Talvisota helmikuu 1940: George Maan Turvan viihdytyskiertueella Kannaksella

Maan Turvan viihdytysjoukkueen hanuristit George de Godzinsky (oikealla) ja Eino Katajavuori esiintyvät korsussa Kannaksella helmikuussa 1940. Sotamuseo.

På svenska

Helmikuun 1940 alussa palattuaan Maan Turvan Lapin viihdytyskiertueelta George de Godzinsky ehti viettää kotona Helsingissä vain hetken. Helmikuun 7. päivänä klo 16.30 hän soitti pitkästä aikaa radiossa ajanvietemusiikkia Yleisradion Hammond-uruilla. Seuraavaksi oli edessä lähtö Maan Turvan toiselle kiertueelle Kannakselle. “Viemään kotiseudun terveiset kenttäarmeijan keskuuteen sotapoikien viihdytykseksi”, kuten Maan Turvan lupaus kuului.

Helmikuussa Karjalankannaksen eteläisillä rintamilla kiersi yhtä aikaa kolme Maan Turvan viihdytysjoukkuetta. George kuului niistä ensimmäiseen, jota johti tunnettu näyttelijä Joel Rinne. Rinteen ja Godzinskyn lisäksi joukkueeseen kuuluivat näyttelijät Sointu Kouvo ja Toppo Elonperä sekä Georgen hyvä muusikkoystävä, ksylofonitaiteilija Eino Katajavuori. Rinteen joukkue teki Maan Turvan pitkäaikaisimman rintamakiertueen. Se kesti kuukauden ja ulottui etulinjojen korsuihin ja itäisimmille rannikkopattereille.

Maan Turvan viihdytysjoukkkueen johtaja Joel Rinne oli tunnettu Suomen kansallisteatterin näyttelijä ja elokuvasankari. Vuonna 1938 Rinne näytteli Jorma Nortimon Suomen Filmiteollisuudelle ohjaamassa elokuvassa Syyllisiäkö? Elonet.

"VOIN HYVIN VAIKKA MEILLE OVAT RASITTAVAT MATKAT JOKA PÄIVÄ"

Helmikuun 11. päivänä George lähetti Anna-Liisa Autiolle Lappeenrantaan kortin “sieltä jostain”. Tarkkaa sijaintia ei ollut lupa paljastaa.

“Parhaimmat terveiset täältä sinulle, hyvä Liisa. Voin hyvin, vaikka meille ovat rasittavat matkat joka päivä. Esintyymme kovasti. Sano terveisiä Einolle ja Soinille jos ne ovat Lappeenrannalla. Nyt jatkaamme eteinpäin. Näkemiin! Yrjö”

Eino oli lappeenrantalainen muusikko, musiikkikauppias ja kiertuejärjestäjä Eino Partanen ja Soini hänen nuorikkonsa.

Georgen kortti Liisalle Kannakselta 11. helmikuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

Lappeenrantalainen Anna-Liisa Autio, jolle George lähetti kortteja Kannakselta helmikuussa 1940. George ja Liisa tutustuivat Lappeenrannan kasinolla elokuussa 1939. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

"MINÄ LUULTAVASTI EN PÄÄSE SINUA KATTOMAAN"

Viisi päivää myöhemmin, 16. helmikuuta George päiväsi Liisalle sotasensuurin leimaaman kuvakortin. Piirroksessa sotilas tarjoaa tulta Otto von Fieandtille, Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden Suomen sodassa taistelevalle everstille. Vieressä on sitaatti: “Kesken parhaan kahakan, pisti uuden tupakan, lähin mies sai viivähdellä, tulta hälle viritellä.” George oli merkinnyt korttiin joukko-osastonsa: Maan Turvan rintamakiertue.

Georgen kortti Liisalle 16. helmikuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

Georgen kortti Liisalle Kannakselta 16. helmikuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.

“Hei Liisa! Terveisiä taas täältä jostakin. Olaan terveenä ja iloisena matkaalla eteenpäin. Tapasin eilen Eikan siskon se lähettää sinulle terveiset. Täytyy ilmoittaa sinulle surulisen uutisen, minä luultavasti en pääse sinua kattomaan kun tulemme takaisiin suoraa Kotkan kautta ja sitäpaitsi minulla ei ole lupaa matkustaa erikseen koko seurastamme, meillä on yhteinen paperi. Olen taas pettynyt kovasti mutta siinä ei voi mitään. Miksi taas kohtalo on vastaan? No niin, en voi mitään sanoa eikä surra. Joka tapauksessa Liisa odottelemme seurava kerta. Voi hyvin, kirjoitan sinulle kohta taas. Yrjö.”

"MEITÄ POMMITETTIIN VÄHÄN TAIVASTA"

Helmikuun 25. päivänä George kertoi Liisalle kenttäpostikortissaan “täältä jostakin” joutuneensa pommitukseen.

“Liisa kiltti! Vaikka lumimyrsky ja tuulet puhaltavat täällä jossakin niin me kiertelemme koko aikaa korsusta korsuun. Oli meille jo lähes 40 esitystä. Oli myöskin meille pari jännittävä matka. Meitä pommitettiin vähän Taivasta. Mutta onni on meidän kansamme ja olemme terveet ja reippaat taas. Nyt me menemme etelään päin ja viikon kuluttua olen Helsingissä ja kirjoitan sieltä sinulle. Kirjoita mulle sinne. Parhaat terveiset Yrjö.”

Maan Turvan viihdejoukkue taittaa taivalta lumimyrskyssä helmikuussa 1940. Sotamuseo.

VIIHDEJOUKKUE TULITUKSESSA

Helsingin Sanomien 6. maaliskuuta julkaisemassa artikkelissa haastateltiin Maan Turvan viihdytysjoukkueen johtajaa Joel Rinnettä, joka kertoi hengenvaarallisista tilanteista, joihin hänen joukkueensa oli rintamalla joutunut: “Ryssän konekivääriluodeista jäi merkkejä vastaantulevan auton takaosaan. Jouduimme nimittäin yöllisen ilmahyökkäyksen alaisiksi. Kaksi viholliskonetta teki autovalojen houkuttelemana syöksyn autoja vastaan. Niiden pudottamat 3 pommia osuivat onneksi tien viereisille pelloille, mutta kk-suihku suuntautui suoraan meitä kohti. Aavemaisten fossoriluotien valojuovien valossa suojaiduimme miten parhaiten kerkisimme. Neiti Kouvo jäi autoon heittäytyen sen pohjalle, Toppo Elonperä taas, neuvottomana siitä, miten menettelisi, nosti salkun päänsä päälle suojaksi ja jäi odottamaan, mitä tuleman piti. Ehjin nahoin ja reippaina siitä sentään kaikki selvisimme.”

Maan Turvan viihdejoukkue esittämässä kohtausta Sam Sihvon laulunäytelmästä Jääkärin morsian. Etualalla näyttelijät Sointu Kouvo ja Joel Rinne, taustalla hanuristit Eino Katajavuori ja George de Godzinsky. Sotamuseo.

Georgen kasvot jäävät juuri Sointu Kouvon käden taakse. Sotamuseo.

Jääkärin morsiamen esittäjät ja yleisö ovat liki toisiaan. Sotamuseo.

Rinteen kertoman mukaan “lentoaseen painostus” tuli myös viihdyttäjien osaksi. Edellä kuvattu hyökkäys oli johtunut siitä, että lumituiskun takia oli käytettävä miltei täysiä ajovaloja. Kun tiellä kaksi vastaantulevaa autoa ohitti toisensa, valot houkuttelivat vihollisen lentokoneet paikalle.

Rinne kertoi Helsingin Sanomille toisestakin joukkueensa läheltä piti -tilanteesta: “Kerran olimme oikein kirjaimellisestikin kahden tulen välissä. Ollessamme matkalla erääseen esiintymispaikkaan jouduimme myöhästymään hieman, sillä esiintymispaikan tienoilla oli ollut vihollisen tykistön tulikeskitys. Myöhemmin saimme kuulla, että keskityksen oli aiheuttanut paikalla ollut armeijan auto, jonka torvi odottamatta oli lyhytsulun vuoksi ruvennut yhtäjaksoisesti huutamaan. Tämä ilmaisi paikan ryssille, jotka tapansa mukaan alkoivat heti kiivaasti ampua. Päästyämme sitten esiintymään ja lähdettyämme jälleen matkalle kuulimme, että seuraavana päivänä oli paikalle tullut uusi keskitys, jolloin sen tienoille tupsahti noin 1000 kranaattia.” 

 

ÄLKÄÄ AMPUKO PIANISTIA!

Keväällä 1941 Godzinsky kertoi Marja-Leenan eli Annikki Arnin haastattelussa esiintyneensä talvisodan aikaan niin lähellä rintamaa, että oli saanut viholliselta "sangen tulisia terveisiä kiitokseksi soitostaan". Granaatti oli räjähtänyt talon ullakolla, ja pianisti löytänyt itsensä makaamasta soittokoneen alta. Mitään vaurioita ei ollut kuitenkaan sattunut, ja kun pianisti oli vedetty esille, flyygeli puhdistettu sorasta ja kansi asetettu paikoilleen, esitys oli jatkunut kuin mitään ei olisi tapahtunut. "Olisi kai pitänyt ilmoittaa viholliselle: älkää ampuko pianistia, hän tekee parhaansa", George tuumi.

Maan Turvan viihdejoukkueen Toppo Elonperä esiintyy. Eino Katajavuori seuraa esitystä hymyssä suin haitari sylissään. George haitareineen Elonperän takana. Sotamuseo.

"TUNTUU ETTEI KOSKAAN ENNEN OLE SAANUT ESIINTYÄ YLEISÖLLE, JOKA NIIN KOKONAAN ELI MUKANA"

Rinteen joukkue teki rintamalla pitkiä päiviä. “Kiertueen suorittama työmäärä on ollut kunnioitettava. Ennätysluku oli 11 esitystä saman päivän aikana. Kun ohjelma tavallisimmin kesti lähes 1 ½ tuntia, voi todeta kiertueen edellä mainitun työpäivän oikein kunnolliseksi. Esiintymispaikkoina oli usein etulinjojen korsuja sekä välillä myös hieman kauempana takanapäin olevia sotasairaaloita”, Helsingin Sanomat kirjoitti.

Viihdejoukkueen Sointu Kouvo laulaa pojille. Sotamuseo.

Viihdytystilaisuuden ohjelma alkoi aina vakavahenkisenä, minkä jälkeen Sointu Kouvo toi etulinjojen miehille kotiseudun terveiset. Sitten seurasi kevyempiä numeroita. Yhdessä laulettua Sillanpään marssilaulua edelsi Uuno Kailaan runo Rajalla, jota kuunneltiin “syvällä hartaudella ja voimakkaan isänmaallisen liikutuksen vallassa”. “Tuntuu, ettei koskaan ennen ole saanut esiintyä yleisölle, joka niin kokonaan eli mukana”, Joel Rinne totesi Helsingin Sanomille. “Yleisö seurasi innokkaasti niin vakavaa kuin iloistakin ohjelmaa. Niin että suhde säilyi alusta loppuun lämpimän välittömänä, huipentuen tilaisuuden lopussa molemminpuolisiin sydämellisiin kiitoksiin.

Viihdejoukkueen iloista yleisöä korsussa helmikuussa 1940. Sotamuseo.

GEORGEN HANURI SÄESTÄÄ LEIKKAUKSIA SOTASAIRAALASSA

Rinteen viihdytysjoukkueen kiitollisin yleisö oli sotasairaaloissa. “Ja kaikki potilaat, missä kunnossa he olivatkin, tahtoivat välttämättä saada osansa esityksestä. Mainita sopii, että kaksi haavoittunutta, joille juuri vierailun aikana oli määrä suorittaa leikkaus, pyysivät, että he saisivat leikkauksen kestäessä kuunnella hanuria “ettei mitään menisi heiltä hukkaan”. Tämä kävikin hyvin päinsä, koska leikkaus tapahtui paikalliskuoletuksella. Niin saattavat mainitut potilaat, vänrikki ja alikersantti myöhemmin kehaista sitä ainutlaatuista elämystään, että ovat leikkauksen kestäessä saaneet kuulla mielikappaleitaan haitarilla”, Helsingin Sanomat kirjoitti.

Haastattelun päätteeksi Joel Rinne esitti koko joukkueensa puolesta suuret kiitokset isäntäväelle eversteista sotamiehiin: “Matkan ja “täysihoidon” järjestely oli koko ajan erinomaista ja valtion muonitus täysin moitteetonta. Reippaisiin näkemiin!”

Sotasairaala talvisodan aikana. Sotamuseo.

Lue seuraavaksi Talvisota maaliskuu 1940: George saa kutsun asepalvelukseen

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

VINTERKRIGET FEBRUARI 1940: GEORGE MED LANDETS SKYDDS UNDERHÅLLNINGSTURNÈ VID KARELSKA NÄSET

George de Godzinsky (t.h.) och Eino Katajavuori från Landets Skydds underhållningsgrupp uppträder i en korsu i Kannas i februari 1940. Krigsmuseet.

Suomeksi

Efter att ha återvänt från Landets Skydds underhållningsturné i Lappland i början av februari 1940 hann George de Godzinsky bara tillbringa en kort tid hemma i Helsingfors. Den 7 februari kl. 16.30 spelade han efter ett längre uppehåll underhållningsmusik på Rundradions Hammondorgel. Därefter var det dags för avfärd med Landets Skydds andra turné till Karelska näset. ”För att föra hemregionens hälsningar till fältarmén, som underhållning för krigspojkarna”, som Landets Skydd lovade.

I februari turnerade tre av Landets Skydds underhållningsteam samtidigt vid de södra fronterna på Karelska näset. George hörde till den första, under ledning av den välkände skådespelaren Joel Rinne. I teamet ingick förutom Rinne och Godzinsky även skådespelarna Sointu Kouvo och Toppo Elonperä samt Georges gode musikervän, xylofonartisten Eino Katajavuori. Rinnes team gjorde Landets Skydds längsta frontlinjeturné någonsin. Den varade i en månad och sträckte sig till frontlinjernas korsun och de östligaste kustbatterierna.

Ledaren för Landets Skydds underhållningsteam, Joel Rinne, var Finlands Nationalteaters välkända skådespelare och filmhjälte. År 1938 medverkade Rinne i filmen Skyldiga? i regi av Jorma Nortimo för Suomen Filmiteollisuus. Elonet.

"JAG MÅR BRA TROTS ATT VI HAR ANSTRÄNGANDE RESOR VARJE DAG"

Den 11 februari skickade George ett kort till Anna-Liisa Autio i Villmanstrand ”från någonstans”. Den exakta platsen fick inte avslöjas.

"Bästa hälsningar härifrån till dig, bästa Liisa. Jag mår bra, även om vi har ansträngade resor varje dag. Vi uppträder mycket. Hälsa Eino och Soini om de är i Villmanstrand. Nu åker vi vidare. Adjö! Yrjö"

Eino var den Villmanstrandbaserade musikern, musikhandlaren och researrangören Eino Partanen, och Soini var hans son.

Georges kort till Liisa från Karelska näset den 11 februari 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

Anna-Liisa Autio från Villmanstrand, som George skickade kort till från Karelska näset i februari 1940. George och Liisa lärde känna varandea på kasinot i Villmanstrand i augusti 1939. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

"JAG KOMMER FÖRMODLIGEN INTE KUNNA ATT FÅ SE DIG"

Fem dagar senare, den 16 februari, daterade George till Liisa ett bildkort, som var stämplat av krigscensuren. På teckningen erbjuder en soldat eld åt Otto von Fieandt, översten som strider i det finska kriget i Runebergs Fänrik Ståls Sägner. Bredvid finns citatet: "Midt i skottens heta regn, tog han lugnt sitt pipa fram, närmste man fick springa vänligt, gå och tända eld åt främst.". George hade markerat sitt regemente på kortet: Landets Skydds frontturné.

Georges kort till Lisa, 16 februari 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

Georges kort till Liisa från från Karelska näset den 16 februari 1940. Familjen Godzinskys arkiv.

“Hej Liisa! Hälsningar igen från någonstans härifrån. Vi är friska och lyckliga på vår fortsatta resa. Jag träffade Eikkas syster i går och hon hälsar till dig. Jag måste meddela dig den tråkiga nyheten, jag kommer förmodligen inte att kunna träffa dig eftersom vi kommer tillbaka direkt från Kotka och dessutom har jag inte tillstånd att resa separat från hela sällskapet, vi har ett gemensamt papper. Jag är återigen mycket besviken, men det finns inget att göra åt det. Varför är ödet emot igen? Jag kan inte säga något och jag kan inte sörja. Hur som helst, Liisa, vi ser fram emot nästa gång. Må bra, jag skriver till dig snart igen. George.”

"VI BLEV BOMBARDERADE LITE FRÅN HIMLEN"

Den 25 februari berättade George för Liisa i sitt fältpostkort "från någonstans" att han hade hamnat i en bomning.

”Liisa snälla! Trots att snöstormen och vindarna blåser någonstans här omkring åker vi hela tiden runt och runt från korsu till korsu. Vi har redan haft nästan 40 framträdanden. Vi hade också en par spännande resor. Vi bombarderades litet från himlen. Men turen är med oss och vi är friska och pigga igen. Nu är vi på väg söderut och om en vecka kommer jag att vara i Helsingfors och skriva till dej därifrån. Skriv till mig dit. Bästa hälsningar, Yrjö.”

Underhållningsteamet Maan Turva tar skydd i en snöstorm i februari 1940. Krigsmuseet.

UNDERHÅLLNINGSTEAMET UNDER BESKJUTNING

I en artikel som publicerades i Helsingin Sanomat den 6 mars intervjuades Joel Rinne, ledaren för Landets Skydds underhållningsgrupp, och han berättade om de livsfarliga situationer som hans grupp hade ställts inför vid fronten. "Ryssarnas maskingevärskulor lämnade märken bak på den mötande bilen. Vi utsattes för en nattlig flygräd. Två fiendeplan, som lockades av billyktorna, gjorde en störtdykning mot bilarna. De tre bomberna de släppte träffade lyckligtvis åkrarna bredvid vägen, men kulsprutan riktades direkt mot oss. I fosforkulornas spöklika spårljus tog vi skydd så gott vi hann. Fröken Kouvo stannade kvar i bilen och kastade sig på golvet, medan Toppo Elonperä, som inte visste vad han skulle göra, satte sin portfölj över huvudet som skydd och väntade på vad som skulle hända. Åtminstone klarade vi oss alla helskinnade och hurtiga ur det hela.”

Landets Skydds underhållningsteam framför en scen ur Sam Sihvos sångpjäs Jägarens Brud. Skådespelarna Sointu Kouvo och Joel Rinne i förgrunden, med dragspelarna Eino Katajavuori och George de Godzinsky i bakgrunden. Krigsmuseet.

Georges ansikte är precis bakom Sointu Kouvos hand. Krigsmuseet.

Artisterna som uppför Jägarens Brud och publiken är nära varandra. Krigsmuseet.

Enligt Rinnes berättelse fick underhållarna också ta del av “trycket från flygvapnet”. Den attack som beskrivs ovan berodde på att snöstormen krävde användning av nästan fulla körljus. När två mötande bilar passerade varandra på vägen lockade ljusen fiendens flygplan till platsen.

Rinne berättade för Helsingin Sanomat om en annan nära ögat-upplevelse som hans team hade. Vi var på väg till en spelplats och blev lite försenade eftersom det fanns en koncentration av fientlig artillerield i närheten av spelplatsen. Senare fick vi veta att koncentrationen hade orsakats av ett arméfordon, vars signalhorn oväntat hade börjat tjuta oavbrutet på grund av en kortslutning. Detta avslöjade platsen för ryssarna, som i vanlig ordning omedelbart började skjuta vilt omkring sig. När vi igen kunde uppträda och kommit iväg fick vi höra att det dagen därpå hade skett en ny koncentration, och att det hade fallit omkring 1.000 granater i  närheten”

Toppo Elonperä från underhållningsteamet Landets Skydd uppträder. Eino Katajavuori följer uppträdandet med ett leende på läpparna och med ett dragspel i knät. George och hans dragspel bakom Elonperä. Krigsmuseet.

”DET KÄNDES SOM OM VI ALDRIG TIDIGARE HADE FÅTT UPPTRÄDA FÖR EN PUBLIK SOM VAR SÅ FULLSTÄNDIGT ENGAGERAD"

Rinnes team arbetade långa dagar vid fronten. ”Den mängd arbete som turnén har lagt ner har varit imponerande. Rekordet var 11 föreställningar på en dag. Eftersom programmet vanligtvis varade i nästan 1 ½ timme kan den ovan nämnda arbetsdagen under turnén betraktas som en mycket respektabel sådan. Spelplatserna var ofta korsun vid frontlinjen och ibland också krigssjukhus lite längre bak”, skrev Helsingin Sanomat.

Underhållningsteamets Sointu Kouvo sjunger för pojkarna. Krigsmuseet.

Underhållningsprogrammet inleddes alltid i en allvarlig stämning, varefter Sointu Kouvo framförde hälsningar hemifrån till männen vid fronten. Sedan följde de lättare numren. Sillanpääs marschsång, som sjöngs tillsammans, föregicks av Uuno Kailaa's dikt Rajalla, som lyssnades till ”med djup andakt och stark patriotisk känsla”. ”Jag känner att jag aldrig tidigare har fått uppträda inför en publik som så fullständigt levde med”, säger Joel Rinne till Helsingin Sanomat. ”Publiken följde både det allvarliga och glada programmet med entusiasm. Relationen förblev varm och omedelbar från början till slut och kulminerade i  hjärtliga tack från båda sidor i slutet av evenemanget.

Underhållningsteamets glada publik i en korsu i februari 1940. Krigsmuseet.

GEORGES DRAGSPEL ACKOMPANJERAR OPERATIONER PÅ KRIGSSJUKHUSET

Den mest uppskattande publiken för Rinnes underhållningsteam fanns på krigssjukhusen. ”Och alla patienter, oavsett tillstånd, var angelägna om att få sin del av showen. Det är värt att nämna att två av de skadade, som skulle opereras under besöket, bad att få lyssna på dragspelet medan operationen pågick ”så att inget skulle gå till spillo för dem”. Detta fungerade bra, eftersom operationerna utfördes under lokal bedövning. Det är så patienterna, löjtnanten och korpralen, senare kan komma att minnas den unika upplevelsen av att höra sina favoritlåtar spelas på dragspel under operationerna”, skrev Helsingin Sanomat.

I slutet av intervjun framförde Joel Rinne å hela teamets vägnar sitt stora tack till värdarna, från överstarna till soldaterna: ”Organiseringen av resan och “helpensionen” var hela tiden utmärkt den statliga försörjningen var helt oklanderlig. På återseende med glada tag!”

Ett militärsjukhus under vinterkriget. Krigsmuseet.

Läs som nästa: Talvisota maaliskuu 1940: George saa kutsun asepalvelukseen

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky