Jatkosota syys-lokakuu 1941: George johtaa viihdytyskiertuetta Lapissa

Syyskuussa 1941 George de Godzinskyn johtama viihdytysjoukkue kiersi Lapin rintamilla. Sotilaat innostuivat erityisesti Suomalaisen Oopperan balettiin kuuluvan Liisa Tuomen unkarilaisesta tanssista, jota George säesti harmonikallaan. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

Syyskuun 1941 alkupäivinä George de Godzinsky palasi Helsinkiin oopperalaulaja Erkki Eirton johtamalta viihdytyskiertueelta, joka oli suuntautunut sotasairaaloihin ja Karjalankannakselle. George ehti huilata kotona kolme päivää, kun edessä oli lähtö seuraavalle kiertueelle. Tällä kertaa suuntana oli Lappi, ja George toimi itse viihdejoukkueen johtajana.

 

Syyskuun 11. päivänä Georgen viihdytysjoukkoon kuuluva Liisa Tuomi tanssi saksalaisille sotilaille Pajun sotilaskodissa Kemijärven Hanhikoskella. Sotamuseo / Sotilasvirkailija O. Gunnari.

 

Syyskuun 12. päivänä George lähetti Rovaniemeltä kortin Anna-Liisa Autiolle Lappeenrantaan.

Georgen kortti Liisalle Lappeenrantaan Rovaniemeltä 12. syyskuuta 1941. Godzinskyn perhearkisto.

“Liisa hei! Lähetän sinulle taas terveiseni täältä. Matka menee eteenpäin, Jäämeren saakka. Luulen että viivymme täällä ainakin 3 viikkoa, mahdollisesti enemmän. Olisi hyvää jos sitten kirjoittaisit suunnilleen 1/10 koska ajot tulla H-kiin. Osoite KPK6/5560 G.G. V.T.L:n Viihdytyskiertue. Kuulemisiin Yrjö. Terveisiä Einolle ja Soinille.” - Eino ja Soini olivat Georgen ja Liisan yhteisiä tuttuja, lappeenrantalainen muusikko ja musiikkikauppias Eino Partanen ja nuorikkonsa Soini. 

LAPISSA SAKSALAISIA VIIHDYTTÄMÄSSÄ

George ei saanut paljastaa Liisalle kiertueen reittiä, mutta kirjoitti matkaavansa aina Jäämerelle saakka. Kenen tilaamana ja kenelle hänen viihdytysjoukkueensa Lapissa esiintyi? Jatkosodassa rintama oli jaettu suomalaisten ja saksalaisten joukkojen kesken niin, että suomalaiset olivat vastuussa eteläisestä rintamasta ja saksalaiset Lapin rintamasta. 

Propaganda-Aseveljet ry:n ohella viihdytystoimintaa ryhtyi jatkosodan alettua syksyllä 1941 järjestämään myös Päämajan yleisesikuntaan kuuluva tiedoitusosasto, jota johti majuri Kalle Lehmus. Osastoon kuului valistus- ja viihdytystoimisto, jonka viihdytyskomppaniaan kuului lukuisia eri alojen esittäviä taiteilijoita. 

Lapissa ja Rovaniemellä viihdytystoimintaa järjestivät Yhteysesikunta Roi ja saksalaisten omat viihdytys- ja propagansaosastot. Suomen puolustusvoimien ohjelmatoimisto järjesti vierailevia taiteilijoita saksalaisten viihdytyskiertueille, ja kerrotaan, että suomalaiset esiintyivät mielellään saksalaisten esiintymislavoilla, sillä sekä saksalaisten tarjoilut että heidän maksamansa palkkiot olivat runsaita. 

Esiintyikö myös Godzinsky mielellään saksalaisille sotilaille? Vaikea sanoa. Se, että hän elokuussa 1936 Berliinin olympialaisissa oli joutunut SS-miesten pidättämäksi, oli tuskin unohtunut hänen mielestään. Joka tapauksessa syyskuussa 1941 tanssijatar Liisa Tuomi, laulajat Helvi Valkonen-Miettinen ja Harry Heinrichsen ja näyttelijä Kalle Viherpuu viihdyttivät Georgen johdolla Rovaniemellä saksalaisten kasinolla eli Kursungin Waldlagerilla.

Georgen viihdytysjoukkue Petsamossa Jäämeren rannalla Liinahamarin satamassa. Vasemmalta Liisa Tuomi, Kalle Viherpuu, Harry Heinrichsen, Helvi Valkonen-Miettinen sekä tuntematon saksalainen sotilas. Sotamuseo / Sotilasvirkailija O. Gunnari.

OPERAATIO HOPEAKETTU

Saksan sodanjohto oli valmistellut operaatio Hopeakettua jo toukokuun alusta alkaen. Operaation piti käynnistyä kesäkuussa viikko operaatio Barbarossan jälkeen eli sen jälkeen, kun Saksan oli määrä hyökätä Neuvostoliittoon. Operaatio Hopeakettu tähtäsi Saksalle tärkeiden Petsamon nikkelikaivosten turvaamiseen, Murmanskin valtaamiseen ja Muurmannin radan katkaisemiseen.

Saksalaisen vuoristoarmeijakunnan piti hyökätä suoraan Petsamosta Murmanskiin, XXXVI armeijakunnan Sallasta Kantalahteen ja Suomen III armeijakunnan Kiestingin kautta Louheen. Suomalainen armeijakunta, jota komensi kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo, oli jatkosodan syttyessä alistettu kenraalimajuri Nikolaos von Falkenhorstin johtamalle saksalaiselle esikunnalle.

 

Joukkojen ryhmittyminen heinäkuun 1941 alussa. Saksalaiset hyökkäsivät Petsamon suunnalla 29. kesäkuuta ja suomalaiset Suomussalmen ja Kuusamon suunnalla 1. heinäkuuta. Wikipedia / Jatkosota.

Siviilipukuiset saksalaiset pioneerit aloittivat hyökkäyksen yöllä 20.-21. kesäkuuta. Loput saksalaisjoukot siirtyivät Suomeen yöllä 22. kesäkuuta ja miehittivät Petsamon ja kaivosalueen. Jatkosota alkoi 25. kesäkuuta.

Vuoristoarmeijakunta hyökkäsi Neuvostoliittoon 29. kesäkuuta, mutta eteneminen kohti Vienanmerta ja Muurmannin rataa ei onnistunut muun muassa tieverkon puuttumisen vuoksi. Titovkajoen jälkeen maastosta ei löytynytkään tietä Litsajoelle, vaan venäläisiin karttoihin merkitty "tie" oli vain porojen talvitie. Myös joukkojen huoltamisessa oli vaikeuksia. Epäonnistunut hyökkäys päättyi 17. heinäkuuta 45 kilometrin päähän Murmanskista.

Saksan sodanjohdon käskystä vuoristoarmeijakunta yritti vielä uutta hyökkäystä, mutta 19. syyskuuta joukkojen oli peräännyttävä Litsajoen taakse, ja 22. syyskuuta operaatio Hopeakettu todettiin päättyneeksi. Myös yritys katkaista Muurmannin rata Kantalahdessa epäonnistui. Suomalaiset etenivät Vienan Karjalassa, mutta suurten miestappioiden vuoksi kenraali Siilasvuo keskeytti hyökkäyksen marraskuussa vastoin saksalaisten tahtoa.

Se, että operaatio Hopeakettu epäonnistui, että saksalaiset eivät onnistuneet katkaisemaan liittoutuneiden huoltoyhteyttä Murmanskin ja Muurmannin radan kautta, vaikutti ratkaisevasti sodan kulkuun.

 

Georgen viihdytysjoukkueen tanssijatar Liisa Tuomi (vasemmalla) ja laulajatar Helvi Valkonen-Miettinen Rovaniemen junassa. Godzinskyn perhearkisto.

Junan jälkeen matkaa jatkettiin autolla. Rengasrikosta otettiin ilo irti, kun Kalle Viherpuu pumppasi. Godzinskyn perhearkisto.

Ruokatauko soppatykillä. Godzinskyn perhearkisto.

Pysähdys Lapin maisemissa. Godzinskyn perhearkisto.

Helvi Valkonen-Miettinen, George ja Liisa Tuomi. Godzinskyn perhearkisto.

Viihdytysjoukkue vilkuttaa. Godzinskyn perhearkisto.

Lapin maisemaa. Godzinskyn perhearkisto.

"VIIHDYTYSKIERTUE? MIKÄ SE SEMMOINEN ON?"

Lokakuu 10. päivänä Savo-lehti julkaisi TK-rintamakirjeenvaihtaja Väinö Hollmingin selostuksen viihdytyskiertueesta etulinjoilla. Hollming kertoi, kuinka joukot olivat asettuneet asemiin jokilinjalle, kun viesti viihdytyskiertueen saapumisesta kantautui miesten korviin:

- Viihdytystäkiertue mikä se semmoinen on? kysäisi eräs korven sotureista.

- Se on sellainen kiertue, missä on mukana kaikenlaisia taiteilijoita soittajista tanssijattariin saakka, ja ne sitten esittävät meille kaikenlaista hauskaa, selitteli sanantuoja.

- Älä! Onks siinä oikein tanssijattariakin, kysäisi toinen vähän epäilevään sävyyn.

- Kuinkas ne sellaiset tänne etulinjoille tulis? Taitaa olla vaan huhupuhetta elikkä kenttähuhua.

- Ei se mikään kenttähuhu ole, vaan ihan totinen tosi. Tänne tulee itse kapellimestari Godzinskyn johtama kiertue, missä on oopperalaulajia, balettitanssijattaria ja jos jonkinlaista taiteilijaa. Saatte itse nähdä sitten illalla. Kello 20.00 on heillä esitys solassa parin kilometrin päässä, niin että tulkaa katsomaan vaan, vastasi sanantuoja.”

Todennäköisesti Titovkan kylä. Godzinskyn perhearkisto.

George, Liisa Tuomi ja Harry Heinrichsen. Godzinskyn perhearkisto.

Georgen viihdytysjoukkue Titovkassa. Godzinskyn perhearkisto.

Georgen joukkue. Kapellimestari itse kuvassa oikealla. Godzinskyn perhearkisto.

George Taka-Lapissa. Godzinskyn perhearkisto.

Viihdejoukkueen laulaja Harry Heinrichsen. Godzinskyn perhearkisto.

Viihdytysjoukkue joen rannalla. Iloinen Liisa Tuomi sotilaslakissa vasemmalla. Godzinskyn perhearkisto.

"LAPIN ERÄMAASSA KAIKUIVAT SÄVELET NIIN IHANINA, ETTÄ MONEN POJAN SILMÄKULMASSA KIMALTELI KYYNELEET"

Hollming kirjoitti, kuinka illalla jo tuntia ennen klo 19 aikoihin miehiä alkoi ilmestyä “kuin meren mutaa” paikalle, missä kiertueen oli määrä esiintyä. “Metsän keskelle oli erääseen solaan rakennettu laudanpätkistä jonkinlainen lava, millä esityksen piti tapahtua. Kummallakin puolella lavaa oli jyrkät mäenrinteet, joille katselijat asettuivat, joten paikka muistutti suurin piirtein roomalaista amfiteatteria. Läheisyyteen oli sytytetty nuotio ja siitä tuleva valo lankesi nyt lavalle ja sen ympärille. Vihollisen toimintaakaan ei tarvinnut tässä pelätä, sillä taistelulinjoille oli paikalta matkaa yli viisi kilometriä ja lavaa ympäröivät niin korkeat kukkulat, ettei siellä palava nuotio näkynyt niin pitkälle.”

Kalle Viherpuu hauskuuttaa. Godzinskyn perhearkisto.

Kello 20 paikalla oli jo satoja sotilaita, jotka odottivat jännittyneinä kiertueen saapumista. “Täsmälleen 20:tä kiertueen auto sitten saapuikin kapeaa metsätietä pitkin ja sotilaat ottivat taiteilijat vastaan raikuvin hurraa-huuhdoin. Taiteilija Viherpuu astui lavalle kiittämään sotilaita kiertueen osaksi tulleesta hyvästä vastaanotosta ja selosti muutamin sanoin viihdytyskiertueen tarkoitusta.

Tämän jälkeen astui lavalle itse kapellimestari Godzinsky soittaen hanurillaan illan alkajaisiksi Saksalaisten alppijääkärien marssin. Hiljaisessa Lapin erämaassa kaikuivat sävelet niin ihanina, että monen pojan silmäkulmassa kimalteli kyyneleet siviiliaikojen muistuessa mieleen. Tunnelmaa lisäsi vielä Muistoja Sorrentosta -niminen kappale, jonka taiteilija Godzinsky soitti erään soturin pyynnöstä. Hänen esitystään seurasi kolminkertainen hei-huuto mikä kaikui erämaassa kuin ukkosen pauhu ja jos sen kaiku ulottui vaan ryssän linjalle saakka, niin kyllä varmasti vanjojen parta tutisi pelosta, että suomalaiset lähtevät taas hyökkäämään.

Seuraavana numerona seurasivat oopperalaulaja Harry Heinrichsenin lauluesitykset hanurin säestämänä ja hänen puhdas sointuisa äänensä pani jänkiset vaarat kajahtelemaan. Suosionosoituksista ei tahtonut tulla loppua ollenkaan ja hei-huudot kajahtelivat metsissä.

Suuren suosion saivat taiteilija Kalle Pekka Viherpuun kertomat savolaisjutut, jotka nyt seurasivat ohjelmassa. Nyt kaikuivat metsät taasen naurun remahduksista ja jokaisen mielestä unohtuivat sodan kauhut ja muut huolet pitkiksi ajoiksi hänen ilmehikkäästi elehtien kertoessa humoristisia juttujaan.

Vielä seurasivat ohjelmassa neiti Toivosen /po. Helvi Valkonen-Miettinen/ lauluesitykset, jotka myöskin saivat osakseen valtavia suosionosoituksia, ja hänen jälkeensä astui lavalle itse Motti-Liisa, neiti Liisa-Leena Tuomi Suomalaisen Oopperan baletista. Hän esitti unkarilaisen tanssin Godzinskyn soittaessa hanuria. Poikien silmät olivat varmasti tuuman verran ulkona päästä, heidän seuratessaan viehkeän tanssijattaren esitystä, ja eihän se ihmekään ollut, sillä heistä oli suurin osa etulinjoilla olleita, eivätkä he olleet nähneet kuukausimääriin ainoatakaan naista ja nyt yhtäkkiä oli heidän eteensä tullut tällainen pieni keijukainen, joka tanssi csardas-puvussa keskellä Lapin erämaata. Esitystä seuranneet hei-huudot olivat niin valtavia, että jos tykillä olisi ammuttu, ei jyräystä olisi varmaankaan kuulunut. Vielä esittivät taiteilijat sotilaiden pyynnöstä muutamia ylimääräisiä numeroita ja lopuksi laulettiin yhteislauluna Sillanpään marssilaulu.”

“Tämän illan, joka vietettiin keskellä Lapin synkintä korpiseutua, tulevat paikalla olleet sotilaat muistamaan aina unohtumattomana elämyksenä, ja kiitollisina ajattelevat he kiertueen jäseniä, jotka taivalsivat läpi laajan korpiseudun tuodakseen etulinjan miehille jotakin viihdykettä heidän yksinäisyyteensä”, Väinö Hollming päätti selostuksensa.

Helvi Valkonen-Miettinen ja Liisa Tuomi saksalaisen upseerin seurassa. Olisiko kyseessä kenties itse kenraalieversti Nikolaos von Falkenhorst? Godzinskyn perhearkisto.

Viihdytysjoukkueen taiteilijoita saksalaisten upseerien seurassa. Johtuiko ikävästä välikohtauksesta Berliinin olympialaisissa kesällä 1936, mutta joutuessaan samaan valokuvaan saksalaisten sotilaiden kanssa George näytti aina jännittyneeltä. Godzinskyn perhearkisto.

Viihdyttäjät saksalaisten upseerien lounasseurana. Ruokajuomana viiniä. Godzinskyn perhearkisto.

Viihdytysjoukkue saksalaisten upseerien kanssa syyskuun lopulla. Godzinskyn perhearkisto.

Väsyneet viihdyttäjät. Liisa Tuomi nojaa Kalle Pekka Viherpuun olkaan. Godzinskyn perhearkisto.

Viihdyttäjät kahvilla. Godzinskyn perhearkisto.

Iloinen viihdysjoukkue ja nuoret lotat tervehtivät parvekkeelta. Kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto.

EMMI JURKAN PYHÄ JOHANNA KONSERVATORIOLLA

Lokakuun alkupuolella George oli takaisin Helsingissä. Tutustuminen Emmi Jurkkaan elo-syyskuun Karjalankannaksen kiertueella poiki hänelle esiintymisen näyttelijättären kanssa. Lokakuun 6. päivänä George avusti Emmi Jurkkaa tämän esittäessä Konservatoriolla Bernard Shawn monologin Saint Joan eli Pyhä Johanna. Helsingin Sanomat kirjoitti Jurkan esityksestä ennakkoon: “Kuten muistetaan on Emmi Jurkka jo kerran aikaisemmin Kansallisteatterissa tulkinnut sooloesityksenä Shawn’n Jeanne d’Arc -draaman saavuttaen persoonallisella syvällisesti eletyllä ja kauniisti ilmennetyllä tulkinnallaan huomattavan taiteellisen voiton. On siis perusteltu syy sulkea hänen huominen uusinta iltansa yleisön huomioon.”

George viipyi Helsingissä yli kuukauden ja työskenteli kuumeisesti kahden elokuvamusiikin parissa. Risto Orkon Suomi-Filmille ohjaaman sotilasfarssin Ryhmy ja Romppainen ensi-ilta lähestyi 16. marraskuuta ja Toivo Särkän Suomen Filmiteollisuudelle ohjaaman Onnellisen ministerin 21. joulukuuta.

Lokakuun 27. päivänä klo 20.05 George soitti radion suorassa lähetyksessä Vakavaa ja kevyttä Hammond-soittimella. Ohjelmassa kuultiin Waltherin Koraalimuunnelmia, Schubertin Ave-Maria, Kuulan Häämarssi, Oskar Merikannon Valse lente, Elgarin Lemmentervehdys ja Georgen sovituksena Harlinen säveliä elokuvasta Pinocchio.

 

Lue seuraavaksi Jatkosota marras-joulukuu 1941: Georgen valssi Äänisen aallot syntyy sodan keskellä

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

FORTSÄTTNINGSKRIGET SEPTEMBER-OKTOBER 1941: GEORGE LEDER EN UNDERHÅLLNINGSTURNÉ I LAPPLAND

I september 1941 turnerade ett underhållningsteam under ledning av George de Godzinsky vid fronterna i Lappland. Soldaterna var särskilt förtjusta i Ungerska dansen framförd av Liisa Tuomi, medlem av balettkompaniet vid Finska operan, som George ackompanjerade med sitt dragspel. Familjen Godzinskys arkiv.

Suomeksi

I början av september 1941 återvände George de Godzinsky till Helsingfors från en underhållningsturné som operasångaren Erkki Eirto hade lett till krigssjukhusen och Karelska halvön. George fick tre dagars vila hemma innan han gav sig iväg på nästa turné. Den här gången var destinationen Lappland och George var själv ansvarig för underhållningsteamet.

Den 12 september skickade George ett kort från Rovaniemi till Anna-Liisa Autio i Villmanstrand.

Georges kort till Liisa i Villmanstrand från Rovaniemi den 12 september 1941. Familjen Godzinskys arkiv.

”Liisa hej! Jag sänder dig mina hälsningar igen härifrån. Resan går vidare, ända till Norra ishavet. Jag tror att vi kommer att stanna här i minst 3 veckor, kanske mer. Det skulle vara bra om ni då skriver ca 1/10 när du planerar att komma till H-fors. Adressen är KPK6/5560 G.G. V.T.L. Underhållningsturnén. Adjö Yrjö. Hälsningar till Eino och Soini.” - Eino och Soini var Georges och Liisas gemensamma bekanta, musikern och musikhandlaren Eino Partanen från Villmanstrand och hans flickvän Soini.

OPERATION SILVERRÄVEN

George fick inte avslöja rutten för turnén för Liisa, men han skrev att han skulle resa ända till Norra ishavet. Vem uppträdde hans underhållningsteam för i Lappland? I fortsättningskriget var fronten uppdelad mellan finska och tyska trupper, där finnarna ansvarade för den södra fronten och tyskarna för fronten i Lappland.

Den tyska krigsledningen hade förberett Operation Silverräven sedan början av maj. Operationen skulle inledas i juni, en vecka efter Operation Barbarossa, det vill säga efter den planerade tyska invasionen av Sovjetunionen. Operation Silverräven syftade till att säkra de tyskarna viktiga nickelgruvorna i Petsamo, erövra Murmansk och skära av järnvägslinjen till Murmansk.

Den tyska bergsarménkåren skulle anfalla direkt från Petsamo till Murmansk, XXXVI armékåren från Salla till Kandalaksja [Kantalahti] och den finska III arménkåren via Kiestinki till Louhi. Den finska armékåren, under befäl av generalmajor Hjalmar Siilasvuo, var vid utbrottet av fortsättningskriget underställd det tyska högkvarteret under generalmajor Nikolaos von Falkenhorst.

 

Trupperna omgrupperade i början av juli 1941. Tyskarna anföll i riktning mot Petsamo den 29 juni och finnarna i riktning mot Suomussalmi och Kuusamo den 1 juli. Wikipedia/Jatkosota.

Civilklädda tyska pionjärer inledde anfallet på natten den 20-21 juni. De återstående tyska trupperna ryckte in i Finland natten till den 22 juni och ockuperade Petsamo och gruvområdet. Fortsättningskriget inleddes den 25 juni.

Den 29 juni anföll bergsarmékåren Sovjetunionen, men framryckningen mot Vita havet och Muurmans järnvägslinje misslyckades bl.a. på grund av avsaknaden av ett vägnät. Efter floden Titovka fanns det ingen väg till floden Litsa, då den ”väg” som var markerad på ryska kartor var bara en vinterled för renar. Det fanns också svårigheter med att förse trupperna med förnödenheter. Den misslyckade attacken avslutades den 17 juli, 45 km från Murmansk.

På order av det tyska befälet försökte bergsarmékåren sig på ett nytt anfall, men den 19 september tvingades trupperna retirera bakom floden Litsa och den 22 september förklarades Operation Silverräv avslutad. Försöket att skära av linjen till Murmansk vid Kandalaksja misslyckades också. Finländarna ryckte fram i Vita Karelen, men på grund av stora manskapförluster avbröt general Siilasvuo offensiven i november, mot tyskarnas vilja.

Det faktum att Operation Silverräv misslyckades, att tyskarna inte kunde skära av de allierades försörjningslinje via Murmansk- och Muurmannjärnvägen, hade ett avgörande inflytande på krigsförloppet.

 

Liisa Tuomi (till vänster), dansare i Georges underhållningsgrupp, och sångerskan fröken Toivonen på tåget till Rovaniemi. Familjen Godzinskys arkiv.

Efter tågfärden fortsatte resan med bil. Man tog till och med glädje av en punktering. Familjen Godzinskys arkiv.

Lunchpaus vid soppkanonen. Familjen Godzinskys arkiv.

Ett stopp i den lappländska landskapet. Familjen Godzinskys arkiv.

Fröken Toivonen, George och Liisa Tuomi. Familjen Godzinskys arkiv.

Liisa Tuomi och andra vinkar till fotografen. Familjen Godzinskys arkiv.

Lappländskt landskap. Familjen Godzinskys arkiv.

"UNDERHÅLLNINGSTURNÉ? VAD ÄR DET?"

Den 10 oktober publicerade tidningen Savo ett reportage av TK:s frontkorrespondent Väinö Hollming om underhållningsturnén vid fronten. Hollming berättade hur trupperna hade intagit sina positioner vid flodlinjen när meddelandet om underhållningsturnéns ankomst nådde männens öron:

- En underhållningsturné, vad är det? frågade en av vildmarkens krigare.

- Det är en sådan där turné där alla möjliga artister är inblandade, från musiker till dansare, och så visar de oss allt möjligt roligt, förklarade budbäraren.

- Det menar du inte! Är det några dansöser med?” frågade en annan, lite skeptiskt.

- Hur skulle de kunna komma hit till frontlinjen? Jag tror att det bara är ett rykte, ett fältrykte.

- Det är inte bara ett rykte, det är allvarlig sanning. En turné ledd av kapelmmästaren Godzinsky själv kommer hit, med operasångare, balettdansare och artister av alla de slag. Ni får själva se det i kväll. Klockan 20.00 har de en föreställning i ett pass ett par kilometer bort, så kom och se den”, svarade budbäraren.”

Förmodligen byn Titovka. Familjen Godzinskys arkiv.

Liisa Tuomi och Harry Heinrichsen ler när George skojar. Familjen Godzinskys arkiv.

Georges underhållningsteam i Titovka. Familjen Godzinskys arkiv.

Georges team. Kapellmästaren själv till höger. Godzinsky familjens arkiv.

George i Baklappland. Familjen Godzinskys arkiv.

Harry Heinrichsen, sångaren i underhållningsteamet. Familjen Godzinskys arkiv.

Underhållningsteamet vid flodstranden. En glad Liisa Tuomi i soldatmössa till vänster. Familjen Godzinskys arkiv.

"I LAPPLANDS VILDMARK EKADE MELODIERNA SÅ LJUVLIGT ATT MÅNGA POJKARS ÖGON FYLLDES AV TÅRAR"

Hollming skrev att på kvällen, en timme före kl. 19.00, började män dyka upp i mängder på platsen där turnén skulle uppträda. ”Mitt i skogen, i ett pass, hade man byggt en slags scen av brädbitar som föreställningen skulle äga rum på. På ömse sidor om scenen fanns branta sluttningar där åskådarna satt, så att platsen mer eller mindre liknade en romersk amfiteater. En brasa hade tänts i närheten och ljuset från den föll nu på och runt scenen. Inte heller här behövde man frukta fientliga handlingar, för stridslinjerna låg mer än fem kilometer bort och scenen omgavs av kullar som var så höga att elden som brann där inte kunde ses på så långt håll.”

Artisten Viherpuu uppträder. Familjen Godzinskys arkiv.

Vid 20-tiden var hundratals soldater redan på plats och väntade spänt på att turnén skulle anlända. ”Exakt kl. 20.00 anlände turnébilen längs en smal skogsväg och soldaterna välkomnade artisterna med högljudda jubelrop. Konstnären Viherpuu steg upp på scenen för att tacka soldaterna för det goda mottagandet som hade blivit en del av turnén och förklarade kort syftet med underhållningsturnén.

Dirigent Godzinsky gick sedan själv upp på scenen för att inleda kvällen med De tyska bergsjägarnas marsch på sitt dragspel. I den tysta lappländska vildmarken ekade melodierna så ljuvligt att många pojkar fick tårar i ögonvrån när de mindes sina civila dagar. Stämningen förhöjdes av låten Minnen från Sorrento, som spelades av artisten Godzinsky på begäran av en soldat. Hans framträdande följdes av ett trippelt hej-rop som ekade genom ödemarken som åskan, och om det ekade ända fram till den ryska linjen måste Vanjornas skägg ha darrat av rädsla för att finnarna skulle anfalla igen.

Nästa nummer som följde var operasångaren Harry Heinrichsens sång med dragspelsackompanjemang, och hans rena, klingade röst fick myrarna och viddenra att ljuda högt. Applåderna ville inte ta slut och jublet ekade genom skogen.

De savolaxiska historier som berättades av konstnären Kalle Pekka Viherpuu, och som nu följde i programmet, fick stora applåder. Nu ekade skogen av skratt och alla glömde krigets fasor och andra bekymmer för långa stunder när han berättade sina humoristiska historier med expressiva gester.

I programmet följde ännu fröken Toivonens sångframträdanden, som också fick stora applåder, och hon följdes av Motti-Liisa själv, fröken Liisa-Leena Tuomi från Finska Operans balett. Hon framförde en ungersk dans med Godzinsky på dragspel. Pojkarnas ögon måste ha varit en tum utanför deras huvuden när de såg den charmiga dansösen uppträda, och det var inte så konstigt, för de flesta av dem satt på första parkett och hade inte sett en kvinna på flera månader, och nu fanns det plötsligt fram för dem en liten fe som dansade i en chardasdräkt mitt i den lappländska vildmarken. Jublet som följde uppträdandet var så enormt att om en kanon hade avfyrats skulle smällen förmodligen inte ha hörts. Artisterna framförde några extranummer på soldaternas begäran och till sist sjöngs Sillanpääs marschsång som allsång.”

“Denna kväll, som firades mitt i Lapplands mörkaste vildmark, kommer de närvarande soldaterna alltid att minnas som en oförglömlig upplevelse och de kommer att tänka med tacksamhet på de medlemmar av turnén som trotsade den vidsträckta vildmarken för att ge männen vid fronten lite underhållning i deras ensamhet”, avslutade Väinö Hollming sin redogörelse.

Fröken Toivonen och Liisa Tuomi med en tysk officer. Kan det vara general Nikolaos von Falkenhorst själv? Familjen Godzinskys arkiv.

Artister från underhållningsteamet i sällskap med tyska officerare. Det kan ha berott på den obehagliga incidenten vid OS i Berlin sommaren 1936, när George ser alltid spänd ut när han fotograferas tillsammans med tyska soldater. Familjen Godzinskys arkiv.

Underhållare som lunchsällskap till tyska officerare. Vin till middagen. Familjen Godzinskys arkiv.

Underhållningsteamet tillsammans med tyska officerare i slutet av september. Familjen Godzinskys arkiv.

Trötta underhållare. Liisa Tuomi lutar sig mot Kalle Pekka Viherpuus axel. Familjen Godzinskys arkiv.

Underhållarna på kaffepaus. Familjen Godzinskys arkiv.

Glara underhållningsteamet och unga lottor hälsar från balkongen. George bakom kameran. Familjen Godzinskys arkiv.

EMMI JURKKAS HELIGA JOHANNA PÅ KONSERVATORIET

I början av oktober var George tillbaka i Helsingfors. Efter att ha lärt känna Emmi Jurkka under turnén i Karelen i augusti och september fick han ett uppträdande med skådespelerskan. Den 6 oktober assisterade George Emmi Jurkka i hennes framförande av Bernard Shaws monolog Saint Joan på Konservatoriet. Helsingin Sanomat skrev inför Jurkkas framträdande: ”Som ni säkert minns har Emmi Jurkka redan en gång tidigare gett en soloföreställning av Shaws Jeanne d'Arc-drama på Nationalteatern och uppnått en anmärkningsvärd konstnärlig triumf med sin personliga, djupt levande och vackert uttryckta tolkning. Det finns därför goda skäl  för allmänheten att rikta uppmärksamheten till morgondagens reprisföreställning.”

George stannade i Helsingfors i över en månad och arbetade febrilt med två filmmusikverk. Premiären av Ryhmy och Romppainen, en militär fars regisserad av Risto Orko för Suomi-Filmi, närmade sig den 16 november och Toivo Särkkäs Ministern är lycklig, regisserad för Suomen Filmiteollisuus, den 21 december.

Den 27 oktober klockan 20.05 spelade George Allvarligt och lätt med Hammondorgel i direktsändning i radion. På programmet stod Walthers Koralvariationer, Schuberts Ave Maria, Kuulas Bröllopsmarch, Oskar Merikantos Valse lente, Elgars Salut d'amour  och Georges arrangemang av Harlines musik från filmen Pinocchio.

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky