George 30. marraskuuta 1939: "Olin Hesperiankadun päässä, kun ensimmäinen pommi räjähti"

Helsinki 30. marraskuuta 1939. Abrahaminkadun ja Lönnrotinkadun kulma. Museovirasto.

På svenska

Torstaina, marraskuun 30. päivänä 1939 Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta. Neuvostoliiton pommikoneet tekivät pommituslentoja Helsinkiin Tallinnan tukikohdasta käsin.

Helsingissä annettiin ilmahälytys klo 9.15, ja jonkin ajan kuluttua kolmen venäläisen pommikoneen nähtiin lentävän esikaupunkialueella. Ne lensivät niin matalalla, että helsinkiläiset saattoivat nähdä siivissä Neuvostoliiton ilmavoimien tunnukset. Koneet pudottivat viisi pienehköä pommia Malmille, Pasilan ratapihalle ja Tikkurilaan.

Helsingin pääpaloasema talvisodan aikaan. Sotamuseo.

Toinen pommituslento tapahtui klo 11 aikaan. Kaksitoista konetta havaittiin Merisataman yläpuolella. Niihin kohdistettiin ilmatorjunnan tuli. Yhden koneista nähtiin putoavan mereen Särkän edustalla, minkä jälkeen koneet hajaantuivat. Ne pudottivat perääntyessään pomminsa Santahaminaan, eivätkä osuneet kohteeseen.

Klo 12.10 alkoi radiossa Suomen Tietotoimiston ylimääräinen uutislähetys, jossa kerrottiin laajasti Neuvostoliiton hyökkäyksestä maalla ja ilmassa. Uutislähetyksen jälkeen kenraali Aarne Sihvo ohjeisti kansalaisia ilmahyökkäyksen varalta ja kehotti kaupunkiväestöä evakuoitumaan vapaaehtoisesti maaseudulle.

Klo 14.20 annettiin jo vaara ohi -merkki, mutta puoli tuntia myöhemmin Helsingin ylle ilmestyi yhdeksän pommikonetta. Ne käyttivät hyväkseen matalalla olevia pilviä. Ilmahälytys annettiin aivan viime hetkellä. Koneet syöksyivät nopeasti alaspäin ja pudottivat lukuisia palo- ja räjähdyspommeja kantakaupunkiin, lähinnä Hietalahden ja Kampin alueille.

Abrahaminkadun ja Lönnrotinkadun kulmataloon osui pommi talvisodan ensimmäisissä pommituksissa. Museovirasto.

"OLIN HESPERIANKADUN PÄÄSSÄ, KUN ENSIMMÄINEN POMMI RÄJÄHTI"

Samaisena torstaina Franciszek de Godzinskyn François-orkesterin oli määrä soittaa ajanvietemusiikkia radion suorassa lähetyksessä klo 17. George de Godzinsky oli polkenut pyörällään kotoa Museokadulta Yleisradioon Fabianinkadulle. Oli sovittu, että hän soittaisi vahvistuksena isänsä orkesterissa.

“Meillä oli suora radiolähetys Fabianinkadulla”. Ohjelmaan oli merkitty Beliozin Rakoczy-marssi, Drigon Nocturne baletista Floran herääminen, Urbachin sovittamia Grieg-säveliä, Svendsenin Romanssi, Meniconin tango Kaipuun yö ja galoppi Straussin valssista Tonavan neito.

Orkesterin esiintyminen peruttiin.

“Radio oli syypää, että ajoin polkupyörällä kotiin. Olin siellä töissä. Ja kun rupesin ajamaan, niin alkoivat sireenit ulvoa. Kun olin Hesperiankadun päässä, niin ensimmäinen pommi räjähti vastapäätä Mehiläisen sairaalaa. Puistossa onneksi kukaan ei haavoittunut. Se oli tämän meidän pääkaupungin ensimmäinen pommitus. Minä sain aivan kuin kasteen tähän sotatilanteeseen", Godzinsky on muistellut myöhemmin.

Ensimmäisen iltapäivän pommitukset olivat talvisodan tuhoisimmat Helsingissä. Surmansa sai 91 ihmistä ja vakavasti loukkaantuneita oli 36.

Talvisodan ensimmäisten pommitusten tuhoja Helsingissä. Museovirasto.

Näkymä Helsingistä ensimmäisen pommituksen jälkeen. Museovirasto.

HAAVE KANSAINVÄLISEN OOPPERAKAPELLIMESTARIN URASTA HAUTAUTUU SODAN ALLE

George oli tähdännyt vuosia määrätietoisesti kapellimestariksi ja erityisesti oopperakapellimestariksi. Hän oli opiskellut syksystä 1930 Helsingin Konservatoriossa, mutta kun siellä ei ollut mahdollista opiskella orkesterinjohtoa, George oli alkanut suunnitella sävellys- ja kapellimestariopintoja Wienissä. Sen jälkeen kun Saksa maaliskuussa 1938 marssi Itävaltaan, George joutui muuttamaan suunnitelmiaan; opiskelukaupunki vaihtui Wienistä Sveitsin Zürichiin. George oli myös jo hyväksytty Felix Weingartnerin maaliskuussa 1940 Zürichissä alkavalle kapellimestarikurssille. Matkarahatkin olivat kasassa.

Boris Sirpo oli kutsunut Georgen debytoimaan helmikuussa 1939 oman orkesterinsa, Viipurin kaupunginorkesterin kapellimestarina. Arvostelijat kehuivat; Godzinsky oli kuin syntynyt kapellimestariksi, hänessä oli temperamenttia ja intuitiivista voimaa, joka sai orkesterin mukaansa.

George de Godzinsky 1930-luvun lopulla. Godzinskyn perhearkisto.

“Mutta sitten tuli sota väliin ja lähtöni jäi”, Godzinsky muisteli myöhemmin. Sotavuosina hän joutui hautaamaan haaveensa kansainvälisen oopperakapellimestarin urasta. “Sota sotki opinnot. Ellei sota olisi syttynyt, tuskinpa täällä nyt muuten olisin." Eräälle haastattelijalleen Godzinsky lausui: "Ilman sotia en olisi nyt edessänne."  

Pommituksen tuhoja 30. marraskuuta 1939. Museovirasto.

Lue seuraavaksi Pianistiäiti Maria Neuscheller pakenee natsi-armeijaa ja muuttaa Wienistä Zürichiin 1938

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEORGE 30 NOVEMBER 1939: "JAG BEFANN MIG I ÄNDAN AV HESPERIAGATAN NÄR DEN FÖRSTA BOMBEN EXPLODERADE"

Helsingfors, den 30 november 1939. Hörnet av Abrahamsgatan och Lönnrotsgatan. Museiverket.

Suomeksi

Torsdagen den 30 november 1939 anföll Sovjetunionen Finland utan krigsförklaring. Sovjetiska bombplan bombade Helsingfors utifrån flygbasen i Tallinn.

Klockan 9.15 utfärdades flyglarm i Helsingfors och efter en stund sågs tre ryska bombplan flyga över förortsområdet. De flög så lågt att helsingforsarna kunde se det sovjetiska flygvapnets beteckningar på vingarna. Planen fällde fem mindre bomber över Malm, Böle bangård och Dickursby.

Helsingfors huvudbrandstation under vinterkriget. Krigsmuseet.

Den andra bombningsflygningen ägde rum kl. 11 på förmiddagen. Tolv plan sågs över havshamnen. De besköts med luftvärnseld. Ett av planen sågs falla i havet utanför Långören, varefter planen skingrade sig. De släppte sina bomber över Sandhamn när de drog sig tillbaka, och missade målet.

Klockan 12.10 började en extra nyhetssändning från Finska notisbyrån i radion, som gav en omfattande redogörelse för den sovjetiska anfallet på land och i luften. Efter nyhetssändningen uppmanade general Aarne Sihvo medborgarna att vara beredda på flyganfall och uppmanade stadsbefolkningen att frivilligt evakuera ut till landsbygden.

Klockan 14.20 signalerades faran över, men en halvtimme senare dök nio bombplan upp över Helsingfors. De utnyttjade molnen som låg lågt. Flyglarmet gavs i allra sista stund. Planen störtdök snabbt och släppte ett stort antal brand- och sprängbomber över stadens centrum, främst i områdena Sandviken och Kampen.

En bomb träffade huset i hörnet av Abrahamsgatan och Lönnrotsgatan under de första bombningarna under vinterkriget. Museiverket.

"JAG BEFANN MIG I ÄNDAN AV HESPERIANGATAN NÄR DEN FÖRSTA BOMBEN EXPLODERADE"

Samma torsdag skulle Franciszek de Godzinskys François Orchestra spela underhållningsmusik i direktsänt radion kl. 17.00. George de Godzinsky hade cyklat från sitt hem på Museigatan till Rundradion på Fabiansgatan. Man hade kommit överens om att han skulle spela som förstärkning i sin fars orkester.

“Vi hade en direktsänd radiosändning på Fabiansgatan”. På programmet stod Belioz Rakoczy-marsch, Drigos Nocturne ur baletten Florans uppvaknande, Griegs Sviter arrangerade av Urbach, Svendsens Romans, Meniconis tango Längtans natt och galoppen ur Strauss vals Donauflodens mö.

Orkesterns uppträdande ställdes in.

”Det var radions fel att jag cyklade hem. Jag arbetade där. Och när jag började köra började sirenerna tjuta. När jag var i slutet av Hesperiagatan exploderade den första bomben mitt emot Mehiläinens sjukhus. Lyckligtvis skadades ingen i parken. Det var det första bombanfallet mot vår huvudstad. Det var som ett elddop för mig till denna krigssituation", mindes Godzinsky senare.

Bombningarna under den första eftermiddagen var den mest förödande i Helsingfors under vinterkriget. 91 personer dödades och 36 skadades allvarligt.

Förödelsen efter vinterkrigets första bombräder i Helsingfors. Museiverket.

Vy över Helsingfors efter den första bombningen. Museiverket.

DRÖMMEN OM EN KARRIÄR SOM INTERNATIONELL OPERAKAPELLMÄSTARE BEGRAVS AV KRIGET

George hade i flera år varit fast besluten att bli kapellmästare, och i synnerhet operakapellmästare. Han hade studerat vid Helsingfors konservatorium sedan hösten 1930, men där var det inte möjligt att utbilda sig till kapellmästare. Han hade planerat att fortsätta sina studier i komposition och kapellmästaryrket i Wien. Efter den tyska inmarschen i Österrike i mars 1938 hade studieplatsen ändrats till Zürich i Schweiz. George hade redan blivit antagen till Felix Weingartners dirigentkurs, som började i mars 1940. Resepengarna var också i insamlade.

I februari 1939 hade Boris Sirpo bjudit in George att göra sin debut som kapellmästare med sin egen orkester, Viborgs stadsorkester. Kritikerna lovordade Godzinsky; han var född till dirigent, med ett temperament och en intuitiv kraft som fick orkestern med sig.

George de Godzinsky i slutet av 1930-talet. Familjen Godzinskys arkiv.

“Men så kom kriget i vägen och min avresa blev inte av”, minns Godzinsky flera decennier senare. Under krigsåren tvingades han begrava sina drömmar om en karriär som internationell operakapellmästare. "Kriget trasslade till mina studier. Om det inte hade varit för kriget tror jag inte att jag hade varit här nu.”

Förödelsen efter bombningarna den 30 november 1939. Museiverket.

Läs som nästa: Vinterkriget december 1939: George i Helsingfors hemvärn

Text: Tiina-Maija Lehtonen

Svensk översättning: Christian de Godzinsky