Välirauha kevät-kesä 1940: George asepalveluksessa Vaasassa

Suorittaessaan asepalvelustaan Vaasassa maaliskuusta elokuuhun 1940 George de Godzinsky oli kirjeenvaihdossa sekä helsinkiläisen, sukujuuriltaan puolalaisen Elisabeth Urbanowiczin (vasemmalla) että lappeenrantalaisen Anna-Liisa Aution kanssa. Godzinskyn perhearkisto / Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

På svenska

Talvisota jatkui vielä, kun George de Godzinsky aloitti maaliskuun alussa 1940 asepalveluksensa Vaasassa. Koulutuksen jälkeen hän palveli lääkintämiehenä Vaasan sotasairaalassa, jakoi lääkkeitä ja avusti lääkäreitä. Myöhemmin keväällä hänet siirrettiin kirjuriksi Vaasan komennuskomppaniaan.

 

George sai heti palvelukseen astuttuaan vapaata 10.-17. maaliskuuta 1940 viihdytyskiertuetta varten. Godzinskyn perhearkisto.

  

Vaasassa asepalvelustaan suorittava George lähetti valokuvansa Lillille Helsinkiin 20. maaliskuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

 

"ET TIEDÄ MITEN PALJON HALUAISIN KUULLA MUSIIKKIASI"

Huhtikuun alussa George sai Vaasaan kenttäpostia. Helsingissä 3. huhtikuuta 1940 päivätyn kortin lähettäjä oli Lilli eli Elisabeth Urbanowicz. Kortti oli lähetetty osoitteeseen Kenttäpostin osasto VI / Rek. G. Godzinsky. Lilli kirjoitti Georgelle ruotsiksi.

Lillin kortti Helsingistä Georgelle Vaasaan 3. huhtikuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

“Hei, hei Pani!!!! Sain korttisi tänne kolme tuntia sitten. Kiitos Pani! Kirjoitan sinulle täältä muutaman rivin, vaikka joudun aina keskeyttämään välillä. Postitin toisen kirjeen sinulle tänä aamuna. Katsotaan milloin se saapuu. Olet varmaan vilustunut junamatkalla, mutta olen iloinen, jos olet toipumaan päin. Et tiedä, miten paljon haluaisin kuulla musiikkiasi. Lämpimät terveiset Lilli.”

Kortissa oli lisäksi arvoituksellinen reunamerkintä: “Läh: E. Urbanowicz, H:ki Th. Wulff. Tarkoitatko että olen vanha syntinen, ei. Tiedätkö, vanha olen niin kauheasti, mutta en niin kovin syntinen.”

George ja Lilli olivat kirjoitelleet toisilleen kesäkuussa 1937 Georgen ollessa Lennokki-revyyn kiertueella Suomessa. Oliko yhteydenpito heidän välillään harventunut ja nyt lähes kolme vuotta myöhemmin virinnyt uudelleen? Vai olivatko he kenties pitäneet yhteyttä koko ajan? Joka tapauksessa keväällä 1940 George ja Lilli löysivät jälleen "yhteisen aaltopituuden". 

Lilli tyylikkäänä valkoisissaan 1930-luvun lopulla. Godzinskyn perhearkisto.

Georgea vuotta nuorempi Elisabeth Urbanowicz oli syntynyt Suomessa puolalaiseen perheeseen. Nuoret olivat tutustuneet emigranttien Tarina-ravintolassa eivätkä voineet olla törmäämättä toisiinsa tuon tuosta Helsingin puolalaisissa seurapiireissä. Lilli työskenteli somistajana ja myyjänä Wulffin toimistotarvikeliikkeessä, mistä Georgella oli tapana ostaa nuottipaperinsa.

Elisabeth "Lilli" Urbanowicz ja George de Godzinsky kohtasivat tuon tuosta Helsingin puolalaisissa seurapiireissä, kuten tässä hääjuhlassa 1930-luvun lopulla. Lilli istuu etualassa vasemmalla ja oikealla häntä vastapäätä on Georgen pikkusisko Elise. Kameran takana George. Godzinskyn perhearkisto.

Mitä heidän orastavalle romanssilleen oli tapahtunut kesän 1937 jälkeen? Lillin kortista voi päätellä, että nuoret olivat tavanneet Helsingissä ennen kuin George astui palvelukseen Vaasassa.

Georgen ja Lillin välisestä kirjeenvaihdosta on säilynyt vain Lillin lähettämät kortit Georgelle.

"JOS SAISIN AIKANI MENEMÄÄN NOPEAMPI"

George jatkoi asepalveluksessa kirjeenvaihtoaan myös lappeenrantalaisen kenkäkaupan myyjättären Anna-Liisa Aution kanssa. George ja Liisa olivat tutustuneet elokuussa 1939 Lappeenrannan kasinolla. Huhtikuun 5. päivänä George lähetti Liisan kotiosoitteeseen Juvakankadulle kortin, jonka posti käänsi Taipalsaaren Kyläniemeen.

Lappeenrantalainen Anna-Liisa Autio 25. elokuuta 1939. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

George - eli Yrjö - kirjoitti Liisalle suomeksi. Kortti Vaasasta Liisalle Lappeenrantaan 5. huhtikuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

“Terve Liisa! Olen juuri tullut hammaslääkäriltä. Kamalat tuskat ovat suussani. Muuten voin hyvin vain jos saisin aika menemän nopeampi. Ikävä on täällä kun ei ole melkein mitään tekemistä. Menen nyt postiin lähettämään postikorttia. Sydämelliset terveiset. Yrjö”

Liisan ja Georgen välisestä kirjeenvaihdosta on säilynyt vain Georgen kortit Liisalle.

"MINUSTA SINUNKIN PITÄISI JO TULLA LOMALLE"

Huhtikuun 13. päivänä Lilli lähetti Helsingistä Georgelle kortin kenttäpostikonttoriin.

Lillin kortti Helsingistä Georgelle Vaasaan 13. huhtikuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

”Heissan Pani! Parhaimmat terveiset meiltä kaikilta. Siskoni mies on tänään saapunut seitsemän päivän lomalle, joten voit kuvitella, kuinka onnellinen hän on. Minusta sinunkin pitäisi jo tulla lomalle, vaikka mielelläni ymmärrän kyllä täysin. Miten on terveydentilasi laita? Onko sormesi kokonaan kunnossa? Parhain, sydämellisin terveisin, Lilli.”

Kaikesta päätellen George oli tuttu myös Lillin puolalaisen perheen kanssa, sillä 18. huhtikuuta Lilli onnitteli häntä yhdessä sisariensa kanssa. Kortti Helsingistä lähti osoitteeseen herra Georg de Godzinsky, Waasa, Brändön postitoimisto, poste restante.

Lillin kortti Helsingistä Georgelle Vaasaan 18. huhtikuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

“Hei Pani! Toivottavasti tämä kortti saapuu sinulle varmasti sinun nimipäiväksesi, Georg! Ja onnittelemme Sinua kaikki sydämellisesti! Sinä vietät siellä varmaan hyvin epätavallista nimipäivää, mutta ehkäpä sellaista on mahdollista viettää myös siellä, toivottavasti. Niinpä sanomme näkemiin! Tytöt osoitteesta Messeniuksenkatu 3B.” 

Kortissa oli lähettäjän tiedot: "Läh: E. Urbanowicz H:fors, Messeniusgatan 3B H 15"

Nuori Elisabeth (oikealla) äitinsä Helenan ja sisarensa Ninan seurassa. Godzinskyn perhearkisto.

"OLEN ILOINEN SAADA KUULLA ETTÄ SINULLA ON TAAS ENEMMÄN ELÄMÄHALUA SEN KAMALAN SODANAIKAN JÄLKEEN"

Georgen 19. huhtikuuta Vaasassa päiväämässä kortissa Liisalle Lappeenrantaan hänen mielialansa oli jo kohentunut.

Georgen kortti Vaasasta Liisalle Lappeenrantaan 19. huhtikuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

“Hyvä Liisa! Lähetän parhaat terveiseni täältä taas. Meille tuli nyt paljon hommaa, se vaikuttaa sellaisella tavalla, että en ehdin kirjoittaa sinulle pidämmän kirjeen. Mutta se seuraa ensi viikkon alussa. Kiitos kirjastasi, olin iloinen saada kuulla että sinä olet terve ja sinulla on taas enemmän elämähalua, sen kamalan sodanaikan jälkeen. On minulla nyt myöskin paljon parempi mieliala kuin alussa kuin tulin tänne. Kuulemiin! Yrjö”.

"EHKÄ USKALTAA TOIVOA, ETTÄ JOLLAKIN IHMEEN KAUPALLA SAATTAISIT OLLA TÄÄLLÄ"

Yrjön nimipäivän lähestyessä 23. huhtikuuta Lilli elätteli Helsingissä jo toivoa Georgen tapaamisesta. Lilli lähetti kenttäpostikortin Vaasaan 20. huhtikuuta.

Lillin kortti Helsingistä Georgelle Vaasaan 20. huhtikuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

”Pani!!! Onnittelut, onnittelut, ja kahvilla spekulointia mahdollisimman pian mieluiten 23.4.40. Ehkä uskaltaa toivoa, että jollakin ihmeen kaupalla saattaisit olla täällä myös Georgen päivänä. Joten minun sydämellisin terveisin Lilli.”

Tapaaminen Helsingissä jäi haaveeksi. Huhtikuun 22. päivänä Lilli kirjoitti Georgelle kenttäpostikonttoriin Vaasaan.

Lillin kortti Helsingistä Georgelle Vaasaan 22. huhtikuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

”Heippa Pani! Kiitos paljon kortista ja kevättervehdyksestä. Täälläkin on tänään ollut kevättä ilmassa, mutta kumma kyllä vain päivällä. Nyt kello 17.30 tuli joitakin lumihiutaleita. Odottelen kauniita uusia kevätmelodioita - tuossa toissapäivänä W:ltä. Ehkä sinä hamstraat niitä, jos olet todella inspiroitunut. Kun näitä tulee mieleen. Sydämelliset terveiset Urbilta”

Reunahuomauksena luki: “En ole ollut kotona niin moneen viikkoon [epäselvä]. Tänään kävin, ja hain korttisi. Kiitos Pani.”

"KAIKKI KESÄRAVINTOLAT OVAT TAAS AUKI, MISSÄÄN EI VIELÄ TANSSITA"

Toukokuun 7. päivän iltana klo 22.15 Lilli kirjoitti kortin Helsingistä Georgelle Vaasaan Brändön postikonttorin Poste restanteen.

Lillin kortti Helsingistä Georgelle Vaasaan 7. toukokuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

”Parahin Pani! Monet, monet Helsinki-tervehdykset sinulle. Täällä on taas vähitellen kesä. Varsinkin nyt, kun kaikki kesäravintolat ovat taas auki, Kappeli, Kaivohuone jne, ainoana erona se, että missään ei vielä tanssita. Toivottavasti olet ollut todella terve ja paremmalla tuulella. Me kaikki voimme hyvin täällä. Toivottavasti näemme pian taas, terveisiä Lilli.”

Toukokuun 10. päivänä Lilli lähetti kuvakortin Georgelle Vaasaan.

Lillin kortti Georgelle 10. toukokuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

Lillin kortti Helsingistä Georgelle Vaasaan 10. toukokuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

“Heissan Gudi! Kiitos eilen saamastani kortista. Siinä on luultavasti sisustusta W:sta, Brändön postitoimistosta, erittäin hauska kuva. Kauniita tyttöjä, sen näkee kuvasta, mutta siellä on niin paljon muutakin, sen huomaa. Mutta täällä on paljon ihmisiä myös. Täällä on nykyään niin paljon liikennettä, että raitiovaunut ovat aina melkein ylikuormitettuja - toivottavasti sinua ei siirretä rajalle. Kirjoitan jatkon kirjeessä. Näkemiin. Lilli.”

Kortissa oli lisäksi reunahuomautus: “Täällä on päivisin aika kuuma, joten olisi kiva päästä pian maalle nauttimaan kesästä ja auringonpaisteesta. Aurinko, sinä et sovi minulle muutenkaan. Tiedät sen, ehkä muistat sen. /suomeksi/ Toivossa on hyvä elää! Eikö niin?”

"OLEN TEHNYT KAIKKI MITÄ OLI MAHDOLLISTA ETTÄ PÄÄSIN POIS PALVELUKSESTA"

Kesäkuun 18. päivänä George oli yhä Vaasassa ja epätietoinen kohtalostaan, kuten hänen kortistaan Liisalle Lappeenrantaan käy ilmi.

Georgen kortti Vaasasta Liisalle Lappeenrantaan 18. kesäkuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

“Rakas Liisa! Olen taas täällä odottamassa kohtaloani. Piti 4 päivää ennen lomaloppua matkustaa tänne siksi että se keskus mihin minä kuulen on nyt likvidoitu ja minun paperit y.m. piti saada selväksi ennen kuin kaikki ihmiset poistuvat tästä. Nyt olen toistaiseksi täällä ja odotan viikkon tai enemmän mihin joudun sitten. Olen tehnyt kaikki mitä oli mahdollista että pääsin pois palveluksesta, myöskin Suomi Filmi ry. muut yhtiöt missä minulla olisi kovasti työtä nyt.”

George asepalveluksessa Vaasassa kesäkuussa 1940. Godzinskyn perhearkisto.

Suomi-Filmin Risto Orko oli tilannut Georgelta jo keväällä 1939 musiikin romanttiseen komediaan Kyökin puolella. Sodan syttyminen marraskuun lopulla 1939 oli keskeyttänyt elokuvan kuvaukset, ja niitä oli jatkettu rauhan tultua maaliskuussa 1940. Kuvattu ja leikattu filmi odotti enää vain Georgen musiikkia.

Toinen elokuva, jonka tuotanto seisoi Georgen takia oli Erik Blombergin Elosepon tuottama Miehen tie. Sen ohjaaja Nyrki Tapiovaara oli kadonnut Tolvajärvellä kaksi viikkoa ennen talvisodan päättymistä 29. helmikuuta. Tapiovaaran työtä ohjaajana oli jatkanut näyttelijä Hugo Hytönen, jolla oli elokuvassa Taatilan rooli.

Miehen tiellä oli muitakin vastoinkäymisiä. Jaskarin isäntää esittänyt Kosti Elo oli sairastunut vakavasti, ja rooliin kiinnitettiin uusi näyttelijä, Simo Osa. Vaihdoksen seurauksena käsikirjoituksen painotuksia jouduttiin muuttamaan ja kaikki Jaskarin isännän kohtaukset kuvaamaan uudelleen kesällä 1940.

"ON KAUHEA ETTÄ EN SAA MATKUSTAA SINUN LUOKSE JUHANNUKSENA"

“Vaikka minä olen sellainen romu ihminen (B luokka) en pääse kotiin ja täyttyy olla vielä sotaväessä ainakin syyskuun 1944 saaka. Eikö se on kamala! Minä tulen kaliupääksi jos ajattelen tätä. Mutta kaikkia täytyy osata kärsiä”, George jatkoi kortissaan Liisalle 18. kesäkuuta.

“Minun ainoa valopiste tässä tilanteesta on että varmasti saan ajan mukaan sirton (komennuksen) Helsinkiin ja se on jo suurenmoinen asia. Silloin saan myöskin työskennellä vapaat tunnit joka päivä musiikkin alueella.

On kauhea että en saan matkustaa sinun luokse juhannuksena, odotin kovasti tätä juhannusta. Minä tiedä minkälainen pettymys se on sinulle mutta ole ihan varma, pikku ystäväni, että ei minullekaan tule olemaan hauska juhannusaato tässä Vaasassa. Olen pyrkinyt saada loman silloin, mutta en saan kuin minulla oli äsköin 30 päivää vapaa.

Voit kuunnella minua radiosta jos pääsen päiväksi H-kiin soittamaan ohjelman Harmony Sistersien kanssa nauhalle. Se nauha sitten esitetään lauantaina klo 20.15 radiossa. Jos minä en saan matkustaa edes takaisiin, silloin soittaa joku muu pianisti minun tilalle. Tuntuu taas täällä kuin olen, että olen niin kaukana koko maailmasta ja kotosta ja sinusta.

Georgen kortti Vaasasta Liisalle Lappeenrantaan 18. kesäkuuta 1940 jatkuu. Godzinskyn perhearkisto.

Ihan tylsästi istutaan täällä ja koko päivä vaan haukustellaan. Työtä ei olet minulla melkein ei yhtään, vaan täytyy olla vaan. Iltaisin olen vapaa, mutta ei tekee mieli ollenkaan tehdä mitään. Olen kaunissa ilmassa polkypyörällä ajanut tässä ympäristössä. Kuinka kaukana tuntuu se meidän ihana “satu” pyöräily matkamme sinne Hyttiin! Muistelen vaan kaikki pienet pysähdyksemme…!

Yrjö ei osaa unohtaa kaikkia mitä ole elänyt Lappeenrannassa, ja toivoo että edelläkin olisi uusia vielä hauskempia ja monia onnellisia päivijä. Saa aina ja täyttyy aina toivoa, muuten ei ole elämänhalua. Sano terveisiä kaikille. Älä unohta Yrjöä - kuulemisiin. - Hyvä pikku Liisa, hyvästi kirjoita pian uudelleen monta kirjoja Yrjösi.”

Osoitteekseen George laittoi "Herra G.G. Vaasa poste restante".

ARMEIJAN HARMAISSA UIMARANNALLA

George sai kuin saikin pari päivää vapaata ja pääsi käymään Helsingissä ja Yleisradiossa äänittämässä Harmony Sistersien kanssa. Juhannuksen aatonaattona, lauantaina 22. kesäkuuta klo 20.15 hän esiintyi etukäteen äänitetyssä radion ajanvieteohjelmassa Kesäisiä säveliä yhdessä Valtosen sisarusten ja oopperatenori, näyttelijä Antero Suonion kanssa.

Haitaristit Boxberg (vasemmalla) ja George de Godzinsky sekä keravalainen viulisti Holger Sihvola Vaasassa Kustaanlinnan uimarannalla 30. kesäkuussa 1940. Keravan museopalvelut.

Sunnuntaina 30. kesäkuuta George oli jo takaisin Vaasassa ja armeijakavereittensa hanuristi Boxbergin ja viulisti Holger Sihvolan kanssa musisoimassa Kustaanlinnan uimarannalla. Kesäpäivä oli kuuma. Kun vaasalaiset tarkenivat hyvin uimahousuissa, Godzinsky, Boxberg ja Sihvola soittivat asepuvuissa nahkasaappaat jalassa.

Heinäkuun 3. päivänä Georgelle myönnettiin iltalomaa, hän sai luvan poistua kasarmilta klo 17 - 24 ja lauantaina klo 17 - 02. Heinäkuun neljäntenä, 26-vuotissyntymäpäivänsä aattona Georgea varmasti lohdutti, että hänen henkiystävänsä Viljo Vesterinen levytti Ruotsissa hanuristi Andrew Walterin kanssa hänen sävellyksensä Neapeliska parafrasen, Napolilaisen parafraasin. Heinäkuun 6. päivänä Georgelle myönnettiin jälleen iltalomaa. Hän sai luvan poistua kasarmilta klo 17 - 24.

"OLEN ONNELLINEN IHMINEN TAAS"

Georgen piina armeijan harmaissa päättyi elokuun alussa. Kirjoittaessaan Liisalle Lappeenrantaan Helsingistä 12. elokuuta George oli jo täydessä työn touhussa.

Georgen kortti Helsingistä Liisalle Lappeenrantaan 12. elokuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

“Hyvä Liisa! Olen vastaan eilen saanut sinun molemmat kirjeet, joka tulivat Vaasan ja sieltä lähetettiin tänne kovasti myöhästyneenä. Nyt on asia sellainen. Olen onnellinen ihminen taas. Olen sivili - tai päässyt pois sotaväestä viikko sitten. Ensiksi minua siirettiin Vaasasta Porin läheisyyteen ja sieltä pääsin nostoväki II luokkaan ja kuin olen B-mies - minua vapautettiin palveluksesta.

Olen 8 päivää kotona ja kuvittelet sinä, kuinka hauskaa on olla taas tällä Helsingissä siviilihommissa. On minulla heti tullut paljon työtä, minä teen 2 filmi musiikkia 3:ssa viikkossa. On se hauskaa vähän saadakin tienata pitkästä ajasta. Olen muuten terve ja oikein hyvällä tuulella, kuin kaikki on käynyt niin. Olen kuulut Vesterista että Eino P. /lappeenrantalainen musiikkimies Eino Partanen/ järjestää meille konserttia Vuoksenlaaksossa sekä Lappeenrannassa, se olisi tämän kuun loppupuolella.

Näyttää taas hauskalta että me kaksi taas tappaamme lähitulevaisuudessa. Olisin tahtonut paljon vastata sinun kirjeellesi. Mutta kuin minulla nyt on kova kiire ja en osan ajatella suomeksi niin nopeasti kirjoitan sinulle enemmän ensi viikkon lopussa kuin se “Kyökin puolella” filmi on sisäänsoitettu. Ja sitten kohta saadan taas nähdä pikku Liisaa ystävä. En ole koskaan odottanut että asiat järjestyisivät näin. Mutta onkin joskus hyviäkin yllätyksiä.

Joo. Nyt voit kirjoittaa minulle Helsinkiin niin kuin ennenkin. Sano paljon terveisiä kaikille ystävilleni siellä. Minä luulen että otan “kesälomani” syyskuun ensimmäisiä viikoja. Minä olen kovasti väsynyt sotaväen jälkeen. Ja nyt minä kirjoitan nuottia 10-12 tuntia päivässä ja nukun niin vähän että tuskinpaan riittää tavalliselle ihmiselle. Täytyy sitten kuin filmi on ohi nukkua ja järjestää itsellemme voimia pitkän talven varten. Nyt sanon sinulle näkemiin ja toivotaan, että tullaan pian sinua katsomaan ja silloin ajatellaan taas eteinpäin. Hyvästi, Liisa! ystäväsi Yrjö.”

Elokuun 26. päivänä George lähetti Liisalle valokuvansa omistuskirjoituksella “vuoden ystävyyden muistoksi”.

Elokuun 26. päivänä 1940 George lähetti Liisalle valokuvansa "vuoden ystävyyden muistoksi". Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

RISTO ORKON ROMANTTINEN KOMEDIA KYÖKIN PUOLELLA

Palveluksesta vapautetulla Georgella oli tulipalokiire elokuvamusiikkien kanssa. Orkon Kyökin puolella -elokuvan ensi-ilta lähestyi 31. elokuuta, ja Tapiovaaran Miehen tien seuraavana päivänä, 1. syyskuuta.

Suomi-Filmi Oy:n vaikutusvaltaisella Orkolla oli osuutensa siihen, että Godzinsky pääsi elokuun alussa vapauteen. George sävelsi pikavauhtia Kyökin puolella -elokuvan puuttuvat musiikit, sovitti orkesterille, kirjoitti orkesteriäänet puhtaaksi ja toimi äänityksissä pianistina ja kapellimestarina.

Haukan kartanon palkoilliset haaveilevat kyökin puolella. Sisäkkö Arja Virmalana Helena Kara ja autonkuljettaja Ari Karmana Tauno Majuri. Kyökin puolella / Elonet.

Orkesterialkusoitossa soi ensin Sulle salaisuuden kertoa mä voisin -slowfoxin teema, joka muuttui sitten valssiksi ja lopulta rag-time-tyyppiseksi jännitysmusiikiksi. Seuraavan kerran Salaisuus-teema soi pääparin Arja Virmalan (Helena Kara) ja autonkuljettaja Ari Karman (Tauno Majuri) kohdatessa huvimajalla. Kun Arja ja Ari kohtaavat keittiössä, lähdetään musiikilliselle maailmanympärysmatkalle Pariisiin, Kairoon ja Japanin kautta Amerikkaan. Kohtauksen lopussa Arja menee flyygelin ääreen ja laulaa itseään säestäen Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. Oikea lauluääni kuuluu oopperasopraano Elli Pihlajalle ja pianisti on George. Viimeisen kerran Salaisuus kuullaan vielä elokuvan loppumusiikissa.

George sävelsin elokuvaan reippaan myös foxtrotin, joka soi kohtauksissa uimarannalla ja lastenkamarissa, kun Arja steppaa. George käytti musiikissaan ranskalaistyyppistä harmonikkaa, jonka soittaman jenkan tahdissa siirrytään maalaiskartanoon ja huvipuistoon. Huvipuistossa soivat lisäksi vauhdikas wieniläisgaloppi, valssi ja marssi.

Kun tyttöjen makuukamarissa äänilevy alkaa pyöriä lautasella, kuullaan Arjan kömpelöllä ranskalla tulkitsema (oopperasopraano Elli Pihlaja) kohtalokas tango. Koomista vaikutelmaa lisää keittäjä Mimmi Muotosen (Eine Laine) suorittama iltavoimistelu. Tango sisältää lyhyen mandoliinisoolon.

Keittäjä Mimmi Muotonen (Eine Laine) iltavoimistelee Arjan laulaman kohtalokkaan tangon tahdissa. Kyökin puolella / Elonet.

Kaiken kiireen keskellä George ehti käydä 19. elokuuta klo 18 radion suorassa lähetyksessä soittamassa pianolla ajanvietemusiikkia. Ohjelmassa kuultiin Dvořákin Humoreski, Kreuderin Serenadi, Kennedyn Sateenkaaren yllä ja Straussin Muunnelmia valssista Kevätääniä, jonka George oli itse sovittanut.

Oltuaan ensin talvisodassa vapaaehtoisena Maan Turvan viihdytyskiertueilla ja sitten viisi kuukautta armeijan harmaissa George tarvitsi kipeästi keikkoja, joista maksettiin. Kotona Museokadulla odotti kaksi huonokuntoista vanhusta, isä ja kotiopettaja Elise Regenass, joita George ja pikkusisko Elise yhdessä elättivät.

Tauno Majuri ja Helena Kara Risto Orkon romanttisen komedian rakastavaisina. Kyökin puolella / Elonet.

Elokuun 31. päivänä koitti vihdoin Kyökin puolella -elokuvan ensi-ilta. Arvostelijoilla ei yleensä ollut tapana kiinnittää huomiota elokuvan musiikkiin, mutta tällä kertaa Helsingin Sanomien nimimerkki L.S. teki poikkeuksen: “Kauniin, valitettavasti vain niin mieleenpainumattoman musiikin oli säveltänyt George de Godzinsky.” Menestyskappale Sulle salaisuuden kertoa mä voisin joutui vielä odottamaan läpimurtoaan.

NYRKI TAPIOVAARAN VIIMEINEN MESTARITEOS

Seuraavana iltana 1. syyskuuta oli ensi-illassa Miehen tie, viides niistä kuudesta elokuvasta, joihin Elosepon Erik Blomberg oli tilannut musiikin Godzinskylta. Blomberg toimi itse elokuvan tuottajana, kuvaajana ja leikkaajana. Miehen tie oli Nyrki Tapiovaaran viides ja viimeinen elokuva. Se pohjautui Frans Emil Sillanpään 1932 julkaistuun samannimiseen romaaniin.

Miehen tie sai ensi-iltansa 1. syyskuuta 1940. Miehen tie / Elonet.

Miehen tiessä Ahrolan Paavo jättää rakastettunsa Vormiston Alman ja menee naimisiin vauraan talon tyttären, Jaskarin Annin kanssa. Kun Anni menehtyy synnytykseen ja lapsikin kuolee, Annin vanhemmat alkavat vaatia Paavolta tyttärensä perintöä takaisin. Yksinäisen, viinaanmenevän Paavon elämä horjuu ilman Alman rakkautta.

Tapiovaara oli laatinut käsikirjoituksen yhdessä Sillanpään kanssa, ja kuvaukset oli aloitettu aidoilla tapahtumapaikoilla Hämeenkyrössä jo kevättalvella 1939. Kirjailija oli seurannut kuvauksia suurella mielenkiinnolla ja päässyt itsekin mukaan yhteen kohtaukseen.

Miehen tie oli arvostelumenestys. Uuden Suomen nimimerkki S.L. kutsui elokuvaa täysosumaksi: "Miehen tien kaltaista elokuvaa on vaikea ryhtyä erittelemään ja arvostelemaan. Käsikirjoitus, ohjaus ja kuvaus sulautuvat alusta lähtien yhteen ja muodostavat kiinteän kokonaisuuden.”

Suomen Sosialidemokraatin A. S-o kirjoitti suomalaista elokuvataidetta kohdanneesta menetyksestä: “Nyrki Tapiovaaran viimeinen filmi oli samalla hänen paras filminsä. Tätä filmiä katsellessa tuntee yhä selvemmin, minkä menetyksen filmimme on kärsinyt hänen kuolemassaan. Hänen rehellinen taiteilijasilmänsä oli nähnyt ja osannut kiinnittää valkokankaalle sellaista elävää elämää, että menee kauan, ennenkuin kotimaisen filmimme yleistaso on saavuttanut hänen luomuksiensa tason.”

Gunnar Hiilloskorpi ja Mirjami Kuosmanen Nyrki Tapiovaaran ja Hugo Hytösen elokuvassa Miehen tie. Miehen tie / Elonet.

Aamulehden Erve kiitti päätehtävien “hahmoa myöten onnistuneita esittäjiä”, Gunnar Hiilloskorpea Paavona ja Mirjami Kuosmasta Almana. Myös Uusi Suomi kehui Hiilloskorpea: "Gunnar Hiilloskorven osasuorituksesta puhuttaessa ei oikeastaan pitäisi käyttää sanaa näytteleminen, sillä tämä Ahrolan Paavo ei näyttele, vaan elää.” Miehen tie jäi lahjakkaan Hiilloskorven tunnetuimmaksi elokuvarooliksi. Gunnar Hiilloskorpi, joka kiinnitettiin syksyllä 1940 näyttelijäksi Helsingin Kansanteatteriin, kuoli aivokalvontulehdukseen 33-vuotiaana maaliskuussa 1941.

Svenska Pressenin nimimerkki R.M.B. kiinnitti huomiota Blombergin kuvaukseen ja Godzinskyn musiikkiin: “Fotograferingen, Erik Blombergs, är genomgående av hög klass och hans bilder, där ljus och skugga tillvarstagits för att skapa konstnärlig jämvikt, accompagneras av Georges de Godzinskys musik, som bidrar till den grundläggande intensiva stämningen."

Mirjami Kuosmanen elokuvassa Miehen tie. Miehen tie / Elonet.

George oli kirjoittanut Liisalle aikovansa pitää ensi-iltojen jälkeen kesälomaa. Onnistuiko lomailu? Ainakin 15. syyskuuta hän oli jälleen säestämässä Helsingin Työväentalon juhlasalissa matineassa, joka järjestettiin sodassa kaatuneiden omaisten hyväksi. Tilaisuudessa esiintyivät lausuja Martta Halme ja laulaja Tori Kernaala. 

Elokuvamusiikin sävellystilauksia tuli koko ajan lisää. Risto Orkon Suomi-Filmi tilasi musiikin komediaan Poikani pääkonsuli, Elosepon Erik Blomberg laulufarssiin Ketunhäntä kainalossa ja Suomen Filmiteollisuuden Toivo Särkkä romanttiseen kulkurielokuvaan Kulkurin valssi, jonka kuvaukset alkoivat jo 30. elokuuta. Kulkurin valssi oli Georgelta jälleen uusi aluevaltaus; tämä oli ensimmäinen kerta, kun elokuvamoguli Särkkä tilasi häneltä musiikin.  

Lue seuraavaksi Välirauha syksy 1940: George säveltää elokuvamusiikkia Suomi-Filmille ja Elosepolle

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

MELLANFREDED VÅREN-SOMMAREN 1940: GEORGE I MILITÄRTJÄNST I VASA

Under sin militärtjänstgöring i Vasa från mars till augusti 1940 brevväxlade George de Godzinsky med både Elisabeth Urbanowicz (t.v.), Helsingforsbo med polska rötter, och Anna-Liisa Autio från Villmanstrand. Familjen Godzinskys arkiv / Familjen Anna-Liisa Rantanens arkiv.

Suomeksi

Vinterkriget pågick fortfarande när George de Godzinsky inledde sin militärtjänstgöring i Vasa i början av mars 1940. Efter sin utbildning tjänstgjorde han som sjukvårdsman på krigssjukhuset i Vasa, där han delade ut mediciner och assisterade läkarna. Senare under våren förflyttades han till Vasa kommandokompani som kanslist.

"DU VET INTE HUR GÄRNA JAG SKULLE VILJA HÖRA PÅ DIN MUSIK"

I början av april fick George fältpost till Vasa. Avsändaren av kortet, som var daterat den 3 april 1940 i Helsingfors, var Lilli eller Elisabeth Urbanowicz. Kortet skickades till Fältpostavdelning VI / Rek. G. Godzinsky. Lilli skrev till George på svenska.

Lillis kort från Helsingfors till George i Vasa den 3 april 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

“Hej, hej Pani!!!! Jag fick ditt kort hit för tre timmar tillbaka. Tack Pani! Härifrån skriver jag  några rader, fast jag måst alltid avbryta emellanåt. Jag postade andra brevet till Dej i dag morse. Får se när det kommer fram. Du hade säkert förkylt dej på tågresan, men det är roligt om allt är på bättringen. Du vet inte hur gärna jag skulle vilja höra på din musik. Varma hälsningar från Lilli.”

Kortet hade också en kryptisk inskription i marginalen: ”Läh: E. Urbanowicz, H:ki Th. Wulff. Du menar att jag är en gammal syndare, nej. Du vet, gammal är jag så hemskt, men inte så väldigt syndig.”

George och Lilli hade skrivit till varandra i juni 1937 medan George var på en Lennokki-revyns turné i Finland. Hade kommunikationen mellan dem återupptagits nu nästan tre år senare? Eller hade de kanske haft kontakt hela tiden?

Lilli i sin eleganta vita klänning i slutet av 1930-talet. Familjen Godzinskys arkiv.

Elisabeth Urbanowicz var ett år yngre än George och född i Finland till en polsk familj. De unga hade träffats på emigranternas restaurang Tarina och kunde inte låta bli att stöta på varandra i de polska umgängeskretsarna i Helsingfors. Lilli arbetade som dekoratör och säljare i Wulffs kontorsmaterialbutik, där George brukade köpa sitt notpapper.

Elisabeth ”Lilli” Urbanowicz och George de Godzinsky stötte på varandra då och då i i polska umgängeskretsar i Helsingfors, som till exempel på denna bröllopsfest i slutet av 1930-talet. Lilli sitter i förgrunden till vänster och mitt emot henne till höger sitter Georges yngre syster Elise. George står bakom kameran. Familjen Godzinskys arkiv.

Vad hade hänt med deras spirande romans efter sommaren 1937? Lills kort tyder på att de två hade träffats i Helsingfors innan George började tjänstgöra i Vasa.

Den enda bevarade korrespondensen mellan George och Lilli är de kort som Lill skickade till George.

"OM JAG KUNDE FÅ MIN TID ATT GÅ FORTARE"

George fortsatte under sin militärtjänst också sin korrespondens med Anna-Liisa Autio, expediten i en skoaffär i Villmanstrand . George och Liisa hade träffats i augusti 1939 på kasinot i Villmanstrand. Den 5 april skickade George ett vykort till Liisas hemadress på Juvakankatu, som vidarebefordrades med posten till Kyläniemi i Taipalsaari.

Anna-Liisa Autio från Villmanstrand den 25 augusti 1939. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv..

George - eller Yrjö - skrev till Liisa på finska. Vykort från Vasa till Liisa i Villmanstrand den 5 april 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

“Hej Liisa! Jag har just kommit från tandläkaren. Jag har fruktansvärt ont i munnen. Annars mår jag bra bara jag kunde få tiden att gå fortare. Det är tråkigt här när det nästan inte finns något att göra. Nu ska jag till postkontoret och skicka kortet. Hjärtliga hälsningar. Yrjö”

Den enda bevarade korrespondensen mellan Liisa och George är Georges vykort till Liisa.

"JAG TYCKER ATT OCKSÅ DU SKA KOMMA PÅ SEMESTER"

Den 13 april skickade Lilli ett kort från Helsingfors till George till fältpostkontoret.

Lillis kort från Helsingfors till George i Vasa den 13 april 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

”Heissan Pani! De bästa hälsningar från oss alla. Min systers man har kommit idag för en sju dagars permission, så du kan tro att hon är lycklig. Jag tycker att du skulle också redan komma på permission, fast helst förstår helt och hållet. Hur är det med Din hälsa? Är ditt finger alldeles friskt? Med bästa hjärtligaste hälsningar, hälsar Dig Lilli.”

Av allt att döma var George också bekant med Lillis polska familj, för den 18 april gratulerade Lilli och hennes systrar honom. Kortet från Helsingfors skickades till Georg de Godzinsky, Waasa, Brändö postkontor, poste restante.

Lillis kort från Helsingfors till George i Waasa den 18 april 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

“Hej Pani! Vi hoppas att detta kort når Dej säkert till Din namnsdag, Georg! Och så gratulerar vi Dej alla på det hjärtligaste! Där firar Du säkert en mycket ovanlig namnsdag, men kanske det går bra också där att fira en sådan dag, hoppas vi. Således säga vi näkemiin! Flickorna från Messeniusgatan 3B.” 

På kortet fanns avsändarens adress: “Avs: E. Urbanowicz H:fors, Messeniusgatan 3B H 15”

Unga Elisabeth (t.h.) med sin mamma Helena och systern Antonina. Godzinskys familjearkiv.

"DET GLÄDER MIG ATT HÖRA ATT DU HAR FÅTT IGEN MER LIVSGLÄDJE EFTER DEN HEMSKA KRIGSTIDEN"

I Georges kort till Liisa i Villmanstrand, daterat den 19 april i Vasa, hade hans humör redan blivit bättre.

Georges kort från Vasa till Liisa i Villmanstrand den 19 april 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

“Bästa Liisa! Jag sänder dig mina bästa hälsningar härifrån igen. Vi fick mycket arbete nu, det påverkar oss på ett sådant sätt att jag inte har tid att skriva ett längre brev till dig. Men det följer i början av nästa vecka. Tack för ditt brev, jag blev glad att höra att du mår bra och har mer livsglädje igen, efter den hemska krigstiden. Jag är också på mycket bättre humör nu än när jag först kom hit. På återhörande! George.”

"KANSKE VÅGAR MAN HOPPAS ATT DU GENOM NÅGOT UNDER KUNDE VARA HÄR."

När Georges namnsdag närmade sig den 23 april hoppased Lilli i Helsingfors på att få träffa George. Lilli skickade ett vykort till Vasa fältpostkontor den 20 april.

Lillin kortti Helsingistä Georgelle Vaasaan 20. huhtikuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

”Pani!!!! Gratulerar, gratulerar och på kaffe spekulerar så snart som möjlig, helst den 23/4.40. Kanske man vågar hoppas på, att möjligtvis Du genom ett under kunde också vara här på Georges dagen. Alltså, mina hjärtevarmaste [oklar] och hälsningar från H:fors, Lilli.”

Ett möte i Helsingfors förblev en dröm. Den 22 april skrev Lilli till George till fältpostkontoret i Vasa.

Lillis vykort från Helsingfors till George i Vasa den 22 april 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

”Tjänare Pani! Tackar Dej så mycket för kortet och vårhälsninarna. Här har varit idag också riktigt vår i luften, men underligt nog var det endast på dagen. Nu kl. 17.30 kom det några snöflingor. Jag väntar på vackra nya vårmelodier - . Du kommer kanske att hamstra dem bara Du blir riktigt inspirerad.  [oklar]. Många hälsningar från Urbi”

Sidoanteckningen lyder: ”Jag har ej på så många veckor varit hemma på [oklar]. Idag for jag, och plockade upp ditt kort. Tack Pani.”

"ALLA SOMMARRESTAURANGER ÄR ÖPPNA IGEN, INGENSTANS DANSAS ÄNNU"

På kvällen den 7 maj kl. 22.15 skrev Lilli ett kort från Helsingfors till George till Poste restante i Brändö postkontor i Vasa.

Lillin kortti Helsingistä Georgelle Vaasaan 7. toukokuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

”Bästa Pani! Många, många H:fors hälsningar till Dej. Här är så småningom sommar igen. I synnerhet  nu när alla sommarrestauranger är åter öppnade, Kapellet, Brunsshuset, osv., den skillnaden bara att man ej ännu dansar någonstans. Hoppas att du har varit riktig frisk och på bättre humör. Här mår vi alla bra. Hoppas på ett snart återseende, hälsningar Din Lilli.”

Toukokuun 10. päivänä Lilli lähetti kuvakortin Georgelle Vaasaan.

Den 10 maj skickade Lilli ett vykort med till George i Vasa.

Lillis kort från Helsingfors till George i Vasa den 10 maj 1940. Familjen Godzinskys arkiv..

“Heissan Gudi! Tack skall Du ha för kortet jag fick igår. Det är säkert en interiör från W:sa, Brändö postkontor, en mycket rolig bild. Där är söta flickor, det ser man på bilden, men man finner dår ändå så mycket mera, det märks. Fast nog finns här också människor i massor.

Här är nuförtiden sådan kolossal trafik, så att spårvagnarna alltid är nästan överbelastade. Hoppas att Du ej blir flyttad till gränsen. Skriver fortsättningen i brevet. Näkemiin. Lilli.”

Kortet hade också en sidoanteckning: ”Här är ganska varmt på dagarna, så nu skulle det smaka att slippa någonstans ut till landet snart, och få njuta av sommar och sol. Sol - det passar mej ändå inte. Det vet Du. Kanske Du minns det. /på finska/ Toivossa on hyvä elää! Eikö niin?

"JAG HAR GJORT ALLT JAG KUNNAT FÖR ATT KUNNA SLUTA MILITÄRTJÄNSTEN"

Den 18 juni var George fortfarande i Vasa, osäker på sitt öde, vilket framgår av hans vykort till Liisa i Villmanstrand.

Georges kort från Vasa till Liisa i Villmanstrand den 18 juni 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

“Kära Liisa! Här är jag igen och väntar på mitt öde. Jag var tvungen att resa hit 4 dagar före semesteruppehållet eftersom det centret jag tillhör har nu likviderats och mina papper etc. måste klaras upp innan alla människor går härifrån. Nu är jag här för tillfället och väntar en vecka eller mer för att se var jag hamnar. Jag har gjort allt jag kunnat för att komma ur tjänstgöringen, även Suomi Filmi ry. och andra företag där jag skulle ha mycket arbete nu.”

George i militärtjänstgöring i Vasa i juni 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

Risto Orko från Suomi-Filmi hade redan våren 1939 beställt av George musiken till den romantiska komedin  Vi som gå köksvägen. Krigsutbrottet i slutet av november 1939 hade avbrutit inspelningen av filmen, som återupptogs när freden kom i mars 1940. Filmen, som var inspelad och redigerad, väntade nu bara på Georges musik.

En annan film vars produktion stoppades på grund av George var  En mans väg, producerad av Erik Blombergs Eloseppo. Regissören Nyrki Tapiovaara hade försvunnit i Tolvajärvi två veckor före vinterkrigets slut den 29 februari. Regissören Tapiovaaras arbete fortsattes av skådespelaren Hugo Hytönen, som spelade rollen som Taatila i filmen.

En mans väg hade andra motgångar. Kosti Elo, som spelade Jaskaris värd, hade blivit allvarligt sjuk och en ny skådespelare, Simo Osa, fick rollen. Förändringen ledde till att manuset fick skrivas om och att alla scener med Jaskaris värd fick spelas in på nytt under sommaren 1940.

"DET ÄR HEMSKT ATT JAG INTE KOMMER ATT KUNNA RESA TILL DEJ PÅ MIDSOMMAREN"

“Trots att jag är ett sådant skrot till människa (B-klass) kan jag inte komma hem och jag kommer att vara kvar i armén åtminstone till september 1944. Är det inte hemskt! Jag  blir skallig om jag tänker på det. Men ally måste man ska lida”, fortsatte George i sitt kort till Liisa den 18 juni.

“Min enda ljuspunkt i den här situationen är att jag säkert kommer att få en förflyttning (kommendering) till Helsingfors, och det är en stor sak i sig. Det kommer också att göra det möjligt för mig att kunna arbeta lediga timmar varje dag inom musiken.

Det är hemskt att jag inte kommer att kunna resa till dej på midsommaren, jag hade verkligen sett fram emot den här midsommaren. Jag vet inte vilken besvikelse det är för dig, men du kan vara säker på, min lilla vän, att det inte blir någon glad midsommarafton för mig här i Vasa heller. Jag har försökt att få semester då, men det går inte eftersom jag just haft 30 dagars ledighet.

Ni kan lyssna på mig i radio om jag kan ta mig till H:fors för en dag för att spela in ett program med Harmony Sisters på magnetofonband. Det bandet kommer sedan att sändas på lördag kl. 20.15 i radion. Om jag inte får resa fram och tillbaka så kommer en annan pianist att spela i mitt ställe. Det känns igen när jag är här, att jag är så långt borta från hela världen och hemmet och dig.

Georges kort från Vasa till Liisa i Villmanstrand den 18 juni 1940 fortsätter. Familjen Godzinskys arkiv.

Vi sitter uttråkade här och gäspar hela dagarna. Jag har nästan inget arbete, jag måste bara vara. På kvällarna är jag ledig, men jag känner inte för att göra någonting alls. Jag har cyklat vid vackert väder runt den här miljön. Så långt borta känns vår underbara ”sagolika” cykeltur till Hytti! Jag minns alla våra små stopp...!

Yrjö kan inte glömma allt de han upplevt i Villmanstrand, och hoppas att det kommer att bli ännu roligare och många lyckliga dagar framöver. Man kan alltid och ska alltid vara fylld av hopp, annars finns det ingen vilja att leva. Hälsa till alla. Glöm inte Yrjö -  på återhörande. - Bästa  lilla Liisa, hej då och skriv snart igen många brev till din Yrjö.”

Som sin adress skrev George "Her G.G. Vaasa poste restante".

I ARMÉNS GRÅ PÅ SIMSTRANDEN

George fick faktiskt ett par dagar ledigt och kunde åka till Helsingfors och Rundradion för att spela in med Harmony Sisters. Inför midsommarafton, lördagen den 22 juni kl. 20.15, medverkade han i det förinspelade underhållningsprogrammet Summer Tunes med systrarna Valtonen och operatenoren, skådespelaren Antero Suonio.

Dragspelarna Boxberg (t.v.) och George de Godzinsky tillsammans med violinisten Holger Sihvola från Kervo på Gustavsborgs strand i Vasa den 30 juni 1940. Kervos museitjänster.

Söndagen den 30 juni var George tillbaka i Vasa och tillsammans med sina armékompisar dragspelaren Boxberg och violinisten Holger Sihvola musicerade han på Gustavsborgs simstrand. Sommardagen var varm. Medan vasaborna klarade sig bra i badbyxor spelade Godzinsky, Boxberg och Sihvola i uniformer med läderstövlar på fötterna.

Den 3 juli blev George beviljad kvällspermission och fick lämna kasernen mellan kl. 17.00 och 24.00 och på lördagen mellan kl. 17.00 och 02.00. Inför sin 26-årsdag kunde George säkert trösta sig med att hans själsfrände Viljo Vesterinen spelade in den 4 juli i Sverige Georges komposition Neapeliska parafrasen, med dragspelaren Andrew Walter. Den 6 juli beviljades George återigen kvällsledighet. Han fick lämna kasernen mellan kl. 17.00 och midnatt.

"JAG ÄR EN LYCKLIG MÄNNISKA IGEN"

Georges pina i arméns gråa tog slut i början av augusti. När George skrev till Liisa från Helsingfors till Villmanstrand den 12 augusti var han redan i full gång med sitt arbete.

Georges kort från Helsingfors till Liisa i Villmanstrand den 12 augusti 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

“Bästa Liisa! Jag har fått båda dina brev först igår, de som kom från Vasa och därifrån skickades hit mycket sent. Nu är saken sådan. Jag är en lycklig människa igen. Jag är civil - eller kom ut ur armén för en vecka sedan. Först blev jag förflyttad från Vasa till nära Björneborg och där kom jag till kavalleriets II klass och eftersom jag är en B man - blev jag befriad från tjänstgöringen.

Jag har varit hemma i 8 dagar och du kan säkert föreställa dej hur roligt det är att vara tillbaka i Helsingfors med civila arbetsuppgifter. Jag fick omedelbart mycket arbete, jag gör filmmusiken till 2 filmer på 3 veckor. Nu är det ju roligt att tjäna lite efter en lång tid. Förresten är jag frisk och på mycket gott humör, när allt har gått så. Jag har hört från Vesterinrn att Eino P. [musikern Eino Partanen från Villmanstrand] organiserar en konsert för oss i Vuoksendalen och Villmanstrand, det skulle vara i slutet av denna månad.

Det blir skojigt att vi två kommer att igen träffas inom en snar framtid. Jag skulle ha velat mycket att svara på dina brev. Men eftersom jag nu är mycket upptagen och inte kan tänka på finska kommer jag att skriva mer till dig i slutet av nästa vecka då ” Vi som gå köksvägen”-filmen är inspelad. Och då kommer jag snart att få träffa lilla Liisa igen, min vän. Jag trodde aldrig att sakerna skulle ordna sig så här. Men det finns goda överraskningar ibland.

Ja. Nu kan du skriva till mig i Helsingfors såsom tidigare. Säg hej till alla mina vänner där. Jag tror att jag tar min ”sommarsemester” de första veckorna i september. Jag är mycket trött efter armen. Och nu skriver jag noter 10-12 timmar om dagen och sover så lite att det knappt räcker till för en normal människa. Jag måste sedan när filmen är slut sova och organisera kraft för mig för den långa vintern. Nu säger jag adjö och hoppas att vi ses snart igen och då tänker vi framåt igen. Adjö, Liisa! Din vän George.”

Den 26 augusti 1940 skickade George ett fotografi av sig själv till Liisa med dedikationen  ”till minnet av ett års vänskap, från Yrjö”.

Den 26 augusti 1940 skickade George sitt fotografi till Liisa som ”ett minne av ett års vänskap”. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.”.

RISTO ORKOS ROMANTISKA KOMEDI VI SOM GÅR KÖKSVÄGEN

George, som var hemförlovad från militärtjänsten, hade en brinnande brådska med filmmusiken. Premiären på Orkos  Vi som gå köksvägen närmade sig den 31 augusti och premiären på Tapiovaaras En mans väg dagen därpå, den 1 september.

Den inflytelserika Orko från Suomi-Filmi Oy spelade en roll i Godzinskys utgivning i början av augusti. George komponerade snabbt den saknade musiken till Kyökin puolella, arrangerade den för orkestern, skrev orkesterpartituren och fungerade som pianist och dirigent vid inspelningarna.

De anställda på Haukka gård dagdrömmer i köket. Hushållerskan Arja Virma spelad av Helena Kara och chauffören Ari Karma spelad av Tauno Majuri. Vi som gå köksvägen / Elonet.

I orkesterintrot spelades först temat från Sulle salaisuuden kertoa mä voisin -slowfoxen, som sedan övergick till en vals och slutligen till spänningsmusik av ragtime-typ. Nästa gång Salaisuus-temat spelades upp var när huvudparet, Arja Virmala (Helena Kara) och chauffören Ari Karma (Tauno Majuri), träffades i lusthuset. När Arja och Ari möts i köket ger de sig ut på en musikalisk jordenruntresa till Paris, Kairo och via Japan till Amerika. I slutet av scenen går Arja fram till flygeln och sjunger för sig själv till melodin Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. Den riktiga sångrösten hör till operasopranen Elli Pihlaja och pianisten är George. Salalsuus hörs ännu i filmens slutmusik.

George komponerade också en rask foxtrot för filmen, som spelas i scener på stranden och i barnkammaren när Arja steppar. George använde i sin musik ett franskt dragspel, i vars takt med den spelade jenkan förflyttas man till en lantgård och en nöjespark. På nöjesfältet spelas också en livlig wienergalopp, en vals och en marsch.

I flickornas sovkammare, när skivan börjar snurra på tallriken, hörs Arjas ödesdigra tango, tolkad på klumpig franska (av operasopranen Elli Pihlaja). Den komiska effekten förstärks av den kvällsgymnastik som kokerskan Mimmi Muotonen (Eine Laine) utför. I tangon ingår ett kort mandolinsolo.

Kokerskan Mimmi Muotonen (Eine Laine) utför en kvällsgymnastik till den ödesdigra tangon som Arja sjunger. Vi som gå köksvägen / Elonet.

Mitt i allt liv och rörelse lyckades George besöka radions direktsändning den 19 augusti kl. 18.00 för att spela underhållningsmusik på piano. På programmet stod bland annat Dvořáks Humoresque, Kreuders Serenade, Kennedys Over the Rainbow och Strauss variationer av valsen Vårläten, som George hade arrangerat själv.

Efter att ha anmält sig som frivillig till Landets Skydds underhållningsturnéer under vinterkriget och sedan tillbringat fem månader i arméns gråa var George i desperat behov av spelningar som gav betalt. Hemma på Museigatan väntade två äldre personer med bristande hälsa, pappa och guvernanten Elise Regenass, som försörjdes gemensamt av George och hans lillasyster Elise.

Tauno Majuri och Helena Kara som älskande par i Risto Orkos romantiska komedi. Vi som gå köksvägen / Elonet.

Den 31 augusti hade filmen Vi som gå köksvägen äntligen premiär. Kritikerna hade inte för vana att uppmärksamma filmmusiken, men den här gången gjorde Helsingin Sanomats L.S. ett undantag: ”Den vackra, men tyvärr lätt obemärkta musiken har komponerats av George de Godzinsky. Den framgångsrika låten Sulle salaisuuden kertoa mä voisin fick ännu vänta på sitt genombrott.

DET SISTA MÄSTERVERKET AV NYRKI TAPIOVAARA

Kvällen därpå, den 1 september, var det premiär för En mans väg, den femte av sex filmer där Eloseppos Erik Blomberg hade beställt musiken av Godzinsky. Blomberg har själv producerat, spelat in och klippt filmen. En mans väg var Nyrki Tapiovaaras femte och sista film. Den baserades på Frans Emil Sillanpääs roman med samma namn från 1932.

En mans väg hade premiär den 1 september 1940. En mans väg / Elonet.

I En mans väg väg lämnar Paavo Ahrola sin älskade Alma Vormisto och gifter sig med Jaskars Anni, dotter i ett förmöget hus. När Anni dör i barnsängen och även barnet dör börjar Anns föräldrar kräva tillbaka sin dotters arv från Paavo. Utan Almas kärlek skakas den ensamme, spritdrickande Paavos liv om.

Tapiovaara hade skrivit manuset tillsammans med Sillanpää, och inspelningen hade inletts på verkliga platser i Tavastkyro redan våren 1939. Författaren hade följt inspelningen med stort intresse och fick själv delta i en scen.

En mans väg blev en kritikerframgång. S.L. pseudonymen i Uusi Suomi, kallade filmen en fullständig fullträff. Manus, regi och foto smälter samman redan från början och bildar en integrerad helhet.”

A. S-o från Suomen Sosiaalidemokraatti skrev om förlusten för den finska filmen: ”Nyrki Tapiovaaras sista film var också hans bästa film. När man ser denna film känner man ännu tydligare vilken förlust vår filmidnustri lider av i och med hans död. Hans ärliga konstnärsöga hade sett och kunde fånga ett så levande liv på duken att det kommer att dröja länge innan den allmänna nivån på vår inhemska film når upp till hans skapelser.”

Gunnar Hiilloskorpi och Mirjami Kuosmanen i Nyrki Tapiovaaras och Hugo Hytönens film En mans väg. En mans väg / Elonet.

Erve i Aamulehti berömde de ”karakteristiskt framgångsrika skådespelarna” i huvudrollerna, Gunnar Hiilloskorpi som Paavo och Mirjami Kuosmanen som Alma. Även Uusi Suomi berömde Hiilloskorpi: ”När man talar om Gunnar Hiilloskorpis prestation borde man egentligen inte använda ordet skådespel, för denne Paavo från Ahrola skådespelar inte, han lever.” En mans väg förblev den begåvade Hiilloskorpis mest kända filmroll. Gunnar Hiilloskorpi, som hösten 1940 anställts som skådespelare vid Helsingfors Folkteater, avled i mars 1941, 33 år gammal, i hjärnhinneinflammation.

Svenska Pressens pseydonym R.M.B. uppmärksammade Blombergs fotografi och Godzinskys musik: ”Fotograferingen, Erik Blombergs, är gengående av hög klass och hans bilder, där ljus och skugga tillvarstagits för att att skapa konstnärlig jämvikt, accompagneras av Georges de Godzinskys musik, som bidrar till den grundläggande intensiva stämningen."

Mirjami Kuosmanen i En mans väg. En mans väg / Elonet.

George hade skrivit till Liisa att han skulle ta sommarsemester efter premiären. Lyckades semestern? Den 15 september var George i alla fall tillbaka i Helsingfors för att accompanjera på en matiné i Helsingfors Arbetarekommuns festsal till förmån för de anhöriga till de stupade i kriget. Martta Halme och Tori Kernaala uppträdde vid evenemanget. 

Filmmusikbeställningarna blev fler och fler. Risto Orko från Suomi-Filmi beställde musiken till komedin Poikani pääkonsuli, Eloseppos Erik Blomberg till sångfarsen Ketunhäntä kainalossa och Suomen Filmiteollisuus Toivo Särkkä till den romantiska vagabondefilmen Kulkurin valssi, vars inspelning började redan den 30 augusti. Kulkurin valssi var återigen ett nytt område för George; detta var första gången som filmmogulen Särkkä beställde musiken av honom.  

Läs som nästa: Välirauha syksy 1940: George säveltää elokuvamusiikkia Suomi-Filmille ja Elosepolle

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky