Kiertuemuistelmat 1953: Lisää konsertteja Tokiossa ja äänitys RCA Victor -levy-yhtiölle 6. helmikuuta 1936

Japanilaisia lehtikirjoituksia Tokion konserteista Georgen leikekirjassa. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

Seuraavat Tokion konsertit George de Godzinskyllä oli Kaukoidän kiertueella venäläisbasso Fjodor Šaljapinin kanssa 30. tammikuuta sekä 1., 4. ja 6. helmikuuta. George muisteli kiertueen tapahtumia seitsemäntoista vuotta myöhemmin:

"Ensimmäistä konserttia seurasi vapaapäivä. Vuoteeni viereen oli tuotu kuppi kahvia ja 5-6 vihkosta ja sanomalehteä. Yksi lehdistä oli englanninkielinen The Japan Advertiser. En ymmärtänyt japaninkielisiä arvosteluja, mutta huonepalvelija selitti, että arvostelut olivat lähinnä haltioituneita. The Japan Advertiser kirjoitti ensimmäisestä Tokion konsertista:

"Jos sanoisi että eilinen konsertti oli sensaatio Tokion musiikkielämässä, olisi vähättelyä kuvata samoin sanoin sitä juhlaa, jonka suuri taiteilija tarjoili eilen illalla. Hänen äänensä, ajoittan kevyt, toisinaan paksu basso, oli todella syvä ja rikassävyinen. Lauluääni täynnä elämää."

"Šaljapinin magnetisoiva persoona ja majesteettinen esiintyminen tekivät syvän vaikutuksen yleisöön. Mestarilla on briljantti, aristokraattinen kyky luoda kuuntelijoiden eteen näky elävistä, surevista ja riemuitsevista ihmisistä. Hän laulaa sydämestään, ja välittää täydellisesti laulujen sanojen syvän merkityksen. Lauluesityksiä seurasi aplodien myrsky; encore-numeroita piti laulaa useita. Volgan lautturien laulun jälkeen lavalle nousi pieni japanilainen tyttö ojentaen taiteilijalle itsensä kokoisen japanilaisen nuken sekä ison kukkakimpun."

"Sympaattisesta säestysosuudesta vastasi pianisti George de Godzinsky, joka reagoi varmalla tavalla laulajan esittämiin erilaisiin tunnetiloihin. Pianisti soitti kahteen otteeseen soolonumeroita, joissa kuultiin kauniita ja hyvin hallittuja säveltunnelmia. Myös hänen esityksensä saivat yleisöltä kiitosta." Godzinskyn perhearkisto.

"Pian tämän jälkeen menin onnittelemaan Šaljapinia. Hän oli edelleen sängyssä ja luki sanomalehtiä. Kun astuin sisään, Šaljapin halasi minua, suuteli poskelle ja kiitti toistuvasti hyvästä säestyksestä. Hotellin tulkki alkoi välittömästi kääntää arvosteluja hänelle."

"Yhtäkkiä maestro muisti, että hänet ja hänen perheensä oli kutsuttu Ranskan suurlähettilään luo aamiaiselle. Saatuaan tietää, että minua ei ollut kutsuttu mukaan, maestro arvosteli jyrkin sanoin diplomaatteja todeten etteivät he täysin ymmärtäneet kuinka taiteilijoita kohdellaan."

"Sateisesta säästä huolimatta minulla oli hieno päivä. Vietin illan yhdessä Tokion suurimmista elokuvateattereista. Sinne mahtui 3500 katsojaa."

IKÄVÄ VÄLIKOHTAUS TOISESSA TOKION KONSERTISSA

"Ensimmäisen Tokion konsertin jälkeisenä päivänä meillä oli pieni harjoitus maestron kanssa, ja seuraavan päivän iltana oli toinen konsertti. Šaljapin ei ollut samanlaisessa mielentilassa kuin oli ensimmäisenä konserttipäivänä, mutta hän on hieman käheä."

"Toisessa konsertissa tapahtui välikohtaus, joka pilasi koko konsertin viimeisen osan. Neljäntenä numerona Šaljapin esitti aarian Boris Godunovista, kohtauksen jossa kuningas kuolee lopussa. Yllättäen juuri sillä hetkellä, kun kuoleva kuningas tajusi kuoleman lähestyvän ja kutsui poikansa luokseen, elokuvakamera alkoi siristä äänekkäästi täydellisen hiljaisessa salissa. Joku elokuvan ystävä oli päättänyt vangita filmille upean laulajan lavalla. Šaljapin lopetti välittömästi laulamisen ja huusi venäjäksi: 'Lopeta!' Sen jälkeen hän huusi englanniksi tuolle satunnaiselle elokuvan ystävälle: 'Etkö näe musiikin pyhää läsnäoloa keskuudessamme?! Pyydän sinua poistumaan salista!'

"Tämän jälkeen maestro soitti johtajalle ja pyysi poistamaan häiritsijän välittömästi. Kohtelias vahtimestari pyysi ulkomaalaista elokuvaharrastajaa poistumaan salista, mihin hän heti suostui nähdessään Šaljapinin vihaiset kasvot."

"Välikohtauksen jälkeen maestro ei pystynyt keskittymään ennen taukoa. Ja vielä tauon jälkeen hän löi hermostuksissaan tahtia pianon kanteen. Hän suostui esittämään encorena vain yhden kappaleen. Kohteliaat japanilaiset sanomalehdet kirjoittivat, että japanilaiset eivät ole vielä valmiita kuuntelemaan niin hienoa musiikkia."

"Kolmas konsertti oli menestyksekkäin Tokion konserteista. Olin hyvällä tuulella, ja niin oli upea laulajakin. Šaljapin lauloi unohtumattoman kauniisti, sanalla sanoen loistavasti. Myös soolonumeroni onnistuivat, ja toisessa osassa esitin sovitukseni Straussin valssista Tonava kaunoinen. Konsertin jälkeen meitä hemmoteltiin upealla illallisella Romanian suurlähettilään luona."

 

Georgen käyntikortti. Godzinskyn perhearkisto.

TOKION SINFONIAORKESTERIN KONSERTISSA 3. HELMIKUUTA

"Sunnuntaina, 3. helmikuuta Ranskan suurlähettiläs kutsui meidät kaikki kotiinsa aamiaiselle. Šaljapinilla oli jo tuolloin Ranskan kansalaisuus. Aamiainen osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi, sillä kaikki Japanin musiikkimaailman tärkeimmät henkilöt olivat paikalla."

"Illalla menin konserttiin. Tokion sinfoniaorkesteri koostui 90 muusikosta. Sitä johti 28-vuotias japanilainen kapellimestari, joka oli opiskellut Saksassa kahdeksan vuotta ja oli tuolloin Japanin paras kapellimestari. Hänellä oli kuitenkin hämmästyttävä tapa johtaa, hän vääntelehti kuin käärme."

"Mutta konsertin ohjelma, joka koostui osin puhtaasti japanilaisista teoksista, oli monipuolinen. Tosin japanilaisella laulusolistilla oli hieman vapiseva ääni. Kappaleet olivat varsin mielenkiintoisia, varsinkin niiden melodiat."

"Mielestäni orkesteri soitti melko heikosti. Vaikka jousia oli paljon, ne eivät luoneet yhtenäistä sointia. Puupuhaltimet esittivät osansa suhteellisen hyvin, mutta vaskipuhaltimet soittivat osuutensa huonosti, varsinkin käyrätorvet, ne soittivat yksinkertaisesti sietämättömästi."

"Konsertissa oli noin 1500 ihmistä ja suosionosoitukset kuulostivat erittäin heikolta. Eurooppalaisesta ohjelmistosta esitettiin alkusoitto Mozartin oopperasta Ryöstö Seraljista ja Schubertin Keskeneräinen sinfonia. Yleisesti ottaen minulle jäi vaikutelma mekaanisesti nuottien pohjalta soittamisesta, ilman minkäänlaista tulkintaa."
 

KOLME VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ TOKIOSSA

"Vietimme Tokiossa vielä kolme päivää. Tein lyhyitä kävelylenkkejä kaupungin keskustassa ja vierailin tavarataloissa. Eräänä päivänä minut kutsuttiin katsomaan Yokohaman satamaa. Se oli erittäin mielenkiintoinen tuttavuus. Tokiossa tapasin monia musiikkiopiskelijoita, nuoria miehiä ja naisia. He olivat kaikki erittäin ystävällisiä ja kultaisia ihmisiä."

"Monet venäläiset emigrantit kutsuivat minut käymään heidän luonaan. Minulla ei ollut aikaa, koska minun oli pakko osallistua Šaljapinin ja hänen perheensä kunniaksi pidettyihin tapahtumiin. Nämä olivat pääasiassa diplomaattisia tapahtumia."

"Konserttien välissä harjoittelin ahkerasti soolonumeroitani. Tämä oli tarpeen, jotta samassa kaupungissa järjestettäviin konsertteihin saatiin vaihtelua. Iltaisin menin nukkumaan klo 9-10, koska silloin olin jo täysin uupunut. Väsymys johtui siitä, että japanilainen ruoka osoittautui minulle sopimattomaksi. Onneksi söin joskus perheissä, joissa tarjottiin aitoa kotiruokaa."

"Kuten Shanghaissa, Tokiossa oli paljon venäläisiä ja juutalaisia, taiteilijoita Venäjältä, mukaan lukien pianisteja, viulisteja, alttoviulisteja jne. He kaikki antoivat oppitunteja. Jokaisella heistä oli satoja oppilaita, joten he menestyivät vieraassa maassa."

"Tapasin Tokiossa viulisti, professori Mogilevskin, joka oli nuoruudessaan ollut viulunero Leopold Auerin oppilas Pietarissa. Isäni opiskeli Pietarin konservatoriossa, tosin musiikin harrastajana, mutta hän ei muistanut Mogilevskia."

"Lisäksi tapasin erittäin mukavan opettajan ja pianistin Leo Sirotan. Hän nautti jo tuolloin suuresta maineesta Kaukoidän maissa, joissa hän kiersi paljon. Eräänä iltana hän kutsui impressaarimme ja minut borssille ja tattaripuurolle. Vietimme erittäin miellyttävän illan puhuen taiteesta."

LEVYTYSTUOKIO TOKIOSSA 6. HELMIKUUTA

Helmikuun 6. päivänä oli vuorossa viimeinen kiertueen ensimmäisen osuuden Tokion-konserteista. Sitä ennen iltapäivällä taiteilijapari äänitti amerikkalaiselle RCA Victor -levy-yhtiölle kaikkiaan 16 kappaletta kaksipuolisille savikiekoille. Shaljapin hyväksyi levyistä vain yhden. Sen toisella puolella soi Musorgskin Mefistofeleen laulu kirpusta ja toisella Volgan lautturit. Levytykset jäivät Šaljapinin viimeisiksi.

Tokion konserttien jälkeen George sai ensimmäisen palkkansa. "Osa siitä lähetettiin kotiin Suomeen. Vietin seuraavan aamun tavaratalossa: minun piti ostaa vaatteita ja matkamuistoja. En voinut edes kuvitella kuinka halpaa täällä kaikki on. Ostin kolme luonnonsilkistä valmistettua paitaa, jotka kestivät 10 vuotta jatkuvaa käyttöä."

"Viimeinen konsertti Tokiossa oli voitto. Šaljapinin ääni oli tyyni ja hän esitti peräti 12 encorea. Yleisö iloitsi, katsojat heittivät lavalle tuoreita kukkia, ruusuja ja neilikoita. Säestyskin oli tavallista parempi, koska osaa numeroista ei esitetty ensimmäistä kertaa. ‘Musiikkihermostoni’ oli tullut herkemmäksi. Konsertissa läsnäolijat ylistivät säestystäni ja kaikki ihmettelivät hermojeni teräksisyyttä, koska ulkopuolinenkin näki kuinka vaikeaa yhteistyö Šaljapinin kanssa oli."

Äänityksistä George kirjoittaa saaneensa 500 frangia, jotka hän lupasi lähettää kotiin loppukuusta.

The Japan Times -lehti kirjoitti ennakkojutun maestron odotetusta saapumisesta maahan. Sen mukaan konsertteja oli luvassa Tokion lisäksi Osakassa ja Nagoyassa. Georgen leikekirja. Godzinskyn perhearkisto.

VIIMEINEN ILTA TOKIOSSA

"Tokiossa vierailuni viimeisenä iltana vierailin Japanin kansallisteatterissa. Siellä esitettiin  hurmaavaa vanhaa kansallisdraamaa lauluineen ja tansseineen. Esitys, joka koostui kymmenestä osasta, kesti kuusi tuntia ja oli mielenkiintoinen vaikken ymmärtänyt taiteilijoiden puhetta ollenkaan."

"Tuotanto oli realistinen ja yksinkertaisesti upea: esimerkiksi yksi samurai poltettiin roviolla keskellä näyttämöä. Taiteilijoiden ja lisähenkilöiden määrä nousi 400:aan. Kaiken huipuksi kauniit puvut loivat sellaisen vaikutelman, että nytkin, kun vain suljen silmäni, voin taas kulkea tähän satumaailmaan."

"Esitystä säesti 25 hengen Japanin kansallisorkesteri, jossa olivat mukana kaikki Japanin kansalliset instrumentit. Koto, iso, sormilla soitettu kielisoitin muistutti kanneltamme. Orkesterissa oli myös bambuhuiluja, pieniä kelloja, rumpuja ja suuria soittimia ääniefektien, esimerkiksi myrskyn ja ukkosen jyrinän luomiseksi.

"Tällä koko esityksellä ja siinä soitetulla musiikilla oli 2000-vuotinen historia. Näiden vuosituhansien aikana se ei ole muuttunut hiventäkään, ja sitä soitettiin ikivanhojen perinteiden mukaisesti. Katsojat istuivat pienillä tyynyillä, jotka oli asetettu laatikoilta näyttäville istuimille. Esityksen aikana tarjoiltiin teetä, hedelmiä ja erilaisia japanilaisia herkkuja. Kaikki tämä sisältyi lipun hintaan."

George teki myös huomioita paikallisesta väestöstä ja paikallisista tavoista, osin tavalla jota ei tänä päivänä pidettäisi soveliaana. Mutta annamme hänen kertoa huomionsa omalla tavallaan ja osana omaa aikaansa.

"Millainen oli Japanin väestö? Kaikki japanilaiset näyttivät jollakin tavalla lapsilta. He jäljittelivät kaikkia länsimaisia tapoja. Jäljittelyn saralla he olivat myös saavuttaneet paljon, sillä kaikki sivilisaation saavutukset, myös tekniset, oli uskollisesti kopioitu Japaniin."

"Jo vuosisadan puolivälissä Eurooppaan ja Amerikkaan oli lähetetty kyvykkäitä japanilaisia vakoojia. Heidän tehtävänään oli pitää silmällä teknologista kehitystä ja siirtää se japanilaisiin tehtaisiin, joissa oli halpaa työvoimaa. Japanilaiset lelut olivat jo levinneet kaikkialle maailmaan, sillä niitä pidettiin halpoina ja onnistuneina. Suhtautumisessa ulkomaalaisiin japanilaisille oli ominaista liiallinen kohteliaisuus ja monet kumarrukset."

"Japanilaiset nuoret olivat aktiivisesti kiinnostuneita tanssista; melkein jokaisessa Tokion ravintolassa tanssittiin. Jos otamme esimerkiksi omat tanssisalimme Pohjanmaalla, vastaavia oli Tokiossa yli 200. Eurooppalaista musiikkia soitettiin usein. Tanssien rytmi oli pääosin foxtrotia, hidasta foksia, ja pohjautui perinteisiin japanilaisiin melodioihin, jotka ovat hyvin melankolisia kuten kaikki japanilainen kansanmusiikki."

"Tanssin muutaman japanilaisen tytön kanssa ja huomasin heti, että heillä oli erehtymätön rytmitaju, joten heidän kanssaan on helppo tanssia."

"Japanilaiset naiset näyttivät paljon paremmilta kimonoissa kuin eurooppalaisissa vaatteissa. Tämä johtui siitä, että japanilaisilla naisilla on liian lyhyet sääret ja kapeat hartiat. Räätälit yrittävät käyttää vuorin paksuutta vartalon muodon parantamiseksi, mutta aina he eivät onnistu siinä.

"Kaikilla tytöillä oli pienet silmät ja huonot hampaat, kuten monilla heidän maanmiehillään. Japanilaiset miehet ja naiset käyttivät paljon hajuvettä."

"Kaikki eurooppalaisen silmin kauniit japanilaiset miehet ja naiset olivat sekoitus eri kansallisuuksia. Heidän suonissaan virtasi yleensä polynesialaista verta. Eräs tokiolainen musiikinopiskelija kertoi minulle, että hänen isoäitinsä oli kotoisin Salomonsaarilta. Hänellä oli suuret kauniit, lähes täysin mustat silmät ja vaaleampi ihonväri kuin japanilaisilla yleensä on.

"Ihanteellisen japanilaisen naisen pituus on 145cm. Hänellä pitäisi olla kapeat silmät ja kotkannenä. Ihannekaunottarelle on ominaista myös epätavallisen pieni jalka, joka vastaisi suunnilleen 10-vuotiaan suomalaistytön jalkaa."

"Japanin pohjoisosassa asuu puhdasoppisin samurai-kasti, kun taas etelässä on paljon kansallisesti sekoittuneita ihmisiä. Heissä on korealaista, kiinalaista ja intialaista verta. Eteläjapanilaisten miesten pituus on jopa 175 cm."

"Japanissa on myös japanilaisten ja valkoisten seka-avioliittojen jälkeläisiä. Lukemattomat eurooppalaiset kauppiaat tulivat tänne ja menivät naimisiin japanilaisten naisten kanssa. Lapset sellaisissa avioliitoissa ovat yleensä hyvin kauniita. Japanissa heitä kutsutaan siroiksi itämaalaisiksi. Kauneimmat ihmiset koko matkani aikana näin Macaossa [Epämääräinen ilmaus, kiertue ei poikennut Macaossa. Ehkä George näki macaolaisia Hong Kongissa?], missä portugalilaisten ja kiinalaisten seka-avioliitot ovat vallitsevia. Kaikki miehet olivat kuin elokuvatähtiä, ja naiset ehdottomia kaunottaria."

"Maaseudulla ei puhuta eurooppalaisia ​​kieliä ollenkaan. Ilman japanin kielen osaamista, jopa suurissa myymälöissä oli lähes mahdotonta kommunikoida myyjien kanssa. Lähes kaikkien tavaroiden hinnat oli ilmoitettu japanilaisilla numeroilla, joten meillä oli suuria vaikeuksia niidenkin kanssa."

"Kävin usein elokuvateattereissa Šaljapinin tyttären Dasjan kanssa. Huomasimme pian, että olimme ainoat eurooppalaiset yleisössä ja olimme jatkuvasti epämiellyttävän huomion kohteena. Monet vierustovereistamme katsoivat meitä lakkaamatta unohtaen elokuvan. Näimme myös kaksi japanilaista elokuvaa. Elokuvan lopussa melkein kaikki päänaishahmot kuolivat ja kaikki salissa istuvat vuodattivat katkeria kyyneleitä niitä peittelemättä."

"Maaseudulla naiset käyttävät yleensä kimonoa ja heidän hiuksensa ovat yksinkertaisella nutturalla. Perinteiset japanilaiset hienostuneet hiusten muotoilulaitteet ovat lähes kokonaan kadonneet yleisestä käytöstä."

"Miehet käyttävät laajalti eurooppalaisia pukuja, etenkin Tokiossa. Japanilaiset, jotka osasivat englantia, olivat hyvin uteliaita. He kysyivät kaikenlaista työstämme ja matkoistamme. Japanilaisten asenne ulkomaalaista kohtaan oli tietyssä mielessä kuin lapsen varovaista uteliaisuutta."

Lue seuraavaksi Kiertuemuistelmat 1953: Konsertit Osakassa ja tulevien kuukausien kiertueohjelma tarkentuu

Teksti: Laila Tarpila

TURNÉMEMOARER 1953: FLER KONSERTER I TOKYO OCH INSPELNING FÖR RCA VICTOR DEN 6 FEBRUARI 1936

Japanska tidningsartiklar i Georges klippbok. Godzinskys familjearkiv.

Suomeksi

Följande konserter i Tokyo hade George de Godzinsky under Fjärranöstern-turnén med den ryske basen Feodor Shaljapin den 30 januari samt 1, 4 och 6 februari. George mindes händelserna under turnén sjutton år senare:

”Den första konserten följdes av en ledig dag. Vid min säng hade det ställts en kopp kaffe och 5–6 häften och tidningar. En av tidningarna var den engelskspråkiga The Japan Advertiser. Jag förstod inte de japanska recensionerna, men rumsservitören förklarade att recensionerna mestadels var hänförda. The Japan Advertiser skrev om den första Tokyo-konserten:

"Att säga att gårdagens konsert var en sensation i Tokyos musikliv vore en underdrift för att beskriva den fest som den store konstnären bjöd på igår kväll. Hans röst, ibland lätt, ibland en fyllig bas, var verkligen djup och färgrik. En sångröst full av liv."

"Shaljapins magnetiska personlighet och majestätiska framträdande gjorde ett djupt intryck på publiken. Mästaren har en briljant, aristokratisk förmåga att skapa en bild av levande, sörjande och jublande människor framför lyssnarna. Han sjunger från hjärtat och förmedlar perfekt sångernas djupa innebörd. Sångframförandena följdes av en applådstorm; flera encorenumer måste sjungas. Efter Sången om Volga-pråmdragarna steg en liten japansk flicka upp på scenen och räckte konstnären en japansk docka i sin egen storlek samt en stor blomsterbukett."

’"För det sympatiska ackompanjemanget stod pianisten George de Godzinsky, som med säkerhet reagerade på de olika känslotillstånd sångaren framförde. Pianisten spelade solo vid två tillfällen, där vackra och väl behärskade stämningar hördes. Även hans framföranden fick berömmande applåder av publiken." Godzinskys familjearkiv.

"Strax därefter gick jag för att gratulera Shaljapin. Han låg fortfarande i sängen och läste tidningar. När jag steg in kramade Shaljapin mig, kysste mig på kinden och tackade upprepade gånger för det goda ackompanjemanget. Hotelltolken började omedelbart översätta recensionerna för honom."

"Plötsligt kom maestron ihåg att han och hans familj hade blivit bjudna till den franske ambassadören för frukost. När han fick veta att jag inte var inbjuden, kritiserade maestron med skarpa ord diplomaterna och konstaterade att de inte helt förstod hur man behandlar konstnärer."

"Trots det regniga vädret hade jag en fantastisk dag. Jag tillbringade kvällen på en av Tokyos största biografer. Den rymde 3500 åskådare."

EN OLYCKLIG INCIDENT VID DEN ANDRA TOKYO-KONSERTEN

"Dagen efter den första Tokyo-konserten hade vi en liten repetition med maestron, och kvällen därpå var det den andra konserten. Shaljapin var inte på samma humör som under den första konsertdagen, och han var lite hes."

"Vid den andra konserten inträffade en incident som förstörde hela konsertens sista del. Som fjärde nummer framförde Shaljapin en aria ur Boris Godunov, scenen där kungen dör i slutet. Plötsligt, just i det ögonblick då den döende kungen insåg dödens annalkande och kallade på sin son, började en filmkamera surra högt i den fullkomligt tysta salen. Någon filmentusiast hade beslutat att fånga den fantastiska sångaren på scenen på film. Shaljapin slutade genast sjunga och ropade på ryska: "Sluta!" Därefter ropade han på engelska till den slumpmässige filmentusiasten: ’Ser du inte musikens heliga närvaro bland oss?! Jag ber dig lämna salen!"

"Efter detta ringde maestron till chefen och bad att den störande omedelbart skulle avlägsnas. Den artiga vaktmästaren bad den utländske filmamatören att lämna salen, vilket han genast gick med på när han såg Shaljapins arga ansikte."

"Efter incidenten kunde maestron inte koncentrera sig före pausen. Och även efter pausen slog han nervöst takten på pianolocket. Han gick med på att endast framföra ett nummer som encore. De artiga japanska tidningarna skrev att japanerna ännu inte var redo att lyssna på så fin musik."

"Den tredje konserten var den mest framgångsrika av Tokyo-konserterna. Jag var på gott humör, och det var även den fantastiske sångaren. Shaljapin sjöng oförglömligt vackert, med ett ord - briljant. Även mina solonummer lyckades, och i andra delen framförde jag mitt arrangemang av Strauss vals An der schönen blauen Donau. Efter konserten blev vi bortskämda med en underbar middag hos den rumänske ambassadören."

 

Georges visitkort. Godzinskys familjearkiv.

PÅ TOKYOS SYMFONIORKESTERS KONSERT DEN 3 FEBRUARI

"På söndagen den 3 februari bjöd den franske ambassadören in oss alla till frukost i sitt hem. Shaljapin hade redan då franskt medborgarskap. Frukosten visade sig vara mycket intressant, eftersom alla viktiga personer inom Japans musikvärld var närvarande."

"På kvällen gick jag på konsert. Tokyos symfoniorkester bestod av 90 musiker. Den leddes av en 28-årig japansk dirigent som hade studerat i Tyskland i åtta år och då var Japans bästa dirigent. Han hade dock ett häpnadsväckande sätt att dirigera, han vred och vände sig som en orm."

"Men konsertprogrammet, som delvis bestod av rent japanska verk, var mångsidigt. Den japanska sångsolisten hade dock en något darrande röst. Styckena var ganska intressanta, särskilt melodierna."

"Jag tyckte att orkestern spelade ganska dåligt. Även om det fanns många stråkar skapade de inte ett enhetligt ljud. Träblåsarna framförde sina delar relativt väl, men bleckblåsarna spelade sina partier dåligt, särskilt valthornen, de spelade helt enkelt outhärdligt."

"På konserten var det cirka 1500 personer och applåderna lät mycket svagt. Av den europeiska repertoaren framfördes ouvertyren till Mozarts opera Enleveringen ur seraljen och Schuberts Ofullbordade symfoni. Sammantaget fick jag intrycket av mekaniskt spelande utifrån noter, utan någon som helst tolkning."

DE TRE SISTA DAGARNA I TOKYO

"Vi tillbringade ytterligare tre dagar i Tokyo. Jag tog korta promenader i stadens centrum och besökte varuhus. En dag blev jag inbjuden att se hamnen i Yokohama. Det var en mycket intressant bekantskap. I Tokyo träffade jag många musikstudenter, unga män och kvinnor. De var alla mycket vänliga och guldvärda människor."

"Många ryska emigranter bjöd in mig till sig. Jag hade inte tid, eftersom jag var tvungen att delta i evenemang som hölls till Shaljapins och hans familjs ära. Dessa var huvudsakligen diplomatiska evenemang."

"Mellan konserterna övade jag flitigt på mina solonummer. Detta var nödvändigt för att få variation i konserterna som hölls i samma stad. På kvällarna gick jag och lade mig klockan 9–10, eftersom jag då var helt utmattad. Tröttheten berodde på att den japanska maten visade sig vara olämplig för mig. Som tur var åt jag ibland hos familjer där det serverades äkta hemlagad mat."

"Precis som i Shanghai fanns det i Tokyo många ryssar och judar, konstnärer från Ryssland, inklusive pianister, violinister, altviolinister etc. De gav alla lektioner. Var och en av dem hade hundratals elever, så de hade framgång i ett främmande land."

"I Tokyo träffade jag violinisten, professor Mogilevsky, som i sin ungdom hade varit elev för violingeniet Leopold Auer i Sankt Petersburg. Min far studerade vid Sankt Petersburgkonservatoriet, visserligen som musikamatör, men han mindes inte Mogilevsky."

"Dessutom träffade jag den mycket trevliga läraren och pianisten Leo Sirota. Han åtnjöt redan då stort anseende i Fjärranösterns länder, där han turnerade mycket. En kväll bjöd han vår impressario och mig på borsjtj och bovetegröt. Vi tillbringade en mycket trevlig kväll med att prata om konst."

INSPELNINGSSESSION I TOKYO DEN 6 FEBRUARI

Den 6 februari var det dags för den sista Tokyo-konserten under turnéns första del. Dessförinnan, på eftermiddagen, spelade konstnärsparet in totalt 16 låtar för det amerikanska skivbolaget RCA Victor på dubbelsidiga stenkakor. Shaljapin godkände endast en av skivorna. På ena sidan spelades Musorgskijs Mefistofeleen laulu kirpusta [Mefistoteles sång om loppan] och på den andra Volgan lautturit [Volga-pråmdragarna]. Dessa inspelningar blev Shaljapins sista.

Efter Tokyo-konserterna fick George sin första lön. ”En del av den skickades hem till Finland. Jag tillbringade följande morgon i ett varuhus: jag skulle köpa kläder och souvenirer. Jag kunde inte ens föreställa mig hur billigt allt är här. Jag köpte tre skjortor av naturligt siden som höll i 10 år vid konstant användning.”

”Den sista konserten i Tokyo var en triumf. Shaljapins röst var lugn och han framförde så många som 12 encore. Publiken jublade, åskådarna kastade färska blommor, rosor och nejlikor på scenen. Ackompanjemanget var också bättre än vanligt, eftersom vissa nummer inte framfördes för första gången. Mina ’musiknerver’ hade blivit känsligare. Konsertbesökarna berömde mitt ackompanjemang och alla undrade över mina nervers stålkant, eftersom även en utomstående kunde se hur svårt samarbetet med Shaljapin var.”

Om inspelningarna skriver George att han fick 500 franc, som han lovade att skicka hem i slutet av månaden.

Tidningen The Japan Times skrev en förhandsartikel om maestrons förväntade ankomst till landet. Enligt den skulle konserter ges i Tokyo, Osaka och Nagoya. Georges klippbok. Godzinskys familjearkiv.

SISTA KVÄLLEN I TOKYO

"Under min sista kväll i Tokyo besökte jag Japans nationalteater. Där framfördes ett förtrollande gammalt nationaldrama med sång och dans. Föreställningen, som bestod av tio delar, varade i sex timmar och var intressant trots att jag inte alls förstod vad artisterna sade."

"Produktionen var realistisk och helt enkelt underbar: till exempel brändes en samuraj på bål mitt på scenen. Antalet artister och extra personal uppgick till 400. Utöver allt detta skapade de vackra kostymerna ett sådant intryck att jag fortfarande, när jag bara blundar, kan vandra in i denna sagovärld igen."

"Föreställningen ackompanjerades av Japans nationalorkester på 25 personer, där alla Japans nationella instrument ingick. Kotor, ett stort stränginstrument som spelas med fingrarna, påminde om vår kantele. I orkestern fanns också bambuflöjter, små klockor, trummor och stora instrument för ljudeffekter, till exempel storm och åskväder."

"Hela denna föreställning och musiken som spelades hade en 2000-årig historia. Under dessa årtusenden hade den inte förändrats en smula, och den spelades enligt urgamla traditioner. Åskådarna satt på små kuddar placerade på säten som liknade lådor. Under föreställningen serverades te, frukt och olika japanska delikatesser. Allt detta ingick i biljettpriset."

George gjorde också observationer om lokalbefolkningen och lokala seder, delvis på ett sätt som inte skulle betraktas som lämpligt idag. Men vi låter honom berätta sina observationer på sitt eget sätt och som en del av sin egen tid.

"Hur var Japans befolkning? Alla japaner verkade på något sätt som barn. De imiterade alla västerländska seder. Inom imitation hade de också uppnått mycket, eftersom alla civilisationens landvinningar, inklusive tekniska, hade troget kopierats till Japan."

"Redan vid seklets mitt hade duktiga japanska spioner skickats till Europa och Amerika. Deras uppgift var att hålla ett öga på den tekniska utvecklingen och överföra den till japanska fabriker med billig arbetskraft. Japanska leksaker hade redan spridits över hela världen, eftersom de ansågs vara billiga och lyckade. När det gällde att bemöta utlänningar kännetecknades japanerna av överdriven artighet och många bugningar."

"Japanska ungdomar var aktivt intresserade av dans; nästan varje restaurang i Tokyo hade dans. Om vi tar till exempel våra egna danshallar i Österbotten, fanns det över 200 liknande i Tokyo. Europeisk musik spelades ofta. Dansrytmen var huvudsakligen foxtrot, slowfox, och baserades på traditionella japanska melodier, som är mycket melankoliska som all japansk folkmusik."

"Jag dansade med några japanska flickor och märkte genast att de hade en ofelbar rytmkänsla, så det är lätt att dansa med dem."

"Japanska kvinnor såg mycket bättre ut i kimonos än i europeiska kläder. Detta berodde på att japanska kvinnor har för korta ben och smala axlar. Skräddare försöker använda fodrets tjocklek för att förbättra kroppsformen, men de lyckas inte alltid med det."

"Alla flickor hade små ögon och dåliga tänder, liksom många av deras landsmän. Japanska män och kvinnor använde mycket parfym."

"Alla vackra japanska män och kvinnor med europeiska ögon var en blandning av olika nationaliteter. I deras ådror flöt vanligtvis polynesiskt blod. En musikstudent i Tokyo berättade för mig att hans farmor kom från Salomonöarna. Hon hade stora vackra, nästan helt svarta ögon och en ljusare hudfärg än japaner i allmänhet har."

"Den ideala japanska kvinnans längd är 145 cm. Hon borde ha smala ögon och en örnnäsa. Ideal skönhet kännetecknas också av en ovanligt liten fot, som ungefär motsvarar en 10-årig finsk flickas fot."

"I norra Japan bor den mest renläriga samurajkasten, medan det i söder finns många nationellt blandade människor. I dem finns koreanskt, kinesiskt och indiskt blod. Sydjapanska män är upp till 175 cm långa."

"I Japan finns också ättlingar till blandäktenskap mellan japaner och vita. Oräkneliga europeiska köpmän kom hit och gifte sig med japanska kvinnor. Barn i sådana äktenskap är vanligtvis mycket vackra. I Japan kallas de graciösa orientalier. De vackraste människor jag såg under hela min resa var i Macao [En vag formulering, turnén avvek inte till Macao. Kanske George såg macauaner i Hongkong?], där blandäktenskap mellan portugiser och kineser är förhärskande. Alla män var som filmstjärnor, och kvinnorna absoluta skönheter."

"På landsbygden talas inga europeiska språk alls. Utan kunskaper i japanska var det nästan omöjligt att kommunicera med säljare, även i stora butiker. Nästan alla varors priser angavs med japanska siffror, så vi hade stora svårigheter även med dem."

"Jag gick ofta på bio med Shaljapins dotter Dasja. Vi märkte snart att vi var de enda européerna i publiken och var ständigt föremål för obehaglig uppmärksamhet. Många av våra bänkgrannar tittade oavbrutet på oss och glömde bort filmen. Vi såg också två japanska filmer. I slutet av filmen dog nästan alla kvinnliga huvudpersoner och alla i salen grät bittra tårar utan att dölja dem."

"På landsbygden bär kvinnor vanligtvis kimono och deras hår är uppsatt i en enkel knut. Traditionella japanska raffinerade hårstylingsverktyg har nästan helt försvunnit från allmän användning."

"Män använder i stor utsträckning europeiska kostymer, särskilt i Tokyo. De japaner som kunde engelska var mycket nyfikna. De frågade allt möjligt om vårt arbete och våra resor. Japanernas attityd till utlänningar var på ett visst sätt som ett barns försiktiga nyfikenhet."

Läs nästa: Turnémemoarer 1953: Konserter i Osaka och kommande månaders turnéprogram preciseras

Text: Laila Tarpila

Svensk översättning: Christian de Godzinsky