George Petserin venäläisillä laulu- ja soittojuhlilla 1939

George tunnistamattomien neitojen seurassa Petserissä heinäkuun alkupäivinä 1939. Muutamaa päivää myöhemmin, 5. heinäkuuta hän täytti 25 vuotta. Godzinskyn perhearkisto.

På svenska

Neljän pojan - Georg Malmsténin, Viljo Vesterisen, Eino Katajavuoren ja George de Godzinskyn - kiertue Karjalassa, Savossa ja Hämeessä käynnistyi 3. toukokuuta 1939 ja kesti kuukauden. Kesäkuussa levytettiin vielä Helsingin Saksalaisella koululla ja juhannuspäivänä esiinnyttiin Kymin kokkojuhlassa. Tämän jälkeen George sai pari kuukautta lomaa neljästä pojasta.

Kesä-heinäkuun vaihteessa George matkusti Viroon, mutta ei suinkaan lomailemaan, vaan osallistuakseen Helsingin balalaikkaorkesterin ja Helsingin venäläisen laulukuoron mukana Petserin venäläisille laulu- ja soittojuhlille. Viron valtion suojelema tapahtuma oli järjestetty ensimmäisen kerran kesällä 1937. Historian toiset venäläiset laulu- ja soittojuhlat järjestettiin Petserissä ja sen naapurissa Irboskassa 1.-2. heinäkuuta 1939.

Innokkaana valokuvaajana George pakkasi Viroon balalaikkansa lisäksi kameran. Hän oli tehnyt kiertueella mukavan tilin, joten nyt oli rahaa hankkia ensimmäisen kerran kameraan harvinaista uutuutta, värifilmiä.

Kansanpukujen väriloistoa.

Mukulakivikadun päässä näkyy kuuluisa Petserin luostari.

Petserin luostarin sisäänkäynti.

PETSERIN LAULU- JA SOITTOJUHLAT 1939

George valokuvasi laulu- ja soittojuhlien värikkäisiin kansanpukuihin sonnustautunutta väkeä sekä Petserissä että sen naapurissa sijaitsevassa Irboskan kylässä.

Irboska oli historiansa aikana kuulunut pitkään Venäjän Pihkovan kuvernementtiin. Viron vapaussodassa toukokuussa 1919 virolainen divisioona oli vallannut Irboskan. Tarton rauhassa helmikuussa 1920 kylä liitettiin muun Setumaan mukana osaksi Viron tasavallan Petserimaan maakuntaa. Kulttuurisesti Irboska ja Petseri olivat osa Setumaata. Petserin asukkaista noin puolet oli virolaisia ja puolet venäläisiä. Irboskan asukkaista lähes kaikki olivat venäläisiä.

Irboskan kylässä oli 1930-luvulla neljä 600-700 vuotta vanhaa kivikirkkoa ja vanhat linnan muurit. Yksi kirkoista oli muurien sisäpuolella oleva linnankirkko, jonka sisällä oli hämärää, sillä entiset ampuma-aukot toimivat kirkon ikkunoina. Sisältä kirkon seinät oli koristettu pyhimysten kuvin ja maalauksin.

Viron ja Neuvostoliiton välinen raja kulki vain muutaman kilometrin päässä Irboskasta. - Vain vuotta myöhemmin, 17. kesäkuuta 1940 Neuvostoliitto miehitti Viron.

Irboskaa. Taustalla linnanmuuri.

ALEKSANDR GOBERT JA HELSINGIN VENÄLÄINEN KUORO

Hufvudstadsbladissa oli 13. heinäkuuta lyhyt katsaus Helsingin venäläisen laulukuoron osallistumiseen Petserin laulu- ja soittojuhlille. Kuoro piti tapahtumassa sekä oman konsertin että lauloi pääjuhlassa mukana 3500-jäsenisessä suurkuorossa.

Hufvudstadsbladet lainasi Riikassa ilmestyvää Sevodnja-sanomalehteä, jonka arvostelija poimi kaikista juhlien esiintyjistä juuri Aleksandr Gobertin johtaman Helsingin venäläisen kuoron. Kuoron oma konsertti oli menestys, kaikki esitetyt laulut oli toistettava. “Epätavallisen onnellisesti valittuja ääniä, läpikotaisin hienoa nyanssointia, erittäin eloisia ja temperamenttisia esityksiä", Sevodnja kirjoitti.

Arvostelija kiitti varsinkin ukrainalaisten laulujen esityksistä ja kiinnitti myönteistä huomiota solistiin, tenori Harry Heinrichseniin ja kuoronjohtajaan: “A. Gobert, joka jo monta vuotta on vaikuttanut johtajana Helsingin venäläisessä laulukuorossa, on kouluttanut kuorosta ensiluokkaisen taiteellisen kokonaisuuden.”

George Helsingin balalaikkaorkesterin sinisessä tunikassa.

Helsingin Balalaikkaorkesteri sinisissään.

Kuorot saapuvat kulkueessa pääjuhlaan.

Yksi juhlan 14 kapellimestarista.

Pääjuhlassa kuoroja johti 14 eri kuoronjohtajaa. Gobert oli niin suosittu, että hänen johdettuaan myrskyisät aplodit eivät tahtoneet loppua lainkaan. Gobertia luonnehdittiin voimakkaan yksilölliseksi kuoronjohtajaksi ja samalla kehuttiin hänen ilmiömäistä kykyään saada kuorosta esiin vivahteita ja melodia esiin.

Partiolaisia mukana pääjuhlassa.

Pääjuhlaa vietettiin hyvän sään aikana..

Orkesteri ja kuoro pääjuhlassa.

Helsingin venäläisen kuoron ja balalaikkaorkesterin Aleksandr Gobert johtajankorokkeella.

Lue seuraavaksi Georgen ja elokuvaohjaaja Nyrki Tapiovaaran yhteistyö jatkuu 1939

Kuvat: George de Godzinsky / Godzinskyn perhearkisto

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEORGE BESÖKER DEN RYSKA SÅNG- OCH MUSIKFESTIVALEN I PETSERI 1939

George med oidentifierade damer i Petseri i början av juli 1939. Några dagar senare, den 5 juli, fyllde han 25 år. Familjen Godzinskys arkiv.

Suomeksi

De fyra pojkarnas - Georg Malmstén, Viljo Vesterinen, Eino Katajavuori och George de Godzinsky - turné i Karelen, Savolax och Tavastland började den 3 maj 1939 och varade i en månad. I juni spelade de in på skiva i Tyska skolan i Helsingfors och på midsommardagen uppträdde de på en kokkobrasfest i Kymmene Efter det fick George ett par månader ledigt från de fyra pojkarna.

I månadsskiftet juni-juli reste George till Estland, inte för att semestra, utan för att delta i den ryska sång- och musikfestivalen i Petseri tillsammans med Helsingfors balalaikaorkester och Helsingfors ryska sångkör. Evenemanget, som stod under den estniska statens beskydd, hölls första gången sommaren 1937. Den andra ryska sång- och musikfestivalen i historien hölls i Petseri och dess granne Irboska den 1-2 juli 1939.

George var en ivrig fotograf och packade med sin kamera till Estland tillsammans med sin balalajka. Han hade tjänat ihop en bra slant på turnén, så nu hade han råd att köpa en sällsynt nyhet, färgfilm, för första gången.

Folkdräkternas färgprakt.

I ändan av den kullerstensbelagda gatan ligger det berömda Petseri-klostret.

Ingången till Petseri-klostret.

PETSERI SÅNG- OCH MUSIKFESTIVAL 1939

George fotograferade människor klädda i färgglada folkdräkter på sång- och musikfestivalen i både Petseri och grannbyn Irboska,

Irboska hade länge varit en del av det ryska guvernementet Piskov. Under det estniska självständighetskriget i maj 1919 ockuperades Irboska av en estnisk division. I fredsfördraget i Tartu i februari 1920 införlivades byn tillsammans med resten av Setumaa i Petserimaa-provinsen i Republiken Estland. Kulturellt sett var Irboska och Petseri en del av Setumaa. Ungefär hälften av invånarna i Petseri var estländare och hälften ryssar. Irboskas invånare var nästan alla ryssar.

På 1930-talet hade byn Irboska fyra 600-700 år gamla stenkyrkor och gamla slottsmurar. En av kyrkorna var slottskyrkan innanför murarna, som var dunkel inuti eftersom de tidigare skjuthålen fungerade som kyrkans fönster. På insidan var kyrkans väggar dekorerade med bilder och målningar av helgon.

Gränsen mellan Estland och Sovjetunionen gick bara några kilometer från Irboska. - Bara ett år senare, den 17 juni 1940, ockuperade Sovjetunionen Estland.

Irboska. Slottsmuren i bakgrunden.

ALEKSANDR GOBERT OCH HELSINGFORS RYSKA SÅNGKÖR

Den 13 juli publicerade Hufvudstadsbladet en kort recension av Helsingfors Ryska Sångkörs deltagande i Petseri sång- och musikfestival. Kören gav både en egen konsert och sjöng i den 3500 personer starka stora kören på huvudfesten.

Hufvudstadsbladet citerade den Rigabaserade tidningen Sevodnja, vars recensent lyfte fram Helsingfors Ryska Sångkör under ledning av Aleksandr Gobert bland alla festivalens artister. Körens egen konsert blev en succé och alla sånger som framfördes fick upprepas. ”Ovanligt lyckligt valda röster, fint genomgående nyanseringar, mycket livliga och temperamentsfulla framträdanden”, skrev Sevodnja.

Recensenten berömde särskilt framförandet av de ukrainska sångerna och gav positiv uppmärksamhet åt solisten, tenoren Harry Heinrichsen, och körledaren: ”A. Gobert, som under många år varit verksam som ledare för Helsingfors Ryska Sångkör, har utbildat kören till en förstklassig konstnärlig helhet.”

George i Helsingfors balalaikaokesters blåa tunika.

Helsingfors balalaikaorkester i blått.

Körerna anländer i procession till huvudceremonin.

En av de 14 kapellmästarna vid ceremonin.

Körerna dirigerades av 14 olika dirigenter vid huvudfesten. Gobert var så populär att de dånande applåderna som följde efter hans ledning höll på att aldrig ta slut. Gobert beskrevs som en mycket individuell körledare och hans fenomenala förmåga att få fram nyanser och melodier i kören hyllades.

Scouter närvarande vid huvudceremonin.

Huvudfesten hölls under bra väder...

Orkestern och kören vid huvudfesten.

Aleksandr Gobert från Helsingfors ryska kör- och balettorkester uppe på dirigentpodiet.

Läs som nästa: Georgen ja elokuvaohjaaja Nyrki Tapiovaaran yhteistyö jatkuu 1939

Foton av George de Godzinsky / Godzinskys familjearkiv

Text: Tiina-Maija Lehtonen
Svensk översättning: Christian de Godzinsky