George vaihtaa koulun Konservatorioon

Nuori George de Godzinsky Kaivopuiston kodin terassilla. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

George de Godzinsky ei käynyt Venäläistä yhteislyseota ylioppilaaksi, vaan päätti koulunsa keväällä 1930. Heinäkuussa hän täytti 16 vuotta. Syksyllä George aloitti Helsingin Konservatoriossa ruotsinkielisenä piano-oppilaana. Pianonsoiton, teoria-aineiden ja historian lisäksi opintoihin sisältyi kamarimusiikkia ja urkujen soittoa.

Seuraavat viisi vuotta olivat nuoren Georgen elämässä kiireistä ja innostavaa aikaa. “Se oli rikasta elämää 1930-luvulla Suomessa erityisesti minulle. Musiikkielämä oli niin monipuolista. Oli aina monta rautaa tulessa.”

KONSERVATORIOLAISEN KIIREET

Konservatorio-opintojen ohessa George oli ahkerasti mukana emigranttien musiikkiriennoissa. Hän säesti Venäläisen klubin iltamissa, viihdytti kolmirivisellä emigranttien Tarina-kuppilassa, soitti Helsingin balalaikkaorkesterissa, keikkaili Livadyn poikien kanssa ja avusti isänsä Franciszek de Godzinskyn François-orkesteria. 

Esiintyessään eräässä Venäläisen klubin illanvietossa vuonna 1930 George näki ensimmäisen kerran 15-vuotiaan polkkatukkaisen Elisabeth Urbanowiczin. Elisabeth eli Lilli oli hiipinyt klubille salaa sisarensa kanssa kyökin kautta ja katseli Georgea väliverhon raosta. "Hän oli silloin 16-vuotias ja hän istui pianotuolilla ja soitti sen ajan suurinta menestysiskelmää Sonny Boyta. Minusta hän oli aivan ihmeellinen, kun hän osasi soittaa ilman nuotteja", Lilli muisteli ensitapaamista haastattelussa 25 vuotta myöhemmin. "Kyllä minäkin silloin sinut huomasin", George myönsi. "Muistan, että sinä ja sisaresi olitte kuin kaksi marjaa. Olit silloin aivan pikkutyttö ja minä kysyin heti, kuka tyttö sinä oikein olit." Sillä kertaa Georgea ja Lilliä ei vielä esitelty toisilleen, vaan esittely tapahtui myöhemmin eräillä emigranttien kutsuilla. 

George ja sisarensa Elisé ystävien luona Saviossa. Godzinskyn perhearkisto.

Nuori Elisabeth Urbanowicz (oikealla) äitinsä Helenan ja sisarensa Antoninan seurassa. Godzinskyn perhearkisto. 

Emigranttien tanssinäytösten säestäjänä George tutustui balettimaailmaan ja sai kiinnityksen Suomalaisen Oopperan harjoituspianistiksi. Oopperalla ei ollut omaa orkesteria, vaan Helsingin kaupunginorkesteri vastasi näytösten säestämisestä. Harjoituspianistina George tutustui läheisesti arvostetuimpiin suomalaiskapellimestareihin. Välillä taitava harjoituspianisti hälytettiin esitykseen paikkaamaan puuttuvaa orkesterisoittajaa.

Samaan aikaan Yleisradiolla oli käyttöä monipuoliselle ja joustavalle nuorelle pianistille. Radio tarvitsi lukuisiin suoriin lähetyksiin sekä tuuraajaa omien vakituisten säestäjien avuksi että vahvistusta pieneen Radio-orkesteriin.

Nuoren konservatoriolaisen päivät venyivät 1930-luvun alkupuolella pitkiksi. Aamuisin George kiirehti Bulevardille Oopperaan, päivät kuluivat Konservatoriolla ja illat hän säesti laulajia konserteissa tai viihdytti klubeilla, ravintoloissa ja tanssiaisissa. George de Godzinsky oli uransa alusta alkaen ennakkoluuloton ja laaja-alainen muusikko. Samalla hän auttoi isää perheen elättämisessä.

Helsingin Konservatorion uusi talo valmistuu. Museovirasto / Pietinen.

KONSERVATORION MERKKIMIEHET OPETTAJINA

Georgen aloittaessa musiikkiopintonsa Erkki Melartinin johtama Konservatorio toimi vielä puutalossa Kasarmintorilla Pohjoisen Makasiinikadun varrella. Uusi talo valmistui Pohjoiselle-Rautatiekadulle samana syksynä 1930. Arkkitehti Eino Forsmanin suunnittelema, tyyliltään funktionalistinen rakennus piti sisällään muun muassa 650-paikkaisen konserttisalin, jossa oli erinomainen akustiikka.

Georgen opettajat Konservatoriossa olivat laidastaan suomalaisen musiikin merkkimiehiä. “Minulla oli valtava onni saada opettajikseni Selim Palmgren ja Bengt Carlsson.” Palmgren opetti hänelle pianonsoittoa, ja Carlsson ja Erik Furuhjelm musiikin teoriaa. Ankara, mutta ystävällinen Furuhjelm opetti Georgelle myös kontrapunktia. “Herra Godzinsky, te ajattelette musiikillisesti oikein ja teillä on kriittiset silmät”, Furuhjelm kannusti.

Furuhjelmin ja Carlssonin johdolla opiskeli myös Georgea neljä vuotta vanhempi Nils-Eric Fougstedt. Kevään 1929 ylioppilas Fougstedt oli aloittanut Konservatoriossa ruotsinkielisenä piano-oppilaana vuotta ennen Georgea. "Me istuimme samalla Calssonin teorialuokalla ja olimme veljiä musiikissa." Fougstedt kuului niihin opiskelukavereihin, jotka auttoivat Georgea opinnoissa soittamalla hänelle teoksia. Georgella ei ollut näkömuistia, hän oppi teokset kuulemalla. 

Opiskeluaikoina solmittu ystävyys oli luja pohja Nils-Ericin ja Georgen tulevien vuosien yhteistyölle.

Pianisti, tuleva kapellimestari ja säveltäjä Nils-Eric Fougstedt 1935. Fougstedt oli Georgen opiskelukaveri Konservatoriossa ja hyvä ystävä läpi elämän. Sibelius-museo.

Kirkkomusiikkia Georgelle opetti Arvi Karvonen, ja musiikin historiaa Eino Linnala ja Leevi Madetoja. Varsinkin Madetoja, joka piti luentonsa suomeksi, teki Georgeen voimakkaan vaikutuksen. Madetoja oli Sibeliuksen jälkeen arvostetuin sinfonikko ja ihailtu oopperasäveltäjä. Pohjalaisia-ooppera oli ollut Suomalaisessa Oopperassa 1924 valtaisa menestys, ja parhaillaan Madetoja työskenteli toisen oopperansa Juhan parissa.

Säveltäjä Leevi Madetoja pianon ääressä 1937. Madetoja luennoi Georgelle musiikin historiasta. Museovirasto / Pietinen.

George de Godzinsky on muistellut myöhemmin opiskelleensa myös rehtori Erkki Melartinin johdolla. Hän ei kuitenkaan tarkentanut, mitä ainetta rehtori oli hänelle opettanut. Melartin tunnetusti opetti Konservatoriossa sävellystä.

PIANO-OPETTAJA SELIM PALMGREN

Georgen piano-opettaja, Konservatorion pianonsoiton lehtori Selim Palmgren oli Melartinin ja Madetojan tavoin nimekäs ja arvostettu säveltäjä. Palmgrenin laaja tuotanto sisälsi 1930-luvun alkuun mennessä muun muassa neljä pianokonserttoa ja oopperan Daniel Hjort.

Palmgrenin oppilaat kutsuivat häntä lempinimellä Jöröjukka, sillä vilkkaasta temperamentistaan huolimatta opettaja näytti aina hiukan nyrpeältä. Georgen mielestä Selim Palmgren oli “todella hieno herra”.

Georgen pianonsoiton opettaja "todella hieno herra" säveltäjä Selim Palmgren 1930-luvun alussa. Pohjois-Karjalan museo / Atelier Ortho.

"Aloitin aivan suurella rynnistyksellä. Harjoittelin jopa kymmenen tuntia päivässä pianoa, kun huomasin olevani jäljessä", George on kertonut Konservatorion ensimmäisestä syksystä 1930. Kun Georgen ensimmäinen varsinainen pianonsoitonopettaja Nikolai van Gilse van der Pals oli turhaan yrittänyt muuttaa pojan omatekoista pianotekniikkaa, Palmgren suhtautui asiaan toisin: “Minulla oli oma virtuoosinen tekniikkani, ja kun tulin Selim Palmgren luo, hän sanoi, että soitat mystisesti, mutta saat soittaa. En halua muuttaa mitään.” 

Palmgren opetti Georgea käsittelemään pianoa kevyesti, ranskalaisella kosketuksella. “Jännityksiä ei saanut olla missään, ja jopa forte oli saatava aikaan ilman painoa tai vasaroimisen tuntua.” Palmgrenin opetukset kantoivatkin hedelmää; George pyrki koko elämänsä sellaiseen kosketukseen, jossa flyygelin pienimmät, hienoimmatkin vivahteet tulivat esille ja kuuluviin.

Piano-opinnoissaan pisimmälle edistyneenä George soitti Camille Saint-Saëns’a ja Pjotr Tšaikovskia. “Parasta, mitä olen saanut aikaan, ovat kyllä Saint-Saënsin ja Tšaikovskin pianokonsertot.” 

Yrjö Suomalaisen arvostelu Uudessa Suomessa George de Godzinskyn esittämästä Saint-Saensin gis-molli-pianokonserton ensimmäisestä osasta Konservatorion oppilasnäytteissä 1930-luvun alussa. Godzinskyn perhearkisto.

Mutta päinvastoin kuin äitinsä pianotaiteilija Maria Neuscheller, George ei haaveillut konsertoivan pianistin urasta. “Olin jo päättänyt, että urani kulkisi toiseen suuntaan. Minusta ei tulisi pianovirtuoosia. Minun fakkini oli toinen. Enkä ajatellut uhrata elämääni harjoittaakseni vain tekniikkaa, jota en tarvitsisi. Sain tarpeeksi harjoitusta, kun soitin krouvissa kuusi tuntia ja liruttelin joukkoon nokkelia sormiharjoituksia, vaikka yleisö luuli, että se oli improvisointia ja kuului asiaan sen ajan jazzissa.”

Opiskeltuaan Palmgrenin johdolla kolme vuotta George esiintyi 26. toukokuuta 1933 Konservatorion VIII julkisissa näytteissä. Seuraavan päivän Helsingin Sanomista hän sai lukea ensimmäisen julkisen arvostelunsa. Nimimerkki A.V. kirjoitti: “Tämän keväisten näytteiden huippu saavutettiin torstai-iltana, jolloin Konservatorion salissa esiintyi kuusi pianistia ja yhtä monta viuluniekkaa. Edelliset olivat jotakuinkin tasaväkisiä, ja tuntuu vaikealta antaa kenellekään ehdotonta ensi sijaa. Georg Godzinsky, joka soitti Weberin Konserttikappaleen, on ilmeisesti ensimmäisiä. Tekniikka on varma, kosketus aito pianistinen, ytimekäs ja soiva, ja tulkinnallinen puoli todistaa terveestä musikaalisuudesta.”

OPPIMISVAIKEUKSIA

Kamarimusiikkia Konservatoriossa opetti “ensemblesoiton opettaja”, slovenialaissyntyinen Leo Funtek, jota George arvosti erittäin paljon. Määristä kotoisin oleva viulisti oli ajautunut Suomeen Venäjän kautta. Funtek oli monipuolinen muusikko, joka toimi myös kapellimestarina ja sovittajana. “Funtek oli kuivakas, teräväkielinen herra, jolla oli kuitenkin suuri ja lämmin sydän ja slaavilainen temperamentti.” 

Kolme vuotta myöhemmin opettaja-oppilas-suhde muuttui ystävyydeksi. "Tulimme hyviksi ystäviksi sitten, kun aloitin Oopperassa harjoituspianistina ja kapellimestarin apulaisena." George puhui Funtekin kanssa ruotsia, se oli maestrolle helpointa. "Sitä paitsi hän kirosi kaikkein parhaiten ruotsiksi", Godzinsky on muistellut vuosikymmeniä myöhemmin. 

Vielä siinä vaiheessa, kun Godzinsky oli jo keskeyttänyt opintonsa Konservatoriossa, Funtek järjesti hänet esiintymään julkisiin näytteisiin. "Japanin matkan jälkeen soitin vielä eräässä julkisessa näytössä Brahmsin kvinteton, siis kaksi viulua, altto, sello ja piano. Hyvin vakava ja vaativa teos. Meidän suurenmoinen opettajamme Leo vaati meiltä aivan konserttitasoa olevia esityksiä. Ne hiottiin hiki otsassa pieniä detaljeja myöten. Hän puuttui kaikkeen, muun muassa kosketukseen: tämä nuotti täytyy olla aksentilla muiden ollessa tasaisia." Vaikka Godzinskylla Kaukoidän kiertueen jälkeen oli runsaasti kokemusta vaativista tilanteista lavalla, Brahmsin pianokvintetto oli ylitse muiden. "Se oli vaativin teos, jonka olen elämässäni esittänyt, ja saimme tunnustusta, melkein kultamitalin! Vaikka jury sanoikin, että Godzinsky fuskasi vasemmassa kädessä tahdissa 84. Se oli tietysti hermoilua ja jännitystä.”

Teräväkielinen, mutta lämminsydäminen Leo Funtek 1930. Funtek opetti Georgelle kamarimusiikkia. Museovirasto.

Georgelle tuotti opiskeluaikoina suuria vaikeuksia oppia teoksia ulkoa, sillä hänellä ei ollut näkömuistia. “En muista nuotteja. Jos yritän lukea nuotteja ja muistaa, se ei onnistu. Kun opiskelin Konservatoriossa, minun oli valtavan vaikea muistaa nuotteja. Minulla oli opiskelukavereita, jotka opettelivat nuotit ulkoa, mutta minun itseni oli ensin kuultava valmis teos, sitten pystyin kyllä toistamaan sen ja soittamaan sen muistista.”

LAULAJIEN SÄESTÄJÄKSI

Konservatoriolaisen velvollisuuksiin kuului konserteissa käynti. “Oppilaalle oli arvokas etu saada ilmaislippuja kaupungin konsertteihin.” George istui opiskeluaikoinaan kuuntelemassa varsinkin kamarimusiikki- ja laulukonsertteja. “Minulla oli sellainen aavistus, että minulla tulee olemaan vielä paljon tekemistä laulajien kanssa sekä korrepetiittorina että säestäjänä.”

Ei mennyt kauaa, kun laulajat alkoivat tiedustella Georgea säestäjäksi. “Säestin lukemattomia konsertteja Konservatoriossa, niin laulajien kuin laulajattarien ensikonsertteja. Ja samalla opiskelin koko ajan."

Helsingin Konservatorio 1930-luvulla. Museovirasto / Pietinen.

Konservatorion konserttisali 1931. Museovirasto / Pietinen.

Konserttisalin katsomo 1931. Museovirasto / Pietinen.

Konserttisalin virtaviivaiset tuolirivit 1931. Museovirasto / Pietinen.

Konserttisalin vaateaula ja yleisölämpiö 1931. Museovirasto / Pietinen.

Lue seuraavaksi Georgesta tulee ravintolamuusikko 17-vuotiaana

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEORGE BYTER FRÅN SKOLAN TILL KONSERVATORIET

Den unge George de Godzinsky på terrassen till sitt hem i Brunnsparken. Familjen Godzinskys arkiv.

Suomeksi

George de Godzinsky tog inte studentexamen vid Ryska samfällighetens skola, utan avslutade sina studier våren 1930. I juli fyllde han 16 år. På hösten började George som svenskspråkig pianoelev vid Helsingfors konservatorium. I studierna ingick förutom piano, teori och historia även kammarmusik och orgelspel.

De följande fem åren var en hektisk och spännande tid i den unge Georges liv. "Det var ett rikt liv i 1930-talets Finland, särskilt för mig. Musiklivet var så mångsidigt. Det fanns alltid många järn i elden."

KONSERVATORIE-ELEVENS BRÅDA TID

Samtidigt som George studerade vid konservatoriet var han en flitig deltagare i emigranternas musikevenemang. Han ackompanjerade vid Ryska klubbens kvällar, underhöll med ett treradigt dragspel vid emigranternas Tarina-krog, spelade i Helsingfors balalaikaorkester, turnerade med Livady-pojkarna och assisterade sin far i Franciszek de Godzinskys François Orchestra.

Som ackompanjatör vid emigranternas dansföreställningar fick George en inblick i balettens värld och fick en tjänst som repetitionspianist vid Finska Operan. Operan hade ingen egen orkester, utan Helsingfors stadsorkester ansvarade för ackompanjemanget vid föreställningarna. Som repetitionspianist blev George nära bekant med några av de mest framstående finska dirigenterna. Ibland fick den skickliga repetitionspianisten hoppa in som ersättare för en orkestermusiker som saknades.

Samtidigt hade Rundradion behov av en mångsidig och flexibel ung pianist. För de många direktsändningarna behövde radion både en ackompanjatör som kunde assistera de egna ordinarie ackompanjatörerna samt som förstärkning till den lilla radioorkestern.

Den unge konservatorieelevens dagar blev långa i början av 1930-talet. På morgnarna rusade George till Operan på Boulevarden, dagarna gick på konservatoriet och på kvällarna ackompanjerade han sångare på konserter eller underhöll på klubbar, restauranger och dansställen. George de Godzinsky var en öppensinnad och bred musiker redan från början av sin karriär. Samtidigt hjälpte han sin far att försörja sin familj.

Den nya byggnaden för Helsingfors konservatorium blir färdig. Museiverket / Pietinen.

KONSERVATORIETS DIGNITÄRER SOM LÄRARE

När George inledde sina musikstudier var konservatoriet, som leddes av Erkki Melartin, fortfarande inrymt i en träbyggnad vid Kaserntorget, längs Norra Magasingatan. Hösten 1930 stod nybyggnaden klar på Norra Järnvägsgatan. Huset, som ritades av arkitekt Eino Forsman, var i funktionalistisk stil och innehöll en 650 platsers konsertsal som hade en utmärkt akustik.

Georges lärare vid konservatoriet hörde till de främsta inom den finska musiken. "Jag hade en väldig tur som hade Selim Palmgren och Bengt Carlsson som mina lärare." Palmgren undervisade honom i piano, medan Carlsson och Erik Furuhjelm undervisade honom i musikteori. Den stränge men vänlige Furuhjelm lärde också George kontrapunkt. "Herr Godzinsky, ni tänker musikaliskt korrekt och har ett kritiskt öga", uppmuntrade Furuhjelm.

Nils-Eric Fougstedt, fyra år äldre än George, studerade också för Furuhjelm. Fougstedt, som tog studentexamen våren 1929, hade börjat på konservatoriet som svenskspråkig pianoelev ett år före George. Nils-Erics och Georges vänskap under studietiden lade grunden till ett samarbete som skulle vara i decennier framöver.

Pianisten, blivande dirigenten och kompositören Nils-Eric Fougstedt 1935. Fougstedt var Georges studiekamrat och gode vän under hela hans liv. Sibeliusmuseet.

George undervisades i kyrkomusik av Arvi Karvonen och i musikhistoria av Eino Linnala och Leevi Madetoja. George var särskilt imponerad av Madetoja, som höll sina föreläsningar på finska. Madetoja var den mest respekterade symfonikern efter Sibelius och en beundrad operatonsättare. Operan Pohjalaisia hade blivit en stor framgång på Finska Operan 1924 och Madetoja arbetade för närvarande på sin andra opera, Juha.

Tonsättaren Leevi Madetoja vid pianot 1937. Madetoja föreläste om musikhistoria för George. Museiverket / Pietinen.

George de Godzinsky mindes senare att han också studerat för rektorn Erkki Melartin. Han specificerade dock inte vilket ämne rektorn hade undervisat honom i. Melartin är känd för att ha undervisat komponering vid konservatoriet.

PIANOLÄRAREN SELIM PALMGREN

Georges pianolärare Selim Palmgren, som var lektor i piano vid konservatoriet, var liksom Melartin och Madetoia en känd och respekterad kompositör. I början av 1930-talet hade Palmgren bland annat skrivit fyra pianokonserter och operan Daniel Hjort.

Palmgrens elever gav honom smeknamnet Jöröjukka, eftersom läraren trots sitt livliga temperament alltid verkade lite grinig. George tyckte att Selim Palmgren var "en mycket fin herre".

Georges pianolärare var kompositören Selim Palmgren, en "mycket fin herre" i början av 1930-talet. Norra Karelens museum / Atelier Ortho.

"Jag hade min egen virtuosa teknik, och när jag kom till Selim Palmgren sade han att du spelar mystiskt, men du får nog spela så." När Georges första riktiga pianolärare, Nikolai van Gilse van der Pals, förgäves hade försökt ändra på pojkens egenhändigt skapade pianoteknik, nöjde sig Palmgren med att konstatera: "Jag vill inte ändra på någonting".

Palmgren lärde George att hantera pianot med ett lätt, fransk ansats. "Det fick inte finnas någon spänning någonstans, och även forte måste uppnås utan tyngd eller känslan av att hamra." Palmgrens undervisning bar frukt; George ägnade hela sitt liv åt att sträva efter en ansats som lyfte fram och gjorde hörbar flygelns subtilaste och mest fina nyanser.

I det mest avancerade skedet av sina pianostudier spelade George Camille Saint-Saëns och Pyotr Tchaikovsky. "Det bästa jag har åstadkommit är pianokonserterna av Saint-Saëns och Tjajkovskij." Men till skillnad från sin mor, pianisten Maria Neuscheller, drömde George inte om en karriär som konsertpianist. "Jag hade redan bestämt mig för att min karriär skulle gå i en annan riktning. Jag skulle inte bli någon pianovirtuos. Jag hade ett annat fokus. Och jag tänkte inte offra mitt liv bara för att öva på en teknik som jag inte behövde. Jag fick tillräckligt med övning genom att spela på krog i sex timmar, och jag smög in en massa smarta fingerövningar, medan publiken trodde att det var improvisation och en del av den tidens jazz."

Efter att ha studerat för Palmgren i tre år uppträdde George på Konservatoriets VIII offentliga framträdande den 26 maj 1933. Dagen därpå läste han sin första offentliga recension i Helsingin Sanomat. Pseudonymen A.V. skrev bl.a: "Höjdpunkten i vårens framträdanden nåddes på torsdagskvällen, då sex pianister och lika många violinister uppträdde i Konservatoriets sal. De tidigare var mer eller mindre jämnstarka, och det verkar svårt att ge någon en absolut förstaplats. Georg Godzinsky, som spelade Webers konsertstycke, är uppenbarligen en av de första. Tekniken är säker, anslaget genuint pianistiskt, kortfattad och klangfull, och tolkningen vittnar om en sund musikalitet."

INLÄRNINGSSVÅRIGHETER

Kammarmusikundervisningen vid konservatoriet gavs av "ensemblespelsläraren" Leo Funtek, född i Slovenien. Violinisten, som ursprungligen kom från Mähren, hade kommit till Finland via Ryssland. Funtek var en mångsidig musiker som också arbetade som dirigent och arrangör. "Funtek var en torr gentleman med skarp tunga, men med ett stort, varmt hjärta och ett slaviskt temperament."

Funtek ordnade så att George och hans andra studenter fick framföra Johannes Brahms kvintett för stråkar och piano vid konservatoriets offentliga framträdanden. "Det var det mest krävande verket jag någonsin hade framfört i hela mitt liv, och vi blev prisade och vann nästan en guldmedalj! Trots att juryn sade att Godzinsky fuskade med vänsterhanden i takt 84. Självklart var det på grund av nervositet och spänning."

Den skarptungade men varmhjärtade Leo Funtek 1930. Funtek undervisade George i kammarmusik. Museiverket.

Under studietiden hade George stora svårigheter att memorera verk eftersom han inte hade ett visuellt minne. "Jag minns inte noterna. Om jag försöker läsa noter och komma ihåg dem, så går det inte. När jag studerade vid konservatoriet hade jag enorma svårigheter att komma ihåg noterna. Jag hade vänner som memorerade noterna, men jag var tvungen att höra det färdiga stycket först, sedan kunde jag upprepa det och spela det ur minnet."

SOM ACKOMPANJATÖR TILL SÅNGARE

Till konservatorieelevernas arbetsuppgifter hörde att gå på konserter. "Det var ett värdefullt privilegium för en student att ha gratisbiljetter till konserterna i staden." Under studietiden satt George och lyssnade på framför allt kammarmusik- och vokalkonserter. "Jag hade på känn att jag skulle få arbeta mycket med sångare i framtiden, både som repetitör och ackompanjatör."

Det dröjde inte länge förrän sångare började be George att ackompanjera dem. "Jag ledde otaliga konserter på konservatoriet, både sångares och sångerskors debutkonserter. Och samtidigt studerade jag hela tiden."

Konservatoriet i Helsingfors på 1930-talet. Museiverket / Pietinen.

Konservatoriets konsertsal 1931. Museiverket / Pietinen.

Konsertsalens auditorium 1931. Museiverket / Pietinen.

Konsertsalens strömlinjeformade stolsrader 1931. Museiverket / Pietinen.

Konsertsalens garderob och publikfoajé  1931. Museiverket / Pietinen.

Läs härnäst: George blir restaurangmusiker som 17-åring

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky