Joulu 1935 Välimerellä

 

Joulu laivalla. Kuvassa Georgen matkaseuruetta, vas. Šaljapinin tytär Dasia, Fjodor Šaljapin ja puoliso Maria Valentinovna. Oikealla impressaari Kašuk. Godzinskyn perhearkisto. Kuvaaja George de Godzinsky.

På svenska

Vieraillessaan Suomalaisessa Oopperassa marraskuussa 1935, maailmankuulu venäläisbasso Fjodor Šaljapin kiinnitti Kaukoidän kiertueelleen oopperan harjoituspianistin, nuoren George de Godzinskyn. Šaljapinin italialainen pianisti oli peruuttanut joulukuussa alkavaksi sovitun kiertueen viime tingassa, sillä hänen hermonsa olivat pettäneet. Šaljapin oli pulassa, mutta kuin ihmeen kaupalla löysi Helsingistä itselleen uuden pianistin. Maestro ihastui Georgen taitoihin, erityisesti suoraan nuoteista soittamiseen, suvereeniin transponointikykyyn, joustavaan luonteeseen ja musikaalisuuteen. Näille oli käyttöä oikukkaan Šaljapinin konserteissa.

George kirjoitti matkan varrelta kotiväelle kirjeitä, muun muassa jouluna 1935 Välimeren aalloilta. Hän kirjoittaa kirjeet yhdellä Godzinskyjen kotikielistä, ranskaksi. Joitakin sanoja ja lyhyitä lauseita hän on kirjoittanut venäjäksi. Kyrilliset osuudet näkyvät käännöksessä kursiivilla.

Godzinskyn perhearkisto.

23.12.1935

Rakkaat isä, Dida ja Loucia!

Olemme matkanneet jo kolme päivää Välimeren aalloilla japanilaisella Hakone Maru -laivalla. Aika kuluu melko nopeasti eikä huomaa, kuinka ilmasto muuttuu pikkuhiljaa ja talvesta on siirrytty Suomen kesäsäätä vastaavaan ilmanalaan. Kun olimme lähteneet Pariisista viime torstaina, vietimme aika vaiherikkaan yön Marseillehin menevässä makuuvaunussa. Ranskan rautatiet eivät ole niin hyvin rakennetut kuin meillä (Suomessa) eikä punkassa voi nukkua edes 2. luokan makuuvaunussa, koska junassa on kova meteli ja vaunu keinuu kaikkiin suuntiin ja kun juna pysähtyy asemille, on vaarana, että putoaa punkasta ja murtaa nenänsä lattiaan. Saavuimme Marseilleen perjantaiaamuna klo 7.40, emmekä tietenkään olleet nukkuneet koko yönä. Herra ja rouva Šaljapin menivät tyttärineen suoraan hotelliin lepäilemään. Herra Kašuk, Michel ja minä menimme huolehtimaan matkatavaroiden ja pakettien siirrosta laivalle, minkä jälkeen söimme lounasta kolmisin eräässä ravintolassa Canebière-kadun varrella. Siellä hoidin kirjeenvaihtoni kuntoon: 17 postikorttia! Luulin lähettäneeni joulutervehdykset kaikille Helsingforsissa. Mutta tietysti aina joku unohtuu, ja eilen muistin, etten ollut lähettänyt kortteja Corinne-tädille enkä Valdemar-enolle (perhepiirissä). Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lähetän heille uudenvuodenkortit samalla kertaa, kun lähetän tämän kirjeen.

Postikortti Marseillesta. Kuvassa hissit, joilla pääsee ihailemaan Marseillen Notre-Dame de la Gardea. Godzinskyn perhearkisto.

No, palataan nyt kuitenkin takaisin Marseilleen. Kyseessä on sangen mielenkiintoinen ja omintakeinen kaupunki. Ja minkälaisia ihmisiä! Välimeren asukeissa ei ole mitään taivasteltavaa, näin neekereitä, algerialaisia, erilaisia arabeja ja mustia. Nousimme laivaan klo 11. Se ei ole kovin suuri, vain 10 500 tonnia. Laiva ei kuljeta ainoastaan matkustajia vaan myös runsain määrin tiiliä/laattoja ja muuta lastia Kaukoitään. Kävimme katsomassa hyttejämme ja kiertelimme laivassa. Japanilaiset ovat oikein mukavia ja hassuja. Eräs laivan virkailija oli niin tyytyväinen siitä, että matkustamme laivalla, ettei oikein tiennyt miten toimisi osoittaakseen meille tyytyväisyyttään. Tämän jälkeen menimme takaisin Marseilleen (kaupungille) ja kävelimme hiukan. Sitten menimme hakemaan muun matkaseurueen hotellista, jossa he olivat parhaillaan syömässä. Maistelimme bouillabaisse-keittoa. Se oli erittäin hyvää, mutta siinä on enemmän syötävää kuin lientä. Sen jälkeen otimme auton ja menimme satamaan, koska oli juuri otollinen aika nousta laivaan.

Klo 4 lähdimme satamasta. Olin hiukan hermostunut, sillä tunnelmat eivät koskaan laivan lähtiessä ole miellyttävät. Ei kuitenkaan tuntunut samalta kuin silloin kun lähdin Helsingforsista mutta jotain samaa siinä oli. Ajattelin, että nyt etäännyn kauemmaksi ja kauemmaksi siitä maailmankolkasta, jossa kaikki on niin rakasta ja johon olisin palannut niin valtavan mieluusti!

Hakone Maru -laivalla matkalla Marseillesta kohti Japania. Eturivissä vasemmalta Šaljapinin tytär Dasia, laivan kapteeni T. Kurita, matkan päätähti Fjodor Šaljapin ja puoliso Maria Valentinovna. Takarivissä vasemmalta ensimmäinen perämies, impressaari Kašuk, ensimmäinen konemestari ja George.

Lopulta kaikki sujui kuin rasvattu. Laivamme lähti, ja istuin pitkään kannella mietteliäänä katsellen Marseillen valoja, joista etäännyimme. Elämä aluksella ei ole mitenkään erityistä tai poikkeuksellista. Aamuisin meidät herättää hymyilevä japanilainen, joka sanoo huonolla englannilla ”Sir, your bath is ready”. Minä en kylve joka päivä kuten kaikki muut vaan ainoastaan joka toinen päivä, etten loukkaisi japanilaisia, jotka kylpevät aamuin illoin. Voi miten liiallista puhtautta! Sen jälkeen teen aamutoimet, ajan partani ja menemme Michelin kanssa ruokasaliin aamupalalle. Ruokalistalla on mitä erilaisimpia vaihtoehtoja jo heti aamusta.

Omaperäisintä on, että englantilaiset matkustajat syövät jo 9:ltä aamulla lihaa ja erilaisia ruokia. Me syömme vain paahtoleipää ja kaksi keitettyä tai paistettua kananmunaa ja juomme teetä (kahvi on surkeaa!). F. I. ja M. V. ovat tavallisesti vielä sängyssä. Aamuisin soitan pianoa (jonkin tuntemattoman tehtaan valmistama englantilainen piano, jossa on upea ääni) ja seuraan, kuinka neiti Šaljapin (Dasia) soittaa. Mutta hänen on turha kehuskella ja sanoa minulle, että opiskelee tosissaan pianonsoittoa. Hän  ei ole mielestäni lahjakas. Yleisesti ottaen hän on erittäin oikukas neitokainen, sangen itsevarma ja tietysti siinä määrin vanhempiensa hemmottelema, ettei se voi tehdä hänelle hyvää. Minua kohtaan hän on kiva, muutakaan en voi sanoa. Ja hän on hieman hämillisen kunnioittava myös. Kun hän alkoi ensimmäisinä päivinä katsella minua vähän ylhäältä päin, olin kuin en olisi huomannut mitään ja nyt hän on tajunnut (sellaisen 14-vuotiaan tytön sielunelämää, jonka pään joku on saanut sekaisin ja joka kuvittelee olevansa 20-vuotias), etten halua osallistua moiseen roolileikkiin enkä totella hänen käskyjään. Maria Valent. ja F. I. ovat ystävällisiä minulle, ja teen myös parhaani ollakseni heille mieliksi ja saadakseni heidät pitämään itsestäni. En ollut koskaan ajatellut, että he olisivat niin ystävällisiä. He kohtelevat minua kuin perheenjäsentä.

Eilen ja toissa päivänä opettelimme F. I.:n kanssa 20 laulua ohjelmistosta. Jälkimmäisenä päivänä säestin jo melko hyvin ja huomasin, että hän oli erittäin tyytyväinen. Hän sanoi minulle lopuksi: Kiitos, parahin George. Olen hyvin iloinen että sinä ymmärrät, mitä minä haluan. Nyt lopetan tältä päivältä: olen kovin väsynyt. Meri-ilma tekee tehtävänsä, ja minun on paras mennä nukkumaan. Minulla on oikein kiva hytti, ei kovin suuri mutta siellä on erittäin mukava vuode ja kaksi vaatekaappia, joihin olemme Michelin kanssa asetelleet ja levittäneet kaikki vaatteeni erinomaiseen järjestykseen. Olen jo vuoteessa ja ajatukseni lentävät kaikkien teidän kaikkien luo. Toivon, että olette hyvässä kunnossa, että kaikki sujuu parhain päin ettekä ole apealla mielellä (minä kyllä olen, mutta yritän aivan kuten Napoleon).

George piti omia konsertteja laivalla, muun muassa jouluna, vaikkei kirjeessä kotiin mainitsekaan siitä mitään. Tieto pienestä joulukonsertista löytyy Georgen matkapäiväkirjasta. Godzinskyn perhearkisto.

24.12.1935

Tänään on jouluaatto. Meri on upea, sininen, ja käy pieni tuulenvire, ikään kuin henkäys. On melko lämmintä, 19 astetta. Jouluksi on siis loistavaa. Miten silti kaipaankaan pakkasta ja lunta, joita Suomessa sadatellaan niin kovasti! On tällä ilmastonmuutoksella tietysti toisaalta vaikutusta, eikä vaikutus minun kohdallani ole laisinkaan huono. En tunne oloani oikein hyväksi tänään: olen merisairas ja alakuloinen. Mutta tämä johtuu varmaankin siitä, että sain aamulla isorokkorokotuksen, joka on pakollinen kaikille matkustajille ja rokotus tehoaa nyt omalla tavallaan. Käsivarteni on turvonnut ja kipeä, mutta se menee ohi nopeasti. Näin minulle sanoi se japanilainen lääkäri, joka antoi rokotuksen.

Yleisesti ottaen japanilainen palvelu laivalla on erittäin ystävällistä. Kapteeni on lyhyt ja lihava ja muistuttaa entistä ministeriä Nichie’tä Helsingforsissa. Lähetän tämän kirjeen huomenna aamulla Port Saidissa, jonne saavumme klo 11. Siellä järjestetään retki Kairoon ja pyramideille. Me emme herra Kašukin kanssa ole osallistumassa, sillä retki on kallis, 4.16.00 shillinkiä. Šaljapinin perhe menee retkelle, koska heillä on tietysti siihen varaa. Mutta me emme menetä mitään. Kun laiva menee Suezin kanavan läpi, näemme pyramidit kaukaa.

Herra Kašuk pyytää lähettämään terveisiä kaikille. On raukkaparka ollut merisairaana jo kaksi päivää, vaikka laiva keinuu tuskin lainkaan. F. I.,  M. V. ja Kašuk pelaavat korttia suurimman osan aikaa. He nauttivat suunnattomasti kyseisestä ajanvietteestä. Dassialla on englantilainen tyttö seuralaisenaan, ja he pelaavat erilaisia pelejä laivan kannella. Pääosa matkustajista on engelsmanneja ja kuivia, lohikäärmemäisiä englannittaria.

Eilen oli todella kuuma päivä, ja pukeuduin kesäpukuuni.

Joulupäivän menu. Godzinskyn perhearkisto.

25.12.1935

Saavuimme Port Saidiin tänään aamulla klo 10. Pidän kiirettä, että saan tämän kirjeen valmiiksi ennen kuin posti lähtee ja että saan kirjeen lähtemään teille lentopostitse.

Eilen oli erityinen jouluillallinen, jolloin tarjottiin kalkkunaa ja jaettiin pieniä lahjoja.

Lähetän teille kaikille tämän pienen japanilaisen joululahjan. Täällä laivalla voi ostaa erilaisia japanilaisia esineitä, oikein sieviä. Itse olen saanut pienen viuhkan, mikä on erittäin ystävällistä.

Eilen sen jälkeen kun olimme toivottaneet toinen toisillemme hyvää joulua, oli kannella tanssia yöllä klo 1:een asti. Minulla oli hurja päänsärky, mikä ärsytti minua pirusti, mutta tanssin silti päästäkseni eroon alakulosta.

Lounaan jälkeen olemme menossa kaupungille kävelemään. Laiva on paikoillaan iltaan asti, ja minä haluaisin kirjoittaa vielä monista asioista, mutta nyt täytyy lopettaa.

Lähettäkää kirjeitä Shanghaihin osoitteella
Mr Godzinsky, 1. luokan matkustaja
s/s Hakone Maru
N.Y.K. Line
Shanghai port
China (via U.R.S.S.)

Haleja ja pusuja teille kaikille moneen kertaan.
Alkakoon uusi vuosi paremmin kuin tämä päättymässä oleva

Georges

25.12.1935
klo 9 illalla

Rakkaat isä, Dida ja Loucia!

Olemme pysähtyneet Port Saidin satamaan. On ihanan lämmin yö, ja taivaalla näkyy tuhansia tähtiä. Olen kannella ja ihailen näkymää satamaan, jota lukuisat valot ja kaikenlaiset pienet eri suuntiin kulkevat laivat valaisevat. Kaupunki itsessään ei ole iso mutta mielenkiintoinen se on. Eurooppalainen kortteli on erittäin kaunis hotelleineen ja ylellisine taloineen. Egyptiläis-arabialainen kortteli on likainen, haiseva ja täynnä kaikenlaisia ihmisiä: arabeja, neekereitä, beduiineja, egyptiläisiä ja erilaisia käsittämättömiä sekoituksia.

Pienet arabilapset ovat tosi hassuja. He leikkivät likaisilla kaduilla aivan kuin omissa huoneissaan ja näyttää siltä, että heillä on hauskaa. Ostin itselleni egyptiläisen fetsin ja käyskentelin tänään se päässäni. Se suojaa auringolta ja sopii minulle oikein hyvin.

Yöllä matkamme jatkuu ja menemme Suezin kanavan läpi. Laivaan lastataan parhaillaan erilaisia kauppatavaroita ja paljon irtohiiltä.

Laivalle tulee erilaisia hindumiehiä ennustamaan kuudella pennyllä, kaikenlaisia kaupustelijoita. Maria Valentinovna antoi erään hinduastrologin ennustaa itselleen: ilmeisesti hän kertoi sangen hyvin paikkansa pitäviä asioita.

Täällä oli pieni juutalainen tai maurilainen poika, joka teki hämmästyttäviä temppuja nenäliinoilla, kolikoilla ja elävillä kananpojilla.

Kuinka olette viettäneet joulua? Teillä oli tietenkin haikeaa mutta en kuitenkaan usko, että yhtä haikeaa kuin minulla. Hetkittäin olisin valmis heittäytymään mereen pitkästyessäni niin suuresti täällä laivalla, ja muistot Suomesta seuraavat minua jopa uniin. Eilen näin unta, että soitin Livadyn kanssa ja sen jälkeen näin unta Ahlströmistä, joka riiteli isän kanssa ja että Dida itki katkerasti ja sanoi, että yleensä minä olen syypäänä inhottaviin painajaisiin.

Mutta minä nukun laivalla 10–12 tuntia vuorokaudessa, mikä varmasti johtuu meri-ilmasta. Laivalla syödään yleensä erittäin hyvin. Lähetän teille tässä kirjeessä tämän päivän menun. Tarjolla on paljon erilaisia ruokalajeja, myös japanilaisia, ja saa valita vapaasti mitä haluaa.

F. I. ja M. V. lähettävät teille kaikille sydämellisiä terveisiä ja toivottavat hyvää joulua. Lopetan tältä päivältä ja lähetän suukkoja. Älkää huolehtiko: kaikki sujuu hyvin, minä voin hyvin, peseydyn huolella, matka etenee ja matkatoverini ovat oikein mukavia, ja minä teen kaikkeni ollakseni heille mieliksi ja auttaakseni heitä parhaani mukaan. Halatkaa puolestani vanhaa koirarukkaa ja sanokaa terveisiä sukulaiselle A. V., neiti Clavier’lle, kaikille Livadyn jäsenille ja ystäville.

Georges, joka ajattelee teitä

 

Lue seuraavaksi Tammikuun alussa 1936 Hakone Maru kyntää Intian valtamerta ja on muuttunut pätsiksi

Teksti: Laila Tarpila

Kirjeiden käännökset ranskasta: Soili Vihavainen
Kirjeiden venäjänkieliset osuudet (kursiivi): Laura Tarpila

JULEN 1935 PÅ MEDELHAVET

Ombord på fartyget Hakone Maru på väg från Marseille till Japan. I främre raden från vänster Shalyapins dotter Dasia, fartygets kapten T. Kurita, resans huvudstjärna Feodor Shaljapin och hans fru Maria Valentinovna. Bakre raden, från vänster, förste styrman, impresarion Kashuk, förste maskinisten och George.

 

Under sitt besök på Finska Operan i november 1935 engagerade den världsberömde ryske bassångaren Fyodor Shalyapin den unge George de Godzinsky, operans repetitionspianist, till sin turné i Fjärran Östern. Shaljapins italienska pianist hade i sista stund ställt in turnén, som skulle ha börjat i december, eftersom hans nerver hade tagit slut. Shaljapin var illa ute, men hittade mirakulöst nog en ny pianist i Helsingfors. Maestron var imponerad av Georges färdigheter, särskilt hans förmåga att spela direkt från noterna, hans suveräna transponering, hans flexibla natur och musikalitet. Dessa egenskaper kom väl till pass under den nyckfulle Shaljapins konserter.

George skrev brev hem från sina resor, bland annat från Medelhavets vågor julen 1935.

23.12.1935

Kära Dida och Loucia!

Vi har redan tillbringat tre dagar seglandes på Medelhavets vågor ombord på det japanska fartyget Hakone Maru. Tiden går ganska fort och man märker inte hur klimatet sakta förändras från vinter till ett klimat som liknar det finska sommarvädret. Efter att ha lämnat Paris i torsdags tillbringade vi en ganska hektisk natt i sovvagnen till Marseille. De franska järnvägarna är inte lika välbyggda som våra (i Finland) och man kan inte sova i en våningssäng ens i en 2:a klass sovvagn, eftersom tåget är bullrigt och gungar åt alla håll och när tåget stannar på en station riskerar man att ramla ur våningssängen och krossa näsan i golvet. Vi anlände till Marseille kl. 07.40 på fredagsmorgonen, och vi hade naturligtvis inte sovit på hela natten. Herr och fru Shaljapin och deras döttrar for direkt till hotellet för att vila. Herr Kašuk, Michel och jag tog hand om bagaget och paketen till fartyget, och sedan åt vi tre lunch på en restaurang på Canebière. Där sorterade jag min korrespondens: 17 vykort! Jag trodde att jag hade skickat julhälsningar till alla i Helsingfors. Men någon glömmer man ju alltid, och i går kom jag på att jag inte hade skickat kort till moster Corinne och morbror Valdemar (i familjekretsen). Men bättre sent än aldrig. Jag ska skicka nyårskort till dem samtidigt som jag skickar det här brevet.

Ett vykort från Marseille. Bilden visar hissarna för att beundra Notre-Dame de La Garde i Marseille.

Nåväl, låt nu oss återvända till Marseille. Det är en mycket intressant och originell stad. Och vilka människor! Det finns inget att se på med Medelhavsmänniskorna, jag såg negrer, algerier, olika araber och svarta. Vi gick ombord på båten klockan 11. Den är inte särskilt stor, bara 10 500 ton. Fartyget transporterar inte bara passagerare utan också massor av tegelstenar/kakelplattor och annan last till Fjärran Östern. Vi checkade in i våra hytter och gick en rundtur på fartyget. Japanerna är väldigt trevliga och lustiga. En av fartygets officerare var så nöjd med att vi reste med fartyget att han inte riktigt visste hur han skulle bete sig för att visa oss hur nöjd han var. Efter det åkte vi tillbaka till Marseille (staden) och promenerade runt lite. Sedan åkte vi för att hämta resten av resesällskapet från hotellet där de åt middag. Vi smakade på bouillabaisse-soppan. Den var mycket god, men mer ätbar än buljong. Vi tog sedan en bil och åkte till hamnen, eftersom det var precis rätt tid att gå ombord på båten.

Klockan 4 lämnade vi hamnen. Jag var lite nervös, för det är aldrig någon trevlig stämning när en båt lämnar hamnen. Det kändes inte på samma sätt som när jag lämnade Helsingfors, men det var något liknande. Jag tänkte att nu kommer jag längre och längre bort från den del av världen där allt är så kärt för mig och dit jag så gärna hade velat återvända!

Till slut gick allt som smort. Vår båt avgick och jag satt länge på däck och tittade fundersamt på ljusen i Marseille, som vi var på väg bort ifrån. Livet ombord är inget speciellt eller exceptionellt. På morgonen väcks vi av en leende japan som på dålig engelska säger ”Sir, your bath is ready”. Jag badar inte varje dag som alla andra, utan bara varannan dag, för att inte förolämpa japanerna som badar morgon och kväll. Åh, vilken överdriven renlighet! Sedan gör jag mina morgonsysslor, rakar mig och och går till matsalen med Michelin för att äta frukost. Menyn har ett brett utbud av alternativ redan från morgonen.

Det mest märkliga är att de engelska resenärerna äter kött och en mängd olika rätter redan kl. 9 på morgonen. Vi äter bara rostat bröd och två kokta eller stekta ägg och dricker te (kaffet är uselt!). F.I. och M.V. ligger oftast kvar i sängen. På morgnarna spelar jag piano (ett engelskt piano tillverkat av någon okänd fabrik, med ett underbart ljud) och betraktar fröken Šaljapin (Dassia) när hon spelar. Men det är ingen idé att hon skryter och berättar för mig att hon menar allvar med sina pianostudier. Jag tycker inte att hon är begåvad. Allmänt sett är hon en mycket nyckfull ung dam, ganska självsäker och naturligtvis bortskämd av sina föräldrar i en sådan utsträckning att det inte kan göra henne något gott. Hon är snäll mot mig, det är allt jag kan säga. Och hon är lite vagt respektfull också. När hon började se lite ner på mig de första dagarna var jag som om jag inte hade märkt något och nu har hon förstått (själslivet hos en 14-årig flicka som någon har rört om i huvudet på och som tror att hon är 20) att jag inte vill vara med i ett sådant rollspel och inte vill lyda hennes order. Maria Valentinovna och F.I. är snälla mot mig, och jag gör också mitt bästa för att vara dem till lags och få dem att tycka om mig. Jag hade aldrig trott att de skulle vara så snälla. De behandlar mig som en familjemedlem.

Igår och i förrgår övade F.I. och jag 20 sånger ur repertoaren. Den andra dagen accompanjerade jag redan ganska bra och jag märkte att han var mycket nöjd. Han sa till mig mot slutet: ”Tack, min kära George. Jag är mycket glad att du förstår vad jag vill. Nu ska jag sluta för idag, jag är mycket trött. Havsluften gör sitt jobb och det är bäst att jag går och lägger mig. Jag har en mycket fin hytt, inte så stor men med en mycket bekväm säng och två garderober där Michel och jag har ordnat och spritt ut alla mina kläder i utmärkt ordning. Jag ligger redan i sängen och mina tankar flyger iväg till er alla. Jag hoppas att ni är vid god hälsa, att allt går bra och att ni inte är på ett dystert humör (det är jag, men jag försöker, precis som Napoleon).

George gav sina egna konserter ombord, bland annat en vid jul, även om han inte nämner det i sitt brev hem. En anteckning om den lilla julkonserten finns i Georges resedagbok.

24.12.1935

Idag är det julafton. Havet är vackert, blått, och det blåser en lätt bris, som en vindpust. Det är ganska varmt, 19 grader. Så för att vara jul är det bra. Men vad jag längtar efter kylan och snön som vi har så mycket av i Finland! Naturligtvis har denna klimatförändring en påverkan å ena sidan, och det är inte alls en dålig påverkan för mig. Jag mår inte så bra idag: sjösjuk och deprimerad. Men det beror nog på att jag tog smittkoppsvaccinet i morse, som är obligatoriskt för alla resenärer, och det verkar på sitt eget sätt. Min arm är svullen och öm, men det går över snabbt. Detta är vad den japanska läkaren som vaccinerade mig sa till mig.

I allmänhet är den japanska servicen ombord mycket vänlig. Kaptenen är kort och tjock och påminner mig om den tidigare ministern Nichie i Helsingfors. Jag kommer att posta detta brev i morgon bitti i Port Said, dit vi anländer kl. 11. Det blir en utflykt till Kairo och pyramiderna. Mr Kashuki och jag kommer inte att delta, eftersom utflykten är dyr, 4.16.00 shilling. Familjen Shaljapin kommer att åka på utflykten eftersom de naturligtvis har råd med det. Men vi missar ingenting. När båten går genom Suezkanalen kan vi se pyramiderna i fjärran.

Mr Kashuk ber hälsa alla hjärtligt. Stackarn har varit sjösjuk i två dagar nu, trots att fartyget knappt gungar alls. F.I., M.V. och Kashuk spelar kort mest hela tiden. De tycker att det är ett mycket trevligt tidsfördriv. Dassia har en engelsk flicka som sällskap och de spelar olika spel på fartygets däck. De flesta av passagerarna är engelsmän samt torra, drakliknande engelska kvinnor.

Igår var det en mycket varm dag och jag hade på mig min sommarkostym.

Juldagens meny.

25.12.1935

Vi anlände till Port Said i morse kl. 10.00. Jag skyndar mig att få det här brevet färdigt innan posten skickas ut och för att få brevet till dig med flygpost.

Igår var det en speciell julmiddag med kalkon och det delades små presenter.

Jag skickar er alla den här lilla japanska julklappen. Här ombord kan man köpa olika japanska saker, mycket vackra. Själv har jag fått en liten solfjäder, vilket är mycket snällt.

Igår, efter att vi önskat varandra en god jul, var det dans på däck ända till kl. 01.00. Jag hade en sprängande huvudvärk, vilket irriterade mig som fan, men jag dansade ändå för att bli av med vemodet.

Efter lunch ska vi ta en promenad i staden. Fartyget ligger i hamn till kvällen och jag skulle vilja skriva om många fler saker, men jag måste sluta nu.

Vänligen skicka brev till Shanghai på adressen:

Mr. Godzinsky, passagerare i 1:a klass
s/s Hakone Maru
N.Y.K. linjen
Shanghai hamn
Kina (via U.R.S.S.)

Kramar och pussar till er alla många gånger om.
Må det nya året börja bättre än det som nu går mot sitt slut

Georges

25.12.1935
klockan 9 på kvällen

Kära pappa, Dida och Loucia!

Vi har stannat till i hamnen i Port Said. Det är en underbart varm natt med tusentals stjärnor på himlen. Jag står på däck och beundrar utsikten över hamnen, som lyses upp av många lampor och alla möjliga små fartyg som seglar åt olika håll. Staden i sig är inte stor men den är intressant. Det europeiska kvarteret är mycket vackert med sina hotell och lyxiga hus. Det egyptisk-arabiska kvarteret är smutsigt, illaluktande och fullt av alla möjliga sorters människor: araber, negrer, beduiner, egyptier och olika ofattbara blandningar.

De små arabiska barnen är verkligen roliga. De leker på de smutsiga gatorna som om de vore i sina egna rum och verkar ha jättekul. Jag köpte mig en egyptisk fez och hade den på mig idag. Den skyddar mot solen och passar mig mycket bra.

På kvällen fortsätter vi vår resa och passerar genom Suezkanalen. Fartyget lastas just nu med olika varor och en hel del löst kol.

Olika hinduiska män kommer ombord för att spå för sex pence, handlare av alla slag. Maria Valentinovna lät en hinduisk astrolog spå åt henne: tydligen berättade han saker som var helt sanna.

Här fanns en liten judisk eller mauritansk pojke som gjorde fantastiska trick med näsdukar, mynt och levande kycklingar.

Hur har du tillbringat julen? Naturligtvis var ni vemodiga, men jag tror inte att ni var lika vemodiga som jag var. Ibland skulle jag vilja kasta mig i havet när jag har så tråkigt här ombord, och minnena från Finland följer mig till och med i mina drömmar. I går drömde jag att jag spelade med Livady, och sedan drömde jag att Ahlström bråkade med pappa och att Dida grät bittert och sa att det oftast var jag som var skyldig till äckliga mardrömmar.

Men jag sover 10-12 timmar per dygn ombord, vilket säkert beror på havsluften. Vi brukar äta väldigt bra ombord. Jag skickar dagens meny till er i detta brev. Det finns ett brett utbud av rätter, inklusive japanska, och du är fri att välja vad du vill.

F.I. och M.V. sänder er alla sina varmaste hälsningar och önskar er en god jul. Jag slutar för idag och skickar er pussar. Oroa er inte: allt går bra, jag mår bra, jag tvättar mig noga, min resa går framåt och mina medresenärer är mycket trevliga, och jag gör allt jag kan för att behaga dem och hjälpa dem så gott jag kan. Ge min stackars gamla hund en kram och hälsa till släkting A.V., fröken Clavier, alla medlemmarna och vännerna i Livady.

Georges, som tänker på er

 

Text: Laila Tarpila

Översättning från franska: Soili Vihavainen.
Ryska inläggen: Laura Tarpila.
Svensk översättning: Christian de Godzinsky