeissaan."

"Puiston kulmauksessa oli suuri teltta, jossa esiintyi fakiiri. Katsojat olivat enimmäkseen amerikkalaisia merimiehiä ja intialaisia tyttöjä. Fakiiri oli kuuro ja sokea, ja hänen sanottiin olevan lähes satavuotias. Hän aloitti esityksensä lävistämällä käsivartensa pitkällä neulalla. Sitten hän asetti rautatangon hampaidensa väliin ja kuumensi tangon puhalluslampulla tulipunaiseksi."

"Fakiiri käveli piikkimatolla, eikä hänen jalkapohjiinsa jäänyt lainkaan neulanjälkiä. 'Välipalana' juontaja kertoi fakiirin maanneen viiden kuukauden ajan haudassa puhdistautuakseen tekemistään synneistä."

"Seuraavassa tempussa fakiiri istutti mangohedelmän suureen kukkaruukkuun. Minä kastelin ruukkua taikavedellä ja asetin sen päälle valkoisen nenäliinan. Hokkus pokkus, nenäliina poistettiin ja kas, ruukussa kasvoi jo pieni mangopuu. Seuraavaksi puuhun ilmestyi keltaisia kukkasia ja lopuksi hedelmiä. Siitä päivästä lähtien kiinnostukseni taikuutta kohtaan alkoi kasvaa ja olen yhä taikureiden yhdistyksen jäsen."

KÄÄRMEENLUMOOJAN KAUTTA TAKAISIN LAIVAAN

"Pian huomasimme että laivamme lähtö lähestyi, ja jouduimme jättämään käärmetarhan väliin. Mutta näimme kuitenkin käärmeenlumoojan. Hänen edessään olevassa korissa oli kaksi kobraa, jotka lumooja sai tanssimaan soittamalla klarinettia muistuttavaa bambusoitinta."

"Saavuimme takaisin laivalle vain vähän ennen sen lähtöä. Satamasta piti lähteä tietyllä hetkellä nousuveden aikaan ja suurimmat valtamerialukset saattoivat ankkuroitua satamaan vain muutaman tunnin ajaksi purkua ja lastausta varten. Laskuveden alkaessa niiden piti siirtyä merelle palatakseen jälleen nousuveden aikana. Vuoroveden korkeus Colombossa vaihteli 6–7 metrin verran."

"Laivamme irtosi laiturista hetkellä jolloin iltahämy alkoi syventyä trooppiseksi yöksi. Päivällisellä seurasimme kuinka Colombon valot häipyivät hiljalleen horisontin taakse. Matkamme halki Intian valtameren jatkui."

SÄVELLYSTYÖ JATKUU JOUTILAISUUDESSA

"Päivä päivältä ilma tuli kuumemmaksi. Seilasimme autiolla Intian valtamerellä ympärillämme vettä silmänkantamattomiin. Ainoat elävät olennot tällä meriaavikolla olivat valtavat lokit, joilla oli osittain musta pää ja nokat olivat punaiset. Matkustajat ruokkivat niitä heittelemällä makupaloja ilmaan."

"Useiden päivien ajan merellä oli sankka sumu, jonka läpi näimme vain aurigon kajon. Oli kosteaa ja hiljaista. Päivämme etenivät joutilaisuudessa grogeja maistellen. Matka tuntui liian pitkältä, halusin päästä perille Japaniin mahdollisimman pian. Olin menettänyt ruokahaluni. Helsingistä lähtiessä painoin 67 kiloa, nyt laivan vaaka näytti vain 61,5 kg."

"Šaljapinin pariskunta voi huonosti,sillä kuumuus ja kosteus väsytti myös heitä. Harjoittelimme maestron kanssa vain tunnin päivässä. Valitettavasti maestro sai vielä ikävän vatsataudin ja joutui vuoteeseen."

"Vapaa-aikaa oli paljon, minkä käytin säveltämiseen. Kaikki pitkästyivät iltaisin. Pelasimme crownia, dominoa ja bridgeä. Sain korttipeleistä tarpeekseni, aloin vihata jo pelkkää ajatusta pelipöytään istumisesta. Korttia ei laivalla pelattu rahasta vaan viinapaukuista."

"Otin kasapäin valokuvia ja kuvasin lähes kaikki matkustajat. Onneksemme laivaan oli lastattu Colombossa runsaasti hedelmiä. Saimme syödäksemme mandariineja, omenia, ananasta ja jopa eksoottisia hedelmiä. Laivan baarista sai ostaa mangoja ja pomeloita – kyllä, vihreitä hedelmiä, jotka maistuivat greipiltä ja näyttivät appelsiineilta. Ravintolassa tarjottiin bataatteja. Tuoreet hedelmät monipuolistivat yksitoikkoista elämäämme."

"Eräänä iltana näimme maata. Kyseessä oli Sumatran saaren pohjoiskärki, jonka korkeat vuorenhuiput ja vuorijonot näkyivät selkeästi. Saaren kärjessä olevan majakan vilkkuva valo näkyi kaksi tuntia ennen kuin itse saari tuli näkyviin. Kyseessä olivat valomerkit tropiikista. Yöllä Malaccan salmessa näimme lukemattomia kalastusaluksia, joiden saaliit välkkyivät suurten valonheittimien alla."

Lue seuraavaksi Kiertuemuistelmat 1953: Singaporessa 12.–14. ja Hong Kongissa 18. tammikuuta 1936

Teksti: Laila Tarpila

TURNÉMEMOARER 1953: BERÄTTELSER FRÅN COLOMBO DEN 6 JANUARI 1936 OCH VIDARE TILL SINGAPORE

Karta The World 1935. Public domain.

Suomeksi

Hakone Maru ankrade utanför Ceylons (nuvarande Sri Lanka) huvudstad Colombo tidigt på morgonen den 6 januari, skrev George de Godzinsky i sina memoarer. "Små motorbåtar förde nya passagerare till fartyget, alla indier, som med sina ägodelar och barn slog sig ner på nedre däck. Deras resa gick till Singapore och därifrån vidare till Australien. Kängurulandet behövde billig arbetskraft, och fattiga indier flyttade dit i stora skaror. Under resan lagade de sin egen mat med av egna provianter. För detta ändamål placerade de en stor järnplatta på fartygets däck, på vilken de kunde tända sina primuskök för att tillaga ris."

Denna del av Georges memoarer från hans rundresa i Fjärran Östern som ackompanjatör till den ryske basen Feodor Shaljapin berör turism och resor, exotism och beskrivningar av sevärdheter. Möjligheten att utforska Colombo öppnade sig tack vare amerikanernas behov av att transportera bilar till Hong Kong.

Både i memoarerna och i breven han skrev hem berättar George att han tog en enorm mängd fotografier. Tyvärr har alla bilder tagna i Colombo och under sjöresan vidare till Singapore försvunnit. Endast en har hittats, bild nr 615, bakom vilken George lakoniskt har skrivit "I Colombo".

Colombo den 6 januari 1936. Godzinskys familjearkiv.

Så här berättar George om sina exotiska och sägenomspunna upplevelser i Colombo, 17 år efter turnén:

"Initialt antogs det att Hakone Maru inte skulle lägga till vid kajen, eftersom det inte fanns något att lossa eller lasta i hamnen. Efter en stund meddelade dock hamnmyndigheterna att den amerikanska ambassaden i Hong Kong hade sex bilar, som behövde transporteras till Hong Kong."

"Bilägarna kom ombord och jag förde dem till kommandobryggan, där förhandlingar om biltransporten ägde rum. De fick artigt veta priset för transporten. Med  whiskysträva röster protesterade jänkarna att det var för högt. Den japanske ekonomen förklarade att priset var fast och att han inte kunde ge någon rabatt."

"Då erbjöd en av amerikanerna pursern en stor belöning om han skulle ta ombord bilarna till halva priset. Denne svarade artigt att han tillhörde rederiets personal och inte tar emot mutor."

"Amerikanerna hade inget annat val än att ta fram sina checkhäften och betala hela priset. De krävde dock att fartyget skulle lägga till vid kajen så att bilarna kunde flyttas ombord med kran. Vår japanske kapten gick med på detta, och vi passagerare gladde oss åt möjligheten att få bekanta oss med Colombs stad."

"Vi fick veta att lastningen av bilarna skulle ta fem timmar. Kaptenen förbjöd högljudda försäljare att komma ombord, men ett par män som sålde stadsturer lyckades ta sig in. Vi fick dock höra att med en så kort uppehållstid skulle vi inte kunna besöka det heliga templet i Kandy eller hinna se Buddhas fotspår."

FEM TIMMAR I COLOMBO DEN 6 JANUARI

"I själva Colombo fanns det många sevärdheter. Denna berömda Ceylons port är vacker och charmig, vi såg marmorpalats byggrda i tropisk stil och affärscentret låg inte så långt från hamnen. Bank of England med sina ståtliga marmorpelare stannade särskilt i minnet."

"Jag och Michel [Shaljapins tjänare Michail Sjestokryl-Kovalenko] växlade ett par pund till Ceylon-dollar. Det är anmärkningsvärt att alla brittiska kolonier använde sin egen valuta. Nästan alla valutor hade olika växelkurser i förhållande till det engelska pundet. När vi besökte Colombo var Ceylon-dollarns värde 24 cent. Jag noterade att livsmedel i butikerna hade dubbla priser. Detta berodde på att indiska rupier också användes, och de var starkare. Rupier kunde växlas till en bättre kurs än Ceylon-dollar."

"På gatorna rådde ett veritabelt virrvarr av människor, det fanns indier, kineser, judar osv. Bredvid de senaste bilmodellerna stod gamla bilar längs gatorna, samtidigt som enorma oxar drog fyrhjuliga vagnar. Oxarna hade ringar i nosen, med vilka unga pojkar styrde dessa lugna djur. I Colombo såg vi en ricksha för första gången."

"Lokalbefolkningen intresserade oss speciellt. De skilde sig från européerna som natt och dag. Vi betraktade med förundran också de lokala husen, som var byggda av tegel, bambu och trä. Endast på ett litet område runt skorstenarna hade takpannor använts. Vi fick veta att en tiondel av husen i Colombo förstördes årligen i bränder orsakade av åskväder. Staden låg i gränsområdet för tropiska regn, och trots att de lokala brandkårerna var mycket moderna, orsakade bränderna stora skador."

"Efter att ha gått längs huvudgatan kom vi fram till ett litet torg med en vacker fontän i mitten. Mörkhyade kvinnor fyllde keramiska kärl med vatten och bar dem vackert på sina axlar. Området saknade helt avloppssystem. Allt smutsigt vatten kastades i gatudiken där vatten flöt. Vid varje gathörn, avskilt från bostadshusen, fanns butiker som sålde allt möjligt. I en av dem sålde en äldre dam mycket billigt vackra indiska och persiska mattor. I mitt minne dök den Helsingforsbaserade mattbutiken Grenrus upp, med tanken att dessa fantastiska mattor också skulle kunna importeras till Finland."

"På många ställen längs gatorna fanns vävstolar. Unga flickor, alltid fyra i rad, vävde ullmattor under bara himlen. Mattans mönster var tryckt med naturfärger på bambuark, och medan de arbetade sjöng flickorna melodiska sånger. Bredvid mattvävarna fanns en hel skara piphandlare. De sålde både riktiga pipor och färgglada souvenirpipor till turister. Ceylonpiporna bestod alltid av två delar: röken passerade genom en vattendel, vilket gav dem deras typiska orientaliska arom."

"De hinduiska poliserna var ståtliga och viktiga herrar. Alla var minst 190 cm långa och tillhörde den högsta kasten. Som bevis på detta hade de i pannan ett runt, blå-rött märke, en halv centimeter i diameter."

"Michel och jag bestämde oss för att prova en rickshafärd. Vi bad rickshaföraren att ta oss till någon vacker plats, och så åkte vi till den vita kustvägen, som skuggades av tjocka palmer. Luften doftade salt när den varma, fuktiga luften sög åt sig havslukten. Vi mötte också Shaljapins familj på strandvägen. De hade besökt djurparken, och enligt Shaljapins dotter skulle vi göra ett stort misstag om vi inte besökte den. Så den svettige rikshaföraren började dra oss mot djurparken."

DET BERÖMDA CEYLONTEET

"Längs vägen passerade vi en stor fabriksbyggnad vars fasad bar inskriptionen 'Lions Tea'. Av nyfikenhet gick vi in. Det var Colombos största tefabrik. Där såg vi hur te torkades, fermenterades och sorterades. I trånga utrymmen arbetade 1200 personer. På Ceylon hade det inte funnits naturliga tebuskar, utan allt te hade ursprungligen importerats från Sydkina."

"Att odla te är ett utmanande arbete. Marken måste gödslas på många sätt, bland annat genom att tillsätta aska. Dessutom måste tebuskarna ständigt förnyas så att produktionen inte stannar efter blomning och insamling av unga teblad. Tebuskarnas frön transporteras från Ceylon tillbaka till Kina, och på så sätt får man blandade sorter som smakar exceptionellt gott."

"Tebladen skördas två gånger om året. Varje teframställare har sina egna blandningar och smaker. Aromen är den viktigaste konkurrensfördelen i denna ädla bransch. Hur tillverkarna lyckas skapa sina egna smaker är en stor hemlighet. Till de bästa kvaliteterna tillsätts torkade teblommor, som ger drycken en god smak. Efter torkningen fermenteras tebladen, varvid aromerna kommer fram bäst."

"I Finland dricker man te producerat på detta sätt. Tebrukets engelska ägare bodde i närheten av fabriken. Många engelska teexperter fokuserade bara på vissa sorter. Vid tiden för vårt besök var Ceylon världens näst största teframställare."

DJURPARKEN OCH FAKIRENS KONSTER

"Följande Shaljapins tips, styrde vi härnäst mot djurparken. Inom dess område fanns ett buddhistiskt och tre Brahman-tempel. Var och en av dem var tillägnad något av de heliga djuren. I Colombo fanns många vackert dekorerade Brahman-tempel, där man måste ta av sig skorna när man gick in."

"Elefanter vandrade fritt på djurparkens gångar. De kunde plötsligt stöta till besökare med snabeln och tigga godsaker. Ingen av elefanterna hade betar, eftersom de hade skurits bort när de var ungar. Aporna bodde utomhus i sina egna burar."

"I parkens hörn stod ett stort tält, där en fakir uppträdde. Åskådarna var mestadels amerikanska sjömän och indiska flickor. Fakiren var döv och blind, och hans ålder sades vara nästan hundra år. Han började sin föreställning med att genomborra sin arm med en lång nål. Sedan placerade han en järnstång mellan tänderna och hettade upp stången till rödglödande med en blåslampa."

"Fakiren gick på en spikmatta, och inga nålmärken syntes på hans fotsulor. Som ett 'inslag' berättade presentatören att fakiren hade legat i en grav i fem månader för att rena sig från sina synder."

"I nästa trick planterade fakiren en mangofrukt i en stor blomkruka. Jag vattnade krukan med magiskt vatten och placerade en vit näsduk över den. Hokus pokus, näsduken togs bort och se, i krukan växte redan ett litet mangoträd. Därefter dök gula blommor upp i trädet och slutligen frukter. Från den dagen började mitt intresse för magi växa och jag är fortfarande medlem i magikerförbundet."

VIA ORMTJUSAREN TILLBAKA TILL FARTYGET

"Snart märkte vi att vårt fartygs avgång närmade sig, och vi fick hoppa över besöket i ormparken. Men vi såg dock en ormtjusaare. I korgen framför honom fanns två kobror, som tjusaren fick att dansa genom att spela ett klarinettliknande bambuinstrument."

"Vi återvände till fartyget bara en kort stund före dess avgång. Hamnen skulle lämnas vid en viss tidpunkt under högvatten, och de största oceanångarna kunde ankra i hamnen bara några timmar för lossning och lastning. När lågvattnet började, var de tvungna att flytta ut till havs för att återvända igen under högvatten. Tidvattenskillnaden i Colombo varierade mellan 6–7 meter."

"Vårt fartyg lossade från kajen i samma stund som skymningen började fördjupas till en tropisk natt. Vid middagen såg vi hur Colombos ljus sakta försvann bortom horisonten. Vår resa genom Indiska oceanen fortsatte."

KOMPONERANDET FORTSÄTTER UNDER SYSSELSLÖSHET

"Dag för dag blev luften varmare. Vi seglade på den öde Indiska oceanen, omgivna av vatten så långt ögat nådde. De enda levande varelserna i denna havsöken var enorma måsar, som delvis hade svarta huvuden och röda näbbar. Passagerarna matade dem genom att kasta godbitar i luften."

"Under flera dagar var havet täckt av tät dimma, genom vilken vi bara såg solens sken. Det var fuktigt och tyst. Våra dagar förflöt i sysslolöshet smuttande på groggar. Resan kändes för lång, jag ville komma fram till Japan så snart som möjligt. Jag hade tappat aptiten. När jag lämnade Helsingfors vägde jag 67 kilo, nu visade fartygets våg bara 61,5 kg."

"Parest Shaljapin mådde dåligt, då värmen och fuktigheten tröttade ut även dem. Vi övade med maestro bara en timme om dagen. Tyvärr fick maestro även en obehaglig magsjuka och blev sängliggande."

"Fritid fanns det gott om, vilket jag använde till att komponera. Alla tråkades ut på kvällarna. Vi spelade crown, domino och bridge. Jag fick nog av kortspel, jag började hata bara tanken på att sitta vid spelbordet. Kort spelades inte om pengar på fartyget, utan om spritgroggar."

"Jag tog massor av foton och fotograferade nästan alla passagerare. Lyckligtvis hade fartyget lastats med rikligt med frukter i Colombo. Vi fick äta mandariner, äpplen, ananas och till och med exotiska frukter. I fartygets bar kunde man köpa mango och pomelo – ja, gröna frukter som smakade grapefrukt och såg ut som apelsiner. I restaurangen serverades batater. De färska frukterna gav variaration till vårt enformiga liv."

"En kväll såg vi land. Det var Sumatras ös norra udde, vars höga bergstoppar och bergskedjor syntes tydligt. Fyrbåkens blinkande ljus vid öns spets syntes två timmar innan själva ön blev synlig. Det var ljussignaler från tropikerna. På natten, i Malaccasundet, såg vi otaliga fiskefartyg, vars fångster glittrade under stora strålkastare."

Läs härnäst Turnéminnen 1953: I Singapore den 12–14 januari och i Hong Kong den 18 januari 1936

Text: Laila Tarpila

Svensk överättning: Christian de Godzinsky