Talvisota tammikuu 1940: George Maan Turvan viihdytyskiertueella Lapissa

Maan Turvan ensimmäisen viihdytysjoukkueen esiintyessä noin 6. tammikuuta 1940 Rovaniemellä Sallan pataljoonalle paikalle sattui myös Puolusvoimien kuvausryhmä. George de Godzinsky oli harmonikkoineen vapaaehtoisena mukana viihdytysjoukkueessa. Kuvia sota- ja kotirintamalta nro 8 / Elonet.

På svenska

Talvisodan aikana ei ollut vielä virallista viihdytystoimintaa, mutta kuukausi sen jälkeen, kun sota oli syttynyt 30. marraskuuta 1939 Maan Turva kokosi viihdyttäjäjoukon, joka matkusti kiertueelle Lappiin.

Akateemisen Karjala-Seuran äärioikeistolaiset aktiivit olivat perustaneet Maan Turvan 12. lokakuuta 1939. Kyseessä oli valtion rahoittama yhdistys, joka raportoi valtiojohdolle ja propagandaviranomaisille kansalaisten mielialoista. Maan Turva julkaisi lehtiä ja kirjoja, toimitti radio-ohjelmia ja järjesti maanpuolustusjuhlia.

Maan Turvan maanpuolustusjuhla Kannaksella syksyllä 1939 ennen sodan syttymistä 30. marraskuuta. Sotamuseo.

Maan Turvan maanpuolustusjuhla Kannaksella. Sotamuseo.

Maan Turvan maanpuolustusjuhla Kannaksella. Sotamuseo.

Vuodenvaihteessa Maan Turvan ensimmäinen viihdytysjoukkue oli valmis lähtemään kiertueelle. Joukkueeseen kuuluivat Suomen Kansallisteatterista näyttelijät Aku “Lapatossu” Korhonen, Uuno Laakso, ohjaaja Vilho Ilmari, laulajatar Leena Kuusi, muusikko George de Godzinsky ja Maan Turvan yhdistyksestä ylioppilasneitoset Anneli ja Kaarina Lumiala.

Miten George tuli joutuneeksi mukaan Maan Turvan ensimmäiselle kiertueelle? Hän oli toki radiosta tuttu monipuolinen muusikko, joka oli kiertänyt maata tiuhaan toukokuussa ja syyskuussa 1939 neljän pojan, Georg Malmsténin, Viljo Vesterisen ja Eino Katajavuoren kanssa. Jalkavammansa takia George oli B-mies, häntä ei kutsuttu palvelukseen. Sodan sytyttyä George oli jäänyt Helsinkiin, missä hän osallistui muun muassa kodinturvajoukkojen toimintaan. Oliko ehdotus kutsua George viihdytysjoukkueeseen tullut Suomalaisesta Oopperasta? Ainakin Helsingin Sanomat kirjoitti joukkueen jäsenten tulevan myös Oopperasta, ja heistä George oli ainoa, johon tämä kuvaus sopi. George otti harmonikkansa, järjestyksessä neljännen, jonka hän juuri ennen talvisotaa oli teettänyt erikoistilauksena Viipurin soitintehtaassa ja lähti vapaaehtoisena kohti Lappia.

"KENELLÄKÄÄN EI OLE KOKEMUSTA SODAN AIKANA RINTAMALLA SUORITETTAVASTA VIIHDYTYSTOIMINNASTA"

Oulun rautatieasemalla sanomalehti Kalevan toimittaja odotti pakkasen ja lumimyrskyn keskellä Helsingistä saapuvaa junaa. Juna oli myöhässä. Toimittajan oli määrä sekä tehdä juttua Maan Turvan ensimmäisestä viihdytyskiertueesta Lapissa että toimia viihdytysjoukon oppaana. Nimettömäksi jääneen toimittajan artikkeli Maan Turvan ensimmäisestä kiertueesta julkaistiin Kalevassa kolme vuotta myöhemmin, 10. lokakuuta 1943.

“Etelästä tuleva juna on myöhästynyt jo monta tuntia. Vihdoin illan alkaessa hämärtää se ajaa lumisena ja huurteisena asemalle. Sen mukana tulevat ne, joita vastaan ja opastamaan olin saapunut, talvisodan ensimmäinen viihdytyskiertue Lapin rintamille”, Kaleva kirjoitti. “Lyhyt esittely asemasillalla: Ilmari, Laakso, Korhonen, Gazinsky ja kolme nuorta neitiä Maan Turvasta. Seurueelta puuttuu jokin poliisilupa ja on pakko majoittaa se hotelliin odottamaan seuraavaa päivää. Mestaripoliisin kanssa ei juttu aluksi luista aivan vaivattomasti, mutta selviää lopuksi niin, että hän henkilökohtaisesti tuo puuttuvan lupalapun hotelliimme.”

“Ilta kulutetaan leväten ja matkasuunnitelmia tehden. Onhan kaikki uutta ja outoa, kun kenelläkään ei ole kokemusta tällaisesta sodan aikana rintamalla suoritettavasta viihdytystoiminnasta”, Kaleva selosti. Georgelle sentään tilanne, jossa yleisö istui aivan liki ja soittaja joutui improvisoimaan ilman nuotteja oli tuttu nuoruusvuosilta emigranttiravintolasta.

Lappeenrantalainen 18-vuotias Anna-Liisa Autio sai Georgelta Lapista useita postikortteja. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

"HAUSKA REISU, VAIKKA JÄNNITTÄVÄ"

Kirjeessään Anna-Liisa Autiolle Lappeenrantaan 18. joulukuuta George oli yrittänyt houkutella tyttöä loppiaisenviettoon Helsinkiin. George oli joutunut kuitenkin perumaan kutsun, sillä 4. tammikuuta hän olikin jo Oulussa, mistä lähetti kortin Liisalle.

Georgen kortti Liisalle Oulusta 4. tammikuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

“Terve pikku Liisa! Olen nyt tällä pohjoisessa. Matkustimme 18 tuntia junassa, olemme väsyneet mutta iloisia. Parhaimmat terveiset sinulle Yrjöltä.

Olin eilen kävellämässä Merikoskien silloilla ja ihailin komeat revontulet. Se oli niin kaunista. En koskaan aikaisemmin olen nähnyt semmosta ihana ilotulitusta. Tänään jatkamme matkamme edelleen Rovaniemelle. Meitä on 7 henkeä. Lapatossu on meidän mukana. Sitten on Uuno Laakso Kansallisteatterista, yksi elokuvamies ja 3 neitosta, lottia joka laulavat, lukevat runoja ja ovat mukana teatterikappaleissa. On hauska reisu, vaikka jännittävä.

En muista olenko onnitellut sinua uudelle vuodelle, joka tapauksessa toivon sinulle kaikkea sellaista, joka itse toivot itsellesi. Ennen kuin matkustin Helsingistä yritin taas soittaa sinulle, mutta en pääsyt. Linjat ovat niin ylipainottetut kun sanomalehtimiehet puhuvat.

Me siis viipymme tällä matkalla 14 päivää, sitten menemme luultavasti Savoon. Kirjoitan sinulle edelleen kuinka asiat järjestyvät. No niin, Liisa, kiltti, voi nyt hyvin, älä vilustu tarpeettomasti sanoo terveisiä kaikille L-rantalaisille. Näkemiin, aina ystävällisesti Yrjö.”

Ulkomaisia sotakirjeenvaihtajia Hotelli Kämpissä Helsingissä 27. Joulukuuta 1939. Museovirasto / Pietinen.

HARMONIKKA SOI ROVANIEMEN JUNASSA

Oulusta viihdytysjoukkueen matka jatkui kaamoksen keskellä kohti Rovaniemeä. Rovaniemen junassa Kalevan toimittaja sai kuulla ensimmäisen kerran Georgen soittavan. “Lapin juna on pimeä. Vain yksi kalpea kaasulamppu valaisee koko pitkää vaunua ja myöskin konduktöörin taskulamppu silloin, kun hän kulkee tarkastuskierroksellaan. Mutta vaunussa on lämmintä ja Godzinsky on kaivanut esille hanurinsa. Pyytämättä ja käskemättä hän soittaa “pelin” toisensa jälkeen”, Kaleva kuvaili.

George ja harmonikka Rovaniemen yleisöesityksessä. Elonet.

“Laakso ja Korhonen veistelevät lomaan parhaita vitsejään, nuoret neitosemme laulavat. Kohta on koko juna kerääntynyt vaunuumme ja Sillanpään marssilaulu kaikuu kymmenistä rinnoista. Sehän oli talvisodan suuri “allsång”, joka kulovalkean vauhdilla levisi tosiaankin Hangosta Petsamoon. Tämä ulkopuolella päiväjärjestyksen pidetty kiertueemme ensimmäinen viihdytysilta on erinomaisen onnistunut, virkistävä ja kodikas.”

Sairaanhoitaja hieroo sotilaan pakkasessa paleltunutta kättä. Elonet.

Norjalaisia ambulansseja Rovaniemellä. Elonet.

HAAVOITUNEITA SOTILAITA JA KANSAINVÄLISTÄ LEHDISTÖÄ POHJANHOVISSA

“Lapin ryhmän sotilaat tarvitsevat Sinua. Lähde ensi junalla. Ilmoittaudu Rovaniemellä Walleniukselle.“ Monipuolinen musiikkimies Aapo Similä, Georgen ystävän oopperakapellimestari Martti Similän veli, oli saanut uudenvuodenaattona Lapin läänin maaherralta Kaarlo Hillilältä kiireellisen sähkösanoman.

Similä pakkasi kanteleensa ja kiirehti Pohjanmaan yöjunaan. Saapuessaan Rovaniemelle hän sai todeta ilokseen, että maaherra oli onnistunut “hamstraamaan kokoon ensiluokkaisen taiteilijaseurueen". Omakohtaisissa muistelmissaan pari vuotta myöhemmin Similä kirjoitti: "Aloittaakseni naisista mukana oli oivallisia puhujia ja lausujia, miehistä Kansallisteatterin arvovaltaisimmat koomikot, Lapatossu Aku Korhosta ja johtaja Wilho Ilmaria myöten. Vihdoin monitaitoinen ja monikielinen musiikkimies George de Godzinsky haitareineen."

Maan Turvan ensiluokkainen taiteilijaseurue kera suomalaisten sotilaiden Rovaniemellä neuvostotankin päällä tammikuussa 1940. Juhani Similän perhearkisto.

“Rovaniemen Pohjanhovin ravintolan aulassa on koolla mitä kansainvälisin seura, suomalaisia haavoittuneita ja terveitä sotilaita, muutama ruotsalainen upseeri, amerikkalainen radioreportteri ja sanomalehtimiehiä ainakin paristakymmenestä eurooppalaisesta ja ulkoeurooppalaisesta maasta”, Kaleva selosti. “Tälle arvovaltaiselle yleisölle tapahtui kiertueemme varsinainen ensiesiintyminen.”

Ensimmäisessä virallisessa esiintymisessä Rovaniemellä viihdytysjoukon yleisönä oli Sallan pataljoona. “Godzinsky on nyt vaihtanut haitarinsa pianoon ja mehän tiedämme, kuinka taitavasti hän sitä käyttelee. Rovaniemellä on kiertueeseen liittynyt myös Aapo Similä ja hän soittaa kanneltaan ja laulaa vanhoja suomalaisia sotilaslaulujaan. Seuramme naisjäsenet esittävät oman osansa. Suosionosoitukset sekä sanomalehtimiesten parvekkeelta että alhaalla aulassa istuvien suomalaisten sotilaiden taholta ovat vilpittömän ihastuneita. Laakso, Ilmari ja Korhonen esittävät suorasanaisia, eikä naurusta ole puutetta. Itse kenraali käy kiittämässä jokaista esiintyjää, ja ulkomaalaiset tutkivat Aapon kannelta, jonkalaisen soittovälineen heistä useimmat nyt näkevät ensimmäisen kerran. Suuressa takassa aulan nurkassa roihuaa iloinen honkavalkea, mutta ulkona soivat hälytyssireenit.”

Aapo Similä kanteleineen Maan Turvan kiertueella Rovaniemellä. Elonet.

Puolustusvoimien 8. maaliskuuta 1940 esitetty sotadokumentti Kuvia sota- ja kotirintamalta numero 8 sisälsi muun muassa kohtauksen Maan Turvan viihdytysjoukkueen esiintymisestä Rovaniemellä Sallan pataljoonalle. Elonet.

Maan Turvan viihdyttäjien kanssa yhtä aikaa Rovaniemelle osui myös Puolustusvoimien kuvausryhmä. Katsaus Kuvia sota- ja kotirintamalta numero 8 sisälsi lumipukuisten sotilaiden, tuhotun panssarivaunun, sairaalajunan ja sotilaitten paleltuneitten jäsenten lisäksi kohtauksen, jossa Aapo Similä, George de Godzinsky, Leena Kuusi, Anneli ja Kaarina Lumiala, Uuno Laakso ja Aku Korhonen esiintyivät. Tämän jälkeen katsauksessa miehet ruokailivat metsän suojassa, sahasivat ja pilkkoivat polttopuita, juottivat hevosia ja pesivät kasvojaan lumella 30 asteen pakkasessa.

George, laulajattaret Anneli ja Kaarina Lumiala ja Leena Kuusi sekä Aapo Similä esiintyvät Sallan pataljoonalle. Elonet.

Kansallispukuiset laulajattaret Anneli ja Kaarina Lumiala ja Leena Kuusi. Elonet.

Innostunutta yleisöä Rovaniemellä. Elonet.

Harmonikasta ja Georgesta tuli viimeistään nyt erottamattomat ystävät. Kalevan mukaan joskus talvipakkasessa harmonikka jäätyi ja sitä jouduttiin “sulattelemaan esiintymiskuntoon”, mutta “aina se uskollisesti myötäili isäntänsä sormia, oli sitten kyseessä haikeat tangot, Iitin Tiltut, merimiesvalssit tai sinfoniat”.

"OLLAAN POHJOISNAVALLA JA PALELLAAN KOVASTI"

Tammikuun 7. päivänä George kirjoitti Rovaniemeltä Liisalle Lappeenrantaan.

“Terve Liisa! Ollaan täällä Pohjoisnavalla ja palellaan kovasti. On pakkasta -37 astetta. Yrjö voi hyvin ja lähettää parhaimmat terveiset sinulle täältä. Nyt lähdetään pohjoiseen. Olemme jo esiintynyt paljon sotilaalle ja evakuoitulle henkelle. Kaikki ovat ilosia saada kuunnella jotakin hauskaa. Viipymme vielä 10 päivää tässä, sitten en tiedän vielä mihin joutumme matkustamaan. Mahdollisesti Tornion Laaksoon. Kuulemiin pikku ystäväni. Kaikille terveisiä Yrjösi.

Onko Käkelä saannut minun postikortti? Sano terveisiä.”

PORONKOIPIKENGÄT, PESKIT JA KONEPISTOOLIT

Rovaniemeltä jatkettiin matkaa yhä kaemmas pohjoiseen. Kaleva kuvasi valmisteluja: “Tämän ensimmäisen juhlamme jälkeen alkaa kolmatta viikkoa kestävä kiertueemme Lapin rintamilla. Monenlaista touhua ja valmistelua on ennen kuin taipaleelle selviämme: valokuvaajat lupatodistuksiin, poronkoipikengät, peskit ja huopatossut Lapin viimoja vastaan, matkamuonat ja konepistoolit sekä niin sanottu “pitkä kyyti” se on linja-auto, joka tulisi kuljettamaan meitä perimmäisillä Petsamon perukoilla asti. Eräänä tähtikirkkaana tammikuun aamuna auton nokka sitten työntyy Kemijoen mahtavalle sillalle, kiertää Ounasvaaran kuvetta, Ylittää toisen sillan ja alkaa kiivetä napapiirille”, Kaleva kuvaili.

“Sodankylä matkan varrella yllättää tulijat loistavalla aamiaisellakaan, Vuotso tuoksuvalla kahvilaan. Siihen aikaan on Lapissakin vielä ruokaa ja juomaa vieraankin vara. Mutta Kaunispäällä käy vihainen viima, joka juoksuttaa lunta yli tien. Ei ole juuri pistämistä nenäänsä tunturituulen tuiverrettavaksi.”

"SOITAPA POIKA VIELÄ VÄHÄSEN!"

“Ivalossa ajamme suoraan uuden majan pihamaalle. Majassa, joka palvelee kenttäsairaalana, meidät istutetaan korean kahvipöydän ääreen. Illansuussa kokoontuu kansa majan suureen ala-aulaan. Iltamme aloitetaan Sillanpään laululla, sitten vanhin neitosistamme puhuu ja Ilmari lukee Seitsemää veljestä ja Sven Dufvaa. Kun Laakso vuorollaan pääsee Ruuskasen torpan aamuhetken saakka, ei naurulla enää tahdo olla rajoja”, Kaleva selosti.

“Sitten astuu yleisön eteen piippalakissaan itse Aku Korhonen lausuen että: “Minä nyt olen se mies jota ne sanovat Lapatossuksi.” Se osoittautuu aina ja kaikkialla vetäväksi pelin avaukseksi. Lapatossun lupsakkaan tyyliin hän puhuu leikkiä ja vakavaa ja häntä kuunnellaan milloin suu herevässä naurunmareessa, milloin totisena päätä samanmielisyyden merkiksi nyökäyttäen."

Aku "Lapatossu" Korhonen valloittaa yleisönsä Rovaniemellä. Elonet.

Lapatossu saa myös upseerit nauramaan. Elonet.

"Puheensa Tossu lopettaa yleisen hyväksymisen saavalla toteamuksella: “Kyllä se on pojat sillä tavalla ja niin minä sen nyt olen ajatellut, että kyllä se ryssä on nyt niin piestävä, että se näkee valtakuntansa rajat pirttinsä ikkunasta. Ei se muuten usko. Eikä siihen ole kenelläkään mitään lisättävää”, Kaleva kuvaili esitystä.

“Ohjelman loppupuolella vaihtelevat Aapon laulut ja Godzinskyn haitarisoolot. Aapon esittämä Tuulia saavuttaa raikuvan menestyksen ja Godzinsky suorittaa pienen toivekonsertin, jonka aikana yleisö saa pyytää mieleistään. Godzinsky tuntuu olevan ehtymätön, mutta vihdoin hänkin sentään alkaa panna pelinsä koteloon. - Soitapa poika vielä vähäsen, kuuluu silloin jäyhä ääni jostain aulan perältä. Ja Godzinsky soittaa.”

George soittaa Rovaniemellä. Elonet.

“Seuraavana yönä ovat majapaikat Ivalossa viimeistä sijaa myöten täynnä ja seurueen on pakko sijoittua yöksi kansakoulun jääkylmään luokkahuoneeseen. Aapo ryömii täysissä pukimissaan valtavaan poronpeskiin kuin karhu pesäänsä ja niin teemme me muutkin. Uuniin äkkiä viritetty valkea ei suurta huonetta paljon lämmitä kokotalvisen kylmillä olon jälkeen, mutta pieni turinahetki sen loisteessa voidaan kuitenkin vielä ennen nukkumaan menoa pitää. Peskissä on sentään lämmin ja leppoisa nukkua. Kun yöllä pistäydyn ulkona, leimuavat pohjoisella taivaalla kirkkaat revontulet. Niitä kohti käy matkamme seuraavan aamun kalpeassa kajastuksessa. Ei Lapissa siihen aikaan paljon päivää olekaan, kaksi hämärää vain vastakkain ja niiden välissä pitkä yö kimaltelevine tähtineen ja räiskyvine pohjantulineen”, Kaleva kirjoitti.

KORTTI TUNTUREILTA LIISALLE

Tammikuun alkupuolella George lähetti Liisalle kuvapostikortin. Piirroksessa oli sotilas, kotitalo, vaimo lapsi sylissään ja Hirvisepän riimittely: “Velvollisuutta en väistyä saata, varjelen kotia, kansaa ja maata.”

Georgen kuvakortti Liisalle tunturista. Godzinskyn perhearkisto.

George ei merkinnyt korttiin päiväystä eikä paikkakuntaa. Oltiin rintamalla, eikä omaa sijaintiaan saanut paljastaa. Maan Turvan viihdytyskiertueen tarkkaa reittiä ei kerrottu myöskään julkisuuteen. Rovaniemen ja Ivalon lisäksi esiintymispaikkoja olivat tiettävästi Salla, Kemijärvi, Kuusamo, Taivalkoski, Pudasjärvi ja Petsamo.

“Terve Liisa! Olen siellä jossain kaukosessa pohjoisessa, keskellä tuntureita ja ympäri meitä ovat kauniit metsät ja ihana revontulet loistavat taivassa yöllä. Olen kovin tyytyväinen matkalta ja voin hyvin ja olen kovin iloinen saada pojat rintamalla vähän iloisia minun musiikkin avulla. Me olemme paljon esiintyneet joka päivä ja satoja kuuntelijoja oli meille. Olen vielä pari viikoa täällä ja en voi vielä olla varma koska saapun takaisin H-kiin. Tullaan joka tapauksessa suoraan sinne pohjoisesta. Kirjoitan sinulle taas kohta. Näkemiin, puristan kovasti sinun käsini sun. Terveisiä kaikille. Ystävä Yrjö. Monta pusuja."

ENSIKOSKETUS SOTAAN PETSAMOSSA

Petsamossa Jäämeren rannalla George sai “ensi kosketuksen sotaan”. “Muistan, että mukana oli työtoverini Aapo Similä ja joku laulava tyttö ja minulla oli hanurini. Seisoimme kalliolla Jäämeren rannalla taustanamme Petsamo ja luostari, ja venäläinen tykistö tulitti aluetta, joka oli noin kilometrin päässä meistä. Ammukset antoivat meille aavistuksen sodan todellisuudesta”, Godzinsky muisteli vuosikymmeniä myöhemmin.

Petsamossa oli paikalla myös Helsingin Sanomien toimittaja, joka kirjoitti lehdessään 18. tammikuuta: “Mieluisan yllätyksen kokivat pohjoisessa taistelevat poikamme rintamateatterin saapuessa heidän alueilleen. Suomen puolustusvoimissa huolehditaan siitä, että miehet kiivaidenkin taistelujen lomassa tuntevat kuuluvansa kulttuurikansaan: riittävän levon, muonituksen ja varusteiden ohella he saavat taiteellista hengenravintoa, josta huolehtivat tunnetut taidemaailmamme edustajat. Täällä pimeässä Petsamossa ja Lapissa onkin tällainen vaihtelu hyväksi. “Seurustelu” barbaarisen vihollisen kanssa, jonka henkisiä tarpeita ravitaan vain säilötyillä iskulauseilla ja jonka muunkin ravinnon saannin pelottomat partiomme tekevät epävarmaksi, “seurustelu” sellaisten vihollisten kanssa saattaisi ajanmittaan käydä yksitoikkoiseksi. Sellaisissa olosuhteissa arvokas, pirteä teatteri-ilta tuo rikkaan tuulahduksen rauhanomaisista oloista, joihin palaaminen on poikiemme taistelun päämääränä.”

Uuno Laakso hauskuttaa. Elonet.

Ja yleisö myhäilee. Elonet.

Helsingin Sanomat esitteli lukijoilleen viihdytysjoukkueen taiteilijat: “Kansallisteatterin, Kansanteatterin ja Oopperan väkeä on “tulessa” täällä tulilinjojen lähellä. Aku Korhonen, Uuno Laakso, Vilho Ilmari, Aapo Similä, monitaituri soitinten alalla Godzinsky - epäkohteliasta kyllä eivät ohjelman suoritukseen osallistuneiden viehkeiden neitosten nimet painuneet pysyvämmin vieraan jäätyneiden aivojen pintaan. Puheita, laulua, soittoa. Aapo Similä kanteleineen ja puukkoineen tietää, mitä pojille on laulettava, ja kapellimestari pelaa hanureineen kokonaisen orkesterin puolesta. Pojat ovat haltioissaan, riemun ja suosion ilmaukset ovat vilpittömät. Nyt nauru, ehkä jo tuokion kuluttua pikakiväärien ja kranattien laulu. Sellaista on sota. Kun Vilho Ilmari oli esittänyt Sven Dufvaa, yleisö oli pidättänyt hengitystään. Ohjelmassa oli myös kohtaus Kurittomasta sukupolvesta ja Kiven Kihlauksesta. Suomen kansan suosikin n:o 1, valheentorjuntapäällikkö Lapatossun henkilökohtainen esiintyminen melkein vaarantaa taistelutilanteen: riemu on niin välitöntä, että saattaa kuulua läheisille vihollislinjoille saakka ja pelästyttää vihollisen käpälämäkeen.”

Tammikuussa 1940 Lapissa paukkui tulipalopakkanen. Elonet.

Lue seuraavaksi Talvisota helmikuu 1940: George Maan Turvan viihdytyskiertueella Kannaksella

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

VINTERKRIGET 1940: GEORGE MED LANDETS SKYDD PÅ UNDERHÅLLNINGTURÉ I LAPPLAND

Den 6 januari 1940, när Landets Skydds [Maan Turva] första underhållningsteam uppträdde för Salla Bataljon i Rovaniemi, råkade ett filmteam från försvarsmakten också vara på plats. George de Godzinsky med sitt dragspel deltog som frivillig i underhållningsteamet. Foton från kriget och hemmafronten Nr 8 / Elonet.

Suomeksi

Under vinterkriget fanns det ingen officiell underhållningsverksamhet, men en månad efter krigsutbrottet den 30 november 1939 samlade Landets Skydd ett team av underhållare som åkte på turné till Lappland.

Landets Skydd hade grundats den 12 oktober 1939 av högerextrema aktivister i Akademiska Karelska Sällskapet. Det var en statsfinansierad förening som rapporterade till statsledningen och propagandamyndigheterna om stämningen bland allmänheten. Landets Skydd publicerade tidskrifter och böcker, producerade radioprogram och organiserade nationella försvarsfester.

Landets Skydds nationella försvarsfest på Karelska näset hösten 1939, före krigsutbrottet den 30 november. Krigsmuseet.

Landets Skydds nationella försvarsfest på Karelska näset. Krigsmuseet.

Landets Skydds nationella försvarsfest på Karelska näset. Krigsmuseet.

Vid årsskiftet var Landets Skydds första underhållningsteam redo att ge sig ut på turné. I teamet ingick skådespelarna Aku ”Lapatossu” Korhonen och Uuno Laakso från Finlands Nationalteater, regissören Vilho Ilmari, sångerskan Leena Kuusi, musikern George de Godzinsky samt studentflickorna  Anneli och Kaarina Lumiala från föreningen Landets Skydd.

Hur kom det sig att George blev involverad i Landets Skydds första turné? Han var ju en mångsidig musiker som var bekant från radion och som hade gjort en omfattande turné i maj och september 1939 tillsammans med Fyra pojkar, Georg Malmstén, Viljo Vesterinen och Eino Katajavuori. På grund av sin benskada var Georg klassad som B-man och blev inte inkallad till militärtjänstgöring. När kriget bröt ut hade George stannat i Helsingfors, där han bland annat deltog i hemvärnet. Hade förslaget att bjuda in George till underhållningsteamet kommit via Finska Operan? Åtminstone Helsingin Sanomat rapporterade att medlemmarna i teamet också kom från Operan. I vilket fall som helst tog George sitt dragspel och anmälde sig som frivillig att följa med underhållningsteamet mot Lappland.

”INGEN HAR ERFARENHET AV UNDERHÅLLNINGSVERKSAMHET VID FRONTEN UNDER KRIGSTID”

På järnvägsstationen i Uleåborg väntade en journalist från tidningen Kaleva i frosten och snöovädret på tåget som skulle anlända från Helsingfors. Tåget var försenat. Journalisten skulle både skriva en artikel om Landets Skydds första underhållningsturné i Lappland och fungera som guide för underhållningsteamet. Den anonyma journalistens artikel om Landets Skydds första turné publicerades i Kaleva tre år senare, den 10 oktober 1943.

”Tåget söderifrån är redan flera timmar försenat. Till slut, när kvällen börjar skymma, rullar det in på stationen, snöigt och frostigt. Med det kommer de som jag hade kommit för att träffa och guida, vinterkrigets första underhållningsturné till Lapplandsfronterna”, skrev Kaleva. ”En kort introduktion på stationsplattformen: Ilmari, Laakso, Korhonen, Gazinsky och tre unga damer från Landets Skydd. Konvojen saknar något polistillstånd och måste inkvarteras på ett hotell för att vänta till nästa dag. Det går först inte så smidigt med polismästaren, men till slut löser det sig så att han personligen hämtar det saknade tillståndet till vårt hotell.”

”Kvällen ägnas åt att vila och göra upp reseplaner. Allt är nytt och konstigt när ingen har någon erfarenhet av den här typen av underhållning vid fronten under krigstid”, förklarar Kaleva. Åtminstone för George var situationen bekant, där publiken satt tätt och musikern var tvungen att improvisera utan noter, från hans ungdom från restaurangen för emigranter.

18-åriga Anna-Liisa Autio från Villmanstrand fick flera vykort från George i Lappland. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

”EN ROLIG RESA, ÄVEN OM DEN VAR SPÄNNANDE”

I ett brev till Anna-Liisa Autio i Villmanstrand den 18 december hade George försökt locka henne till Helsingfors till trettondagsfirande. George var dock tvungen att avboka inbjudan, eftersom han redan den 4 januari befann sig i Uleåborg, varifrån han skickade ett kort till Liisa.

Georges kort till Liisa från Uleåborg den 4 januari 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

“Hej lilla Liisa! Jag är nu här i norr. Vi har rest 18 timmar med tåg, vi är trötta men glada. Bästa hälsningar till dig från Yrjö.

Igår jag och promenerade på broarna över Merikoski och beundrade det vackra norrskenet. Det var så vackert. Aldrig tidigare har jag sett ett sådant underbart fyrverkeri. Idag fortsätter vi vår resa till Rovaniemi. Vi är sju personer. Lapatossu är med oss. Sedan är det Uuno Laakso från Nationalteatern, en filmman och 3 damer, lottor som sjunger, läser dikter och är med i teaterstycken. Det är en rolig resa, fast spännande.

Jag minns inte om jag har gratulerat dig till det nya året, men jag önskar dig i alla fall allt vad du önskar dig själv. Innan jag lämnade Helsingfors försökte jag ringa dig igen, men det gick inte. Linjerna är så överbelastade när tidningsfolket pratar.

Så vi stannar på den här resan i 14 dagar, sedan åker vi förmodligen till Savolax. Jag skriver till dig igen om hur saker ordnar sig. Nåväl, Liisa, snälla, må bra nu, bli inte förkyld i onödan säg hej till alla V-strand. Adjö, alltid vänligen Yrjö.”

Utländska krigskorrespondenter på Hotell Kämp i Helsingfors den 27 december 1939. Museiverket / Pietinen.

DRAGSPELET LJUDER PÅ TÅGET TILL ROVANIEMI

Från Uleåborg fortsatte underhållningsteamet sin resa mitt i polarnatten mot Rovaniemi. Det var på tåget i Rovaniemi som Kalevas reporter för första gången hörde George spela. ”Lapplandståget är mörkt. Endast en blek gaslampa lyser upp hela den långa vagnen, även konduktörens ficklampa när han är ute på sin inspektionsrunda. Men det är varmt i vagnen och Godzinsky har grävt fram sitt dragspel. Utan att bli tillfrågad eller tillsagd spelar han låt efter låt, beskrev Kaleva.

George och dragspelet vid ett publikt framträdande i Rovaniemi. Elonet.

“Laakso och Korhonen drar sina bästa skämt, våra unga damer sjunger. Snart har hela tåget samlats i vår vagn och Sillanpääs marschsång ekar från dussintals bröstkorgar. Den var ju vinterkrigets stora allsång, som spred sig som en löpeld från Hangö till Petsamo. Denna första underhållningskväll på vår turné utanför schemat är en stor framgång, uppfriskande och mysig.”

En sjuksköterska masserar en soldats frostbitna hand. Elonet.

Norska ambulanser i Rovaniemi. Elonet.

SÅRADE SOLDATER OCH INTERNATIONELL PRESS I POHJANHOVI

“Soldaterna i Lapplandsgruppen behöver Dig. Ta nästa tåg. Anmäl dig hos Wallenius i Rovaniemi." Den mångsidige musikern Aapo Similä, bror till Georges vän och operadirigenten Martti Similä, hade på nyårsafton fått ett brådskande telegram från Lapplands landshövding Kaarlo Hillilä.

Similä packade sin kantele och skyndade sig till Österbottninska nattåget. När han anlände till Rovaniemi upptäckte han till sin glädje att landshövdingen hade lyckats ”samla ihop ett förstklassigt konstnärssällskap”. I sina personliga memoarer några år senare skrev Similä ”Till att börja med fanns det bland kvinnorna utmärkta talare och recitatörer och bland männen Nationalteaterns mest auktoritativa komiker, bland dem Lapatossu Aku Korhonen och regissören Wilho Ilmari. Slutligen den mångkunnige och flerspråkige musikern George de Godzinsky med sitt dragspel.”

Landets Skydds förstklassiga konstnärliga trupp med finska soldater på en sovjetisk stridsvagn i Rovaniemi i januari 1940. Familjen Juhani Similäs arkiv.

“I aulan till restaurangen i Pohjanhovi i Rovaniemi samlades det mest internationella sällskapet, finska sårade och friska soldater, några svenska officerare, en amerikansk radioreporter och tidningsmän från minst ett dussin europeiska och utomeuropeiska länder”, rapporterade Kaleva. ”Denna prestigefyllda publik var den verkliga debuten för vår turné.”

Vid det första officiella framträdandet i Rovaniemi var Salla-bataljonen som publik. ”Godzinsky har nu bytt ut sitt dragspel mot ett piano och vi vet alla hur skickligt han använder det. I Rovaniemi har också Aapo Similä anslutit sig till turnén och han kommer att spela kantele och sjunga sina gamla finska militärsånger. De kvinnliga medlemmarna i vår förening kommer att spela sin roll. Applåderna från både tidningsmännen på balkongen och de finska soldaterna som sitter i lobbyn nedanför är uppriktigt entusiastiska. Laakso, Ilmari och Korhonen är frispråkiga och det råder ingen brist på skratt. Generalen går själv fram och tackar varje artist och utlänningarna undersöker Aapos kantele, ett instrument som de flesta av dem nu ser för första gången. I den stora öppna spisen i hörnet av lobbyn brinner en tallbål muntert, men utanför tjuter larmsirenerna.”

Aapo Similä och hans kantele på Landets Skydd -turnén i Rovaniemi. Elonet.

Försvarsmaktens krigsdokumentär ”Bilder från kriget och hemmafronten” nummer 8, som visades den 8 mars 1940, innehöll en scen där Landets Skydds underhållningsteam uppträdde i Rovaniemi för Salla bataljon. Elonet.

Samtidigt med Landets Skydds underhållare anlände också ett filmteam från försvarsmakten till Rovaniemi. Översikten Kuvia sota- ja kotirintamalta nummer 8 innehöll, förutom soldaterna i snödräkter, en förstörd stridsvagn, sjukhuståg och förutom soldaternas förfrusna lemmar, en scen där Aapo Similä, George de Godzinsky, Leena Kuusi, Anneli och Kaarina Lumiala, Uuno Laakso och Aku Korhonen uppträdde. Efteråt åt männen middag i skyddet av skogen, sågade och högg ved, gav hästarna vatten och tvättade sina ansikten i snön i 30 minusgrader.

George, sångerskorna Anneli och Kaarina Lumiala, Leena Kuusi och Aapo Similä uppträder för Salla bataljon. Elonet.

De nationaldräktsklädda sångerskorna Anneli och Kaarina Lumiala samt Leena Kuusi. Elonet.

En entusiastisk publik i Rovaniemi. Elonet.

Dragspelet och George blev oskiljaktiga vänner senast vid det här laget. Enligt Kaleva frös dragspelet till ibland i vinterkylan och måste ”tinas upp inför ett framträdande”, men ”det lydde alltid troget sin mästares fingrar, oavsett om det var vemodiga tangos, Iitin Tiltut, sjömansvalser eller symfonier”.

”VI ÄR VID NORDPOLEN OCH VI FRYSER MYCKET”

Den 7 januari skrev George från Rovaniemi till Liisa i Villmanstrand.

”Hej Liisa! Vi är här på Nordpolen och vi fryser väldigt. Det är -37 grader kallt. Yrjö mår bra och sänder sina bästa hälsningar till dig härifrån. Nu åker vi norrut. Vi har redan gjort en hel del för soldaterna och de evakuerade. Alla blir glada när de får höra något roligt. Vi stannar här i ytterligare 10 dagar, sedan vet jag inte ännu vart vi måste resa. Möjligen till Torneodalen. Adjö mina lilla vän. Hälsningar till alla, din Yrjö.

Har Käkelä fått mitt vykort? Hälsa."

RENSTÖVLAR, BESVÄRLIGA SKOR OCH MASKINGEVÄR

Från Rovaniemi fortsatte resan längre norrut. Kaleva beskriver förberedelserna: Efter detta första firande börjar vi vår tre veckor långa resa vid Lapplandsfronterna. Det är mycket som ska göras och förberedas innan vi klarar oss iväg på vår resa: fotografer för våra tillstånd, renlavar, skor och filttofflor mot Lapplands vindar, resekost och maskinpistoler, och den så kallade ”långa skjutsen” - bussen som ska ta oss ända till Petsamos yttersta utkanter. En stjärnklar januarimorgon skjuter bilens nos sedan upp på den mäktiga bron över Kemijoki, rundar Ounasvaara-klyftan, korsar en annan bro och börja klättra upp mot polcirkeln”, beskrev Kaleva.

”Sodankylä överraskar under resan med en god frukost och Vuotso med ett väldoftande café. Vid den här tiden på dagen finns det fortfarande mat och dryck att tillgå, även i Lappland. Men Kaunispää är i greppet av en ilsken vind som skickar snö drivande över vägen. Det är inte mycket att stoppa näsan i fjällvindens blåst.”

”SPELA LITE MER, POJKE!”

“I Ivalo kör vi rakt in på gården till en ny stuga. I stugan, som fungerar som fältsjukhus, blir vi placerade vid det granna kaffebordet. På kvällen samlas folket i stugans stora nedre aula. Vår kväll börjar med en Sillanpää-sången, sedan talar den äldsta av våra damer och Ilmari läser Sju bröder och Sven Dufva. När Laakso vid sin tur kommer fram till morgonstunden på Ruuskanes Torp finns det inga gränser för skratten”, förklarade Kaleva.

”Sedan kliver själva Aku Korhonen fram i sin piphatt och säger: ’Jag är ju den man som kallas Lapatossu’. Det visar sig alltid och överallt vara en övertygande öppning på spelet. I Lapatossus buffliga stil talar han skämtsamt och allvarligt och blir lyssnad på, ibland med ett bittert skratt, ibland med en allvarlig nickning på huvudet som tecken på likasinnat tänkande.”

Aku ”Lapatossu” Korhonen fängslar sin publik i Rovaniemi. Elonet.

Lapatossu får också officerarna att skratta. Elonet.

“Tossu avslutar sitt tal med det allmänt accepterade konstaterandet: ”Ja, det är så pojkar, och det är så jag har tänkt, att ryssarna nu måste bli så piskade de ser sitt rikes gränser från sina stugors fönster. De tror inte annars. Och ingen har något att tillägga till det”, beskrev Kaleva föreställningen.

“Mot slutet av programmet varvas Aapos sånger med Godzinskys dragspelssolon. Tuulia, som framförs av Aapo, blir en stor succé och Godzinsky gör en liten önskekonsert, där publiken får be om vad de vill. Godzinsky verkar vara outtömlig, men till slut börjar även han lägga instrumentet på hyllan - ”Spela lite till, pojke”, säger en barsk röst från någonstans längst bak i salen. Och Godzinsky spelar.”

George spelar i Rovaniemi. Elonet.

“Nästa natt är det fullt på boendena i Ivalo och sällskapet tvingas tillbringa natten i ett iskallt klassrum i folkskolan. Aapo kryper i sin fulla kostym in i det enorma renskinnet  som en björn i sitt bo, och det gör vi andra också. Elden som snabbt tänts i ugnen, värmer inte upp det stora rummet särskilt mycket efter en hel vinters kyla, men vi kan ändå ha en liten pratstundstund i dess sken innan vi lägger oss. Renskinnen är i alla fall varma och mysiga att sova i. När jag sticker mig ut på natten är den norra himlen upplyst av starka norrsken. Mot dem går vår färd i den bleka gryningen nästa morgon. Det är inte mycket dagsljus i Lappland vid denhär tiden, bara två skymningsljus emot varandra och en lång natt mellan dem, med tindrande stjärnor och sprakande norrsken”, skriver Kaleva.

KORT FRÅN FJÄLLEN TILL LIISA

I början av januari skickade George ett vykort till Lisa. Bilden föreställde en soldat, ett hus, en fru med ett barn i famnen och Hirviseppäs rimmade ord: ”Jag ska inte smita från min plikt, jag ska vakta mitt hem, mitt folk och mitt land.”

Georges vykort till Liisa med bilder från fjällen. Familjen Godzinskys arkiv.

George skrev inte datum eller plats på kortet. De var vid fronten och fick inte avslöja var de befann sig. Den exakta rutten för Landets Skydds underhållningsturné offentliggjordes inte heller. Förutom Rovaniemi och Ivalo var spelplatserna troligen Salla, Kemijärvi, Kuusamo, Taivalkoski, Pudasjärvi och Petsamo.

”Hej Liisa! Jag är där uppe någonstans långt upp i norr, mitt i fjällen, och runt omkring oss är det vackra skogar och härliga norrsken som lyser på himlen på natten. Jag är väldigt nöjd med resan och jag mår bra och jag är väldigt glad över att kunna göra pojkarna på fronten lite glada med min musik. Vi har uppträtt mycket varje dag och hundratals lyssnare har vi haft. Jag är här i ett par veckor till och jag kan ännu inte vara säker på när jag kommer tillbaka till H-fors. Vi kommer i alla fall direkt dit från norr. Jag skriver till dig snart igen. Adjö, jag kramar din hand väldigt hårt. Hälsningar till alla. Vännen Yrjö. Många pussar.”

FÖRSTA KONTAKTEN MED KRIGET I PETSAMO

I Petsamo, vid ishavets strand, fick George sin "första kontakt med kriget". ”Jag minns att min kollega Aapo Similä och någon sjungade flicka var med och jag hade mitt dragspel. Vi stod på en klippa vid Ishavets strand med Petsamo och klostret i bakgrunden, och ryskt artilleri sköt mot ett område cirka en kilometer från oss. Granaterna gav oss en inblick av krigets verklighet”, minns Godzinsky flera decennier senare.

En journalist från tidningen Helsingin Sanomat var också på plats i Petsamo och skrev i tidningen den 18 januari: ”Våra söner som strider i norr blev glatt överraskade när frontteatern anlände till deras områden. Den finska försvarsmakten ser till att männen även under de hårda striderna känner att de tillhör en kulturnation: förutom tillräcklig vila, kläder och utrustning får de konstnärlig själanäring, som tillhandahålls av välkända representanter för vår konstvärld. Här i Petsamos och Lapplands mörker är det bra med ett sådant ombyte. ”Men att 'umgås' med en barbarisk fiende, vars andliga behov endast tillgodoses genom slogans på burk, och vars övriga livsmedelsförsörjning görs osäker av våra orädda patruller, att 'umgås' med sådana fiender kan med tiden bli enformigt. Under sådana omständigheter ger en värdig, glad teaterkväll en rik fläkt av de fredliga förhållanden till vilka återgången är föremålet för våra pojkars kamp."

Uuno Laakso gör sig rolig. Elonet.

Och publiken fnissar. Elonet.

Helsingin Sanomat presenterade underhållningsteamets artister för sina läsare. ”Folk från Nationalteatern, Folkteatern och Operan är som ’eld och lågor’ här nära skottlinjen. Aku Korhonen, Uuno Laakso, Vilho Ilmari, Aapo Similä, den mångsidiga instrumentalisten Godzinsky - oförskämt nog var namnen på de charmiga damerna som medverkade i programmets framförande inte mer permanent inpräntade i besökarens frusna hjärna. Tal, sång, spel. Aapo Similä med sin kantele och kniv vet vad han ska sjunga för pojkarna, och dirigenten med sitt dragspel spelar som för hela orkestern. Pojkarna är i extas, deras glädjeuttryck och applåder är uppriktiga. Nu skrattar de, och kanske en timme senare hörs sången från gevär och granater med snabb eldgivning. Sådant är krig. När Vilho Ilmari hade presenterat Sven Dufva hade publiken hållit andan. På programmet stod också en scen ur Den odisciplinerade generationen och Kivis Kihlaus. När Lapatossu, det finska folkets favorit nummer ett, chefen för hindrandet av lögner, dyker upp personligen är det nära att stridsläget äventyras: jublet är så uppsluppet att det kan höras till och med till fiendelinjerna och skrämma fienden att springa för livet.”

I januari 1940 rasade en brännande köld i Lappland. Elonet.

Läs härnäst:  Talvisota helmikuu 1940: George Maan Turvan viihdytyskiertueella Kannaksella

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky