Välirauha syksy 1940: George säveltää elokuvamusiikkia Suomi-Filmille ja Elosepolle

George de Godzinsky kapellimestarina ja Vilho Ruuskanen laulusolistina Poikani pääkonsuli -elokuvan hyväntekeväisyystanssiaiskohtauksessa. Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaama komedia sai ensi-iltansa 22. joulukuuta 1940. Poikani pääkonsuli / Elonet.

På svenska

Asepalveluksesta elokuun alussa 1940 vapautuneen 26-vuotiaan George de Godzinskyn elämä jatkui syksyllä kiireisenä kevyen musiikin merkeissä. George teki musiikkia Suomi-Filmin, Elosepon ja Suomen Filmiteollisuuden uusiin elokuviin, toimi Uuden teatterin kapellimestarina, säesti laulajien konsertteja, kiersi ja levytti Viljo Vesterisen ja Georg Malmsténin kanssa ja esiintyi suorissa radiolähetyksissä.

SOTAMIES VESTERINEN

Georgen tavoin hänen ystävänsä Viljo Vesterinen sai kutsun asepalvelukseen. Harmonikkavirtuoosi aloitti syyskuun alussa kahden viikon alokaskoulutuksen Helsingin kunniakomppaniassa. Syyskuun 18. päivänä hänet siirrettiin lähetiksi Kruununhaan Sota-Arkistoon. Vesterinen selvisi palveluksesta vähällä; hän sai asua omassa kodissaan, keikkailla ja matkustaa.

Viljo Vesterinen harmonikansoittajana Ossi Elstelän 1942 Suomen Filmiteollisuudelle ohjaamassa elokuvassa Niin se on, poijaat!. Elonet.

Syyskuun 25. päivänä klo 20.15 Vesterinen ja Godzinsky esiintyivät pitkästä aikaa yhdessä suorassa radiolähetyksessä otsikolla Ajanvieteohjelmaa hanurilla, pianolla ja Hammond-soittimella. Ohjelma sisälsi Frosinin alkusoiton ja marssin hanurilla ja pianolla, Lisztin Unkarilaisen rapsodian nro 11 pianolla, tangon Illusiooni hanurilla, Drigon serenadin baletista Harlekiinin miljoonat Hammondilla, ja lopuksi Grossmannin Czárdáksen hanurilla ja Hammondilla.

Huolimatta sotilaita koskevasta matkustuskiellosta Vesterinen osallistui marraskuun alussa Ruotsissa Suomi-Ruotsi harmonikkamaaotteluun. Ennen kuin vapautui vappuaattona 1941 hän ehti tehdä myös kolmen viikon Ruotsin kiertueen yhdessä Godzinskyn, Malmsténin ja Eino Katajavuoren kanssa.

GODZINSKY, VESTERINEN JA MALMSTÉN JÄLLEEN KIERTUEELLA

Lokakuun lopulla Vesterinen lähti lyhyelle kiertueelle Godzinskyn ja Malmsténin kanssa.

Tämän 4. joulukuuta 1940 päivätyn valokuvan Anna-Liisa Autio lähetti Yrjölleen. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

Lokakuun 23. päivänä George kirjoitti Tampereelta Anna-Liisa Autiolle Lappeenrantaan: “Terve Liisa! Kuin sinä tiedät olemme taas kiertueella. Olen iloinen vähäksi ajaksi päästä pois kamalasta Helsingistä. Vaikka meille ovat melkein joka päivä rasittavat matkat ja sitten esiintyminen ja me tullemme väsyneiksi, minä olen jo saannut vähän hermojen lepoa ja voin oikein hyvin. Kuinka sinä jaksat? Minä toivoisin saada sinulta pienen sanoman ja kertomuksen kuinka sinun teatteri menestykset jaksavat? Paljon terveisiä sekä pusuja ystävältäsi Yrjöltä. Kuulemiin!”

Yrjön kortti Tampereelta Liisalle Lappeenrantaan 23. lokakuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

Kaksi päivä myöhemmin, 25. lokakuuta kolmikko konsertoi “suurella menestysohjelmalla” Turun Palokunnantalolla. Lokakuun 31. päivänä oli vuorossa “iloinen musiikki-ilta” Helsingin Työväentalolla.

HELSINGIN ILOISET ROUVAT -REVYY UUDESSA TEATTERISSA

Lokakuun 12. päivänä oli Eino Salmelaisen perustamassa Uudessa teatterissa Helsingin iloiset rouvat -revyyn ensi-ilta. Konservatorion salissa järjestetty esitys sisälsi tansseja, suomen- ja ruotsinkielisiä lauluja sekä suomenkielisiä sketsejä. Revyyn ohjasi ja lavasti Raoul af Hällström, ja esiintyjinä olivat Ella Eronen, Annikki Arni, Martta Tiger, Martti Lohikoski, Anni Hämäläinen, Verna Piponius, Aili Tikka, Ville Siivola, Esko Mannermaa ja Oiva Vainio. George Gé laati koreografiat, ja tanssijoina esiintyivät Orvokki Siponen, Klaus Salin ja Irja Hagfors. George vastasi illan musiikillisesta ohjauksesta.

 

Helsingin iloiset rouvat 3. marraskuuta 1941. Godzinskyn perhearkisto.

 

Ilmoitus Hufvudstadsbladetissa 3. marraskuuta 1940. Sanomalehtien digiarkisto / Kansalliskirjasto.

Marraskuun 3. päivänä esiintyjäkaartissa oli mukana myös Harmony Sisters, ja 16. marraskuuta Maggie Gripenbergin tanssiryhmä.

Lokakuun 16. päivänä klo 21.05 George soitti harmonikkaa Rixin radiotarinassa Markkinamatka, jossa esiintyivät Lempi Heinonen ja Matti Jurva.

 

GEORGE TANSSIPARI ORVOKKI SIPOSEN JA KLAUS SALININ SÄESTÄJÄNÄ

Marraskuun 15. ja 23. päivinä George säesti Ylioppilastalolla Orvokki Siposta ja Klaus Salinia. Tanssiparista oli tullut todellisia yleisön suursuosikkeja. Helsingin Kansanteatterissa ohjaajana työskennellyt Eine Laine on kertonut heistä muistelmissaan: “Omalla tarmollaan ja ahkeruudellaan he olivat nousseet avustajajoukosta soolotanssijoiksi, ja lukemattomat olivat ne tuliset tangot, viehkeät valssit, koomiset polkat ja hurjat masurkat, joita he esittivät eri opereteissamme yleisön suureksi riemuksi. He sommittelivat tanssinsa itse ja aina kun olivat keksineet uuden idean, tulivat huutamaan minulle: “Tule Eine, katsomaan, nyt olemme löytäneet hyvän liikkeen. Minä otin osaa heidän ponnisteluihinsa, koetin neuvoa, etteivät he tekisi liikkeitä liikkeen vuoksi: sen pitäisi aina ilmaista jotakin, puhua. Heillä olikin usein tansseissaan juoni. Orvokki ja Klasu olivat hyvin monipuolisia taidoiltaan, akrobatia-steppinumerotkin kuuluivat heidän ohjelmistoonsa. Ja kun he pitivät omia tanssinäytäntöjä, ne olivat aina loppuunmyytyjä.”

 

Orvokki Siposen ja Klaus Salinin tanssinäytännön käsiohjelma 25. marraskuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

 

Tanssinäytännön ohjelma. Godzinskyn perhearkisto.

 

Orvokki Siponen ja Klaus Salin tanssivat La Cumparsitan Yrjö Nortan 1940 Suomen Filmiteollisuudelle ohjaamassa elokuvassa Yövartija vain... / Elonet.

Marraskuun 17. päivänä George esiintyi Messuhallissa yksityisyritteliäisyyden viikon avajaisjuhlassa. Sali oli täynnä yleisöä, ja joukossa useita huomattavia talous- ja liike-elämän edustajia. Eeva Virtanen lauloi tilaisuudessa Schubertin Ave Marian, ja Helsingin Sanomien selostuksen mukaan “säestyksen hoiti tunnettuun taitavaan tapaansa pianotaiteilija George de Godzinsky, joka myös johti Schubert-numeroa myötäillyttä jouhiyhtyettä”.

Messuhallista George kiirehti Konservatoriolle säestämään sopraano Margherita Violantia, joka esitti konsertissaan aarioita ja kansanlauluja. Italialaisesta taiteilijanimestään huolimatta rouva Violanti oli suomalainen laulajatar, alkuperäiseltä nimeltään Margit Schauman.

Seuraavana iltana, 18. marraskuuta George esitti pianosoolon Hemförbundets musikfest -tilaisuudessa Pelastusarmeijassa. Tilaisuudessa lauloivat myös Valtosen sisarukset, joiden äiti Ester Valtonen oli harras pelastusarmeijalainen. Nimeä Harmony Sisters ei Pelastusarmeijan lehti-ilmoituksessa mainittu, vaan tilaisuudessa esiintyi rouva Valtonen tyttäriensä kanssa.

ODEON-SOLISTIORKESTERI LEVYTTÄÄ JÄLLEEN

Marraskuun lopulla George oli pitkästä aikaa jälleen levytysstudiossa. Dallapé ja Odeon-solistiorkesteri tekivät Helsingissä äänityksiä Pohjoismainen Sähkö Oy:n Odeon-levymerkille neljänä päivänä 20. - 23. marraskuuta. Edellisen kerran Odeon-solistiorkesteri oli äänittänyt Helsingin Saksalaisella koululla kesäkuussa 1939. Orkesterin ytimen muodosti Godzinskyn, Katajavuoren, Vesterisen ja Malmsténin neljän pojan kiertuekokoonpano. Heidän lisäkseen levytyksessä soittivat saksofonisti Pauli Impivaara, kitaristi Kauko Käyhkö, basisti Eero Lindroos, viulisti Wolde Jussila ja trumpetisti Tauno Kukko.

Marraskuun 20. päivänä Georg Malmstén lauloi levylle Dallapén säestyksellä oman foxinsa Suurin onni, lyhyin onni, jonka sanat oli tehnyt salanimi Reino Ranta - eli Yleisradion kamreeri Roine Richard Ryynänen. Sovittaja oli Godzinsky. Tämän lisäksi Dallapé ja Malmstén levyttivät Georgen Kerttu Mustosen sanoihin säveltämän ja sovittaman foxtrotin On siinä pulma. George oli säveltänyt foxin Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaamaan elokuvaan Poikani pääkonsuli, jonka ensi-ilta oli tulossa kuukauden kuluttua.

Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaamassa komediassa Poikani pääkonsuli kuultiin Georgen foxtrot On siinä pulma. Elokuvan ensi-ilta oli kuukausi sen jälkeen, kun Georg Malmstén ja Dallapé olivat levyttäneet foxin Odeon-levymerkille. Poikani pääkonsuli / Elonet.

Ensimmäisen levytyspäivän päätteeksi George kiiruhti vielä radioon säestämään Gerda Ryseliniä ja Kurt Londenia, jotka esittivät suorassa lähetyksessä klo 19.45 Sigmund Rombergin operettilauluja ja duettoja.

Toisena levytyspäivänä 21. marraskuuta Odeon-solistiorkesteri ja Malmstén levyttivät Georgen sovituksia laulusolistin omista sävellyksistä. Valkea satu oli sävelletty Siiri Albrechtin sanoihin ja valssit Hawaiji-unelma ja Kaunis valhe Reino Rannan teksteihin. “Levytys oli pelkkää taidetta. Jo ensimmäisessä kappaleessa kaikki sattui kohdalleen”, tutkija Marko Tikka on kirjoittanut Viljo Vesterisen elämäkerrassaan. “Session avasi Malmsténin Kaunis valhe, jossa on suorastaan hyytävän hieno tunnelma. Godzinsky oli sovittanut kappaleeseen jälleen oivaltavasti sooloja kitaralle, klarinetille, viululle ja harmonikalle. Levytyksessä taltioitiin vain seitsemän kappaletta, mutta niistä neljä, valssit Kaunis valhe ja Se onni on sekä tangot Valkea satu ja On syys ovat kaikki klassikkoja.”

Kolmantena levytyspäivänä 22. marraskuuta Dallapé ja Malmstén levyttivät Godzinskyn säveltämän ja sovittaman valssin Se onni on ja tangon On syys, joihin sanat oli tehnyt Kerttu Mustonen. Molempien kappaleiden oli määrä sisältyä Elosepon tuottamaan laulufarssiin Ketunhäntä kainalossa, johon George oli säveltänyt musiikin. Myös tämän elokuvan ensi-ilta oli tulossa 28. joulukuuta.

Malmstén ja Odeon-solistiorkesteri levyttivät myös Eino Partasen säveltämän ja sanoittaman valssin Kyynelten varjossa ja Malmsténin säveltämän ja Reino Rannan sanoittaman valssin Pommisuojarakkautta. Molemmat olivat Godzinskyn sovituksia.

Georgen tiukka työtahti jatkui. Kolmannen studiopäivän jälkeen hän riensi vielä Suomalaiseen Oopperaan säestämään 17-vuotiaan Eva Hemmingin tanssiesitystä.

Neljäntenä ja viimeisenä levytyspäivänä 23. marraskuuta Odeon-solistiorkesteri ja Malmstén levyttivät viimeksi mainitun laulun Lasten rukous ja romanssin Muistoja Karjalasta, jotka molemmat oli jälleen sovittanut George ja sanoittanut R.R. Ryynänen.

HYVÄNTEKEVÄISYYS- JA ASEVELIKONSERTTEJA JOULUKUUSSA 1940

Joulukuussa Georgen kalenteri alkoi täyttyä hyväntekeväisyys- ja asevelikonserteista. Joulukuun 5. päivänä invalidiyhdistys Tähtisiskot järjesti ravintola Adlonissa illanvieton sotainvalidien ja heidän perheidensä hyväksi. Soiréessa esiintyivät sopraano Margherita Violanti, Viljo Vesterinen, joukko Suomalaisen Oopperan balettitanssijoita ja Georgen johtama orkesteri.

Seuraavana iltana George esiintyi ravintola Mikadossa Helsingin Pioneeriaseveljien itsenäisyysjuhlassa, jossa kuultiin “voimakashenkisiä” juhlapuheita. Tilaisuudessa esiintyi myös Kansallisteatterin näyttelijä Uuno Laakso, Georgen tuttu Maan Turvan vuoden takaiselta Lapin viihdytyskiertueelta. Laakso sai osakseen “myrskyisen menestyksen”. Georgen johtama “reipas orkesteri” säesti aseveli Kalervo Karjalaisen laulua. “Kvartetin taidokkaasti soitettua nähtiin Suomi-Filmin ottamia sotakuvia elokuvana, jonka yhtiö korvauksetta oli luovuttanut aseveljien käytettäväksi”, Helsingin Sanomat selosti juhlan kulkua.

Joulukuun 12. ja 15. päivinä George oli Konservatoriolla säestämässä 17-vuotiasta ruotsalaista koloratuurisopraanoa Tatjana Angelinia ja tämän viulistiveljeä Mischaa. Tukholmassa syntynyt Tatjana oli Moskovasta Ruotsiin 1917 paenneen laulunopettaja Mihail Sheremetjevin tytär. Tatjana oli 14-vuotiaana antanut äänensä Walt Disneyn piirroselokuvan Lumikki ja seitsemän kääpiötä ruotsalaiselle Lumikille ja hänet tunnettiin Disneyn mielestä parhaana Lumikkina.

 

Tatjana ja Mischa Angelinin konserttiohjelma 15. joulukuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

Joulukuun 15. päivänä Messuhallissa järjestettiin Helsingin Komennuskomppanian miehistön suurjuhla invalidien hyväksi. Komennuskomppanian kuoroa johti tilaisuudessa reservin alikersantti Harald Andersén ja soitinyhtyettä kapellimestari George de Godzinsky. Pianosooloja juhlassa esitti reservin alikersantti Cyril Szalkiewicz, lausuntaa reservin alikersantti Kullervo Kalske, sellosoolon sotamies Artto Granroth, viulusoolon sotamies Arno Granroth, soololaulua oopperalaulaja Jorma Huttunen, steppiä sotamiehet Kuorikoski, Kuhakoski ja Selenius, dueton reservin alikersantti Harry Edelman ja sotamies Kullervo Reinikainen sekä tanssiesityksen neiti Orvokki Siponen ja sotamies Klaus Salin. Hanurisoolon ja duettoja esittivät tilaisuudessa sotamies Viljo Vesterinen ja herra Godzinsky.

Joulun alla lehtiin ilmestyi vuoden 1941 Iskelmä-kalenterin mainoksia. Kalenteri, jonka olivat toimittaneet Georg Malmstén ja Eino Partanen esitteli maan parhaat kevyen musiikin säveltäjät, laulajat, muusikot ja kapellimestarit sekä sisälsi iskelmiä säveltäjiltä George de Godzinsky, Usko Hurmerinta, Toivo Kärki, Matti Jurva, Eugen Malmstén - ja Georg Malmstén ja Eino Partanen. Se että Georgen nimi oli mainoksessa ensimmäisenä, kuvastaa hänen asemaansa suomalaisessa kevyessä musiikissa.

Ilmari Unhon Suomi-Filmille ohjaama komedia Poikani pääkonsuli sai ensi-iltansa 22. joulukuuta 1940. Poikani pääkonsuli / Elonet.

SUOMI-FILMIN KOMEDIA POIKANI PÄÄKONSULI

Kyökin puolella, jonka ensi-ilta oli ollut 31. elokuuta oli ensimmäinen elokuva, johon Suomi-Filmi tilasi musiikin Godzinskylta. Kaikesta päätellen Risto Orko oli Georgeen tyytyväinen, sillä seuraavaksi Suomi-Filmi tilasi häneltä musiikin Ilmari Unhon ohjaamaan komediaan Poikani pääkonsuli. Kuvaukset tehtiin syksyllä 1940 ja ensi-ilta koitti 22. joulukuuta. Elokuvan rakastavaisina nähtiin samat Suomi-Filmin tähdet kuin Kyökin puolella -komediassa, Helena Kara ja Tauno Majuri.

George kapellimestarina ja Vilho Ruuskanen laulusolistina. Tanssiaisorkesterista pilkottavat muun muassa viipurilaisviulistit Anton Hyökki (silmälasit) ja Toivo Salovuori (kiharalaineet), kitaristi Ivan Putilin, basisti Sigismund Wittenberg ja saksofonisti Matti Rajula. Poikani pääkonsuli / Elonet.

George sävelsi komediaan kahdeksan musiikkinumeroa; alkusoiton, Kuutamo Serenatan eli kuutamokävelyn, englantilaisen valssin eli I valssin, foxin On siinä pulma eli I foxin, II foxin, II valssin, rumban sekä loppusoiton. George nähtiin myös valkokankaalla hyväntekeväisyystanssiaisten kapellimestarin roolissa. Samassa kohtauksessa Vilho Ruuskanen lauloi foxin On siinä pulma. Sanat oli kirjoittanut Ela eli Eine Laine, jolla oli filmissä rouva Alba Takkulaisen rooli. Georg Malmsténin ja Dallapén levytyksessä 20. marraskuuta foxin sanoittaja oli Kerttu Mustonen. Tanssiaisorkesterissa soittivat monet Georgen tutut muusikot kuten viipurilaisviulisti Toivo Salovuori, kitaristi Ivan Putilin, saksofonisti Matti Rajula ja basisti Sigismund Wittenberg. Wittenberg oli entinen tsaarin eversti ja muusikkoveljesten Akun ja Boriksen isä.

Etualalla tähtipari Tauno Majuri ja Helena Kara, ja taustalla George orkestereineen. Poikani pääkonsuli / Elonet.

Hyvätekeväisyystanssiaiset komediassa Poikani pääkonsuli. Elonet.

ERIK BLOMBERGIN JA PALLEN LAULUFARSSI KETUNHÄNTÄ KAINALOSSA

Vain viikko Poikani pääkonsuli -elokuvan ensi-illan jälkeen, 29. joulukuuta koitti Hugo Hytösen Elosepolle ohjaaman revyyelokuvan Ketunhäntä kainalossa ensi-ilta. Elosepon Erik Blombergin ja Georgen yhteistyö oli käynnistynyt keväällä 1938, ja Ketunhäntä oli kuudes elokuva, johon Blomberg tilasi Georgelta musiikin. Ketunhännän ohjaaja oli näyttelijä Hugo Hytönen, sama mies, joka oli ohjannut loppuun talvisodassa kaatuneen Nyrki Tapiovaaran Miehen tien. Syyskuussa ensi-iltansa saanut Miehen tie oli vakava draama. Sen sijaan muut Elosepon filmit olivat komedioita, joiden tarkoituksena oli tuoda rahaa tuotantoyhtiön ammottavaan kassaan.

Nimimerkki Palle oli kirjoittanut Yleisradiolle vuodesta 1934 lähtien parikymmentä suosittua radiorevyytä. Pallen hupailuissa esiintyivät aina samat tutut hahmot, herrasväki Ines ja Mauri Kontiokorpi, reipasotteinen Sirkka ja hulivililuontoinen Valle. Palle, kirjailijanimeltään Reino Hirviseppä oli oikealta nimeltään Reino Palmroth. Sotilasarvoltaan hän oli majuri.

Kirjailija, toimittaja ja kapteeni Reino Palmroth eli Reino Hirviseppä eli Palle maaliskuussa 1938. Museovirasto / Viljo Pietinen.

Syksyllä 1940 Erik Blomberg teki Pallelle kiireellisen käsikirjoitustilauksen, sillä tarkoitus oli hyödyntää Pallen mainetta radiorevyiden kirjoittajana. Palle otti tilauksen vastaan ja ryhtyi laatimaan käsikirjoitusta radiohahmojensa pohjalta. Radio-ohjelmien tapaan juoni oli sirpaleinen ja aiheet ajankohtaisia. Ketunhäntä kainalossa tapahtui vuoden 1940 Helsingissä; kolme potkut saanutta konttorityttöä, Sirkku, Irkku ja Mirkku unohtavat arkiset murheensa iloisten muusikoiden Vallen, Jallen ja Nallen seurassa.

Hugo Hytösen Elosepolle 1940 ohjaama komedia Ketunhäntä kainalossa sai ensi-iltansa 29. joulukuuta 1940. Ketunhäntä kainalossa / Elonet.

Kuvaukset etenivät sitä mukaa, kun Pallen teksti valmistui. Blomberg muokkasi elokuvakäsikirjoitusta ja teki runsaasti muutoksia. Juoni oli välillä niin sekava, että sitä oli mahdotonta seurata. Blomberg halusi elokuvan valmistuvan mahdollisimman nopeasti, mutta Palle suunnitteli kesäkohtauksia. Lisäksi monet Pallen sukkeluuksista olivat Blombergistä mauttomia, ja hän poisti “kaikkein tomuttuneimpia puujalkavitsejä”. Palle loukkaantui ja moitti keskeneräistä elokuvaa rahoittajille.

Kutsuvierasnäytännössä Savoy-teatterissa Pallesta olisi ollut parempi, jos elokuvaa ei olisi koskaan esitetty. Herrojen välit katkesivat kokonaan, he lakkasivat tervehtimästä toisiaan.

Valle (Arvo Lehesmaa) ja Sirkku (Mirjami Kuosmanen) Hugo Hytösen ohjaamassa laulufarssissa Ketunhäntä kainalossa. Elonet.

KETUNHÄNNÄSSÄ TUNNETTUJA SÄVELIÄ MUUNNELLUILLA SANOILLA

Ketunhäntä kainalossa -elokuvaa mainostettiin “Pallen hirmuhauskana laulufarssina”. Filmi olikin täynnä musiikkia. George sävelsi 20 pidempää ja lyhyempää musiikkinumeroa, minkä lisäksi näyttelijät esittivät lukuisia repliikkejä laulaen tunnettuja sävelmiä muunnelluilla sanoilla. Sellaisia olivat esimerkiksi Oskar Merikannon Kesäillan valssi (“Oli perheonni armainen, ja impi ihanaparmainen…”) tai Gabriel Linsénin Kesäpäivä Kangasalla (“Niin kauas kuin silmä kantaa, näen tyhjiä pulloja…”). Tämän lisäksi näyttelijät lauloivat repliikkejään improvisoiden.

Ketunhännän orkesterialkusoitto lauluosuuksineen oli yhteenveto elokuvan keskeisistä sävelmistä, minkä lisäksi George sävelsi Pallen teksteihin muun muassa laulut Sä älä välitä, vaan käytä järkeä, Kortti tuo ja toinen vie, Hiiret hyppii, hiiret hyppii, Veikkaa, veikkaa, kaikki nyt veikkaa, Korvike, Puh-puh-puh-puh-puhjenneet on lemmen kukkaset, Elomme päivät katkerimmiks kohtalo meille tarjosi ja Kettu-iskelmä. George sävelsi elokuvaan myös valssin Se onni on ja tangon On syys Kerttu Mustosen sanoihin. Tango, jonka Malmstén ja Dallapé levyttivät 22. marraskuuta ei kuitenkaan mahtunut lopulliseen elokuvaan.

Ketunhännässä kuultiin lyhyitä musiikkikatkelmia Kuubalaisesta serenadista, Tonava kaunoisesta, unkarilaisesta kansanlaulusta Kaunis oot sä armahin, Gorni Craemerin kappaleesta Tuo suru jonka sain, Archibald Joycen Syysunelmista, kansansävelmästä Oli mulla aarre kallis ja Sadillan Valenciasta, joista moniin Palle riimitteli uudet sanat.

Arvo Lehesmaa (Valle), Juliska Koka (Irkku), Martti Lohikoski (Jalmar) ja Leo Lähteenmäki (Napoleon eli iskelmäsäveltäjä Nalle) Pallen laulufarssissa Ketunhäntä kainalossa. Elonet.

LAULAVA TUHKIMO JÄÄ HAAVEEKSI

Joulukiireitten keskellä George ehti vielä kirjoittaa musiikin “vakavaan kabarettiin” Valtion virkamiehen uudenvuoden uni. Kabaree esitettiin radiossa 30. joulukuuta klo 19.25. Tekstin oli laatinut nimimerkki Olaus, ja esittäjät olivat Irja Simola, Kaarlo Kytö, Uuno Laakso ja Tauno Majuri.

Ketunhäntä kainalossa -laulufarssista ei tullut sitä kassamagneettia, jota Erik Blomberg toivoi. Arvostelijat suhtautuivat filmiin nuivasti, vaikka Savon Sanomat kirjoittikin: “Siinä elokuvassa on vilkkautta ja vauhtia, niin että sitä katsellessa ei suinkaan ketään nukuta. Paikoitellen hipoo elokuva sellaisia sopivaisuuden rajoja, että se on täydellä syyllä lapsilta kielletty.”

Keväällä 1941 piti olla Elosepon seuraavan elokuvan, Laulavan Tuhkimon ensi-ilta. Tuhkimon pääroolia oli kaavailtu 16-vuotiaalle koloratuurisopraano Maaria Eiralle. Godzinsky olisi varmuudella ollut myös Tuhkimon säveltäjä. Ketunhäntä kainalossa jäi kuitenkin Erik Blombergin Eloseppo-yhtiön viidenneksi ja viimeiseksi elokuvaksi.

TULOSSA TAMMIKUUSSA 1941: KULKURIN VALSSI

Koko syksyn Georgea oli työllistänyt kaiken muun keskellä musiikin säveltäminen Toivo Särkän Suomen Filmiteollisuudelle ohjaamaan elokuvaan Kulkurin valssi. Tauno Palon ja Ansa Ikosen tähdittämää kulkurielokuvaa oli filmattu 30. elokuuta lähtien ja kuvaukset saatiin päätökseen 22. joulukuuta. Romanttisen elokuvan ensi-ilta häämötti kuukautta myöhemmin, 19. tammikuuta 1941.

 

Lue seuraavaksi Välirauha tammikuu 1941: George säveltää musiikin Toivo Särkän menestyselokuvaan Kulkurin valssi

 

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

MELLANFREDEN HÖSTEN 1940: GEORGE KOMPONERAR FILMMUSIK FÖR SUOMI-FILMI OCH ELOSEPPO

George de Godzinsky som kapellmästare och Vilho Ruuskanen som sångsolist i  välgörenhetsdansscenen i filmen Min son Generalkonsuln. Komedin regisserades av Ilmari Unho för Suomi-Filmi och hade premiär den 22 december 1940. Min son Generalkonsuln / Elonet.

Suomeksi

Den från militärtjänsten i början av augusti 1940 frigivne 26-årige George de Godzinsky fortsatte under hösten sitt hektiska liv i underhållningsmusikens tecken. George komponerade musik till nya filmer för Suomi-Filmi, Eloseppo och Suomen Filmiteollisuus, fungerade som kapellmästare vid Nya Teatern, ackompanjerade sångare vid konserter, turnerade och spelade in skivor med Viljo Vesterinen och Georg Malmstén samt medverkade i direktsända radioprogram.

SOLDATEN VESTERINEN

Liksom George blev hans vän Viljo Vesterinen inkallad till militärtjänstgöring. I början av september inledde dragspelsvirtuosen en två veckor lång grundutbildning vid Helsingfors Honnörskompani. Den 18 september förflyttades han som sändebud till Kronohagens krigsarkiv. Vesterinen klarade sig lindrigt undan tjänstgöringen; han fick bo i sitt eget hem, uppträda och resa.

Viljo Vesterinen som dragspelare i filmen Korpral Möttönen [Niin se on poejat!], från 1942, regisserad av Ossi Elstelä för Suomen Filmiteollisuus. Elonet.

Den 25 september kl. 20.15 uppträdde Vesterinen och Godzinsky tillsammans för första gången på länge i en direktsänd radiosändning med titeln Underhållningsprogram med dragspel, piano och Hammond. Programmet innehöll Frosins Prelude och marsch på dragspel och piano, Liszts Ungerska rapsodi nr 11 på piano, tangon Illusion på dragspel, Drigos serenad ur baletten Harlekinens miljoner på hammond och slutligen Grossmanns Czárdás på dragspel och hammond.

Trots reseförbudet som gällde för soldater deltog Vesterinen i Sverige i början av november i dragspelslandskampen mellan Finland och Sverige  Innan han befriades från militärtjänsten vappaftonen 1941 hann han också med en tre veckor lång Sverigeturné med Godzinsky, Malmstén och Eino Katajavuori.

GODZINSKY, VESTERINEN OCH MALMSTÉN IGEN PÅ TURNÉ

I slutet av oktober gjorde Vesterinen en kort turné tillsammans med Godzinsky och Malmstén.

Detta fotografi, daterat den 4 december 1940, skickade Anna-Liisa Autio till sin Yrjö. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

Den 23 oktober skrev George från Tammerfors till Anna-Liisa Autio i Villmanstrand: ”Hej Liisa! Som du vet är vi på turné igen. Det är skönt att komma bort från det hemska Helsingfors för en tid. Även om vi har tröttsamma resor och föreställningar nästan varje dag och vi börjar bli trötta, har jag redan fått lite nervvila och mår mycket bra. Hur mår du? Jag skulle gärna vilja få ett litet meddelande från dig och en berättelse om hur det går med dina teaterframgångar? Många hälsningar och pussar från din vän George. På återhörande!”

Georges kort från Tammerfors till Liisa i Villmanstrand, 23.10.1940. Familjen Godzinskys arkiv.

Två dagar senare, den 25 oktober, gav trion en konsert med sitt ”stora framgångsprogram” i Åbo brandkårshus. Den 31 oktober var det dags för en ”glad musikkväll” i Helsingfors Arbetarhus.

HELSINGFORS GLADA FRUAR -REVYN PÅ NYA TEATERN

Den 12 oktober var det premiär för Helsingfors Glada Fruar -revyn på Nya Teatern, som grundats av Eino Salmelainen. Föreställningen i Konservatoriesalen innehöll danser, sånger på finska och svenska samt sketcher på finska. Revyn regisserades av Raoul af Hällström, och i den medverkade Ella Eronen, Annikki Arni, Martta Tiger, Martti Lohikoski, Anni Hämäläinen, Verna Piponius, Aili Tikka, Ville Siivola, Esko Mannermaa och Oiva Vainio. Koreografin gjordesav George Gé, och som dansare uppträdde Orvokki Siponen, Klaus Salin och Irja Hagfors. George ansvarade för kvällens musikaliska ledning.

Annons i Hufvudstadsbladet den 3 november 1940. Tidningarnas digitala arkiv / Nationalbiblioteket.

Den 3 november fanns med bland de uppträdande även Harmony Sisters och den 16 november Maggie Gripenbergs dansgrupp.

Den 16 oktober kl. 21.05 spelade George dragspel i Rix radioberättelse Markkinamatka, med Lempi Heinonen och Matti Jurva.

GEORGE SOM ACKOMPANJATÖR TILL DANSPARET ORVOKKI SIPONEN OCH KLAUS SALIN

Den 15 november ackompanjerade George på Studenthuset Orvokki Siponen och Klaus Salin. Paret hade blivit riktiga publikfavoriter. Eine Laine, som hade arbetat som regissör på Helsingfors Folkteater, skrev om dem i sina memoarer: ”Genom sin egen energi och flit hade de avancerat från assistentskaran till solodansare, och oräkneliga var de eldiga tangon, charmiga valser, komiska polkor och vilda mazurkor som de framförde i våra olika operetter till publikens stora förtjusning. De sammanställde sina danser själva, och när de kom på en ny idé kom de och ropade på mig: ”Kom Eine, kom och se, nu har vi hittat en bra rörelse. Jag deltog i deras ansträngningar och försökte råda dem att inte göra rörelser för rörelsens skull: den skulle alltid uttrycka något, tala. De hade ofta en intrig i sina danser. Orvokki och Klasu var mycket mångsidiga i sina färdigheter, och akrobatiska steppnummer ingick i deras repertoar. Och när de hade sina egna dansföreställningar var de alltid utsålda.”

 

Orvokki Siponen och Klaus Salin dansar La Cumparsita i Yrjö Nortas film för Suomen Filmiteollisuus från 1940, Bara en nattvakt [Yövartija vain]. / Elonet.

Den 17 november uppträdde George vid öppningsceremonin för veckan för privat företagsamhet i Mässhallen. Salen var fullsatt av människor, däribland många framstående personer inom näringsliv och finans. Eeva Virtanen sjöng Schuberts Ave Maria och tidningen Helsingin Sanomat skrev ”ackompanjemanget sköttes på sitt välkända skickliga sätt av pianokonstnären George de Godzinsky, som också ledde stråkensemblen som medverkade i Schubertnumret”.

Från Mässhallen skyndade George till konservatoriet för att ackompanjera sopranen Margherita Violant, som i sin konsert framförde arior och folksånger. Trots sitt italienska artistnamn var Violanti en finsk sångerska, som ursprungligen hette Margit Schauman.

Kvällen därpå, den 18 november, framförde George ett pianosolo på Hemförbundets musikfest vid Frälsningsarmén. Systrarna Valtonen, vars mor Ester Valtonen var en hängiven medlem i Frälsningsarmén, sjöng också vid evenemanget. Namnet Harmony Sisters nämndes inte i Frälsningsarméns pressannons, men fru Valtonen och hennes döttrar uppträdde vid evenemanget.

SOLISTORKESTERN ODEON GÖR SKIVINSPELNINGAR IGEN

I slutet av november var George igen tillbaka i inspelningsstudion efter ett längre uppehåll. Dallapé och solistorkestern Odeon gjorde i Helsingfors inspelningar för Pohjoismainen Sähkö Ab:s skivmärke Odeon under fyra dagar 20-23 november. Solistorkestern Odeon  hade senast spelat in i Tyska skolan i Helsingfors i juni 1939. Orkesterns kärna bestod av den turnerande ensemblen med fyra pojkar Godzinsky, Katajavuori, Vesterinen och Malmstén. Med sig på inspelningen hade de saxofonisten Pauli Impivaara, gitarristen Kauko Käyhkö, basisten Eero Lindroos, violinisten Wolde Jussila och trumpetisten Tauno Kukko.

Den 20 november sjöng Georg Malmstén in på skiva sin egen foxtrot Suurin onni, lyhyin onni till ackompanjemang av Dallapé. Texten skrevs av pseudonymen Reino Ranta - alias Roine Richard Ryynänen, Rundradions kamrer. Arrangör var Godzinsky. Dessutom spelade Dallapé och Malmstén in Georges foxtrot On siinä pulma, komponerad och arrangerad av George till text av Kerttu Mustonen. George hade komponerat foxtroten till filmen Poikani pääkonsuli, regisserad av Ilmari Unho för Suomi-Filmi. Filmen skulle ha premiär en månad senare.

I komedin Poikani pääkonsuli, som Ilmari Unho regisserade för Suomi-Filmi, hördes Georges foxtrot On siinä pulma. Filmen hade premiär en månad efter att Georg Malmstén och Dallapé hade spelat in foxtroten för skivbolaget Odeon. Poikani pääkonsuli / Elonet.

I slutet av den första inspelningsdagen rusade George till radion för att ackompanjera Gerda Ryselin och Kurt Londen, som uppträdde i direktsändning kl. 19.45 med operettvisor och duetter av Sigmund Romberg.

På den andra inspelningsdagen, den 21 november, spelade solistorkestern Odeon och Malmstén in Georges arrangemang av sångsolistens egna kompositioner. Valkea satu var tonsatt till orden av Siiri Albrecht och valserna Hawaiji-unelma och Kaunis valhe tonsattes till texterna av Reino Ranta. ”Inspelningen var ren konst. Redan i den första låten föll allt på plats”, har forskaren Marko Tikka skrivit i sin biografi om Viljo Vesterinen. ”Sessionen inleddes med Malmsténs Kaunis Valhe, som har en kusligt häftig stämning. Godzinsky hade igen skickligt arrangerat solon för gitarr, klarinett, violin och dragspel. Endast sju låtar spelades in, men fyra av dem, valserna Kaunis valhe och Se onni on samt tangorna Valkea satu ja On syys är alla klassiker.”

På inspelningens tredje dag, den 22 november, spelade Dallapé och Malmstén in valsen Se onni on och tangon On syys, båda komponerade och arrangerade av Godzinsky, med text av Kerttu Mustonen. Båda låtarna skulle ingå i den Eloseppo-producerade sångfarsen Ketunhäntä kainalossa, till vilken George hade komponerat musiken. Även denna film skulle ha premiär den 28 december.

Malmstén och solistorkestern Odeon spelade också in valsen Kyynelten varjossa  komponerad och skriven av Eino Partanen, och valsen Pommisuojarakkautta komponerad av Malmstén och skriven av Reino Ranta. Båda var arrangerade av Godzinsky.

Georges intensiva arbetstempo fortsatte. Efter den tredje dagen i studion skyndade han till Finska Operan för att ackompanjera dansföreställningen av den 17-åriga Eva Hemming.

På den fjärde och sista inspelningsdagen, den 23 november, spelade solistorkestern Odeon och Malmstén in den senares sång Lasten rukous och romansen Muistoja Karjalasta, båda återigen arrangerade av George och med text av R.R. Ryynänen.

VÄLGÖRENHETS- OCH VAPENBRÖDRAKONSERTER I DECEMBER 1940

I december började Georges kalender fyllas med välgörenhets- och vapenbrödrakonserter. Den 5 december ordnade invalidföreningen Tähtisiskiskot en kväll på restaurang Adlon till förmån för krigsinvaliderna och deras familjer. På soarén uppträdde sopranen Margherita Violanti, Viljo Vesterinen, en grupp balettdansare från Finska Operan och en orkester under ledning av George.

Kvällen därpå uppträdde George på restaurang Mikado på Helsingfors Pionjärvapenbröders självständighetsdagsfest, där man hörde ”kraftfulla” festtal. Under evenemanget uppträdde också Uuno Laakso, skådespelaren från Nationalteatern, som George kände från Landets Skydds underhållningsresa till Lappland året innan. Laakso fick en ”stormande succé”. Den ”hurtiga orkestern” under ledning av George ackompanjerade vapenbrodern Kalervo Karjalainens sång. ”Efter kvartettens skickliga musicerande fick publiken se Suomi-Filmis krigsfoton i form av en film som bolaget hade skänkt kostnadsfritt till vapenbrödernas förfogande”, rapporterade Helsingin Sanomat om festens gång.

Den 12 december var George på Konservatoriet för att ackompanjera den 17-åriga svenska koloratursopranen Tatjana Angelini och hennes violinistbror Mischa. Tatjana föddes i Stockholm och var dotter till sångpedagogen Mikhail Sheremetyev som 1917 hade flytt från Moskva till Sverige. Tatjana hade vid 14 års ålder gett sin röst åt den svenska Snövit i Walt Disneys animerade film Snövit och de sju dvärgarna och var känd enligt Disney som den bästa Snövit.

Den 15 december höll besättningen på Helsingfors Kommandokompani en stor fest till de handikappades förmån i Mässhallen. Kompaniets kör leddes av reservundersergeant Harald Andersén och orkestern av kapellmästaren George de Godzinsky. Pianosolona framfördes av reservundersergeant Cyril Szalkiewicz, recitationen av reservundersergeant Kullervo Kalske, cellosolot av soldat Artto Granroth, violinsolot av soldat Arno Granroth och solosången av operasångaren Jorma Huttunen, steppandet av soldaterna Kuorikoski, Kuhakoski och Selenius, duetten av reservundersergeant Harry Edelman och soldat Kullervo Reinikainen samt dansen av fröken Orvokki Siponen och soldat Klaus Salin. Dragspelssolon och duetter framfördes under tillställningen av soldat Viljo Vesterinen och herr Godzinsky.

Inför julen publicerades i tidningarna annonser för Iskelmä-kalendern 1941. Kalendern, som sammanställdes av Georg Malmstén och Eino Partanen, presenterade landets bästa kompositörer, sångare, musiker och kapellmästare inom underhållningsmusiken samt innehöll schlagers av George de Godzinsky, Usko Hurmerinta, Toivo Kärki, Matti Jurva, Eugen Malmstén - och Georg Malmstén och Eino Partanen. Det faktum att Georges namn stod först i annonsen återspeglar hans ställning inom den finska underhållningsmusiken.

Komedin Poikani pääkonsuli, regisserad av Ilmari Unho för Suomi-Filmi, hade premiär den 22 december 1940. Poikani pääkonsuli / Elonet.

SUOMI-FILMIS KOMEDI MIN SON, GENERALKONSULN

Vi som gå köksvägen [Kyökin puolella], som hade haft premiär den 31 augusti, var den första filmen till vilken Suomi-Filmi beställde musik av Godzinsky. Av allt att döma var Risto Orko nöjd med George, eftersom han därefter fick i uppdrag av Suomi-Filmi att skriva musiken till komedin Poikani Pääkonsuli [Min son, generalkonsuln] i regi av Ilmari Unho. Filminspelningarna gjordes hösten 1940 och filmen hade premiär den 22 december. De älskande i filmen var samma Suomi-Filmis stjärnor som i komedin Vi som gå köksvägen, Helena Kara och Tauno Majuri.

George som kapellmästare och Vilho Ruuskanen som sångsolist. I dansorkestern syns bl.a. violinisterna från Viborg Anton Hyökki (glasögon) och Toivo Salovuori (lockigt hår), gitarristen Ivan Putilin, basisten Sigismund Wittenberg och saxofonisten Matti Rajula. Poikani pääkonsuli / Elonet.

George komponerade åtta musiknummer till komedin; ouvertyren, Kuutamo Serenata eller månskenspromenaden, den engelska valsen eller Vals I, foxtroten On siinä pulma eller Fox I, Fox II, Vals II, en rumba och finalen. George sågs också på vita duken i rollen som kapellmästare på välgörenhetsgalan. I samma akt sjöng Vilho Ruuskanen foxtroten ”On siinä pulma”. Texten hade skrivits av Ela , eller Eine Laine, som i filmen spelade rollen som fru Alba Takkulainen. Vid skivinspelningen med Georg Malmstén och Dallapé den 20 november var Kerttu Mustonen textförfattare till foxtroten. I dansorkestern spelade många musiker som George kände väl, till exempel violinisten Toivo Salovuori från Viborg, gitarristen Ivan Putilin, saxofonisten Matti Rajula och basisten Sigismund Wittenberg. Wittenberg var en före detta tsaröverste och far till musikerbröderna Aku och Boris.

Stjärnparet Tauno Majuri och Helena Kara i förgrunden och George med sin orkester i bakgrunden. Poikani pääkonsuli / Elonet.

Välgörenhetsbalen i komedin Poikani pääkonsuli. Elonet.

ERIK BLOMBERG OCH PALLES SÅNGFARS - EN RÄV BAKOM ÖRA

Den 29 december, bara en vecka efter premiären av Min son Generalkonsuln, var det premiär för revyfilmen Ketunhäntä kainalossa [En räv bakom öra] i regi av Hugo Hytönen för Eloseppo. Eloseppos Erik Blomberg och Georges samarbete hade börjat våren 1938 och Räven var den sjätte filmen som Blomberg beställde musiken till av George. Regissören för Räven var skådespelaren Hugo Hytönen, samma man som hade regisserat Nyrki Tapiovaaras En mans väg, och som hade fallit i vinterkriget. En mans väg, som hade premiär i september, var ett allvarligt drama. Eloseppos övriga filmer var däremot komedier som var avsedda att dra in pengar till produktionsbolagets gapande kassa.

Sedan 1934 hade pseydonymen Palle skrivit tjugo populära radiorevyer för Rundradion. I Palles komedier förekom alltid samma bekanta karaktärer: herrskapet Ines och Mauri Kontiokorpi, den energiske Sirkka och den extravaganta Valle. Palle, vars författarnamn var Reino Hirviseppä, hette egentligen Reino Palmroth. Hans militära grad var major.

Reino Palmroth, författare, journalist och kapten, alias Reino Hirviseppä, som kallades Palle, i mars 1938. Museiverket / Viljo Pietinen.

Hösten 1940 gjorde Erik Blomberg en brådskande beställning av ett manuskript av Palle för meningen var att utnyttja hans rykte som radiorevyförfattare. Palle accepterade uppdraget och började arbeta på ett manus som byggde på hans radiofigurer. Precis som i radioprogrammen var handlingen fragmenterad och ämnena aktuella. I Helsingfors 1940 glömmer tre avskedade kontorsflickor, Sirkku, Irkku och Mirkku, sina vardagliga bekymmer i sällskap med de glada musikerna Valle, Jalle och Nalle.

Hugo Hytönens komedi En räv bakom öra från 1940, regisserad för Eloseppo, hade premiär den 29 december 1940. Ketunhäntä kainalossa / Elonet.

Filminspelningen fortskred i takt med att Palles text färdigställdes. Blomberg redigerade manuset och gjorde många ändringar. Handlingen var ibland så förvirrande att den var omöjlig att följa. Blomberg ville att filmen skulle bli klar så fort som möjligt, men Palle planerade in sommarscener. Dessutom tyckte Blomberg att många av Palles skämt var smaklösa och han tog bort ”de mest dammiga av de dåliga skämten”. Palle tog illa vid sig och kritiserade den ofärdiga filmen för finansiärerna.

Vid en visning för inbjudna på Savoyteatern tyckte Palle att det skulle ha varit bättre om filmen aldrig hade visats. Relationerna mellan de två herrarna bröt samman helt och hållet, de slutade hälsa på varandra.

Valle (Arvo Lehesmaa) och Sirkku (Mirjami Kuosmanen) i sångfarsen i regi av Hugo Hytönen. Ketunhäntä kainalossa / Elonet.

VÄLKÄNDA MELODIER MED MODIFIERADE TEXTER I EN RÄV BAKOM ÖRA

Filmen marknadsfördes som ”Palles förskräckligt roliga sångfars”. Filmen var full av musik. George komponerade 20 längre och kortare musiknummer, och skådespelarna framförde många repliker där de sjöng välkända melodier med modifierade texter. Bland annat Oskar Merikantos Kesäillan valssi (“Oli perheonni armainen, ja impi ihanaparmainen…”) eller Gabriel Linséns Kesäpäivä Kangasalla (“Niin kauas kuin silmä kantaa, näen tyhjiä pulloja…”). Dessutom sjöng skådespelarna sina repliker improviserandes.

Förutom orkesterouvertyren i En räv bakom öra, där sångpartierna var en sammanfattning av filmens centralaste låtar komponerade George sångerna Sä älä välitä, vaan käytä järkeä, Kortti tuo ja toinen vie, Hiiret hyppii, hiiret hyppii, Veikkaa, veikkaa, kaikki nyt veikkaa, Korvike, Puh-puh-puh-puh-puhjenneet on lemmen kukkaset, Elomme päivät katkerimmiks kohtalo meille tarjosi och Kettu-schalgern. George komponerade också valsen Se onni on och tangon On syys till Kerttu Mustonens texter. Den tango som Malmstén och Dallapé spelade in den 22 november rymdes dock inte med i den slutliga filmen.

I En räv bakon öra hördes korta musikaliska utdrag ur Kubansk senerad, Den sköna Donau, ungerska folksången Du sköna, du underbara, Gorni Craemers låt Den sorg som jag fick, Archibald Joyces Höstdrömmar, folksången Oli mulla aarre kallis och Sadillas Valencia. Till många av dessa hade Palle rimmat nya ord.

Arvo Lehesmaa (Valle), Juliska Koka (Irkku), Martti Lohikoski (Jalmar) och Leo Lähteenmäki (Napoleon, alias låtskrivaren Teddy Bear) i Palles sångfars Ketunhäntä kainalossa. Elonet.

DEN SJUNGANDE ASKUNGEN FÖRBLIR EN DRÖM

Mitt i julruschen hann George ändå med att skriva musiken till den ”seriösa kabarén” En stadstjänstemans nyårsdröm. Kabarén sändes i radion den 30 december kl. 19.25. Texten var författad av Olaus, och de medverkande var Irja Simola, Kaarlo Kytö, Uuno Laakso och Tauno Majuri.

Sångfarsen En räv bakom öra blev inte den kassako som Erik Blomberg hade hoppats på. Kritikerna var ljumma till filmen, även om Savon Sanomat skrev: ”Det är en film som är livlig och snabb, så att ingen kommer att somna när de tittar på den. På sina ställen gränsar filmen till det olämpliga, så mycket att den med all rätta är otillåten för barn.”

Våren 1941 skulle Elosepos nästa film, Sjungande Askungen, ha premiär. Huvudrollen som Askungen skulle spelas av den 16-åriga koloratursopranen Maaria Eira. Godzinsky skulle säkerligen ha varit Askungens kompositör. Men En räv bakom öra  förblev den femte och sista filmen för Erik Blombergs Eloseppo-bolag.

KOMMER I JANUARI 1941: EN VANDRARES VALS

Hela hösten hade George varit upptagen med att komponera musiken till Toivo Särkkäs film Kulkurin Valssi, som han regisserade för Suomen Filmiteollisuus. Med Tauno Palo och Ansa Ikonen i stjärnrollerna hade man börjat filma En vandrares vals den 30 augusti och inspelningen avslutades den 22 december. Premiären för den romantiska filmen ägde rum en månad senare, den 19 januari 1941.

Läs som nästa: Mellanfreden januari 1941: George komponerar musiken till Toivo Särkkäs succéfilm Kulkurin valssi

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky