Kapellimestari Franciszek de Godzinsky riitaantuu soittajiensa kanssa

Franciszek de Godzinskyn tunnetuimpia sävellyksiä on Valse Orientale pianolle vuodelta 1926. Hurmaavan hitaan valssin kustantaja oli Fazerin musiikkikauppa.

På svenska

George de Godzinskyn isä, pietarinpuolalainen emigrantti, talousinsinööri ja harrastajapianisti Franciszek de Godzinsky joutui 1920-luvun Suomessa keksimään itselleen uuden ammatin. Keväällä 1924 Franciszek perusti emigranttituttujensa kanssa ravintolayhtyeen nimeltä Mr. François’n Salonki-Jazz-Soittokunta.

Franciszekin lisäksi yhtyeessä soittivat sellisti ja saksofonisti, virolainen vapaaherra, entinen tsaarin upseeri Sergius von Ungern-Sternberg, rumpali, puolalainen linjalaiva Petro-Pavlovskin entinen komentaja Boris Christoforoff, viulistit suomalaisemigrantti Johan Forelius ja entinen tsaarin ratsumestari Boris Bunakoff sekä bassobalalaikan soittaja Vasili Andrejeff.

1920-LUVUN KUULUISA ZAMBA

Samaan aikaan, kun Franciszek kokosi oman orkesterinsa, Kaivohuoneella perustettiin Zamba, Helsingin lukuisista 1920-luvun jazzkokoonpanoitsa kuuluisin. Zamba aloitti salonkijazzia soittavana saksalaistyyppisenä kabareeorkesterina. Sen perustajat olivat Lundewallin veljekset Sven ja Bengt. Syksyllä 1924 mukaan tulivat emigrantit, pianisti Robert “Bobi” von Essen sekä banjonsoittaja ja obligatoviulisti Yrjö Gunaropulos.

Juhlaillalliset ja tanssiaiset Pörssiravintolassa 1930. Museovirasto / Hugo Sundström.

Kaivohuoneelta Zamba siirtyi Pörssiravintolan orkesteriksi. Kun Muusikeriliitto loppukeväästä 1926 julisti ravintolan hakusaartoon, monet Zamban soittajat lähtivät Warnemünden kylpyläorkesteriin. Lähtijöiden joukossa oli muun muassa nuori klarinetti- ja saksofonivirtuoosi Matti Rajula.

AMERIKKALAINEN HOT-JAZZ RANTAUTUU SUOMEEN 1926

Kesäkuun alussa Zamban siirryttyä Saksaan höyrylaiva s/s Andania toi 600 amerikansuomalaista vierailulle vanhaan kotimaahan. Tulijoita viihdytti merimatkalla amerikansuomalaisista muusikoista koottu Andania Yankees -orkesteri, joka jäi soittamaan kesäksi Oopperakellarin yläkertaan. Oopperakellarissa orkesteri käytti nimeä S/S Andania American Jazz Band.

Ravintola Oopperakellariin eli Oprikseen käytiin sisään Ruotsalaisen Teatterin Esplanadin puiston puolelta. Museovirasto.

Suomessa kuultiin nyt ensimmäisen kerran aitoa amerikkalaista jazzia, ja suomalaisessa jazzissa alkoi uusi vaihe, hot-jazz. Opriksen yläkerrasta tuli aikaansa seuraavien nuorten jazzmuusikoiden kohtauspaikka. Oli muodikasta vastustaa “omenasaksalaista” jazzia ja opiskella swingiä, hottia ja improvisointia. Esikuva oli trumpetisti Louis Armstrong.

Amerikansuomalainen saksofonisti Tommy Tuomikoski (neljäs vasemmalta) soitti mukana muun muassa Fennia's Embassy Bandissä, joka esiintyi ravintola Fenniassa Mikonkadulla 1927-1929. Helsingin kaupunginmuseo / Rafael Roos.

Kesän jälkeen muutamat Andania-laivan muusikoista jäivät Suomeen ja heidät kiinnitettiin esiintymään ravintola Fenniaan. Erityisesti klarinetisti ja saksofonisti Wilfred H. “Tommy” Tuomikoski nousi amerikansuomalaisista muusikoista nuoren suomalaisen jazzpolven idoliksi. Nuoret perustivat myös omia jazzorkestereitaan, joista tunnetuin oli trumpetisti Eugen Malmsténin ja puolanjuutalaisen Salomon Manulkinin The Flapper’s Dance Band. Se soitti syksyllä 1926 Opriksessa.

Kun Zamba palasi Saksasta Pörssiravintolaan 1927, myös se muutti tyyliään ja ryhtyi soittamaan Chicago-tyyppistä hot-jazzia. Zamban uuteen kokoonpanoon kuuluivat muun muassa Tommy Tuomikoski, trumpetisti Alvar Kosunen ja pasunisti Klaus Salmi. Kun Salmi siirtyi Zamban johtoon 1931, orkesteri muutti nimensä, siitä tuli kuuluisa Ramblers.

GUNAROPULOKSEN VELJESTEN MELODY BOYS

Kesällä 1928 Franciszekin François-orkesteri soitti vielä Kulosaaren kasinolla, mutta sitten orkesteri hajosi. Osa soittajista lähti omille teilleen, kuten rumpali, meriupseeri Boris Christoforoff, joka otti vastaan Ranskan valtion tarjoaman kartografin tehtävän Marokossa. Osa siirtyi muihin orkestereihin tai perusti oman yhtyeen. François-orkesterin ainoat ammattimuusikot, sellisti ja saksofonisti von Ungern-Sternberg ja viulisti Forelius perustivat yhdessä Gunaropuloksen veljesten, Yrjön ja Anatolin kanssa Jolly Bandin.

Jolly Band soitti talvella 1928-1929 Opriksessa ja siirtyi sitten Fenniaan, missä se vaihtoi nimekseen Melody Boys. Kapellimestarinsa Yrjö Gunaropuloksen mukaan orkesteria kutsuttiin myös Yrjön orkesteriksi. Melody Boys edusti ravintola- ja äänilevyorkesterina 1920-1930-lukujen taitteessa suomalaisen modernin jazzin huippua. - Kuuntele Markus Raution ja Yrjön orkesterin levytyksiä 1929

Melody Boys eli Yrjön orkesteri esiintyi Kaivohuoneella 1930. Museovirasto / Pietinen.

Gunaropuloksen emigranttiveljesten Melody Boys -orkesterilla oli näkyvä rooli mykkäelokuvassa Laveata tietä. Elokuva sai ensi-iltansa huhtikuussa 1931 ja sen käsikirjoitti ja ohjasi Valentin Vaala, aiemmalta nimeltään Valentin Jakovitsh Ivanoff. Pääroolin näytteli Theodor Tugai, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Teuvo Tulio. Elonet.

Pietarinkreikkalaisen Gunaropuloksen perheen esikoinen Georg eli Yrjö ehti soittaa Pietarin keisarillisessa konservatoriossa viulua kaksi vuotta, ja keskimmäinen veli Anatol ottaa yksityistunteja pianossa ja sellossa ennen kuin perhe pakeni vallankumouksen jälkeen Sortavalaan. Yrjö jatkoi opintojaan Helsingin Musiikkiopistossa Erkki Melartinin sävellysoppilaana ja liittyi Zambaan syksyllä 1924. Anatol pääsi banjonsoittajaksi ravintola Palais Indran Wiolettera-orkesteriin 1926. Veljesten Melody Boys -jazzorkesteri kypsyi seuraavien kahden vuoden aikana, kun Yrjö, Anatol ja nuorin rumpaliveli Viktor esiintyivät Tampereen Teatteriravintolassa ja Kuopion Seurahuoneella.

FRANCOIS-ORKESTERI PALLADIUMISSA SYKSYLLÄ 1928

Kun Franciszek de Godzinskyn “hyväksi tunnettu orkesteri” syksyllä 1928 aloitti ravintola Palladiumissa, pappa-Godzinsky oli joutunut kokoamaan yhtyeensä lähes kokonaan uudelleen. Alkuperäisestä Mr. François’n Salonki-Jazz-Soittokunnasta oli jäljellä Franciszekin itsensä lisäksi vain bassobalalaikansoittaja Vasili Andrejeff.

Uuteen kokoonpanoon kuuluivat piano, viulu, bassobalalaikka, saksofoni, sello ja banjo. Uusina soittajina aloittivat saksofonisti ja sellisti Georg Thedeberg ja obligatoviulun ja banjonsoittaja Martti Parantainen, joka opiskeli Konservatoriossa viulua. Franciszek itse toimi kapellimestarina ja pianistina sekä soitti bassorumpua erikoisvalmisteisen pitkän pedaalin avulla.

Ravintola Palladium 1927 osoitteessa Erottaja 4 ja Bulevardi 2. Helsingin kaupunginmuseo / Eric Sundström.

Ravintola Palladiumin noutopöytä 1927. Valkoiset liinat ja tuoreet kukat kuuluivat asiaan. Helsingin kaupunginmuseo / Eric Sundström.

François-orkesterin uusi esiintymispaikka Palladium oli suosittu tanssiravintola Erottajan ja Bulevardin kulmassa. Alunperin paikka oli tullut tunnetuksi perheravintola Gradinina, mutta 1922 uusi omistaja, saksalainen liikemies muutti sen puotineitien ja kaupparatsujen matalan kynnyksen tanssiravintolaksi. Lisää huonoa mainetta Palladiumille toivat huumeet ja prostituoidut.

Syksyllä 1926 ravintola vaihtoi jälleen omistajaa. Uusi ravintoloitsijapariskunta teki paikasta menestyvän tanssiravintolan, jonka suosiota lisäsi se, että kilpailija Konserttikahvila oli joutunut sulkemaan ovensa. Konserttikahvilan ovimiehet olivat jääneet kiinni kokaiinin välittämisestä.

Konserttikahvilassa tanssimusiikista oli vastannut ensimmäinen suomalainen jazzorkesteri, viulisti Hugo Huttusen salonkitrio, jossa rumpuja soitti saksalainen jazzmestari Otto Reinfenstein. Konserttikahvilasta Huttunen siirtyi soittajatovereineen Punaiseen Myllyyn ja sieltä syksyllä 1927 Yleisradion perustamaan uuteen Radio-orkesteriin.

François-orkesteri soitti Palladiumissa syksystä 1928 vuoteen 1930, minkä jälkeen kokoonpano siirtyi Oopperakellariin.

Franciszek ja Mischa-koira Kaivopuiston kodin terassilla. Godzinskyn perhearkisto.

KOVAPALKKAISIN RAVINTOLAMUUSIKKO

Miksi Franciszek de Godzinskyn orkesteri hajosi kesällä 1928? Syitä oli monia. Vaikka “pappa-Godzinsky” oli pianistina keskinkertainen, hän nosti muihin verrattuna korkeaa palkkaa. Franciszek de Godzinsky oli koko Muusikeriliiton korkeapalkkaisin ravintolamuusikko, mikä herätti orkesterin muissa soittajissa närkästystä ja kateutta.

Kun Opris maksoi koko François-orkesterille soittokaudella 1925-1926 palkkaa 18.600 markkaa kuukaudessa, kapellimestarin osuus summasta oli 6500-7100 markkaa. Muut soittajat saivat kukin 3000 markkaa ja bassobalalaikansoittaja Vasili Andrejeff 2000 markkaa. Kun François-orkesterin muusikot sitten siirtyivät muihin orkestereihin, heidän palkkansa nousi oitis 4000-5000 markkaan.

George de Godzinsky muisteli 1980-luvun lopulla, että hänen isänsä hallitsi laajan ohjelmiston, hänellä oli erinomainen musiikkimuisti, taito improvisoida ja “mehukas” tapa soittaa pianoa. Franciszekin soittajatoverit tekivät kuitenkin pilkkaa tämän soittotyylistä rämisyttämällä rystysillä koskettimia.

Soittajatoverit eivät myöskään katsoneet hyvällä, että Franciszek kaveerasi avoimesti ravintoloitsijoiden ja Muusikeriliiton kanssa. Franciszek oli hyväksytty liiton jäseneksi toukokuussa 1925, ja 50-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi syksyllä 1927 hän lahjoitti “sievoisen summan” Muusikeriliiton sairaus- ja eläkekassaan. - Franciszek juhli merkkipäiväänsä neljä-viisi vuotta myöhässä, sillä hänen todellinen syntymävuotensa oli 1873.

Oopperasopraano, iskelmälaulaja, pianisti ja harmonikansoittaja Martta Tiger 1930-luvun alussa. Martta levytti kesäkuussa 1929 Franciszekin Tango Caritan. Museovirasto / Pauli Huovi.

GRAMOFONIKUUME

Soittajatovereissa saattoi herättää kateutta se, että kaiken muun lisäksi Franciszek oli myös säveltäjä. Varsinainen menestys oli hänen Valse Orientale’nsa pianolle vuodelta 1926, hurmaava hidas valssi, jonka nuotit Fazerin Musiikkikauppa riensi oitis painamaan.

Samoihin aikoihin 1920-luvun puolivälissä veivattavat matkagramofonit yleistyivät niin, että niitä myytiin Suomessa kymmeniätuhansia kappaleita. Kun 1928 suomalaismuusikoiden ulkomailla levyttämien äänilevyjen tullimaksu puolitettiin, levymyynti kasvoi räjähdysmäisesti. Kansainvälisen mallin mukaisesti nyt Suomessakin ryhdyttiin säveltämään, sanoittamaan ja levyttämään tanssimusiikkia omalla äidinkielellä suoraan suomalaiselle yleisölle. Ture Aran huhtikuussa 1929 Kööpenhaminassa levyttämä Emma-valssi ja Georg Malmsténin syyskuussa Berliinissä levyttämä Särkynyt onni saivat aikaan iskelmälevyjen läpimurron. Suomeen levisi suoranainen gramofonikuume.

Myös Franciszek de Godzinskyn sävellyksiä pääsi äänilevyille. Toukokuun lopulla 1929 Topi Aaltonen - oopperabaritoni Ture Aran salanimi - levytti Helsingissä Gramophone-merkille Franciszekin Vanhan merenkävijän laulun Hjalmar Nortamon sanoihin. 

Kesäkuussa 14-vuotias George oli innokkaana seuraamassa, kun Erkki Lingon johtama Polyphon-orkesteri äänitti Polyphon-levymerkille isän Boston Russe’n ja Tango Caritan. Tangon solistina lauloi Martta Tiger. Äänitykset tehtiin Valkoisessa salissa, ja paikalla oli muun muassa viulisti Erik Cronvall orkestereineen. 

Vuonna 1930 Erkki Eirto - oopperabaritoni Erik Eklundin salanimi - levytti Franziscekin valssin Manta, jos sinä tietäisit, jonka sanat oli kirjoittanut Usko Hurmerinta.

 

PAPPA-GODZINSKYN HAUKKUJAISET

Kesäkauden 1929 viimeisenä iltana sattui Kulosaaren kasinolla välikohtaus, jonka jälkiselvittely paljasti lisää jännitteitä Franciszekin ja hänen soittajiensa välillä. Tuona iltana François-orkesterissa oli keikalla viulisti Torsten Forsman, joka – kieltolaista välittämättä – esiintyi soittolavalla juovuksissa. Franciszekin ojennettua viulistia tämä suuttui ja alkoi solvata kapellimestaria yleisön edessä. Nyt kimpaantui vuorostaan Franciszek. “Herra Godzinsky puhtaasta riidan halusta soitti valssin Villiruusu väärässä tempossa”, bassobalalaikansoittaja Vasili Andrejeffin todisti tapahtumista jälkeenpäin.

Kun välikohtausta puitiin Muusikeriliitossa, alkoi todelliset “pappa-Godzinskyn haukkujaiset”. Orkesterista eronnut sellisti ja saksofonisti Ungern-Sternberg vakuutti, että Franciszek de Godzinsky oli “pikkumainen, rahanahne henkilö, joka tahtoi hallita ja vallita orkesterissa ja hajoittaa vallitsevan toveruushengen”. Meriupseeri Christoforoff todisti Godzinskyn olleen “epäihmisellinen ihminen ilman prinsiippiä”, joka “väärinkäytti sopimuksia omaksi edukseen ja nosti riitaa pikkuasioista”.

Kuulustelujen jälkeen Muusikeriliitto langetti sakot sekä kapellimestarille että niskuroineelle viulistille.

Arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelema, 1915 valmistunut Brändö Pavillon I eli Kulosaaren kasino. Helsingin kaupunginmuseo.

Kulosaaren kasinon ruokasali 1920-luvulla. Tarjoilijat ja orkesteri valmiina palvelemaan ja viihdyttämään yleisöä. Hotelli- ja ravintolamuseo.

Lue seuraavaksi 15-vuotias partiolainen esittäytyy säveltäjänä

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

 

 

KAPELLMÄSTAREN FRANCISZEK DE GODZINSKY HAMNAR I GRÄL MED SINA MUSIKER 

En av Franciszek de Godzinskys mest kända kompositioner är Valse Orientale för piano från 1926, en charmig långsam vals utgiven av musikaffären Fazer.

Suomeksi

George de Godzinskys far Franciszek de Godzinsky, emigrant från S:t Petersburg, finansingenjör och amatörpianist, var tvungen att hitta ett nytt yrke i 1920-talets Finland. Våren 1924 bildade Franciszek och hans emigrantkamrater en restaurangorkester som kallades Mr. François's Salong-Jazz-Band.

Förutom Franciszek bestod ensemblen av cellisten och saxofonisten Sergius von Ungern-Sternberg, en estnisk baron och före detta tsarofficer, trumslagaren Boris Christoforoff, före detta befälhavare på det polska linjeskeppet Petro-Pavlovski, violinisterna Johan Forelius, en finsk emigrant, och Boris Bunakoff, en före detta tsarrysk kavallerimästare, samt basbalalaikapelaren Vasili Andrejeff.

BERÖMDA ZAMBA PÅ 1920-TALET

Samtidigt som Franciszek samlade ihop sin egen orkester bildades i Brunnshuset Zamba, den mest berömda av Helsingfors många jazzensembler på 1920-talet. Zamba började som en kabaretorkester i tysk stil som spelade salongsjazz. Grundarna var bröderna Sven och Bengt Lundewall. Hösten 1924 anslöt sig emigranterna Robert "Bobi" von Essen, pianist, och Yrjö Gunaropulos, banjospelare och obligato-violinist.

Galamiddag och dans på Börsrestaurangen 1930. Museiverket / Hugo Sundström.

Zamba flyttade från Brunnshuset och blev restaurang Börs orkester. När musikerfacket på senvåren 1926 förklarade restaurangen som strejkplats lämnade många Zamba-musiker restaurangen för att ansluta sig till Warnemündes spa-orkester. Bland dem fanns den unge klarinett- och saxofonvirtuosen Matti Rajula.

DEN AMERIKANSKA HOT JAZZEN ANLÄNDER TILL FINLAND 1926

I början av juni, efter att Zamba flyttat till Tyskland, häntage ångfartyget s/s Andania med sig 600 amerikafinländare för att besöka sitt gamla hemland. De underhölls av Andania Yankees, en orkester bestående av amerikansk-finska musiker som bodde på övervåningen i Operakällaren under sommaren. I Operakällaren gick orkestern under namnet S/S Andania American Jazz Band.

Restaurangen Operakällaren, eller Opris, hade sin ingång från Esplanadparkens sida av Svenska Teatern. Museiverket.

Detta var första gången som äkta amerikansk jazz hördes i Finland, och en ny fas i den finska jazzen, den så kallade hot-jazzen, tog sin början. Opris övervåning blev en mötesplats för unga jazzmusiker som följde sin tid. Det var på modet att motsätta sig den "äppeltyska" jazzen och studera swing, hot och improvisation. Förebilden var trumpetisten Louis Armstrong.

Den amerikansk-finska saxofonisten Tommy Tuomikoski (fjärde från vänster) spelade bland annat med Fennias Embassy Band, som 1927-1929 uppträdde på restaurang Fennia på Mikaelsgatan. Helsingfors stadsmuseum / Rafael Roos.

Efter sommaren stannade en del av musikerna från fartyget Andania i Finland och anställdes för att spela på restaurang Fennia. Särskilt klarinettisten och saxofonisten Wilfred H. "Tommy" Tuomikoski blev en idol för den unga finska jazzgenerationen bland de amerikansk-finska musikerna. Ungdomarna bildade också egna jazzorkestrar, varav den mest kända var The Flapper's Dance Band under ledning av trumpetisten Eugen Malmstén och den polsk-judiske Salomon Manulkin. Den spelade hösten 1926 på Opris.

När Zamba återvände från Tyskland till restaurang Börs 1927 ändrade även den sin stil och började spela hot jazz i Chicagostil. I Zambas nya uppsättning ingick Tommy Tuomikoski, trumpetisten Alvar Kosunen och trombonisten Klaus Salmi. När Salmi tog över som ledare för Zamba 1931 bytte bandet namn till det berömda Ramblers.

BRÖDERNA GUNAROPULOS MELODY BOYS

Sommaren 1928 spelade Franciszek's François Orchestra fortfarande på Brändö Casino, men sedan splittrades orkestern. Några av musikerna gick skilda vägar, som trumslagaren, marinofficeren Boris Christoforoff, som tog ett jobb som kartograf i Marocko som den franska regeringen erbjöd. Andra gick vidare till andra orkestrar eller bildade egna ensembler. De enda professionella musikerna i François Orchestra, cellisten och saxofonisten von Ungern-Sternberg och violinisten Forelius, bildade tillsammans med bröderna Gunaropulos, George och Anatoli, Jolly Band.

Jolly Band spelade i Opris under vintern 1928-1929 och flyttade sedan till Fennia, där de bytte namn till Melody Boys. Efter sin dirigent Yrjö Gunaropulos kallades bandet också Yrjös band. Som restaurang- och grammofonorkester representerade Melody Boys höjdpunkten inom den finska moderna jazzen vid 1920- och 1930-talets början. - Lyssna på inspelningar med Markus Rautio och Yrjös orkester från1929

Melody Boys, eller Yrjös orkester, uppträdde på Brunnshuset 1930. Museiverket / Pietinen.

De emigrerade bröderna Gunaropulos orkester Melody Boys spelade en framträdande roll i stumfilmen Den breda vägen. Filmen hade premiär i april 1931 och skrevs och regisserades av Valentin Vaala, tidigare känd som Valentin Jakovitsh Ivanoff. Theodor Tugai, senare känd som Teuvo Tulio, spelade huvudrollen. Elonet.

George, den förstfödde sonen i Gunaropulos St Petersburgs-grekiska famlilj, spelade violin vid det kejserliga konservatoriet i S:t Petersburg i två år och hans mellanbror Anatol tog privatlektioner i piano och cello innan familjen flydde till Sordavala efter revolutionen. Yrjö fortsatte sina studier vid Helsingfors musikinstitut som kompositörselev hos Erkki Melartin och anslöt sig till Zamba hösten 1924. Anatol antogs som banjospelare i Wiolettera-orkestern på restaurangen Palais Indra 1926. Brödernas jazzorkester Melody Boys utvecklades under de följande två åren, då Yrjö, Anatol och deras yngsta trumslagarbror Viktor uppträdde på Tammerfors Teaterrestaurang och restaurang Seurahuone i Kuopio.

FRANCOIS ORCHESTRA PÅ PALLADIUM HÖSTEN 1928

När Franciszek de Godzinskys "väl beprövade orkester" började uppträda på restaurang Palladium hösten 1928 tvingades pappa Godzinsky att nästan helt återuppbygga sitt band. Från den ursprungliga Mr François' Salon Jazz Orchestra återstod, förutom Franciszek själv, bara basbalalaikaspelaren Vasili Andrejeff.

Den nya uppsättningen bestod av piano, violin, basbalalaika, saxofon, cello och banjo. Som nya musiker tillträdde saxofonisten och cellisten Georg Thedeberg och som obligato-violinist och banjospelare Martti Parantainen, som studerade violin vid konservatoriet. Franciszek själv fungerade som kapellmästare och pianist och spelade bastrumma med en specialtillverkad lång pedal.

Restaurang Palladium 1927 på adressen Skillnaden 4 och Bulevarden 2.
Helsingfors stadsmuseum / Eric Sundström.

Buffébordet på restaurang Palladium 1927, vitt linne och färska blommor hörde till saken.
Helsingfors stadsmuseum / Eric Sundström.

François-orkesterns nya spelplats, Palladium, var en populär dansrestaurang i hörnet av Skillnaden och Bulevarden. Stället hade ursprungligen varit känt som familjerestaurangen Gradin, men 1922 förvandlades det av den nya ägaren, en tysk affärsman, till en dansrestaurang med låg tröskel för butiksbiträden och dörrförsäljare. Palladium blev ytterligare ökänt på grund av droger och prostituerade.

Hösten 1926 bytte restaurangen ägare igen. Ett nytt restaurangägarpar förvandlade stället till en framgångsrik dansrestaurang, vars popularitet ökade av att konkurrenten Konsertkaféet hade tvingats stänga. Dess dörrvakter hade blivit avslöjade som kokainlangare.

Den första finska jazzorkestern, violinisten Hugo Huttunens salongstrio med den tyske jazzmästaren Otto Reinfenstein på trummor, hade stått för dansmusiken på Konsertkaféet. Huttunen och hans medmusiker flyttade från Konsertkaféet till Röda Kvarnen och därifrån hösten 1927 till den nya radioorkestern som grundades av Rundradion.

François Orchestra spelade på Palladium från hösten 1928 till 1930, varefter ensemblen flyttade till Operakällaren.

Franciszek och hunden Mischa på terrassen till hemmet i Brunnsparken. Familjen Godzinskys arkiv.

DEN HÖGST BETALDA RESTAURANGMUSIKERN

Varför splittrades Franciszek de Godzinskys orkester sommaren 1928? Orsakerna var många. Trots att "pappa Godzinsky" var en medelmåttig pianist fick han en hög lön jämfört med andra. Franciszek de Godzinsky var den högst betalda restaurangmusikern i hela musikerförbundet, något som väckte förargelse och avund ibland orkesterns övriga musiker.

Medan Opris betalade hela François Orchestra en lön på 18.600 mark per månad för säsongen 1925-1926, var dirigentens andel av summan mellan 6 500 och 7 100 mark. De övriga musikerna fick 3.000 mark var och basbasisten Vasili Andrejeff 2.000 mark. När musikerna i François Orchestra sedan flyttade till andra orkestrar steg deras löner snabbt till mellan 4.000 och 5.000 mark.

I slutet av 1980-talet erinrade sig George de Godzinsky att hans far behärskade en bred repertoar, hade ett utmärkt musikaliskt minne, en talang för improvisation och ett "saftigt" sätt att spela piano. Franciszeks medmusiker hånade dock hans spelstil genom att knäcka sina knogar på klaviaturen.

Kollegorna ogillade också Franciszeks öppna vänskap med restaurangägare och musikerförbundet. Franciszek hade blivit antagen som medlem i förbundet i maj 1925 och för att fira sin 50-årsdag hösten 1927 donerade han en " ansenlig summa" till musikerförbundets sjuk- och pensionsfond - Franciszek firade sin födelsedag fyra eller fem år för sent, eftersom hans riktiga födelseår var 1873.

Operasopranen, schlagersångerskan, pianisten och dragspelaren Martta Tiger i början av 1930-talet. Martta spelade in på skiva Franciszeks Tango Carita i juni 1929. Museiverket / Pauli Huovi.

Att Franciszek dessutom var en framgångsrik kompositör kan även ha varit en källa till avund för hans spelkamrater. Den långsamma valsen Valse Orientale  för piano från 1926 blev en riktig hit, och Fazers Musikaffär var snabb med att publicera noterna. I slutet av maj 1929 spelade Topi Aaltonen - alias operabarytonen Ture Ara - in Franciszeks Vanhan merenkävijän laulu (Höstvindar) och Gula löv, för Gramophone-skivmärket. I juni 1929 spelade Polyphon Orchestra under ledning av Erkki Linko in Franciszeks  Boston russe’n och Tango Caritan med sopranen Martta Tiger som solist. I augusti 1930 spelade Erkki Eirto - alias operabaritonen Erik Eklund - in Franziszeks låt Manta, om du visste.

PAPPA GODZINSKYS SKÄLLOR

Den sista kvällen under sommarsäsongen 1929 inträffade en incident på Brändö kasino, vars efterspel avslöjade ytterligare spänningar mellan Franziszek och hans musiker. Den kvällen hade François Orchestra sällskap av violinisten Torsten Forsman, som - utan att bry sig om förbudslagen - uppträdde berusad i orkesterpulten. När Franciszek tillrättade violinisten blev denne arg och började förolämpa kapellmästaren inför publiken. Nu var det Franciszeks tur att bli upprörd. "Herr Godzinsky spelade av ren stridslystnad valsen Wild Rose i fel tempo", vittnade basbalalaikaspelaren Vasili Andrejeff efteråt.

När incidenten diskuterades i musikerförbundet började den verkliga "pappa Godzinsky gnällkampen". Ungern-Sternberg, cellisten och saxofonisten som tidigare lämnat orkestern, hävdade att Franciszek de Godzinsky var "en småaktig, girig person som ville dominera och styra orkestern och bryta den rådande kamratandan". Marinofficeren Christoforoff vittnade om att Godzinsky var en "principlös, omänsklig man" som "missbrukade kontrakt till sin egen fördel och bråkade om småsaker".

Efter förhöret bötfällde musikerförbundet både kapellmästaren och den upproriske violinisten.

Brändö Pavillon I, eller Brändö Casino, ritad av arkitekt Armas Lindgren och färdigställd 1915. Helsingfors stadsmuseum.

Matsalen på Brändö Casino på 1920-talet. Servitörer och en orkester redo att servera och underhålla publiken. Hotell- och restaurangmuseet.

Läs härnäst: George byter skolan mot konservatoriet

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky