Talvisota maaliskuu 1940: George saa kutsun asepalvelukseen
|
| George de Godzinsky asepalveluksessa Vaasassa kesäkuussa 1940. Godzinskyn perhearkisto. - Suruliputus Turussa talvisodan päättymisen johdosta 13. maaliskuuta 1940. Museovirasto. |
Kun George de Godzinsky maaliskuun alussa 1940 palasi kotiin Maan Turvan kuukauden pituiselta, vaaralliselta viihdytyskiertueelta Karjalankannakselle, postissa odotti 5. maaliskuuta päivätty kirje Helsingin Suojeluskuntain Piiriesikunnasta. Georgea kehotettiin asevelvollisena Suomen kansalaisena saapumaan 14. maaliskuuta klo 8 Helsingissä osoitteeseen Ankkurikatu 4. Kyseessä oli kutsuntakirje.
Kutsuntakirje asevelvollinen Godzinskylle Helsingin Suojeluskuntain piiriesikunnasta 5. maaliskuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto.
“Meitä B-miehiä kutsuttiin sitten vasta sodan jälkeen vakituiseen
asepalvelukseen ja koulutettaviksi. Koska olin Suomen kansalainen, suoritin
asepalvelukseni Vaasassa", Godzinsky on muistellut vuosikymmeniä
myöhemmin.
"Vuonna 1940 minut kutsuttiin palvelukseen. Sain koulutuksen ja palvelin Vaasan sotasairaalassa lääkintämiehenä. Kannoin lääkkeet ja avustin lääkäreitä. Osallistuin myös muutamiin sairaankuljetusmatkoihin Karjalasta Lahteen. Sen jälkeen minut siirrettiin kirjurina Vaasan komennuskomppaniaan."
"NYT ON PUOLIVUOTTA MENNYT KUN OLEMME TAPANNEET VIIMEISEN KERRAN"
Sota ei ollut vielä päättynyt, kun 25-vuotias George aloitti armeijan. Kutsuntakirjeen mukaan hänen oli määrä astua palvelukseen 14. maaliskuuta. Samoihin aikoihin 10. -17. maaliskuuta hänen olisi pitänyt olla myös mukana Valtion tiedotuskeskuksen kotirintaman kiertueella.
Todennäköisesti kiertue jäi Georgelta väliin, sillä 8. maaliskuuta
kuvakortissaan Anna-Liisa Autiolle Lappeenrantaan hän kertoi olevansa jo
suorittamassa palvelusta Vaasassa. Kortin kuva oli romanttinen ja
leikillinen, piirroksessa postivirkailija ojentaa silmää iskien kirjeen
keimailevalle tyttölapselle. George oli kuitenkin turhautunut. Hän oli
armeijan harmaissa toisella puolella Suomea, eikä ollut nähnyt Liisaa yli
puoleen vuoteen.
|
| Georgen kortti Vaasasta Liisalle Lappeenrantaan 8. maaliskuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto. |
“Liisa kiltti! Olen saanut sinun viimeisen ja kaikista lyheimmän mutta sisältörikkaamman kirjan, ja kiirehdin vastata sinulle pari sanaa tässä kamalassa touhussa, missä me nyt elämme täällä. Meille joka päivä siiretään joukoja toiseen paikoin ja minulla on niin kovin paljon työtä että olen kauheesti väsynyt ja ylirasittuvia hermoja.
On mahdollista, että minä joudun etälään tai itään päin. Kaikki Vaasalaiset
pojat ovat lähteneet jo. Me jotka olemme Uudenmaan läänistä joutumme myöskin
pois Vaasasta. Muutenkin voin aika hyvin tässä yksitoikkoisessa elämässä.
Minulla on niin paljon kirjettava ja kertoava sinulle mutta sinulla täytyy
vielä odota vähäsen, ennen kun löydän aikaa olla rauhassa ja kirjoittaa
pitkän kirjen.
|
| Georgen kortti Vaasasta Liisalle Lappeenrantaan 8. maaliskuuta 1940. Godzinskyn perhearkisto. |
Nyt on puolivuotta mennyt kun olemme tapanneet viimeisen kerran L-rannassa. On mennyt paljon aikaa mutta Yrjäsi ei ole unohtanut pikku Liisaa ja toivoo vielä joskus (täytyy käyttää tätä sanaa) tänä kesänä nähdä sinua. Kummalinen on meidän kohtalomme. Olemmeko me onnellisia.”
|
| Liisa eli lappeenrantalainen kenkäkaupan myyjätär Anna-Liisa Autio elokuussa 1939, jolloin hän ja George tutustuivat. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto. |
TANSSIMUUSIKOT KUTSUTAAN PIKAKOULUTUKSEEN
Marraskuun lopulla 1939 alkanut talvisota oli verottanut Suomen armeijaa. Helmikuussa 1940 alettiin kiireesti kouluttaa niitä kouluttamattomia ikäluokkia, jotka voitiin lähettää rintamalle. Georgen lisäksi hänen ystävänsä, Dallapé-orkesterin 39-vuotias taloudenhoitaja Martti Jäppilä, entinen punakaartilainen, kuului näihin kouluttamatta jääneisiin miehiin, jotka sodan lopulla tai pian sen loputtua saivat kutsuntakirjeen pikakoulutukseen. Jäppilä kävi armeijaa heinäkuulle. Georgen läheinen ystävä, harmonikkataiteilija Viljo Vesterinen sai oman palvelukseenastumismääräyksensä heinäkuun alussa.
“Näiden miesten koulutus oli sekä varsinaista sotapalvelusta lyhyempi
että muodoltaan vähemmän sotilaallinen”, musiikintutkija
Marko Tikka on selvittänyt. “Tajuttiin, että tätä sotajoukkoa -
entisiä punakaartilaisia, nostoväen äärirajoilla olevia vanhoja ukkoja tai
muuten mahdollisimman epäsotilaallisia henkilöitä, kuten tanssimuusikoita
- voitaisiin käyttää vain äärimmäisessä hädässä ja lähinnä tehtävissä,
joista asekuntoisempia miehiä olisi vapautettavissa
rintamapalvelukseen.”
|
| Suruliputus Suomen Turussa talvisodan päättymisen johdosta. Museovirasto. |
SOTA PÄÄTTYY 13. MAALISKUUTA 1940
Pian sen jälkeen, kun George oli astunut palvelukseen Vaasassa, sota päättyi 13. maaliskuuta.
Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle suuren osan Karjalaa mukana
maan toiseksi suurin kaupunki Viipuri, Suomenlahden ulkosaaret, osa
Sallaa, Kuusamoa ja Kalastajasaarento Petsamosta sekä vuokraamaan Hangon
tukikohdaksi 30 vuodeksi. Suomalaisten tappiot sodassa olivat 26 662
sotatoimissa kuollutta ja noin tuhat siviiliä.
Neuvostoliitolle
luovutetuilta alueilta 430 000 suomalaista jätti kotinsa ja lähti evakkoon
uuden itärajan sisäpuolelle. Kansa koki menetykset raskaiksi ja
rauhanehdot kohtuuttomiksi. Rauhan tultua kaikkialla maassa vedettiin
Suomen lippu puolitankoon.
TALVISODAN SANKARIVAINAJAT
George menetti talvisodassa kaksi läheistä taiteilijatoveriaan. Elokuvaohjaaja Nyrki Tapiovaara katosi partioretkellä Tolvajärvellä helmikuun viimeisenä 29. päivänä, kaksi viikkoa ennen sodan päättymistä. Tapiovaaralta jäi kesken elokuvan Miehen tie kuvaukset. Elokuvaan oli tilattu musiikki Georgelta.
|
| Elokuvaohjaaja Nyyrikki "Nyrki" Tapiovaara (10.9.1911 - 29.2.1940) oli kuollessaan 28-vuotias. Elonet / Fred. Runeberg. |
Georgen lukuisia schlagereita levyttänyt operettitähti ja näyttelijä Arvi Tikkala kaatui Kollaalla 3. maaliskuuta, kymmenen päivää ennen kuin aseet vaikenivat.
|
| Näyttelijä, operettitähti ja laulaja Arvid Richard "Arvi" Tikkala (18.10.1906 - 3.3.1940) oli kuollessaan 33-vuotias. Godzinskyn perhearkisto. |
Lue seuraavaksi Välirauha kevät-kesä 1940: George asepalveluksessa Vaasassa
Teksti: Tiina-Maija Lehtonen
VINTERKRIGET MARS 1940: GEORGE KALLAS IN TILL MILITÄRTJÄNSTGÖRING
|
|
| George de Godzinsky i militärtjänstgöring i Vasa i juni 1940. Familjen Godzinskys arkiv. - Sorgeflaggning i Åbo med anledning av vinterkrigets slut den 13 mars 1940. Museiverket. |
När George de Godzinsky i början av mars 1940 återvände hem från en månadslång och farlig underhållningsturné med Landets Skydd vid Karelska näset låg ett brev daterat den 5 mars från Skyddskårernas distriktsstab i Helsingfors på posten. George, som var värnpliktig finsk medborgare, uppmanades att anlända till Ankargatan 4 i Helsingfors kl. 8.00 den 14 mars.
“Vi B-män kallades endast in efter kriget för permanent militärtjänstgöring och utbildning. Eftersom jag var finsk medborgare gjorde jag min militärtjänstgöring i Vasa”, minns Godzinsky flera decennier senare.
”År 1940 blev jag inkallad till tjänstgöring. Jag utbildades och tjänstgjorde på krigssjukhuset i Vasa som sjukvårdsman. Jag bar mediciner och assisterade läkarna. Jag deltog också i några ambulanstransporter från Karelen till Lahtis. Efter det blev jag förflyttad som kanslist till Vasa kommandokompani."
"DET HAR GÅTT ETT HALV ÅR SEDAN VI SÅGS SIST"
Kriget hade ännu inte tagit slut när 25-årige George ryckte in i armén. Enligt hans inkallelsebrev skulle han träda i tjänst den 14 mars. Ungefär samtidigt, mellan den 10 och 17 mars, skulle han också ha deltagit i hemmafrontsturnén som Statens informationscentral ordnade.
Det är troligt att George missade denna turné, eftersom han den 8 mars i
ett vykort till Anna-Liisa Autio i Villmanstrand berättade att han redan
tjänstgjorde i Vasa. Bilden på kortet var romantisk och lekfull och
föreställde en posttjänsteman som blinkar med ögat när har överräkker ett
brev till en flörtande flicka. Men George var frustrerad. Han var i
militärens gråa på andra sidan Finland och hade inte träffat Liisa på över
ett halvår.
|
|
| Georges vykort från Vasa till Liisa i Villmanstrand den 8 mars 1940. Familjen Godzinskys arkiv. |
“Liisa snälla! Jag har fått ditt sista och kortaste men innehållsrikaste brev av alla, och jag skyndar mig att svara dig några ord om den fruktansvärda röra vi nu lever i här. Varje dag flyttas trupper från en plats till en annan, och jag har så mycket arbete att göra att jag är fruktansvärt trött och har överansträngda nerver.
Det finns en möjlighet att jag kommer att skickas söderut eller österut.
Alla pojkar från Vasa har redan farit. Vi som är från Nyland kommer också
att behöva lämna Vasa. Hur som helst, mår jag ganska bra i det här
monotona livet. Jag har så mycket att skriva och berätta för dej men du
får vänta lite till innan jag får tid att vara i fred och skriva ett långt
brev.”
|
|
| Georges kort från Vasa till Liisa i Villmanstrand, 8 mars 1940. Familjen Godzinskys arkiv. |
“Det har nu gått sex månader sedan vi senast träffades i Villmanstrand. Mycket tid har gått men din George har inte glömt lilla Liisa och hoppas få träffa dig igen någon gång (jag måste använda detta ord) i sommar. Märkligt är vårt öde. Är vi lyckliga.”
|
|
| Liisa, alltså Anna-Liisa Autio, försäljare i en skoaffär i Villmanstrand i augusti 1939, då hon och George träffades. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv. |
DANSMUSIKERNA KALLAS TILL SNABBUTBILDNING
Vinterkriget, som började i slutet av november 1939, hade tärt hårt på den finska armén. I februari 1940 var det bråttom att utbilda de otränade åldersgrupperna som kunde skickas till fronten. Tillsammans med George var hans vän Martti Jäppilä, den 39-åriga ekonomiansvariga i Dallapéorkestern och före detta rödgardisten, en av de outbildade män som i slutet av kriget eller strax efter krigsslutet fick ett inkallelsebrev för snabbutbildning. Jäppilä var i armén fram till juli. Georges nära vän, dragspelaren Viljo Vesterinen, fick sitt eget inkallelsebrev i början av juli.
”Utbildningen av dessa män var både kortare än den egentliga
militärtjänsten och mindre militär till sin form”, har musikforskaren
Marko Tikka utrett. ”Man insåg att dessa trupper - f.d.
rödgardister, reservtrupper bestående av gamla män som inte längre
orkade eller i övrigt var möjligast icke-militära, t.ex. dansmusiker -
endast kunde användas i extrema nödsituationer och främst för uppgifter
för vilka mer vältränade män kunde frigöras för
fronttjänstgöring.”
|
|
| Sorgeflaggingen i Åbo, Finland, som markera slutet på vinterkriget. Museiverket. |
KRIGET SLUTAR DEN 13 MARS 1940
Kort efter att George hade börjat tjänstgöra i Vasa tog kriget slut den 13 mars.
Finland tvingades avstå en stor del av Karelen till Sovjetunionen, bland annat landets näst största stad Viborg, de yttre öarna i Finska viken, en del av Salla, Kuusamo och Kalastajasaarento i Petsamo, samt hyra Hangö som bas i 30 år. De finska förlusterna i kriget uppgick till 26 662 döda i strid och ca 1 000 civila. Från de områden som överlämnades till Sovjetunionen lämnade 430 000 finländare sina hem och evakuerades innanför den nya östgränsen. Folket upplevde förlusterna som stora och fredsvillkoren som orimliga. När freden kom sänktes den finska flaggan på halvstång i hela landet.
HJÄLTARNA SOM FÖLL I VINTERKRIGET
George förlorade två nära konstnärsvänner i vinterkriget. Filmregissören Nyrki Tapiovaara försvann under en patrulltur i Tolvajärvi den 29 februari, två veckor före krigsslutet. Tapiovaaras inspelning av filmen En mans väg blev på hälft. Musiken till filmen hade beställts av George.
|
|
| Filmregissören Nyyrikki ”Nyrki” Tapiovaara (10 september 1911 - 29 februari 1940) var 28 år gammal när han dog. Elonet / Fred. Runeberg. |
Operettstjärnan och skådespelaren Arvi Tikkala, som hade spelat in Georges många schlagerlåtar, stupade i Kollaa den 3 mars, tio dagar innan vapnen tystnade.
|
|
| Skådespelaren, operettstjärnan och sångaren Arvid Richard ”Arvi” Tikkala (18 oktober 1906 - 3 mars 1940) var 33 år gammal när han dog. Familjen Godzinskys arkiv. |
Läs som näst: Välirauha kevät-kesä 1940: George asepalveluksessa Vaasassa
Text: Tiina-Maija Lehtonen
Svensk översättning: Christian de Godzinsky
