Kiertuemuistelmat 1953: Marseillesta Suezille 20.–25. joulukuuta 1935

Kartta The World 1935. Public domain.

På svenska

Kaukoidän kiertueen viiden viikon mittainen laivamatka alkoi Marseillesta 20. joulukuuta. Ennen satamaan lähtöä matkalaiset, Fjodor Šaljapin vaimonsa ja nuorimman tyttärensä kanssa, Šaljapinin palvelija Michel (Mihail) Šestokryl-Kovalenko, impressaari Mihail Kašuk ja pianisti George de Godzinsky söivät hotellissa päivällisen. Tarjolla oli ostereita sekä paikallisen reseptin mukaan valmistettua kalakeittoa, bouillabaissea. "Se oli erittäin hyvää, mutta siinä on enemmän syötävää kuin lientä. Se sisälsi viittä eri kalaa, rapuja ja kasviksia."

"Saavuimme illalla ajoissa satamaan. Laitureihin oli kiinnitetty ainakin 200 laivaa. Satamassa tuntui Marseillelle tyypillinen haju, joka oli kuin esimakua tulevasta Kaukoidästä. Klo 20 nousimme laivaan, ja Hakone Marun miehistö toivotti kaikki tervetulleiksi syvin kumarruksin. Meidät ohjattiin hytteihimme ja valistettiin laivan palveluista."

George kuvasi tarkasti Hakone Marua. Se oli matkustaja-rahtilaiva, joka pystyi kuljettamaan 10.500 tonnia tavaraa. Toisen samanlaisen aluksen kanssa ne kulkivat Lontoon ja Yokohaman välillä. Matka kesti 45 päivää, joiden aikana rantauduttiin kahteentoista satamaan.

Eturivissä vasemmalta Šaljapinin tytär Dasja, laivan kapteeni T. Kurita, matkan päätähti Fjodor Šaljapin ja puoliso Maria Valentinovna. Takarivissä vasemmalta ensimmäinen perämies, impressaari Kašuk, konepäällikkö ja George. Godzinskyn perhearkisto.

"Matkustajahytit sijaitsivat keskellä alusta. Ensimmäiseen luokkaan mahtui 38 matkustajaa, toiseen 50 ja kolmanteen luokkaan 24, yhteensä 112 matkustajaa. Ensimmäisen luokan lippu Marseillesta Yokohamaan maksoi 85 puntaa. Se sisälsi myös ensimmäisen luokan junalipun Kōbesta Tokioon (600 km). Šaljapinin pariskunta matkusti yläkannella ensimmäisen luokan suitessa. Impressaari Kašuk, palvelija Michel, Šaljapinin tytär ja minä matkustimme keskikannella. Jaoin hytin Michelin kanssa."

Matkan alkajaisiksi George tapasi laivan konepäällikön, joka iloitsi mukana olevista kuuluisista matkustajista. Hän esitteli Georgelle koko laivan kapteenin salongista konehuoneen viimeiseen nurkkaan. "Laiva oli yllättävän puhdas. Myöhemmin japanilaisturistit kertoivat minulle matkustavansa japanilaisilla laivoilla aina kun se oli mahdollista. Se oli halpaa, laivat olivat nopeita ja palvelu aina hyvää. He neuvoivat minua olemaan koskaan matkustamatta englantilaisilla laivoilla."

"Hakone Marun lastaaminen kesti useita tunteja. Olin hiukan hermostunut, sillä tunnelmat eivät koskaan laivan lähtiessä ole miellyttävät. Myöhemmin Marseillen valot katosivat perän takaa. Koko tämän ajan olin kannella. Välimerellä puhalsi miellyttävä etelätuuli, sää oli pilvinen ja yö oli täysin pimeä. Vasta kolmelta aamulla päätin mennä nukkumaan ja vietin ihanan yön Välimerellä. Ajattelin, että nyt etäännyn kauemmaksi ja kauemmaksi siitä maailmankolkasta, jossa kaikki on niin rakasta ja johon olisin palannut niin valtavan mieluusti."

Aamuisin matkalaiset herätti hymyilevä japanilainen, joka sanoi huonolla englannilla "Sir, your bath is ready". Laivapalveluun kuului kaksi päivittäistä kylpyä suolavedessä ja sen jälkeen huuhtelu makeassa vedessä. "Aluksi otin yhden kylvyn joka toinen päivä, mutta vain välttääkseni loukkaamasta japanilaista palvelijaamme. Myöhemmin nämä kylvyt saivat kuitenkin toisenlaisen merkityksen, sillä hikoilimme jatkuvasti seilatessamme trooppisilla vesillä. Oli erittäin miellyttävää nousta viileästä kylvystä, hieroa itseään hitaasti pyyhkeellä ja pukea päälleen jotain kevyttä."

Joka aamu klo 9 George meni hyttitoverinsa Michelin kanssa aamiaiselle ruokasaliin.  Ruokalistalla oli mitä erilaisimpia vaihtoehtoja jo heti aamusta. "Yllätyin jatkuvasti useiden englantilaisturistien aamun ruokahalusta. He söivät jo kinkkua, munakkaita, sipulipihvejä ja paljon muuta. Michel ja minä joimme vain teetä ja söimme pari viipaletta paahdettua leipää. Aamurutiinimme ei muuttunut koko matkan aikana. Šaljapinit heräsivät yleensä hyvin myöhään ja liittyivät seuraan vasta lounasaikaan."

Šaljapin perheineen. Godzinskyn perhearkisto.

"Laivalla ollessani soitin joka aamu 2–3 tuntia salongin pianolla. Siellä en häirinnyt muita matkustajia. Niiden viikkojen aikana jotka vietimme merellä, minun oli opeteltava useita pianokappaleita, jotka maestron pyynnöstä aioin esittää soolokappaleina konserteissa. Aamutunneilla harjoitin musiikkia myös Šaljapinin tyttären kanssa. Hän oli hieman hemmoteltu lapsi ja luuli soittavansa pianoa jo täydellisesti. Minulla ei kuitenkaan ollut hänen kanssaan vakavia vaikeuksia."

George ja maestro harjoituksissa Hakone Marulla. Godzinskyn perhearkisto.

"Maestro ja hänen vaimonsa kohtelivat minua hyvin ystävällisesti alusta alkaen. Neljäntenä päivänä merellä alkoivat harjoitukset. Kävimme joka kerta läpi noin 20 kappaletta. Suureksi ilokseni nämä harjoitukset sujuivat alusta alkaen hyvin, ja huomasin, että maestro oli tyytyväinen minuun."

Laivan kapteeni T. Kurita omisti tuokion työajastaan Georgelle kertoen omasta taustastaan. Hän oli merenkävijä jo viidennessä polvessa. Myös neljä hänen veljistään oli merimiehiä. Kapteeni oli kotoisin Nagasakista, ja oli aloittanut uransa jo 11-vuotiaana hyttipoikana pienessä rahtilaivassa, joka kuljetti kookospähkinöitä ja hedelmiä Tyynenmeren saarilta toisille. Kuritasta oli 38-vuotiaana tullut kapteeni Japanin ja Korean väliselle laivareitille.

JOULU 1935 LAIVALLA

Jouluaattona George tunsi itsensä väsyneeksi ja huonovointiseksi. "Ehkä se johtui meri-ilmastosta tai jostain muusta syystä. Samalla podin myös pientä koti-ikävää. Jouluaattona pohjoisessa horisontissa näkyi maata, saari, joka oli 3-4 mailin päässä meistä. Se oli Maltan saari."

"Aattoaamuna nousin ylös myöhään, otin pari pilleriä päänsärkyyn ja menin yläkannelle. Oli kaunis aurinkoinen päivä, +19 astetta lämmintä, mutta horisontti oli peittynyt usvaan. Kevyt tuuli kävi suoraan edestä seistessäni kannella ilman takkia. En voinut vieläkään hyvin, tunsin itseni hyvin apaattiseksi. Tämä johtui varmaankin siitä, että olin saanut isorokkorokotuksen, joka oli pakollinen kaikille matkustajille ja tehosi nyt omalla tavallaan. Käsivarteni oli turvonnut ja kipeä, mutta se menee ohi nopeasti, sanoi se japanilainen lääkäri joka antoi rokotuksen. Laivan lääkäri antoi kaikkineen neljä matkan vaatimaa rokotusta, joita ilman Japaniin ei ollut menemistä."

Joulutunnelmissa laivalla. Godzinskyn perhearkisto.

Dasja, Fjodor ja Maria Valentinovna. Oikealla impressaari Kašuk. Godzinskyn perhearkisto.

Jouluna kapteeni halusi huomioida kuuluisat matkustajat tarjoamalla päivällisen pöydässään. "Kiitin kunniasta ja tunsin oloni heti huomattavasti paremmaksi. Nautin jo etukäteen tulevasta jouluateriasta tämän 56-vuotiaan, avarakatseisen, 17 kertaa maapallon kiertäneen japanilaisen merikarhu pöydässä."

Aavalla merellä Georgen mieleen hiipi suomalainen joulu lumen ja jään keskellä. "Jouluaattona oli outoa ajatella, että kotona Suomessa oli jo paljon lunta ja jäätä kun täällä oli vielä lämmintä. Laitoin päälleni kesäpuvun ja avokauluspaidan. Meillä oli Michelin kanssa  tilava hytti. Oli kaksi hyvää sänkyä ja kaksi suurta vaatekaappia, joihin ripustimme vaatteemme matkan ajaksi. Suuren, halkaisijaltaan noin 40 cm:n valaisimen ansiosta hytti oli hyvin valoisa ja sitä pystyi tuulettamaan nopeasti."

"Menimme Michelin kanssa yläkerran baariin. Hän tarjosi minulle viskiä ja Tansan-vettä. Tämä japanilainen kivennäisvesi oli erittäin maukasta, varsinkin jäähdytettynä. Šaljapinit ja impressaari pelasivat korttia alemmassa salongissa. Maestro oli peluri. Hän vietti vaimoineen melkein kaiken vapaa-aikansa korttia pelaten."

"Ostin laivan kaupasta pieniä joululahjoja Port Saidista kotiin lähetettäväksi. Alkoi tulla pimeää. Merellä olimme nähneet useita aluksia, jotka olivat joko menossa Suezin kanavaan tai tulossa sieltä pois. Pukeuduimme smokkeihin hyvissä ajoin ennen jouluateriaa, joka alkoi tasan kahdeksalta, koostui seitsemästä ruokalajista ja kesti kaksi tuntia. Istuimme kapteenin pöydässä. Maestro oli hyvällä tuulella, jutteli vilkkaasti pöytänaapuriensa kanssa ja halusi tarjota kaikille samppanjaa."

Georgen joulukonsertti. Godzinskyn perhearkisto.

"Illallisen jälkeen siirryimme yläkannen salonkiin, jossa meille tarjottiin kahvia ja likööriä. Minun oli määrä pitää pieni joulukonsertti. Ohjelmassa oli paljon suomalaista musiikkia, muun muassa kaksi Sibeliuksen kappaletta. Puolen yön aikaan kannella alkoi elokuvaesitys. Meille näytettiin lyhytelokuvia Japanista: Kevät Japanissa, Geisha jne. Kaikki tämä oli selvästi mainosta."

"Elokuvaesityksen jälkeen alkoivat tanssit, jotka kestivät kolmeen asti yöllä. Laivalla oli myös katolilainen pappi, jolla oli mukanaan matka-alttari. Hän suoritti yöpalveluksen alakannella, mihin minäkin katolilaisena osallistuin. Joulupäivän ohjelma oli lähes sama kuin edellisenä päivänä. Kaikki matkustajat ja miehistön jäsenet saivat joululahjan. Minä sain japanilaisen viuhkan, joka on minulla edelleen tallessa."

Lue seuraavaksi Kiertuemuistelmat 1953: Port Said ja Suezin kanava 25.-27. joulukuuta

Teksti: Laila Tarpila

TURNÉMINNEN 1953: FRÅN MARSEILLE TILL SUEZ 20-25 DECEMBER 1935

Karta The World 1935. Public domain.

Suomeksi

Den fem veckor långa sjöresan för Fjärran Östern-turnén började i Marseille den 20 december. Innan de lämnade hamnen åt resenärerna – Feodor Shaljapin med sin fru och yngsta dotter, Shaljapins betjänt Michel (Mihail) Sjostokryl-Kovalenko, impressarion Mihail Kasjuk och pianisten George de Godzinsky – middag på hotellet. Menyn bestod av ostron och bouillabaisse, en fisksoppa tillagad enligt ett lokalt recept. "Den var mycket god, men det var mer mat än buljong. Den innehöll fem olika fiskar, kräftor och grönsaker."

"Vi anlände till hamnen i god tid på kvällen. Åtminstone 200 fartyg låg förtöjda vid kajerna. I hamnen kände man den för Marseille typiska doften, som var som en försmak av Fjärran Östern som komma skulle. Klockan 20 gick vi ombord, och besättningen på Hakone Maru välkomnade alla med djupa bugningar. Vi visades till våra hytter och informerades om fartygets tjänster."

George beskrev Hakone Maru i detalj. Det var ett passagerar- och fraktfartyg som kunde transportera 10 500 ton gods. Tillsammans med ett annat liknande fartyg gick de mellan London och Yokohama. Resan tog 45 dagar, under vilka de lade till i tolv hamnar.

Främre raden från vänster: Shaljapins dotter Dasja, fartygets kapten T. Kurita, resans huvudperson Feodor Shaljapin och hustru Maria Valentinovna. Bakre raden från vänster: första styrman, impressario Kasjuk, maskinchef och George. Godzinskys familjearkiv..

"Passagerarhytterna låg mitt i fartyget. Första klass rymde 38 passagerare, andra klass 50 och tredje klass 24, totalt 112 passagerare. En förstaklassbiljett från Marseille till Yokohama kostade 85 pund. Den inkluderade även en förstaklass tågbiljett från Kobe till Tokyo (600 km). Paret Shaljapin reste i en svit på övre däck i första klass. Impressarion Kasjuk, betjänten Michel, Shaljapins dotter och jag reste på mellandäck. Jag delade hytt med Michel."

I början av resan träffade George fartygets maskinchef, som gladde sig åt de berömda passagerarna ombord. Han visade George runt hela fartyget, från kaptenens salong till maskinrummets sista vrå. "Fartyget var överraskande rent. Senare berättade japanska turister för mig att de alltid reste med japanska fartyg när det var möjligt. Det var billigt, fartygen var snabba och servicen var alltid bra. De rådde mig att aldrig resa med engelska fartyg."

"Lastningen av Hakone Maru tog flera timmar. Jag var lite nervös, för stämningen är aldrig behaglig när ett fartyg lämnar hamnen. Senare försvann Marseilles ljus akterut. Hela tiden stod jag på däck. På Medelhavet blåste en behaglig sydlig vind, vädret var mulet och natten var helt mörk. Först klockan tre på morgonen bestämde jag mig för att gå och lägga mig och tillbringade en underbar natt på Medelhavet. Jag tänkte att nu kommer jag längre och längre bort från den delen av världen där allt är så kärt och dit jag så gärna hade velat återvända."

På morgnarna väcktes resenärerna av en leende japan som på knackig engelska sade "Sir, your bath is ready". Fartygets service inkluderade två dagliga bad i saltvatten och därefter sköljning i sötvatten. "Först tog jag ett bad varannan dag, men bara för att undvika att förolämpa vår japanske betjänt. Senare fick dessa bad dock en annan betydelse, för vi svettades konstant när vi seglade i de tropiska vattnen. Det var mycket behagligt att stiga upp från ett svalt bad, torka sig långsamt med en handduk och ta på sig något lätt."

Varje morgon klockan 9 gick George och hans hyttkamrat Michel till frukost i matsalen. Menyn erbjöd en mängd olika alternativ redan från morgonen. "Jag överraskades ständigt av flera engelska turisters aptit på morgonen. De åt redan skinka, omeletter, lökbiffar och mycket mer. Michel och jag drack bara te och åt ett par skivor rostat bröd. Vår morgonrutin förändrades inte under hela resan. Shaljapinerna vaknade vanligtvis mycket sent och anslöt sig först vid lunchtid."

Shaljapin med familj. Godzinskys familjearkiv.

"Ombord spelade jag på pianot i salongen 2–3 timmar varje morgon. Där störde jag inte andra passagerare. Under de veckor vi tillbringade till havs var jag tvungen att lära mig flera pianostycken, som på maestrons begäran skulle framföras som solostycken på konserterna. På förmiddagarna övade jag också musik med Shaljapins dotter. Hon var ett lite bortskämt barn och trodde att hon redan spelade piano perfekt. Men jag hade inga allvarliga svårigheter med henne."

George och maestro repeterar på Hakone Maru. Godzinskys familjearkiv.

"Maestro och hans fru behandlade mig mycket vänligt från första början. Under den fjärde dagen till havs började repetitionerna. Vi gick igenom cirka 20 stycken varje gång. Till min stora glädje gick repetitionerna bra från början, och jag märkte att maestro var nöjd med mig."

Fartygets kapten T. Kurita ägnade en stund av sin arbetstid åt George och berättade om sin egen bakgrund. Han var sjöfarare i femte generationen. Fyra av hans bröder var också sjömän. Kaptenen kom från Nagasaki och hade börjat sin karriär redan som 11-åring som hyttpojke på ett litet fraktfartyg som transporterade kokosnötter och frukter mellan öarna i Stilla havet. Vid 38 års ålder hade Kurita blivit kapten på fartygsrutten mellan Japan och Korea.

JULEN 1935 OMBORD

På julafton kände George sig trött och illamående. "Kanske berodde det på havsklimatet eller någon annan orsak. Samtidigt kände jag också lite hemlängtan. På julafton syntes land i den norra horisonten, en ö som låg 3-4 sjömil från oss. Det var ön Malta."

"På julaftonsmorgonen gick jag upp sent, tog ett par piller mot huvudvärken och gick upp på övre däck. Det var en vacker solig dag, +19 grader varmt, men horisonten var täckt av dimma. En lätt vind blåste rakt framifrån när jag stod på däck utan jacka. Jag mådde fortfarande inte bra, jag kände mig mycket apatisk. Detta berodde troligen på att jag hade fått en smittkoppsvaccination, som var obligatorisk för alla passagerare och nu verkade på sitt eget sätt. Min arm var svullen och öm, men det går över snabbt, sade den japanska läkaren som gav vaccinationen. Fartygets läkare gav totalt de fyra vaccinationer som krävdes för resan, utan vilka man inte kunde resa till Japan."

Julstämning ombord. Godzinskys familjearkiv.

Dasja, Feodor och Maria Valentinovna. Till höger impressario Kasjuk. Godzinskys familjearkiv.

På julen ville kaptenen uppmärksamma de berömda passagerarna genom att bjuda dem på middag vid sitt bord. "Jag tackade för äran och kände mig genast betydligt bättre. Jag njöt redan i förväg av den kommande julmåltiden vid bordet hos denna 56-åriga, öppensinnade, 17 gånger jordenruntresenär och japanske sjöbjörn."

Ute på det öppna havet smög sig tankarna på en finsk jul med snö och is in i Georges sinne. "På julafton var det konstigt att tänka att det hemma i Finland redan låg mycket snö och is, medan det här fortfarande var varmt. Jag tog på mig en sommarkostym och en skjorta med öppen krage. Jag och Michel hade en rymlig hytt. Det fanns två bra sängar och två stora garderober där vi hängde våra kläder under resan. Tack vare en stor lampa med en diameter på cirka 40 cm var hytten mycket ljus och kunde ventileras snabbt."

"Michel och jag gick till baren på övervåningen. Han erbjöd mig whisky och Tansan-vatten. Detta japanska mineralvatten var mycket gott, särskilt kylt. Shaljapinerna och impressarion spelade kort i den nedre salongen. Maestro var en spelare. Han och hans fru tillbringade nästan all sin fritid med att spela kort."

"Jag köpte små julklappar i fartygets butik för att skicka hem från Port Said. Det började bli mörkt. Till havs hade vi sett flera fartyg som antingen var på väg in i eller ut ur Suezkanalen. Vi klädde oss i smoking i god tid före julmiddagen, som började exakt klockan åtta, bestod av sju rätter och varade i två timmar. Vi satt vid kaptenens bord. Maestro var på gott humör, pratade livligt med sina bordsgrannar och ville bjuda alla på champagne."

George ger en julkonsert. Godzinskys familjearkiv.

"Efter middagen flyttade vi till salongen på övre däck, där vi bjöds på kaffe och likör. Jag skulle hålla en liten julkonsert. Programmet innehöll mycket finsk musik, bland annat två Sibeliusstycken. Vid midnatt började en filmvisning på däck. Vi visades kortfilmer från Japan: Våren i Japan, Geisha, osv. Allt detta var tydligt reklam."

"Efter filmvisningen började dansen, som varade till klockan tre på natten. Ombord fanns också en katolsk präst som hade med sig ett resealtare. Han höll en nattgudstjänst på nedre däck, där jag som katolik också deltog. Juldagens program var nästan detsamma som dagen innan. Alla passagerare och besättningsmedlemmar fick en julklapp. Jag fick en japansk solfjäder, som jag fortfarande har kvar."

Läs som nästa: Turnéminnen 1953: Port Said och Suezkanalen 25-27 december

Text: Laila Tarpila

Svensk översättning: Christian de Godzinsky