Välirauha maalis-kesäkuu 1941: George säveltää musiikin Orvo Saarikiven elokuvaan Totinen torvensoittaja

Kulkurin valssin menestyksen jälkeen keväällä 1941 Suomen Filmiteollisuuden Toivo Särkkä tilasi George de Godzinskylta musiikin farssiin Totinen torvensoittaja. Elonet.

På svenska

Maaliskuun 23. päivänä 1941 oli Orvo Saarikiven ohjaaman komedian Totinen torvensoittaja ensi-ilta. George de Godzinsky palasi siihen juuri parahiksi neljän pojan eli George Malmsténin, Viljo Vesterisen ja Eino Katajavuoren kolmen viikon Ruotsin kiertueelta. Torvensoittaja oli menestyksekkään Kulkurin valssin jälkeen toinen Toivo Särkän Suomen Filmiteollisuuden tuottama elokuva, johon tilattiin musiikki Georgelta.

Torvensoittaja oli Georgen ja Orvo Saarikiven ensimmäinen yhteistyö ja samalla Saarikiven ensimmäinen ohjaus Särkän Filmiteollisuudelle. Tätä ennen hän oli ohjannut kuusi elokuvaa Suomi-Filmille. Totinen torvensoittaja perustui löyhästi Agapetuksen eli Yrjö Soinin 1933 julkaistuun romaaniin, joka oli ilmestynyt ensin Suomen Kuvalehdessä jatkokertomuksena.

Orvo Saarikiven ohjaama farssi Totinen torvensoittaja sai ensi-iltansa 23. maaliskuuta 1941. Elonet.

KAUPUNGININSINÖÖRI SEIKKAILEE HAARNISKASSA

Totisen torvensoittajan pääparia, kaupungininsinööri Volmari Kerholaa ja Raili Ilmosta näyttelivät Leo Lähteenmäki ja Laila Rihte. Muissa rooleissa esiintyivät Aino Lohikoski hammaslääkäri Elna Heikkamaana, Siiri Angerkoski sirkuksen mustana laulajattarena Berthana, Wilho Ilmari lehtori Tarkkasena ja Toppo Elonperä vartijana. Ilmari ja Elonperä olivat Georgelle tuttuja Maan Turvan viihdytyskiertueilta talvisodassa; Ilmari oli ollut mukana viihdyttämässä Lapissa ja Elonperä Karjalankannaksella.

Kaupungininsinööri Volmari Kerhola (Leo Lähteenmäki) ja lehtori Tarkkanen (Wilho Ilmari) valmiina iltarientoihin. Totinen torvensoittaja / Elonet.

Komediassa kaupungininsinööri Volmari Kerhola ja lehtori Tarkkanen valmistautuvat juhliin. Kerhola on menossa insinöörikerhon naamiaisiin Vikakoskelle ja Tarkkanen museon juhlaan. Kun Kerholan junanlähtöön on aikaa, hän poikkeaa museoon, jonka ovi on jäänyt auki. Museon vahtimestari odottelee sähkömiestä korjaamaan vikaa. Vahtimestari lukitsee oven, ja Kerholan jää museoon loukkuun.

Matkalla museon juhliin Tarkkanen tuo naisystävänsä hammaslääkäri Elna Hiekkamaan katsomaan museon uutta rahakokoelmaa. Museoon piiloutunut Kerhola aivastaa ja pelästyttää Elnan. Lukkojen takana Kerhola pukeutuu museosta löytämäänsä haarniskaan ja pelästyttää vahtimestarin kanssa juopotelleen sähkömiehen. Kerhola saa kimppuunsa vahtimestarin ja pakenee kadulle, mistä poliisit pidättävät hänet.

Kaupungininsinööri Volmari Kerhola (Leo Lähteenmäki) haarniskassa museon ovella. Totinen torvensoittaja / Elonet.

Samaan aikaan kaupunkiin on saapunut sirkusseurue, ja haarniskaan pukeutunut ritari-Armand on kadonnut juopottelemaan. Poliisi ilmoittaa löydöstään sirkustirehtööri Suomaalle, joka ottaa huostaansa haarniskaan pukeutuneen Kerholan välittämättä insinöörin vastalauseista. Ravintolan eteiskomeroon sammunut ritari-Armand joutuu museon vahtimestarin höykytykseen. Miehet sopivat, että Armand toimittaa aamuyöllä haarniskansa maksua vastaan museoon.

Lehtori Tarkkanen on saanut tiedon haarniskan katoamisesta ja lähtee Elnan kanssa naamiaisiin. Naamiaisissa Kerholan kanssa sokkotreffit tehnyt neiti Raili Ilmonen etsii partneriaan. Raili päätyy tanssilattialle haarniska-asuisen Kerholan kanssa, mutta ei tunnista miestä. Ritari-Armandiin ihastunut sirkuksen musta laulajatar Bertha tempaa Kerholan mukaansa.

Kaupungininsinööri Volmari Kerhola (Leo Lähteenmäki) joutuu esiintymään sirkuksessa torvensoittajana yhdessä sirkuksen johtajan Suomaan (Jalmari Parikka) ja mustan laulajattaren Berthan (Siiri Angerkoski) kanssa. Totinen torvensoittaja / Elonet.

Sirkuksessa Kerhola joutuu esiintymään torvensoittajana numerossa, jossa Suomaa säestää pianolla Berthan laulua. Kerhola karkaa kesken esitykseen, etsii Railin käsiinsä ja onnistuu riisuttuaan kypärän vakuuttamaan tytön henkilöllisyydestään. Raili ei suostu auttamaan Kerholaa haarniskan riisumisessa, sillä hän haluaa "ritarin". Kerhola pakenee Tarkkasta kellariin, missä hän pääsee eroon haarniskastaan hävittyään sen ja muutkin vaatteensa korttipelissä talonmiehelle. Haalareissa, naamio kasvoillaan Kerhola ilmestyy yläkertaan ja istuu vahingossa suoraan Railin syliin. Tyttö ei usko selityksiä, vaan sättii Kerholaa roistoksi ja pelleksi.

Tarkkanen näkee Armandin esiintyvän sirkuksessa, ryntää lavalle ja syyttää miestä varkaaksi. Haarniskan takapelti todistaa hänen erehtyneen, ja Tarkkanen pyytää anteeksi. Hän on yrittänyt koko illan kosia Elnaa, ja onnistuu nyt tekemään tiettäväksi sen, mitä Elna on odottanut kahdeksan vuotta.

Lehtori Tarkkanen (Wilho Ilmari) ja lemmittynsä hammaslääkäri Elna Heikkamaa (Aino Lohikoski). Totinen torvensoittaja / Elonet.

Armand riisuu haarniskansa, pakkaa sen säkkiin ja toimittaa museoon.

Kerhola pyytää ystävältään 500 markan lainan, ostaa menettämänsä haarniskan takaisin ja kiirehtii palauttamaan sen. Museossa Kerhola pyörtyy nähdessään haarniskan olevan jo paikallaan. Hän näkee painajaisunen, joka alkaa idyllinä Railin kanssa ja päättyy kidutuskammioon. Kerhola herää omassa sängyssään. Hän on houraillut eikä ole tunnistanut ystäviään. Kun Raili pääsee sairasvuoteen ääreen, Kerhola ja Raili suukottelevat toisiaan. Tarkkanen onnittelee Kerholaa tervehtymisestä ja ilmoittaa tämän tulleen valituksi museon varapuheenjohtajaksi. Naljailun jälkeen Kerhola ja Tarkkanen keskittyvät suutelemaan mielitiettyjään.

Naamiaiskohtauksessa esiintyi Helsingin Teatteriorkesterin jäseniä. Vasemmalla kapellimestari Jussi Blomstedt (vuodesta 1944 Jalas) ja pianon ääressä Asser Fagerström. Totinen torvensoittaja / Elonet.

Totisen torvensoittajan naamiaiskohtauksen esiintyjät tervehtivät. Elonet.

GEORGEN MUSIIKKI TORVENSOITTAJAN VALOPILKKU

Georgella oli Torvensoittajassa Kulkurin valssin tavoin käytössään Helsingin Teatteriorkesteri. Orkesterin muusikoita kuten pianisti Asser Fagerström näkyy myös valkokankaalla. Pääroolien esittäjät eivät olleet laulavia näyttelijöitä, joten suuri osa elokuvan musiikista on orkesterinumeroita. George sävelsi orkesterille alkusoiton, numerot Kadulla 1, 2, 3 ja 4, Pako, valssit 1, 2, 3, fanfaarin, tangon, Painajaisunen ja loppusoiton.

Sirkuksen mustan laulajattaren Berthan esittäjä Siiri Angerkoski laulaa komediassa kaksi Georgen säveltämää laulua, rumban Neekerin valitus ja balladin Ennen muinoin meillä löytyi ritareita yhdessä mieskvartetin kanssa.

Siiri Angerkoski Totisen torvensoittajan sirkuksen mustana laulajattarena. Elonet.

Arvostelijat eivät innostuneet lainkaan Saarikiven komediasta. Suomen Sosialidemokraatin T.A. eli Toini Aaltonen kirjoitti: “Suomen Filmiteollisuus on lisännyt jälleen uuden numeron kehnojen filmiensä luetteloon. Tässä Agapetuksen Totisessa torvensoittajassa ei ole juonta edes senkään vertaa kuin edellisissä SF:n lapsellisissa luomuksissa.”

Aamulehden O.V-hl eli Olavi Vesterdahl oli samoilla linjoilla: "Ihmetellä täytyy kuinka kauan kotimainen elokuvatuotanto voi jatkaa sellaisella tasolla olevien elokuvien kuin Totinen torvensoittaja valmistusta tuottamatta lopulta itselleen vakavaa takaiskua. Tämä Suomen Filmiteollisuuden näyttämövuoden uusin elokuva - ties kuinka mones - on sen laatuinen, että sen arvosteleminen on toivotonta, koska se tuntuu aivan tolkuttomalta hosumiselta ja hääräilemiseltä, josta on vaikeata löytää mitään juonta tai edes jotain katselemisen arvoista."

Myöskään Uuden Suomen M.V. ei antanut armoa: “Suomen Filmiteollisuuden Totisen torvensoittajan alku lupasi jotakin, minkä täyttyminen kuitenkin kävi sitä epätodennäköisemmäksi, mitä pitemmälle tarina edistyi. Filminauhaa oli tuhlattu ilmapalloihin ja serpentiineihin sekä elokuvan loppuosassa jostakin selittämättömästä syystä keskiaikaiseen linnanneitoidylliin ja, humoristiseksi tarkoitettuun kidutuskammiokohtaukseen."

Kaupungininsinööri Volmari Kerhola (Leo Lähteenmäki) näkee painajaisunta, että häntä kidutetaan. Totinen torvensoittaja / Elonet.

Vain Ilta-Sanomien nimimerkki N-aa löysi komediasta jotain hyvääkin: “Myönteisintä Totisessa torvensoittajassa olivat eräät ansiokkaat näyttelijäsuoritukset. Leo Lähteenmäki toteuttaa oivallisesti hänelle ominaista taiteilijalaatua tässäkin tehtävässä: totinen torvensoittaja on hänen tulkitsemanaan asianmukaisen sorea ja huoleton hurmuri. Laila Rihte on sievä ja näppärä naamiaisten rakastuneena perhoskuningattarena, ja Siiri Angerkoski laulaa repäisevän vetävästi ja vaikuttavasti hauskat iskelmänsä Mustan Berthan burleskissa osassa. Georges de Godzinskyn musiikki muuten on myös luettava elokuvan valopuoliin, ja sen ansiosta myös rouva Angerkoskella on tilaisuus 'ekselleerata'; muuten ei hänellä ole paljonkaan mahdollisuuksia käsikirjoituksen vajaamittaisuuden takia."

Neiti Raili Ilmonen (Laila Rihte). Totinen torvensoittaja / Elonet.

Komedian yleisömenestys jäi vuonna 1941 ensi-iltansa saaneiden näytelmäelokuvien heikoimmaksi. Filmiteollisuuden Särkkä ei kuitenkaan lannistunut; uutta filmiä, Onnellista ministeriä kuvattiin jo ja myös siihen Särkkä tilasi musiikin Georgelta.

WIENILÄISTUNNELMIA JA ASEMIESILTOJA

Huhtikuun 17. päivänä klo 19.55 George oli pianistina nimimerkki Marja-Leenan toimittamassa radion ajanvieteohjelmassa Wien, unelmieni kaupunki. Marja-Leena eli laulajatar Annikki Arni myös lauloi lähetyksessä Anni Hämäläisen ja Olavi Nybergin kanssa, minkä lisäksi Schrammel-kvartetti soitti wieniläistä kansanmusiikkia.

Toimittajan, nimimerkki Marja-Leenan taakse kätkeytyi schlager- ja operettilaulajatar Annikki Arni. Museovirasto.

Huhtikuun 24. päivänä klo 20 Georgen yhtye soitti Konservatoriolla Ruotsalaisessa asemiesillassa, joka myös radioitiin suorana lähetyksenä. Muut esiintyjät olivat Harmony Sisters, solistikvartetti Quartien, baritoni Hemming Eklund, Arbetets Vänner -kuoro ja kuoronjohtaja Evert Ekroth. Samana iltana George ehti esiintymään myös Helsingin Kansallisseuran siirtoväelle järjestämään illanviettoon. Karjalaisten laulun ja puheenjohtaja Heikki Paloheimon tervehdyksen jälkeen ohjelmassa seurasi Georgen piano- ja hanurisooloja ja oopperalaulaja Thure Bahnen yksinlaulua.

 

George de Godzinskyn yhtye säesti asemiesiltaa Konservatoriolla 24. huhtikuuta 1941. George itse istumassa fyygelin ääressä. Sotamuseo.

 

Harmony Sisters esiintymässä Konservatorion asemiesillassa 24. huhtikuuta 1941. Sotamuseo.

 

Harmony Sisters kukitetaan. Sotamuseo.

 

Seuraavana päivänä, 25. huhtikuuta George oli Hyvinkäällä, missä paikalliset aseveljet järjestivät Kevään suurpamauksen yhtä aikaa sekä Kansantalolla että Suojeluskunta-talolla. Hyvinkään Sanomat kertoi suurjuhlasta ennakkoon: “Juhlapuhujana esiintyy Kansantalolla Suomen sosiaalidemokraatin tunnettu nimimerkki T. H-vaara eli toimittaja Tapio Hiisivaara. Suojeluskuntatalolla taas on juhlapuhujana Karkkilan työväenopiston johtaja maisteri Jussi Saukkonen. On mielenkiintoista kuunnella heidän asevelihenkisiä puheitaan. Kevyemmästä ohjelman puolesta vastaavat muun muassa tanssipari Siponen ja Salin. He esiintyvät nyt Hyvinkäällä ensi kertaa eivätkä esittelyjä kaipaa. Lyhyesti sanoen Suomen tällä hetkellä kuuluisin tanssipari. Tauno Palo on ehdottomasti lupautunut laulamaan, joten hänen nimensä ei ole mitään “pluffia” ohjelmassa. Ei ollut järjestäjien vika syksylläkään hänen pois jäämisensä. Kapellimestari de Godzinsky on viime kerralta tuttu hanureineen. Lopuksi vielä tunnettu lausuja Eino Hyyrynen on lupautunut huvittamaan yleisöä. Tilaisuus on järjestetty kahdelle talolle sen tähden, että kaikilla olisi mahdollisuus päästä ohjelmaa seuraamaan, koska viime syksynä eivät kaikki mahtuneet Kansantaloon. Siis koko Hyvinkää nyt juhlimaan. Juhlien voittohan lankeaa aseveljien huoltotyön hyväksi.”

SAKSALAINEN TÄHTISÄVELTÄJÄ PETER KREUDER HELSINGISSÄ

George oli koko 1930-luvun “kehittänyt korvaansa”, istunut elokuvissa ja radion ääressä ottaen selvää kansainvälisen kevyen musiikin uusimmista virtauksista. Hänen esikuviaan olivat eurooppalaiset, erityisesti saksalaiset säveltäjät ja heistä varsinkin Peter Kreuder. Toukokuussa 1941 kuuluisaa Kreuderia odotettiin johtaja- ja konserttivierailulle Helsinkiin.

Peter Kreuder (oikealla) kohtaa Franzi-operettinsa näyttelijät Helsingin Ruotsalaisessa Teatterissa 5. toukokuuta 1941. Eturivissä vasemmalta Birgit Kronström, Märta Laurent, Ture Ara, Dolly von Alfthan, Sven Relander, Erik Fröling ja Elsa Nyström. Museovirasto / Hugo Sundström.

Saksalainen operetti- ja elokuvasäveltäjä, “uudemman tanssimusiikin tähti” saapui Helsinkiin Wellamo-laivalla 5. toukokuuta matkaseuranaan milanolainen morsiamensa, laulajatar Maddalena Ravelli. Kreuder tunnettiin Suomessa iskelmistään ja musiikeistaan elokuviin Masurkka ja Serenadi. Vierailun aikana Gloria-elokuvateatterissa pyöri Marika Rökkin tähdittämä Hallo Janine, johon Kreuder oli tehnyt musiikin.

Kreuder oli pistäytynyt Suomessa ensimmäisen kerran lyhyesti jo marraskuussa 1940, jolloin tarkoituksena oli ollut edistää hänen operettinsa Franzin ja uuden oopperansa Fortunan esittämistä Helsingissä. Säveltäjä asui näihin aikoihin Tukholmassa, sillä hän oli emigroitunut Saksasta Ruotsiin kesäkuussa 1940. Kreuder oli liittynyt Kansallissosialistiseen puolueeseen 1932, mutta eronnut siitä kaksi vuotta myöhemmin. Pian Helsingin vierailun jälkeen Kreuder palasi kotimaahansa syystä, että hänen sukulaisiaan oli joutunut Saksassa vaikeuksiin.

Kreuder tuli seuraamaan Franzi-operettinsa viimeisiä harjoituksia Ruotsalaisessa Teatterissa, johtamaan teoksen pohjoismaiden kantaesityksen 12. toukokuuta sekä esiintymään radiossa ja antamaan konsertin sotaorpojen hyväksi.

GEORGE PIANISTINA KARIN JUELIN SUOMEN KIERTUEELLA

Kreuder oli kevyen musiikin säveltäjä, kapellimestari ja taitava pianisti - aivan kuten Godzinskykin! George oli epäilemättä innokas tapaamaan saksalaisen idolinsa, mutta epäonneksi hän oli samaan aikaan säestämässä ruotsalaisen näyttelijän ja laulajan Karin Juelin Suomen kiertuetta. Juelin kiertue Laulaen maailman ympäri alkoi Helsingistä 7. toukokuuta. Seuraavana iltana, juuri kun Kreuder johti Radio-orkesteria suorassa lähetyksessä Fabianinkadun studiossa, George konsertoi Juelin kanssa Tampereen Teatterissa.

YLEISRADION KREUDER-KONSERTTI

Yleisradion Kreuder-konsertti lähetettiin suorana 8. toukokuuta klo 21. Kreuder johti Radio-orkesteria ja toimi pianistina. Laulusolistina esiintyi Franzi-operetin tähti Birgit Kronström. Kreuderin omien sävellysten lisäksi ohjelmassa kuultiin alkusoitto Straussin operetista Lepakko ja Keisarivalssi, Lehária ja Gaden tango Mustasukkaisuutta - juuri samanlaista ohjelmistoa, mitä Georgella oli tapana esittää.

Peter Kreuder (vasemmalla) harjoituttaa Radio-orkesteria 8. toukokuuta 1941. Keskellä konserttimestari Erik Cronvall ja oikealla viulisti Hugo Huttunen. Museovirasto / Hugo Sundström.

Nimimerkki Rela raportoi radiokonsertista Helsingin Sanomiin: “Saimme eilen Yleisradion taholta ystävällisen kutsun saapua Peter Kreuderin radiokonserttiin, jossa tunnettu säveltäjä esiintyi sekä kapellimestarina että pianistina. Sen, että oli tekeillä jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, huomasi jo radiotaloon tullessaan. Eteishalli oli nimittäin puolillaan nuorta polvea, etupäässä koulutyttöjä, jotka olivat saapuneet pyytämään ihailemaltaan säveltäjältä nimikirjoitusta. Konsertin loputtua oli ulko-oven edustalla sama jännittynyt odotus. Studiossa oli tavallista enemmän kuulijoita ja tavallista pirteämpi meininki. Seinustalla olevilla tuoleilla näimme tietenkin Kreuderin vaalean italialaisen morsiamen; madame Ravellin, kustantaja Englindin ja eräitä muita säveltäjän läheisiä tuttavia. Tohtori Haapanen, säveltäjä Fougstedt ja studiopäällikkö Arni olivat tietenkin myös läsnä.”

“Ja oiva Radio-orkesterimme näytti soittavan innolla. Kyllä siinä ei juuri joutanutkaan jouten istumaan. Mukaan oli vain kerittävä. Temperamenttinen kapellimestari piti huolen siitä, että aika ei kenellekään käynyt pitkäksi”, Rela päätti selostuksensa.

GEORGE KARIN JUELIN KANSSA TURUSSA

Seuraavana päivänä, 9. toukokuuta George oli takaisin Helsingissä ja säesti Karin Juelia Konservatorion salissa.

Peter Kreuder johtaa operettiaan Franzi Helsingin Ruotsalaisessa Teatterissa 13. toukokuuta 1941. Museovirasto / Hugo Sundström.

Ehtikö George 12. toukokuuta Ruotsalaiseen Teatteriin Franzin ensi-iltaan, jossa esiintyivät muun muassa Ture Ara ja Poretta-elokuvan tähti Birgit Kronström? Seuraavana iltana 13. toukokuuta George oli Juelin kanssa jo Turussa.

“Ne turkulaiset, jotka eilen illalla täyttivät VPK:n salin ääriään myöten, saivat tehdä miellyttävän matkan maailman ympäri laulun viemänä. Ruotsalainen laulelmien esittäjä - mikään konserttilaulajatar hän ei pyri olemaan - Karin Juel näet esitti täälläkin laulusikermän Matka maailman ympäri moduloiden keveällä pakinoinnilla onnistuneesti maasta toiseen siirtyessään”, Turun Sanomat selosti. “Rouva Juelin ääni on pienuudestaan huolimatta miellyttävä soinniltaan ja hän käyttelee sitä taitavasti saaden pienimpiin lauluihinsa tunnetta ja elämää. Erittäin hyvin hän eilen esitti pari englanninkielistä - hän lauloi sen maan kielellä, missä kulloinkin liikuttiin - negro-spiritualia, Merimiehen hautauksen ja napolilaisen kansanlaulun. Georges de Godzinsky toimi tarkkana ja taidokkaana säestäjänä.”

PETER KREUDER KONSERTOI KONSERVATORIOLLA

Toukokuun 18. päivänä George oli kuitenkin suurella todennäköisyydellä kuulijoiden joukossa, kun Peter Kreuder piti vierailunsa ainoan julkisen konsertin. Konservatorion sali oli loppuunmyyty, vaikka samana iltana Helsingin messuhallissa konsertoi Berliinin filharmonikot kapellimestari Hans Knappertsbuschin johdolla.

Helsingin Sanomat 18. toukokuuta 1941. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Helsingin Sanomien pirteä Rela oli jälleen paikalla, kun Konservatoriolla tapahtui: “Peter Kreuderin eilinen konsertti oli koonnut Konservatorion salin viimeistä sijaa myöten täyteen nuorekasta kuulijakuntaa, joka heti ohjelman alkutahdeista lähtien seurasi ilmeisellä innostuksella ja ihastuksella mielisäveltäjänsä esityksiä. Kreuder aloitti ohjelmansa soittamalla yhtyeineen 12 minuuttia Peter Kreuderia eli sikermän kaikkien tuntemia sävellyksiään, jotka antoivat kuulijalle heti oivan käsityksen siitä, mikä tekijä Kreuder alallaan todella on.”

Ohjelmaan sisältyivät muun muassa Blaues Meer, kolme kansantanssia Ländler, Zwei Takte ja Spring Tanz, So wie ein Lied im Winde verweht ja Musik, Musik, Musik! äänielokuvasta Hallo Janine.

“Pitkästä ohjelmasta voisi poikia useita numeroita, joitten tulkinta tempasi auttamattomasti mukaansa vauhdillaan, erikoislaatuisella rytmillään ja teknillisesti hiotulla suorituksellaan. Kun Peter Kreuder on paitsi tuottelias ja populääri säveltäjä, myöskin erinomainen pianisti, jäivät mieliin ertyisesti hänen sooloina soittamansa kolme kansantanssia, joissa hän suorastaan leikitteli teknillisillä vaikeuksilla sekä Heyckensin Ständchenin ja ohjelman viimeisen numeron, di Lazzaron Reginella Campagnolan piano-osien mainio suoritus”, Rela selosti.

Kreuderia avustavassa yhtyeessä soittivat Georgen hyvät tutut, viulisti Boris Wittenberg, basisti Heikki Puttonen, klarinetisti Matti Rajula, kitaristi Viljo Immonen ja rumpali Osmo Aalto, jotka Relan mukaan “sopeutuivat johtaja-pianistin vilkkaan temperamentin aiheuttamiin huimiin tempovaihteluihin ihmeteltävällä notkeudella”.

Todennäköisesti George esiteltiin Konservatoriolla tähtivieraalle ja hän pääsi keskustelemaan tämän kanssa. - Kun herrat vuosia myöhemmin kohtasivat toisensa uudelleen, Kreuder ei lainkaan muistanut tavanneensa Godzinskya aikaisemmin.

ILOINEN MUSIIKKI-ILTA LAPPEENRANNASSA

Toukokuun 20. päivänä oli Georgen vuoro esiintyä Ruotsalaisessa Teatterissa, kun Suomen tanssitaiteilijaliitto järjesti siellä näytäntönsä. George ja Viipurin kaupunginteatterin entinen kapellimestari Mikko von Deringer säestivät tanssiesityksiä kahdella flyygelillä.

 

Suomen Tanssitaiteilijainliiton yhteisnäytös Ruotsalaisessa Teatterissa 20. toukokuuta 1941. Godzinskyn perhearkisto. 

 

Käsiohjelma jatkuu. Godzinskyn perhearkisto.

 

Seuraavaksi George kiirehti Lappeenrantaan, missä hän teki pienen Iloinen musiikki-ilta -kiertueen yhdessä ystävänsä, harmonikkavirtuoosi Viljo Vesterisen ja laulusolisti A. Aimon kanssa. Kolmikko esiintyi 23. toukokuuta Lauritsalan työväentalossa, 24.5. Savitaipaleen Suojeluskunta-talossa, 25.5. Lemin Suojeluskunta-talossa ja 26.5. Lappeenrannan VPK-talossa.

 

Joukko tunnistamattomia sotilaita ja muusikot Viljo Vesterinen (keskellä hattu päässä), A.Aimo ja George de Godzinsky (valkoisessa paidassa) todennäköisesti toukokuun lopulla 1941. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

 

Todennäköisesti George tapasi Lappeenrannassa myös Anna-Liisa Aution. Yrjön ja Liisan kirjeenvaihtoa oli jatkunut pian kaksi vuotta.

Georgen eli Yrjön Liisalle omistama valokuva vuoden kestäneen ystävyyden muistoksi elokuussa 1940. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

GEORGE JOHTAA ENSIMMÄISEN KERRAN RADIO-ORKESTERIA

Toukokuun 28. päivänä George oli takaisin Helsingissä ja Yleisradiossa Fabianinkadulla. Kello 21.10 alkoi suora lähetys, jonka otsikkona oli ...mutt mielummin maantiellä tanssin. Ohjelma sisälsi musiikkia tammikuussa ensi-iltansa saaneesta elokuvasta Kulkurin valssi, joka oli valtava yleisömenestys. George oli säveltänyt ja sovittanut elokuvan musiikin J. Alfred Tannerin Kulkurin valssin pohjalta ja pääsi nyt johtamaan Radio-orkesteria ja solistikuoroa. Solisteina lauloivat elokuvan tähti Tauno Palo ja Holger Forsström.

Kulkurin valssin radiolähetys oli tärkeä virstanpylväs 26-vuotiaan Godzinskyn kapellimestarin uralla; ensimmäisen kerran elämässään hän sai johtaa Radio-orkesteria.

Tauno Palo kulkurina. Kulkurin valssi / Elonet.

Yleisradion päärakennus Fabianinkadulla Kasarmitorin varrella. Yleisradio.

Radio oli työllistänyt Georgea säännöllisen epäsäännöllisesti vuosia. Radiokeikkoihin vaikutti opiskelutoveri ja ystävä, säveltäjä ja kapellimestari Nils-Eric Fougstedt, jolla oli vakituinen työpaikka radion ruotsinkielisessä musiikkitoimituksessa.

Vuonna 1941 radion musiikkiosaston apulaispäällikkönä aloitti pianisti ja säveltäjä Jouko Tolonen. Tolonen oli muun muassa Suomen musiikerien liiton järjestöaktiivi ja Musiikerilehden päätoimittaja. Jouko Tolonen ja George ymmärsivät heti toisiaan, heistä tuli työtoverit ja hyvät ystävät.

GEORGE KIERTUEELLA TANSSIPARI SIPONEN-SALININ KANSSA

George oli toiminut jo marraskuusta 1940 lähtien useaan otteeseen suositun tanssiparin, Orvokki Siposen ja Klaus Salinin säestäjänä. Kesäkuun 6. päivänä 1941 hän lähti tanssijoiden mukana kiertueelle, joka ulottui aina Rovaniemelle asti.

Kiertue alkoi Mikkelistä, missä kaupunginsali oli täynnä yleisöä. “Taiteilijat esittivät kauniin ja vaativan ohjelmansa huolella ja antaumuksella. Mieleen jäivät erikoisesti Espanjalainen tanssi, Jousimies ja metsän neito sekä Viuhka, jotka esitettiin suurella teknillisellä taitaavuudella. Koomillistä puolta edustivat Venäläinen tanssi ja Amerikkalainen steppitanssi sekä suomalainen hölmöläisten parhaat tanssitaiturit, joka oli toistettava. Kaikki muutkin ohjelmanumerot osoittivat taiteilijain korkeata tasoa”, Mikkelin Sanomat kirjoitti ja jatkoi: “Säestyksestä huolehti tunnetulla taituruudellaan kapellimestari Georg de Godzinsky, joka esitti myös väliajoilla useita soolokappaleita. Yleisö palkitsi esitykset vilkkain suosionosoituksin vaatien useita toistoja.”

 

Georgen kortti Liisalle 7. kesäkuuta 1941. Godzinskyn perhearkisto.

Anna-Liisa Aution Yrjölle eli Georgelle omistama valokuva 4. joulukuuta 1940. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

Mikkelistä jatkettiin Varkauteen, mistä George lähetti Liisalle Lappeenrantaan kortin 7. kesäkuuta: “Hyvä Liisa! Olen unohtanut että 5 päivä oli sinun 20 vuotispäivä ja kiiruhdans onnitella sinua kun sinä olet tullut niin suureksi. Soitin kotiin eilen ja ne sanoivat että päivä jälkeen kuin minä olin lähtenyt tuli 1 kirje Lappeenrannasta, sinusta vahingo! Mutta mitä se kirje saan sitten lukea kuin tulen takaisin. Juhannuksena taas tavataan. Olen vilustunut kuin täällä on kylmää. Hyvästi ja kuulemiin. Yrjö. Terveisiä kaikille. Meidän kiertueemme menee loistavasti.”

GEORGE SÄESTÄÄ TANSSIA URKUHARMOONILLA JA HARMONIKALLA

Kesäkuun 10. päivänä Siponen ja Salin esiintyivät Oulun Seurahuoneella. Paikallislehti Kaiku kirjoitti ennakkoon suositusta tanssiparista ja Helsingin loppuunmyydyistä näytännöistä: “Avustajana on tunnettu pianotaituri Georges de Godzinsky, joka myöskin esittää muutamia pianosooloja. Tämä kolmikko, joka kaikille on tuttu myöskin valkokankaalta, ei kaipaa suosituksia. Riittää tietoisuus siitä, että tanssiparia pidetään parhaimpana maassamme.”

Seurahuoneen juhlasali on täynnä ja esitys “niin antoisa ja nautinnollinen hetki taiteen ystäville”, että yleisön toivomuksesta järjestettiin uusintanäytös pari päivää myöhemmin.

Tanssipari Orvokki Siponen ja Klaus Salin La Cumparsitan hurmiossa Yrjö Nortan 1940 Suomen Filmiteollisuudelle ohjaamassa elokuvassa Yövartija vain... Elonet.

Oulusta kiertue jatkui kohti pohjoista, 11. kesäkuuta esiinnyttiin Rovaniemellä. “Tanssitaiteilijapari Orvokki Siponen ja Klaus Salin antoivat eilen tanssinäytöksen Rovaniemen keskuskansakoulussa. Yleisöä oli saapunut tilaisuuteen salin täydeltä ja otti se esityksen innostuneesti vastaan”, Lapin Kansa kirjoitti.

“Herra Georges de Godzinsky hoiti säestyksen taidokkaasti vaikkakin käytettävissä tällä kerralla oli ainoastaan urkuharmooni, jolla ohjelman tanssinumeroiden välissä oli konserttimusiikkikin soitettava. Pari tanssinumeroa säesti hän harmonikalla. Useita tansseja oli toistettava yleisön haltioituneesti niitä vaatiessa"; lehti jatkoi.

Kesäkuun 15. päivänä kiertue eteni Kokkolaan, ja viimeinen esitys 17. kesäkuuta oli Vaasassa.

MYLLYSAAREN JUHANNUS LAPPEENRANNASSA

Juhannukseksi George ehti kuin ehtikin Liisan luo Lappeenrantaan.

Lappeenrannan seudun aseveljet ry. järjesti juhannusaattona 23. kesäkuuta Myllysaaren uimarannalla Juhannusyön valvojaiset. Järjestelyistä vastasi Georgen ystävä Eino Partanen, joka onnistui saamaan paikalle tähtikaartin Georg Malmstén, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori, George de Godzinsky, A.Aimo, Annikki Arni, Toppo Elonperä, Toivo Manninen, Ilmari Rehnström ja Jere Juutilainen.

Lehtijuttu lupasi, että “juhlaan on saatu järjestetyksi ravintolat ja kokko” ja vakuutti, että esiintyjät ovat luvanneet saapua juhliin “poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta”. Sodan uhka oli jälleen ilmassa.

Lappeenrannassa ilmestyvän sanomalehti Etelä-Saimaan etusivu 23. kesäkuuta 1941. Kansalliskirjasto / Sanomalehtien digiarkisto.

Lue seuraavaksi Jatkosota kesä-syyskuu 1941: George säestää haitarilla jumalanpalveluksen Räisälän kirkossa

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

MELLANFREDEN MARS-JUNI 1941: GEORGE KOMPONERAR MUSIKEN TILL ORVO SAARIKIVIS FILM DEN ALLVARLIGE HORNBLÅSAREN

Efter framgångarna med En vandrares vals gav Toivo Särkkä från den finska filmindustrin våren 1941 George de Godzinsky i uppdrag att skriva musiken till farsen Den allvarlige hornblåsaren. Elonet.

Suomeksi

Den 23 mars 1941 hade komedin  Den allvarlige hornblåsaren i regi av Orvo Saarikivi premiär. George de Godzinsky hade just återvänt från en tre veckor lång Sverigeturné  med fyra pojkar - George Malmstén, Viljo Vesterinen och Eino Katajavuori. Den allvarlige hornblåsaren var den andra filmen som producerades av Toivo Särkkäs Suomen Filmiteollisuus till vilken musiken beställdes av George, efter den framgångsrika En vandrares vals.

Hornblåsaren var det första samarbetet mellan George och Orvo Saarikivi och även Saarikivis första regi för Särkkäs Filmiteollisuus. Dessförinnan hade han regisserat sex filmer för Suomi-Filmi. Den allvarlige hornblåsaren var löst baserad på Yrjö Soinis roman Agapetus, som utkom 1933 och som först hade publicerats i Suomen Kuvalehti som en följetong.

Farsen Den allvarlige hornblåsaren, i regi av Orvo Saarikivi, hade premiär den 23 mars 1941. Elonet.

STADSINGENJÖREN PÅ ÄVENTYR I RUSTNING

Huvudparet i Den allvarlige hornblåsaren, Volmari Kerhola och Raili Ilmonen, spelades av Leo Lähteenmäki och Laila Rihte. Övriga roller spelades av Aino Lohikoski som tandläkaren Elna Heikkamaa, Siiri Angerkoski som den svarta cirkussångerskan Bertha, Wilho Ilmari som lektorn Tarkkanen och Toppo Elonperä som väktare. Ilmari och Elonperä var bekanta för George från Landets Skydds underhållningsturnéer under vinterkriget; Ilmari hade sysslat med underhållning i Lappland och Elonperä vid Karelska näset.

Stadsingenjör Volmari Kerhola (Leo Lähteenmäki) och lektor Tarkkanen (Wilho Ilmari) redo för kvällsnöjen. Den allvarlige hornblåsaren / Elonet.

I komedin förbereder sig stadsingenjör Volmari Kerhola och lektor Tarkkanen för fester. Kerhola ska gå på Ingenjörsklubbens maskerad i Vikakoski och Tarkkanen på museets fest. När Kerhola har överlopps tid före tåget sticker han in sig på museet, vars dörr har blivit lämnad öppen. Museets vaktmästare väntar på att en elektriker ska åtgärda felet. Vaktmästaren låser dörren och Kerhola blir i fälla i museet.

På väg till museets fest tar Tarkkanen med sig sin flickvän, tandläkaren Elna Hiekkamaa, för att se museets nya penningsamling. Kerhola som gömmer sig i museet nyser och skrämmer Elna. Bakom låsen klär sig Kerhola i en rustning som han hittat på museet och skrämmer elektrikern som har supit med vaktmästaren. Kerhola attackeras av vaktmästaren och flyr ut på gatan, där han arresteras av polisen.

Stadsingenjören Volmari Kerhola (Leo Lähteenmäki) i rustning vid dörren till museet. Den allvarlige hornblåsaren / Elonet.

Samtidigt har en cirkusgrupp anlänt till staden, och den bepansrade riddaren Armand har försvunnit för att supa. Polisen rapporterar om sin upptäckt till cirkusdirektören Suomaa, som tar hand om den rustningsklädde Kerhola, trots ingenjörens protester. Riddaren Armand, som slocknat i restaurangens vindfång, får en omgång av museets vaktmästare. Männen kommer överens om att Armand ska leverera sin rustning till museet i gryningen mot betalning.

Lektor Tarkkanen har informerats om rustningens försvinnande och följer med Elna till maskeraden. På maskeraden letar fröken Raili Ilmonen, som varit på blinddejt med Kerhola, efter sin partner. Raili hamnar på dansgolvet med Kerhola, som är iförd rustning, men känner inte igen honom. Bertha, den svarta cirkussångerskan som är förtjust i Riddar-Armand, rycker honom med sig.

Stadsingenjören Volmari Kerhola (Leo Lähteenmäki) hamnat att uppträda på cirkusen som hornblåsare tillsammans med cirkusdirektören Suomaa (Jalmari Parikka) och den svarta sångerskan Bertha (Siiri Angerkoski). Den allvarlige hornblåsaren / Elonet.

På cirkusen hamnar Kerhola att uppträda som hornblåsare i ett nummer där Suomaa ackompanjerar Berthas sång på piano. Kerhola rymmer mitt under föreställningen, söker upp Raili och efter att ha tagit av sig hjälmen lyckas han övertyga henne om sin identitet. Raili vägrar att hjälpa Kerhola att klä av sig sin rustning eftersom hon vill ha en "riddare". Kerhola flyr från Tarkka till källaren, där han gör sig av med sin rustning efter att ha förlorat den och all sina andra kläder till gårdskarlen i ett kortspel. Iförd overall och mask för ansiktet dyker Kerhola upp på övervåningen och råkar sätta sig direkt i Rails famn. Flickan tror inte på hans förklaringar utan anklagar honom för att vara en skurk och en pajas.

Tarkkanen ser Armand uppträda på cirkusen, rusar upp på scenen och anklagar honom för att vara en tjuv. Rustningens bakplåt bevisar att han hade fel, och Tarkkanen ber om ursäkt. Han har försökt fria till Elna hela kvällen och lyckas nu avslöja det som Elna har väntat på i åtta år.

Lektor Tarkkanen (Wilho Ilmari) och hans förtrogna, tandläkaren Elna Heikkamaa (Aino Lohikoski). Den allvarlige hornblåsaren / Elonet.

Armand tar av sig sin rustning, packar ner den i en säck och lämnar den till museet.

Kerhola ber sin vän om ett lån på 500 mark, köper tillbaka den rustning han förlorat och skyndar sig att lämna tillbaka den. På museet svimmar Kerhola när han ser att rustningen redan är på plats. Han ser en mardröm som börjar som en idyll med Raili och slutar i en tortyrkammare. Kerhola vaknar upp i sin egen säng. Han har fantiserat och har inte känt igen sina vänner. När Raili kommer fram till sjukbädden kysser Kerhola och Raili varandra. Tarkkanen gratulerar Kerhola till tillfrisknandet och meddelar att hon har valts till vice ordförande för museet. Efter skämtsamheterna fokuserar Kerhola och Tarkkanen på att kyssa sina förtjusningar.

I maskeradscenen medverkade medlemmar ur Helsingfors teaterorkester. Till vänster dirigenten Jussi Blomstedt (Jalas sedan 1944) och Asser Fagerström vid pianot. Den allvarlige hornblåsaren / Elonet.

Artisterna i Den allvarlige hornblåsarens maskeradscen i en hälsning. Elonet.

GEORGES MUSIK HORNBLÅSARENS LJUSPUNKT

I Den allvarlige hornblåsaren hade George Helsingfors Teaterorkester till sitt förfogande, precis som i En vandrares vals. Orkesterns musiker, bl.a. pianisten Asser Fagerström, figurerar också på filmduken. Huvudrollerna spelades inte av sjungande skådespelare, så en stor del av musiken i filmen är orkestermusik. George komponerade för orkestern ouvertyren, numren På gatan 1, 2, 3 och 4, Flykten, valserna1, 2, 3, en fanfar, tango, Mardrömmen och finalen.

Siiri Angerkoski, som spelar Bertha, den svarta sångerskan på cirkusen, sjunger två sånger komponerade av George, rumban Neekerin valitus och balladen Ennen muinoin meillä löytyi ritareita, tillsammans med en manskvartett.

Siiri Angerkoski som den svarta sångerskan i Den allvarlige hornblåsaren. Elonet.

Kritikerna var inte alls entusiastiska över Saarikivis komedi. T.A. eller Toini Aaltonen från Suomen Sosialidemokratti skrev ”Den finska filmindustrin har lagt ännu ett nummer till sin lista över mediokra filmer. I Agapetus' Den allvarlige hornblåsaren finns det inte ens så mycket handling som i SF:s tidigare barnsliga skapelser.”

O.V-hl eller Olavi Vesterdahl från Aamulehti var av samma åsikt: ”Man måste fråga sig hur länge den inhemska filmindustrin kan fortsätta att producera filmer med en sådan standard som Den allvarlige hornblåsaren utan att i slutändan orsaka allvarliga motgångar för sig själv. Den senaste filmen under den finska filmindustrins premiärår - vem vet hur mångte - är av en sådan kvalitet att det är hopplöst att kritisera den, eftersom den känns som en absurd rusch och yra där det är svårt att hitta någon intrig eller ens något som är värt att se på.”

Inte heller Uusi Suomis M.V. visade någon barmhärtighet: "Början av Suomen Filmiteollisuus’ Den allvarlige hornblåsaren lovade något, men ju längre berättelsen fortskred, desto mer osannolikt blev det att löftet skulle uppfyllas. Film hade slösats på ballonger och serpentiner, och i slutet av filmen, av någon oförklarlig anledning, på en medeltida slottsfrökenidyll och en tortyrkammarscen som avsågs vara humoristisk."

Stadsingenjören Volmari Kerhola (Leo Lähteenmäki) ser en mardröm om att han blir torterad. Den allvarlige hornblåsaren/ Elonet.

Endast Ilta-Sanomas N-aa hittade något bra i komedin: ”Det mest positiva med Den allvarlige hornblåsaren var några berömvärda skådespelarprestationer. Leo Lähteenmäki förverkligar perfekt sin karaktäristiska konstnärliga kvalitet även i denna roll: hans tolkning av Den allvarlige hornblåsaren är lämpligt kysk och bekymmerslös. Laila Rihte är söt och skicklig som den förälskade fjärilsdrottningen på maskeraden, och Siiri Angerkoski sjunger sina roliga schlagers på ett rivande fängslande och imponerande sätt i rollen som Svarta Bertha i burlesk stil. Georges de Godzinskys musik måste för övrigt också tillskrivas filmens ljusa sida, och den ger också fru Angerkoski en chans att 'excellera; annars har hon inte mycket till chans på grund av manusets ofullkomlighet."

Fröken Raili Ilmonen (Laila Rihte). Den allvarlige hornblåsaren / Elonet.

Komedins publikframgång var den svagaste av alla spelfilmer som hade premiär 1941. Filmindustrins Särkkä lät sig dock inte nedslås; en ny film, Ministern är lycklig, spelades redan in, och även för den beställde Särkkä musiken av George.

STÄMNINGAR FRÅN WIEN OCH SOLDATKVÄLLAR

Den 17 april kl. 19.55 fungerade som George pianist i underhållningsprogrammet Wien, min drömmars stad, som sändes i radion och producerades av pseudonymen Marja-Leena. Marja-Leena, alltså sångerskan Annikki Arni, sjöng även i sändningen tillsammans med Anni Hämäläinen och Olavi Nyberg, och Schrammel-kvartetten spelade folkmusik från Wien.

Bakom journalisten, pseudonymen Marja-Leena, stod schlager- och operettsångerskan Annikki Arni. Museiverket.

Den 24 april kl. 20 spelade Georges orkester på Konservatoriet vid en Svensk vapenkväll, som också sändes direkt i radion. Medverkande var bland andra Harmony Sisters, solistkvartetten Quartien, barytonen Hemming Eklund, kören Arbetets Vänner och körledaren Evert Ekroth. Samma kväll hann George också uppträda på en afton som Helsingfors Nationalförening anordnade för evakuerade. Efter Karjalaisten laulu och en hälsning av ordföranden Heikki Paloheimo stod piano- och dragspelssolon av George samt solosång av operasångaren Thure Bahne på programmet.

Dagen därpå, den 25 april, var George i Hyvinge, där de lokala vapenbröderna ordnade Kevään suurpamaus både i Folkets hus och i Skyddskårshuset. Hyvinkää Sanomat rapporterade om evenemanget i förväg: ”Som festtalare på Folkets hus uppträder den välkända finländska socialdemokraten T. H-vaara, allstå journalisten Tapio Hiisivaara. På Skyddskårshuset är direktören för arbetarinstitutet i Karkkila Jussi Saukkonen festtalare. Det är intressant att lyssna på deras kamratliga tal. På den lättsammare sidan  av programmet står bl.a. dansparet Siponen och Salin. De uppträder nu för första gången i Hyvinge och behöver ingen närmare presentation. Kort sagt, det mest kända dansparet i Finland just nu. Tauno Palo har definitivt ställt upp för att sjunga, så hans namn är inte en ”bluff” i programmet. Det var inte arrangörernas fel att han inte kunde närvara heller i höstas. Kapellmästaren de Godzinsky med sitt dragspel är bekant från förra gången. Slutligen har den välkända recitatören Eino Hyyrynen tackat ja till att roa publiken. Evenemanget har ordnats i två hus för att alla ska kunna följa med programmet, eftersom alla inte fick plats i Folkets hus förra hösten. Så hela Hyvinge är nu med och firar. Överskottet från festen kommer att gå till vapenbrödernas underhållsverksamhet.”

TYSKE STJÄRNKOMPOSITÖREN PETER KREUDER I HELSINGFORS

Under hela 1930-talet hade George ”utvecklat sitt öra”, suttit i biografer och framför radion och lärt sig om de senaste trenderna inom internationell underhållningsmusik. Hans förebilder var europeiska kompositörer, framför allt tyska, och i synnerhet Peter Kreuder. I maj 1941 väntades den berömde Kreuder göra ett dirigent- och konsertbesök i Helsingfors.

Peter Kreuder (t.h.) träffar skådespelarna i sin operett Franzi på Svenska Teatern i Helsingfors den 5 maj 1941. I främre raden från vänster Birgit Kronström, Märta Laurent, Ture Ara, Dolly von Alfthan, Sven Relander, Erik Fröling och Elsa Nyström. Museiverket / Hugo Sundström.

Den tyske operett- och filmkompositören, ”den moderna dansmusikens stjärna”, anlände till Helsingfors med fartyget Wellamo den 5 maj tillsammans med sin fästmö från Milano, sångerskan Maddalena Ravelli. Kreuder var känd i Finland för sina schalgers och musiken till filmerna Masurkka och Serenadi. Under besöket visades på biografen Gloria filmen Hallo Janine med Marika Rökki i huvudrollen, som Kreuder hade komponerat musiken till.

Kreuder hade besökt Finland för första gången kort redan i november 1940, då syftet var att främja framförandet av hans operett Franz och hans nya opera Fortuna i Helsingfors. Tonsättaren bodde då Stockholm eftersom han hade emigrerat från Tyskland till Sverige i juni 1940. Kreuder hade gått med i det nationalsocialistiska partiet 1932, men gick ur två år senare. Kort efter sitt besök i Helsingfors återvände Kreuder till sitt hemland på grund av de svårigheter som hans släktingar hade stött på i Tyskland.

Kreuder kom för att se slutrepetitionerna av sin Franzi-operett på Svenska Teatern, för att dirigera det nordiska uruppförandet av verket den 12 maj, samt för att uppträda i radio och ge en konsert till förmån för krigsföräldralösa barn.

GEORGE SOM PIANIST PÅ KARIN JUELS TURNÉ I FINLAND

Kreuder var kompositör av lätt musik, kapellmästare och en skicklig pianist - precis som Godzinsky! George var utan tvekan angelägen om att få träffa sin tyska idol, men olyckligtvis var han samtidigt och ackompanjerade den svenska skådespelerskan och sångerskan Karin Juel på hennes turné i Finland. Juels turné Laulaen maailman ympäri inleddes i Helsingfors den 7 maj. Kvällen därpå, just som Kreuder dirigerade Radioorkestern i direktsändning i studion på Fabiansgatan, gav George en konsert med Juel på Tammerfors teater.

RUNDRADIONS KREUDER-KONSERT

Kreuderkonserten direktsändes den 8 maj kl. 21.00. Kreuder ledde radioorkestern och fungerade som pianist. Sångsolist var Birgit Kronström, stjärnan i operan Franzi. Förutom Kreuders egna kompositioner hördes i programmet ouvertyren till Strauss operett Fladdermusen och Kejsarens balett, Lehár och Gades tango Jalousie på programmet - precis den typ av repertoar som George brukade framföra.

Peter Kreuder (till vänster) repeterar med Radioorkestern den 8 maj 1941. Konsertmästare Erik Cronvall i mitten och violinist Hugo Huttunen till höger. Museiverket / Hugo Sundström.

Helsingin Sanomat rapporterade om radiokonserten under pseudonymen Rela: ”I går fick vi en vänlig inbjudan från Rundradion att delta i Peter Kreuders radiokonsert, där den kände tonsättaren uppträdde både som dirigent och pianist. Att det var något utöver det vanliga som pågick märktes redan när man kom in i radiohuset. Salen var full av unga människor, främst skolflickor, som hade kommit för att be sin beundrade kompositör om en autograf. Efter konsertens slut var det samma spända förväntan utanför ytterdörren. Studion var mer välbesökt och stämningen var mer uppsluppen än vanligt. På stolarna längs väggen satt naturligtvis Kreuders blonda italienska brud, Madame Ravelli, förläggaren Englind och några andra av tonsättarens nära bekanta. Doktor Haapanen, kompositören Fougstedt och studiochefen Arni var naturligtvis också närvarande."

”Och vår utmärkta radioorkester verkade spela med entusiasm. Ja, man behövde inte sitta med armarna i kors. Det var bara att hänga på. Den temperamentsfulle dirigenten såg till att ingen hade tråkigt”, avslutar Rela sin beskrivning.

GEORGE MED KARIN JUEL I ÅBO

Dagen därpå, den 9 maj, var George tillbaka i Helsingfors för att ackompanjera Karin Juel i Konservatoriesalen.

Peter Kreuder dirigerar sin operett Franzi på Svenska Teatern i Helsingfors den 13 maj 1941. Museiverket / Hugo Sundström.

Hann George till Svenska Teatern den 12 maj för premiären av Franzi, där Ture Ara och Birgit Kronström, stjärnan i filmen Poretta, medverkade? Redan kvällen därpå, den 13 maj, var George redan i Åbo med Juel.

”Åboborna som fyllde FBK-salen till sista plats i går kväll fick vara med om en njutbar resa runt jorden i sång. Den svenska sångerskan Karin Juel, som inte siktar på att vara någon konsertsångerska, framförde här också en sångpotpurri 'Resa jorden runt' med lätta och humoristiska kommentarer och lyckades framgångsrikt övergå från land till land”, rapporterade Turun Sanomat. ”Trots sin ringa storlek har Karin Juels röst en behaglig klang och hon använder den skickligt för att ge känsla och liv åt de minsta av sina sånger. Mycket bra sjöng hon igår ett par negro spirituals på engelska - hon sjöng på språket i det land där hon rörde sig - Merimiehen hautaus och en folksång från Neapel. Georges de Godzinsky fungerade som en träffsäker och skicklig ackompanjatör.”

PETER KREUDER GER KONSERT PÅ KONSERVATORIET

Den 18 maj var det dock mycket troligt att George var bland publiken när Peter Kreuder gav den enda offentliga konserten under sitt besök. Konservatories sal var utsåld, trots att Berlins filharmoniker under ledning av dirigenten Hans Knappertsbusch samma kväll gav en konsert i Helsingfors Mässhall.

Helsingin Sanomat, 18 maj 1941. Finlands nationalbibliotek / Tidningarnas digitala arkiv.

Helsingin Sanomats pigga Rela var återigen på plats när det häde på Konservatoriet: ”Gårdagens konsert med Peter Kreuder hade fyllt Konservatoriets sal till sista plats med en ungdomlig publik, som redan från början av programmet följde sin favoritkompositörs framträdanden med uppenbar entusiasm och beundran. Kreuder inledde sitt program med 12 minuter av Peter Kreuder med sin ensemble, en slinga med han mest kända kompositioner, som omedelbart gav lyssnaren en god uppfattning om vad Kreuder egentligen står för.”

I programmet ingick Blaues Meer, tre folkdanser Ländler, Zwei Takte och Spring Tanz, So wie ein Lied im Winde verweht och Musik, Musik, Musik! från ljudfilmen Hallo Janine.

“Ur det långa programmet kunde man plocka ut flera nummer, vars tolkning var oemotståndligt fängslande med sin snabbhet, säregna rytm och tekniskt raffinerade framförande. Eftersom Peter Kreuder är en både produktiv och populär kompositör samt en utmärkt pianist, kommer särskilt hans tre folkdanser som han spelade solo att bli ihågkomna, där han verkligen lekte med de tekniska svårigheterna, samt hans utmärkta framförande av Heyckens Ständchen och det sista numret på programmet, di Lazzaros Reginella Campagnolas pianopartier", rapporterade Rela.

Georges goda vänner, violinisten Boris Wittenberg, basisten Heikki Puttonen, klarinettisten Matti Rajula, gitarristen Viljo Immonen och trumslagaren Osmo Aalto, spelade i ensemblen som backade upp Kreuder, som enligt Rela ”anpassade sig med förvånansvärd smidighet till de vilda tempoväxlingar som orsakades av ledarpianistens livliga temperament ”.

Det är troligt att George blev presenterad för stjärngästen på Konservatoriet och fick möjlighet att prata med honom. ”När herrarna träffades igen flera år senare hade Kreuder inget minne av att ha träffat Godzinsky tidigare.

EN GLÄDJEFYLLD MUSIKKVÄLL I VILLMANSTRAND

Den 20 maj var det Georges tur att uppträda på Svenska Teatern, där Finlands Danskonstnärsförbund anordnade sin föreställningar. George och Mikko von Deringer, tidigare dirigent för Viborgs stadsteater, ackompanjerade dansföreställningarna på två flyglar.

 

Finska danskonstnärsförbundets gemensamma föreställning på Svenska Teatern den 20 maj 1941. Familjen Godzinskys arkiv.

 

Handprogrammet fortsätter. Familjen Godzinskys arkiv.

 

Därefter skyndade George till Villmanstrand, där han gjorde en liten turné Iloinen Musiki-ilta tillsammans med sin vänner, dragspelsvirtuosen Viljo Vesterinen och sångsolisten A. Aimo. Trion uppträdde i Lauritsala arbetarhus den 23 maj, i Skyddkårshuset i Savitaipale den 24 maj, i Skyddkårshuset i Lemi den 25 maj och i FBK-huset i Villmanstrand den 26 maj.

Det är troligt att George också träffade Anna-Liisa Autio i Villmanstrand. George och Liisa hade brevväxlat forsättningsvis nästan två år.

Ett fotografi tillägnat av Yrjö, dvs. av George till Liisa, till minne av deras ett år långa vänskap i augusti 1940. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

GEORGE DIRIGERAR RADIOORKESTERN FÖR FÖRSTA GÅNGEN

Den 28 maj var George tillbaka i Helsingfors och på Rundradion på Fabiansgatan. Klockan 21.10 började en direktsändning med titeln ...mutt mielummin maantiellä tanssin. Programmet innehöll musik från filmen En vandrares vals, som hade haft premiär i januari och blivit en stor publiksuccé. George hade komponerat och arrangerat musiken till filmen, baserad på J. Alfred Tanners Kulkurin valssi, och fick nu dirigera Radioorkestern och solistkören. Solisterna var filmens stjärna Tauno Palo och Holger Forsström.

Radiosändningen av En vandrares vals var en viktig milstolpe i den 26-årige Godzinskys karriär som kapellmästare; för första gången i sitt liv fick han dirigera Radioorkestern.

Tauno Palo som luffaren. En vandrares vals / Elonet.

Rundradions huvudbyggnad på Fabiansgatan, vid Kaserntorget. Rundradion.

Radion hade sysselsatt George regelbundet oregelbundet redan i flera år. Radiospelningarna påverkades av en studiekamrat och vän, tonsättaren och dirigenten Nils-Eric Fougstedt, som hade en fast anställning på radions svenskspråkiga musikavdelning.

År 1941 blev pianisten och tonsättaren Jouko Tolonen biträdande chef för radions musikavdelning. Tolonen var bl.a. aktiv medlem i Finlands Musikerförbund och chefredaktör för musikernas tidskrift Musiikerilehti. Jouko Tolonen och George förstod varandra omedelbart och de blev kollegor och goda vänner.

GEORGE PÅ TURNÉ MED DANSPARET SIPONEN-SALIN

Sedan november 1940 hade George redan flera gånger arbetat som ackompanjatör åt det populära dansparet Orvokki Siponen och Klaus Salin. Den 6 juni 1941 följde han med dansarna på en turné som sträckte sig ända till Rovaniemi.

Turnén inleddes i S:t Michel, där stadshusets sal var fullsatt av människor. ”Artisterna genomförde sitt vackra och krävande program med omsorg och hängivenhet. Särskilt minnesvärda var den Spanska dansen, Jousimies ja metsän neito och Viuhka, som framfördes med stor teknisk skicklighet. Den komiska sidan representerades av den Ryska dansen och den Amerikanska steppdansen, liksom den Finska dansen 'hölmöläisten parhaat tanssitaiturit', en dans som måste upprepas. Även alla de andra numren i programmet visade artisternas höga nivå”, skrev Mikkelin Sanomat och fortsatte: ”För ackompanjemanget stod kapellmästaren Georg de Godzinsky, känd för sin virtuositet, som också framförde flera solostycken under pauserna. Publiken belönade framförandena med livliga applåder och krävde flera repriser.”

 

Georges kort till Liisa 7 juni 1941. Godzinskys familjearkiv.

Ett fotografi som Anna-Liisa Autio tillägnade Yrjö, eller George, den 4 december 1940. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

Från S:t Michel gick resan vidare till Varkaus, varifrån George den 7 juni skickade ett kort till Liisa i Villmanstrand: ”Bästa Liisa! Jag glömde att du fyllde 20 år den 5 juni och jag skyndar mig att gratulera dig eftersom du har vuxit så mycket. Jag ringde hem igår och de sa att dagen efter att jag hade åkt kom det 1 brev från Villmanstrand från dig, så synd! Men vad det är för brev jag får läsa då när jag kommer tillbaka. Vi ses igen till midsommar. Jag fryser som det är kallt här. Farväl och adjö. Yrjö. Hälsningar till alla. Vår turné går jättebra.”

GEORGE ACKOMPANJERAR DANS PÅ ORGELHARMONIUM OCH DRAGSPEL

Den 10 juni uppträdde Siponen och Salin på Societetshuset i Uleåborg. Lokaltidningen Kaiku skrev i förväg om det populära dansparet och de utsålda föreställningarna i Helsingfors: ”Ackompanjatören är den välkände pianovirtuosen Georges de Godzinsky, som också kommer att framföra några pianosolon. Denna trio, som alla känner igen från vita duken, behöver ingen närmare presentation. Det räcker att veta att dansparet anses vara de bästa i vårt land.”

Societethusets festsal var fullsatt och föreställningen ”ett så givande och roligt ögonblick för konstälskare” att man på publikens begäran ordnade en repris några dagar senare.

Dansparet Orvokki Siponen och Klaus Salin förtrollade av La Cumparsita i Yrjö Nortas film Yövartija vain från 1940, som han regisserade för Suomen Filmiteollisuus. Elonet.

Turnén fortsatte norrut från Uleåborg och den 11 juni gavs föreställningen i Rovaniemi. ”Danskonstnärsparet Orvokki Siponen och Klaus Salin gav igår en dansföreställning på Rovaniemi centralfolkskola. Publiken var fulltalig och tog entusiastiskt emot föreställningen”, skrev Lapin Kansa.

”Herr Georges de Godzinsky skötte ackompanjemanget skickligt, även om det denna gång endast fanns ett orgelharmonium till hands, med vilket även konsermusik fick framföras mellan dansnumren i programmet. Ett par dansnummer ackompanjerade han på dragspel. Flera danser fick upprepas när publiken entusiastiskt krävde det", fortsatte tidningen.

Den 15 juni fortsatte turnén till Karleby och den sista föreställningen gavs i Vasa den 17 juni.

KVARNHOLMENS MIDSOMMAR I VILLMANSTRAND 

Till midsommar hann George, precis som han planerade, till Liisa i Villmanstrand.

Villmanstrandsregionens vapenbrödraförening r.f. ordnade Juhannusyön valvojaiset den 23 juni på Kvarnholmens strand. Georges vän Eino Partanen ansvarade för arrangemangen och lyckades få ihop en stjärnspäckad uppsättning med Georg Malmstén, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori, George de Godzinsky, A.Aimo, Annikki Arni, Toppo Elonperä, Toivo Manninen, Ilmari Rehnström och Jere Juutilainen.

Tidningen lovade att ”restauranger och en kokkobrasa har ordnats för festen” och försäkrade att artisterna hade lovat att komma till festen ”trots de exceptionella omständigheterna”. Krigshotet var åter i luften.

Framsidan av tidningen Etelä-Saimaa i Villmanstrand den 23 juni 1941. Finlands nationalbibliotek / Tidningarnas digitala arkiv.

Läs som nästa Fortsättningskriget juni-september 1941: George ackompanjerar gudstjänsten i Räisälä kyrka på dragspel

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky