15-vuotias partiolainen esittäytyy säveltäjänä

George osallistui Polunlöytäjien lippukunnan partioleirille Siuntiossa heinäkuussa 1928. Hän oli 14-vuotias ja oli aktiivisesti mukana partion musiikkitoiminnassa. George istuu keskellä valkoisessa paidassa balalaikka sylissään. Soittokaverit ovat jääneet tuntemattomiksi. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

Vuodet juuri ennen 1930-luvun vaihdetta olivat käänteentekeviä George de Godzinskyn elämässä. George kävi koulua ja harrasti musiikkia. Hän soitti ainakin isän tanssiorkesterissa ja Helsingin balalaikkaorkesterissa. Erityisesti hän vaikutti venäläisessä Следопыты (Stigfinnare, Polunlöytäjät) partiolippukunnassa, jossa toimi jousiorkesteri sekä hänen itsensä perustama balalaikkaorkesteri. Lopullinen päätös hylätä akateeminen ura ja ryhtyä ammattimuusikoksi tapahtui noin viidentoista ikäisenä. Kimmokkeen päätökselle antoi Robert Kajanuksen johtama konsertti.

Venäläisten partiotoiminta Suomessa

Partioliike käynnistyi Suomessa vuonna 1911 kenraali Baden-Powellin luoman esimerkin mukaan. Toiminnan taustalla oli erityisesti opastaa nuoret pojat retkeilyn ja siihen liittyvien kädentaitojen pariin. Venäläisten partiotoiminta kuului Suomen Vapaapartioliittoon, jonka puheenjohtajana toimi Sven Donner.

Helsinkiin perustetun Polunlöytäjien lippukunnan johtajaksi nimitettiin ensimmäiseen maailmansotaan osallistunut eversti Sigismund von Wittenberg, joka oli musiikkimiehiä. Hän oli kontrabasisti, joka myöhemmin soitti muun muassa Eugen Malmsténin Rytmi-Pojissa. Malmsténin orkesterissa soittivat myös Polunlöytäjiin kuuluneet Wittenbergin pojat, viulisti Boris Wittenberg ja saksofonisti Aku (Alexander) Wittenberg, jotka olivat Georgen tärkeitä muusikkoystäviä.

Polunlöytäjien orkesterit

Polunlöytäjien lippukuntaan kuului 1930-luvun vaihteessa kolmisenkymmentä poikaa ja parikymmentä tyttöä. Lippukunta jakaantui vartioihin, joihin kuului kuudesta kahdeksaan jäsentä. Vartiot kokoontuivat kerran viikossa jompaan kumpaan lippukunnan kokoontumispaikoista, joko Tabunovin koulun kellariin tai lippukunnan johtajan Wittenbergin asuntoon Katajanokalle. Viimemainittu sijaitsi Kruunuvuorenkatu 7:ssä ensimmäisessä kerroksessa pihan perällä, ja siellä alkoi lippukunnan orkesteritoiminta.

Heinäkuussa 1928 Siuntiossa järjestettiin Vapaan partioryhmän runsaan viikon mittainen kesäleiri, johon Georgekin osallistui. Leiri pidettiin Nikolai Kavaleffin omistamilla Järvenkylän kartanon mailla. Tytöt ja pojat leiriytyivät eri puolille Isojärveä ja mukana oli partiolaisia myös ulkomailta, 12 partiolaista Ruotisista ja 19 Saksasta, Berliinistä.

Leirin johtajana toimi Sven Donner ja musiikista leirin juhlatilaisuuksissa ja iltanuotiolla huolehti Polunlöytäjien orkesteri Sigismund Wittenbergin johdolla. Partiolaiset pääsivät vierailemaan myös Svidjan (Suitia) historiallisessa kartanossa, jossa orkesteri myös esiintyi. Länsi-Uusimaa -lehden pitkässä jutussa kerrottiin: "Ritarisalin akustiikka oli ainutlaatuinen. Polunlöytäjien orkesterin esittämät kappaleet pääsivät täällä vasta oikeuksiinsa."

Polunlöytäjien pojat käyttivät sinisiä polvihousuja ja mustia polvisukkia, joiden yläkäänteessä oli kaksi vihreää poikkinauhaa. Huivit olivat musta-vihreät. Lakkeina olivat Kanadan ratsupoliiseilta tutut leveälieriset vanikka-hatut tai venelakit. George seisoo oikealla balalaikka sylissään. Godzinskyn perhearkisto.

 

Godzinskyn perhearkisto.

Godzinskyn perhearkisto.

Godzinskyn perhearkisto.

Godzinskyn perhearkisto.

Godzinskyn perhearkisto.

 

“Hauskoja muistoja ovat leirimme Siuntiossa suomenruotsalaisten partiolaisten kanssa. Livady piti leirillä konsertin metsässä avoimen taivaan alla, vietimme hauskoja nuotioiltoja ja asuimme teltoissa”, George de Godzinsky on muistellut. Pieni tanssiorkesteri Livady syntyi myös Polunlöytäjien piirissä ja muutaman vuoden kuluessa siitä tuli merkittävä osa Georgen muusikonelämää lukuisine esiintymisineen. Nimensä orkesteri sai Krimillä sijainneesta tsaarin maatilasta Livadiasta. Lue Emigranttipoikien tanssiorkesteri Livady

Polunlöytäjien balalaikkaorkesteri esittää Georgen sävellyksen ja levyttää

Kesällä 1929 Georgen perustama Polunlöytäjien balalaikkaorkesteri esiintyi Siuntiossa Lappersin kylässä sunnuntaina 28. heinäkuuta. George oli 15-vuotias ja esittäytyi ehkä ensimmäisen kerran julkisesti säveltäjänä.

Nimimerkki L. kirjoitti Nyland-lehden arviossa: "Ohjelma, joka oli monipuolinen ja sisälsi melko haastavia kappaleita, esitettiin suurella rutiinilla. Konsertin ensimmäiset kappaleet, jotka esitti balalaikkaorkesteri, olivat partiolainen G. Godzinskyn säveltämä Lippukunnan marssi, Tšaikovskin Romanssi sekä Valssi oopperasta Faust.”

Nyland-lehti 3. elokuuta 1929.

Balalaikkaorkesterin jälkeen konsertissa esiintyi kvartetti, joka soitti alkusoiton oopperasta Bagdadin kalifi sekä muuta salonkimusiikkia. Näiden jälkeen ohjelma jatkui balalaikkaorkesterin esittämillä kahdella venäläisellä kappaleella. Väliajan jälkeen viulisti Boris Wittenberg soitti sooloja, Fritz Kreislerin Lemmenriemua ja muita salonkikappaleita, jotka hän esitti “huolellisesti ja hyvin”. Orkesteri jatkoi vielä Waldteufelin, Tosellin ja muiden salonkisäveltäjien kappaleilla. Konsertti päättyi tansseihin, joiden musiikista vastasivat orkesterin jäsenet.

Nyland-lehden kriitikko piti konserttia hyvin onnistuneena, oli lopputulokseen varsin tyytyväinen ja kiitti lippukuntaa “siitä arvokkaasta työstä, jota sen johtaja ja jäsenet olivat tehneet musiikin eteen”.

Georgen perustama Polunlöytäjien balalaikkaorkesteri. George seisoo takarivissä keskellä. Oikealla seisoo mahdollisesti lippukunnan johtaja Sigismund Wittenberg. Godzinskyn perhearkisto.

Polunlöytäjien balalaikkaorkesteri pääsi jopa levyttämään. Ehkä levytysmahdollisuus aukesi Georgen isän Franciszekin kautta, joka oli jo niittänyt mainetta ravintolamuusikkona oman orkesterinsa kanssa. Odeon julkaisi 1930-luvun alussa kolme Partiojärjestö “Polunlöytäjäin” balalaikkaorkesterin levyä. Yhdellä niistä soivat isän, Mr. Françoisin sovittamat venäläinen potpuri 1  ja venäläinen potpuri 2. Toisella levyllä soivat Mr. Françoisin sovittamat venäläiset kansanlaulut Laaksojen välissä ja Niityllä.

Kolmannella levyllä oli orkesterin lisäksi laulusolisti, komeaääninen harrastajalaulaja Yrjö Suomaa, joka oli sanoittanut Mr. Françoisin säveltämät kappaleet Lauantai-ilta ja Elämä jälleen hymyilee. Laulusolisti Yrjö Suomaa, alun perin Statschkun, oli syntynyt Viipurissa 1906 ja oli vaihtanut nimensä 1920 Suomaaksi. Yrjö Suomaasta tuli sittemmin menestynyt liikemies, jolle myönnettiin talousneuvoksen ja kauppaneuvoksen arvonimet.

Joulukuun lopussa 1931 Odeon ilmoitti uutuuslevyistä useissa eri sanomalehdissä.

Sigismund Wittenbergin ja partiotoiminnan merkitystä ei voi vähätellä Georgen muusikon uran kehityksessä. George sai esiintymistilaisuuksia ja nimensä lehtiin. Lauantaina 16. toukokuuta 1931 hän esiintyi pianistina ja säveltäjänä Polunlöytäjien jousi- ja  balalaikkaorkesterin konsertissa Lohjan Suojeluskuntatalolla.

Nimimerkki J. S-nen kirjoitti Länsi-Uusimaa -lehdessä: “Orkesteri, jota johti venäjän pakolainen eversti Wittenberg, esitti taidokkaasti monia vaativiakin sävellyksiä. Erikoisen maininnan ansaitsevat jousiorkesterin esitykset, jotka nuoren viulutaiturin Wittenberg juniorin [Boris Wittenberg] johdolla muodostuivat erinomaisen nautinnollisiksi. Paitsi nuorempi Wittenberg etevänä viuluniekkana, ansaitsee erikoismaininnan orkesterin nuori pianisti-säveltäjä Godzinsky, jonka moniaitakin sävellyksiä orkesteri myöskin esitti ja joka itsekin esiintyi solistina omalla sävellyksellään. Hän osoittautuikin aivan erikoislaatuisen kyvykkääksi sekä säveltäjänä että pianistina.”

Lokakuun lopussa 1931 vietettiin raittiusviikkoa, jonka avajaisjuhlassa Polunlöytäjien jousiorkesteri sai eversti Wittenbergin johdolla soittaa laadukkaassa joukossa Kaartin soittokunnan ja Ylioppilakunnan Laulajien rinnalla. Juhlan arvokkuutta lisäsi juhlapuheen pitäjä, eduskunnan puhemies Kyösti Kallio. Orkesterin maine kasvoi, mikä huomioitiin myös Lahti-lehdessä, kun Sigismund Wittenbergin johtama 20-jäseninen jousiorkesteri piti konsertin Lahden kansanopistossa 3. tammikuuta 1932.

 

Tammikuun alussa 1932 George esittäytyi jälleen Polunlöytäjien tilaisuudessa, nyt säveltäjänä, kun Polunlöytäjien kannatusyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa Helsingin Valkoisessa Salissa esitettiin Georgen säveltämä satunäytelmä Luciayö. Tosin säveltäjän nimeen oli pujahtanut painovirhe ja Georgesta oli tullut Bodzinsky. Koreografian satunäytelmään oli tehnyt Suomalaisen oopperan balettimestari George Gé.

Helsingin Sanomat 3. tammikuuta 1932.

 

Polunlöytäjien musiikkitoiminta oli aktiivista vielä vuonna 1935, jolloin kannatusyhdistys järjesti kaksi konserttia, hyväntekeväisyyskonsertin sekä konsertin Polunlöytäjien hyväksi. Molemmissa konserteissa valovoimaisin tähti oli Viipurin satakieleksi kutsuttu sopraano Frida Sergejeff.

Tärkeää muusikkotyötä Helsingin balalaikkaorkesterissa

Polunlöytäjien musiikkiharrastuksen lisäksi George soitti 1920-luvun lopulla myös Helsingin balalaikkaorkesterissa. Orkesterin juuret juontuivat Karjalankannakselle Raivolaan, jossa asui paljon venäläisiä. Vuonna 1910 perustettu orkesteri oli aluksi nimeltään Helsingin Isovenäläinen orkesteri ja sen jäsenet olivat vain venäläisiä. Ensimmäisen maailmansodan aikaan osa soittajista joutui rintamalle, mutta orkesteri jatkoi toimintaansa soittamalla muun muassa sotasairaaloissa. Sodan jälkeen orkesteri siirtyi Helsinkiin ja vaihtoi 1920 nimensä Helsingin balalaikkaorkesteriksi.

Helsingin Balalaikkaorkesteri Konservatorion salissa 1930-luvulla. Edessä keskellä kapellimestari Aleksandr Gobert vieressään laulusolisti rouva Nadezhda Plevitskaja. Museovirasto / Alexander Savialoff.

Kapellimestari Aleksandr Gobertin kaudella 1921–1938 balalaikkaorkesterin koko kasvoi 60 soittajaan ja otti uusia soittajia nuoriso-orkesterista. Balalaikkaorkesterin riveistä George sai oivaa kokemusta tulevalle muusikon uralleen, sillä hän sai toimia myös orkesterin johtajana.

Robert Kajanuksen johtama konsertti sinetöi tulevaisuuden

Nuoruuden suurinta musiikkikokemustaan George muistelee vuonna 1988 tehdyssä  tehdyssä radiohaastattelussa: “Olin luultavasti viidentoista, kun lopullisesti hylkäsin kaikki ajatukset akateemisesta koulutuksesta. Olin nimittäin ollut konsertissa, joka oli tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Siinä soitti musiikin ihmelapsi Wolfgang Schneiderhahn Beethovenin viulukonserton Robert Kajanuksen johtamana. Silloin minä tein päätökseni. Omistautuisin musiikille, minusta tulisi kapellimestari.”

Muisto ei ole aivan täsmällinen, sillä Godzinskyn mainitseman itävaltalainen ihmelapsi, 12-vuotias Wolfgang Schneiderhahn piti kyllä kaksi konserttia Helsingissä syyskuun puolivälissä 1928, mutta ei Kajanuksen orkesterin solistina. Schneiderhahn soitti kaksi konserttia pianisti-professori Willy Klasenin kanssa. Näiden konserttien ohjelmassa oli kyllä Beethovenia, kuten George muistelee, F-duuri-sonaatti. Beethovenin viulukonsertto sen sijaan esitettiin Helsingissä Kajanuksen johtamassa konsertissa muutamia kuukausia myöhemmin, huhtikuussa 1929, mutta solisti ei ollut ihmelapsi Schneiderhahn vaan nuori ruotsalainen viulisti Gösta Björk.

Ehkä muistikuvat sekoittuvat. Teini-ikäinen George on saattanut istua molemmissa konserteissa ja vaikuttua molemmista. Mutta mikäli hänen tuolloinen päätöksensä oli ryhtyä kapellimestariksi, syvin musiikkikokemus on mitä ilmeisimmin ollut Kajanuksen johtama Helsingin kaupunginorkesterin konsertti.

Uusi Suomi 15. syyskuuta 1928 & Uusi Suomi 17. huhtikuuta 1929.

George lopetti koulunkäynnin kokonaan 16-vuotiaana 1930 ja aloitti musiikkiopinnot Helsingin Konservatoriossa Kasarmitorilla Pohjoisen Makasiinikadun varrella.

Lue seuraavaksi George vaihtaa koulun konservatorioon

Teksti: Laila Tarpila

DEN 15-ÅRIGA SCOUTEN PRESENTERAR SIG SOM KOMPOSITÖR

George deltog i scoutlägret Stigfinnarna i Sjundeå i juli 1928. Han var 14 år och deltog aktivt  i scouternas musikaktiviteter. George sitter i mitten i vit skjorta med en balalajka i famnen. Hans bandmedlemmar är oidentifierade. Familjen Godzinskys arkiv.

Suomeksi

Åren strax före sekelskiftet 1930 var en vändpunkt i George de Godzinskys liv. George gick i skolan och ägnade sig åt musik. Han spelade åtminstone i sin fars dansorkester och i Helsingfors balalajkaorkester. Han var särskilt inflytelserik i den ryska scoutkåren Следопыты (Stigfinnarna), där det fanns en stråkorkester och en balalajkaorkester som han själv hade grundat. Det slutgiltiga beslutet att överge en akademisk karriär och bli professionell musiker fattades vid ungefär femton års ålder. Detta beslut utlöstes av en konsert under ledning av Robert Kajanus.

Ryska scoutrörelsen i Finland

Scoutingen i Finland inleddes 1911 efter general Baden-Powells exempel. Bakom verksamheten låg särskilt ambitionen att vägleda unga pojkar till friluftsliv och de hantverkskunskaper som hör därtill. Den ryska scoutrörelsen var en del av Finlands Scoutförbund, vars ordförande var Sven Donner.

Till ledare för scoutkåren Stigfinnarna, som grundades i Helsingfors, utnämndes överste Sigismund von Wittenberg, som hade deltagit i första världskriget och var en musikmänniska. Han var kontrabasist och spelade senare bl.a. i Eugen Malmsténs Rytmi-Pojat. I Malmsténs orkester ingick också Wittenbergs söner, violinisten Boris Wittenberg och saxofonisten Aku (Alexander) Wittenberg, som var viktiga musikervänner till George.

Stigfinnarnas orkestrar

Scoutkåren Stigfinnarna bestod vid 1930-talets början av cirka trettio pojkar och tjugo flickor. Kåren var indelad i patruller, som vardera hade sex till åtta medlemmar. Patrullerna samlades en gång i veckan på någon av scoutkårens mötesplatser, antingen i källaren på Tabunovs skola eller i kårledaren Wittenbergs bostad på Skatudden. Den sistnämnda låg på Kronobergsgatan 7, i första våningen längst in på gården, och där började kårens orkesterverksamhet.

I juli 1928 ordnade Fria scoutkåren ett veckolångt sommarläger i Sjundeå, var George även deltog. Lägret hölls på Järvenkylä herrgårds område, som ägdes av Nikolai Kavaleff. Flickor och pojkar campade på olika sidor av sjön Isojärvi och även utländska scouter deltog, 12 från Sverige och 19 från Berlin i Tyskland.

Lägret leddes av Sven Donner och för musiken vid lägerfesterna och vid kvällsbrasan stod Stigfinnarnas orkester under ledning av Sigismund Wittenberg. Scouterna fick också möjlighet att besöka den historiska herrgården Svidja (Suitia), där orkestern också uppträdde. I en lång artikel i tidningen Länsi-Uusimaa stod det: ”Akustiken i Riddarsalen var unik. Låtarna som framfördes av Stigfinnarnas orkester kom verkligen till sin rätt först här."

Stigfinnar-pojkarna bar blå knäbyxor och svarta knästrumpor med två gröna tvärränder på övervikningen. Halsdukarna var svart-gröna. Som huvudbonad användes bredbrättade filthattar i stil med dem hos Kanadas ridande polis eller båtmössor. George står till höger med en balalajka i famnen. Godzinskys familjearkiv.

 

Familjen Godzinskys arkiv.

Godzinskys familjearkiv.

Godzinskys familjearkiv.

Godzinskys familjearkiv.

Familjen Godzinskys arkiv.

 

“Till de roliga minnena hör vårt läger i Sjundeå med de finlandssvenska scouterna. Livady gav en konsert i skogen under bar himmel, vi hade roliga brasaftnar och bodde i tält”, minns George de Godzinsky. Den lilla dansorkestern Livady föddes också inom kretsen av Stigfinnarna och inom några år blev den en viktig del av Georges musikerliv, med sina  många framträdanden. Orkestern tog sitt namn från Livadia, ett tsartiskt gods på Krim. Läs mer om Emigrantpojkarnas dansorkester Livady

Stigfinnarnas balalajkaorkerster framför Georges kompositioner och spelar in på skiva

Stigfinnarnas balalajkaorkester som George grundade sommaren 1929, uppträdde i byn Lappers i Sjundeå söndagen den 28 juli. George var 15 år gammal och gjorde kanske sitt första offentliga framträdande som kompositör.

I en recension i tidningen Nyland skrev pseudonymen L.: ”Programmet, som var omväxlande och innehöll ganska utmanande stycken, framfördes med stor rutin. Konsertens första stycken, framförda av balalajkaorkestern, var Truppmarschen komponerad av scouten G. Godzinsky, Tjajkovskijs Romance och Valsen ur operan Faust”.

Tidningen Nyland den 3 augusti 1929.

Efter balalajkaorkestern bjöd konserten på en kvartett som spelade ouvertyren ur operan Kalifen från Bagdad och annan salongsmusik. Programmet fortsatte sedan med två ryska stycken framförda av balalajkaorkestern. Efter pausen spelade violinisten Boris Wittenberg solostycken, Fritz Kreislers Liebesfreud och andra salongsstycken, som han framförde ”omsorgsfullt och väl”. Orkestern fortsatte med stycken av Waldteufel, Toselli och andra salongskompositörer. Konserten avslutades med danser, där orkestermedlemmarna stod för musiken.

En kritiker från tidningen Nyland ansåg att konserten var en stor framgång, var mycket nöjd med resultatet och tackade orkestern ”för det värdefulla arbete dess ledare och medlemmar gjort för musiken.”

George grundade Stigfinnarnas Balalaikaorkester. George står i den bakre raden i mitten. Sigismund Wittenberg, möjligen kårens ledare, står till höger. Familjen Godzinskys arkiv.

Stigfinnarnas balalajkaorkester fick till och med spela in på skiva. Kanske kom inspelningsmöjligheten genom Georges far Franciszek, som redan hade gjort sig ett namn som restaurangmusiker med sin egna orkester. I början av 1930-talet gav Odeon ut tre album med scouterna i balalajkaorkestern ”Stigfinnarna”. Ett av dem innehöl Ryskt potpurri 1  ja Ryskt potpurri 2 arrangerade av Georges far, Mr François.

Det andra skivan innehöll ryska folksångerna Laaksojen välissä och Niityllä, arrangerade av Mr François.

På den tredje skivan fick orkestern sällskap av en sångsolist, den stiligt sjungande amatörsångaren Yrjö Suomaa, som hade skrivit texten till sångerna Lauantai-ilta och Elämä jälleen hymyilee, komponerade av Mr François. Sångsolisten Yrjö Suomaa, ursprungligen Statschkun, var född i Viborg 1906 och hade bytt sitt namn till Suomaa 1920. Yrjö Suomaa blev en framgångsrik affärsman och tilldelades titlarna ekonomiråd och handelsråd.

I slutet av december 1931 tillkännagav Odeon de nya skivorna i flera tidningar.

Sigismund Wittenbergs och scoutingens betydelse kan inte underskattas för utvecklingen av Georges karriär som musiker. George fick spelningar och sitt namn i tidningarna. Lördagen den 16 maj 1931 uppträdde han som pianist och kompositör tillsammans med Stigfinnarnas stråk- och balettorkester vid en konsert i Skyddskårshuset i Lojo.

Pseudonymen J. S-nen skrev i tidningen Länsi-Uusimaa: ”Orkestern, som leddes av den ryske flyktingen överste Wittenberg, framförde skickligt många krävande kompositioner. Särskilt bör nämnas stråkorkesterns framträdanden, som under ledning av den unge violinisten Wittenberg junior [Boris Wittenberg] var synnerligen njutbara. Förutom Wittenberg junior som en skicklig violinist bör särskilt nämnas orkesterns unge pianist-kompositör Godzinsky, vars kompositioner också framfördes av orkestern och som själv framträdde som solist med en egen komposition. Han visade sig vara en mycket speciell talang, både som kompositör och som pianist.”

I slutet av oktober 1931 firades nykterhetsveckan och vid öppningsceremonin fick Stigfinnarnas stråkorkester under ledning av överste Wittenberg spela tillsammans med Gardets musikkår och Studentkårens sångare. Ceremonins värdighet förhöjdes av att riksdagens talman Kyösti Kallio höll festtalet. Orkesterns växande rykte uppmärksammades också i Lahtis tidning när den 20 man starka stråkorkestern under ledning av Sigismund Wittenberg gav en konsert på Lahtis folkhögskola den 3 januari 1932.

 
I början av januari 1932 presenterade George sig igen i ett Stigfinnarnas evenemang, denna gång som kompositör, när Stigfinnarnas stödförening framförde en av George komponerad sagopjäs, Lucianatten, i Vita salen i Helsingfors. Ett tryckfel hade dock smugit sig in i kompositörens namn och George hade blivit Bodzinsky. Koreografin till sagoskådespelet var gjord av balettmästaren George Gé vid Finska operan.

Helsingin Sanomat den 3 januari 1932.

 

År 1935 var Stigfinnarnas musikaliska verksamhet fortfarande aktiv, då sällskapet ordnade två konserter, en välgörenhetskonsert och en konsert till förmån för Stigfinnarna. I båda konserterna var sopranen Frida Sergejeff, känd som Viborgs näktergal, den klarast lysande stjärnan.

Viktigt musikerskap i Helsingfors balettorkester

Vid sidan av sin musikaliska verksamhet med Stigfinnarna spelade George också i Helsingfors balalajkaorgkester i slutet av 1920-talet. Orkestern hade sina rötter i Raivola på Karelska näset, där det bodde många ryssar. Orkestern grundades 1910 och hette till en början Helsingin Isovenäläinen orkesteri, och orkestermedlemmarna var endast ryssar. Under första världskriget hamnade en del av musikerna till fronten, men orkestern fortsatte att spela på bland annant krigssjukhus. Efter kriget flyttade orkestern till Helsingfors och bytte 1920 namn till Helsingfors balalajkaorkester.

Helsingfors balalajkaorkester i Konservatoriesalen på 1930-talet. Längst fram i mitten dirigenten Aleksandr Gobert med sångsolisten fru Nadezhda Plevitskaya. Museiverket / Alexander Savialoff.

Under dirigenten Aleksandr Goberts tid 1921-1938 växte balalajkaorkestern till 60 musiker och nya spelare hämtades från ungdomsorkestern. Balalajkaorkestern gav George värdefull erfarenhet inför hans framtida karriär som musiker, eftersom han också fick möjlighet att dirigera orkestern.

En konsert under ledning av Robert Kajanus beseglade framtiden

I en radiointervju 1988 minns George sin största musikaliska upplevelse från ungdomen: ”Jag var nog femton år när jag slutligen övergav alla tankar på en akademisk utbildning. Jag hade varit på en konsert som hade gjort ett outplånligt intryck på mig. Det var en konsert där Wolfgang Schneiderhahn, musikens underbarn, spelade Beethovens violinkonsert under ledning av Robert Kajanus. Det var då jag fattade mitt beslut. Jag skulle ägna mig åt musik, jag skulle bli dirigent.”

Minnet är inte helt korrekt, för det österrikiska underbarn som Godzinsky nämner, den 12-årige Wolfgang Schneiderhahn, gav visserligen två konserter i Helsingfors i mitten av september 1928, men inte som solist med Kajanus orkester. Schneiderhahn spelade två konserter med pianoprofessorn Willy Klasen. Programmet för dessa konserter innehöll Beethoven, som George minns det,  Sonat i F-dur. Beethovens violinkonsert framfördes däremot i Helsingfors vid en konsert under Kajanus ledning några månader senare, i april 1929, men då var solisten inte underbarnet Schneiderhahn utan den unge svenske violinisten Gösta Björk.

Kanske är minnena blandade. Den tonårige George kan ha suttit med på båda konserterna och blivit imponerad av båda. Men om han vid den här tiden hade bestämt sig för att bli dirigent, var hans djupaste musikaliska upplevelse sannolikt en konsert med Helsingfors stadsorkester under Kajanus ledning.

Uusi Suomi 15 september 1928 & Uusi Suomi 17 april 1929.

George lämnade skolan helt och hållet vid 16 års ålder 1930 och började studera musik vid Helsingfors konservatorium vid Kaserntorget på Norra Magasingatan.

Läs härnäst George byter från skolan till konservatoriet

Text: Laila Tarpila

Svensk översättning: Christian de Godzinsky