Georgen ja elokuvaohjaaja Nyrki Tapiovaaran yhteistyö jatkuu 1939

Nyrki Tapiovaaran ohjaama yhteiskuntakriittinen Herra Lahtinen lähtee lipettiin sai ensi-iltansa 10. syyskuuta 1939. Komedia oli alkuperäiseltä nimeltään Kadonnut sävel ja se oli Tapiovaaran ja Godzinskyn kolmas yhteinen elokuva. Elonet.

På svenska

Kun George de Godzinsky heinäkuun alussa palasi kotiin Helsingin balalaikkaorkesterin matkalta Petserin laulu- ja soittojuhlille, alkoi loppurutistus kahden Erik Blombergin Eloseppo-yhtiön tilaaman elokuvamusiikin parissa. Ensimmäisenä 13. elokuuta 1939 sai ensi-iltansa Helmer Adlerin farssi Herrat ovat herkkäuskoisia ja kuukautta myöhemmin 10. syyskuuta Nyrki Tapiovaaran komedia Herra Lahtinen lähtee lipettiin.

George de Godzinsky 1930-luvun lopulla. Anna-Liisa Rantasen perhearkisto.

KJELD ABELLIN YHTEISKUNTAKRIITTINEN MENESTYSNÄYTELMÄ

Kuvaaja Erik Blombergin ja ohjaaja Nyrki Tapiovaaran ensimmäinen yhteinen hanke Varastettu kuolema oli saanut ensi-iltansa syyskuussa 1938. Varastettu kuolema oli myös ensimmäinen elokuva, johon George sävelsi musiikin.

Jännityselokuvan jälkeen Tapiovaara ja kirjailijaystävänsä Ralf Parland ryhtyivät laatimaan kunnianhimoista elokuvakäsikirjoitusta tanskalaisen Kjeld Abellin yhteiskuntakriittisestä laulunäytelmästä Melodien der blev vaek - Larsens komedi i 21 billeder.

Abellin näytelmä oli kantaesitetty syyskuussa 1935. Helsingin Ruotsalainen Teatteri otti kappaleen ohjelmistoonsa marraskuussa 1936. Albert Nycopin ruotsinnos oli nimeltään Melodin som kom bort. Suomeksi Abellin näytelmän esitti ensimmäisenä maaliskuussa 1937 Koiton Näyttämö. Eero Leväluoma suomennoksen nimi oli Kadonnut sävel - Larsson-komedia 21 kohtauksessa. Viikkoa myöhemmin Turun Työväen Teatteri esitti näytelmän nimellä Sävel joka - - - ?

Myös Yleisradio kiinnostui Abellin suositusta näytelmästä, johon Bernhard Christensen ja Herman Koppel olivat tehneet musiikin. Leväluoman suomentama Kadonnut sävel esitettiin radiokuunnelmana 10. maaliskuuta 1939.


ELÄMÄNILOA ETSIMÄSSÄ

Tapiovaaran ja Parlandin käsikirjoituksessa Larssonista tehtiin herra Lahtinen ja tapahtumat sijoitettiin Helsinkiin.

Elokuvassa herra Lahtinen on tavallinen konttoristi, joka on naimisissa hyvän perheen tyttären Editin kanssa ja viettää säännöllistä elämää. Monien muiden tavoin Lahtinen kuitenkin kärsii työnsä yksitoikkoisuudesta, eikä tunne elävänsä edes vapaa-aikanaan. Myös vaimo on turhautunut perhe-elämän rutiineihin. Yhdessä nuori pariskunta lähtee etsimään kadonnutta säveltä, elämäniloa.

Konttoristi herra Lahtinen (Fritz-Hugo Backman) työpaikallaan. Herra Lahtinen lähtee lipettiin / Elonet.

Lahtiset keittiössään (Märtha Jaatinen ja Fritz-Hugo Backman). Herra Lahtinen lähtee lipettiin / Elonet.

Nuori rouva Lahtinen (Märtha Jaatinen) on kyllästynyt perhe-elämän rutiineihin. Herra Lahtinen lähtee lipettiin / Elonet.

MESENAATTI MAIRE GULLICHSEN USKOO NYRKI TAPIOVAARAAN

Erik Blomberg oli perustanut Varastetun kuoleman jälkeen oman tuotantoyhtiön, Oy Eloseppo Ab:n ja oli valmis tuottamaan Tapiovaaran ja Parlandin käsikirjoituksesta elokuvan. Blomberg haki rahoitusta elokuvalevittäjä Adams Filmiltä, mutta turhaan. Abel Adams ei innostunut Kadonneen sävelen aiheesta.

Seuraavaksi ohjaajan ystävät, elokuvakerho Projektion Hans Kutter ja Nils-Gustav Hahl lähestyivät rouva Maire Gullichsenia. Gullichsen suostui takaamaan Tapiovaaralle taide-elokuvaan tarvittavan pankkilainan. “Mutta koska Tapiovaara oli pennitön ylioppilas pankin mielestä, mikä piti paikkansa, oli jopa jättänyt lukunsa kesken - ei mitään toivoa. Ei hänelle suinkaan ruvettu 0,5 miljoonaa senaikuista Suomen markkaa lainaamaan - hirveä raha, jolla sai tuohon aikaan talon - minä sain sitten sen lainan pankista”, Blomberg on muistellut myöhemmin.

Nyyrikki "Nyrki" Tapiovaara oli lupaava elokuvaohjaaja 1930-luvun lopulla. Hän oli syntynyt 10. syyskuuta 1911. Herra Lahtinen lähtee lipettiin -elokuvan ensi-iltapäivänä Tapiovaara täytti 28 vuotta. Fred Runeberg / Elonet.

Tuottaja Blomberg antoi ohjaaja Tapiovaaralle Kadonneen sävelen suhteen vapaat kädet: “Hän sai näin ollen tehdä elokuvan aivan niinkuin lystäsi. Hän sai Olavi Gunnarin kuvaajaksi siihen, enkä minä sekaantunut sen filmin valmistukseen lainkaan. Näin siksi, että katsoin, samoin kuin Nyrkikin, että se on hänen hommansa."

Kadonneen sävelen kuvaukset käynnissä. Nyrki Tapiovaara ohjaa Säveltyttöjä kuvaaja Olavi Gunnarin selän päältä. Gunnari kuvaa mahallaan vieterikäyttöisellä Eyemo-kameralla. Frakkipukuinen Antti Halonen, lordi Roquefordin esittäjä ja muut näyttelijät seuraavat sivusta. Herra Lahtinen lähtee lipettiin / Elonet.

Kadonneen sävelen kuvaukset aloitettiin loppusyksystä 1938. Ne jouduttiin kuitenkin kohta keskeyttämään; Eloseppo tarvitsi nopeasti rahaa toimintansa turvaamiseen. Kadonnut sävel siirrettiin sivuun, ja Tapiovaara ryhtyi käsikirjoittamaan ja ohjaamaan Elosepolle Tatu Pekkarisen menestyshupailun pohjalta musiikkifarssia Kaksi Vihtoria.


GEORGE MUKANA ELOKUVAMIESTEN NOPEISSA KÄÄNTEISSÄ

Blomberg ja Tapiovaara olivat olleet tyytyväisiä Godzinskyn musiikkiin Varastetussa kuolemassa. Yhteistyötä jatkettiin, Georgelta tilattiin musiikki myös Elosepon uuteen elokuvaan.

Kuinka pitkälle George oli ehtinyt syksyllä 1938 Kadonneen sävelen sävellys- ja sovitustyössä? Joka tapauksessa filmi hänen työpöydällään vaihtui lennossa Kadonneesta sävelestä Kahdeksi Vihtoriksi. Pekkarisen laulufarssi sisälsi lukuisia musiikkinumeroita, muun muassa Matti Jurvan laulelmia. Vihtorien kuvaukset alkoivat 1. joulukuuta 1938 ja ensi-ilta koitti jo 5. helmikuuta 1939.

Kahden Vihtorin jälkeen Elosepon taloutta oli kohennettava vielä toisella vauhdikkaalla farssilla, Serpin "riemukkaalla pilailulla" Herrat ovat herkkäuskoisia.

Herrat ovat herkkäuskoisia. Elokuvan julisteen suunnitteli Oscar Esti. Elonet.

HELMER ADLERIN VAUHDIKAS FARSSI

Blombergin tuottama ja kuvaama ja Helmer Adlerin käsikirjoittama ja ohjaama Herrat ovat herkkäuskoisia kuvattiin alkukesästä 1939. Adler oli Tapiovaaran luokkatoveri ja Suomen Sosialidemokraatin kulttuuritoimittaja. Elokuvaohjaajana ensikertalainen Adler muokkasi käsikirjoituksen Veikko Strömin kanssa Serpin eli Seere Salmisen samannimisen huvinäytelmän pohjalta. Serpin näytelmä oli saanut kantaesityksensä Helsingin Kansanteatterissa elokuussa 1937.

Proferssorska (Anni Hämäläinen) auttaa miestään (Arvi Tuomi) pukeutumaan 60-vuotispäivään. Herrat ovat herkkauskoisia / Elonet.

Adlerin ja Strömin käsittelyssä Serpin huvinäytelmä muuttui farssiksi. Elokuvassa professori Kristian Karpalainen viettää 60-vuotispäiviään. Päivänsankari on hermostunut, sillä hän on kadottanut liikenneonnettomuudessa vuosien työn, käsikirjoituksen, jota kustantaja on tulossa juuri noutamaan. Käynnistyy tapahtumasarja, jossa puuro kaatuu housuille ja kermakakku unohtuu tuolille, kunnes lopussa riidat sovitaan ja suudellaan. Pääroolia professoria näytteli Kahdesta Vihtorista tuttu Arvi Tuomi.

Professori Kristian Karpalainen (Arvi Tuomi) ja Urpu Paju (Emmi Jurkka). Todellisuudessa Arvi Tuomi ja Emmi Jurkka olivat veli ja sisko. Herrat ovat herkkäuskoisia / Elonet.

George sävelsi Adlerin farssiin ainakin alku- ja loppumusiikit sekä Valse lente’n, joka esitettiin huilulla (playback) ja orkesterisäestyksellä. Kokoonpanossa soittivat muun muassa Georgen ystävät, Wittenbergin veljekset, Aku saksofonia ja Boris viulua sekä viipurilaisviulisti Toivo Salovuori. Muusta musiikista ei ole tietoa, sillä elokuva tuhoutui myöhemmin ja ainoan säilyneen esityskopion pituudesta puuttuu kolmannes.

Arvostelijat vertasivat Adlerin farssia Serpin huvinäytelmään. “Vauhdissa onkin tällöin voitettu huomattavasti. Filmi mennä kohisee yleisön naurun säestämänä eteenpäin ilman, että sillä tai katselijalla olisi aikaa jäädä yksityiskohtia muistelemaan”, Adlerin kollega, Suomen Sosialidemokraatin T. A. eli Toini Aaltonen kirjoitti.

Naurusta huolimatta Helmer Adlerin esikoisohjaus ei saavuttanut sitä yleisömenestystä, jota siltä odotettiin.

Herrat ovat herkkäuskoisia jäi Helmer Adlerin ainoaksi ohjaustyöksi. Adlerin kohtalo oli traaginen. Hän teki itsemurhan kaasulla 4. joulukuuta 1940.

Keittäjätär Loviisa (Hertta Leistén), professori yöpaidassa (Arvi Tuomi) ja professorin Norma-rouva (Anni Hämäläinen). Herrat ovat herkkäuskoisia / Elonet.

KADONNUT SÄVEL JOUTUU VAIHTAMAAN NIMENSÄ

Adlerin farssin jälkeen Tapiovaara pääsi jatkamaan Kadonneen sävelen parissa. Kuvaukset saatiin päätökseen alkukesästä 1939.

Georgen tehtävä säveltäjänä oli lähinnä Christensenin ja Koppelin laulujen sovittaminen. Elokuva sisälsi runsaasti musiikkia: Lahtinen (Fritz-Hugo Backman) laulaa (playback) Mä saan sen paikan, Yleisradion väliaikamerkki kanteleella, sekakuoron laulama kirkkovirsi, balettimusiikkia sekä orkesterin että Georgen pianosäestyksellä, Lahtisen ja Editin (Märtha Jaatinen) kupletti Mä löysin onnen ihanimman, sama kupletti Editin ja neljän rouva Lahtisen sekä Editin ja teatteriyleisön laulamana, sotilassoittokuntamarssi, Oolannin sota poliisikuoron laulamana, Nimi Lahtinen teille onpi tuttu Henake Shubakin laulamana sekä Kadonnut sävel Editin ja sävelkeijun (Hannele Keinänen) laulamana. Monet musiikkinumeroista olivat 100% eli kohtaus kuvattiin ja äänitettiin studiossa yhtä aikaa.

Katulaulaja (Henake Shubak). Herra Lahtinen lähtee lipettiin / Elonet.

Elokuvan ensi-ilta 10. syyskuuta oli jo ovella, kun levittäjäyhtiö Adams Filmin vuokraamopäällikkö Reino Wathén vaati, että filmille pitää keksiä myyvempi nimi. Kadonnut sävel vaihdettiin nimeen Herra Lahtinen lähtee lipettiin, joka viittasi enemmän farssiin. Uusi nimi ei tehnyt oikeutta elokuvan sisällölle, ei sen sanomalle, eikä onnistunut houkuttelemaan yleisöä.


OHJAAJALUPAUS NYRKI TAPIOVAARA

Herra Lahtisen arvostelijat olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta vakuuttuneita Nyrki Tapiovaaran lahjakkuudesta.

Suomen Sosialidemokraatin A. S-o eli Aira Sinervo: “Tämä ohjaaja on jo aikaisemminkin osoittanut omaavansa rohkeata kokeiluhalua ja itsenäistä luomiskykyä. Tässä elokuvassa on ohjaaja käyttänyt hyväkseen filmin rajattomia symboliikkamahdollisuuksia ja hän onkin onnistunut luomaan teoksen, joka sekä tunnelmaltaan että älyllisyydessään on harvinaisen nautittava. Hänen otteensa ovat rohkeita ja kun niihin samalla liittyy varma esteettinen maku, niin tulos on erinomainen."

Uuden Suomen S.S. eli Salama Simonen: “Elokuvasta tekisi mieli sanoa, että se on leikkivän älyn, mielikuvituksen ja teknillisten tehokeinojen sekamelska.”

Svenska Pressenin B-s eli Greta Brotherus: “Elokuvan suomenkielinen versio on mielikuvituksellinen, täynnä pieniä koukeroita ja nokkelia temppuja, siinä on paljon hyvää huumoria ja se on älykkäästi suunniteltu ja toteutettu. Se on luultavasti myös liian älyllinen puhutellakseen laajaa yleisöä. Lopuksi elokuva on myös yllättävä, sillä suomalaisessa elokuvassa on paljon uutta ja kokeilematonta, mitä tässä on kokeiltu. Alussa tulee selvästi vaikutelma René Clairin tyylisestä haamusta Helsinkiläisessä ympäristössä.”

Helsingin Sanomien Pate: "Kuvasommittelu on omalaatuista, alallaan ensikertaista Suomessa. Käyttäen filmileikkelyä mitä mielikuvituksellisimmin on saatu aikaan tavattoman abstraktisia kuvia, yleisölle ehkä osaksi liian vaikeasti tajuttavia.”

Aamulehden Erve eli Orvo Kärkönen: “Nyrki Tapiovaara on ohjaajiemme mielikuvitusrikkaimpia, ja jälleen hän käyttää filmin mahdollisuuksia hienon älykkäästi, ei kyllä aina kyllin keskitetysti, hyväkseen. Elokuva on aivan tulvillaan mainioita vertauskuva-keksintöjä ja pars pro toto -korostuksia. Ohjaajan ilmerikasta ilmaisutapaa on myös verrattomasti helpottanut Olavi Gunnarin joustava valokuvaus."

Herra Lahtisen anoppi ja appi pitävät ikävää (Hertta Leistén ja Lauri Korpela). Herra Lahtinen lähtee lipettiin / Elonet.

Vain Isänmaallisen kansanliikkeen Ajan Suunta -lehden H:nen oli nihkeä: "Nimi sopii elokuvan henkeen erinomaisesti. Katselija huomaa oitis, että sekä ohjaaja Nyrki Tapiovaara että kuvaaja Olavi Gunnari ovat yrittäneet valmistaa jotakin erikoista ja 'älyn ja mielikuvituksen runsautta pursuavaa, räiskyvää ja yllättävää', mutta he eivät siinä ole onnistuneet kameran rohkeista asetteluista, todellisuuden ja mielikuvituksen rajattomista ja käsittämättömistä vaihteluista huolimatta. Elokuva on teknillisesti heikko. Elokuva on myös tyylitön. Kamera tavoittelee suurpiirteistä ja ekspressionistista näköalaa välähdyksittäin, vuorokeskustelu on usein deklamointia ja käsikirjoitus hyppää mielikuvituksen maailmaan tuon tuostakin - ja pistelee väliin vähemmän onnistunutta luokkataisteluhenkistä ivailua ja kuvattava on kuitenkin koko ajan täysin realistisella pohjalla. Koko näytelmän selkeästi alkava juoni ja tarkoitus hukkuu täydellisesti tähän sekamelskaan."

Herra Lahtisen appivanhemmat (Lauri Korpela ja Hertta Leistén) etsivät kadonnutta säveltä löytötavaratoimistosta. Keskellä äänensä kadottanut laulaja (Albert Saloranta) ja luukun takana panttivirkailija (P. Tiilikainen). Herra Lahtinen lähtee lipettiin / Elonet.

TAPIOVAARALLA SEURAAVA ELOKUVA JO TYÖN ALLA

Syksyllä 1939 seitsemän kotimaista elokuvaa sai ensi-iltansa viiden viikon sisällä. Herra Lahtinen oli yksi näistä seitsemästä, ja sen kohtalona oli jäädä muiden filmien jalkoihin. Kotimaisista näytelmäelokuvista sen yleisömenestys oli koko vuoden heikoin.

Ohjaaja Tapiovaaralla oli vauhti päällä. Kahden Vihtorin ja Herra Lahtisen ohessa hän oli valmistellut jo uuden, viidennen elokuvansa käsikirjoituksen yhdessä kirjailija F.E. Sillanpään kanssa. Draamaelokuva Miehen tien kuvauksetkin oli jo ehditty aloittaa alkutalvesta 1939 oikeilla tapahtumapaikoilla Hämeenkyrössä. Myös Miehen tien musiikki tilattiin Godzinskylta.


ADAMS FILMIN TULIPALO HEINÄKUUSSA 1959

Herra Lahtinen lähtee lipettiin -elokuvaa ei syksyn 1939 jälkeen esitetty enää elokuvateattereissa kuin yhden kerran, viikon ajan Helsingissä tammikuussa 1946.

Heinäkuun 27. päivänä 1959 Adams Filmin pääkonttorissa Mikonkadun ja Kaisaniemenkadun kulmassa ylimmässä kerroksessa tapahtui lämpöräjähdys. Syttyi tulipalo, jonka liekit nousivat kymmenen metrin korkeuteen.

Palossa tuhoutui 13 kotimaista elokuvaa ja muuta filmimateriaalia, joukossa Teuvo Tulion kolme ensimmäistä elokuvaa, Taistelu Heikkilän talosta, Nuorena nukkunut ja Kiusaus sekä Nyrki Tapiovaaran Herra Lahtinen lähtee lipettiin. Herra Lahtisesta on myöhemmin onnistuttu löytämään katkelmia, mutta elokuvan kestosta puuttuu edelleen puolet.

Lordi Roqueford (Antti Halonen) ja toinen neiti Salminen (Liisa Nevalainen) tanssin pyörteissä. Herra Lahtinen lähtee lipettiin / Elonet.

Lue seuraavaksi George säveltää menestysiskelmän syksyllä 1939: "Sulle salaisuuden kertoa mä voisin on erään kauniin rakkaustarinan muisto"

Teksti: Tiina-Maija Lehtonen

GEORGES OCH FILMREGISSÖREN NYRKI TAPIOVAARAS SAMARBETE FORTSÄTTER 1939

Nyrki Tapiovaaras samhällskritiska film Bättre fly än illa fäkta [Herra Lahtinen lähtee lipettiin] hade premiär den 10 september 1939. Komedin hade ursprungligen titeln Melodin som kom bort [Kadonnut sävel] och var den tredje filmen som Tapiovaara och Godzinsky gjorde tillsammans. Elonet.

Suomeksi

När George de Godzinsky i början av juli återvände hem från resan med Helsingfors balalajkaorkester till Petseris sång- och spelfestival börjaded slutarbeter av två filmmusikverk som beställts av Erik Blombergs Eloseppo-bolag. Den första var Helmer Adlers fars i Herrat ovat herkkäuskoisia  [Herrar äro lättrogna] den 13 augusti 1939, följd en månad senare den 10 september av Nyrki Tapiovaaras komedi Herra Lahtinen lähtee lipettiin [Bättre fly än illa fäkta].

George de Godzinsky i slutet av 1930-talet. Anna-Liisa Rantanens familjearkiv.

KJELD ABELLS SAMHÄLLSKRITISKA SUCCÉPJÄS

Det första gemensamma projektet mellan filmfotografen Erik Blomberg och regissören Nyrki Tapiovaara, Varastettu kuolema [Den stulna döden] hade haft premiär i september 1938. Denna var också den första filmen som George komponerade musiken till.

Efter denna thriller började Tapiovaara och hans författarvän Ralf Parland arbeta på ett ambitiöst filmmanus baserat på den danska dramatikern Kjeld Abells samhällskritiska sångpjäsen Melodien der blev vaek - Larsens komedi i 21 billeder.

Abells pjäs hade haft urpremiär i september 1935. Svenska Teateren i Helsingfors tog upp pjäsen på sin repertoar i november 1936. Albert Nycops svenska version hette Melodin som kom bort. På finska uruppfördes Abells pjäs i mars 1937 av Koiton Näyttämö. Eero Leväluomas finska version hette Kadonnut sävel - Larsson- komedia 21 kohtauksessa. En vecka senare satte Åbo Arbetarteater upp pjäsen under titeln Sävel joka - - - - - ?

Även Rundradion intresserade sig för Abells populära pjäs, som Bernhard Christensen och Herman Koppel hade komponerat musiken till. Melodin som kom bort, översatt av Leväluoma, sändes som radiohörspel den 10 mars 1939.

PÅ JAKT EFTER LIVSGLÄDJE

I Tapiovaaras och Parlands manus hade Larsson blivit herr Lahtinen och händelserna utspelade sig i Helsingfors.

I filmen är herr Lahtinen en vanlig kontorist, gift med Edith, dotter i en god familj, och lever ett regelbundet liv. Som många andra lider dock herr Lahtinen av sitt enformiga arbete och känner inte att han lever ens på fritiden. Hans fru är också frustrerad över familjelivets rutiner. Tillsammans ger sig det unga paret ut för att hitta den saknade tonen, livsglädjen.

Kontoristen Herr Lahtinen (Fritz-Hugo Backman) på jobbet. Bättre fly än illa fäkta / Elonet.

Paret Lahtinen i sitt kök (Märtha Jaatinen och Fritz-Hugo Backman). Bättre fly än illa fäkta / Elonet.

Den unga fru Lahtinen (Märtha Jaatinen) har tröttnat på familjelivets rutiner. Bättre fly än illa fäkta / Elonet.

MESENATEN MAIRE GULLICHSEN TROR PÅ NYRKI TAPIOVAARA

Erik Blomberg hade startat sitt eget produktionsbolag, Oy Eloseppo Ab, efter Den stulna döden och var redo att producera filmen efter manuskriptet av Tapiovaara och Parland. Blomberg ansökte om finansiering från filmdistributören Adams Filmi, men utan resultat. Abel Adams var inte entusiastisk över ämnet i Melodin som kom bort.

Därefter kontaktade regissörens vänner, Hans Kutter och Nils-Gustav Hahl från filmklubben Projektion, fru Maire Gullichsen. Gullichsen gick med på att garantera Tapiovaara det banklån som behövdes för konstfilmen. ”Men eftersom Tapiovaara var en urfattig gymnasieelev enligt banken, vilket var sant, och till och med hade han avbrutit sina studier - det fanns inget hopp. De ville inte låna honom den tidens 0,5 miljoner finska mark - en fruktansvärd summa pengar för vilken man kunde köpa ett hus på den tiden. Jag fick ändå lånet från banken”, minns Blomberg senare.

Nyyrikki ”Nyrki” Tapiovaara var en lovande filmregissör i slutet av 1930-talet. Han föddes den 10 september 1911. På biopremiärdagen för Bättre fly än illa fäkta var Tapiovaara 28 år gammal. Fred Runeberg / Elonet.

Producenten Blomberg gav regissören Tapiovaara fria händer med Melodin som kom bort. Han fick Olavi Gunnari att filma den, och jag hade ingenting med filmarbetet att göra. Det berodde på att jag, precis som Nyrki, ansåg att det var hans jobb.”

Inspelningen av Melodin som kom bort är i full gång. Nyrki Tapiovaara regisserar damerna från Säveltytöt ovanför ryggen på filmfotografen Olavi Gunnari. Gunnari filmar på mage med en fjäderdriven Eyemo-kamera. En frackklädd Antti Halonen, skådespelaren som spelar Lord Roqueford, och andra skådespelare följe med från sidan. Bättre fly än illa fäkta / Elonet.

Inspelningen av Melodin som kom bort inleddes under senhösten 1938. De måste dock snart avbrytas; Eloseppo behövde snabbt pengar för att säkra sin verksamhet. Melodin som kom bort lades åt sidan och Tapiovaara började skriva och regissera den musikaliska farsen Kaksi Vihtoria [Toffelhjältar], baserad på Tatu Pekkarinens framgångsrika fars.

GEORGE MED I FILMSKAPARNAS SNABBA VÄNDNINGAR

Blomberg och Tapiovaara hade varit mycket nöjda med Godzinskys musik i Den stulna döden. Samarbetet fortsatte och George fick också i uppdrag att skriva musik till Eloseppos nya film.

Hur långt hade George kommit i komponerandet och arrangerandet av Melodin som kom bort hösten 1938? Filmen på hans skrivbord ändrades i alla fall i farten från Melodin som kom bort till Toffelhjältar. Pekkarinens sångfarss innehöll många musiknummer, bland annat sånger av Matti Jurva. Inspelningen av filmen började den 1 december 1938 och premiären var redan den 5 februari 1939.

Efter de Toffelhjältar måste Eloseppos ekonomi stärkas med en annan uppsluppen fars, Serpis "glada humorfilm" Herrar äro lättrogna.

Herrar äro lättrogna. Filmens affisch formgavs av Oscar Esti. Elonet.

HELMER ADLERS FARTFYLLDA FARS

Herrar äro lättrogna, som producerades och filmades av Blomberg och skrevs och regisserades av Helmer Adler, spelades in under försommaren 1939. Adler var klasskamrat med Tapiovaara och kulturredaktör för tidningen Suomen Sosiaalidekokraatti. Adler samarbetade med Veikko Ström för att bearbeta manuset som baserades på en pjäs med samma namn av Serp, dvs. Seere Salminen. Serps pjäs hade haft urpremiär på Helsingfors Folkteater i augusti 1937.

Proferssorskan (Anni Hämäläinen) hjälper sin man (Arvi Tuomi) att klä sig inför hans 60-årsdag. Herrar äro lättrogna / Elonet.

I Adlers och Ströms behandling förvandlas Serps komedi till en fars. I filmen firar professor Kristian Karpalainen sin 60-årsdag. Dagens hjälte är nervös eftersom han har förlorat flera års arbete i en trafikolycka, ett manuskript som hans förläggare är på väg att plocka upp. En serie händelser utspelar sig, med gröt som spills på byxor och en gräddtårta som glöms bort på en stol, tills tvisterna i slutändan löses och kyssar delas. Huvudrollen som professorn spelades av Arvi Tuomi, bekant från Toffelhjältar.

Professor Kristian Karpalainen (Arvi Tuomi) och Urpu Paju (Emmi Jurkka). I verkligheten var Arvi Tuomi och Emmi Jurkka syskon. Herrar äro lättrogna / Elonet.

George komponerade åtminstone öppnings- och avslutningsmusiken till Adlers fars samt Valse lente, som framfördes med flöjt (playback) och orkesterackompanjemang. I ensemblen ingick Georges vänner, bröderna Wittenberg, Aku på saxofon och Boris på violin, samt Toivo Salovuori, violinist från Viborg. Det finns ingen information om den andra musiken eftersom filmen senare förstördes och den enda bevarade kopian saknar en tredjedel av sin längd.

Kritikerna jämförde Adlers fars med Serps komedi. ”Tempot har förbättrats avsevärt i det här fallet. Filmen rusar fram i takt med publikens skratt utan att vare sig publiken eller tittaren hinner minnas detaljerna”, skrev Adlers kollega T.A. (Toini Aaltonen) från Suomen Sosialidemokraatti.

Trots skratten blev Helmer Adlers debutfilm inte den publiksuccé som den hade förväntats bli.

Herrar äro lättlurade förblev Helmer Adlers enda regissörsarbete. Adlers öde var tragiskt. Han begick självmord med hjälp av gas den 4 december 1940.

Kokerskan Loviisa (Hertta Leistén), professorn i nattlinne (Arvi Tuomi) och professorns hustru Norma (Anni Hämäläinen). Herrar äro lättlurade / Elonet.

MELODIN SOM KOM BORT MÅSTE BYTA NAMN

Efter Adlers fars kunde Tapiovaara fortsätta med Melodin som kom bort. Filminspelningen avslutades under försommaren 1939.

Georges uppgift som kompositör var främst att arrangera Christensens och Koppels sånger. Filmen innehöll mycket musik: Lahtinen (Fritz-Hugo Backman) som sjunger (playback) Mä saan sen paikan, Rundradions paussignal på kantele, en kyrkopsalm som sjungs av en blandad kör, balettmusik med både orkesterns och Georges pianoackompanjemang, Lahtinens och Edits (Märtha Jaatinen) kuplett Mä löysin onnen ihanimman, samma kuplett sjungen av Edith och de fyra fruarna Lahtinen, Edith och teaterpubliken, en militärbandsmarsch, Oolannin sota sjungen av en poliskör, Nimi Lahtinen teille onpi tuttu sjungen av Henake Shubak, och Kadonnut sävel sjungen av Edith och melodifén (Hannele Keinänen). Många av musiknumren var 100%, vilket innebär att scenen både filmades och ljudinspelades i studion samtidigt.

Gatusångaren (Henake Shubak). Bättre fly än illa fäkta / Elonet.

Filmens premiär den 10 september var redan nära förestående när Reino Wathén, uthyrningschef hos distributören Adams Filmi, insisterade på att filmen skulle få en mer säljande titel. Den förlorade melodin ändrades till Bättre fly än illa fäkta, ett namn som mer anspelade på fars. Det nya namnet gjorde inte rättvisa åt filmens innehåll eller dess budskap och lyckades inte locka publik.

REGISSÖRSLÖFTET NYRKI TAPIOVAARA

Bättre fly än illa fäktas kritiker var, med ett undantag, övertygade om Nyrki Tapiovaaras talang.

A. S-o, eller Aira Sinervo, från Suomen Sosiaalidemokraatti: ”Denna regissör har redan tidigare visat att han har en djärv experimentvilja och självständig kreativitet. I den här filmen har regissören utnyttjat filmens obegränsade symboliska möjligheter och lyckats skapa ett verk som är exceptionellt njutbart både till sin atmosfär och sin intelligens. Hans grepp är djärva och i kombination med en säker estetisk smak blir resultatet enastående.”

Uusi Suomis S.S. dvs. Salama Simonen: ”Man kan säga att filmen är en blandning av lekfull humor, fantasi och tekniska effekter.”

Svenska Pressenin B-s dvs.Greta Brotherus: ”Den finska filmversionen är fantasirik, full av små finurliga infall och träffande tricks, den har en massa gott humör och den är intelligent uppfattad och återgiven. Antagligen är den också för intellektuell för att falla gott folk i smaken. Slutligen är filmen också överraskande, för det är en hel del nytt och i finsk film oprövat som man försökt sig på. Visst har man i början ett intryck av René Clair -gengångare i Helsingforsmiljö.”

Pate i Helsingin Sanomat: ”Bildkompositionen är unik, den första i sitt slag i Finland. Genom att använda filmklippning på det mest fantasifulla sättet blir resultatet extraordinärt abstrakta bilder, kanske för svåra för allmänheten att förstå.”

Aamulehtis Erve, dvs. Orvo Kärkönen: ”Nyrki Tapiovaara är en av våra mest fantasifulla regissörer, och än en gång använder han filmens möjligheter med stor intelligens, men inte alltid med tillräcklig koncentration. Filmen är full av utmärkta metaforiska uppfinningar och pars pro toto -accenter. Regissörens expressiva uttryckssätt får också oändligt mycket hjälp av Olavi Gunnars flexibla fotografering.”

Herr Lahtinens svärmor och svärfar har det tråkigt (Hertta Leistén och Lauri Korpela). Bättre fly än illa fäkta / Elonet.

Endast H:nen i Patriotiska folkrörelsens tidning Ajan Suunta var kallhjärtad: "Titeln passar perfekt in i filmens anda. Åskådaren inser genast att både regissören Nyrki Tapiovaara och fotografen Olavi Gunnari har försökt skapa något extraordinärt och 'fyllt av intelligens och fantasi, flashigt och överraskande', men de har inte lyckats, trots de djärva kameravinklarna, de obegränsade och obegripliga variationerna mellan verklighet och fantasi. Filmen är tekniskt svag. Filmen är också stilistiskt oduglig. Kameran följer blixtsnabbt en grandios och expressionistisk vy, dialogen är ofta deklamatorisk och manuset hoppar då och då in i fantasins värld - med inslag av mindre lyckade klasskampsskämt - och ändå är ämnet genomgående helt realistiskt. Hela pjäsen, med sin tydliga intrig och sitt syfte, går helt förlorad i denna röra.”

Herr Lahtinens svärföräldrar (Lauri Korpela och Hertta Leistén) letar efter borttappade melodin på ett hittegodskontor. I mitten sångaren (Albert Saloranta) som har tappat rösten och bakom luckan en pantlånare (P. Tiilikainen). Bättre fly än illa fäkta / Elonet.

TAPIOVAARAS NÄSTA FILM REDAN UNDER ARBETE

Hösten 1939 hade sju inhemska filmer premiär inom loppet av fem veckor. Bättre fly än illa fäkta var en av dessa sju, och den skulle komma att hamna i skuggan av de andra filmerna. Av alla inhemska dramafilmer var den den publikmässigt minst framgångsrika under hela året.

Regissören Tapiovaara var i full fart. Vid sidan av de två filmerna Toffelhjältar och Bättre fly än illa fäkta hade han redan förberett manuset till sin nya femte film tillsammans med författaren F.E. Sillanpää. Inspelningen av dramafilmen Miehen tie [En mans väg] hade påbörjats redan under tidig vinter 1939 på den verkliga inspelningsplatsen i Tavastkyro. Musiken till En mans väg beställdes också av Godzinsky.

ADAMS FILMIS BRAND I JULI 1959

Efter hösten 1939 visades Bättre fly än illa fäkta i Helsingfors endast en gång på biograferna, under en veckas tid i Helsingfors i januari 1946.

Den 27 juli 1959 inträffade en termisk explosion på översta våningen i Adams Filmis huvudkontor i hörnet av Mikaelsgatan och Kaisaniemigatan. En eldsvåda bröt ut och lågorna steg till tio meters höjd.

I branden förstördes 13 inhemska filmer och annat filmmaterial, bland annat Teuvo Tulios tre första filmer,  Taistelu Heikkilän talosta [Kampen om Heikkilä gård], Nuorena nukkunut [Silja] och Kiusaus [Frestele] samt Nyrki Tapiovaaras Herra Lahtinen lähtee lipettiin [Bättre fly än illa fäkta]. Senare har fragment av Bättre fly än illa fäkta hittats, men filmen saknar fortfarande hälften av sin speltid.

Lord Roqueford (Antti Halonen) och den andra fröken Salminen (Liisa Nevalainen) i dansens virvlar. Bättre fly än illa fäkta / Elonet.

Läs som nästa: George säveltää menestysiskelmän syksyllä 1939: "Sulle salaisuuden kertoa mä voisin on erään kauniin rakkaustarinan muisto"

Text: Tiina-Maija Lehtonen
Svensk översättning: Christian de Godzinsky